Eri medioissa on jo osoitettu, kuinka El Pason joukkoampujan manifesti liittää tapauksen Christchurchin ja Utøyan kaltaisten rasististen massamurhien sarjaan. Tilastollisesti on selvää, että radikalisoituneen äärioikeiston harjoittamat veriteot ovat ylivoimaisesti vakavin terrorismiuhka länsimaissa, ja tähän uhkaan on Euroopassakin puututtava ajoissa.
Pääosa ampujan manifestista on anonyymeiltä keskustelupalstoilta tuttua äärioikeistolaista väestönvaihdosteoriaa, rasismia ja itse väkivaltateon suunnittelua.
Tarkemmin luettuna manifestin sisältö on kuitenkin kiinnostavalla ristiriitainen. Vähemmälle käsittelylle on jäänyt manifestissa se osa, jossa ampuja (jota käsittelen periaatesyistä nimettömänä) kuvailee omia tulevaisuudennäkymiään nuorena amerikkalaisena, ja jonka voisi tiivistää loppupuolen lauseeseen:
”Koko elämäni olen valmistautunut tulevaisuuteen, jota ei tällä hetkellä ole olemassa.”
Käännän manifestin tätä osuutta tiivistäen:
”Amerikka mätänee sisältäpäin, eikä tähän ole rauhanomaista ratkaisua. Epämiellyttävä totuus on, että johtajamme, SEKÄ demokraatit ETTÄ republikaanit, ovat pettäneet meidät. He joko hyväksyvät tai ovat aktiivisesti mukana suurimmassa petoksessa historiassamme. Suuryritykset ovat kaapanneet vallan USA:n hallituksessa.
[…]
Maahanmuutto pahentaa suurinta aikamme ongelmaa, automatisaatiota. Lähitulevaisuudessa Amerikan on tarjottava kansalaisilleen perustuloa estääkseen laajamittaisen köyhyyden ja levottomuudet ihmisten menettäessä työnsä.
[…]
Työpaikoista kilpaillakseen ihmisten on hankittava parempia tutkintoja ja opiskeltava pidempään. Ennen korkeakoulututkinnolla oli arvoa. Nyt kandidaatintutkinto on suositeltava työpaikoista kilpaillessa. Korkeakouluopintojen hinta on räjähtänyt, mutta tutkinnon arvo vajonnut. Tämä on johtanut sukupolvelliseen velkaantuneita, ylipäteviä opiskelijoita, joka tekevät joutavia, huonosti palkattuja ja vähän palkitsevia töitä. Tietysti maahanmuuttajat ja heidän lapsensa ovat osa ongelmaa, mutta eivät sen ainoa syy.
Amerikkalainen elämäntapa tarjoaa kansalaisillemme uskomattoman elämänlaadun. Elämäntapamme kuitenkin tuhoaa maamme ympäristön. Ympäristön hävitys luo massiivisen taakan tuleville sukupolville. Suuryritykset jouduttavat ympäristötuhoa resurssien häpeämättömällä liikakäytöllä. Tämä on ollut ongelmana jo vuosikymmeniä. Tätä ilmiötä on kuvattu loistavasti vanhassa klassikossa ”Lorax”. Vesivarannot ehtyvät kaikkialla maassa, erityisesti viljelyalueilla. Maanviljely ja öljynporaus tuhoavat vesistöt. Kulutuskulttuuri luo tuhansia tonneja tarpeetonta muovi- ja elektroniikkajätettä, ja kierrätys on lähes olematonta.
[…]
Hallitus ei tarjoa muuta kuin tyhjiä lupauksia, koska suuryritykset omistavat heidät.
Haluan vain sanoa, että rakastan tämän maan kansaa, mutta hitto sentään, olette yksinkertaisesti liian itsepäisiä muuttaaksenne elämäntapaanne. Joten looginen seuraava siirto on vähentää Amerikan resursseja käyttävien ihmisten määrää. Jos voimme päästä tarpeeksi monesta ihmisestä eroon, elämäntapamme voi muuttua kestävämmäksi.”
Sanottakoon vielä selvyyden vuoksi, että viattomien ihmisten ampuminen on pelkurimainen teko, joka ei ole missään tilanteessa puolusteltavissa. En myöskään halua glorifioida ampujaa tuomalla manifestille näkyvyyttä.
Jos haluamme estää tulevia joukkoampumisia, meidän on tästä huolimatta yritettävä ymmärtää radikalisoitumisen syitä.
El Pason ampujan manifestissa lukee vailla pienintäkään epäselvyyttä, että radikalisoitumisen taustalla on valtava henkilökohtainen pettymys vuosikymmeniä vallassa olleeseen politiikkaan.
Ristiriitaiseksi manifestin tekee, ettei maahanmuuttajien tappaminen ratkaise yhtäkään edellä kuvattua ongelmaa; kirjoittaja itsekin toteaa ettei syy voi kokonaan olla maahanmuuttajien. Suuryritykset rikastuvat ja kansalaiset köyhtyvät; jos analyysi etenisi loogiseen päätökseensä, kirjoittaja ehkä huomaisi että syynä ongelmiin on maahanmuuton sijasta suuryrityksiä suosiva politiikka, ja että ainoa todellinen keino manifestissa kuvattujen synkkien tulevaisuudennäkymien muuttamiseksi olisi laajamittainen poliittinen muutosliike. Jostain syystä ampuja kuitenkin päätyy toteamaan, ettei rauhanomainen ratkaisu ole saavutettavissa. Mistä tämä pessimismi on lähtöisin?
Euroopassa meillä on monipuoluedemokratia, joka tarjoaa jonkinlaisen purkautumiskanavan poliittiselle turhautumiselle. On silti totta, että neuvostososialismin romahdettua perinteiset puolueet eivät kolmeen vuosikymmeneen ole pystyneet tarjoamaan varteenotettavaa vastaliikettä kestämättömälle kulutuskulttuurille, säätelemättömille globaaleille finanssimarkkoille ja teollisuuden työpaikkojen siirtymiselle halpatyövoiman maihin. Talousjärjestelmän kriisi näkyy eurooppalaisessa politiikassa radikaalin oikeiston ja toisaalta vihreän liikkeen nousuna.
Yhdysvalloissa tilanne on tietysti vielä monta kertaa pahemmassa umpikujassa kaksipuoluejärjestelmästä johtuen. Kumpikin puolue on vuosikymmeniä tarjonnut käytännössä samaa keskustaoikeistolaista talousliberalismia hieman erilaisilla arvopohjilla. Suuryritysten valtaa on vaikea kiistää.
Manifestin johtopäätökset maan tilasta ovat kylmääviä. Yhdistettynä Trumpin vihapuheeseen sekä anonyymien keskustelupalstojen äärioikeistolaisiin väkivaltafantasioihin tulokset ovat kaikkien nähtävissä, eikä USA:n joukkoampumisille näytä tulevan loppua.
Tämän kehityksen pysäyttämiseksi Euroopassa meidän on kyettävä jotenkin säätelemään globaalia finanssikapitalismia ja tarjoamaan realistinen vaihtoehto viime vuosikymmenten uusliberalistiselle talouspolitiikalle – ja sen jalanjäljissä nousevalle äärioikeistolle.