100. Peli on jo menetetty!

Olen ”huutanut tuuleen” ja varoitellut teknologian uhkakuvista jo 40 vuotta – turhaanko? Suomen pitäisi olla maailman vapain tiedonvälityksen mallimaa. Suomi on ollut lehdistönvapausindeksissä vuosina 2010-2020 kolmen parhaan joukossa ja kuusi kertaa ykkönen. Valtamediat ovat hehkuttaneet journalistista vapautta ja jopa suomalaisten onnellisuutta.

On annettu ymmärtää, että kaikki yhteiskunnalliset näkemykset tulevat julkaistuksi, jos ne vain perustuvat julkisiin faktatietoihin. Ei pidä paikkaansa. Mediatutkijat eivät hoida tehtäviään. Enää ei valtavirrasta poikkeavia näkemyksiä suvaita varsinkaan jos ne ovat ”liian hyvin” perusteltuja. Ennen vanhaan valtamedioissakin sentään debatoitiin.

Graafi 1: Tiurin ja AO:n debatti 1987

Kuvateksti: Otin kunnolla yhteen edesmenneen kansanedustaja Martti Tiurin kanssa. Silloin sain palstatilaa koska olin vielä vaaraton ns. ”kylähullu”.

Jos haluat lukea tekstin niin klikkaa oheinen linkki ja käytä julisteen vasemmassa ylälaidassa olevaa suurennussuhdetta: ”Original”. https://www.flickr.com/photos/117852783@N07/12586048254/sizes/k/in/set-72157641106247843/

Varoittelin jo vuonna 1987 nykyisistä yhteiskunnallisista ongelmista ja tulevista murroksista. Olen yrittänyt sitkeästi saada suomalaisia uusliberalistisia ekonomisteja julkisesti ”kehään” ja debatointiin jo ainakin 30 vuoden ajan.

Olen kritisoinut heitä yksipuolisesta uusliberalistisesta ”taloususkonnosta” ja erityisesti heidän kyvyttömyydestään ennakoida ja ennustaa tulevaisuutta jotta poliittiset päättäjät kykenisivät tekemään kansalaisia hyödyttäviä päätöksiä.

Vielä 80-luvulla ja 90-luvulla valtavirrasta poikkeavat näkemykseni saivat kohtuullisesti palstatilaa, koska valtamediat YLE ja Hesari pääsivät näyttämään ”journalistista moniarvoisuuttaan”. Ne voitiin laittaa poikkeavan ”kylähullun” nimiin eikä niitä siten tarvinnut ottaa todesta. Ongelman esiintuomiseksi jouduin jopa järjestämään seminaarit sekä Hesarin että Ylen moniarvoisuuden tiimoilta.

Molemmissa valtamedioissa olen joutunut ”mustalle listalle” ja boikottiin sitä mukaa kun ennustukseni ovat toteutuneet empiirisesti tilastoissa. Omakohtaisena kokemuksena on todettava, että täällä ”moniarvoisen journalismin mallimaassa” on äärettömän vaikea saada näitä vallassa olleita ”huippuekonomisteja” julkiseen debattiin, eivätkä valtalehdet niitä enää järjestä.

Tärkeimmäksi kohderyhmäkseni olen koko ajan ottanut suomalaiset ekonomistit ja taloustoimittajat sekä tietenkin myös kansanedustajat.

 Graafi 2: Kesäruokani: AO savustaa lihaa, kalaa ja taloustieteilijöitä

Kuvateksti: Vuonna 2000 ei löytynyt yhtään vastaväittäjää. Miksihän?

Jos haluat lukea tekstin niin klikkaa oheinen linkki ja käytä julisteen vasemmassa ylälaidassa olevaa suurennussuhdetta: ”Original”. https://www.flickr.com/photos/117852783@N07/12585612685/sizes/k/in/set-72157641106247843/

Olen valistanut heitä kaikkia julkisesti eri medioissa ja sähköpostilla kiusaksi asti. Olen pyytänyt heitä julkiseen debattiin mutta ”jostakin syystä” he eivät ole uskaltaneet tulla näyttämään osaamisensa ylivoimaa.

Joitakin kuukausia sitten lähetin tärkeimmille valtavirtaekonomisteille oheisen kirjoituksen: ”Onko Suomessa kovapäisimmät ekonomistit ja kansanedustajat?”  haastamalla heidät julkisesti  debattiin. Kukaan ei kuitenkaan ilmoittautunut ja halunnut teilata kirjoitukseni sisältämiä ”vääriä tietoja” julkisesti – hiljaista on ollut.

Graafi 3: Toisinajattelija tiesi paremmin

Kuvateksti: Ekonomistit eivät varoita tulevista talousongelmista etukäteen, vaan selittävät sujuvasti jälkikäteen. Pääteokseni ”Ahneuden aika” voit lukea ja kopioida ilmaiseksi tästä:

 Jos haluat lukea tekstin niin klikkaa oheinen linkki ja käytä julisteen vasemmassa ylälaidassa olevaa suurennussuhdetta: ”Original”. https://www.flickr.com/photos/117852783@N07/12585671963/sizes/k/in/set-72157641106247843/

 Seuraavanlainen viesti lähti uudestaan kaikille kirjoituksessa mainituille talousprofessoreille ja muillekin siinä mainituille henkilöille. Lisäksi kaikille Hesarin talous- ja tekoälytoimittajille sekä muillekin talouslehtien toimittajille ja päättäjille.

Lähetin jutun uudestaan noin 100:lle Suomen merkittävimmille talousprofessorille ja pyysin heiltä vertaisarviointia oheisesta kirjoituksesta. (Lisäsin vielä jutun loppuun takkinsa kääntäneen talousnobelisti Angus Deatonin uudistuneita näkemyksiä.)

Sähköposti oli seuraava: Arvoisat suomalaiset ”huippuekonomistit”,

Olen jo aiemmin lähettänyt oheisen kirjoituksen useimmille ekonomisteille vertaisarvioitavaksi – kuolemanhiljaista on ollut.

 98. Onko Suomessa kovapäisimmät ekonomistit ja kansanedustajat? 

https://ariojapelto.blogspot.com/2024/03/98-onko-suomessa-kovapaisimmat.html

Kummallista, että talousprofessorit eivät kykene tekemään 20-30 sivun kirjoituksesta pientä vertaisarviointia, vaikka he joutuvat päivätyökseen tekemään jopa satasivuisten väitöskirjojen vastaavia arviointeja. Vielä kummallisempaa on, että vaikka olen kritisoinut jo 40 vuotta  heidän osaamistaan, ammattitaitoaan, visiointi- ja ennustuskykyään, he eivät uskalla kritisoida minua. https://ariojapelto.blogspot.com/p/ennustukset.html

Nyt olisi mahdollista korjata allekirjoittaneen ”virheellisiä näkemyksiä” ja saada kollegoiden silmissä muutama sulka hattuunkin ja tukkia vihdoinkin minun ”rehvakas ja itsetietoinen” suuni.

Minusta luonnehtimienne ”mainesanojen” johdosta sen luulisi olevan  kohtuullisen helppoa, kun olette julkisesti nimitelleet allekirjoittanutta: “räyhäävä tyhjäntoimittaja”, “populisti”, “demagogi”, “kiihkoilija”, “diletantti”, “suunsoittaja”, ”taivaanrannan maalari”, ”maailmanlopun apostoli”, ”kylähullu”, ja ”mitätön ja merkityksetön räyhääjä” jne. https://ariojapelto.blogspot.com/2022/10/diletantteja-suunsoittajia.html

On tietenkin  hieman kiusallista ”huippuammattimiehille” myöntää olleensa yli 40 vuotta väärässä! Varsinkin henkilölle, joka tulee uhoamaan tiedemaailman ulkopuolelta.  Ei sen pitäisi kuitenkaan olla tavalliselle suomalaiselle ”riviekonomistille” yhtä vaikeaa, kun arvostettu entinen uusliberalistinen talousnobelistikin kykenee siihen.

Graafi 3: Talousprofessoritko vaarattomia?

Kuvateksti: Vasta finanssikriisin jälkeen alkoi usko uusliberalistiseen talousoppiin horjua. Vieläkin jotkut kovapäisimmät ekonomistit ovat sen uskon vallassa.

Jos haluat lukea tekstin niin klikkaa oheinen linkki ja käytä julisteen vasemmassa ylälaidassa olevaa suurennussuhdetta: ”Original”.

https://www.flickr.com/photos/117852783@N07/12585612685/sizes/k/in/set-72157641106247843/

Ja sitten se yllättävä talousnobelistin takinkäännös:

Ensin henkilöesittely: Angus Deaton on Dwight D. Eisenhowerin taloustieteen ja kansainvälisten asioiden emeritusprofessori Princeton School of Public and International Affairs -koulussa ja Princetonin yliopiston taloustieteen osastolla. Hän on vuoden 2015 taloustieteen Nobelin muistopalkinnon saaja. Hänen erikoisalansa olivat: mikrotaloustiede, taloustiede, köyhyys, oikeudenmukaisuus, eriarvoisuus, terveys ja hyvinvointi.  https://www.osallisuusmedia.fi/angus-deaton-taloustieteeni-uudelleenarviointi/

(Olen oheisen linkin lisäksi alleviivannut hänen kirjoituksensa tärkeimmät kohdat jotka ovat lähes identtiset omieni kanssa):

”Nobelisti (2015) Angus Deaton tekee kriittisen arvion taloustieteellisestä ajattelustaan.  Näkemysten kyseenalaistaminen olosuhteiden muuttuessa voi olla hyvä asia: 

   Taloustiede on saavuttanut paljon; on olemassa suuri joukko usein yllättäviä teoreettisia käsityksiä ja huolellisia ja joskus uutta ajattelua vaativia empiirisiä todisteita. Ekonomisti tietää ja ymmärtää monia asioita. 

   Silti olemme tänään monesti hämmentyneitä. Emme ennakoineet yhdessä finanssikriisiä, ja mikä vielä pahempaa, olemme saattaneet myötävaikuttaa siihen uskomalla liian innokkaasti markkinoiden tehokkuuteen, erityisesti rahoitusmarkkinoiden, joiden rakennetta ja vaikutuksia ymmärsimme huonommin kuin luulimme. Asiantuntijat ovat riidelleet arvioidessaan viimeaikaisia makrotalouden kieltämättä epätavallisia tapahtumia. 

   Pääasiallinen yhteisymmärrys on toisten arvioiden virheellisyys. Taloustieteen Nobel-palkinnon saajat ovat parjanneet toistensa töitä Tukholman seremonioissa, mikä on aiheuttanut tyrmistystä niissä tieteen palkituissa, jotka uskovat, että palkintoja annetaan oikeaan osumisesta. 

   Kuten monet muut, olen äskettäin huomannut muuttavani mieltäni, mikä on epämiellyttävä prosessi sille, joka on toiminut taloustieteilijänä yli puoli vuosisataa. Ennen kun käsittelen joitakin sisältökysymyksiä, aloitan muutamista yleisistä epäonnistumisista. En sisällytä korruptioväitteitä, jotka ovat yleistyneet joissakin keskusteluissa. 

   Siitä huolimatta taloustieteilijöitä, jotka ovat vaurastuneet valtavasti viimeisen puolen vuosisadan aikana, voitaisiin perustellusti syyttää siitä, että heillä on vahva intressi kapitalismissa sellaisena kuin se tällä hetkellä toimii. Vielä totean, että käsittelen (melko hämärää) valtavirtaa ja sen ulkopuolella on monia ekonomisteja.

   Valta: Korostamme vapaiden kilpailevien markkinoiden ja eksogeenisten teknisten muutosten merkitystä. Se voi etäännyttää meitä huomioimasta vallan merkitystä hintojen ja palkkojen asettamisessa, teknisen muutoksen suunnan valinnassa ja politiikan vaikutusta pelin sääntöjä muuttumisessa. Ilman valta-analyysiä on vaikea ymmärtää eriarvoisuutta ja montaa muuta ilmiötä modernissa kapitalismissa. 

   Filosofia ja etiikka: Toisin kuin taloustieteilijät Adam Smithistä ja Karl Marxista John Maynard Keynesiin, Friedrich Hayekiin ja jopa Milton Friedmaniin, olemme suurelta osin lakanneet ajattelemasta etiikkaa ja sitä, mistä muodostuu hyvinvointi. 

   Olemme teknokraatteja, jotka keskittyvät tehokkuuteen. Saamme vain vähän valmennusta koskien taloustieteen tavoitteita, hyvinvoinnin merkitystä – hyvinvointitaloustiede on kauan sitten kadonnut opetussuunnitelmasta – tai sitä, mitä filosofit sanovat tasa-arvosta. 

   Painostettuna turvaudumme yleensä tuloperusteiseen utilitarismiin. Yhdistämme usein hyvinvoinnin rahaan tai kulutukseen ja jätämme huomiotta suuren osan ihmisille tärkeitä tekijöitä. Nykyisessä taloustieteellisessä ajattelussa yksilöillä on paljon enemmän merkitystä kuin ihmisten välisillä suhteilla perheissä tai yhteisöissä. 

   Tehokkuus on tärkeää, mutta arvostamme sitä yli muiden tavoitteiden. Monet hyväksyvät Lionel Robbinsin taloustieteen määritelmän niukkojen resurssien jakamisesta kilpailevien päämäärien kesken tai vahvemman version, jonka mukaan ekonomistien tulisi keskittyä tehokkuuteen ja jättää tasa-arvo muille tieteilijöille, poliitikoille tai hallintovirkailijoille. 

   Mutta muiden vaikutuksen säännöllisesti epäonnistuessa ja tehokkuuden tuottaessa tulojen uudelleenjakoa ylöspäin – usein vaikka ei väistämättä – suosituksistamme tulee lisenssi ryöstelyyn. Keynes kirjoitti, että talouden ongelmana on sovittaa yhteen taloudellinen tehokkuus, sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja yksilönvapaus. 

   Olemme hyviä ensimmäisessä, ja talouden libertaarinen linja painottaa viimeistä, mutta sosiaalinen oikeudenmukaisuus voi olla jälkipohdintaa. Sen jälkeen, kun vasemmistolaiset taloustieteilijät omaksuivat Chicagon koulukunnan markkina-asenteen – ”olemme kaikki nyt friedmanilaisia” – sosiaalinen oikeudenmukaisuus alistettiin markkinoille, ja huoli jakamisesta syrjäytettiin keskittymällä keskiarvoon, usein järjettömästi kuvattuna ”kansallisena etuna”. 

   Empiiriset menetelmät: Uskottavuuden vallankumous ekonometriassa oli ymmärrettävä reaktio, kun vaikutussuhteita tunnistettiin väitteillä, usein kiistanalaisilla ja joskus uskomattomilla. Mutta tällä hetkellä hyväksytyt menetelmät, satunnaistetut kontrolloidut kokeet, erot eroissa tai regression epäjatkuvuusmallit keskittävät huomion melko välittömiin vaikutuksiin ja pois potentiaalisesti tärkeistä mutta hitaasti toimivista mekanismeista, jotka vaikuttavat pitkillä ja vaihtelevilla viiveillä. 

   Historioitsijat, jotka ymmärtävät satunnaisuutta sekä moninaisia vaikutusmekanismeja, onnistuvat usein taloustieteilijöitä paremmin tunnistamaan tärkeitä mekanismeja, jotka ovat uskottavia, mielenkiintoisia ja ajattelun arvoisia, vaikka ne eivät täytä nykyisen soveltavan taloustieteen päättelyn standardeja. 

   Nöyryys: Olemme usein liian varmoja siitä, että olemme oikeassa. Taloustieteessä on tehokkaita työkaluja, jotka voivat antaa selkeitä vastauksia, mutta jotka edellyttävät oletuksia, jotka eivät päde kaikissa olosuhteissa. Olisi hyvä huomata, että lähes aina on kilpailevia selityksiä, ja opetella valitsemaan niiden välillä. 

 Graafi 4: Vapaan pääoman kriitikko

Kuvateksti: Ekonomistit uskottelivat 90-luvulla poliitikoille (Kokoomus omaksui parhaiten) vapaan pääoman ratkaisevan kaikki ongelma ja jakavan hyvinvoinnin ”kaikille”.

 Jos haluat lukea tekstin niin klikkaa oheinen linkki ja käytä julisteen vasemmassa ylälaidassa olevaa suurennussuhdetta: ”Original”. https://www.flickr.com/photos/117852783@N07/12585681703/sizes/k/in/set-72157641106247843/

Deaton jatkaa:  Kuten suurin osa ikäryhmästäni, pidin ammattiliittoja pitkään haittana, joka häiritsi taloudellista (ja usein henkilökohtaista) tehokkuutta, ja pidin niiden hidasta häviämistä tervetulleena. Mutta nykyään suurilla yrityksillä on liian paljon valtaa työoloissa, palkoissa ja Washingtonissa tehtävissä päätöksissä, joissa ammattiliitoilla on tällä hetkellä vähän sananvaltaa yritysten lobbaajiin verrattuna. 

   Ammattiliitot korottivat aikoinaan jäsenten ja ei-jäsenten palkkoja, ne olivat monin paikoin tärkeä osa sosiaalista pääomaa, ja ne toivat poliittista valtaa työntekijöille työpaikoilla sekä paikallis-, osavaltio- ja liittovaltiohallinnossa. 

   Ammattiliittojen heikkeneminen myötävaikuttaa palkkojen kansantulo-osuuden laskuun, johtajien ja työntekijöiden välisen kuilun syvenemiseen, yhteisöllisyyden tuhoutumiseen ja populismin lisääntymiseen. Daron Acemoglu ja Simon Johnson ovat äskettäin väittäneet, että teknisen muutoksen suunta on aina riippunut siitä, kenellä on valta päättää; ammattiliittojen on oltava pöydässä tekoälyä koskevien päätösten tekemisessä. Taloustieteilijöiden innostus teknisistä muutoksista yleismaailmallisen rikastumisen välineenä ei ole enää kestävä (jos on koskaan ollutkaan). 

   Kun tehokkuus tuo mukanaan ennestään rikkaille suuntautuvan varallisuuden uudelleenjaon, suosituksistamme tulee usein vain lisenssi ryöstölle. Suhtaudun paljon aiempaa skeptisemmin vapaakaupan etuihin amerikkalaisille työntekijöille ja olen skeptinen väitteeseen jopa, jonka minä ja muut olemme esittäneet aiemmin, että globalisaatio oli vastuussa maailmanlaajuisen köyhyyden valtavasta vähenemisestä viimeisten kolmenkymmenen vuoden aikana. 

   En myöskään puolusta enää ajatusta, että globalisaation työssäkäyville amerikkalaisille aiheuttama vahinko oli kohtuullinen hinta maailmanlaajuisesta köyhyyden vähentämisestä, koska amerikkalaiset työntekijät voivat niin paljon paremmin kuin globaalit köyhät. 

Uskon, että köyhyyden vähentämisellä Intiassa ei ollut juurikaan tekemistä maailmankaupan kanssa. Ja köyhyyden vähentäminen Kiinassa olisi voinut aiheuttaa vähemmän vahinkoa rikkaiden maiden työntekijöille, jos Kiinan politiikka olisi suosinut enemmän kotimaahan suunnattua tuotantoa. 

