Olen kirjoittanut Kansan Uutisten blogille jo 100 kirjoitusta. Kaikki ovat sisältäneet tiukkaa ja faktoihin perustuvaa talousasiaa. Nyt ajattelin hieman poiketa ja laajentaa näkemyksiäni talouden lisäksi vähän muistakin asioista – ja vähän itsestänikin.

Suomalaiseen saunakulttuuriin kuuluu, että siellä ei kuulu puhua uskonnosta eikä politiikasta. Miksihän? – Siksi varmaankin, että sauna on suomalaisille rauhan ja leppoisan tunteen tyyssija. Politiikka ja uskonto kun nostavat ihmisillä herkästi tunteet pintaan ja syvällistä järkeen perustuvaa ajattelua ei pidä siellä harrastaa.

Järki on kuitenkin tärkeä elementti, kun nykyistä sekavaksi ja arvaamattomaksi käynyttä maailmaa yritetään hahmottaa ja parantaa. Nyt kansalaiset ovat usein vain pelkän tunteen ja ”somen” varassa.

Poliitikot, jotka ovat valitsemiamme paremman maailman rakentamisen edusmiehiä, tarvitsevat rakennuspuikseen myös oikeaa tietoa. Poliitikkojen avuksi ovat ilmoittautuneet monenlaiset tietäjien ja ”asiantuntijoiden” armeijat. Tärkeimmäksi ovat tulleet ns. taloustieteilijät, jotka ovat tukeutuneet kannanotoissaan tilastoihin, laskukaavioihin, talousteorioihin ja myös arvauksiin.

Sielläkin on omat vallassa olevat talouspapistonsa antamassa ”oikeaa” tietoa nopeasti vaihtuville poliittisille päättäjille. Taloustieteenkin piiristä löytyy kuitenkin kymmenkunta ”lahkoa”, joiden käsitykset ”oikeasta” tiedosta ovat hyvinkin ristiriitaisia.

Toisen maailmansodan jälkeen vallassa oli ns. ”Keynesläinen -taloususkonlahko” joka sai maailman talouden hyvälle kasvu-uralle. Sitten Yhdysvalloissa syntyi 1980-luvulla ns. ”Uusliberalistinen (monetaristinen) uskonlahko” jonka ”Jeesuksena” oli taloustieteilijä ja nobelisti Milton Friedman. Hänen ”opetuslapsinaan” toimivat ns. ”Chicagon pojat”, jotka halusivat poistaa lähes kaiken poliittisen sääntelyn ja vapauttaa pääoman.

Graafi 1: Friedman – liberalismin ylipappiKuvateksti: Milton Friedmanin otti käyttöön Adam Smithin metaforan markkinoiden ”näkymättömän käden” ohjauksesta, joka otettiin ainoaksi oikeaksi totuudeksi.

 

Chicagon pojat levittäytyivät kaikkiin maailman tärkeimpiin instituutioihin kuten Maailmanpankkiin, WTO:hon ja IMF:ään, jossa uudet uskomukset otettiin käyttöön. Oikeistolaiset huippupoliitikot kuten Ronald Reagan ja Margaret Thatcher vapauttivat pääomat ja alkoi tolkuton yksityistämiskierre jossa kaikki oli kaupan.

Noin 40-50 vuoden kuluessa ollaan nyt nykyisessä kahtiajakautuneessa ja epävakaassa maailmassa. Rikkaat ovat rikastuneet ja köyhät köyhtyneet. Nyt vihdoin ainakin kuusi talousnobelistia on kääntänyt takkinsa ja myöntänyt olleensa vääriä profeettoja. Milloin suomalaiset ekonomistit uskaltavat tunnustaa olleensa väärässä? Onneksi Sixten Korkmanilla on ollut selkärankaa tunnustaa, että uusliberalismi ei lunastanut odotuksia.

Järkeä ja loogista ajattelua on yritetty käyttää myös silloin, kun on pyritty parantamaan köyhien ja sorrettujen ihmisten elinoloja. On syntynyt erilaisia ”ismejä”. Kuten marxismi, kommunismi, kapitalismi, sosialismi, populismi, kansallis-sosialismi, okkultismi, jne. Tosin jossain kehityksen vaiheessa ”totuuden” etsintä on muuttunut tunneasiaksi.

Varsinkin kun erimieliset eivät alistu demokraattisiin valinta- ja päätösmenetelmiin niin tunteet tuppaavat kuumentumaan. Niissäkin tunne on saanut lopulta ylivallan, jolloin seurauksena on syntynyt miljoonittain ruumiita, kuten historia kertoo. On syntynyt pahaa jälkeä. Nykyinen uusliberalismin aikaansaama kansalaisten kahtiajako ei vielä toistaiseksi ole saanut räjähdystä aikaiseksi mutta hyvällä alulla ollaan.

Vallassa oleva uusliberalistinen ”halleluja-porukka” on ymmärtämättömyyttään valinnut väärän profeetan ja paasannut jo 50 vuotta iankaikkisen kasvun välttämättömyyttä.

He eivät vieläkään ymmärrä teknologian kehityksen aikaansaamia peruuttamattomia muutoksia talouselämässä. Ekonomistit ovat vain ihastellet sen lisäävän tuottavuutta, mutta eivät sitä, että se vähentää samalla kunnollisia työpaikkoja ja lisää työttömyyttä. Silloin myös kansalaisten ostovoiman sekä yhteiskunnan verosaatavat supistuvat. Samalla se pysäyttää markkinatalouden kasvun sekä kansalaisten hyvinvointipalvelut.

Kaikki teknologian tuottavuushyödyt menevät vain muutamalle amerikkalaiselle digimiljardöörille. He ovat jo ottaneet vallan poliitikoilta ja tukevat ”vapahtajaansa” Donald Trumpia estottomasti hänen rakentaessaan ”uutta maailmanjärjestystä”.

Graafi 2: Maailman 10 rikkainta

Kuvateksti: Trumpin 10 tukijaa ja opetuslasta jotka ovat ottamassa vallan poliittiselta demokratialta valtavilla rahamäärillä

Toinen viisasten ryhmä, joka perustaa ajattelunsa puhtaasti loogiseen ajatteluun ja järkeen, ovat filosofit. He ovat jo ammoisista ajoista pyrkineet vaikuttamaan totuuksillaan silloisten kreikkalaisten hallitsijoiden maailmankuvaan ja päätöksiin.

Luin aikoinaan filosofi Esa Saarisen erinomaisen kirjan: ”Länsimaisen filosofian historia” jossa esiteltiin parikymmentä tärkeintä filosofia ja heidän keskeisintä ajatteluaan. Lukukokemus oli avartava. Huomasin, että ”järkeä” käyttämällä voidaan päästä vieläkin moninaisempiin lopputulemiin kuin taloustieteilijät.

Filosofien kirjoitukset olivat pikemminkin sanojen- ja käsitteiden kikkailua, kuin ohjeita hallitsijoille, jotka ohjaisivat kansalaisille hyvää elämää. Oikeudenmukaisuus oli lujilla, kun useilla ”järjen jättiläisillä” oli julkisia poikarakastajia ja käyttivät sumeilematta taloudessaan orjia vailla ihmisarvoa. Ei ihme, että filosofeilla ei tänään ole poliittisille päättäjille juuri mitään sanottavaa tai painoarvoa.

Nokkelimmat heistä, kuten Saarinen on kuitenkin lyönyt rahoiksi järjestämällä sadoille suomalaisille Pafos-luentoja Kyproksella. Siellä hän pitänyt yhdellä ”kehkeytymis”-luennolla kerralla 150 hengelle jo yhteensä 56 viikon pituista luentosarjaa. Yksi luentoviikko tuottaa hänelle n.150 000 euroa, joten asiakkaan omaan sisäiseen ajatusmaailmaan tutustuttaminen on kohtuullisen tuottavaa puuhaa.

Hän on luonut kokonaisen joukon uusia sanoja ja käsitteitä kertoo eräs luennolla käynyt asiakas. ”Esimerkiksi uomakipitys on saariskieltä ja tarkoittaa sitä, miten helposti ihminen pysyy totutuilla ajattelun ja toiminnan polulla. Filosofi pikemminkin ehdottelee ja avaa vaihtoehtoja asiakkailleen kuin esittää suoria näkemyksiä”. Näillä luennoilla vedotaan yksilön syvällisiin tunteisiin eikä niinkään järkeen – ja tietysti asiakkaan lompakon paksuuteen.

Filosofeista ei ole ollut päättäjille juuri mitään iloa enää pitkään aikaan. Jäljelle on jäänyt vain iso joukko pelkkiä aforismeja.

Kirjallisuus, elokuvat ja viihdeteollisuus ovat valtaosaltaan tunteiden todellinen temmellyskenttä. Tietokirjoja toki julkaistaan, mutta niiden tekijät ja lukijakunta ovat todella pienten piirien harrastus.

Valtaosa kirjallisuudesta on fiktioiden, dekkarien, julkkisten elämänkertojen, kissa, enkeli- ja kokkikirjojen massa- ja kulutustuotantoa. Niissä ryvetään tunteiden ristiaallokossa. Tulevaisuutta pohdiskelevaa tietokirjallisuutta on äärettömän vähän. Massat lukevat vain tunteisiin vetoavaa kirjallisuutta.

Viihteestä on tullut kulutushuumetta, jossa annostusta on koko ajan lisättävä. Silloin ei tarvitse pohtia eikä puuttua ikäviin maailman menoa ohjaaviin ja yhä vaikeammin ymmärrettäviin kehityskulkuihin. Siksi politiikan puhuminen on kielletty saunassa ja vähän muuallakin. Esimerkiksi kaupanteon yhteydessä ei pidä puhua asiakkaan kanssa politiikasta eikä uskonnosta, koska kaupanteko voi helposti tyssätä siihen.

Graafi 3: Kommunisteilta porttikielto tähän kauppaan.

Kuvateksti: Politiikka on nostanut tunteita jo aiemminkin 30-luvulla Suomessa ja nyt Trump käyttää sitä hyväkseen Yhdysvalloissa.

 

Kriitikko Jussi Ahlroth kertoi yhdestä 1900-luvun suurista romaaneista. Tolkienin ”Taru sormusten herrasta” täytti juuri 70 vuotta ja se kertoo valtavan lukijakuntansa mukaan ”taistelusta hyvän ja pahan” kesken.

”Ensin teoksesta vaikuttuivat hipit, sitten ympäristöliikkeen edustajat. Nyt sitä siteeraa oikeiston äärilaita. Mikä tekee teoksesta kaikkiin ideologioihin vetoavan? ”Vastaus ei todennäköisesti löydy teoksen hyvästä tarinasta vaan sen maailmankuvasta. Taru sormusten herrasta sopii monenlaisten ideologioiden innoittajaksi ennen kaikkea siksi, että se on pohjimmiltaan uskonnollinen teos”, totesi Ahlroth..

Tästä herää kysymys, miten vastakkaiset poliittiset suuntaukset voivat löytää samasta kirjallisesta tarinasta aseita omiin tarkoituksiinsa. Voi kysyä, kuinka hyvin ja selkeästi kirja on oikein kirjoitettu? ”Kirjailija J. R. R. Tolkien toimi muinaisenglannin professorina Oxfordin yliopistossa. Hän oli katolilainen ja konservatiivi. Kirjassa elää hänen maailmankuvansa”, totesi Ahlroth.

Tolkien itse kutsui amerikkalaisia fanejaan ”surkeaksi kultikseen” Teoksen vastaanotto oli 1950-luvulla ristiriitainen. Jotkut pitivät sitä käänteentekevänä kirjana, toiset jaarittelevana ja lapsellisena. Siinä nykylukija kokee kuitenkin voimakkaita tunteita maailmankuvastaan riippumatta.

Tunteita on voimakkaasti mukana myös urheilussa. Sen seuraamisessa ei juuri järkeä tarvita ja ”totuuskin” on kaukana rehdistä kilpailusta. Siitä on tullut monikansallista viihde-liiketoimintaa, jossa pontimena on vain rahan maksimointi. Urheilijoista on tullut bisnesmiesten ”ravihevosia” joita ostetaan, myydään, vaihdetaan ja kalutaan nopeasti loppuun ja lopulta unohdetaan.

Isänmaalliset tunteetkin ovat hakusessa kun joku vuosi sitten Englannin jalkapallon maajoukkueessa ei ollut yhtäkään Englannissa syntynyttä alkuperäistä brittiä. Argentiinalaiset, brasilialaiset, ranskalaiset, italialaiset jne. olivat Englannin edustusjoukkueen jäseniä. Kaikki saivat tarvittaessa Englannin kansalaisuuden yhdessä yössä. Jalo urheilu ja isänmaallisuus ei ole ollut urheilussa enää pitkään aikaan todellisuutta. Englannin jalkapallohäiriköt ovat pääasiassa työelämästä syrjäytyneitä.

Miljardöörit ja venäläiset oligarkit ovat tehneet urheilusta oman PR-alustansa, jolla häivytetään heidän todelliset, joskus jopa rikolliset toimintansa. Se on se on maailmanlaajuista miljonäärien ”viherpesua” ja faceliftingiä jolla parannetaan henkilökohtaista yhteiskuntakelpoisuutta.

 

Graafi 4: Maailman pääuskontokunnat

Kuvateksti: Valtauskontoja on kymmenkunta mutta pienempiä kuppikuntia tuhatmäärin.

 

Toinen vaarallinen aihe joka ei ole toivottavaa saunakeskusteluissa on uskonto. Se on aihe, joka vähän kaikkialla nostaa tunteet pintaan. Kristinusko ylivoimaisesti suurin mutta sekin on jakaantunut tuhansiin lahkoihin. Niiden lähteet ja historiat ovat pääosin aika hähmäisiä ja tunteen sekä uskomusten varassa.

