Yle on julkaissut jo useita Jari Ehrnroothin kolumneja, mutta tämänkertainen vie paskanpuhumisen aivan uudelle tasolle. Otsikkona on “Turha pyhittää luontoa”.

Ehnrooth aloittaa kolumnin rakentamalla olkiukkoa jonkinlaisesta “ilmastouskonnosta”, joka tieteenvastaisesti pyhittäisi koskemattoman luonnon.

“Viimeisten vuosisatojen aikana olemme edistyneet tieteellisen tiedon korvatessa uskonnollista ilmoitusta. Pyhitetyt tekstit ja Luoja-keskeinen maailmankuva ovat silti jääneet käsikassaraksi niille jotka eivät hyväksy yksilöllistä itsemääräämisoikeutta ja luonnon käyttämistä ihmisen tarpeisiin täysin vapaasti.

Tässä kohtaa dogmaattiset jumaluskovaiset ja biouskovaiset kulkevat samaa harhapolkua.”

“Pelon vallassa myyttiseksi selviytymiskeinoksi otetaan keskiaikainen maailmankuva, jossa koskematon luonto nähdään pyhänä samalla kun profetoidaan syntisen ihmisen aiheuttamaa maailmanloppua.”

Tämän rinnalle Ehrnrooth tarjoaa omaa “tieteellistä” maailmankuvaansa, jossa

“Arvokasta voi olla vain se, minkä ihminen on luonut, muokannut tai omakseen ottanut.”

Ongelmana Ehrnroothin väitteessä on se, että nimenomaan hänen oma väitteensä ihmisen ylivertaisesta asemasta ja oikeudesta hyväksikäyttää luontoa on peräisin raamatusta, jossa ihminen on nostettu muista eliölajeista erillisenä muun luonnon yläpuolelle.

Ehnrooth esittää vääriksi ilmastonmuutoksen torjuntakeinoiksi tämän itse rakentamansa “biouskonnollisuuden”, poliittisen säätelyn ja talouskasvun rajoittamisen, joita ääriliberalistina ei tietenkään voi hyväksyä:

“Näkyvissä on luonnonpalvontaa ja karismaattisia lapsisaarnaajia, vihreän komentotalouden villejä unelmia ja talouskasvun vastaista agitaatiota ja propagandaa.

Hänen mukaansa ainoa ratkaisu voi olla “älykäs talouskasvu” – mitä ikinä se onkaan – ja teknologia:

Vallankumousromantikot eivät ratkaise tätäkään ongelmaa. Energiatuotannon, teollisuuden ja kulutushyödykkeiden uudistaminen päästöttömään suuntaan jää älykkään talouskasvun ja teknologisen kehityksen varaan.”

Ehnrooth jättää huomioimatta, että meillä on jo pitkään ollut käytettävissämme kaikki ne teknologiset ratkaisut, joita ilmastonmuutoksen pysäyttämiseen tarvitaan, kuten järkevämpi ravinnontuotanto tai uusiutuvat energianlähteet.

Ongelma on ennemminkin se, että Ehrnroothin kaltaisten talousliberalistien vuosikymmeniä kestäneen poliittisen hegemonian takia ratkaisuja ei oteta käyttöön, koska siihen tarvitaan nimenomaan poliittista säätelyä ja jopa liberalistien pyhistä pyhimmän eli talouskasvun rajoittamista.

Thunberg, johon kolumnisti ”karismaattisella lapsisaarnaajalla” viitannee, ei saarnaa omaa agendaansa, vaan pyytää meitä yksinkertaisesti kuuntelemaan tiedeyhteisön varoituksia. Ympäristöliike ei unelmoi koskemattomasta luonnosta, vaan koittaa taistella kuudetta sukupuuttoaaltoa ja ilmastonmuutosta vastaan, ja taistelu on ennen kaikkea poliittinen.

Kolumninsa lopuksi Ehrnrooth tulee paljastaneeksi syvimmän sanomansa, eräänlaisen ekofasismin:

“Olen itse taipuvainen ajattelemaan, että luonnonolosuhteet ovat jo alkaneet asettaa rajoja ihmispopulaation kasvulle. Kun väki vähenee, pidot paranee.

Nyt uhkaavaksi koettu ilmastonmuutos sopeutumishaasteineen saattaakin paljastua onnekkaaksi tekijäksi, joka pysäyttää ja kääntää laskuun väestönkasvun.”

Tässä mielessä kolumnistin argumentaatio on loogista: jos varakkaimmat eivät suostu tinkimään omasta talouskasvustaan edes luonnonvarojen käydessä vähiin, se tarkoittaa että rikkaiden on lopulta aidattava itsensä bunkkereihin ja jätettävä köyhät kuolemaan elintasomuurien tuolle puolen. Kun tarpeeksi köyhiä on kuollut, rikkaat voivat jälleen lisääntyä ja täyttää maan – olettaen että planeetta on vielä elinkelpoinen.

Kyse on lopulta siitä, pystyykö ihmisten enemmistö viemään ajoissa vallan Ehrnroothin kaltaisilta talousliberalisteilta, oligarkeilta, joille pyhää on ainoastaan heidän oma etuoikeutensa rikkauteen ja rajattomaan talouskasvuun.

Ehrnroothin kaltaisia pseudotieteilijöitä on netti pullollaan. Kummallista kolumnissa on lähinnä se, että kansallinen yleisradioyhtiö on päättänyt julkaista tekstin.