   Olin myös vakavasti aliarvioinut eettisiä tekijöitä koti- ja ulkomaisten työntekijöiden välisissä eturistiriidoissa. Meillä epäilemättä on velvollisuus auttaa hädässä olevia, mutta meillä on sellaisia erityisiä velvollisuuksia kansalaisiamme kohtaan, joita meillä ei ole muita kohtaan. 

   Yhdyin ekonomistien lähes yksimielisyyteen siitä, että maahanmuutto Yhdysvaltoihin oli hyvä asia, josta on suurta hyötyä maahanmuuttajille ja vähän tai ei lainkaan haittaa kotimaisille vähän koulutetuille työntekijöille. En enää usko niin. Taloustieteilijöiden uskomukset eivät ole tästä yksimielisiä, vaan niitä muovaavat ekonometriset mallit, jotka voivat olla uskottavia, mutta usein perustuvat lyhyen aikavälin tuloksiin. 

   Pitkän aikavälin analyysi viimeisen puolentoista vuosisadan ajalta kertoo toisenlaisen tarinan. Epätasa-arvo oli korkea, kun Yhdysvallat oli auki ja se oli paljon pienempi, kun rajat suljettiin, ja eriarvo nousi jälleen Hart-Cellerin (Immigration and Nationality Act 1965) jälkeen, kun ulkomailla syntyneiden ihmisten osuus nousi takaisin kulta-ajan tasolle. 

   On myös uskottavasti väitetty, että miljoonien afroamerikkalaisten suurta muuttoliikettä etelän maaseudulta pohjoisen tehtaille ei olisi tapahtunut, jos tehtaiden omistajat olisivat voineet palkata haluamiaan eurooppalaisia siirtolaisia. 

   Taloustieteilijät voisivat hyötyä enemmän yhteydestä filosofien, historioitsijoiden ja sosiologien ideoihin, aivan kuten Adam Smith teki kerran. Filosofit, historioitsijat ja sosiologit todennäköisesti hyötyisivät myös”. (kirjoitus loppui tähän)

(Artikkeli on julkaistu Kansainvälisen valuuttarahaston (International Monetary Fund, IMF) sivustolla maaliskuussa 2024. Kirjoituksessa esitetyt mielipiteet ovat tekijän mielipiteitä; ne eivät välttämättä vastaa IMF:n politiikkaa. Saimme Angus Deatonilta luvan julkaista tämän Jouko Kajanojan tekemän käännöksen Osallisuus-mediassa.)

https://www.osallisuusmedia.fi/angus-deaton-taloustieteeni-uudelleenarviointi/

Näistä samoista uhkakuvista joista Deaton kirjoittaa, olen varoitellut jo 40:nen vuoden ajan https://ariojapelto.blogspot.com/p/etusivu.html

Graafi: 5 Viisaimmat ajattelijat

Kuvateksti: Tällainen mitätön ja merkityksetön ”kylähullu” on pärjännyt ns. ”viisauskilpailussa” vielä silloin kun sain edes vähän palstatilaa. Siksi on ymmärrettävää, että ”vapaan journalismin luvatussa maassa” toisinajattelija laitettiin Hesarin ja Ylen toimesta boikottiin).

 Jos haluat lukea tekstin niin klikkaa oheinen linkki ja käytä julisteen vasemmassa ylälaidassa olevaa suurennussuhdetta: ”Original”. https://www.flickr.com/photos/117852783@N07/12585708413/sizes/k/in/set-72157641106247843/

 Onko kenelläkään suomalaisella ekonomistilla esittää yhtä kattavaa todistusaineistoa tulevan teknologian ja talouskehityksen ennakoinnista sekä sen toteutumisesta 40 vuoden ajalta? Otan mielelläni vastaan ehdotuksia ja nekin voidaan laittaa sitten julkiseen vertaisarviointiin.

Siis tällaisen ”rakentavan” sähköpostin lähetin sadalle merkittävimmille suomalaisille ”huippuekonomisteille” kutsumalla heidät julkiseen ajatustenvaihtoon – ”jostain syystä” kuolemanhiljaista on ollut! Minun on siis ”vastentahtoisesti” todettava, että olen ilmeisestikin Suomen ylivoimaisesti paras ennustaja.

Graafi 6: Kolme ennustusta

Kuvateksti: Hesari on väittänyt, että Suomessa ei ole osattu ennustaa – Journalismin ohjeiden mukaan väärä väite tulisi korjata –Miksihän Hesari ei sitä korjaa?

 Jos haluat lukea tekstin niin klikkaa oheinen linkki ja käytä julisteen vasemmassa ylälaidassa olevaa suurennussuhdetta: ”Original”. https://www.flickr.com/photos/117852783@N07/12585671963/sizes/k/in/set-72157641106247843/

Siitä huolimatta Hesari ei ole tehnyt yhtä ainoaa henkilöhaastattelua allekirjoittaneesta – miksihän? – Tai ehkä juuri siksi! Olen siis ilmeisesti vaarallinen ”persona non grata” vapaan journalismin mallimaassa. Itäisessä naapurimaassa tällaiset toisinajattelijat olisi ”vaiennettu” jo ajat sitten. Onneksi minua ei ole vielä ”eliminoitu” vaan vain journalistisesti ”vaiettu” tässä journalismin ja vapaan tiedonvälityksen ”mallimaassa”.

Valtamediat (YLE ja Hesari) ovat pitäneet jo ainakin viimeiset 15 vuotta minut karanteenissa niin, että ”narsistinen julkisuuskipeyteni” on saanut minut alentumaan ja kerjäämään Hesarilta palstatilaa valtavirrasta poikkeaville näkemyksilleni otsikolla: Kerjään Hesaria tekemään henkilöhaastattelua itsestäni!

Julkisuuskipeyteni selitykseksi tarjoan pyrkimystäni journalistiseen totuuteen otsikolla: Hesari vaikenee ideologisesti ja tarkoitushakuisesti totuudesta. Siksi Hesari on estänyt kaikki yritykseni päästä Vieraskynä- ja Mielipide-sivuille.

Graafi 7: Kylähullu ei anna periksi

Kuvateksti: Taloustoimittaja Pekka Seppänen teki minusta ”diplomityönsä” ja pääsi sillä Talouselämä-lehden päätoimittajaksi. ”Unohti” mainita, että olen pitänyt esitelmiä myös useimmissa Suomen yliopistoissa ja pari kertaa kansanedustajille Eduskunnassa.

 Jos haluat lukea tekstin niin klikkaa oheinen linkki ja käytä julisteen vasemmassa ylälaidassa olevaa suurennussuhdetta: ”Original”. https://www.flickr.com/photos/117852783@N07/12585671963/sizes/k/in/set-72157641106247843/

Samoin 1990-luvulla YLE vielä kutsui minut haastateltavaksi parikymmentä kertaa mutta kun talousekonomistit mustamaalasivat minut mitättömänä ja merkityksettömänä toisinajattelijana, mediatila loppui. Vai johtuuko se siitä, että Reporadion jälkeen johdon värikartta muuttui?

En ole pariinkymmeneen vuoteen enää yrittänyt Hesarin palstoille, koska se on aivan turhaa. Hesarin uudeksi päätoimittajaksi tuli Erja Yläjärvi ja hän julkaisi erinomaisen Hesarin arvo- ja periaateohjelman . Se antoi toivoa, että tilanteeni voisi ehkä muuttua vastaisuudessa. Erityisen iloinen olin Hesarin periaateohjelman seuraavasta kohdasta: ”Kuulemme ja julkaisemme monenlaisia mielipiteitä – sellaisiakin, jotka eivät edusta omaa linjaamme”. 

Vielä innostustani lisäsi, kun pääkirjoitus- ja mielipideosaston esimies Saska Saarikoski kertoi, että Helsingin Sanomissa alkaa ilmestyä lisää yhteiskunnallista keskustelua, niin verkossa kuin paperilehdessäkin, jossa sitä kootaan sunnuntaisin ilmestyvälle toiselle pääkirjoitusaukeamalle. Uudistuksella pyritään tarjoamaan uusi areena paremmalle keskustelulle. 

Taloushistorian kirjoittaja Jouni Yrjänä kirjoitti kirjassaan: ”Rahan perässä, vallan kintereillä” ja kertoi taloustoimittajien ahdingosta. Toimittajat Juha Honkonen ja Jussi Lankinen vastasivat vuonna 2013 ilmestyneessä pamfletissaan ”Huonoja Uutisia” Journalistiliiton kyselyyn, joka osoitti, että ”ennen tehtiin yhdessä, nyt johto määrää ja käskee”.

Uusi työkulttuuri levisi finanssikriisin aikaisissa organisaatiouudistuksissa ja teki journalismista entistä muotovetoisampaa ja ennalta suunnitellumpaa. Valtaosa juttuaiheista päätettiin jo edellisenä päivänä pituuksia ja näkökulmia myöten. Työ oli muuttunut hyvin uutispäällikkövetoiseksi. (s. 344). Tällaistako on siis nykyinen ”journalistinen vapaus” jopa mediatalojen sisällä? Mikähän lienee tilanne Hesarissa tänään?

Sama kehitys on tapahtunut myös talouden erikoislehtien sisällä. Yrjänä jatkoi kirjassaan: Alma Talentin muodostamisen ehkä merkittävin muutos oli yhteistoimituksen perustaminen (jonka johdossa Arno Ahosniemi määräsi toimittajien näkökulman).

Kauppalehden vanhat toimittajat tekivät juttuja myös Talouselämään ja päinvastoin. Tekniikka & Talouden toimittajat kirjoittivat myös Kauppalehteen ja Talouselämään. Yhden miehen diktatuurin lopputuloksena moniarvoinen journalismi taloustoimituksissa hävisi taivaan tuuliin.

Graafi 8: Tarvitaan uudet pelisäännöt

Kuvateksti: Jo vuonna 1993 yritin saada julkista keskustelua ekonomistien kanssa teknologian yhteiskunnallisista vaikutuksista. Missä ekonomistit luurasivat silloin?

 Jos haluat lukea tekstin niin klikkaa oheinen linkki ja käytä julisteen vasemmassa ylälaidassa olevaa suurennussuhdetta: ”Original”. https://www.flickr.com/photos/117852783@N07/12585573245/sizes/k/in/set-72157641106247843/

Vaikka olen ollut jo parikymmentä vuotta Hesarin boikotissa rohkaistuin lähettämään Saarikoskelle kolme eri kertaa Vieraskynä-kirjoituksen, jossa kerroin BKT:n sisällä tapahtuneesta valtavasta tulonsiirrosta palkansaajilta pääomalle.

On journalistisesti kummallista, ettei Hesari, eivätkä Suomen ”huippuekonomistit” ole yli 20 miljardin vuosittaisesta budjetin verotulojen ”katoamisesta” puhua pukahtaneet. Vieläkään Hesari ei ole sitä julkaissut – Miksihän?

Kenenkähän toimesta allekirjoittanut on hiljennetty, kun Hesarin omat toimittajat ovat minut huomioineet ”toisinajattelijana”. Hesarin kulttuuritoimitus teki vuonna 2008 toimittajien sisäisen äänestyksen ketkä ovat Suomen merkittävimmät toisinajattelijat?

Pääsin top 30 listalle ja siinä todettiin kohdallani: ”Aktiivinen talouspoliittinen keskustelija, jonka mielestä automaation ja teknologian kehittyminen aiheuttaa työttömyyttä. Hänen mielestään ihmistyön sijaan pitäisi verottaa tuotantolaitteita ja pääomaa”. Listalle päässeet olivat kaikki jonkinlaisia vasemmistolaisia ja anarkisteja paiksi yksi äärioikeistolainen eli Matti Apunen. Suosittelisin Hesarin kulttuuritoimituksen uusivan tällaisen anonyymin ranking-listan.

Lähetin kirjoituksen myös Kansan Uutisten päätoimittaja Jussi Virkkuselle pariinkin kertaa ajatuksena. että Kokoomuksen Orpon hallituksen säästö-, supistus- ja hyvinvointivaltion alasajon takana oleva syy selviäisi – taaskaan kirjoitusta ei julkaistu, vaikka olin vasemmiston asialla – Miksihän?

Myös AY-liikkeen lakkokeskustelun tueksi lähetin sähköpostitse isoimmille ay-pampuille aseeksi Kokoomusta ja Perussuomalaisia vastaan – ja taas työväkeä puolustavat faktat eivät kelvanneet. Kun kirjoitus on niin ”vaarallinen” niin ajattelin julkaista sen tässä:

Graafi 9: Vaiettu todellisuus

Kuvateksti: Pääteokseni: ”Ahneuden aika” ilmestyttyä vuonna 2006 jolla yritin saada yhteiskunnallista keskustelua aikaiseksi. Kirja todisti, että ensimmäisen kirjani visiot olivat pääosin toteutuneet.

 Jos haluat lukea tekstin niin klikkaa oheinen linkki ja käytä julisteen vasemmassa ylälaidassa olevaa suurennussuhdetta: ”Original”. https://www.flickr.com/photos/117852783@N07/12585569505/sizes/k/in/set-72157641106247843/

Seuraavaa ”erittäin vaarallista” kirjoitusta en saanut julkaistua oikeisto- enkä vasemmistolehdessä: Tässä käsikirjoitus HS / Vieraskynä-palstalle:

Jaakko Kiander unohti valtion tärkeimmän veromenetyksen.

Ekonomisti Jaakko Kiander nosti ansiokkaasti esiin (11.2 2024) tärkeän (nykyisen) veronmenetyksen, jossa kokonaisveroprosentti on laskenut vuoden 2016 tasosta (44%) nykyiseen 41,2 prosenttiin. Se merkitsee 8 miljardia vähemmän verotuloja. Siis melkein Suomen vuosittainen budjettivaje. Veronalennukset niihin ovat tapahtuneet nykyisten poliitikkojen päätöksillä.

Hän kuitenkin unohti tärkeimmän, jota kukaan suomalainen ekonomisti ei ole huomannut ottaa julkiseen keskusteluun. Onneksi Harvardin yliopiston ekonomistit ottivat (HS 9.2.) sen vihdoin esiin.

”Asiantuntijat Guardianissa: Teko­äly tuhoaa työpaikkoja ja kasvattaa tuloeroja. Chat GPT:n kaltaiset tekoälymallit lisäävät todennäköisesti tuottavuutta. Suuri kysymys on, kuka kerää tuottavuuden hyödyt”.

Näin arvioivat brittilehti The Guardianin haastattelemat asiantuntijat. ”Tekoäly todennäköisesti leikkaa työntekijöiden osuutta tuloista, sillä myös monet (valkokaulus) tehtävät automatisoituvat”,
            Harvardin ekonomisti Lawrence Katzin mielestä yksi suurimpia kysymyksiä tekoälyyn liittyen on, kuka kerää tekoälyn mahdollisesti tuoman tuottavuuden hyödyt. ”On mahdollista, että työntekijöiden tulotaso (siis digiasiantuntijoiden) nousee vaikka heidän osuutensa piirakasta jäisikin pieneksi”,

Tämä on vasta brittiekonomistien ”visioita tulevasta”. Allekirjoittanut on varoitellut siitä jo yli 30 vuotta sitten ilmestyneessä kirjassani: ”Lisääkö automaatio kilpailukykyä vai työttömyyttä (Tammi 1989). Ikävä ”brittivisio” on jo numeroin todennettavaa faktaa ja todellisuutta Suomessa.

Valtion saamat verotulot hyvinvointipalveluiden ylläpitämiseksi ovat vähentyneet sadoilla miljardeilla viimeisten 30 vuoden aikana.

 Graafi 10: Digitalisaatio vaikuttaa tulonjakoon ja ostovoimaan.

Kuvateksti: Koska valtaekonomistit ovat ”pääoman juoksupoikia” he ovat olleet käsittämättömän hiljaa BKT:n sisällä tapahtuneesta digitalisaation aiheuttamasta tulonsiirrosta. Sitä ei saa ottaa esille valtamedioissa – Miksihän?

Palkansaajien osuus kansantulosta (BKT) on digitalisaation vuoksi pienentynyt 90-luvun jälkeen vuositasolla (1991-2019) peräti 16,5 PROSENTTIYKSIKKÖÄ.

Vuonna 1991 palkkojen osuus oli vielä 73,6 prosenttia ja omaisuus- ja yrittäjätulojen osuus oli vain 11,2 prosenttia. Vuonna 2019 vastaavat luvut olivat 57,1 (eli palkkapotin vähennys -16,5 prosenttiyksikköä) ja 27,1 (Pääomatulot kasvoivat +15,8 prosenttiyksikköä).

Se on merkinnyt palkkapotin pienentymistä melkein 40 miljardilla. Silloin ostovoima katosi ja talouskasvun polttoaine tyrehtyi. Se on kasvattanut lähes samalla summalla voittoja ja pääomatuloja.

Kun tämä 17 miljardia lisättäisiin Kianderin 8 miljardiin, niin vuosittaisella reilusti yli 20 miljardilla meidän ei tarvitsisi jatkuvasti leikata ja ylläpitää hyvinvointivaltiota pelkästään velkarahalla – siis jos poliitikot olisivat ymmärtäneet ulosmitata digitalisaation tuottavuushyötyjä ja valtion osuutta BKT:sta kasvun suhteessa.

Ei siis mikään ihme, että BKT:n kasvu on kaikkialla hyytynyt nollasummamarkkinoiksi, koska palkansaajien ostovoima on kadonnut. Digitalisaatiolla aikaansaatu tuottavuuden parantava vaikutus ei kasvata työpaikkoja pysähtyneillä markkinoilla minkään talousopin mukaan!

Suomen BKT oli vuonna 2019 (viimeinen normaalivuosi ennen pandemiaa) noin 240 miljardia. Verotulot ovat myös pienentyneet 17 miljardilla (44% veroasteella). Siksi Kokoomus vaatii valtiolta säästöjä eli menojen tulisi olla ”suu säkkiä myöten”.

Pieni- ja keskituloisten säkki on kansantulon kasvusta suhteessa pienentynyt ja rikkaiden säkki kasvanut – vieläpä suurin osa osinkoina ulkomaisille rikkaille Suomen rajojen ulkopuolelle.

Nyt kaikki suomalaiset ekonomistit ja poliitikot valittavat, että Suomi on saatava nousuun ”kilpailukykyä” lisäämällä ja markkinaosuutta lisäämällä. Sillä uskotaan hyvinvointivaltion säilyvän. Se ei onnistu elleivät palkansaajat ja valtio pääse myös osalliseksi digitalisaation tuottavuushyödyistä.

Nykyisillä markkinoiden säännöillä parille kolmelle valtiolle markkinaosuuden lisääminen muiden kustannuksella saattaa hetkeksi onnistuakin, mutta pitemmällä aikajaksolla maapallon parin sadan muun valtion talouden lasku tuhoaa vientimarkkinoiden kasvun.

Tämä tuottavuuden kasvun ja markkinoiden hyytymisen ”kuolemanspiraali” huoletti minua jo 40 vuotta sitten. Silloin jo ymmärsin verotuksen vakavan ”järjestelmävian”.

Koska työn osuus teknologian johdosta jatkuvasti pienenee, ehdotin kirjassani nykyiseen ihmistyöhön ja kulutukseen perustuvan verotuksen tilalle tuotannon jalostusarvon verottamista (ns. kassavirtaverotusta), jota ehdotti hieman myöhemmin myös saksalainen ekonomisti Hans Werner Sinn.