Järkiperäisestikin niitä on yritetty perustella perustuen arkeologisiin kaivauksiin. Palestiinan alueelta on löydetty n. 6000 vanhaa arkeologista kirjoitusta joiden perusteella on koottu vanha- ja uusitestamentti. Niihin on valikoitu sopivat kirjoitukset. Raamatun tulkinnasta on puolestaan syntynyt lisää pieniä lahkoja jotka kiistelevät oikean ”totuuden” puolesta.

Suurimmat tunteita lietsovat kokemukset löytyvät ehkä kuitenkin ns. ”rakkauden” piiristä. Helpointa on käsittää lapseen kohdistuva rakkaus mutta miehen ja naisen välinen rakkaus on jo haasteellisempi tapaus tunnemyrskyjen takia. Tunteiden ja kiihkon vallassa tehdään usein peruuttamattomia asioita. Se on kirjallisuuden ja elokuvateollisuuden loputon ”aarrearkku”.

Jotkin psykiatrit ovat kuvanneet rakastumista ”tilapäisenä mielenhäiriönä” joka sitten hälvenee vähitellen ns. ”kanivaiheen” jälkeen. Se kestää n.1-2 vuotta, jolloin vähitellen arki ja parin yhteensopivuus alkaa vasta näkyä.

Silloin vasta pariskunnat hahmottavat osuvatko kumppanin harrastukset, mielenkiinnon kohteet, sitoutumisaste kohdalleen ja maailmankatsomus ja etiikka alkavat näkyä. Usein vasta sitten huomataan, kun lapsi on pullahtanut maailmaan että se on enää ainut asia joka yhdistää.

Erilaiset luontoharrastukset ja ajankäyttöni oli ehkä avioeroni merkittävin syy ja sama ongelma jatkui myös seuraavissa naissuhteissani. Aloin varovasti tutkailla myös vastakkaista sukupuolta uudelleen. Olin tullut vähän varovaisemmaksi, koska olin lukenut jo aiemmin Juha Nummisen kirjan: ”Ihana mies”.

Kirjassa hän oli haastatellut anonyyminä 20-30 naista heidän miessuhteistaan. Se oli nuorelle miehelle avartavaa ja opettavaista luettavaa naisten tunteista. Se paljasti, että eivät naisetkaan mitään pyhimyksiä ole kun luki heidän rakastumisistaan ja miessuhteittensa monipolvisista kiemuroista. Yleensä pettäminen ja kumppanien vaihtaminen automaattisesti liitettiin tuolloin vain miehiin ja heidän itsekkäisiin egoihinsa ja naisten alistamistarpeisiinsa.

Minulla on jo partiopoikavuosista lähtien ollut läheinen suhde luontoon ja erä-elämään sekä Suomessa että maailmalla. Luontoon tutustuttiin patikoiden, talvella hiihtäen ahkion ja teltan kanssa, kanootilla, koskenlaskuilla, purjeveneellä jne. Tärkeimmät huiput on huiputettu (Haltin huippu 3 eri kertaa), aina Kebnekaisea, Galdhöpiggeniä, Kilimanjaroa ja jopa Liettuan ”Ristikukkulaa” myöten.

Graafi 6: Arska on kiertänyt muutakin kuin tahkoa.

Kuvateksti: Aika monta maanosaa ja luonnonnähtävyyttä on bongattu.

 

Poikamiesaikana bongasin useita naispuolisia ”harjoituskappaleita”, mutta useimpien kohdalla tuli ongelmia. Ulkomaanmatkoilla ja muuallakin yövyttäessä piti aina olla tarjolla lämmintä vettä ja hotellissa mieluiten 4-5 tähteä . Niska ei taipunut millään telttamajoitukseen.

Kun lähestyin 60 ikävuotta, niin ”vanhoilla” päivillä minulle tapahtui yllättäen ”tilapäinen mielenhäiriö” eli rakastuin kuolettavasti. Törmäsin ikäiseeni naiseen, joka vei jalat alta .

Olimme viettämässä Ojapeltojen sukukokousta, jonka oli kutsunut kokoon serkkuni Jyrki Ojapelto joka oli tuolloin ortodoksipappi. Olin eronnut luterilaisesta kirkosta parikymmentä vuotta sitten. Kun valitin Isä-Jyrkille, että ”nuorikkoni” haluaa kirkkohäät, hän tokasi: ”Liity issäis kirkkoon, niin minä tuun ja vihkaisen teiät”. Isäni ja isoisäni olivat ortodokseja ja Karjalan evakkoja.

Otin aluksi ehdotuksen huumorilla vastaan mutta seuraavana aamuna ”nuorikkoni” totesi tomerasti: ”Sehän oli hyvä idea”. Siitä alkoi sitten tarkempi tutustumiseni uskontoon ja uskonnollisiin aiheisiin.

Graafi 7: Arska Jerusalemissa

Kuvateksti: Arska otti myös myöhemmin kontaktia uskontoon Jerusalemissa, Raamatun pyhässä kaupungissa. Heti vierailun jälkeen ilmassa alkoi lentää muutakin kuin ”pyhää henkeä”.

 

Asuin tuolloin Espoossa ja menin tapaamaan Espoon ortodoksisen seurakunnan kirkkoherraa Heikki Huttusta. Kerroin hänelle, että liittyisin kirkkoon ”taktisista syistä” koska en halunnut pahoittaa ”nuorikkoni” mieltä. Hän kaivoi kuitenkin seurakunnan kirjastosta neljä kirjaa ja totesi: ”Lue nämä ja tavataan kuukauden kuluttua ja jatketaan keskustelua sitten.

Kaksi niistä oli aika korkeakirkollista tekstiä ja joten menin ne vähän harppoen läpi. Kaksi luin läpi kannesta kanteen. Toinen oli Valamon luostarin historia ja toisen nimeä en muista enää tarkasti. Sisällön kuitenkin hyvin. Siihen oli koottu 20-30 julkisen henkilön tilitys heidän uskonsuhteistaan. He eivät olleet mitään pintajulkkuja, vaan tavallisia arvostettuja kansalaisia eri toimialoilta.

Oli insinööriä, varastomiestä, arkkitehtia, työmiestä, pappia, parturia, maanviljelijää, nunnaa, kotiäitiä jne. Luin niitä erittäin tarkasti ja huomasin, että uskontoa voi katsoa ja kokea hyvin monesta näkövinkkelistä. Ne olivat yleensä 4-6 sivua pitkiä tilityksiä. Siitä sain ahaa-elämyksen ja päätin tehdä myös oman versioni.

Graafi 7: Arska Jerusalemin Itkumuurilla

Kuvateksti: Arska tilitti tuntojaan ja pyytää anteeksiantoa Jerusalemin itkumuurilla.

 

Omasta uskontilityksestäni tuli sitten lopulta huomattavasti pitempi ja ajattelin julkaista sen tässä yhteydessä. Muistutan, että se on yli 20 vuotta vanha kirjoitus.

Tästä alkaa Isä-Heikille lähettämäni ”Uskontilitykseni” (Kirjoitus kursiivilla)

 

ONKO USKONNOLLA ENÄÄ MITÄÄN VIRKAA?

 

Ihmisellä on aina ollut tarve uskoa johonkin. Jo kivikauden ihmisillä on todettu olleen uskonnollisia riittejä. Erilaisille poppamiehille ja ihmeidentekijöille oli luontaista kysyntää, koska tiedon taso oli matala.

Keräilytaloudessa ihmisillä oli epävarmuus tulevaisuudesta. Kuoleman vaara vaani koko ajan. Kaikkia elämänilmiöitä ei voitu käsittää, joten viehtymys mystiikkaan oli luonnollista. Kuoleman pelko ja kuoleman jälkeinen elämä on ollut kantavana voimana kaikissa uskonnoissa.

Koska olosuhteet olivat kovia, hengissä säilyminen edellytti tiivistä yhteistyötä ja yhteisöllisyyttä. Yhteisöllisyys puolestaan vaati jonkinlaisia pelisääntöjä, jotta ihmiset tulisivat toimeen keskenään ja yhteistyö sujuisi. Se vaati tiettyjä moraalisia arvoja ja yhteisiä pelisääntöjä eli tarvetta “hyvään elämään” yhteisössä.

Aluksi apuna olivat alkukantaiset luonnonuskonnot. Jo kreikkalaisella kaudella kylän viisaita miehiä alettiin kutsua papeiksi tai filosofeiksi. Kaikkialla liikuskeli saarnamiehiä, profeettoja ja oppineita, jotka levittelivät mitä moninaisimpia uskonnollisia, hengellisiä sekä moraalisia oppeja ja näkemyksiä.

Myöhemmin eräs saarnamies nousi myöhemmin sattumalta ja historian oikusta ylitse muiden. Jeesuksesta tuli Kristinuskon perustaja ja symboli. Hänen aikanaan oli muitakin saarnamiehiä, joilla oli Jeesuksen opetuslapsia ja seuraajia huomattavastikin enemmän ja heillä oli laajempia yhteisöjä ja uskonnollista toimintaa.

Kristinuskon oletetaan selvinneen voittajana lähinnä siksi, että se ei evännyt naisilta täydellistä osallistumisoikeutta seurakunnan toimintaan. Useimmissa uskonnoissa tuolloin naisilla ei ollut juuri oikeutta osallistua uskonnollisiin riitteihin. Tosin naisilla kristillisissä alkukirkossakaan ei ollut oikeutta seurakunnan virkoihin, rivijäseneksi vain.

 Kreikkalainen kulttuuri oli jo alunperin osa laajempaa kokonaisuutta, nimittäin Lähi-Idän Mesopotamian kulttuuripiiriä. Monet länsimaisen tieteen, taiteen ja kulttuurin kreikkalaisina pidetyt saavutukset – matematiikassa, musiikin teoriassa, lääketieteessä, valtio-opissa, urheilussa – olivat tunnettuja Mesopotamiassa jo tuhat vuotta aikaisemmin.

Uskonnot ovat syntyneet ihmisten hädästä ja kuolemanpelosta. Muinaisen hellenistisen mysteeriuskonnon Mithran syntyhistorialla on vaikutuksia myös kristinuskon kehitykseen. Teologisessa kehityksessä Mithrasta tuli kiistanalaisia kysymyksiä.

Yhtenä esimerkkinä: vuonna 1945 egyptiläinen talonpoika löysi maata kaivaessaan noin metrin korkuisen suljetun saviruukun. Monien vaiheiden jälkeen se joutui Kairon Koptilaiseen museoon. Tutkimuksen aloittanut professori hämmästeli sisältöä. Tekstien joukossa oli useita tuntemattomia evankeliumeita. Niissä Jeesus puhuu aivan muuta kuin Uuden Testamentin evankeliumeissa.

Jo ennen vuotta 140 jKr. kun papyruslöydön alkuperäiset tekstit kirjoitettiin, Rooman valtakunnassa eli monenlaisia kristittyjä ja kierteli monenlaisia kristillisiä kirjoituksia.

Raamatun kaanon, sellaisena kuin me sen tunnemme, koottiin toisen vuosisadan lopulla jKr. Kirjoitukset, jotka siihen valittiin, edustivat hyvin järjestäytynyttä, poliittisesti tosiasiat huomioonottavaa Rooman piispan alaista oppisuuntaa, joka piti itseään oikeaoppisena.

Kristinuskon, juutalaisuuden ja kreikkalaisten filosofioiden ympärille rakentui tuohon aikaan useita suuntia, jotka myöhemmin joutuessaan häviölle saivat nimen ”harhaoppiset”.

Oman historiansa alussa kristinusko joutui kohtaamaan samankaltaisen moniarvoisuuden, jonka keskellä nykyihminen elää. Kirkon alku oli verinen. Kristittyjä ei kuitenkaan vainottu siksi, että roomalainen yhteiskunta olisi ollut suvaitsematon.

Gnostilaisuus oli kristittyjen alkukirkko. Merkittävin näistä erilaisista opeista oli gnostilaisuus. Saviruukun evankeliumit olivat juuri gnostilaisia kirjoituksia, tuomittu harhaopeiksi silloin, kun ne kätkettiin noin 400 vuotta Kristuksen syntymän jälkeen.

Gnostilaisissa seurakunnissa naiset eivät katsoneet voivansa osallistua valtionuskon edellyttämään kulttiin: uhraamaan perinteisille jumalille. Kun kristinusko saavutti Rooman valtionuskonnon aseman, osat vaihtuivat, ja perinteisestä pakanuudesta tuli vainottu osapuoli. He toimivat tasavertaisina miesten kanssa, joskin heiltä edellytettiin täydellistä pidättäytymistä seksuaalisuudesta.

Raivostunut kirkonisä Tertullianus kertoo, kuinka naiset opettavat, väittelevät, ajavat pois riivaajia, parantavat sairaita, jne. Teologit puolustivat tuolloin vanhaa oppia, jonka mukaan kirkon ulkopuolella ei ole pelastusta.

Kirkosta ja Paavista tuli maallisen vallan väline, jonka valta meni ylitse silloisten hallitsijoiden vallan. Paavin valtaa pönkitti verotusoikeus ja valtaa myös käytettiin uskonnollista erilaisuutta vastaan ja sen mukana erilaisia kristillisiä kirkkoja kohtaan.

Antiikin perinne oli päinvastoin varsin hyväksyvä ja monet erilaiset uskonnot ja kultit saattoivat elää rinnakkain ja sisäkkäin. Kristinuskon aseman teki vaikeaksi se, että monet erilaiset uskonnot ja kultit saattoivat elää laajaksi paisuneessa Rooman valtakunnassa rinnakkain ja sisäkkäin.

