Kodin haju.. Kuin lavatansseissa, kioskin ja ulkokäymälän vieressä.. Parketilla.. äitelä parfyymi, alapäiden sakea lemu..

 

Pienet siivekkäät. Millainen niiden elämä olikaan? Lyhyt elämä, kaiketi.

 

Hän oli aina halunnut jotain, mitä ei ollut edes olemassa.

Alkoholi antoi puudutuksen, taantumisen, paluun kolmevuotiaan, hylätyn lapsen tunnemaailmaan.

 

Kukaan nainen ei kestänyt häntä, kukaan ei alkanut äidiksi. Suhteet kaatuivat. Symbioosi, siitä irtipyristely..  Läheisriippuvuuttako.. Mitä ne itsellist olivat. Tunnevammaisia, kivikovia psykoja..

 

Hän haki tukea Kelasta. Ei saanut. Lupasivat uusiokäsittelyn, johon kuluisi viikko. Vasta sen jälkeen sai luvan anoa sossusta toimeentulotukea..

 

Viikko ilman rahaa, ruokaa… Laskuja suorastaan satoi. Maksupäivä heti.

 

Viinanhimo teki hänet sairaaksi. Apua oli saatava.

 

Bussilipun hinta. Horjuvin jaloin pätkä kävelyä. Katkaisuasema. Häntä huimasi. Olisi ollut edes penkki.

 

Avoinna kello kahdeksalta.. Ovipuhelin: Tule tunnin päästä uudelleen. Kävele jossain..

 

Oli virhe juoda.. mutta ei ollut muutakaan iloa. Iloa? Viina oli raskas työmaa. Loppui aina.

 

Hän laahusti pysäkille. Ihmisten ulkokuoria. Toljottavat silmät. Puhumattomuus. Maailma on kylmä paikka. Äiteetä ikävä.

 

Hän pääsi vaihdolla kotiin takaisin.

 

Bussi katkaisun ohitse tunnin kuluttua. Se oli myöhäistä. Vastaanottoaika olisi ohitse.

 

Pienet siivekkäät. Kaurahiutaleita ja vettä hanasta. Ja äitiä ikävä.

 

Ei ollut aukeavaa ovea. Eläkkeeseen yli viikko. Kuolla ei uskaltanut. Sokea elämänhalu. Ja kaipaus…