Silloin myös tavalliset kansalaiset hyötyisivät teknologian tuottavuushyödyistä. Nyt vain muutamat digimiljardöörit vievät koko potin ja käyttävät hyväkseen markkinatalouden ja pääomien vapauden keskittymishyödyt.

Nykyinen markkinalogiikka on vähän kuin venäläinen ruletti, sillä erotuksella, että rullarevolverin patruunapesässä on nyt 6 luotia ja vain yksi on tyhjä.

PS. Tämän saman (Vieraskynä-ehdotukseni) näkemyksen sain Hesarissa julkaistuksi jo vuonna 1993 (eli 30 vuotta sitten): https://www.hs.fi/mielipide/art-2000003291912.html

Graafi 11 : Guardian: Tekoäly vie töitä ja kasvattaa tuloeroja

Kuvateksti: Tästä Hesarin olisi pitänyt tehdä aukeaman juttu, mutta se ei ilmeisesti sopinut sen pääkirjoittajien uskomuksiin ja lehden pääomistajan näkemyksiin.

 Jos haluat lukea tekstin, niin klikkaa tästä:

https://www.hs.fi/talous/art-2000009380008.html

Ulkomailla ekonomistit on jo heränneet siihen havaintoon, että tulonjaossa on tapahtunut valtava tulonsiirto palkansaajilta rikkaille. Suomalaiset ekonomistit ja valtamediat ovat ”vahingossa” unohtaneet siitä mainita.

Koska ”moniarvoinen” Hesari on rikkaiden ja pääoman asialla, minäkään en saanut kirjoitusta Vieraskynä-palstalle edes monen yrityksen jälkeen. Edelliset sensuroivat päätoimittajat olivat Janne Virkkunen, Mikael Pietikäinen ja Kaius Niemi.

Arvoisa päätoimittaja Erja Yläjärvi, aiotteko jatkaa boikottiani edellisten päätoimittajien tapaan? Kirjoititte erinomaisen ”Hesarin omat periaatteet” toimintaohjelman, joka lupasi moniarvoista journalistista palstatilaa myös toisinajattelijoille. Olen 40 vuoden aikana ollut uraauurtava ”visionääri” Suomessa, joka on onnistunut myös visioissaan. Siitä Hesari ei ole tehnyt yhtä ainoaa henkilöhaastattelua.

Minusta olisi kohtuullista, jos Hesari tekisi edes yhden kunnollisen haastattelun ennen kuolemaani. Teillä on n. 300 toimittaja, joista suosittelisin haastattelijaksi kahta. Ensiksi pääkirjoitustoimittajista kaikkein ”kovapäisintä” uusliberalistia Paavo Rautiota. Tilaisuudesta syntyisi varmasti ns. journalistista ”jännitettä”.

Toinen vaihtoehto voisi olla Hesarin toimittaja Juha-Pekka Raeste. Hän on parhaiten jyvällä nykyisen maailman ja talouden menosta, ja silloin haastattelu tosin sujuisi ilman jännitettä mutta voisi olla muuten kiinnostava katsaus tulevaisuuteen.

Molemmat vaihtoehdot sopivat minulle. Haastattelun työotsikoksi voisi sopia esimerkiksi: ”Suomen ”vaarallisin” visionääri, jonka ennustuksia kukaan ekonomisti ei uskalla kyseenalaistaa”.

Uskoisin, että Journalisti-lehti, Journalistiliitto, Sanomalehtiliitto, Yleinen lehtimiesliitto ja kaikki journalismin tutkijat pitäisivät haastattelupyyntöäni kohtuullisena.

Se edustaisi edes pientä tasapuolisuutta koska Hesari antoi juuri palstatilaa Kokoomuksen nuorten varapuheenjohtajalle Patrick Itäniemelle, joka kirjoitti pääkirjoitussivulle otsikolla: ”Pienet tuloerot ylläpitävät köyhyyttä”. Se oli mielipidekirjoitus, jossa yksikään väite ei pitänyt faktojen osalta paikkaansa.

Kun valtaekonomistit ovat hiljaa, onneksi pari tekoälytutkijaa on yrittänyt varoitella poliitikkoja edessä olevista ongelmista. Ei heitäkään ole jatkossa kutsuttu Hesarissa tarkempaan haastatteluun, koska he ovat ottaneet esille ilmeisesti ”vääriä asioita”.

Graafi 12: Uuden Sammon takojat

Kuvateksti: Tekoälytutkija Harri Valpola varoitti jo vuonna 2016 tekoälyn uhkakuvista erityisesti ihmistyön korvaajana.

En ole aivan yksin varoitellut digitalisaation uhkakuvista. Useimmat tekoälytutkijat luonnollisesti ovat hiljaa uhkakuvista ja – päinvastoin – markkinoivat sitä tuottavuuden– ja kilpailukyvyn parantajana. Joku harva moraalinen ja vastuuntuntoinen tekoälytutkija on varotellut etukäteen sen uhkakuvista.

Yksi heistä on tekoälytutkija Harri Valpola on kertonut tarkemmin sen tulevista vaikutuksista jo vuonna 2016 otsikolla: ”Uuden sammon takojat” Valpolan mukaan ihmisten toimeentulo ei voi enää perustua ansiotyöhön, koska työt kannattaa teettää koneilla. Tämä tarkoittaa sitä, että koko nykyinen yhteiskuntajärjestelmä pitää muuttaa.

”Paljon suurempi uhkakuva on se, että tällä teknologialla pieni joukko ihmisiä voisi alistaa ison joukon ihmisiä.”

Toinen rehellinen tekoälytutkija Tapani Raiko, joka jo vuonna 2015 varoitti tulonjaosta ja verotuksesta otsikolla: ”Ei ole ainoastaan vaara, että vauraus kasaantuu, vaan päätösvalta voi kasaantua niille, jotka omistavat robotit”.

Ainoa talousprofessori joka on varoitellut vuonna 2018 veroeroosiosta on rahoitusalan professori Sami Vähämaa otsikolla: ”Työelämän valtaavat robotitkin on pantava veronmaksajiksi”.

Näitä teknologian asiantuntijoita ei ”jostakin syystä” löydy Hesarista vaikka siellä on n. 300 tärkeitä asioita seuraavaa toimittajaa. YLE:ssa heitä on vielä paljon enemmän. Ylen ruudusta ei ole myöskään edes vahingossa ole näkynyt näitä tulevaisuuden ”pahanilmanlintuja”. (Pieni poikkeus on toimittaja Raimo Tyykiluoto). Ylen ohjelmien pitää olla viihdyttäviä ja positiivisia jotta katsojat pysyisivät kanavalla eivätkä alkaisi turhaan miettimään ikäviä asioita.

Hesari ei ole ainoa sanan vapauden sensuroija. Toimittaja Juha Kulmanen kirjoitti joku vuosi sitten: Yle hyllytti odotetun sananvapauskeskustelun. Pääministeri Juha Sipilän aikana tapahtui YLE:ssa kummia. Kirjoitin siitä otsikolla: Pääministeri Sipilä ansaitsisi journalistipalkinnon.

Silti nämä valtamedian ”totuutta välittävät mediat” väittävät olevansa täysin riippumattomia ja mediatutkijat nukkuvat ”prinsessa ruususen unta”.

Graafi 13: Lisääkö automaatio kilpailukykyä vai tuottavuutta?

Kuvateksti: Miksihän suomalaiset ekonomistit eivät tehneet tällaisia kirjoja jo 80-luvulla? – Vieläkään 2000-luvulla sellaista ei ole ilmestynyt !

Jo 35 vuotta sitten varoittelin ensimmäisessä kirjassani digitalisaation ja jopa tekoälyn vaaroista vaikka tuolloin ei ollut edes internetiä olemassa. Voit lukea ja kopioida ensimmäisen kirjan ilmaiseksi tästä.

Tekoälyn kehitys oli 1980-luvulla aivan alkuaskelmilla. Ennakoin kuitenkin kirjassani tekoälyn tulevaa kehitystä seuraavasti:

”Vielä ollaan kaukana tavoitteesta tehdä kone, joka on yhtä ”älykäs” kuin ihminen. Suurimmalla osalla työelämässä olevista ihmisistä on kuitenkin suhteellisen kapea työtehtävä.

Harvoilla on työtehtäviä jossa tarvitaan koko ”älyn” spektri käyttöön. Useimmissa tapauksissa riittää teho. Siihen nykyiset tietokoneet kyllä pystyvät. Professori Matti Otala, joka on tekoälyn johtavia asiantuntijoita, on sanonut: ”Ensi vuosikymmenellä tekoälypohjaiset asiantuntijajärjestelmät kykenevät korvaamaan Suomessa useita kymmeniä tuhansia vastaavia töitä tekeviä teollisuuden, kaupan ja valtionhallinnon toimihenkilöitä, yhden vuoden palkkaa vastaavin kokonaiskustannuksin”.

Onkin oireellista, että ala on räjähdysmäisessä kasvussa! Vielä neljä vuotta sitten oli työlästä löytää kymmentäkään yritystä, joiden toiminta olisi keskittynyt pelkästään tekoälyyn. Nyt tuollaisia yrityksiä on toistatuhatta. (tuolloin puhuttiin vielä ns. asiantuntijajärjestelmistä)

Jokin aika sitten ilmestyneen raportin mukaan  vuonna 1987 maailman viidensadan suurimman yrityksen joukosta n.80 prosenttia oli kehittämässä (tekoälypohjaisia)  asiantuntijajärjestelmiä. Muutamilla suuryrityksillä on sisäisessä käytössä jopa useita kymmeniä järjestelmiä.

Siksi ei olekaan mikään ihme, että suuryritykset eivät missään päin maailmaa ole luoneet uusia työpaikkoja enää pitkiin aikoihin. (s. 46-47). 

1980-luvulla ei ollut yhtään ekonomistia ennakoimassa ja varoittamassa tulevaa, mutta onneksi sentään joku vastuuntuntoinen tietokonealan asiantuntija jolla oli näkemys tulevasta kehityksestä. Kirjastani suora lainaus:

”Suomessakin on joitain tekoälyyn perehtyneitä asiantuntijoita ja yrityksiä. Softlinen toimitusjohtaja Mikael Roos on yksi alan ”guru”.(…) Kokemuksensa pohjalta hänellä on aika hurjia visioita tulevasta kehityksestä. Alan miehistä poiketen hänellä on rohkeutta sanoa visionsa myös julkisuudessa ääneen.

30 vuotta sitten pikkupoikana Kotkassa hän katseli kuinka tehtaan portista marssi parituhatta työläistä kotia kohti, kun Gutzeitin pilli vihelsi. Nyt vuoron loputtua tehtaasta poistujia on ehkä parikymmentä, vaikka tuotanto on kasvanut.

Ennen eläkkeelle jäämistään toimitusjohtaja Roos uskoo näkevänsä saman kehityksen myös toimistoissa. Atk ja varsinkin tekoälyn kehitys tekee tarpeettomaksi ison joukon konttoriväkeä.

Kehitykseltä ei Roosin mukaan ole turvassa kasvualan, tietotekniikan väki. Heitäkin uhkaa kilometritehtaalle joutuminen, sillä tekoäly hoitaa vastaisuudessa esimerkiksi järjestelmäpäälliköiden tehtäviä. Tietotekniikan kehitys uhkaa siis syödä työmarkkinoilta joipa tietotekniikan tekijöitä, tai ainakin sen ylläpitäjiä. Atk-väki sahaa omaa oksaansa. (s. 47). 

Koneen kehittämä hissien ohjelmointirobotti ei ole maailman ainoa automaattinen ohjelmoinnin sovellus. Japanilaiset ovat panneet paremmaksi. Tutkijat ovat kautta maailman työskennelleet pitkään luodakseen järjestelmiä, jotka opettavat tietokoneet kirjoittamaan omat ohjelmansa.

Käyttäjän pitää vain tietää, mitä ohjelman pitää tehdä, sen jälkeen kone hoitaa loput. Japanilaiset ovat esitelleet parikin eri tietokonekielillä toimivaa automaattista ohjelmointijärjestelmää. Siis ohjelmoijat ohjelmoivat jo itsensä tarpeettomaksi”. (s. 47) 

Varsinainen kehittynyt tekoäly teki tuolloin ensimmäisiä hapuilevia kokeiluja. Kirjoitin siitä ensimmäisessä kirjassani 34 vuotta sitten seuraavasti:

”Kokonaan uutta tiedonkäsittelyn ja tiedon säilömisen tekniikkaa ja ajattelua edustavat alustavat tutkimukset neuraalitietokoneista eli hermoverkkokoneista. Siinä pyritään matkimaan ihmisen aivotoimintaa. 

Tällä järjestelmällä on ainakin teoriassa mahdollisuus kerätä omia kokemuksia ja oppia niistä. Suomessa professori Teuvo Kohonen on rakentanut tällä periaatteella toimivia järjestelmiä, jotka kykenevät tunnistamaan puhuttuja sanomia ja ihmisten kasvokuvia. 

Japanilainen Asahi osti Kohoselta lisenssin hänen kehittämäänsä puheentunnistimeen, kun suomalaiset yritykset eivät olleet hänen tutkimuksistaan kiinnostuneita”. (s. 49)

Ja edelleen: ”Muutamat hermoverkot on opetettu tunnistamaan käsinkirjoitettua tekstiä. Sotilassovelluksina on rakennettu neurotietokoneita, jotka oppivat erottamaan sukellusveneiden äänet meren kohinan seasta. Samoin ilmailun puolella lajittelemaan lentokoneet käyttäytymisen perusteella hyökkääviin ja vaarattomiin.

Amerikkalainen Hecht-Nielsen Neurocomputers myy neuraalitietokoneita mm. luottojen analysointiin, lääketieteellisten mittalaitteitten valvontaan ja teollisten prosessien laaduntarkkailuun”. (s. 49). 

Chat GPT:n ensimmäisiä kokeiluja tehtiin jo 1980-luvulla keräämällä kapealta alalta tietokantoja joita tuolloin nimitettiin ”asiantuntijajärjestelmiksi” eikä tekoälyksi kuten nyt. Kirjoitin siitä tuolloin seuraavasti:

”Englannissa on erään tukkukauppaa harrastavan sokerifirman yritysjohtajan koko elämänkokemus sokerikaupasta tallennettu tietokoneelle.  Yleensä johdon vaihtuessa seuraajalta menee 1-2 vuotta uuteen alueeseen perehtymiseen.

Asiantuntijajärjestelmän (nykyisin tarkoitetaan tekoälyä) avulla seuraajalla on heti edeltäjänsä tiedot käytettävissään. Monissa tapauksissa yritysjohtajat vaihtavat toiseen yritykseen juuri kun ovat oppineet hallitsemaan edellisen”. (s. 44). 

Japanilaiset olivat tuolloin tekoälyn kehittelyssä uranuurtajia ja johtavassa asemassa ja kirjoitin siitä seuraavasti:

”MITI:n (Japanin kansainvälisen kaupan  ja teollisuuden ministeriön) kunnianhimoinen hanke käynnistyi. Professori Hajime Karatsun mukaan tavoitteena oli rakentaa kymmenessä vuodessa ns. viidennen sukupolven tekoälytietokone. 

Tietokone, joka keskustelee ihmisen kanssa luonnollisen kielen, puheen ja kuvien välityksellä, ja joka oppii omista kokemuksistaan. Tietokoneen piti perustua rinnakkaiseen arkkitehtuuriin. Sen oli pystyttävä tekemään monia toimintoja samanaikaisesti”. (s. 48) 

Nyt amerikkalaiset digijätit ovat keränneet tietoa eri ammattialoista ja yksityisistä ihmisistä lupaa kysymättä enemmän kuin me itsekään tiedämme itsestämme. Tällä tietoverkkojen välityksen avulla keräämällään tiedolla heistä on tullut maailman rikkaimpia ihmisiä myymällä mainostajille tiedot meistä. Varoittelin siitäkin jo 34 vuotta sitten seuraavasti:

”On myös rahanarvoinen kysymys, kuka pääsee joskus yhdistelemään ja operoimaan niillä 35 000 erilaisella tiedostolla, jotka meistä suomalaisista on jo tehty?” (s. 176). – (ja näin on myös käynyt, sillä meistä kerätyillä tiedoilla on tehty rutosti rahaa).

Tällaisia visioita esitti jo 35 vuotta sitten täysin ”mitätön ja merkityksetön visionääri”. Suomalaiset ”huippuekonomistit” eivät ole ymmärtäneet varoitella tekoälystä vaan vaativat lisää valtion tutkimusrahoja sen edistämiseen. Sehän lisää tuottavuutta ja kilpailukykyä – ja ”unohtavat” samalla mainita – että myös työttömyyttä.

Tutkimusrahoituksessa Suomi on lilliputtiluokkaa verrattuna digiyhtiöiden kymmeniin miljardeihin. VTT:n oman selvityksen mukaan vuosina 2013–2022 kaikesta suomalaisten startup-yritysten keräämästä pääomarahoituksesta 8,2 prosenttia meni VTT-taustaisille yrityksille, valittaa VTT:n johtaja Antti Vasara. Hän uskoo, että Suomi pelastetaan huippuosaajia lisäämällä.

Yhteensä 35 yritystä keräsi tänä aikana 526 miljoonaa euroa sijoituksia, kun sijoitukset kaikkiin suomalaisyrityksiin olivat 6,4 miljardia euroa (pääasiassa korvaus- ja digi-investointeja) – suurin piirtein poistojen (kuluman) verran. Suomi on jo jäänyt huippu-osaamisessa telineisiin.

Juuri kukaan heistä ei ole varoitellut siitä, että kaiken digitalisaation avulla saatu tuottavuuden lisäys johtaa automaattisesti työpaikkojen ja verotulojen katoamiseen – varsinkin nykyisillä nollasummamarkkinoilla.

Vaikka talouskasvua ei ole tapahtunut 16 vuoteen, valtavirtaekonomistit ja poliitikot lupailevat talouden kasvua ja uusia työpaikkoja äänestäjille. Vaikka työtunnit eivät ole lisääntyneet 30 vuoteen.

Ekonomistit ja Kokoomus ovat ”unohtaneet” kertoa kansalaisille, että talouskasvukaan ei enää jatkossakaan kasvata kansalaisten hyvinvointia koska tuottavuushyödyt menevät pääosin ulkomaisille pääomasijoittajille – ei enää Suomen kansalaisille. Siitä ja globaalin kapitalismin vaikutuksista eivät ole varoitelleet myöskään valtamediat kuten Yle ja Hesari.

 Graafi 14: Työtuntitilasto

Kuvateksti: 90-luvun alussa tietokoneet ja automaatio tulivat lisäämään tuottavuutta. Samalla työttömyys lisääntyi (tehdyt työtunnit) koska tuottavuuden lisääntyminen – päinvastoin – hävittää työpaikkoja pysähtyneillä markkinolla.

Tämän kirjoituksen otsikko oli: ”Peli on jo menetetty”. Nykyiseen pessimismiini on monta eri syytä. Näin tulevan kehityksen jo 40 vuotta sitten (80-lulu oli suomalaisille paras vuosikymmen), että kaikille ei löydy tulevaisuudessa markkinaehtoista työtä. Esitin optimistisesti verotuksen täydellistä muuttamista ja vielä maailmanlaajuisesti.