Kristinuskon aseman teki vaikeaksi se, että gnostilaiskristityt nimittivät naisia papeiksi, jopa piispoiksi. Oikeaoppiset kristityt vastasivat tähän lisäämällä Paavalin kirjeisiin niin sanotut Pseudo-Paavalin kirjeet Timoteukselle, Kolossalaisille ja Efesolaisille, joissa vaaditaan naista vaikenemaan seurakunnassa.

Yhden uskonnon varassa oli kuitenkin helpompi hallita valtavaksi paisunutta Rooman imperiumia. Kristinuskon valinta valtionuskonnoksi oli poliittinen. Vaihtoehtoja ei kuitenkaan ollut. Totuuteen ja pelastukseen oli kuljettava kirkon osoittamaa tietä.

Jeesus itse asettui toiminnassaan sorrettujen, halveksittujen ja syrjäytyneiden ihmisten puolelle todistaen tälläkin tavalla Jumalan rajattomasta rakkaudesta. Kristinuskosta tuli liima Rooman valtavalle valtakunnalle.

Historian saatossa Raamattua on käännetty ja tulkittu runsaasti. Käännytystyöhön Raamattu oli siirtomaaisännille oivallinen väline saada sotaisat afrikkalaiset alkuasukkaat rauhoittumaan ja kuuliaisiksi. Näin heitä oli helpompi viedä orjiksi Amerikkaan, Arabimaihin ja Etelä-Amerikkaan.

 Uskonto on ollut vallanpitäjien työkalu. Suomessakin torppariaikana kartanonisännät veljeilivät pappien kanssa ja kaikki vakuuttelivat oikeudenmukaisuuttaan ja moraalista paremmuuttaan kuin pesupulverit marketin hyllyllä. Vähemmästäkin kokemattoman vähäväkisen ihmisen mieli voi hämmentyä.

Kun joudumme kokemaan erilaisia vaikeuksia, surua, läheisen kuoleman, vakavan sairauden, taloudellista ahdinkoa tai jonkin muun vastoinkäymisen, joka ei näytä rakastavan Jumalan sallimalta, olemme valmiit epäilemään Jumalan olemassaoloa.

Raamatun, etenkään Vanhan testamentin tekstit eivät noin vain avaudu tavalliselle lukijalle. Tarvitaan paljon tietoa Raamatusta kirkkoherrojen kanssa, jotka teroittivat piioille ja rengeille kuuliaisuutta ja herran pelkoa. Se oli kartanonherroille ja vauraille talollisille huomattavasti turvallisempi vaihtoehto kuin orastava työväenliike.

Edesmennyt pilapiirtäjä Kari Suomalaisen oli kasvihuoneilmiön ja ydinaseiden keskellä elävälle ihmiselle kerrottava Jumalan rakkaudesta luotujaan kohtaan toisenlaisin sanoin kuin Jeesus tuhansia vuosia sitten eläneelle paimentolaiskansalle.

On helppo ymmärtää, että jo pelkästään kahden vuosituhannen ajan kulttuurista, kansojen historiasta, aramean, kreikan ja heprean kielistä sekä teologian eri suunnista ja koulukunnista on tiedettävä jotain, ennen kuin Raamatun monimutkaiset kertomukset voidaan tulkita perinpohjaisesti.

Pitäisi olla itsestään selvää, että internetin, bioteknologian aikakaudella Raamatun monimutkaiset ja vertauskuvalliset kertomukset voidaan tulkita oikein vain ”jumalallisella auktoriteetilla”.

Jokin näkemys on tosi silloin, kun Jumala on sen vahvistanut joko kirjoitetussa sanassaan tai uskovan ihmisen saamassa jumalallisessa ilmestyksessä. Tällaisen näkemyksen epäileminen olisi Jumalan itsensä epääminen. Kari Suomalainen kuvasi osuvasti tätä yhteyttä ja Kokoomuspuoluetta kypäräpäisen papin hahmona.

Raamatuntulkinnasta syntyi valtava uskontojen kirjo. Jeesus on historiallinen henkilö siinä missä Buddha ja Muhammedkin. Jeesus oli suuri profeetta, uskonnollinen näkijä jonka ”jumalallinen ilmoitus” on avoin lukemattomille erilaisille tulkinnoille. Sen, mikä tulkinta milloinkin julistetaan totuudeksi, ratkaisevat lopulta inhimilliset, eivät jumalalliset auktoriteetit.

 Graafi 9: Arska Jeesuksen ns. haudalla Jerusalemissa.

Kuvateksti: Tutustuminen Jeesuksen Jerusalemissa olevaan ns. hautaan. Joutui  jonottamaan toista tuntia.

Näin ajatellen totuuden ja rakkauden välinen vaaka kallistuu vääjäämättä rakkauden puoleen. Ihmisen yksinäisyydestä, kärsimyksestä ja hädästä nousevaa rakkauden nälkää ei mikään voi muuksi muuttaa. Tarve olla rakastettu on ja pysyy kaikissa meissä kohdusta hautaan.

Oleellista mielestäni on, kuinka tämä rakkaus kohdistetaan. Pelkästään kristillisiä uskontoja on useita tuhansia, Suomessakin 160 eri kuppikuntaa. Vain harvat kansalaiset saavat kuitenkin valita niistä jonkin itselleen oikealta tuntuvan.

Aikuistuessaan nuoren ihmisen eteen avautuu kirjava paletti maailman uskontoja ja uskoja. Nuori alkaa kysellä, onko todella olemassa näin monta totuutta. Jumala, Allah, Buddha, Shiva, sadoista etnisistä jumaluuksista puhumattakaan.

”Pyhistä kirjoista” vuosisatojen aikana tehdyt lukemattomat käännökset ovat voineet väärentää niiden” alkuperäistä ”totuutta”. Kuitenkin näistä tulkinnoista on sitten syntynyt ja jatkuvasti syntyy yhä uusia lahkoja ja/tai uskonnollisia ääriliikkeitä.

Kenelläkään ei ole käytännössä mahdollisuutta perehtyä kaikkiin niihin ja sen mukaan pitää itseään messiaana, ja useat niiden lausumat ja tapahtumat ovat sepitettyjä, toteaa eksegetiikan dosentti Matti Myllykoski.

Pastori Antti Kylliäinen on koetellut Raamatun selitysopin äärirajoja kirjassaan “Kompastuskiviä”. Tekijä on koonnut niitä Jeesuksen opetuksia ja tekoja, jotka ovat hänen mielestään käsittämättömiä, toisiaan vastaan sotivia tai järjen ja terveen moraalitajun vastaisia.

Tutkimuksissa on jo kauan sitten todettu, että Jeesus ja evankelistat edustivat tietystä kapinallisuudesta huolimatta omaa tietään. Kenelläkään ei ole käytännössä mahdollisuutta perehtyä kaikkiin eri uskontoihin ja tehdä valintaa rationaalisesti.

Käytännössä vanhempien uskonto määräsi myös lasten uskonnollisen yhteisön. Keskiajalla kuninkaan uskonto määräsi myös kaikkien alamaisten uskonnon.

Luterilaisessakin uskossa paljon eri tulkintoja. Eri uskonnoilla on tapana perusdogmit maton alle lakaisten, milloin niitä vertauskuvallistaen tai muuten parhain päin selittäen.

Tähän nähden Kylliäisen lapsenomaisen vilpittömät ja kansankieliset ja -tajuiset päivittelyt tuntuvat ihan raikkailta. Myös teologi voi oikeasti ajatella eri tavalla kirkon virallisen opin kanssa ja luvata, että ”kaikki lopulta pääsevät taivaaseen”.

Tosiasiassa uskonnolliset totuudet ovat aina ihmismielen sorvaamia, hän jatkaa. Jumalallinen todellisuus ei koskaan avaudu ihmiselle sellaisenaan. Myllykoski muutti uskomuksia tutkimuksen keinoin Jumalan pojan hahmosta kirjassaan “Jeesuksen viimeiset päivät”. Myllykosken johtopäätösten perusteella Neljän evankeliumin tekijän ei voi väittää välittäneen näkemäänsä eteenpäin objektiivisesti.

Moraalifilosofian tarkoituksena on auttaa ihmisiä jäsentämään omaa elämäänsä ja erottamaan oikea väärästä järjen ja loogisen ajattelun avulla. Tavoitteena on “hyvä, arvokas ja oikea elämä”.

Uskonnot ovat yrittäneet tehdä eroa ”oikean ja väärän” välillä. Sama päämäärä on tietysti eri uskonnoilla. Johtopäätösten perusteella neljän evankeliumin tekijän ei voi väittää välittäneen näkemäänsä eteenpäin objektiivisesti. – Evankeliumit eivät ole historiankirjoitusta. Niitä voidaan pitää ideologisina biografioina ja uskonnollista vakaumusta välittävinä teksteinä, jossa Jeesus nähdään ylösnousemususkon läpi, dosentti Matti Myllykoski määrittelee. Galilealainen profeetta ei ole nykyaikaisen raamatuntutkimuksen aikaansaannoksia ja juutalaista traditiota, eivätkä ajatonta, saati 2000-luvun viisautta.

Erityisesti minulle on pistänyt silmään Raamatun kohta: ”Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa ja ottakaa se valtaanne. Vallitkaa meren kalat ja taivaan linnut ja kaikki maan päällä liikkuvat eläimet”. (Mooseksen kirja / Raamattu 1933/-38 / KR38).

Joko Jumalalle tai sitten myöhemmälle Raamatun kohdan pyhälle kirjoittajalle on tapahtunut jokin lipsahdus, sillä ihmisten lisääntyminen on ollut räjähdysmäistä ja maapallo on tuhoutumassa ihmisten paljouteen ja luonnonvarojen liikakulutukseen.

 Graafi 10 Ihmisten lisääntymiskäyrä

Kuvateksti: Jumala ei ehkä nähnyt etukäteen mihinkä ihmisen ”aktiivisuus” lisääntymisessä johtaa. Raamatun väitteestä ei ole faktaa, vain papyruskääröjen kirjoittajien myöhempi ”muistikuva”.

Uuden testamentin eksegetiikan dosentti Myllykoski on myös siivilöinyt nykyisyyden oman aikansa ajattelutapoihin. Hän on avannut monta umpisolmua, tosin herättäen samalla ehkä entistä hankalampia kysymyksiä, juuri nyt täällä maan päällä, lähimmäisiämme kohtaan.

Se todentuu kristillisessä ns. kultaisessa säännössä: “Mitä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää se myös heille”. Esimerkiksi: tarvitseeko nykykristityn sitten edes yrittää suhtautua vakavasti kaikkiin evankeliumien moraalisiin ja uskonnollisiin opetuksiin?

Toisaalta pyhä pyhän jälkeen, samoista teksteistä pakerretaan kirkoissa “rakentavia” saarnoja yhtä konstailemattomasti kuin kuka tahansa satunnainen kirkossa kävijä.

Filosofialla on myös sama päämäärä hyvään elämään. Moraalia ja eettisyyttä ovat käsitelleet kaikki suuret aikamme uskontotieteilijät ja filosofit. He eroavat edukseen uskontotieteilijöistä asettaessaan järjen uskon ja tunteen edelle.

Vaikka järki ja logiikka asetetaan moraalin pohdinnoissa etusijalle, moraalin ja oikeudenmukaisuuden tulkinnoista filosofienkin keskuudessa on, herra paratkoon, melkein yhtä laaja yhtä kuin lainlaatijoillakin. Eri uskontojen omaksuminen ei niinkään vetoa järkeen vaan, nimensä mukaan, uskoon.

Moraalifilosofiasta on kirjoitettu hyllymetreittäin, uskonnoista hyllykilometreittäin. Ongelmana molemmissa on, että ne usein liikkuvat kovin abstraktilla tasolla. On tilanteita, jolloin hallinta käy mahdottomaksi. Joskus on vain otettava vastaan, mitä elämä tuo tullessaan.

 Heikkoudesta on vaikea puhua. Kuitenkin myös heikkoudet kuuluvat ihmisen elämään. Niiden kieltäminen johtaa lopulta umpikujaan. Näennäisen vahvuuden alla piilee jatkuvaa epävarmuutta ja pelkoa heikkouden esille tulosta.

Uskonnot – aivan erityisesti kristinusko – haluavat vapauttaa ihmisen oman vahvuutensa pakkopaidasta. Sielunhoidon tehtävä on auttaa ihmistä hyväksymään omat heikkoutensa ja myös auttaa pakolaisia ja henkisiä muukalaisia.

Monia tämä pakolaisten autuuden etsintä ärsytti. Heidän mukaansa sosialismin tavoin kristillisyys ei sulje ulos edes kaikkein alhaisinta, vaan päinvastoin, kasvaa hylkiöiden ja tuomittujen moninaisuus säilyisi tässä yhä kovemmaksi käyvässä kilpailuyhteiskunnassa.

 Graafi 11: Mikä nykyään on syntiä?

 

 

 

 

 

Kuvateksti: Nykyisessä digitaalimaailmassa arvot heittävät ”häränpyllyä”.

Jos haluat lukea tekstin niin klikkaa oheinen linkki ja käytä julisteen vasemmassa ylälaidassa olevaa suurennussuhdetta: ”Original”. https://www.flickr.com/photos/117852783@N07/12586062584/sizes/k/in/set-72157641106247843

 

Heikommat yksilöt sortuvat sitten vaihtoehtoisesti mielialapillereihin, viinaan tai huumeisiin. Mutta nämä uskonnot ja rajatieto-opit ovat kuitenkin perimmältään jonkinasteista huumetta ja ajattelun tasolla ja melkein aina välttelevät ottamasta kantaa nykypäivän ajankohtaisiin asioihin ja ongelmiin.

