Ilmastodenialismi on niin banaalia ja typerää, ettei siitä jaksa enää edes puhua – mutta kuka voisi vastustaa vanhaa kunnon salaliittoteoriaa?

Aina yhtä häkellyttävissä Greta Thunberg -keskusteluissa olen viime aikoina kiinnittänyt huomiota väitteisiin siitä, että Thunbergin taustalla toimii jonkinlainen miljardöörien ja suuryritysten salaliitto, jonka tarkoitus on tehdä suunnattomasti rahaa. Nämä miljardöörit syöttävät valmiiksi kirjoitettuja puheita “vammaisen” tytön suulla hyväuskoiseen valtamediaan. Tytön vanhemmat ovat, tai sitten eivät ole, mukana juonessa – vivahteet ovat moninaisia.

Salaliittoteoria ei olisi täydellinen ilman linkkiä suursijoittaja George Sorokseen, joka on alt-right-piirien virallinen vihollishahmo: tähän mennessä Soros on tarinan mukaan rahoittanut muun muassa äärioikeiston vastaisia false-flag-operaatioita, pakolaiskaravaaneja, juutalaisten junailemaa “valkoisten kansanmurhaa” ja Unkarin tuhoamista maahanmuutolla. Soroksen linkki Greta Thunbergiin on niinkin ilmeinen, että Thunbergin seurassa on usein nähty muuan Luisa-Marie Neubauer, joka kuuluu One-nimiseen järjestöön, jota ovat rahoittaneet muun muassa Bono, Bill Gates – ja Soros!

Miksi suursijoittajat sitten salaa tukevat nuorta ruotsalaista ilmastoaktivistia tämän teorian mukaan? Tietysti lietsoakseen yleisöä ilmastopaniikkiin ja kaapatakseen sitten biljoonien dollarien arvoiset energiantuotannon muutosprojektit.

Vasemmistolaisilla foorumeilla kuulee väitteestä muunnelmaa, jonka mukaan operaatio Greta on itse asiassa salajuoni kapitalismin pelastamiseksi todelliselta muutokselta jonkinlaisella viherpesumanööverillä, ja Gretan puheet kirjoittaakin ruotsalainen konsulttitoimisto. Toinen variaatio on, että sanoma on oikea, mutta “kapitalistinen valtamedia” nostaa väärän henkilön (etuoikeutettu valkoinen tyttö) taistelun keulakuvaksi. Ajatus on joka tapauksessa jälleen sama: Thunberg on vain “todellisten tekijöiden” sätkynukke tai jonkinlainen maskotti.

Ilmastokapinan tunnetuimman symbolin ympärillä liikkuu takuulla monenlaisilla agendoilla varustettuja ihmisiä erilaisista järjestöistä, eikä sitä kukaan kai peittele. Näiden salaliittoteorioiden ongelma on esimerkiksi se, että edellämainittu Soros tukee tuhansia muitakin kansalaisjärjestöjä, tai se, että Greta Thunberg on loistanut suorissa live-haastatteluissa ilman valmiiksi kirjoitettuja puheita, tai se, että tunnetuimmissa puheenvuoroissaan Thunberg on vaatinut systeemitason muutosta ja asettunut selkeästi talouskasvua ja rahan ylivaltaa vastaan:

“Some people – some companies and some decision makers in particular – have known exactly what priceless values they are sacrificing to continue making unimaginable amounts of money.“ (Puhe Maailman Talousforumissa, tammikuu 2019)

“Entire ecosystems are collapsing. We are in the beginning of a mass extinction, and all you can talk about is money and fairy tales of eternal economic growth. How dare you!” (Puhe YK:n ilmastokokouksessa, syyskuu 2019)

Yhdessäkään puheessa en ole törmännyt siihen, että Greta olisi ehdottanut jonkinlaista “vihreää kapitalismia” tai teknologisia innovaatioita ratkaisuksi ilmastokriisiin – pikemminkin päinvastoin:

“How dare you pretend that this can be solved with just ’business as usual’ and some technical solutions?” (puhe YK:n ilmastokokouksessa, syyskuu 2019)

Jos mahdollista, Thunbergin puheiden retoriikka ja tunnelataus ovat entisestään kärjistyneet. YK:n ilmastokokouksessa pidetyssä puheessa myös ilmeet ja äänensävyt huokuivat vihaa ja valmiutta sytyttää kapina liekkeihin: ”muutos on tulossa, halusitte tai ette!”