Teknologian kehittyessä tuotannon kallein ”komponentti” eli ihminen on tulossa kiihtyvällä vauhdilla ”tarpeettomaksi”. Samaan aikaan globalisaatio on mahdollistanut orjatyön matalapalkkamaissa.

Ihmisen kilpailukyky koneeseen nähden on koko ajan heikentynyt, koska verotus ja sitä kautta hyvinvointivaltion ylläpito kohdistuu pääasiassa ihmistyön verottamiseen. Meidän kovapäiset ekonomistitkaan eivät ole ymmärtäneet sitä.

Kukaan heistä ei ole varoitellut verotuksen järjestelmäviasta. Ainoana poikkeuksena professori Sami Vähämaata (2016), jota valtamediat ovat tarkoituksella nonsoleeranneet (pitäneet arvottomana), aivan kuten allekirjoittanutta.

Jo ensimmäisessä kirjassani ehdotin, että ihmisen sijasta pääpaino pitäisi kohdistaa pääosin tuotannon jalostusarvon verotukseen (katetuotto) riippumatta sitä, tekeekö työn ihminen tai teknologia. Nykyinen teknologian hyödyntäminen on käytännössä ”laillista veronkiertoa” johon poliitikot eivät ole ymmärtäneet puutua. Muuttuisiko tahti, jos kansanedustajien palkkauksesta puolet maksettaisiin optioina?

Graafi 15: Onko robottien käyttö laillistettua veronkiertoa?

Kuvateksti: Jo vuonna 1985 olin huolissani teknologia tuomasta veroeroosiosta ja työpaikkojen häviämisestä..

 Jos haluat lukea tekstin niin klikkaa oheinen linkki ja käytä julisteen vasemmassa ylälaidassa olevaa suurennussuhdetta: ”Original”. https://www.flickr.com/photos/117852783@N07/12586048254/sizes/k/in/set-72157641106247843/

 Myöhemmin saksalainen professori Hans Werner Sinn julkaisi uuden ns. ”Kassavirtaverotuksen” (Tax Harmonization and Tax Competition in Europe), jossa verotetaan yrityksen sisään tulevan rahan ja poislähtevän rahan erotusta (ostoja, alihankintaa jne.) Siinäkin verotettaisiin ns. ”jalostusarvoa” jolloin tuotanto hyödyttäisi myös kansalaisia eikä vain sijoittajia.

Myös silloin Kokoomuksen ”vapaus-käsitteen” alla tapahtuva veronkierto, ja muu ”puliveivaaminen” kuten rahamarkkinoiden uhkapeli ja veroparatiisien rahakeplottelu tulisi lähes mahdottomaksi.

Tällaisia innovaatioita suomalaistenkin ekonomistien pitäisi pyöritellä julkisuudessa ja ”ajatella isosti” 7000 euron kuukausipalkallaan. Kohta ei yhteiskunnan hyvinvointipalveluihin riitä rahaa enää missään maassa. Nyt ekonomistit nyhräävät vain inflaation, kasvun, korkotason, velkatason, kilpailukyvyn ja muiden nippelitiedon ympärillä. He ”parittelevat vain pilkkuja” norsunluutorneissaan. Isot linjat puuttuvat kokonaan.

Valtavirtaekonomistit ja Kokoomus ja valtamediat pitävät suomalaista verotusta ”verohelvettinä” ja varsinkin veroprogressiota hirmuisena joka tappaa kilpailukyvyn sekä yrittämisen.

Graafi 16: Veroprogressio

Kuvateksti: Vain reilut viisi prosenttia (valtion palkkaverot) yhteiskunnan verosaatavista on progressiivisia. Kaikki muut palkkaperusteiset maksut ovat tasaveroja.

Kun Hesari hiljattain kokosi 10 huippuekonomistia antamaan hallitukselle eväitä talouden kasvuun ja sen saamiseksi tasapainoon vastaukset olivat tasoa: ”hyvää päivää kirvesvartta”. Melkein kaikki antoivat epämääräisiä vastauksia kuten valtakunnan ”ekonomistien ekonomisti” Roope Uusitalo joka ei suostunut (tai osannut?) antaa poliittisille päättäjille mitään neuvoja.

Pesi kätensä vaan ”tiedemiehen” auktoriteetilla: ”Se on poliittinen valinta johon en ota kantaa”. Nekin, jotka esittivät pieniä veronkorotuksia, suosittivat niiden kohdistuvan arvonlisäveroihin, vaikka ne kohdistuvat kaikkein köyhimpiin.

Kukaan ei suositellut rikkaitten ja suuryhtiöiden verotuksen kiristämistä. Poikkeuksena olivat ns. keynesläiset ekonomistit Markus Jäntti ja erikoisesti Matti Tuomala. Jäntti totesi, että verotuksen kiristämistä pitäisi harkita ja että ”on vaikea keksiä syytä siihen, miksi tasapainotus pitäisi tehdä pelkästään menoja supistamalla”.

Joku vuosi sitten hän joutui lähtemään takaisin Ruotsiin, koska vallalla oleva tiedeyhteisö kävi liian painostaksi hänenlaistaan toisinajattelijaa kohtaan.

Tuomala oli eniten jyvällä Suomen ja kansalaisten tilasta sillä hän on Suomen johtava köyhyys- ja eriarvoisuustutkija. ”Vastaukseni on kyllä. Verotus on julkisen vallan tärkein talouspoliittinen väline. Kokonaisveroaste on laskenut 2000-luvulla noin viisi prosenttiyksikköä. Samaan aikaan valtionvelka on kuitenkin kasvanut”.

Graafi 17: 10 huippuekonomistia

Kuvateksti: Huippuekonomistien pitäisi kyetä antamaan neuvoja poliittisille päättäjille. Heidän palkkakin pitäisi olla suhteessa kansalaisten saamiin hyötyihin, eli tulosperusteisia kuten yritysjohtajilla.

Suomalaisilta ekonomisteilta puuttuu visiot ja rohkeus esittää mitään uusia avauksia edes julkisen keskustelun pohjaksi. He keskittyvät vain oman egonsa ja yli 40 vuotta vallassa olleen uusliberalistisen taloususkonnon puolustamiseen.

He voisivat ottaa mallia ranskalaisesta talousprofessori Thomas Pikettystä, jonka vuonna 2016 ilmestynyt kirja ”pääoma 2000-luvulla.” Se osui suomalaisten ekonomistien palleaan! Hän tunnisti ensimmäisenä eriarvoisuuden kasvun ja varallisuuden keskittymisestä pääomalle.

Thomas Piketty on tullut empiirisesti aivan toisenlaisiin tuloksiin verotuksesta kuin Suomen valtavirtaekonomistit. Kirjassaan: ”Pitääkö pankit pelastaa?” hän kirjoittaa verotuksesta seuraavasti: ”Pörssimarkkinoiden vuoden 1929 romahduksen jälkeen Franklin Roosevelt reagoi paljon brutaalimmin kriisin aiheuttaneiden talous- ja finanssieliittien rikastumiseen.

Liittovaltio nosti korkeimpien tuloluokkien veroprosenttia 25:stä 63:een (1932), 79:een (1936) ja 91:een (1941). Vuonna 1964 se laski prosenttia takaisin päin 77:ään ja 1980-luvuilla Reaginin ja George H. W. Bushin hallitusten aikana lopulta 30-35:een. Lähes viidenkymmenen vuoden ajan, 1930-luvulta 1980-luvulle, suurimman tuloluokan veroprosentti ei koskaan laskenut alle 70:n ja oli keskimäärin yli 80 prosenttia.

Nykyisessä ideologisessa kontekstissa oikeus kymmenien miljoonien bonuksiin ja kultaisiin kädenpuristuksiin alle 50 prosentin verotuksella on julistettu ihmisoikeuksiksi, ja monet pitävät aiempia käytäntöjä alkukantaisena takavarikoimisena.

Niitä kuitenkin sovellettiin maailman suurimmassa demokratiassa miltei puolen vuosisadan ajan – eivätkä ne selvästikään estäneet Yhdysvaltain kansantaloutta toimimasta”. (s. 37-38).

Graafi 18: Ennen rikkaatkin maksoivat veroa.

Kuvateksti: BKT:n kasvu on ollut olematonta kun pääoman edustajat omistavat ja ovat digitalisoituneet tuotantovälineet joilla voi välttää verojenmaksun – Samalla ostajat (ja talouskasvu) ovat kuitenkin kadonneet markkinoilta.

Ranskalainen ekonomisti Thomas Piketty on jo 2016 ilmestyneessä kirjassaan ”Pääoma 2000-uvulla” huomannut, että eriarvoisuus on maailmanlaajuisesti lisääntynyt ja rikkaat ovat rikastuneet entisestään ja vieneet suurimman osan BKT:n kasvusta.

Se oli suora isku suomalaisten ekonomistien uskomuksia vastaan. He ovat olleet uusliberalismin aikakaudella vain ”pääoman juoksupoikia” vaatiessaan yrityksille veronalennuksia (kuten Suomen kovapäisin kokoomuslainen ekonomisti Aki Kangasharju) kilpailukyvyn parantamiseksi ja palkansaajille pelkkää palkkamalttia. Piketty on taas vaatinut rikkaille kireämpää veroprogressiota ja suuryrityksille 30-40 prosentin arvonlisäveroa.

Pikettyn uuden kirjan ”Pääoma ja ideologia” kirjan arvioijaksi Hesari oli kutsunut ”tasapuolisen ja objektiivisen” vahvasti uusliberalistisen ekonomistin. Puolueettomaksi arvioijaksi oli valittu Heikki Pursiainen, jonka meriittilista onkin paljonpuhuva.

Hän on ollut mm. Kokoomuksen ajatushautomo Liberan tutkimusjohtaja, Kokoomusperustaisen Ellun Kanojen pääekonomisti, Vuoden 2023 eduskuntavaaleissa Kokoomuksen listoilla, Kaupallinen yhteistyötoimisto (kokoomushenkinen lobbaritoimisto) MustRead-digimedian strategina jne. – siis täysin ”puolueeton” tekemään vastustajasta kirja-arviointia.

Hesari siis tilasi mitä halusi – ja sai mitä tilasi. Otsikko on paljonpuhuva: ”Huippu­ekonomisti ehdottaa niin paksuja, että sitä on vaikeaa uskoa todeksi”. Pursiainen sai lyödä Pikettyä olan takaa ilman että hän voi – tai tiedä – mitenkään puolustautua. (Onko se tasapuolista journalismia?)

Hesari käytti samaa ”kikkaa” jo 35 vuotta sitten, kun se arvosteli allekirjoittaneen ensimmäistä kirjaani: ”Lisääkö automaatio kilpailukykyä vai työttömyyttä? (Tammi 1989) Kun se ei vastannut Hesarin ja lehden linjaa ja näkemyksiä, arvostelun laatijaksi otettiin ja evästettiin juuri Hesarin toimittajakoulusta valmistunut nuori toimittaja Hannu Sokala.

Hän teki siitä ymmärtämättömyyttään murhaavan arvostelun, vaikka se on ennustanut tulevaisuutta paremmin kuin yksikään toinen suomalainen kirja (Sellaisia ekonomisteja eikä tulevaisuustutkijoita ei tuolloin edes ollut). Kauppalehden monivuotinen toimituspäällikkö Esko Lukkari sen sijaan piti sitä vuoden merkittävimpänä teknologiaa koskevana kirjana. Hän melkein suositteli kirjalle journalistipalkintoa.

Sokalan kunniaksi on todettava, että hän on myöhemmin parantanut rajusti mielipidettään ja tehnyt yhdessä Hesarin toimittaja Juha-Pekka Raesten kanssa digiyhtiöitä ja pankkeja kritisoivan kirjan: ”Maailman 50 vaarallisinta yhtiötä”. Sen jälkeen Sokala teki vielä yksin rikkaita kritisoivan kirjan: ”Maailman 50 vaarallisinta sukua”, jossa hän jopa uskalsi kritisoida Hesarin suurinta kenkilöomistajaa, joka on Suomen rikkain mies ja Hesarin hallituksen monivuotinen puheenjohtaja.

Kirjan teon yhteydessä hän pääsi haastattelemaan Antti Herliniä hänen Munkkiniemen kartanoonsa. Sokala kirjoitti: ”Tutkijoiden mukaan rikkaat eivät julkisesti kerro kantojaan poliittisiin kysymyksiin, mutta ne tekevät mittavia lahjoituksia puolueille ja järjestöille. Veroasioissa he turvautuvat ”häivepolitikointiin”.

Sokala jatkaa ansiokkaasti: ”Mitä useammat tiedotusvälineet ovat kaikkein rikkaimpien ohjailtavissa, sitä useammin vastuunalaisiin tehtäviin päätyy journalisteja, jotka myötäilevät omistajiensa poliittisia kantoja (s. 354).

Rikkaista ulkomaista mediaa omistavista suvuista hän toteaa: ”vaikutusvaltaisimpien sukujen historiaan tutustuminen auttoi ainakin tämän kirjan kirjoittajaa näkemään, että suurimpia omaisuuksia ei välttämättä rakenneta parhailla ideoilla, terveimmillä luonteenpiirteillä tai edes ahkerimmalla työnteolla.

Melkein masentavan usein omaisuuksien kasaajat ovat toisista piittaamattomia henkilöitä, joiden toiminnassa voi nähdä jopa psykopaattisia piirteitä”. Kun Sokala tiedusteli Herlinin näkemyksiä nykyisestä eriarvoisuudesta ja pitäisikö sille tehdä jotakin? Herlin vastasi: ”Minun mielestäni se ei ole suurin ongelma tällä hetkellä maailmassa” ja väisti kysymyksen eikä vastannut kysymykseen (s.340).

Antti Herlinin isän ja Koneen perustajan Pekka Herlinin testamentti aiheutti säröjä lasten välille. Antin nuorin veli Niklas suivaantui perinnönjakoon niin, että totesi: ”Ihmisenä isäni oli kusipää, ihmishirviö, pahinta laatua oleva sika, joka olisi pitänyt sterilisoida hyvissä ajoin. On yhteiskunnallisesti vaarallista, kun hulluimmat levittävät sairaita geenejään”.

Graafi 19: Missä on taloustieteilijöiden yhteiskunnallinen vastuu?

Kuvateksti: Taloustieteilijät elävät yleensä veronmaksajien rahoilla. Silloin heidän pitäisi edes vähän ajatella myös heidän – eikä vaan pääoman – hyvinvointi pitemmällä tähtäimellä.

 Jos haluat lukea tekstin niin klikkaa oheinen linkki ja käytä julisteen vasemmassa ylälaidassa olevaa suurennussuhdetta: ”Original”. https://www.flickr.com/photos/117852783@N07/12585612685/sizes/k/in/set-72157641106247843/

Nyt kun olen ”vastentahtoisesti” ottanut Suomen parhaan ennustajan ja visionäärin viitan harteilleni (kukaan ei ole uskaltanut repiä sitä alas!), koska 40 vuoden ennustukseni ovat osuneet paremmin kuin yhdenkään suomalaisen ekonomistin. Voisiko Hesari pyytää Pursiaista repimään tämän viitan päältäni kun hän on tehnyt saman Thomas Pikettylle? Hän on tervetullut tekemään vertaisarviointia edellä esitetystä kirjoituksesta, johon Suomen huippuekonomistit eivät ole kyenneet.

Yksikään ns. valtavirtaekonomisteista ei ole varoitellut eikä myöntänyt, että kaikille ei tulevaisuudessa ole markkinaehtoista työtä. Ekonomistit lupasivat, että kun automaatio ja robotisaatio veivät teollisuuden työpaikat, tilalle piti tulla parempipalkkaiset uudet työpaikat.

Graafi 20: Palvelualoille ei työpaikkoja

Kuvateksti: Vuonna 1995 ei vielä ollut vielä edes alustatalotta eikä internetpohjaista itsepalvelua, jotka vasta 2000-luvulla kiihdyttivät palvelualojen työpaikkojen katoa.

Jos haluat lukea tekstin niin klikkaa oheinen linkki ja käytä julisteen vasemmassa ylälaidassa olevaa suurennussuhdetta: ”Original”. https://www.flickr.com/photos/117852783@N07/12585708413/sizes/k/in/set-72157641106247843/

Ekonomistien lupauksille kävikin aivan päin vastoin. Tilalle tulivat palvelualojen epätyypilliset ns. ”paskatyöpaikat” joiden palkkataso ja tuntimäärät olivat niin pieniä, että niillä ei enää elä. Niistä ei enää muodostu edes verotuottoja – päinvastoin – ”paskatyöpaikoista” on tullut tulonsiirtojen kohde. Ekonomistit eivät edes uskalla visioida tulevaa.

Ja sitten takaisin tämän kirjoituksen otsikkoon: ”Peli on jo menetetty”. Sitten visio tulevaisuuteen. Nyt on meneillään erilaisten ”murrosten” sarja. Nykyisen taloudellisen epätietoisuuden keskellä monet ”fanini” ja varsinkin ”vastustajat” varmaankin olisivat kiinnostuneita kuulemaan ennustukseni seuraavalle 40-vuotiskaudelle. Erityisesti kysymykseen mitä pitäisi tehdä?

Olen käsitellyt korjausehdotuksia laajemmin kaikissa kolmessa kirjassani. Valitettavasti olen nyt entistä huolestuneempi tulevaisuudesta, sillä automaatio, robotisaatio ja itsepalvelujärjestelmät ovat tullut entistä halvemmaksi ja uudella tekoälyllä tehostettuna entistä monipuolisemmiksi. Kunnollisten työpaikkojen kato jatkuu tulevaisuudessa kiihtyvällä vauhdilla.

Tekoäly tulee ”tehostamaan tuottavuutta” ja iskee seuraavaksi myös hyvin koulutettuihin ”valkokaulustyöntekijöihin”. Seuraavien viiden vuoden sisällä se tulee tekemään koulutetuillekin pahaa jälkeä.

’Kun suomalaisen ”huippuekonomistien” visiointikyky ei riitä mihinkään, niin liike-elämää palvelevat investointipankitkin ovat huomanneet, että koulutetutkin ovat käymässä ”tarpeettomaksi”. He yrittävät piilotella uhkaa ja rauhoitella kansaa, aivan kuten automaation alussa toistettiin: ”Työ ei mihinkään katoa – se vain muuttaa muotoaan”. Niiden määrästä ekonomistit ovat kuitenkin olleet aina kummallisen hiljaa.

Kun suomalaiset ekonomistit ovat jo yli 40 vuotta toistaneet uusliberalistista pajunköyttä, niin emävalhekin alkaa kuulostaa totuudelta. Heidän ”neuvojensa” seurauksena myös Poliitikot ja valtamediat valehtelevat työttömyydestä. , EI ihme, että myös Eduskunnan tulevaisuusvaliokuntakin on eksyksissä.

Graafi 21: Tekoäly korvaa neljänneksen työvoimasta

Kuvateksti: Onneksi ulkomailla on joitain ajan tasalla olevia ekonomisteja, jotka ymmärtävät tekoälyn työllisyysvaikutuksista edes vähän. Suomalaiset ekonomistit vain kiihdyttävät sitä!