Ne pysyttelevät mieluummin teoreettisissa pohdinnoissa ja käsitteiden viilaamisessa. Poliittisista aatteista on tullut uskontoja. Valistusaikana tiede kyseenalaisti uskonnon ja kirkon ainoana auktoriteettina. Uudessa testamentissa kristityt kuvataan maattomiksi, kodittomiksi muukalaisiksi, jotka asuvat vieraassa maassa ilman omaa kansaansa.

Tehokkuudesta on tullut aikamme uskonto. Tämän päivän tehokkuuteen pyrkivässä maailmassa muukalaisuudesta puhutaan pakolaisuutena ironisoi eräs suomalainen filosofi jopa taiteen syvintä olemusta ja pinnallisuutta seuraavasti:

“Sadattuhannet ihmiset pyhittävät nuoresta pitäen koko elämänsä sille että oppisivat kieputtamaan jalkojaan oikein nopeasti (tanssijat), toiset (muusikot) sille, että oppisivat näpelöimään koskettimia tai kieliä oikein nopeasti; kolmannet (taidemaalarit) sille että oppisivat maalaamaan väreillä ja piirtämään kaiken minkä näkevät; neljännet (kirjailijat ja runoilijat) sille että oppivat kieputtamaan minkä hyvänsä lauseen mihin hyvänsä kuosiin ja löytämään riimin joka sanalle.

 Ja nuo usein sangen kunnolliset, älykkäät, mihin hyvänsä hyödylliseen työhön kykenevät ihmiset höpertyvät noissa erikoisissa, tylsistyttävissä askareissa, he menettävät kykynsä ymmärtää kaikkia vakavia elämän ilmiöitä ja muuttuvat yksipuolisiksi ja täysin itseensä tyytyväisiksi spesialisteiksi jotka eivät osaa muuta kuin kieputtaa jalkojaan, kieltään ja sormiaan”.

Taiteen tehtävänä parhaimmillaan on luoda ainutkertaisia mutta samalla yleisinhimillisiä kuvia eli metaforia todellisuudesta. Parhaimmillaan taideteos kertoo jotain olennaista ihmisenä olemisesta. Vaikka kuvat ovat sidoksissa kulttuuriin, parhaat taideteokset koskettavat ihmisiä yli rajojen.

Tiedekään ei ratkaise perimmäisiä kysymyksiä. Valistuneimmat ihmiset joutuvat joskus elämässään kyselemään itseltään: Miksi olen olemassa? Miksi ylipäätään jotakin on olemassa? Yhtä mahdotonta on ajatella, että kaikki olisi täydellisen tyhjää. Emme osaa kuvitella tilaa, jossa mitään ei olisi.

Tällaisia havahtumisen hetkiä on moni joutunut kokemaan. Liekö kyseessä tuo filosofien ja psykologien kuvaama eksistentiaalinen ahdistus (so. stoalaisesti värittynyttä humanismia, joka pohjautuu vakaumukseen elämän ja kuoleman tarkoituksettomuudesta)?

Uskonnot antavat suojaa eksistentiaaliselta ahdistukselta tai henkiseltä vieraantumiselta. Ihmisten on vaikea löytää poliittista kotiaan puolueista kun todellisuus tuntuu hajoavan käsiin ja pääoma piiloutuu hajottamalla itsensä virtuaalitiedostoihin.

Uskontojen kilpailijoiksi ovat tulleet poliittiset uskomukset. Teollistumisen alussa työläisten huono kohtelu synnytti erilaisia aatteellisia ja poliittisia liikkeitä kohentamaan työntekijöiden asemaa. Niidenkin pontimena oli oikeudenmukaisuuden lisääminen kansalaisten keskuudessa.

Karl Marxin oppien pohjalta poliittiset ”puoluepapit” uskovat sen kaikille hyvää tuovaan voimaan ja toistavat opin “siunauksellisuutta”. Tosin nämä uudet “uskonnot” eivät askartele tuonpuoleisten asioiden kanssa.

Kaikilla on ollut kuitenkin luja usko ajamansa asia oikeudenmukaisuuteen. Näiden oppien epäonnistumiset, yksinäisyys, epäoikeudenmukaisuus ja elämän mielettömyys ovat kietoutuneet ratkaisemattomaksi vyyhdiksi.

Tieteen kyvyttömyys vastata perimmäisiin kysymyksiin ei ihmisiä pelota. Onhan tiede antanut vastauksen lukuisiin ongelmiin, jotka vielä parisataa vuotta sitten olivat aivan käsittämättömiä. Monista selittämättöminä pidetyistä luonnonilmiöistä on tullut aivan arkisia asioita.

Nykyajan ihminen tuntuu joka suhteessa hallitsevan maailmaa. Pystymme suojautumaan monilta vaaroilta, jos ei ole vielä syrjäytynyt. Hän kyllä ahdistuu ja masentuu joskus jopa niin, että päättää päivänsä oman käden kautta.

Tällöin tuskan on täytynyt olla järkyttävän suurta, sellaista, jota ulkopuolinen voi vain aavistella. Julkisuudessa työtöntä syrjäytynyttä yleensä nimitetään työtä vieroksuvaksi sosiaalipummiksi. Tästä ihminen ahdistuu ja tuntee itsensä ulkopuoliseksi ja tarpeettomaksi.

Häpeä, syyllisyys ja pettymyskin olivat ennen asioita joihin oli pakko alistua. Sairaudet eivät enää ole Jumalan tuomia vitsauksia, vaan lääketieteen selittämiä ilmiöitä. Tunnemme sekä avaruuden että atomin rakenteen. Tiedämme myös paljon siitä, miksi ihminen toimii niin kuin toimii.

 Graafi 12: Arskan Wittenbergin teesit

 

Kuvateksti: Arska on yrittänyt puuttua myös maallisiin epäoikeudenmukaisuuksiin.

Jos haluat lukea tekstin niin klikkaa oheinen linkki ja käytä julisteen vasemmassa ylälaidassa olevaa suurennussuhdetta: ”Original”. https://www.flickr.com/photos/117852783@N07/12586062584/sizes/k/in/set-72157641106247843

 

 Jumalaa ei siis tarvita, koska tiede tuntuu selittävän kaiken. Jumalalle ei ole mitään tehtävää. Ihmisen usko on jollakin lailla kapeutunut ja väistynyt taka-alalle. Kun elämä on turvallista, on vaikea pelätä Jumalaakaan.

Uskontojen nimissä on tehty paljon pahaa. Suuri osa ihmisistä uskoo Jumalaan, mutta on samalla sotinut muita kristittyjä vastaan. Innocentius IV puolestaan laillisti kidutuksen, Innocentius VIII antoi luvan polttaa noitia roviolla, Leo X allekirjoitti Lutherin vastaisen bullan, joka samalla loi perustan kerettiläisten rovioille. Gregorius XIII juhli Pärttylinyönä tuhansien Ranskan hugenottien joukkomurhaa juhlamessulla, Pius XII vaikeni holokaustista ja puhdisti kirkon kriittisistä ajattelijoista. Paavi Urbanus II päätti ensimmäisestä ristiretkestä, Innocentius III loi inkvisition.

Paavi Johannes Paavali II piti Nairobin slummien edessä ”lisääntymissaarnan” (aborttikiellon). Sen taustalla olevaa ”uskoa” voisi nimittää ”uskoksi joulupukkiin” eli Paaville voi kyllä esittää pyyntöjä ja toivomuksia, mutta Jumalan edustajana hänellä on lopullinen Raamatun tulkintavalta.

Kielteinen suhtautuminen syntyvyyden säännöstelyyn ovat merkkejä nykyisen paavin virheistä. Kirkon historia on verinen ja sen tietä reunustavat ruumisröykkiöt.

Uskontojen nimissä on tehty paljon pahaa. Kirkon merkitystä nakertaa myös uskontojen historia. Esimerkiksi katolisen uskon mukaan Paavi on Jumalan edustaja maan päällä. Heidän uskomustensa johdattamana Paavit ovat kuitenkin historian saatossa tapattaneet kymmeniä miljoonia ihmisiä uskon hurmiossa ”rajan tuolle puolen”.

Nytkin, amerikkalaisten valmistautuessa hyökkäämään Irakiin, katolilainen Isä Paul, sotilaspastori Michael Duga on erehtymätön. Pyhän istuimen kannanoton mukaan vain kirkon yksittäiset jäsenet ovat erehtyneet, mutta kirkko itse on edelleen pyhä ja viaton.

Uskonnollisten yhteisöjen edustajien mukaan uskonnollisen harhan ja mielenterveydellisen ongelman erottaminen voi olla käytännössä vaikeaa.

Pieni ja tiivis yhteisö siunasi amerikkalaisia sotilasteltassa Kuwaitissa: “Jeesuskin meni erämaahan”, hän aloitti hartaustilaisuuden. “Tällaisessa tilanteessa, mahdollisen konfliktin edellä, on sekä sotilaita jotka harjoittavat uskoaan, että niitä, jotka etsivät sitä”.

Mitä pirstaleisemmaksi uskonnolliset ääriliikkeet ovat hajonneet, sitä suurempi on uskonnon antama toivo, sanoi Isä Paul. Hänelle on 19 vuoden aikana kertynyt kokemuksia hartaustilaisuuksien järjestäjänä Yhdysvaltain sodissa muun muassa Panamasta, Hondurasista, Persianlahdelta ja Afganistanista.

Kaikissa näissä paikoissa Yhdysvallat on sotinut omien itsekkäitten tavoitteittensa takia ja niillä on ollut vaikutusta jäsentensä mielenterveydelle vielä siviiliin päästessään.

Monet uskonnolliset järjestöt voivat olla jäsenilleen ahdistavia. “Mielenterveysseuraan tuli 90-luvun alussa paljon yhteydenottoja sekä uskonnon uhreilta että vakaumuksensa vuoksi järjestönsä ulkopuolelle joutuneilta entisiltä uskovaisilta. Suomessa Uskonnon uhrit –ryhmä on auttanut monia, jotka yrittävät irtaantua ahtaista uskonnollisista lahkoista.

Poliitikotkin ovat käyttäneet uskontoa ”keppihevosena”. ”Jumala siunatkoon Amerikkaa”, hoki presidentti George W. Bush puheissaan. Eivät sotilaat eivätkä papit näe mitään ristiriitaa lähimmäisenrakkautta julistavan uskonnon ja ammattimaista tappamista harjoittavan armeijan välillä.

Vatikaani oli aikoinaan vallan keskittymä. Nykymiljonääri Bush alkoi maailman omaksitunnoksi ja tuomariksi. Hänkin käytti uskontoa käsikassarana valtapolitiikassa.

Bush ei ole ensimmäinen uskonnollisia viittauksia puheissaan käyttävä Yhdysvaltain presidentti. Viime aikoina uskonto on Yhdysvaltojen lisäksi myös Japani ja Afrikka ovat tuotteliaita uskonlahkojen synnyttäjiä.

Näiden karismaattisten kansanjohtajien jäljiltä on löytynyt sadoittain vainajia. Vuonna 1978 Guyanassa 912 uhria, v. 1993 “Daavidin oksa” Texasissa, 79 uhria, v.1993 Yhdysvaltojen presidentti toivoi jumalallista johdatusta, kun hän tammikuussa v. 2003 lopetti Liittovaltion tila-puheensa koskien Irakin sodan oikeutusta.

Uskonto tuli episkopaaleihin kuuluneen Bushin elämään suhteellisen myöhään, ”neljänkympin kymiin joutuneita”, mielenterveysseuran pääsihteeri Pirkko Lahti muistelee. “Seuran hallitus perusti vuoden harkinnan jälkeen työryhmän, jossa oli edustajia adventisteista, Jehovan todistajista, Hare Krishnasta, helluntailaisista, mormoneista.

Erilaiset valtakunnalliset evankelistat ja saarnaajat ovat tehneet Yhdysvalloissa uskonnosta kukoistavaa liiketoimintaa, joka on nykyään miljardibisnestä. Heillä on omia kaupunkeja, omia TV-asemia, jne.

Uskonnollinen yhteisö voi olla hyvä tuki, mutta myös ahdistava ja suvaitsematon. Yhdysvalloissakin on jouduttu perustamaan “Uskonnon uhrit” -järjestö, joka auttaa selviytymään uskonnon uhria normaaliin elämään. Sopeutuminen saattaa olla vaikeaa, koska seurakunta kieltää jäseniltään normaaleja yhteiskunnallisia toimintoja.

Kanadalainen aikakauslehti Maclean´s kertoi taannoin jättikirkosta, jonka ravintola tarjosi vähäkalorisia ruokia “pyhimyksille” ja rasvaisempia annoksia “syntisille”. Yhdysvalloissa arvioidaan olevan n. 5 000 kirkkoa, jotka kieltävät kanssakäymisen entisen jäsenensä kanssa.

Valtakirkkojenkin keskuudessa on syntynyt kielteisiä ilmiöitä, jotka johtuvat ahtaasta ja yksipuolisesta Raamatun tulkinnasta. Oikeaoppinen roomalainen alkukirkko ei voinut hyväksyä kaikkien uskovien selibaattia, sillä Jumala oli käskenyt ihmisen lisääntyä.

Kuitenkin roomalaiskatolisten Paavi kieltää vielä nykyäänkin papeiltaan avioliiton ja normaaliin ihmisyyteen kuuluvat sukupuolisuhteet. Seurauksena on ollut, että pappien irtisanoutuminen tehtävistään ja uusien ja nuorempien rekrytoiminen on vaikeaa.

Maailman kirkkokunnat ovat amerikkalaistuneet uudella mantereella. “Usko on liittynyt yhteen Amerikan kapitalististen arvojen kanssa”. Sunnuntaiaamuisin kirkossa sanotaan melko avoimesti, että Jumala siunaa sinut aineellisesti sen mukaan, minkä lahjoitat kirkolle. “Kun kolikko kirstuun kilahtaa, niin sielu taivaaseen vilahtaa”, kuten keskiajalla oli tapana sanoa. 