Näille marionettimyyteille sanoisin siis: BUSTED. On silti kiinnostavaa tutkia, kuinka salaliittoteoriat rakentuvat ja mistä ne todellisuudessa kertovat.

Yhteistä näille teorioille on se, että Thunbergilta yritetään kiistää aktiivisen, omaäänisen subjektin asema. Mikä Thunbergin omassa ajattelussa on niin pelottavaa, että sen olemassaolokin täytyy kieltää?

“On helpompi kuvitella maailmanloppu kuin kapitalismin loppu” on usein lainattu lausahdus, jonka on sanonut luultavasti joko Zizek tai Jameson – alkuperällä ei ole väliä, mutta nämä salaliittoteoriat ruumiillistavat ajatusta täydellisesti. Kuten edellisessä blogipostauksessani kirjoitin, ilmastokapina osuu aikaan jolloin, finanssikapitalismi on virallisesti kriisissä; yhden ruotsalaisen koululaisen aloittama lakko saattaa toimia ukkosenjohdattimena suurelle joukolle osin samansuuntaisia yhteiskunnallisia kamppailuja. Tämä saattaa todella olla uusliberalismin valtakauden loppu ja jonkin vielä tuntemattoman alku.

Monen konservatiivin maailmankuva rakentuu edelleen sen varaan, että kaikkivaltias suurpääoma kerääntyy jossain kaiken maallisen elämän yläpuolella, ja jatkuva talouskasvu on välttämätöntä hyvinvoinnille. Yllättävää on, että niin moni keski-ikäinen vihreä tai vasemmistolainen tuntuu takertuneen uusliberalismin ideologiaan ja omaan asemaansa vastapuolena toivottomassa taistelussa: “Kannatan nuorten ilmastolakkoa periaatteessa, mutta et kai usko järjestelmän todella muuttuvan?” Mitä siihen voisi vastata; ainakaan en usko sen kestävän nykyisellään kovin kauaa.

Pitkään vallinnut ideologia on muuttunut kaikenläpäiseväksi todellisuuden kudokseksi. Onko sen murtuminen ajatuksena niin käsittämätön ja mahdoton, että ajatuskin siitä saa ideologian palaamaan fantasiamuodossa?  Onko turvallisempaa ajatella, että maailmaa hallitsevat monopoli-ukot ovat vain hetkellisesti piiloutuneet Greta Thunberg -naamion taakse, kuin uskoa näkemäänsä todeksi: että nuori, omaääninen aktivisti todella haastaa ikuiseksi luullun järjestelmän ja avaa samalla näkymiä talouskasvun jälkeiseen, vielä hahmottomaan tulevaisuuteen?

Ihmisille on helpompi mieltää abstraktit idelogiset kamppailut yksittäisen sankari- tai vihollishahmon tarinan kautta – siksi äärioikeistokin tarvitsee George Soroksen myyttistä hahmoa. Thunberg itse sanoo: “Älkää kuunnelko minua, kuunnelkaa tiedettä.” Jos uskallamme rehellisesti katsoa mitä aikamme parhaiden tieteentekijöiden laatimissa raporteissa lukee, ja todella sitoutua ilmastokriisin torjumiseen nopealla aikataululla – niinkuin meidän on ennemmin tai myöhemmin joka tapauksessa tehtävä – meidän on ravisteltava itsemme hereille aivan liian monen torkkuhälytyksen jälkeen. Ja kun silmät ovat auki, todellisuus ei ehkä ole sitä mitä luulimme.

George Soros ei ole rahoittanut tämän blogin kirjoittamista, mutta otan mieluusti rahaa vastaan.