 Jos haluat lukea sen klikkaa tämä: https://www.hs.fi/talous/art-2000009485920.html

Silti kaikki suomalaiset ekonomistit, mediat ja kansanedustajat vaativat tekoälyn ja tuotekehittelyn tehostamiseksi lisää rahaa kilpailukyvyn parantamiseksi. He eivät ole ymmärtäneet, että peli on jo menetetty.

Merkittävimmät tekoälyfirmat ovat lähes kaikki Yhdysvalloissa (muutama Kiinassa) ja ne ovat niin suuria, että koko Suomen budjetti tai koko BKT kalpenee niiden rinnalla. Vaikka Suomen koko budjetti laitettaisiin tekoälytutkimukseen, se olisi vain murusia teknologiajättien rinnalla.

VTT:n selvityksen mukaan vuosina 2013–2022 kaikesta suomalaisten startup-yritysten keräämästä pääomarahoituksesta 8,2 prosenttia meni VTT-taustaisille yrityksille.

Yhteensä 35 yritystä keräsi tänä aikana 526 miljoonaa euroa sijoituksia, kun sijoitukset kaikkiin suomalaisyrityksiin olivat vain 6,4 miljardia euroa. Seuraavaksi startup yritysten pitäisi kasvaa uuteen teolliseen mittaluokkaan, mutta siihen ei tahdo löytyä enää sijoittajia. Ne ovat mitättömiä pennosia verrattuna digijättien miljardien tuotekehittelypanostuksiin.

Jotta Yhdysvaltojen digijättien suuruudesta ja kasvuvauhdista saisi edes pienen käsityksen, verrataan niiden arvoa Euroopan suurimpaan digiyhtiöön. Jotain mittasuhteita Nvidian markkina-arvon räjähtävästä kasvuvauhdista antaa esimerkiksi se, että Saksan arvokkain yhtiö SAP on 235 miljardin dollarin arvoinen. Se on vähemmän kuin Nvidian viikon kurssinousu.

Silti Yhdysvaltain hallinto antanut ”köyhille” digijäteille 39 miljardin dollarin yritystuet, jotta Yhdysvallat pysyisi maailman tekoälyn valtiaana. Kiinakin diktatuuri tukee omia tekoälyfirmojaan.

Eurooppa on pudonnut tekoälyn kehityksen kelkasta jo ajat sitten. Lisäksi USA:n viranomaiset tutkivat, myykö Nvidia kehittyneimpiä sirujaan avoimesti, vai onko edistyneimpien laitteiden myyntiä rajattu laittomasti vain tietyille asiakkaille.

Teko­älyn keskittyminen on havahduttanut jopa Yhdys­vallat. Maailman arvokkaimpien yhtiöiden perustajat ovat usein omistajina mukana myös niissä harvoissa yhtiöissä, joiden voisi toivoa joskus haastavan nykyiset jättiläiset. Ekonomisti Mika Malirannan markkinoima Shumpeterin ”luova tuho” ei taida enää toimia siten kuin hän on uskotellut.

Yhdysvaltain korkea-arvoinen kilpailuviranomainen Jonathan Kanter kertoi Financia Timesin (FT) haastattelussa kilpailuviranomaisten huolesta. Hänen mukaansa viranomaiset seuraavat huolestuneina, kuinka nopeasti tekoälykehitys on keskittymässä muutaman multimiljardöörin käsiin.

Kanter arvioi, että tekoälykehitys on monopolisoitumassa pienelle joukolle teknologiayhtiöitä ja niiden omistajille. Keskittyminen koskee niin tietojen käsittelyn tehoa, laajojen kielimallien koulutukseen tarvittavaa dataa, pilvipalveluita, osaavaa työvoimaa kuin tarvittavia työkaluja, kuten grafiikkasuorittimia.

Jopa Hesari on vihdoin herännyt todellisuuteen. Tuottaja Esa Juntunen teki HS Visiolle jutun kuin se olisi omasta kynästäni otsikolla: ”Kyltymättömät megateknot”. Hän totesi: ”Amerikkalaisten teknologiayhtiöiden voittokulkua ei voi enää pysäyttää, Megateknot ostavat pois kaikki pienet ja lupaavat uuden teknologian yritykset. Tätä kautta ne ostavat ennen kaikkia ihmisten osaamista” – ei valmiita tuotteita.

Ekosysteemin teknovaltiaina toimivat tutut nimet. Muille yhtiöille jää jäljelle näissäkin ekosysteemeissä toimiminen, kunhan on ensin maksanut veron lääninherroille. Ainoa asia, joka voi megateknojen voittokulun pysäyttää, on regulaatio.

Yhtiöt imevät huippuosaajia sekä rahaa kaikkialta päin maailmaa Yhdysvaltain länsirannikolle ja Texasiin mustan aukon lailla. Onko Yhdysvaltain hallinnolla siis halua tai tarvetta reguloida yhtiöitä pientä kädelle läpsäisyä enempää?” Hesarista alkaa löytyä jo vihdoin ”kylähulluja” ajattelijoita – hienoa.

Graafi 22: Maailman 50 vaarallisinta yhtiötä

Kuvateksti: Öljy-ytiöt ja jättipankit ovat jääneet jo digiyhtiöiden ja niiden omistamien sijoitusyhtiöiden jalkoihin.

Kun Open AI julkisti Chat GPT -tekoälysovelluksensa, suuret teknologiayritykset säntäsivät tekemään yhteistyösopimuksia lupaavimpien tekoälykehittäjien kanssa. Esimerkiksi Microsoft maksoi Open AI:lle 13 miljardia dollaria vähemmistöosuudesta yhtiöstä, joka takasi sille tekijänoikeuksia ja osuuden yhtiön voitoista. Vastaavasti Google ja Amazon solmivat miljardien sopimukset tekoälykehittäjä Anthropicin kanssa.

Koska ekonomistit eivät ymmärrä tekoälyn vaikutuksista mitään, toukokuussa 2023 yli 350 merkittävää tekoälyjohtajaa ja -tutkijaa varoittivat lausunnossaan tekoälyn vaaroista ihmiskunnalle. Julkisuus pakotti presidentti Joe Bidenin hallinnon pohtimaan, miten esimerkiksi tekijänoikeuksia helposti loukkaava laajojen kielimallien kehittely saataisiin kuriin. Tilanne kääntyi kuitenkin liike-elämän selkeäksi erävoitoksi. Digijätit saivat rauhassa jatkaa rikastumistaan.

Myöhemmin Biden ilmoitti ongelman ratkenneen. Seitsemän amerikkalaista tekoäly-yhtiötä – Amazon, Anthropic, Google, Inflection, Meta, Microsoft ja Open AI – lupasivat juhlallisesti Valkoisessa talossa, että ne huolehtivat vapaaehtoisesti tekoälykehityksen turvallisuudesta demokratiaa ja arvoja kunnioittaen. Pukeista tuli siis kaalimaan vartijoita.

 Graafi 23: Teknologiajätit monta kertaa arvokkaampia kuin Suomen pörssi:

Kuvateksti: Digijäteistä on tullut niin jättimäisen suuria, että poliitikot ovat jo heidän alamaisiaan. Nyt muutamat bisnesmiehet määrää maailman kehityksen suunnan ja tahdin.

Digijäteillä on jo niin paljon rahaa, että ne voivat halutessaan ostaa minkä tahansa lupaavan startup-yrityksen, parhaimmat tekoäly-kehittäjät, minkä tahansa poliitikon ja kilpailuttaa heitä lupaamalla työpaikkoja ja kiristää poliitikoilta verohelpotuksia sekä ostaa minkä tahansa yrityksen, mediatalon digimaailman ulkopuolelta, jne.

Niistä on tullut niin mahtavia, että demokratia on jo jäänyt pahasti jalkoihin. Vielä parikymmentä vuotta sitten korjausliike olisi vielä ollut ehkä mahdollista, mutta ei enää. Nämä digimiljardöörit levittäytyvät pääomayhtiöidensä ja valtavien rahojensa avulla muillekin tuotantoaloille kiihdyttäen talouden keskittymistä.

Näiden digimiljardöörien pääomasijoitusyhtiöt omistavat tietysti lukuisten pankkien osakkeita ja voivat isoina osakkeenomistajana sada vielä helposti lainaa ja ”velkavivun” avulla keinotellen haalia lisää omistuksiaan.

Amerikkalaiset ovat vielä generatiivisen tekoälyn kehittelyssä johdossa, mutta kiinalaiset ovat valtion tukemana kisassa vahvasti mukana. Kiina on tuottanut kymmenen viime vuoden aikana kuusi kertaa enemmän generatiivisen tekoälyn patenttihakemuksia kuin toisena oleva Yhdysvallat. ”Patenttidata viittaa siihen, että generatiivinen tekoäly tulee tulevaisuudessa vaikuttamaan merkittävästi moniin eri teollisuudenaloihin”, WIPOn analytiikkajohtaja Christopher Harrison sanoi. Eurooppa on pudonnut kisasta lopullisesti.

Uusliberaalien taloustieteilijöiden ja kokoomuksen uskomus, että vapaa kilpailu allokoi tuotannon sinne missä siihen on parhaat luontaiset edellytykset ja siten mahdollistavat uudelle yritystoiminnalle toimivat markkinat, on nykyään kaukana todellisuudesta. Tekoäly on tekemässä maailmasta muutaman superfirman hiekkalaatikon.

Nämä ökymiljardöörit voivat keplotella itselleen järkyttävän suuria ”palkkiota”. Esimerkiksi Elon Musk on yrittämässä kikkailla itselleen melkein omasta yhtiöstään 45 miljardin dollarin ylimääräistä ”palkitsemispakettia”, joka oli järjestetty veroparatiisi-osavaltio Delawaressa.

Teslan työntekijöiden mediaanipalkka oli uutistoimisto AP:n mukaan vuonna 2023 reilut 45 000 dollaria, joten 45 miljardin dollarin bonus olisi siihen nähden lähes miljoonakertainen. Jopa Teslan palkitsemispakettia arvioinut Delawaren osavaltion tuomari piti Muskin palkkiota ”käsittämättömänä”.

Nämä multimiljonäärit jotka ovat tulevia päättäjiämme, eivät ole mitään enkeleitä ja pulmusia. Heidän toimintansa pyörii puolirikollisuuden rajamailla. Heistä tehdyt dokumentit: ”Tekniikan titaanit-pimeä puoli” eivät erityisemmin mairittele heitä ja heidän moraaliaan. Kaiken kukkuraksi – heistä ei päästä edes eroon – kuten ei Trumpistakaan.

Nyt nämä miljardöörit ovat laittamassa miljoonansa Trumpin vaalikassaan ja siihen on looginen syy. Puolueista riippumattoman Center on Budget and Policy Priorities –järjestön mukaan Trumpin ensimmäisen kauden verolaki suosi kohtuuttomasti yli 837 000 dollaria vuodessa ansaitsevia eli rikkainta prosenttia.

Uutistoimisto ASP:n mukaan S&P 500 –indeksiin kuuluvat yhtiöt ostivat omia osakkeitaan takaisin ennätyssummalla veroetujen vuoksi. Se veronalennuspaketti oli määräaikainen ja on palaamassa entiseen.

Nykyisessä vaalikampanjassaan Trump on luvannut pidentää verolakien voimassaoloa jopa kymmenellä vuodella. Verolakien hintalappu olisi jopa yli 400 miljardia vuodessa, eli noin 4 600 miljardia dollaria kymmenen vuoden aikana.

Graafi 24: Kolme valtiasta

Graafi: Poliitikkojen ja YK:n tilalle on tullut uudet vallanpitäjät, jotka määräävät tulevan kehityksen suunnan. He eivät edes ymmärrä mitä demokratia tarkoittaa.

Kolme sveitsiläistä tutkijaa Stefania Vitali, James B. Glattfelder ja Stefano Battison analysoivat jo vuonna 2011 kilpailun toteutumista nykyisessä talousjärjestelmässä. Otsikolla: ”The network of global corporate control” julkaistun tutkimuksen tulosten pitäisi herätellä jokaista, joka yhä kuvittelee elävänsä vapaassa markkinataloudessa.

Sveitsiläistutkijat hyödynsivät vuodelta 2007 peräisin olevaa tietopankkia, johon on koottu 37 miljoonan sijoittajan ja yrityksen tiedot. Aluksi he poimivat siitä 43 000 kansainvälisillä markkinoilla toimivaa yritystä.

Seuraavaksi he tutkivat, missä määrin kyseiset yritykset seisoivat omilla jaloillaan vai liittyikö niihin ulkopuolisia omistus- ja yhteistyökuvioita. Tutkijat löysivät 111 318 sellaista konsernia, jotka olivat sidoksissa vähintään kahteen yritykseen – keskimäärin yrityssidosten määrän ollessa noin 20.

Tämän ryhmän sisältä he löysivät lopulta 147 yritysjätin valikoituneen klubin (ns. ”superentiteetti”), joka hallitsee runsasta 40 prosenttia kaikista 43 000 monikansallisesta yhtiöstä. Vapaa markkinatalous on muuttunut kapitalismiksi jo ajat sitten.

”Vapaassa kilpailussa” yritykset ovat jo niin keskittyneitä ja kartellisoituneita, että Euroopan komission laskelmien mukaan kartellisopimuksista aiheutuu eurooppalaisille kansantalouksille vuosittain jopa 260 miljardin euron kustannukset. Runsaassa kymmenessä vuodessa keskittyminen on digitalisaation ansiosta vielä kiihtynyt entisestään.

Osa näiden yritysjättien johtohenkilöistä on ollut pääomien vapauden ideologian vahtijoina sellaisissa järjestöjen johtotehtävissä kuin Kansainvälinen valuuttarahasto (IMF), Maailman kauppajärjestö (WTO), Maailmanpankki, Euroopan taloudellinen yhteistyöjärjestö (OECD) jne.

Nyt digimiljardöörien aikana keskittyminen on kiihtynyt uuteen ”superentiteetti”-luokkaan.

Samoin niillä rikkailla on miehitys sellaisissa epädemokraattisissa ”salaseuroissa” kuten, Group of Thirty (G30) (2012), Kansainvälinen järjestelypankki (BIS) (eli keskuspankkien keskuspankki), Näissä rikkaat ja heidän edusmiehensä järjestelevät etuuksia ja toimintamahdollisuuksia toisilleen ja vaalivat pääomien vapautta.

Ekonomistit ovat perustelleet pääomien vapautta sillä, että se mahdollistaa uudet ulkomaiset investoinnit kotimaisten lisäksi ja sitä kautta uudet työpaikat. Yritysjohtajat sentään tietävät, että kun markkinoilta on digitalisaation seurauksena hävinnyt ostovoima. Siksi voitoilla kannattaa ennemmin ostaa omia osakkeita jotta ”soppa sakenisi” ja osakkeiden arvo nousisi.

Yhdysvalloissa yli 90 % S&P 500 -yhtiöistä takaisinosti omia osakkeitaan vuosien 2009-2018 välillä. Osakkeiden takainostojen määrä oli noin 4 000 miljardia dollaria, joka vastasi yli 50 % niiden voitoista. Samaan aikaan yhtiöt käyttivät investointeihin vain yhdeksän prosenttia, joka kertoo, ettei markkinoilla ollut juurikaan kysyntää. Vuonna 2022 S&P 500 -yhtiöiden osakkeiden takaisinostot ylittävät jo yli 1 000 miljardia dollaria. 

Näiden omien osakkeiden takaisinostoille pitäisi asettaa 4-5 -kertaiset verot kuten presidentti Joe Biden on jo ehdottanut.

Graafi: 25 Rikkaat rikastuvat, köyhät köyhtyvät

Kuvateksti: Tampereen Yliopiston Aikalais-lehdessä varoittelin eriarvoisuudesta jo 90-luvun alussa. Silloin ei näkynyt ekonomisteja varoittelemassa tulevasta kahtiajaosta.

Jos haluat lukea tekstin niin klikkaa oheinen linkki ja käytä julisteen vasemmassa ylälaidassa olevaa suurennussuhdetta: ”Original”. https://www.flickr.com/photos/117852783@N07/12585681703/sizes/k/in/set-72157641106247843/

Ennen maailman rikkaimmat yhtiöt olivat öljy-yhtiötä jotka juoksuttivat poliitikkoja ja pääomaa(1960-1980) Ne keinottelivat ja rikastuivat 70-luvulla kahden öljykriisin aikana, jolloin öljyn hinta heilahteli nelinkertaisella vaihteluvälillä. Noin vuosien1980-2000 välillä sitten pankkimaailma otti poliitikoista ylivallan ja keinotteli itsensä finanssikriisiksi ja poliitikot laittoivat äänestäjänsä maksumiehiksi pelastamaan vastuuttoman pankkijärjestelmän.

Ekonomistit eivät ole näistä demokratian ulkopuolella olevista etujärjestöistä juuri puhua pukahtaneet saati sitten varoitelleet. Ne ovat ikään kuin automaattisesti kaiken kritiikin ulkopuolella kun ne nimellisesti hoitavat ”talouden ja rahamaailman vakautta”.

Nämä digimiljardöörien omistamat jättiyhtiöt ovat myös omistajina jättipankeissa ja pääomasijoitusyhtiöissä (Hedge-rahastot). Niiden avulla ja kanssa he voivat saada ”sisäpiiritietoa” ja ostaa kilpailijoitaan, verovaroilla tuettuja aloittelevia startup-yhtiöitä.

Amerikkalainen AMD-puolijohdevalmistaja osti Suomen ainoan pienen tekoälyfirma Silo AI:n. Tämä oli amerikan mittakaavassa vain 300 hengen ns.”nakkikioski” joka teki 15 miljoonan euron liikevaihdolla 1,3 miljoonan tappion, mutta amerikkalaisfirma maksoi siitä silti 614 miljoonaa euroa. Tosin Silo AI oli tuolloin Suomen suurin tekoälyfirma.

Se kertoo kaikille muille paitsi Suomen ekonomisteille, millaisia ”mahdollisuuksia” (uhkakuvia) kehittynyt digitalisaatio yhteiskunnalle ja työpaikoille tulevaisuudessa aiheuttaa. Puolet henkilökunnasta oli tohtoritasoisia ja on mielenkiintoista nähdä, kuinka moni heistä vielä 10 vuoden kuluttua työskentelee Suomessa ja maksaa veronsa tänne.

Velkavipua hyväksikäyttämällä digimiljardöörit voivat rohmuta kaikkea mahdollista reaaliomaisuutta pörssiyhtiöitä, maata, kiinteistöjä, jne. Suomessakin toimi vuosikymmeniä ”isänmaallinen” pankkiiri ja sijoittaja Björn Wahlroos syyti näille ”enkelisijoittajille” ostettavaa. Hän ulkoisti melkein kaikki suomalaiset isot yritykset ulkomaiseen omistukseen ja määräysvaltaan. Sama globalisaation kehitys jatkuu yhä ja kiihtyvällä vauhdilla.

Kiinteistöt ovat nyt erityisen suosittuja kun ne ovat nyt laman johdosta halpoja ja niiden arvo ei heilu niin paljon kuin osakkeissa. Yhteensä maailman ultrarikkaat käyttivät kiinteistöihin (40% vuokra-asuntoihin) varojaan noin 430 miljardia euroa. Enemmän kuin institutionaaliset sijoittajat, kuten eläkeyhtiöt tai kiinteistösijoitusyhtiöt. Lamat ovat rikkaille mahdollisuus.