 Graafi: 13: Uudet synnit kirjoihin/Aamulehti/200?

 

 

 

 

 

Kuvateksti: Kirkot ovat vahtineet erityisesti ns. ”lihallisia syntejä”.  Tekstin voit lukea tästä:https://ariojapelto.blogspot.com/2010/06/uudet-synnit-kirjoihin.html

Etiikan varjelijoillakaan ei ole synnitön historia. Uskontojen takaa löytyy aina jonkinlaista pyrkimystä oikeudenmukaisuuteen. Maailman rakentamiseen on aina tarvittu moraalia ja etiikkaa. Silti Yhdysvalloista on paljastunut paljon piispojen harjoittamaa lapsiin kohdistuvaa seksuaalista hyväksikäyttöä. Yhdysvalloissa toimivan kirkon pääkonttoriin on kirjattu 20 000 insesti-tapausta, jotka ovat salaisia ja kirkon sisäisiä.

Televisiossa esitettiin vuoden 2003 alussa “Silminnäkijä”-ohjelma, jossa paljastettiin Yhdysvalloissa ja Englannissa Jehovan todistajien keskuudessa rehottavaa insestiä ja Italiassa pappien kuoropoikiin kohdistuvaa insestiä. Huolestuttavinta jehovalaisten toiminnassa on se, että tapauksia ei ole viety poliisille eikä oikeuteen.

Esimerkiksi maallisessa juridiikassa pyritään toteuttamaan sosiaalisia arvoja mm. heikompien suojelun ja kohtuusperiaatteen kautta. Jälkimmäinen tulee avuksi silloin, kun muodollisjuridisen oikeudenmukaisuuden takaa löytyy etiikka.

Toiset vitsaukset kuten sairaudet, luonnonkatastrofit ja onnettomuudet taas näyttävät olevan pikemminkin maailman ja ihmisen vajavaisuuden ja epäonnen kuin persoonallisen synnin seurausta. Toisesta näkökulmasta katsoen nämä onnettomuudet ovat luonnon normaalia menoa ja ongelmia vain ihmiselle, jolla ei ole järjestelmässä mitään erityistä merkitystä.

Nykyinen maallinen yhteiskunta on saanut syntymään osassa kansaa jopa “moraalivajeen”. 1990-luvulla maallinen valta joutui ristiriitaan inhimillisyyden kanssa. Taivaallinen vastine kohtuudelle voisi olla armo, joka menee kohtuutta pitemmälle “pehmeiden” arvojen toteuttamisessa ja voi joutua todelliseen ristiriitaan oikeudenmukaisuuden kanssa.

Ihmiskunnan nykyisistä ”saarnamiehistä” on tullut mediamaailman pop-henkilöitä. Ovatpa nokkelimmat heistä tehneet siitä bisneksen. Kuten Yhdysvalloissa. 1990-luvulla on päässyt vallalle uusliberalismin vanavedessä ns. ”Ahneuden aika”. Kilpailu kunnollisista työpaikoista jolla eläisi, on saanut yhä useammat perheet näköalattomuuteen ja köyhyysloukkuun

Nykyään lehdet pursuvat kirjoituksia lasten pahoinvoinnista. Lapset ja nuoret tekevät Suomessakin murhia ja räjäyttelevät ostoskeskuksia. Uskonlahkojen aikaansaannoksista kammottavimpia ovat ns. joukkoitsemurhat.

Viime vuosina tapahtuneet uskonlahkojen joukkoitsemurhat ovat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta tapahtuneet teollistuneissa länsimaissa. Länsimaista ihmistä houkuttelee lahkoissa voimakas uskoon keskittyminen ja sisäänpäin käpertyminen.

Kirkkosalinsa lisäksi on laihdutuskerhoja, aerobicia, keilaratoja, elokuvateattereita ja biljardisaleja. Kaliforniassa on jopa erilaisia ”konsultteja”, joiden tehtävänä on miettiä kirkon lisäpalveluita sekä keksiä houkutuksia väen saamiseksi naapurikirkosta omaan kirkkoon rahastettavaksi.

Amerikkalaiset lahjoittavat kirkolle “hyväntekeväisyyteen” vuosittain noin 50 miljardia dollaria. Lahjoitukset ovat verovähennyskelpoisia, joten hyväntekeväisyystyötä käytetään tosiasiassa omien liiketoimien markkinointikeinona. Lahjoitustapahtumasta tehdään mediatapahtuma.

Amerikkalainen apulaisprofessori Daniel Dreisbach arvioi, että Euroopasta tulleet maahanmuuttajat tutustuvat ns. ”Pikauskontoon” eli jättikirkkoihin joissa tehdään musiikilla ja viihteellä rahaa. Uskontoa on käytetty rahastustyössä kautta maailmanhistorian.

Oikeudenmukaisuus, kohtuus, lähimmäisenrakkaus, sosiaalinen vastuu, moraalinen järjestys ja taloudellinen tehokkuuskin ovat keinoja maailmassa jossa työntekijällä on vain markkina-arvo.

 Graafi 14: Piispa Juha Pihkalan kanssa seminaari työttömille.

Kuvateksti: Nykyisessä uusliberalistisessa maailmassa työttömällä ei ole enää  markkina-arvoa eikä kunnollisia työpaikkoja.

Kirkonmiehet eivät ole perehtyneet ihmisten eriarvoisuuden ”juurisyihin”. Ihmisarvolla ei ole kysyntää, ja työntekijän korvaa tuotantoprosessissa yhä useammin kone ja/tai tietokonepohjainen itsepalvelujärjestelmä. Yhä harvemmaksi käyvistä työpaikoista taistellaan verisesti ja yhä useimpien kohtaamista vitsauksista osan katsotaan johtuvan ikään kuin kollektiivisesta persoonallisesta pahasta, itsekkyydestä, epäoikeudenmukaisuudesta, julmuudesta, sorrosta ja muista synneistä.

Niiden seurauksia ovat mm. luonnon tuhoutuminen ja sodat pitävät markkinat vakaina. Muinaisessa Kreikassa kalakauppiaat esimerkiksi eivät saaneet nostaa kalatorilla päivittäin kalan hintaa, jos edellisen yön saalis oli jäänyt huonoksi.

Noista päivistä Aristoteleen opit ovat unohtuneet täysin. Pikemminkin ahneudesta on tehty hyve. Kun it-alan ihmemiehet listautuivat pörssiin, valehtelivat kurssit pilviin, myivät kaiken ja pakenivat rikospaikalta italialaisilla urheiluautoilla, taloustoimittajat ihastelivat, että vihdoinkin bisneselämä saa toimia vapaasti ilman sääntelyä ja että rikastumisesta on tullut moraalisesti hyväksyttävää.

 Huolimatta Ranskan suuresta vallankumouksesta, demokratian kehityksestä ja ennennäkemättömästä materiaalisesta hyvinvoinnista, olemme edelleenkin kasvavasti eriarvoisia. Mistä tämä johtuu? Eihän tästä kaikesta pitänyt seurata lamaa?

Nykyiset ankeat ajat ovat saaneet ihmiset kiinnostumaan moraalista ja etiikasta. Tampereella on alettu järjestää Moraali ja Etiikka-päiviä. Ihmiset ovat valmiita maksamaan jopa satoja markkoja saadakseen vain kuulla moraalista!

Moraalifilosofit ja kirkonisät antavat elämänohjeita esihistoriallisilla vertauskuvilla. Valitettavasti Jeesuskin jätti tarkemmin määrittelemättä, mikä voisi olla rahanahneuden normi.

Aldous Huxley arvioi osuvasti rahanahneutta vuonna 1928 ilmestyneessä romaanissaan “Elämän kontrapunkti”. Ahneuden viettiin liittyy Huxleyn mielestä enemmän luonnottomuutta ja perverssiyttä kuin seksuaaliviettiin. Ihmiset suhtautuvat omituisemmin rahaan kuin rakkausjuttuihinsa.

Eniten saituutta ja tuhlaavaisuutta tapaakin rikkaiden keskuudessa, usein samassa henkilössä. Kitupiikit ja työmyyrät ajattelevat vain rahaa. Sukupuoliasioita kukaan ei ajattele sillä tavoin yhtä mittaa kuin rahaa.

 Seksuaalinen tarve on fysiologisesti tyydytettävissä, kun taas rahanhimo on tyydyttämätön. Ruumiin tultua tyydytetyksi ajatus lakkaa askaroimasta ruoassa ja naisissa. Mutta rahan ja omaisuuden nälkä on puhtaasti henkinen seikka, eikä sitä voi tyydyttää fyysisesti. Tämä aiheuttaa kohtuutonta ja kieroutunutta omanvoitonpyyntiä. Rahanhimoa ei säätele ruumis, eikä mikään kiinteä velvollisuus olla hyödyksi toimintaympäristölleen ja työntekijöilleen.

Tilalle on tullut työntekijöiden minimointi (automatisointi) ja verotuksen minimointi (tuotanto matalapalkkamaihin ja pääkonttorit verokeitaisiin). Ainoa moraalinen ohjenuora nykyään on osakkeenomistajan kehitys vuosimiljoonien kuluessa yksinkertaisesta solusta omaa tietoisuuttaan käyttäväksi ihmisyksilöksi.

Ahneudesta on tullut aikamme uusi uskonto. Käytännössä moraalinen ohjenuora on osakkeenomistajien osakkeiden arvon nousun maksimointi sekä osinkojen maksimaalinen kasvattaminen. Monikansallisilta, globaalisti toimivilta yhtiöiltä katoaa kaikkinainen työllistämis- ja yhteiskunnallinen vastuu.

 Graafi 15: Vapaus on johtanut ahneuteen 1994

 

 Jos haluat lukea tekstin niin klikkaa oheinen linkki ja käytä julisteen vasemmassa ylälaidassa olevaa suurennussuhdetta: ”Original”. https://www.flickr.com/photos/117852783@N07/12586062584/sizes/k/in/set-72157641106247843

 

 On runsaasti fossiililöytöjä, jotka tukevat tätä Darwinin teoriaa, vaikka aukkojakin todistusaineistossa on. Löytöjen perusteella on kuitenkin kyetty luomaan eläin- ja kasvilajikkeiden kehityksen historia lähes elämän alusta nykypäivään.

Se on pahasti ristiriidassa vanhan testamentin luomiskertomuksen kanssa. Nykyisin tämä kiista näkyy esimerkiksi Yhdysvalloissa biologian kouluopetuksessa.

Jo filosofi Aristoteles käsitteli ahneutta näytelmässään ”Psykiatrit” ja ihmetteli miksi yhtiöiltä katoaa kaikkinainen työllistämis- ja yhteiskunnallinen vastuu. Siksi, koska parisuhteet voivat huonosti ja jo joka toinen avioliitto päättyy eroon, vaikka Jumala on useimpien avioliiton siunannut. Perheterapeutit ja papit voivottelevat, miksi parisuhteet voivat huonosti.

Siksi, koska työelämä nykyisessä globalisoituneessa ja teknologisoituneessa maailmassa on muuttunut rajusti ja osalla kansalaisista on mennyt markkina-arvo työntekijänä. Ihmisarvolla ei ole kysyntää, ja työntekijän korvaa tuotantoprosessissa yhä useammin kone. Ihmisen resurssit ja voimat eivät enää riitä yhä kovenevassa kilpailussa. Jäljelle jää vain toivottomuus ja pelko.

Miksi sitten työelämä on kiristynyt? Siksi, että kaikki uskovat vain markkinatalouden ja vapaan kilpailun voimiin. Mitä ovat ne asiat, joihin luotamme? Mikä on se toivo, jonka mukaan ojentaudumme? Monille ihmisille tällainen pohdinta on yhdentekevää. He eivät paneudu uskonkysymyksiin, koska eivät jaksa välittää.

Pääoman vapauttamisen myötä pääoma sanelee työelämän eettiset ehdot. Pääoma on tullut globaalien markkinoiden myötä entistä ahneemmaksi. Kun se on irtaantunut paikallisista ja yhteisöllisistä kahleista, siltä on kadonnut moraalinen ja eettinen tavoite.

Markkinataloudessa on aina ihmisiä, jotka eivät koskaan saa mielestään tarpeeksi rahaa ja ovat valmiita käyttämään arveluttaviakin keinoja pääomansa kasvattamiseen. Nykyisin pääomien vapautumisen myötä markkinoita ei enää säädellä yhteiskunnan toimesta jolloin vastuuta lähimmäisestä ei oteta enää huomioon.

Kuitenkin koko uusliberalistinen markkinatalous perustuu pääosin uskomukseen ahneuden kannustavasta ja eteenpäin vievästä voimasta. Nyt puhutaan, että markkinatalous on siirtynyt ns. tietoyhteiskuntaan. Sekin on harhainen nimitys yhteiskunnan nykyisestä kehitysvaiheesta. Voidaan sanoa ainoastaan, että olemme siirtyneet informaatioyhteiskuntaan.

Tyhjänpäiväisestä informaatiosta on pitkä matka jalostettuun tietoon. Valikoidun tiedon hyödyntämisestä on vielä pitkä matka viisauteen. Harvemmin muistetaan, että ahneuden vastapoolina ei ole saituus, vaan viisaus.

Nykyinen markkinaliberalismi lupaa kaikkien pääsevän taivaaseen, hyvän ja pahan tuolle puolen, tilaan johon meidät johtavat ja johdattavat teknisyys ja tehokkuus, mutta tähänkään oppiin eivät kaikki usko.

Nobel-kirjailija Albert Camus kirjoitti jo vuonna 1951: “Kun mikään ei ole oikein eikä väärin, ei hyvää eikä huonoa, niin sääntönä on vain, että on oltava mahdollisimman tehokas, toisin sanoen vahvempi. Silloin maailma ei enää jakaannukaan oikeisiin ja vääriin, vaan herroihin ja orjiin”.

 Moraalia on peräänkuulutettu rahan sijaan, jotta ihmisellä olisi mahdollisuus tuntea itsensä onnelliseksi. Raha ei tee onnelliseksi, vaikkakin se helpottaa elämää, väittää sananlasku. Rahasta voisi seurata jotakin ihan muuta, ihana yhteiskunta jossa aamulla tehdään vähän töitä, päivällä kalastellaan ja illalla luetaan runoja ja henkistytään?

 Ahneus liitetään useimmiten rahaan ja maallisen mammonan haalintaan. Periytyykö kiihkeä kiinnostus rahan keinovalikoimaan yksinkertaisimmillaan: vältä riitoja, lisää seksiä, ja sitä onnellisempi olet.

 Brittiläinen professori Andrew Oswald on mennyt vieläkin pidemmälle. Hän on tutkimusryhmänsä kanssa laskenut erilaisten muuttujien ja ihmisten vastausten avulla elämän suurille tapahtumille rahallisen arvon.

Hän käyttää uraauurtavana pitämästään laskentamallista nimitystä “onnellisuustalous”. Sosiologien laskentamallit alkavat lähestyä jo taloustieteilijöiden “erehtymättömiä” laskentamalleja.

”Onnellisuustalous” tuo ihmisille keskimäärin saman määrän onnellisuutta kuin noin 100 000 euron lisäys vuosituloissa. Vastaavasti leskeksi jäämisestä seuraavan henkisen menetyksen arvo rahallisesti mitattuna vastaa yli 250 000 euron menetystä.

Oswald välittää rahan haalimisen mammonan haalintaan. Periytyykö kiihkeä kiinnostus rahan keräämiseen geeneissä vai onko se pelkästään kotona opittu käyttäytymisen muoto samaan tapaan kuin rikkauden kadehtiminenkin? Onko se silkkaa lahjattomuutta?

 Graafi 16: Miten yritysetiikka taipuu yhteiskuntavastuuksi?

Kuvateksti: Moraalikäsitteen tilalle pitäisi laittaa mieluummin:           oikeudenmukaisuuden käsite.

 

Voit lukea tekstin tarkemmin tästä: https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000003711957.html

 

Onnellisuudesta on tullut epärealistinen tavoite. Uskonnotkin jakelevat onnellisuudesta pyöreitä vertauskuvia ja yleistyksiä eivätkä anna samalla tavalla onnellisuudelle keskimääräistä hintaa. Siihen vaikuttaa esimerkiksi, asuuko ihminen alueella, jolla työttömyys on jo valmiiksi korkea. Oswald on kuitenkin vakuuttunut, että psykologiset kustannukset ovat paljon suuremmat kuin tilipussissa tuntuva rahallinen menetys. Maksumiestä hän ei menetyksille löydä.

Oswaldin oma esimerkki löytyy Britanniasta, joka on maana lähes kolme kertaa vauraampi kuin puoli vuosisataa sitten. Silti ihmisten hyvinvointi ei ole lisääntynyt samassa määrin. Siinä ovat hänen mukaansa riittävät perusteet tuijottaa muutakin kuin bruttokansantuotetta kansalaisten elämänlaadun mittarina.

Maallistuminen ja välinpitämättömyys uhkia uskonnolle. Se on pahin uhka kaikkien uskontojen kannalta, on todennut brittiläinen teologi ja uskontofilosofi Don Cupitt. Hänen visionsa kirkon ja uskontojen tulevaisuudesta nykymuodossaan on pessimistinen.

Cupittin mukaan ensinnäkin ihmisen tulevaisuutta muovaavat tulevaisuudessa teknologia ja markkinatalouden logiikka, eivät poliittinen vakaumus tai uskonnollinen usko. Uskonto ei ole enää vastuussa asioiden kulusta.

Lisäksi kristilliset kirkot lännessä kutistuvat vuosikymmenessä yli 20 prosentin vauhdilla. Huolimatta erilaisista väitetyistä poikkeuksista, kehitys on melko samanlaista toteaa dosentti Timo Eskola väitöskirjassaan “Messias on Jumalan poika”. Traditiohistoriallinen tutkimus kristologisesta jaksosta Room. 1:3,4. Raamatun uuden käännöksen mukaan jakeet kuuluvat: “…on sanoma hänen pojastaan”.

Maallistuminen on mennyt jo niin pitkälle, että McDonalds -hampurilaisketjun ja Shellin simpukkalogo tunnetaan maailmalla paremmin kuin kristittyjen risti. Näin Lontoolaisen markkinatutkimusyrityksen mukaan. Vastanneista 88 prosenttia tunnisti näiden yritysten liikemerkit, mutta vain 54 prosenttia tunnisti ristin.

McDonalds on kuohuttanut myös juutalaisia Jerusalemissa. Useimmat ravintolat tässä ikivanhassa pyhässä kaupungissa noudattavat juutalaisen uskonnon kosher -säännöksiä, jotka muun muassa kieltävät maito- ja lihatuotteiden käytön yhdessä. Lisäksi McDonalds on auki lauantaisin, mikä rikkoo kosher -määräyksiä sapatin vietosta.

 “Tämä johtaa pankkiryöstöihin, murhiin, rappioon ja korruptioon”, pelottelevat ortodoksijuutalaiset? Onko vaatimattomuus ja vähään tyytyminen pelkkää saamattomuutta vai silkkaa lahjattomuutta, kysyvät uusliberalistit?

Uskonnotkin jakelevat aiheesta pyöreitä. ”Tämä saa ihmiset lähtemään kotimaastaan ja johtaa seka-avioliittoihin. Tämä on pahempi kuin Hitler. McDonalds saastuttaa koko Israelin kansan”, väittävät ortodoksijuutalaiset.

 Tieto ja moraali. Nokialla työskennellyt ja tietoyhteiskunnan tutkijana toiminut filosofian tohtori Ilkka Tuomi on myös ansiokkaasti tuonut julkisuuteen tietoyhteiskunnan erilaisia uhkakuvia. Hän on kirjoituksissaan käsitellyt myös tietoyhteiskunnan etiikkaa.

Tietoyhteiskunnalla on hänen mukaansa selvitettävänään kaksi eettistä ongelmaa. Toinen on kuvitelma universaalista tehokkuudesta. Tämän kuvitelman nimi voisi olla globaali talous.

Viime vuosisadan merkittävä etiikan teoreetikon Alasdair MacIntyren mukaan eettinen toiminta liittyy yhteisön sisäiseen kasvuun; pyhyyden hengen puolelta hän oli Jumalan poika, jolla oli valta, ylösnousemuksessa tähän asemaan asetettu. Hän on Jeesus Kristus, meidän Herramme”.

 Eskolan mukaan moni on kysellyt, miten kahdesta, ja vielä vähän vajaasta jakeesta voi vääntää yli kaksisataa sivua tekstiä ja joiden idean arvo ei voi olla yhteisöllistä, eivätkä ne liitä ihmistä historiaan ja traditioon, siteeraa Tuomi.

 Globaalin talouden ongelma on, että se näkee vain ulkoisia hyötyjä. Se on kytkenyt itsensä irti etiikasta. Talouden ja tekniikan rationaliteetistä on tullut ainoa valintojen perusta. Etiikasta on tullut samalla yksityisasia; henkilökohtaisten arvovalintojen ja preferenssien luettelo, jolla ei ole mitään luonnollista yhteyttä yhteiskuntaan, toteaa Tuomi.

 Tietoyhteiskunnan toinen eettinen ongelma on itse tiedossa. Modernien teoreetikkojen mukaan eettinen suhde maailmaan edellyttää, että annamme toisille tilaa. Vain jos ymmärrämme, että toiset jäävät meille arvoituksiksi ja etteivät he ole välineitä itsellemme, voimme oppia eettisen olemisen tavan.

Valistuksen projektina yritämme ottaa maailman tiedon avulla yhä täydellisemmin haltuun. Mitä paremmin me tässä hankkeessa onnistumme, sitä totalitaarisempi maailmankuvastamme tulee. Tietoyhteiskunnan ytimeen on siis sisäänrakennettu eettinen aikapommi. Sen purkaminen tulee johtamaan uudenlaiseen tulkintaan tietoyhteiskunnan olemuksesta, ennakoi Tuomi.

  Graafi 17: Elinkeinoelämän eettiset arvot

Kuvateksti: Olen yrittänyt takoa yritysjohtajien päähän eettisiä arvoja liike-elämän arvopäivillä. Se oli kuitenkin kuin huuto tuuleen,

Jos haluat lukea tekstin niin klikkaa oheinen linkki ja käytä julisteen vasemmassa ylälaidassa olevaa suurennussuhdetta: ”Original”. https://www.flickr.com/photos/117852783@N07/12586062584/sizes/k/in/set-72157641106247843

 

Uskon suhdetta tieteeseen on pohtinut myös Albert Einstein, jota pidettiin aikansa viisaimpana miehenä. Professori V.T. Aaltonen tarkasti 50-luvun alussa Einstein-sitaattisivuisen väitöskirjan ja totesi vaikeaksi. “Yksinkertaisesti siksi, että jakeet sattuvat olevan solmukohta, joka on kielellisesti niin vaikea, että sitä on hankala selittää”, vastaa sosiaalipsykologian professori Antti Eskola.

Materialismista on tullut nykyajan uskonto. Materialismi on erityisesti lännessä todellinen uskonto. Ei ole suurta merkitystä, tunnustautuuko ihminen evankeliumin, tooran vaiko koraanin lukijaksi, jos materialismi on todellinen uskonto.

Useimmille taas elämän tärkeimpiä asioita ovat omaisuus, kunnia, yhteiskunnallinen vaikutusvalta, seksi, perhe, hyvät harrastukset kuten kulttuuri, urheilu, muoti. Ne saavat kaiken huomion.

Kirkko on kautta historian varoitellut meitä kansalaisia seitsemästä kuolemansynnistä (ylpeys, ahneus, siveettömyys, kateus, kohtuuttomuus ruuan ja juoman käytössä, viha, laiskuus). Vähemmän on puhuttu seitsemästä hyveestä (nöyryys, anteliaisuus, siveellisyys, ilo toisen onnesta, kohtuullisuus ruuan ja juoman käytössä). Rahaa ja työtä tärkeämpiä asioita elämässä ovat muun muassa terveys ja rakkaus, sanovat humanistit.

Akateemisiakin tutkimuksia on aiheesta tehty. Eräänkin mukaan avioliiton onnellisuutta pystyy ennakoimaan sukupuolielämän ja riitojen toistuvuudella. Eli onnellisuuden tae on ”lihakimpale, jota se pyrkisi sysäämään pois vakiintuneen fysiologisen tottumuksen raiteilta”.

Tämä 90-luvulla Suomessa ja muissakin teollisuusmaissa tapahtunut valtava tulojen ja omaisuuden uusjako ei taida oikein istua filosofi John Rawlsin moraalinäkemyksiin.

Uskonnot ovat kieltäneet evoluutioteorian opetuksen ja sallivat biologian opetusta vain kreationismin, luomisuskon pohjalta.

Tieteen tutkiminen on nykyään jätetty kirkon ulkopuolelle. Kirkon piirissä on keskitytty sitten itse raamatun tutkimiseen. Siitäkin tutkittavaa riittää. Jo kirjoitettuihin hyllykilometreihin tulee koko ajan lisää täytettä.

Ensin tehdään tutkimus muutamasta hähmäisestä raamatunlauseesta. Tätä tutkimusta käytetään hyväksi jonkin toisen moniselitteisen raamatunlauseen tulkitsemiseen.

Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan ekumeniikan professorin Tuomo Mannermaa havaitsi jo 70-luvulla, että Venäjän ortodoksikirkon opin keskeinen käsite, “theosis”, jumalistuminen ja Lutherin opin “vanhurskauttaminen” tarkoittavat sisällöltään samaa: Kristus on uskovassa läsnä.

Mannermaan “löytö” hyväksyttiin edelleen jatkuvissa keskusteluissa oppeja yhdistäväksi lenkiksi. Hän muistuttaa, kuinka EU:n sisälläkin on tarve tällaisten arvojen tuottamiseen.

Kirkko on ollut myös monien muiden sosiaalisten uudistusten edelläkävijä. Moraalilla on ollut monesti uudistusten alkulähde. Jalkapalloa voi pelata hyvin, ja hyvä peli voi olla arvo sinänsä. Mutta jalkapalloa voi pelata myös siksi, että saa mainetta ja rahaa. Tällaiset toiminnan ulkoiset hyödyt eivät moraalifilosofi Alasdair MacIntyren mukaan voi olla moraalin perustana.

Nämä piirteet ovat ekumeniikan professori Tuomo Mannermaan mukaan peräisin Lutherin ajattelusta. Sen mukaan kaupunki ja kirkko muodostavat hyvää ajavan yhteisön, jonka velvollisuus on perustaa kouluja ja sairaaloita. Yhteisön kuuluu noudattaa myös oikeusjärjestystä, joka suojelee heikkoja ja hänen jumalasuhdettaan.

Vastakkaisiakin näkemyksiä on. Albert Einstein, nykyajan suurin fyysikko ja suhteellisuusteorian luoja on todennut: “Lohtua epävarmuuteen vastaan ei ole, joten ole uskomatta mihinkään persoonalliseen Jumalaan. Pidän sellaista suorastaan lapsellisena”.