Pörssiosakkeiden, velkakirjojen ja johdannaispaperien lisäksi ne ovat ostaneet eri valtioiden infrastruktuuria, arvokiinteistöjä, ostoskeskuksia, terveyspalveluja, päiväkoteja, perintätoimistoja, festivaalien järjestäjäyhtiöitä, tuulivoimapuistoja, vanhustenhoito-konserneja, päiväkotiyhtiöitä, ja mediakonserneja, Mediakonsernit ovat tärkeitä sillä niillä voidaan muokata rikkaille sopivaa mediailmastoa – kaikki kelpaa jos niillä voi monistaa rahaa.

Graafi: 26: Rikkaitten omistamat mediayhtiöt /Lähde: Maailman 50 vaarallisinta sukua

Kuvateksti: Herlinien suvun valta ei jäänyt pelkästään Sanoman omistuksiin vaan myös Alma-mediaan. Niklaksen kuoltua hänen poikansa Heikki peri 19 prosentin osuuden Almasta. Se omistaa Iltalehden ja tärkeimmät liike-elämän lehdet Kuten Kauppalehti, Talouselämä, Arvopaperin, Tekniikka & talous, jne. Tärkeimmät mediat ovat Herlinien suvun hallinnassa.

Isojen mediakonsernien avulla rikkaat voivat ohjata kansalaisten mielipiteitä ja poliittisia näkemyksiä. Esimerkiksi MOT tutki vuonna 2021 ja yllättyi, kun Suomen rikkaimman miehen Antti Herlinin veroprosentti oli 4,7 veroparatiisien hyväksikäytön avulla verottajalta jäi saamatta pörssiosingoista yli 600 miljoonaa euroa.

Hän on Suomen suurimman median eli Helsingin Sanomien suurin yksityisomistaja ja monivuotinen hallituksen puheenjohtaja – Hesarin sivuilla ei ole näkynyt rikkaitten verotusta kiristäviä kirjoituksia. Ei ihme, että allekirjoittanutkin on ollut lähes parikymmentä vuotta boikotissa ehdottaessani niitä.

Sama linja näkyy myös YLE:ssa vaikka sen pitäisi olla veronmaksajien rahoilla ylläpidettävä riippumaton ja tavallisten kansalaisten etuja ajava mediatalo. Reporadion jälkeen Ylestä tehtiin Kokoomuksen linnake ja uusittiin koko johto ja pääosa toimituksesta.

Hallituksen puheenjohtajana on tullut pääoman lobbari Matti Apunen. Ylen vastaavaksi päätoimittajaksi valittiin Suomen oikeistolaisimman Aamulehden päätoimittaja Jouko Jokinen. Viimeinen niitti Kokoomuksen vyörytyksessä oli Merja Ylä-Anttilan valinta Ylen toimitusjohtajaksi kaupallisesta Mainostelevisiosta. Hän profiloitui MTV:ssa viihteen, humpan ja tuotannon ulkoistamisen ja yksityistämisen toteuttajana, kuten Apunen EVA:n toimitusjohtajana.

Nämä digimiljardöörit eivät ainoastaan mainosrahojen monopolin avulla rikastu tolkuttomasti, vaan he voivat ”velkavivun” avulla rikastua aina vain lisää. Pankkien ”tyhjästä luoman” kuvitteellisen ”virtuaalirahan” avulla he voivat pääomasijoitusrahastojen avulla velkaannuttaa niin valtiot, yritykset kuin yksityiset kuluttajatkin.

Velan avulla he saavat poliitikotkin nöyriksi alamaisikseen joilta voi kiristää lisää heidän liiketoiminnalle ”vapauksia” ja verotuksellisia helpotuksia. Kaikki ovat pääoman liekanarussa pelkästään velan avulla.

Maailman kokonaisvelka on Maailman talousfoorumin mukaan nyt yli 300 000 miljardia dollaria (yli 3,5 kertaa maailman yhteenlaskettu vuotuinen BKT). Joku vuosi sitten Saksalaisen Der Spiegel -lehden ja järjestelypankki BIS:n tilastojen mukaan pankkien ns. virtuaalirahan määrä eli ”johdannaispaperien” oli yli kymmenen kertaa suurempi kuin koko maailman bruttokansantuote. Maailma on jo niin velkaantunut, että niitä ei enää kyetä reaalimaailman tuotoilla ja veroilla ikinä maksamaan takaisin. Suomennettuna se tarkoittaa: Peli on jo menetetty!

Nykyinen Orpon hallitus varoittelee, että velkaantumisen tahtia pitää hillitä. Se on tietenkin oikea tavoite, mutta hän unohtaa mainita, että vapaan kapitalismin mallimaa velkaantuu ”jostakin syystä” vielä vauhdikkaammin. Jopa välillä niin paljon, että se on ollut lähellä tilannetta, jolloin se ei kykenisi maksamaan virkamiestensä palkkoja ilman lisävelkaa.

Graafi: 26b: USA: velkavauhti on hirvittävä.

Kuvateksti: Suomen ekonomistit eivät puutu rahan ”luomisen” järjettömyyteen ja riskeihin. Eivät myöskään varoittele poliitikkoja pankkijärjestelmän romahtamisesta.

Yhdysvaltojen velkaa pitää pelkästään tänä vuonna (2024) uudelleenrahoittaa noin 8 000 miljardin dollarin edestä ja tämän lisäksi pitää huomioida voimakkaasti nousseiden lainan korkokulujen sekä kasvavan alijäämän rahoittaminen. Yhdysvaltalainen CBO (Congressional Budget Office) arvioi korkokulujen ylittävän 1 600 miljardia dollaria 2034 mennessä, mutta jo nyt kaksi viimeistä kuukautta valtionvelan pelkät korkokulut ovat olleet yli 100 miljardia dollaria kuukaudessa.

Toukokuussa budjettialijäämä oli yli 370 miljardia dollaria ja budjettikauden (lokakuu 2023) alusta alijäämää on kertynyt jo yli 1 200 miljardia dollaria. Pintapuolisesti tarkasteltuna Yhdysvaltojen taloudella menee hyvin ja osakekurssit ovat saavuttaneet uusia ennätyksiä.

Tämä kertoo saman karun tosiasian joka on tapahtunut myös Suomessa. Kun rikkaat digimiljardöörit vievät digitalisaation tuottavuushyödyt BKT.n ”kasvusta”, valtion talous menee heti aivan kuralle. Varallisuuserojen voimakas erkaantuminen ja syy keskiluokan kasvavaan velkaantumiseen, on keskuspankkien luoman uuden valuutan jakautumisessa. Jopa yli 90 % uuden valuutan luomisesta ohjautuu rikkaimmalle 1 %:lle, kun taas valtaosalle tästä ohjautuu vain 5 %. 

Mikä taho rahoittaa Yhdysvaltojen velkaa?  Yhdysvaltain valtionvaraministeriö julkaisee neljännesvuosittain Treasury Bulletin, jossa on eritelty valtionobligaatiokannan omistusjakauma eri rahoittajien välillä. Rahoittajatahoja on mm. Fed, vakuutusyhtiöt, eläke- ja rahamarkkinarahastot, kansainväliset keskuspankit sekä viimeisenä ryhmä Others eli muut.

Aina kun Fed on pitänyt taukoa QE:sta (2012 ja 2014) tai se on kiristänyt tasettaan (2018 ja 2022-23), muut -rahoittajaryhmä on tullut mukaan kuvioon ja ostanut valtionobligaatioita käsittämättömän suuria määriä.

Vuosien 2021-2023 välisenä aikana muut-rahoittajaryhmä on ostanut Yhdysvaltojen valtionvelkaa yli 4 700 miljardilla dollarilla. Kenellä on maailmassa kyvykkyys ja tahtotila rahoittaa Yhdysvaltojen valtavaa velkaa tuollaisilla summilla? Tähän kysymykseen ei ole saatavilla yksiselitteistä vastausta. (Ettei vain digimiljardöörien ”enkelirahastot”? Valtionvelat ovat kohtuullisen ”turvallisia”, kun niiden viimeisinä takuumiehinä ovat veronmaksajat!)

Nykyjärjestelmän sisällä velkaantumista ei saada koskaan katkaistua. Vaikka yllä on käsitelty reservivaluuttastatuksen omaavaa Yhdysvaltojen dollaria ja Yhdysvaltojen velkatilannetta, yhtään parempi tilanne ei ole euroalueella, Japanilla, Kiinalla tai Venäjälläkään.

Yhdysvallat on pärjännyt taloudellisesti vuosikymmeniä sillä, että öljykauppa oli sidottu dollariin. Yhdysvallat pystyi painamaan loputtomasti valuuttaa, jolla se pystyi maksamaan kaiken muilta mailta ostamansa tuotteet. Nyt kuitenkin Saudi-Arabia myy öljyä myös esimerkiksi juaneissa ja tällä voi olla pitkäkestoisia vaikutuksia koko talousjärjestelmään.

Miljardöörit ovat rohmunneet kansantaloudesta yhä suuremman osan. USA:n ”trumpilaiset” kansalaiset eivät kuitenkaan ymmärrä mitä taloudessa ja teknologiassa on tapahtunut. Kotitalouksien luottokorttivelka on ylittänyt 1 000 miljardin rajan samalla kun luottojen korko on noussut yli 21 %:iin. 

Uusia työpaikkoja on syntynyt viime aikoina poikkeuksellisen paljon valtion puolelle, jolla on inflaatiota nostattava vaikutus talouteen. Suuri osa yksityisen puolen työpaikoista on syntynyt matalan palkkaluokan aloille ja moni yhdysvaltalainen tekee jo kahta tai kolmea eri työtä. 

Euroopan unioni rakennettiin rauhan ja vaurauden saavuttamiseksi. Arki EU:ssa ei tunnu yhtä turvalliselta kuin ennen. 120 miljoonaa EU:n kansalaista asuu vähemmän kehittyneillä alueilla, 60 miljoonaa asuu alueilla, joilla bruttokansantulo henkeä kohden on pienempi kuin vuonna 2000, ja lisäksi 75 miljoonaa asuu alueilla, joilla tulotaso on pysähtynyt tai kääntynyt päinvastaiseksi kahden viime vuosikymmenen aikana.

Eriarvoisuus kasvaa EU:ssa kuten muuallakin. Digitalisaatiossa tuottavuuden hedelmät menevät vain rikkaiden taskuun. Köyhyysriskin alla elävien ihmisten osuus on kasvanut EU:ssa jo 23.3 prosenttiin.

Euroalueenkin tilanne on kriisiytymässä. EKP:n massiivisesta yli 5 000 miljardin euron velkakirjasalkusta erääntyy tänä vuonna noin 3 000 miljardia, joka pitää uudelleen rahoittaa nykykorolla. EKP:n on itse haastavaa jatkaa velkakirjojen osto-ohjelmaa, koska EU:n perussopimus kieltää keskuspankkia omistamasta yli kolmasosaa yksittäisen maan velkakirjoista.

EU-maista talouden “tarkkailuluokalle” on joutunut jo seitsemän maata: Belgia, Ranska, Italia, Unkari, Malta, Slovakia ja Puola. Romania on jo siellä valmiiksi.

Ehkä Suomenkin talouden tilasta kertoo jotain se, että Suomen pankin tase on markkina-arvoin laskettuna jo yli 4 miljardia euroa miinuksella. Saatavia on Target 2 -järjestelmästä yli 70 miljardia euroa lähinnä Italialta ja Espanjalta, mutta ei kannattane pidätellä hengitystä takaisinsaanteja odotellessa. Suomi on ollut maksumiehen roolissa jo pitkään.

Suomen velkamäärä on viimeisen lähes 16 vuoden ajalta setelirahoitettu 100 prosenttisesti, joka saattaa uusliberalismin julistaman talouden jatkuvan kasvun hyvin kyseenalaiseksi. Näistä uhkakuvista suomalaiset ekonomistit eivät ole inahtaneetkaan, saati sitten ehdottaneet rakentavia ja uskottavia selviytymismalleja.

Graafi 27 : Vain ihme pelastaisi kriisiltä.

Kuvateksti: Seuraavan 40-vuoden aikana on odotettavissa ainakin yksi ellei kaksi vakavaa pankkikriisiä, jollei järjestelmää saada uusiksi.

 Jos haluat lukea tekstin niin klikkaa oheinen linkki ja käytä julisteen vasemmassa ylälaidassa olevaa suurennussuhdetta: ”Original”. https://www.flickr.com/photos/117852783@N07/12585681703/sizes/k/in/set-72157641106247843/

 Lukukelpoiseksi saat sen myös tästä linkistä:

http://www.erkkiruuhinen.fi/ojapelto/docs/12-Keskisuomalainen.pdf

 Poliitikot ja ekonomistit ovat päästäneet pankkijärjestelmän niin vapaaksi, että siitä on tullut vastuuttoman keinottelun, veronkierron ja kohtuuttoman riskinoton temmellyskenttä. Se on mahdollistanut laillistetun uhkapelin, kuten pörssikaupan, veronkierron, kasvottomat pääomasijoittajat, pankkien uhkapelin jatkumisen (shorttaamisen, johdannaispaperit) jne. Se on niin monimutkainen ”myrkkykeitto”, että se ei ole enää aikoihin ollut poliitikkojen eikä edes ekonomistien hallinnassa.

Suomen ”talouden ylipappikin” (rahoitusalan Vesa Puttonen) on julkisesti tunnustanut, ettei hänkään enää ymmärrä nykyistä rahoitusalan menoa. Pitäisiköhän palata takaisin ns. ”osittaisvarantojärjestelmästä” takaisin ”täysvarantojärjestelmään”, jotta velalla keinottelu saataisiin kuriin? Nyt pankit pelaavat asiakkaidensa velkalupauksilla aivan kuten ne olisivat niiden omaa pääomaa. Osittaisvarantojärjestelmällä on selvät pyramidihuijauksen piirteet.

Kaiken kukkuraksi yritykset ovat ottaneet mallia pankkimaailman uhkapeleistä. Esimerkiksi McDonald`sin oma pääoma oli vielä vuonna 2009 14 miljardia dollaria. Nyt 15 vuotta myöhemmin oma pääoma näyttää lähes 5 miljardia miinusta ja nettovelka kasvanut jo yli 50 miljardiin dollariin (vuonna 2009 nettovelka 8,8 miljardia).

Poliitikot eivät tajua, että Eurooppa on jo hävinnyt taloudellisen kilpailun Yhdysvaltojen ja Kiinan kanssa. Kiinankin talouskasvu on hyytymässä ja sen pankkisektori sekä asuntomarkkinat on kuralla. Sille on käymässä samoin kuten Japanille 90-luvun alkupuolella. Maailman nykyinen talousveturikin kärsii jo yli 20 prosentin nuorisotyöttömyydestä ja vuotuinen 10 prosentin talouskasvu on jo hiipunut kolmen prosentin tuntumaan.

Euroopan taloushiipuminen on tapahtunut täysin ”laillisesti” kokoomuslaisen ja uusliberalistisen pääomien vapaan liikkuvuuden kautta. Sen uskoteltiin vievän Kapitalistisessa järjestelmässä kaikki kansalaiset onnelaan. Protektionismi oli myrkkyä, mutta siihen häviöllä oleva Eurooppa on pakon edessä turvautumassa nyt säätämällä Kiinalle 40 prosentin tullit, kun Kiinan sähköautot ovat valtaamassa EU:n automarkkinoita.

Pörssikursseja on viime vuosina vetäneet ylöspäin erityisesti teknologiaosakkeet. Tekoäly-yhtiöt ovat luomassa ”uuden hypen” (vrt. it-kupla vuosituhannen vaihteessa), jolloin kaikki ahneet sijoittajat ostavat samoja osakkeita samanaikaisesti. Jopa suomen ainoa talousnobelisti Bengt Holmström oli tuolloin aivan ”pihalla” pörssikurssien kehityksestä. Ei ihme, että myös poliitikot.

Heilahtelut voivat olla nyt aivan toista luokkaa ja jättimäisiä kuten Nvidian pörssiarvon kasvu parissa vuodessa. Sen osake kuitenkin laski hetkellisesti 500 miljardia euroa, vajaat kaksi kertaa kaikkien Helsingin pörssin yhtiöiden arvon verran. (se on kuitenkin vain ”pieni notkahdus” sen pörssikehityksessä). Suuret heilahtelut tietävät aina suuria riskejä ja työntekijöille lomautuksia tai potkuja ja epävarmuutta.

Kun rikkailla on liikaa rahaa he sijoittavat sen pörssikeinotteluun. Jo 90-luvulla sitä pyrittiin hillitsemään ja puhuttiin ns. ”Tobinin-verosta”. Siinä jokaisesta pörssikaupasta maksettaisiin prosentin ns. transaktiovero. Minä ehdottelin jo tuolloin ns. ”kovennettua Tobin-veroa”. Siinä vuoden kestävästä ”sijoituksesta” joutuisi maksamaan viiden prosentin veron. Kahden vuoden ”sijoituksesta” neljän prosentin veron jne. Vasta viiden vuoden ”sijoittamisen” jälkeen vero laskisi yhteen prosenttiin.

Eiköhän tällaisen jälkeen pörssin uhkapeli palautuisi alkuperäiseen tarkoitukseensa eli tuotannon pitkäaikaiseen edistämiseen eikä vain sijoitusrobottien sadasosa sekuntien keinotteluun. ”Kovennettu Tobinin-vero” tulisi ottaa heti käyttöön. Sen lisäksi pitäisi kieltään riskialtis ns. ”varjopankkitoiminta” (erityisesti Kiinassa), koska sen syytämästä velkamäärästä ei ole kenelläkään mitään tietoa.

Graafi: 28/ Nvidian Sapin kurssikehitys/2019-2024

Kuvateksti: ”Hitaammankin” suomalaisen ekonomistin pitäisi jo ymmärtää, että peli on jo menetetty kun vertaa suurimman eurooppalaisen ja suurimman amerikkalaisen digiyhtiön kurssikäyriä. Se vaikuttaa pikemminkin ”kuolleen sydänkäyrältä”. Eurooppa on jo tekoälyn kehitysmaa.

Nyt nämä uudet digimaailman amerikkalaiset ”superentiteetit” ohjailevat jo poliitikkojakin haluamallaan tavoilla rahan voimalla. Jopa ennen Joe Bideniä tukeneet miljardöörit, pääomasijoittajat ja Hedge-rahastojen johtajat ovat avanneet rahakirstunsa. Syynä on se, että Biden on uhannut nostaa superrikkaiden verotusta ja Trump taas luvannut alentaa rikkaiden verotusta kuten hänen ensimmäisenä presidenttikautenaankin. He tosin pitävät Trumpia ”urpona” ja täysin arvaamattomana, mutta voitot pyhittää keinot.

Yhdysvalloista on taas tullut uusi ekonomisti pokkaamaan suomalaisen Jenny ja Antti Wihuri-rahaston 150 000 euron talouspalkintoa. Berkeleyn yliopiston taloustieteen professori Emmanuel Saez, on maailman tunnetuimpia tulonjaon, verotuksen ja eriarvoisuuden tutkijoita.