Kun tällä tavoin pyrimme itse ansaitsemaan omaa arvoa ja omaa armoa, menevät vellit ja puurot, armot ja pyhitykset usein sekaisin. Luterilaisuudessa kaikki perustuu armoon ja armon avulla saatavaan anteeksiantoon, toteaa Mannermaa.

Dogmatiikkaan perehtymättömälle armon toteutuminen elävässä elämässä saattaa tuottaa pieniä vaikeuksia. Tavallinenkin ihminen voi hyvinkin uskoa, että toistuvasti rikoksia tehnyt paatunut murhamies Josef Stalin pääsee taivaaseen tai pelastusta voi saada jopa rajatieteistä.

Koska mediat eivät enää aina tuota oleellista tietoa ja tieto korvataan viihteellä, ihmiset ovat yhä enemmän hämmentyneitä ja peloissaan. Jos kaikkialla pursuava hömppäviihde ei tyydytä, niin jonkinlaista oman elämän hallintaa ja mielenrauhaa haetaan mitä erilaisimmista New Age-uskonnoista ja rajatiedosta.

Uudet uskonnolliset kuppikunnat sekä vaihtoehtoiset mielen ja kehon hoitomuodot ovat kokeneet uuden renessanssin kuin vanhojen tavaroiden kirpputorit kaksijakoisessa nyky-yhteiskunnassa. Saadaan toinen entistä hämärämpi tutkimustulos, johon vedotaan seuraavassa tutkimuksessa jne. Ketju voi jatkua loputtomiin.

Esimerkkinä vaikka Helsingin Yliopistossa on hyväksytty Timo Eskolan eksegetiikan eli raamatuntutkimuksen alaan kuuluva raamatun selitysten erilaisuudesta. Hän ei koe kuuluvansa samalla tavalla johonkin ihmisten yhteisöön kuin traditionaalisten kulttuurien ihmiset.

Kun ulkoinen turvallisuus lisääntyy, ihminen ei tarvitse yhtä paljon yhteisön tukea kuin ennen. Yhteisölliselle kulttuurille ominainen vastavuoroisuus katoaa.

Kokonaisuutena kehitys on ollut mieluinen länsimaiselle ihmiselle. Yhteisöt rajoittavat ja käyttävät joskus valtaa hyvinkin raa’alla tavalla. Turvallisuudesta maksetaan kova hinta. Se merkitsee alistumista muiden tahtoon Suomessa, toteaa Eskola.

Hyvää elämää tavoitellaan myös rajatiedon markkinoilta. Sisältöä ja merkitystä elämään haetaan piruista, ufoista, enkeleistä, horoskoopeista, scientologiasta, dianetiikasta, kristosofiasta, antroposofiasta, paranormaaleista ilmiöistä, selvännäkijöiltä, kaukoparantajilta, postmoderneista ilmiöistä, erilaisista okkultismin virtauksista jne.

Lohtua, parannusta ja sisältöä elämään haetaan myös erilaisista vaihtoehtohoidoista kuten: akuhieronnasta, alexandertekniikasta, homeopatiasta, kukkateraperapiasta sellaisiin tärkeisiin kysymyksiin kuin kuolema ja kärsimys, oikeudenmukaisuus, tarkoitus ja tulevaisuus. Siinä on uskolle ja kirkolle vaihtoehto ja mahdollisuus.

Graaf 18: Arska Kiusausten vuorella.

Kuvateksti: Olen bongannut jopa Israelissa olevan ”Kiusausten vuoret”.

 Yltiöyksilöllisyys ja yhteisöllisyys? Ranskalaisen filosofin Jean-Jaques Rousseaun juuri suomennettu kirja “Tutkielma ihmisten välisen eriarvoisuuden alkuperästä ja perusteista” valaisee osaltaan eriarvoisuuden moraalista ongelmaa. Yhteiskunta luo kehittyessään uusia hallinnan ja eriarvoisuuden muotoja, vaikka Rousseau saattaisikin lisätä, että demokratia on aina parempi vaihtoehto kuin tyrannia.

Rousseau tuskin vaatisi meitä palaamaan kivikauteen ja luopumaan sivilisaation hedelmistä. Mutta hän saattaisi vaatia meitä arvioimaan uudelleen, mitkä sivilisaation todelliset hedelmät ovat. Hänelle niitä eivät ole pyhien patsaitten haavoista tihkuva veri jne.

Varsinkin uskonlahkoissa on esiintynyt mitä erilaisimpia ihmeparantajia erityisesti Yhdysvalloissa. Varsinkin Yhdysvalloissa jopa presidentit ovat turvautuneet heidän palveluksiinsa. Takavuosina Suomessakin mainetta niitti saarnaaja Niilo Yli-Vainion rukoilemalla aikaansaadut ihmeparannukset.

Näiden puoskareiden sijasta meidänkin pitäisi pyrkiä valjastamaan tämä henkinen pääoma, avarakatseisuus, anteliaisuus, suvaitsevaisuus, jonka pohjalta voisimme rakentaa oikeudenmukaista yhteiskuntaa. Tällaisia ihmeparantajia on ollut myös taloustieteilijöiden keskuudessa.

Uusliberalistisen talouspolitiikan isäksi kutsuttu taloustieteilijä F.A. Hayek korosti individualismilla kristillisen omantunnon vapauden periaatteiden ulottamista talouden alueelle korostaen inhimillistä tietoa ja käyttäytymistä koskevia yleisiä periaatteita, joiden pohjalta voimme maksimoida omistamisen vapautta ja minimoida mahdollisuuksia pakottaa toisia.

Hayekin näkemys perustuu uskomukselle, että tämä sosiaalisessa avaruudessa yksinäisen atomin tavoin leijuva yksilö toimisi vain omaksi edukseen siten, ettei hänen toiminnastaan koituisi muille samanlaisia asioita

Lääketieteen tohtori Matti A. Miettinen ryhtyi tutkimaan ilmiötä ja totesi väitöskirjassaan 1990 yksiselitteisesti ja varsin tylysti, että ihmeparantumisissa oli kyse jostakin aivan muusta kuin ihmeestä.

Miettinen tutki väitöstyötään varten helluntaisaarnaaja Yli-Vainion jalanjäljissä 1403 suomalaista parantumiskokemusta usean vuoden seuranta-ajalta. Väitöskirjan mukaan ainoatakaan ihmettä ei tapahtunut.

Yhtään lääketieteellisestä ennusteesta poikkeavaa, erikoista tai edes vaikeasti selitettävää parantumisen muotoa ei löytynyt. Vaivojen parantumisessa oli kyse ensi sijassa luonnollisen parantumisen uskonnollisesta tulkinnasta.

Kyseessä olivat myös ns. tunnelmointiefektit, tulos muusta hoidosta sekä sairauteen liittyneiden psyykkisten vaivojen parantuminen. Moni sairauksista oli palannut jonkin ajan kuluttua, ja “parantuminen” olikin ollut vain vaihe taudin etenemisessä. Miettisen mukaan olisi oikeampaa puhua “pelastuskokemuksesta”.

Miettinen vertasi paranemistoimintaa plasebohoitoon eli vaikutuksettomien lääkkeiden antamiseen potilaalle, jotka uskovat syövänsä oikeita lääkkeitä

Ihmeparannukset ja usko. Uskontoa käytetään nykyään eräänlaisena huumeena, joka rauhoittaa ja antaa yksinkertaisia vastauksia yhä monimutkaisemmaksi käyvässä maailmassa. Adolf Hitlerkin pääsi valtaan ratkaisemalla miljoonien työttömien saksalaisten ahdingon.

Hän ei työntänyt heidän kouraansa raamattua vaan lapion, joilla alettiin rakentaa autobahnoja. Hitleriä alkoi kuitenkin kiukuttaa, kun “puhdasrotuinen arjalainen” joutui Saksassa yhä useammin silittämään rikkaitten juutalaisten paidat.

Suomessakin poliittinen oikeisto pyrkii saamaan työttömät parempiosaisten työssäkäyvien piioiksi, rengeiksi ja paidansilittäjiksi halutessaan alentaa minimipalkkoja ja lisätessään kotiavun verovapauksia, kun kaikille ei enää riitä markkinaehtoista työtä.

Juutalaisia kehotetaan etsimään kirkollista vastuuta maailmassa, jossa korostetaan yksilön mahdollisuuksia valita elämänsä arvot ja sisällöt. “Näennäistä se on siksi, että muodikkaan omaehtoiset valinnat määritellään tarkkojen markkinatutkimusten avulla siellä, missä valinnoista eniten hyödytään”, totesi piispa Juha Pihkala.

Hänen mukaansa holhoavasta tasapäistämisestä on luovuttu, nyt vannotaan geenien nimeen: ihmiset ovat ennalta osaansa määrätyt. Jokainen on oman onnensa seppä. Ja onni mitataan markoissa ja tavaroissa.

Sosiaalisen vastuun painopistettä siirretään yhteisöltä yksilölle, koska näin voidaan keventää verotusta ja antaa voittajien voittaa enemmän. Häviäjiä on Pihkalan mukaan kuitenkin enemmän kuin miltä aluksi näyttää. Pitkäaikaistyöttömien perheissä kasaantuu vaikeuksia, jotka ajavat perheet ja heidän lapsensa syrjäytymisen kierteeseen, nyt jo toisessa ja pian kolmannessa sukupolvessa. Yhteiskunnan kannalta kehitys on vaarallinen.

 Menestyneiden joukossa pysyminen vaatii työelämässä olevilta yhä totaalisempaa sitoutumista, heidänkin mahdollisuutensa panostaa lapsiin ja nuoriin ovat heikentyneet. Lapset ovat tuuliajolla, koska vaativaan vanhemmuuteen ei ole enää aikaa. “Laatua ei vanhemmuudessa ole ilman melkoista määrää”, ripittää Pihkala.

 Graafi 19: Olen kalojen ja leipien ihmeen onnistumisen äärellä

Kuvateksti: Nykyään talouskasvun ihmeet (leivät ja kalat) menevät vain digimiljardöörien taskuun.

  Lapuan hiippakunnan piispa Jorma Laulaja on jopa “ripittänyt” poliittisia päättäjiä laman jälkiseuraamuksista valtiopäivien avajaisjumalanpalveluksessa Helsingin Tuomiokirkossa seuraavasti: “Teille on kansanedustajina annettu vastuu tämän kansakunnan tuottaman yhteisen leivän jakamisesta”.

“On voimistunut käsitys, että valtion vastuuta kansalaisesta voidaan kaventaa, on ruvettu puhumaan läheisyysperiaatteesta ja katsottu järjestöjen ja seurakuntien tuen, naapuriavun ja muun vapaaehtoisuustyön suuntaan. – – Älkää vedotko näihin, jotta valtio voisi vetäytyä.Älkää sanoko köyhyyttä ja hätää vain näiden ihmisten omaksi ongelmaksi”.

            “Jotain sokeaa on nykyisessä maailmanlaajuiseen valtaan pyrkivässä talousjärjestelmässä, joka esiintyy koventuvin ottein ja vaihtoehdottomaksi julistautuen. Lyhyellä tähtäimellä se kasaa leipää vahvoille, pitkällä tähtäimellä se tyrehdyttää sen kaikilta. Tälle kehitykselle on pakko löytää vaihtoehto”.

            Verotuksen rikkaita suosivaan epäoikeudenmukaisuuteen on puuttunut jopa arkkipiispa Jukka Paarma. Hän on ehdottanut, että kirkollisvero muutettaisiin progressiiviseksi eli rikkaammat maksaisivat tuloihinsa suhteutettuna enemmän kuin köyhät. Ehdotus kannattaa ehdottomasti toteuttaa. Silloin nähtäisiin, kuinka paljon kirkon piirissä on fariseuksia.

Luther sitä vastoin vertasi koronottoa omaisuuden hankkimiseen varastamalla ja ryöväämällä. Koronkiskonta merkitsi Lutherin katsannossa vahingontekoa lähimmäiselle, sekä itsekästä halua elää ja rikastua joutilaana ja laiskana, komeilla muiden ihmisten työn, huolen, vaaran ja vahingon kustannuksella.

Luther kuvasi vuonna 1540 omaisuuden siirtoa koronkiskonnan avulla seuraavasti: “Kenellä nyt on Leipzigissä 100 floriinia, hän ottaa vuodessa korkoa 40 floriinia ja on ryöväri Hän istuu vain tuolilla, minkä vuoksi häntä nimitetään “tuolirosvoksi”.

Aikamoinen velho tuo Luther kun hänen näkemyksensä todentui 90-luvulla. Suomen pörssin arvosta katosi 70 prosenttia amerikkalaisille “tuolirosvoille” oikeistolaisten poliitikkojen ”vapaus”-ideologian avustamana.

Kirkonmiehetkin ottivat kuitenkin ensimmäisinä kantaa työttömien ja köyhien puolesta. Kirkon sosiaalityöntekijät alkoivat jakaa ruoka-apua ja pyörittää soppatykkejä. Ne sentään täydensivät sosiaaliapua, jota valtion 90-luvun laman jälkeisen säästämisideologian takia jouduttiin huonontamaan.

 Yhä useampi piispa on uskaltautunut ottamaan kantaa maallisiin ongelmiin, siitä huolimatta, että talouslehtien päätoimittajat käskevät heitä kolumneissaan pysymään vain hengellisissä asioissa. Silti tamperelainen piispa Juha Pihkala vaati vähän aikaa sitten piispainkokouksen avajaispuheenvuorossa kirkolta selvää toisinajattelua ja kannanottoa kansalaisten hätään.

 Ei riitä, että uskonyhteisö voi saada sielulleen rauhan ja varmuuden yksinkertaisista raamatunlauseista, vaikka hän ei kokonaisuutta täysin ymmärtäisikään. Yksinkertaisten mantrojen ja rukousten toistaminen ovat perusohjeita itäisissäkin uskonnoissa. Ne vapauttavat ihmisen paheksumasta kokoomuslaisia fariseuksia. Samoin se myös helpottaa rikkaitten pääsyä “neulan silmän läpi” taivasten valtakuntaan.