Häntäkin huolettaa eriarvoisuuden kasvu. Länsimaissa eriarvoisuuden kasvu on ollut historiallisen suurta jo 44 vuotta, Saez kertoo. ”Sitä ennen länsimaiset valtiot ja niiden talousjärjestelmä jakoi varallisuuden kasvun varsin siististi. Luulimme, että olemme ratkaisseet [eriarvoisuuden] ongelman. Valitettavasti tuo aika ei jatkunut.”

Teknologiamiljardöörit ovat Saezin mukaan ääriesimerkki tämän muutoksen voimasta. Sääntelyn vapautuessa he pystyivät valtaamaan markkinoita ilman valvontaa. ”Ja kun progressiivista verotusta ei ollut, mikään ei jarruttanut varallisuuden kasvua.” Eriarvoisuuden kasvun toivottiin lisäävän talouskasvua niin, että rikkaiden vauraus valuisi lopulta myös köyhien iloksi. Niin ei käynyt.

 Graafi 29: Osaaminen vain hävittää työpaikkoja

Kuvateksti: Vieläkin ekonomistit uskottelevat poliitikoille että huippuosaamisella pelastetaan työttömyys, vaikka tuottavuuden lisääminen digitalisaatiolla – päinvastoin – tuhoaa niitä nykyisillä pysähtyneillä markkinoilla.

 Jos haluat lukea tekstin niin klikkaa oheinen linkki ja käytä julisteen vasemmassa ylälaidassa olevaa suurennussuhdetta: ”Original”. https://www.flickr.com/photos/117852783@N07/12586068934/sizes/k/in/set-72157641106247843/

Saez muistuttaa: ”Monet talousteoriat ovat pitkälti tarinoita ja myyttejä” (uusliberalismi), Yhdysvalloissa köyhimmän puolikkaan hintojen noususta eli inflaatiosta putsatut reaalitulot ovat pysyneet 1980-luvulta lähtien yli 40 vuotta käytännöllisesti katsoen lähes samoina (ostovoima), Saez kertoo. ”Samaan aikaan huipputuloisten reaalitulot kaksinkertaistuivat.”

Samantyyppinen ilmiö näkyy Yhdysvalloissa parhaiten ansaitsevan prosentin ja ”pohjalla olevan” 50 prosentin väestön välisen tulonjaon muutoksessa 1980-luvulta vuoteen 2020.

”Huipulla olevan prosentin osuus tuloista on kasvanut kymmenestä prosentista 20:een, ja pienituloisimman väestönpuolikkaan osuus on vastaavasti pienentynyt 20:stä kymmeneen.”

Saez muistuttaa, että omaisuuden voimakas keskittyminen johtaa aina myös näiden omistajien poliittisen voiman kasvuun. ”Omistajat haluavat estää muita pääsemästä samalle alalle hyötymään (Missä olikaan Malirannan Schumpeter-teoria?). He toimivat kuin diktaattorit. Siksi heidän taloudellista valtaansa pitäisi rajoittaa.”

Reaganin ja uusliberalismin kaudella Yhdysvalloissa käynnistettiin suuri verouudistus, joka käynnisti valtavan verokilpailun kaikkialla maailmassa. Kun ennen yritysverot olivat 50 prosentin tuntumassa, ne laskivat jopa 15–25 prosentin tuntumaan, veroparatiiseista puhumattakaan. Ja kun todella rikkaat saavat suurimmat tulonsa suuryritysten voitoista, lisääntyneet voitot päätyivät paljolti heidän taskuihinsa, Saez arvioi.

Thatcher oli puolestaan keskeinen vaikuttaja siinä neoliberalistisessa poliittisessa ajattelussa, jossa hyvinvointivaltion kokoa ja verotuksen roolia haluttiin aktiivisesti vähentää (aivan kuten Orpon hallitus parhaillaan tekee). Aate kasvoi kansainväliseksi liikkeeksi. ”Eniten muutos näkyi englanninkielisissä maissa, mutta myös Pohjoismaat muuttuivat paljon.

 Graafi 30: AO haastaa kenet tahansa päättäjän julkiseen keskusteluun

Kuvateksti: Ensimmäisen kirjani (1989) ilmestyttyä aloin haastaa suomalaisia ekonomisteja julkiseen debattiin samoista asioista joista palkittu ekonomisti Saez nyt vasta varoittelee.

 Jos haluat lukea tekstin niin klikkaa oheinen linkki ja käytä julisteen vasemmassa ylälaidassa olevaa suurennussuhdetta: ”Original”. https://www.flickr.com/photos/117852783@N07/12586068934/sizes/k/in/set-72157641106247843/

Saez on 25 Amerikassa viettämänsä vuoden aikana erikoistunut tutkimaan muun muassa rikkaiden verovälttelyn vaikutuksia. Yhdysvalloissa rikkain prosentti vielä osallistuu jossain määrin verojen maksuun, mutta miljardöörit eivät, Saezin tutkimukset kertovat. Verojärjestelmät kun keskittyvät tyypillisesti ansiotulojen tai luovutusvoittojen verottamiseen, eivät omaisuuden arvonnousuun. Samaan aikaan teknologinen murros tekee maailman rikkaimmista ihmisistä käsittämättömän rikkaita.

Saezin mielestä rikkaiden ja erityisesti ultrarikkaiden tulisi osallistua enemmän yhteiskunnan rahoittamiseen. Hänen näkemyksiään kuuntelevat vaikutusvaltaiset ihmiset. Nykyisin erityisesti miljardöörien on helppo suunnitella verotuksensa niin, että he eivät juurikaan maksa veroja.

”Olen huolissani varallisuuden keskittymisestä. Se voi vahingoittaa meitä pitkällä tähtäimellä. Vielä hyvinvointivaltion asema ei horju, mutta se voi tapahtua seuraavina vuosikymmeninä.” Saez näkee yhtenä huolena sen, että rikkaat eivät ehkä kohta enää halua osallistua yhteiskunnan rahoittamiseen, jos he eivät enää itse käytä hyvinvointivaltion palveluja.

Graafi 31: Pääoman ahneus ja teknologia tekee ihmisen tarpeettomaksi

Kuvateksti: Jo parikymmentä vuotta sitten ensimmäisen kirjani ennustukset olivat jo empiirisesti toteutuneet. Onko joku ekonomisti onnistunut paremmin?

 Jos haluat lukea tekstin niin klikkaa oheinen linkki ja käytä julisteen vasemmassa ylälaidassa olevaa suurennussuhdetta: ”Original”. https://www.flickr.com/photos/117852783@N07/12586068934/sizes/k/in/set-72157641106247843/

 Saez sanoo toivovansa, että politiikassa keskusteltaisiin selvästi nykyistä enemmän siitä, miten taloudessa syntyvä vauraus tulee jakaa eri osapuolten kesken. Kyseessä on perustavanlaatuinen keskustelu siitä, kuinka paljon veroja voidaan kansantalouksissa kerätä yhteiseksi hyväksi.   – Saezin teesit tuntuvat minulle kohtalaisen tutulta!

Tässä tullaan pessimismini perimmäiseen syyhyn tulevaisuudesta. – Olen paasannut siitä vasta 40 vuotta. Nykyinen tilanne ei korjaannu enää edes sillä, että saataisiin aikaiseksi 35 vuotta sitten markkinoimani ns. ”kassavirtaverotus”. Varallisuus ja valta on jo niin keskittynyttä, että ensin olisi palautettava takaisin jonkinasteinen alkutilanne.

Aluksi pitäisi miljardöörien varat konfiskoida jollain aika suurella prosentilla eli valtiollistamisella, pakko-otolla tai mitä nimeä siitä nyt halutaan käyttää. Sellaistahan viime sodan pakkotilanteessa Suomessakin jo tehtiinkin pienimuotoisesti. Maatalon isänniltä pakko-otettiin hevosia armeijalle ja karjalaisevakoille pakko-otettiin pientiloja suurtilallisilta.

Nämä varat pitäisi siirtää johonkin YK:n alaisuudessa perustettavaan maailmanlaajuiseen rahastoon, josta ne voitaisiin jakaa ”tarpeettomiksi jääneille” kansalaisille perusturvana tai ns. ”kansalaispalkkana” tai ”kansalaisosinkona”. Sen toteuttamisessa ja verotuksen uudelleen järjestämisessä olisi jotain tärkeämpää askaroitavaa ekonomisteille.

Tämä taitaa kuitenkin olla mahdotonta, koska vapaa markkinatalous on aika ovela järjestelmä. Omistusoikeus ja pääoma on julistettu tärkeimmäksi ”ihmisoikeudeksi”. Ukrainassa ruumiita saa tulla vaikka kuinka paljon, mutta Venäjän 300 miljardia dollaria ei voida ”sosialisoida” Ukrainan tukemiseksi edes rikolliselta diktaattorilta. Länsimaisissa rahoituslaitoksissa makaa vihollisen ”pyhää” ja koskematonta rahaa kapitalistisen ”omistuksen pyhyyden” vuoksi.

Tekoälystä on tulossa ydinaseeseen verrattava uhka, jota ei voi jättää muutaman bisnesmiehen tai diktaattorin mielialavaihtelujen varaan. Sitä ei voi myöskään jättää muutaman digimiljardöörin vallan ja alistamisen välineeksi. Ne voivat poliitikkojen ymmärtämättömyyden vuoksi vallata huomaamatta ja ”verettömästi” maailman (rahat ja vallan avulla) vain säätelemällä algoritmeja heitä hyödyttävällä tavalla.

Tekoälyfirmat ovat jo yhteiskunnallisesti niin vaarallisia, että ne pitäisi myös osittain tai kokonaan ”sosialisoida” ja saattaa poliittiseen valvontaan. Niiden omistus ja tuotot pitäisi ohjata YK:n alaiseen perustettavaan pääomarahastoon helpottamaan kansalaisten eriarvoistumista. Samalla YK:n arvovalta voisi hieman kohentua pääoman kohentumisenkautta.

Tekoälyä voi verrata myös vaikkapa maapallon sisällä oleviin öljylähteisiin ja mineraalivarastoihin, jotka myös pitäisi olla maapallon kaikkien kansalaisten hallinnassa ja omistuksessa. Kapitalistinen ”omistusoikeus” takaa Saudi-Arabian diktaattori Mohammed bin Salmanin ja hänen sukunsa hallita julmasti vierastyöläisiä öljymiljardöörien ”ihanneyhteiskunnassa”

Persianlahden yhteistyöneuvoston arabimaissa työvoimasta keskimäärin noin 70 prosenttia on ILO:n mukaan vierastyöläisiä, jotka käytännössä tekevät orjatyötä ja tekevät nälkäpalkalla herrakansalle ns. ”paskatöitä”.

Samanlaista digimiljardöörien ”herrakansa-yhteiskuntaa” nämä tekoäly-neropatit ovat juuri rakentamassa. Jo nyt palvelualan matalapalkka-alat ovat ensioire siitä, mitä tuleman pitää. Nyt jo vierastyöläiset ja maahanmuuttajat tekevät näitä arabimiljardöörien ns. ”paskatöitä” kun normaalit kokoaikaiset ja normaalipalkkaiset työpaikat ovat koko ajan häviämässä. Palataan ”päivätyöläisten”, renkien ja muonamiesten yhteiskuntaan 1800-luvulle tai nykyisin ns. ”pakkoyrittäjiksi” tai ”nollatuntishoppareiksi” kun muuta ei ole tarjolla.

On hirtehistä, että maailmalla on ylivoimaisesti suurin pula työstä, jolla tavallinen kansalainen voisi ansaita elantonsa. Silti nämä nykyiset ”digiuskovaiset” pyrkivät teknologialla ja tekoälyllä ”eliminoimaan” mahdollisimman monta työpaikkaa, jotta ”tuottavuus” ja voitot sekä kilpailukyky paranisivat – pysähtyneillä markkinoilla!

Tekoälyn kehittäjät ovat käytännössä pääoman palkkatappajia! Heillehän maksetaan siitä, mitä enemmän he pystyvät ”eliminoimaan” tuotantoprosessista ihmisiä kortistoon ja tarpeettomien armeijaan.

Graafi 32: Lamasta tulee pitkä.

Kuvateksti: Onko joku ekonomisti ennustanut vuonna 2009, että lamasta tulee pitkä? Nyt se on kestänyt jo 16 vuotta ja loppua ei ole näkyvissä – Orpon lupauksista ja ekonomistien ”toivosta” huolimatta. Missä on heidän etukäteiset varoituskirjansa?

 Jos haluat lukea tekstin niin klikkaa oheinen linkki ja käytä julisteen vasemmassa ylälaidassa olevaa suurennussuhdetta: ”Original”. https://www.flickr.com/photos/117852783@N07/12585671963/sizes/k/in/set-72157641106247843/

 Kreikkalainen ekonomisti Giánis Varoufákis on ehdottanut, että saadakseen toimia jossain maassa, yrityksen pitäisi luovuttaa tietty osa osakkeitaan yhteiseen rahastoon. Yksi vaihtoehto voisi olla tukeva ”varallisuusvero” suoraan yrityksille. Mielellään vielä progressiivisesti, jotta se antaisi pienyrityksille edes teoreettisen mahdollisuuden kilpailla isojen yritysten kanssa.

Joka vuosi tietty prosentti isojen yritysten omistuksesta siirtyisi yhteiseen rahastoon. Se tosin haiskahtaa ”kommunismilta” ja se tuskin onnistuu ainakaan Yhdysvalloissa. Uusissa vaihtoehdoissa olisi ekonomisteille vähän haasteita.

Ensihätään pitäisi kuitenkin palata takaisin palkkatulojen ja pääomatulojen yhteisverotuksen jonka Esko Ahon hallitus ymmärtämättömyyttään purki ja samalla eriarvoisuus revähti. Li Andersson ehdotti sitä takaisin joku vuosi sitten mediahiljaisuuden saattelemana. Tätä kokonaisuutta pitäisi sitten verottaa progressiivisesti.

Myös Sanna Marin tiedosti teknologisen työttömyyden ja ehdotti ratkaisuksi 6-tuntista työpäivää tai neljän päivän työviikkoa ilman palkan alennusta. EK ja kokoomuspoliitikot pitivät sitä aivan naurettavana ehdotuksena ja valtamediat vaikenivat kollektiivisesti.

Kansanedustaja Jussi Saramo on jo vuosia yrittänyt saada listaamattomat yritykset maksamaan veroa. Finanssikriisin jälkeen talouskasvu on ollut olematonta mutta pörssi on vuosi toisensa jälkeen jakanut osakkeenomistajille ennätysosinkoja.

Perintövero pitäisi saada kunnolla takaisin ja jos lapset eivät jatka toimintaa, niin pääomasijoitusyhtiön perustamisen sijasta valtio voisi verottaa ainakin puolet yrityksen myyntivoitosta. Eivät ne lapset ole mitään ”yritysriskejä” ottaneet.

Jos lapset jatkavat ja he eivät heti pysty maksamaan perintöveroa, niin valtio voisi ottaa tilapäisesti yhtiön osakkeita haltuunsa ja jatkajat saisivat niihin etuosto-oikeuden. Tässä vai muutamia vinkkejä, joita pitäisi ekonomistien ”hölskytellä”.

Graafi 33: Suomen korkein päättävä elin on markkinavoima.

Kuvateksti: Markkinavoimat ovat erikoinen ajatuskyhäelmä. Sen sisältämä ”vapaus” mahdollistaa rikkauksien keskittymisen pienelle eliittijoukolle ja digitalisaation avulla massat ”tarpeettomien armeijaan”. Tästä varoittelin jo 90-luvulla,

 Jos haluat lukea tekstin niin klikkaa oheinen linkki ja käytä julisteen vasemmassa ylälaidassa olevaa suurennussuhdetta: ”Original”. https://www.flickr.com/photos/117852783@N07/12585708413/sizes/k/in/set-72157641106247843/

Valtioiden verotusoikeus on poliitikoille ainoa ”ase” saada ahneista miljardööreistä niskalenkki. Isoille yrityksille pitää säätää niin kovat progressiiviset verot ja maailmanlaajuisesti, että ne joutuvat polvilleen. Siten saataisiin ekonomisti Mika Malirannan markkinoimaa ns. ”luovaa tuhoa” jolloin pienillekin yrityksille tulisi edes teoreettisia mahdollisuuksia kehittyä isommiksi.

Erityisesti isot digiyhtiöt eivät juuri maksa edes veroja. Jotta ne saataisiin verotuksen piiriin, kaikkiin veroparatiiseihin pitäisi katkaista tietoliikenneyhteydet kuten Iraniin ja Venäjälle on jo tehty. Veroparatiisien käyttö pitäisi julistaa rikolliseksi toiminnaksi, myös EU-maissa kuten Luxemburgissa, Kyproksella, Maltalla jne. (jotka ovat EU-maita).

Myös kryptovaluutat pitäisi kieltää kokonaan, koska niitä käytetään vain keinotteluun ja verojen kiertämiseen. Se on pelkkä pyramidihuijaus ja uhkapelijärje4stelmä, joka kuluttaa energiaa järjettömästi.

Nyt kaikki maailman ymmärtämättömät poliitikot antavat kaikenlaisia verotuksellisia helpotuksia, tuotantotukea ja tutkimus- ja tuotekehittelyrahoja työpaikkoja saadakseen omaan maahansa. Ne kilpailevat itse asiassa siitä, kuka hyötyy tuotannollisesta toiminnasta vähiten – ja pääoman edustajat hymyilevät vinosti sisäänpäin! Poliitikkojen pitäisi maailmanlaajuisesti ryhdistäytyä – ja liittoutua keskenään kuten rikkaatkin ovat tehneet lukuisten järjestöjen avulla.

Vattin tutkimusjohtaja Seppo Kari sanoi jo vuosia sitten, verotus suosii suurten yritysten verosuunnittelua, Hänen mukaansa kansainvälinen verojärjestelmä on onneton. Hänen tekemänsä selvitys vertasi Suomeen maksettujen verojen ja liikevoiton suhdetta kotimaisten suuryritysten ja muiden yhtiöiden välillä vuosina 2009-2013.

Suurilla yrityksillä suhdeluku oli alle 10 prosenttia, kun pienillä ja keskikokoisilla se oli yli 20 prosenttia” (s. 87-90). Tuon tutkimuksen jälkeen yritykset ovat saaneet rutkasti erilaisia helpotuksia ja huojennuksia ”kilpailukykynsä” parantamiseksi.

Esimerkiksi Orpon hallitus päätti antaa yrityksille oikeuden kirjata kone- ja laiteinvestoinneille kaksinkertaiset poistot vuosille 2024–2025. Toisin sanoen niistä voidaan vähentää kuluina kaksi kertaa niin paljon kuin niiden käyttöiän mukaisten poistojen mukaan olisi sallittua. Näin verotettava tulo jää näiltä vuosilta pienemmäksi, kritisoi emeritus professori Heikki Niskakangas.

Viestintätoimisto Tekirin tuoreessa tutkimuksessa suomalaiset ottivat kantaa ahneuteen. He vierastavat passiivisia tuloja (pääomatuloja). Niistä kertyvästä vauraudesta ja sillä mahtailemisesta herättää enemmistössä närää. Ahneiksi katsotaan pröystäilijät (52 %), superrikkaat (46 %) ja kansainväliset suuryritykset (44 %). Puolueista ahneimpien edustajaksi katsottiin – yllätys, yllätys – Kokoomus!

Jopa johtavat tekoälyn kehittelijät ovat huolissaan tekoälyn uhkista ja vaatineet sen tutkimusten suitsimista. Chat GPT:n kehittäjän, Sam Altmanin alkuperäinen ajatus oli, että yhtiö olisi voittoa tavoittelematon ja tekoälyä pitäisi kehittää kaikkien kansalaisten hyväksi.

Myöhemmin bisnesmiehet huomasivat tekoälyn mahdollisuudet ja nyt tekoäly-yhtiötä ollaan viemässä pörssiin. Kun pääomasijoittajat ja bisnesenkelit pääsevät mukaan tekoälybisnekseen niin kaikki ihanteelliset päämäärät katoavat silmänräpäyksessä. Nyt tekoälyn johtopaikkaa on tavoittelemassa kymmenkunta megayhtiötä ja kohta alkaa niiden välinen pudotuspeli. Siihen ei riitä edes digiyhtiöiden omat jättimäiset kassat vaan ”avuksi” tulevat pääomasijoittajien megaluokan miljardit.

Pörssittämisen jälkeen tekoälyn oppivia algoritmejä ei enää rukata ainoastaan mainosmaailman tarpeisiin vaan myös rikkaitten bisnesmaailman kiihtyviin voittojen lisäämiseen. Kansalaisten poliittisten mielipiteiden muokkaus ei jää enää pelkästään heidän jo pääosin omistamien valtamedioiden varaan, vaan sillä voidaan muokata myös oikeistolaista ”vapaus”-käsitettä kaikilla somepalstoilla esimerkiksi rikkaitten verovapauksien lisäämiseksi (ns. uusliberalistisilla ”totuuksilla”) ja verojen välttelyyn.

Niillä alustoilla voidaan kehitellä mitä valeuutisia tahansa ja kun tekoäly otetaan käyttöön, kukaan ei ole niiden tuotannosta selvillä ja vastuussa. Oikeuskäsittelyjä on nostettu mutta digiyhtiöiden juristiarmeija voi venyttää niiden käsittelyn vuosien pituisiksi. Sinä aikana ne voivat tahkota rahaa moninkertaisesti mahdollisten sakkojen verran. Somettajien jokainen klikkaus tuo alustojen omistajille taukoamatta rahaa.

Graafi 34: Ahtisaaren presidentti-kampanja.

Kuvateksti: Mitätön toisinajattelija on kutsuttu tulevan presidentin ja pääministerin sekä Ruotsin pääministerin järjestämään tilaisuuteen keskustelemaan teknologiasta. Olen ilmeisesti vain Hesarin ja Ylen näkökulmasta ”vaarallinen” ja boikotissa.

 Jos haluat lukea tekstin niin klikkaa oheinen linkki ja käytä julisteen vasemmassa ylälaidassa olevaa suurennussuhdetta: ”Original”. https://www.flickr.com/photos/117852783@N07/12585696233/sizes/k/in/set-72157641106247843/

Jos ja kun verojärjestelmää ei saada muutetuksi, eriarvoisuus tulee kasvamaan ja kaikenlainen epävakaus, sisällissodat, vastarintaliikkeet, terrorismi, populismi, mielenterveysongelmat, alkoholismi ja huumeet, rikollisuus ja väkivalta tulevat lisääntymään entisestään. Eivätkä poliitikotkaan säästy niiltä kuten pääministerin Mette Frederiksenin pahoinpitely Tanskassa ja pääministeri Robert Ficon ampuminen Slovakiassa osoittavat. Presidenttiehdokas Donald Trumpinkin henki oli hiuskarvan varassa.

Meillä on historiasta ihan riittävästi esimerkkejä sitä miten eriarvoisuus on tähän mennessä hoidettu. Verisillä vallankumouksilla on tasattu eriarvoisuutta vaikka väkisin. Kun kansalaisten elämäntilanne menee riittävän merkityksettömäksi, keskuudestamme nousee automaattisesti ”epätoivottavia johtajia”.

Ihminen on vallan ja rahanhimossaan kaikkein itsetuhoisin ”eläin”. Eriarvoisuutta estäviä visioita suomalaistenkin huippuekonomistien pitäisi pohtia ja etsiä ratkaisumalleja ajatella isosti. Tekoälyn tuottavuuden kehitys on työllisyyden ja uusien työpaikkojen sekä demokratian kannalta tuhoisaa

En tosin usko, että se olisi enää mahdollista. Kun 35 vuotta sitten ensimmäisessä kirjassani esittämäni ”katetuoton verotus” ei päässyt tai päästetty edes julkiseen keskusteluun.

Olen koko ikäni ollut keynesläisen säädellyn markkinatalouden kannattaja, mutta en nykyisen pääomat vapaaksi päästetyn miljardöörien ökykapitalismin kannattaja.

Graafi 35: Talouskeskustelun kauhukakara

Kuvateksti: Jo vuonna 1996 epäilin talouslehdissä suomalaisten ekonomistien totuuksia.

Voit lukea tekstin tästä: https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000001282524.html

 Muitakin uhkakuvia on tulevaisuudessa kuin digitalisaatio ja tekoäly. Vaikka EU on yrittänyt edes vähän suitsia digijättien valtaa ja varsinkin niiden veronkiertoa, EU on jo jäänyt jo pahasti Yhdysvaltojen ja Kiinan jalkoihin. EU:n osuus maailman tuotannosta supistunut rajusti.

Se ei ole saanut maahanmuuttoa mitenkään hallintaansa. Afrikassa ja Lähi-idässä uinuu satojen miljoonien parempaa elämää etsivien aikapommi ja se kasvaa koko ajan. EU:n omissakin riveissä Puola, Unkari ja Slovenia eivät tahdo pysyä yhteisessä rintamassa. Ukrainan sota on väliaikaisesti yhdistänyt sitä, mutta EU-maiden kansalaisten epätasa-arvo ja kahtiajako on lisääntynyt. Kasvava ”oikeistopopulismi” ei tiedä hyvää tulevaisuudessa.

Demokraattisten maiden määrä maailmassa on koko ajan supistumassa eikä kasvamassa. Samoin vapaan tiedonvälityksen maat. Suurimmat maat kuten Kiina ja Venäjä ovat diktaattorien vallassa ja pienempiäkin riittää: Pohjois-Korea, Valko-Venäjä, Unkari, Saudi-Arabia, Brasilia, ja lukuisat Afrikan maat. Muista uhkista Kiinan ja Taiwanin välit ovat kriisiytymässä ja odottamassa puhkeamistaan.

Yhdysvaltojakaan ei juuri voi lukea demokraattiseksi jos Trump pääsee jälleen valtaan. Ekologiset uhkakuvat on vasta tiedostettu ja ”vihreä siirtymä” on aivan alkuaskelmilla. Ekonomistit eivät vielä 90-luvulla tiedostaneet mitään ekologisista uhkakuvista. Vasta viimeisten 10 vuoden aikana he ovat vähän heränneet. Silti jokainen ekonomisti perää kaikkiin ongelmiin vain talouskasvua ja samalla ”unohtaa” uhkakuvat.

Kaikki valtiot ovat jo valmiiksi korviaan myöten veloissa pankeille ja pääomasijoittajille, joten ”vihreä siirtymä” joutunee odottamaan rahoitusta vielä pitkään.

Graafi: 36 Tuottavuus luo työttömyyttä.

Kuvateksti: Vihreä siirtymä eikä tuottavuuden lisääminen eivät lisää työpaikkoja vaikka ekonomistit ja poliitikot ovat sitä jo vuosikymmeniä lupailleet. Pitäisiköhän keskittyä enemmän tulonjakoon ja ostovoiman säilyttämiseen?

 Jos haluat lukea tekstin niin klikkaa oheinen linkki ja käytä julisteen vasemmassa ylälaidassa olevaa suurennussuhdetta: ”Original”. https://www.flickr.com/photos/117852783@N07/12585587085/sizes/k/in/set-72157641106247843/

Vihreä siirtymä voi ehkä pelastaa maailman tai ehkä pitkittää lopullista tuhoa, mutta se ei pelasta työpaikkoja. Tuulivoiman, aurinkopaneelien ja mahdollisen vetytuotannon perusinvestointien jälkeen se on pitkälle automatisoitua toimintaa. Niidenkin tuotanto työllistää pääosin vain kiinalaisia. Siellä ne pääosin jo tehdään ja siellä on myös niihin tarvittavat maametallit.

Kiinalla itselläänkin on ongelmia ympäristön suhteen ja vähän muutenkin. Kiina tuottaa maailman suurimmat ympäristöpäästöt ja Kiinassa valmistuu vuosittain n. 10 miljoonaa hyvin koulutettua nuorta, joille ei enää löydy koulutustaan vastaavaa työtä. Viisumiakaan ei saa ulkomaille, joten he joutuvat sinnittelemään vanhempiensa nurkissa ja tekemään matalapalkkaisia ns. ”paskatöitä”, jos niitä edes saa.

Viime kädessä ”vihreään siirtymään” huudetaan pelastajiksi valtioita. Vihreä siirtymän elpymis- ja palautumissuunnitelma. Rahoitus on 695 miljoonaa euroa nykyhinnoin. Poimintoja hankkeista: Vihreän siirtymän hankkeet sisältävät esimerkiksi: Puhdasta energiantuotantoa, kuten aurinkovoimaa, merituulta, biokaasua ja hukkalämmön talteenottoa. Teollisuuden kiertotalousratkaisuja ja vähäpäästöisiä innovaatioita, esimerkiksi investointeja vetyteknologiaan ja kiertotalouden demonstraatiolaitoksiin.

Suomessakin on jaettu koronatukia yrityksille, mutta summat kalpenevat niiden satojen miljardien rinnalla, joita Saksa ja Ranska ovat tarjonneet energia-alalle, mikrosiruihin ja akkuyrityksille.

Suomi kuuluu samaan joukkoon, sillä yritystukien lisääminen ei ole jo nopeasti velkaantuneelle maalle mahdollista eivätkä Suomen rahat yksinkertaisesti riitäkään kilpaan saksalaisten ja ranskalaisten kanssa.

Yhdysvallat aikoo toteuttaa yli 400 miljardin euron tukipaketin, jonka tarkoituksena on tukea vihreän siirtymän edistymistä. Yhdysvaltojen presidentti Joe Biden aikoo viedä läpi ilmastotukipaketin, josta kärsivät eurooppalaiset yritykset. Koston kierre voisi johtaa kauppasotaan.

Vihreän siirtymän lisäksi on investoitava digitalisaatioon. Esimerkiksi USA investoi yli kymmenkertaisesti digitalisaatioon Eurooppaan verrattuna vuonna 2019 (USA:n investoinnit digitalisaatioon 92,7 miljardia euroa vrt. EU:n 7,5 miljardiin euroon). Pysyäkseen edes kilpailijoidensa vanavedessä unionin on moninkertaistettava TKI-investointinsa digitalisaatioon.

Euroopan unionin teollisuusstrategia päivitettiin keväällä 2021. Tämän lisäksi moderni teollisuuspoliittinen ajattelu on vahvasti läsnä 750 miljardin euron Next Generation EU – elpymisväline pelastuspaketissa. Sen pitäisi vauhdittaa ihmisten, talouden ja yhteiskunnan toipumista koronakriisistä. Väline sisältää  806,9 miljardin euron (kaikki luvut nykyhinnoin) rahoituksen jäsenmaille: 421,1 miljardia euroa avustuksina ja 385,8 miljardia euroa lainoina.

Kuinka paljon Suomi joutuu maksamaan? Suomen maksuosuus elpymisvälineen avustusmuotoisesta tuesta (421,1 miljardia euroa) on noin 7,2 miljardia euroa. Tämä osuus lisättynä koroilla tulee maksettavaksi vuosina 2028–2058. Tästä suurimman ohjelman eli elpymis- ja palautumistukivälineen osuus on noin 5,7 miljardia euroa.

Joten uhkakuvia kyllä ”vihreässä siirtymässä riittää seuraavan 40-vuoden ajalle, mutta ”vihreän siirtymän” investointeihin veronmaksajien rahaa tuskin riittää. Rikkaat digimiljardöörit ja pääomasijoittajat eivät riskirahaa niihin alkuvaiheessa laita. Korkeintaan antavat valtioille lisää velkarahaa veronmaksajien riskiksi ja maksettavaksi.

Pienen alkuinnostuksen jälkeen ensimmäiset vihreän siirtymän satartup-yritykset ovat menneet nurin. Pioneeriyritys Running Tide kaatui vapaaehtoisen hiilensidonnan kysynnän puutteeseen.

Graafi 37: Nyt kilpaillaan siitä, kuka hyötyy tuotannostaan vähiten

Kuvateksti: Jo 90-luvulla varoittelin Kokoomuksen Nykypäivä-lehdessä järjettömästä verokilpailusta jossa kaikki (kansalaiset ja verottaja) häviävät, paitsi tietenkin rikkaat.

 Jos haluat lukea tekstin niin klikkaa oheinen linkki ja käytä julisteen vasemmassa ylälaidassa olevaa suurennussuhdetta: ”Original”.

https://www.flickr.com/photos/117852783@N07/12585587085/sizes/k/in/set-72157641106247843/

Pientä heräämistä suomalaisten ekonomistien keskuudessa on ilokseni tapahtunut. Aalto-yliopiston taloustieteen professori Matti Liski on ehdottanut, että suuri­tuloisten verotusta pitäisi kiristää ilmastotoimien takia. Ilmastonmuutoksen vastaiset toimet näkyvät pian myös kansalaisten lompakoissa.

Haasteeksi muodostuu se, miten nousseita kustannuksia voitaisiin tasata eri tuloluokkien kesken. Uudeksi verokohteeksi hän valitsi autolla-ajon ilmastolle aiheuttamien haittojen ja siitä johtuvien kustannusten jakamisen progressiivisesti tulojen mukaan.

Liski taitaa olla ainut talousprofessori, Heikki Patomäkeä, Markus Jänttiä ja Matti Tuomalaa lukuun ottamatta. joka on uskaltanut vaatia veroprogressiota rikkaille.

Johonkin tähän suuntaan kuitenkin on pakko edetä, koska muuten on edessä sekä inhimillinen ja ekologinen katastrofi. Olen jo 81-vuotias, joten onneksi en ole näkemässä 40-vuoden päässä tätä pessimistisen skenaarioni toteutumista. Toivon toki, että olen väärässä.

Graafi 38: Taloustietäjät

Kuvateksti: Ulkomaiset pessimistit ovat päässeet Hesarin sivuille. Minäkin pääsin kainalokirjoitukseen, tosin hieman vähättelevin saatesanoin.

 Jos haluat lukea tekstin niin klikkaa oheinen linkki ja käytä julisteen vasemmassa ylälaidassa olevaa suurennussuhdetta: ”Original”. https://www.flickr.com/photos/117852783@N07/12585606925/sizes/k/in/set-72157641106247843/

 Toimittaja Katri Kallionpää voi tarkistaa ja tarkentaa mielipidettään tästä, että Suomessakin oli jo tuolloin edes jonkinlaisia ”taloustietäjiä”. Olen jo 40 vuotta ”huutanut tuuleen”, mutta nyt jo voin todeta, että ei elämäntyöni ole aivan kokonaan mennyt hukkaan, sillä nyt ainakin hyvin merkittävät ulkomaiset ekonomistit (jopa uusliberalistinen nobelisti) ovat tulleet samoihin johtopäätöksiin kanssani empiirisen datan tukemana.

Vaikka olen toistaiseksi onnistunut tulevaisuuden ennakoinnissani kohtuullisesti, toivoisi lastenlapsieni ja heidän lapsiensa vuoksi olevani väärässä.

Graafi 39: Arska huiputtanut muitakin kuin talousprofessoreita

Kuvateksti: Kaikissa toimissani olen aina pyrkinyt huipulle – jopa ns. ”totuuksien” etsimisessä.

Jos haluat lukea tekstin niin klikkaa oheinen linkki ja käytä julisteen vasemmassa ylälaidassa olevaa suurennussuhdetta: ”Original”. https://www.flickr.com/photos/117852783@N07/12585755295/sizes/k/in/set-72157641106531773/

Lopuksi kannattaisi kuunnella ja katsoa toimittaja Mirja Pyykön haastattelu allekirjoittaneesta yli 30 vuoden takaa (1993) Alun lataus kestää hieman, (musta kuva kestää noin minuutin).

Vastaavaa tulevaisuuden visiointia ei löydy yhdeltäkään suomalaiselta ekonomistilta tuolta aikakaudelta. Samalla selviää suomalaisten ekonomistien ”keskustelualttius”.

https://www.youtube.com/watch?v=HTWaExegLU8

Minun täytyy olla yhteiskunnallisesti todella ”vaarallinen” ja pelottava, kun suomalaiset ekonomistit eivät uskalla vaihtaa ajatuksia kanssani kasvokkain. Sama pelkotila vaivaa myös poliittisia päättäjiä, kun toimittaja (nykyinen europarlamentaarikko) Petri Sarvamaa haastatteli allekirjoittanutta ja pyysi huippupoliitikkoja keskustelemaan kanssani A-Piste-ohjelmassa vuonna 2006.

https://www.youtube.com/watch?v=oNfm8GgfPss

Suomalaiset mediatutkijat, työelämätutkijat ja tulevaisuustutkijat voisivat ottaa selville, miksi olen niin epäkelpo ja ”vaarallinen”, että kukaan ei halua keskustella kanssani – jokin selitys asialle pitää olla – vai olenko sittenkin väärässä?

PS. Nyt olen siinä iässä, että matka saattaa jatkua jossain vaiheessa ”pilvien yläpuolelle”. Maailmanparannusprojektini aikana minulle on kertynyt aikamoinen arkisto ja ”tietopankki” 40-vuoden aikana.

Tuolla ylhäällä ”kyberavaruudessa” minulla ei ole enää niille käyttöä, joten luovutan sen mielelläni jollekin nuoremmalle kansantaloustieteilijälle jatkamaan aloittamaani työtä.

Taloustiede on nyt kiinnostavassa murros- ja taitekohdassa jossa monetarismin vanhat opit joutavat palamaan krematoriossa. Kyllä niistä aineistosta ainakin pari ”väikkäriä” helposti syntyy. En ole enää katsomassa palataanko vanhaan keynesläiseen talousoppiin vai siirrytäänkö digidiktatuuriin.

Jos kiinnostaa, ota yhteyttä: ari.ojapelto@taloverkot.fi

PS.PS: Uskoisin, että siihen projektiin saattaisi löytyä myös joistain säätiöistä rahoitusta koska viimeisissä kirjoituksissani referoimani ulkomaiset taloustieteilijät ovat saaneet samoista ajatuksistani apurahoja suomalaisilta säätiöiltä.

Suomessa onneksi on joitakin säätiöitä, joilla on parempi ”hoksnokka” maailman menosta kuin Suomen kaikkien yliopistojen talousprofessoreilla.

Jenny ja Antti Wihurin rahasto: professori Emmanuel Saez (2023)

Yrjö Janssonin säätiö: Thomas Piketty (2014) ja Jan De Loecker (2024)

Mahdollisesti muitakin…