“Peräti joka neljäs suomalainen kokee, että kirkko ei anna vastauksia edes ihmisten hengellisiin kysymyksiin, puhumattakaan heidän moraalisista ja perhe-elämän kysymyksistään ja maamme sosiaalisista ongelmista. Puolet suomalaisista kokee, että kirkko ei anna niihin päteviä vastauksia. Tässä olisi kirkolla parantamisen vara”, muistutti pappi Mauri Tervonen.

 Graafi 20: Kirkon on tuettava Ojapellon näkemyksiä.

Kuvateksti: Myös nokialainen pappi Seppo Haapalainen on ollut huolissaan köyhyyden lisääntymisestä ja yhteiskunnan taantuvasta kehityksestä.

 Jos haluat lukea tekstin niin klikkaa oheinen linkki ja käytä julisteen vasemmassa ylälaidassa olevaa suurennussuhdetta: ”Original”. https://www.flickr.com/photos/117852783@N07/12586062584/sizes/k/in/set-72157641106247843

 

 Onko uskonnolla enää merkitystä? Erilaisia uskontoja on muodostunut ihmisten kehitystason, maantieteellisen sijainnin, kulttuuritason ja kansanluonteen mukaan. Mitä primitiivisempi ja oppimattomampi kansa sitä enemmän se on uskonnon kahleissa.

Matkustellessani ympäri maailmaa minua on jäänyt askarruttamaan tuo outo ilmiö. Mitä suurempi merkitys uskonnolla on jossain maassa, sitä heikompi on työllisyys-, koulutus-, terveys-, sosiaaliturva- ja sivistyksellinen taso. Pohjoismaissa, jotka edustavat ehkä maailman kehittyneimpiä yhteisöjä, ihmisten suhtautuminen uskonasioihin on valtaosin tapakristillisyyttä.

Onko uskonnolla sitten enää mitään merkitystä, kun elintason noustessa maallistuminen yhä lisääntyy? Siihen on pakko vastata myönteisesti, vaikka ei olisikaan ns. tosiuskovainen.

Meillä on lukuisia esimerkkejä siitäkin, kuinka uskonto on lähes ainut tie vangille, huumeiden käyttäjälle ja alkoholistille, prostituoiduille tervehtyä ja päästä takaisin normaaliin yhteiskuntaan. Tiivis uskonyhteisö, riskeistään huolimatta, voi olla paras tuki ja auttaja vaikeassa normalisointiprosessissa.

Tähän tiukkaan yhteisöllisyyteen perustuu AA-kerhojen toiminta, avio-ongelmien viikonloppujen parisuhdekurssit, vankiloiden veljesneuvonta jne. Samoissa ongelmissa olevilta veljiltä ja sisarilta saadaan tiiviissä yhteisössä tukea ja voidaan nähdä, että muillakin on samoja ongelmia.

 Niin myös uskonnollisissa yhteisöissä. Heikko, vajavainen ja ahdistunut ihminen on vaikeuksissa tätä nykyistä yhä monimutkaisemmiksi ja kaoottisemmaksi käyneessä maailmassa. Lisäksi ihmiset kaipaavat rituaaleja, jotka yhdistävät ryhmän jäseniä, kun muu yhteisöllisyys alkaa olla globalisoituneessa maailmassa taakse jäänyttä elämää.

Aikaisemmin itsemurhien lisääntyminen oli yleisesti syrjäytyneiden miesten vitsaus mutta nykyään myös etenkin korkealle koulutettujen naisten keskuudessa. Biologinen kello tikittää, pätkätöiden ja työttömyyden maailmassa ei voi perustaa perhettä, ei hankkia omaa asuntoa ja lapsia.

Aikaisemmin urheilussa oli ihanteita ja sillä nostatettiin kansallis- ja yhteenkuuluvaisuuden tunteita. Senkin aika on jo ohi, sillä jokin vuosi sitten Englannin jalkapallomaajoukkueeseen ei mahtunut enää ainuttakaan syntyperäistä englantilaista jalkapalloilijaa.

Joukkue koottiin maassa pelaavista brasilialaisista, italialaisista, ranskalaisista, portugalilaisista jne. ammattilaisista, jotka oli rahalla ostettu Englannin liigaan joka puolelta maapalloa. Siirtohinnoilla joihin pelaaja ei voi vaikuttaa kuten karjaa tai osakkeita.

Ihmiset muuttuvat yhä kapea-alaisemmaksi spesialisteiksi, jolloin ihmisen kyky tiedon avulla hahmottaa maailmaa ja sen eri ilmiöitä käy yhä vaikeammaksi. Varsinkin, kun nyky-yhteiskunnassa ei koulutetuillekaan tahdo enää löytyä työpaikkaa.

Uskontoa ja rukousta voisi hiukan kärjistettynä verrata huumeeseen tai lääkkeeseen, joka rauhoittaa ja pitää ihmisen sosiaalisesti toimintakuntoisena. Rukousmyllyjen pyörittäminen tai kirkossakäynti on huomattavasti vaarattomampaa hoitaa mielentasapainoa kuin tupakan, viinan, psyykelääkkeiden tai huumeiden käyttö.

Näin on ainakin, jos jätetään uskonnolliset ääriliikkeet tarkastelun ulkopuolelle. Siinä sivutuotteena uskonyhteisöissä olevat voivat saada myös eettisiä eväitä maalliselle vaellukselleen.

Mutta jos uskonto jää pelkäksi sisäiseksi piehtaroinniksi tai jonkin pienen uskonnollisen kuppikunnan sisäiseksi keskinäisen kehun ja kilvoittelun kerhoksi, silloin uskon vaikutus jää puolitiehen. Minusta tärkeintä uskonnossa on se, että uskonto antaa ponnahduslaudan yhteisvastuun ja moraalin kaikinpuoliselle kehittymiselle.

Kirkon ymmärtävä ja suvaitseva yhteisöllisyys voi olla monelle ainut apu tässä sirpaloituvassa maailmassa. Lähimmäisenrakkaus on yksi elämää kohottava voima joka auttaa kiinnittymään yhteiskuntaan. Se auttaa myös meitä yhdessä rakentamaan parempaa maailmaa. Tärkeintä olisi keskittyä tämänpuoleiseen eikä vain tuonpuoleiseen.

Olen aina arvostanut ja kunnioittanut Pelastusarmeijan toimintaa joka on oiva esimerkki uskon kanavoitumisesta yhteisvastuuseen. Ei mikään varmuus. Ei pelastusvarmuus, ei varmuus Jumalan olemassaolosta eikä varmuus kirkon auktoriteetista – usko on epäilyä.

Vaatii melkoista luonteenlujuutta mennä pakkasaamuna mandoliinin, kahvitermoksen ja sämpylöiden kanssa laulamaan siltojen ja veneiden alla eläville, virtsalta haiseville pultsareille.

 Minua on raivostuttanut nähdä omin silmin Himalajalla rukousmyllyjä pyörittäviä buddhalaisia uskovaisia, parhaassa työiässä olevia “pyhiä” munkkeja, jotka sitten käyvät lähikylässä kerjäämässä köyhiltä mummoilta heidän viimeiset riisikupposensa.

Se muistuttaa yhteiskuntafilosofi John Rawlsin näkemyksiä ahneudesta. Hän on todennut: “On oikein palkita kyvykkäimpiä enemmän kuin muita, niin kauan kuin tämä kannustaa heitä parantamaan yhteiskunnan köyhimpien jäsenten osaa enemmän kuin he itse hyötyvät”.

 Graafi 21: Moraaliteesit kirkonisille.

Kuvateksti: En ole kritisoinut ainoastaan pörssikeinottelijoita, pääomasijoittajia, miljardöörejä, poliitikkoja vaan myös eri uskontojen kirkonisiä.

 Jos haluat lukea tekstin niin klikkaa oheinen linkki ja käytä julisteen vasemmassa ylälaidassa olevaa suurennussuhdetta: ”Original”. https://www.flickr.com/photos/117852783@N07/12586062584/sizes/k/in/set-72157641106247843

 

 Tiede kaventaa uskonnon. Vanhan testamentin luomiskertomus on vaikeasti yhdistettävissä nykyisin yleisesti hyväksyttyyn evoluutioteoriaan. Totuuteen ja pelastukseen oli kuljettava kirkon osoittamaa tietä. Vielä uudella ajalla ajateltiin Vatikaanin piirissä häikäilemättömästi ja verisesti.

Vaikka valta on vaihtunut maallisen vallan hyväksi, arabeja ollaan vieläkin lahtaamassa. Israelilaiset ovat tehneet sitä jo 60 vuotta

Paavin johdolla tehtiin neljä veristä ristiretkeä pyhälle maalle ja arabeja tapettiin kasapäin. Nyt Vatikaani ei enää johda sotajoukkoja arabimaihin, vaan sekin on keskittynyt taloudelliseen valtaan. Vatikaani on yksi maailman suurimpia institutionaalisia osakesalkkujen omistajia.

Valistusajan jälkeen Paavi menetti otettaan ja uskonnollisia oppeja ja totuuksia alettiin kyseenalaistaa. Kun Eurooppa alkoi teollistua ja siirtomaiden raaka-aineet otettiin ryöstöviljelyn kohteeksi, kirkko ei puuttunut siihen mitenkään.

Yhdysvalloissa on ollut laumoittain profeettoja ja pyhiä miehiä jotka keskittyivät lähinnä rahastamiseen ja vaikuttamaan poliitikkoihin. He keskittyivät ylösnousemukseen, viimeisiin tuomioihin, tuhatvuotiseen valtakuntaan, puhtauden ja siveyden käskyihin jne.

Yhdysvaltojen presidenteillä on ollut vahva side uskontoihin. Aikoinaan arvostelijoiden mielestä George H. W. Bush alkoi kuulostaa enemmän kansakunnan uskonnolliselta kuin poliittiselta johtajalta. Johtamiskadosta syntyi kommunismi, josta muodostui myös eräänlainen uskonto, väitti Bush.

Ihmismieltä on pyritty manipuloimaan uskonnon, filosofian ja ideologian ohella myös uusilla tieteen luomilla mielen hallinnan instrumenteilla kuten psykologialla. Ja tietenkin myös rahalla.

Psykologian historia on viime vuosikymmeninä ollut isossa osassa. Presidentti Bush avautui ongelmistaan omaelämäkerrassaan “A Charge to Keep: Matkani Valkoiseen taloon”. Vuoden sisällä Bush lopetti juomisen ja liittyi vaimonsa Lauran kanssa metodistikirkkoon. Presidentinvirkaa hän lähti tavoittelemaan, koska “hän tunsi Jumalan puhuttelevan häntä”.

Bushin käsityksen mukaan Raamattu on hyvä politiikan käsikirja, mutta voiko Raamatun avulla saada oikeutuksen sotaan? “Raamatusta löytyy kohtia, joilla voidaan perustella oikeudenmukaisen sodan mahdollisuutta”, myöntää teologian tohtori Tom Sjöman uskontotieteen laitokselta.

“Oikeudenmukainen sota voi kattaa esimerkiksi sen, että se uhkaa Jumalan kansaa. Se vaatii oman itsensä ajattelemista etuoikeutettuna Jumalan suojeluksessa olevana ja Jumalan tehtävää toteuttavana kansana”, Sjöblom sanoo.

Tällä mandaatilla israelilaiset ovat amerikkalaisen psykologian historiaa. Yhdysvaltain psykologia on persoonallisen kontrollin, itsehallinnan psykologiaa. Eri koulukuntien välillä on eroja, mutta niidenkin tavoite on sama.

Kesällä 1986 kuuluisa amerikkalaissaarnaaja Billy Graham vietti viikonlopun keskustellen alkoholiongelmasta kärsineen Bushin kanssa perheen loma-asunnossa Mainessa. “Sinä viikonloppuna uskoni sai uuden merkityksen”, Bush muistelee omaelämäkerrassaan.

Psykodynaaminen suunta haluaa tehdä tiedostamattomasta tietoista, behaviorismi opettaa taitoja ja ympäristön hallintaa, kognitiiviset suunnat haluavat ihmisten kontrolloivan ajatuksiaan ja tunteitaan.

Näiden näkemysten myötä on tuudittauduttu uskoon, jonka mukaan kaikkea voidaan hallita. Ihmisen elämässä on kultteja jotka ovat kuin erikoistunutta hömppäviihdettä, joka ei aktivoi ihmisiä tiedostamaan yhteiskunnan kehitystä ja toimimaan laajemmin maapallon kokonaiskehityksen ja yhteisöllisyyden hyväksi.

Myös mediat totuttavat meidät vähitellen lume-tietoon ja tappavat kyvyn käsitellä laajempia asiakokonaisuuksia. Lohtua ja mielihyvää haetaan myös urheilukilpailuista ja jopa ns. korkeakulttuurista. Kirjailija Leo Tolstoi totesi jo 1800-luvun lopussa, että ihmiset voidaan totuttaa huonoonkin taiteeseen.

Kirjassaan “Mitä on taide?” Tolstoi taisteli eksistentiaalista ahdistusta vastaan. Ne tarjoavat sekä tulkintoja että yhteisiä rituaaleja, joiden avulla ahdistus ja kauhu helpottavat. Jopa elämä henkiolentojen armoilla on parempi vaihtoehto kuin eläminen täysin ennustamattomassa ja arvaamattomassa maailmassa eläminen.

Puhe eksistentiaalisesta ahdistuksesta ei nykyajan ihmistä paljonkaan kosketa. Hän elää arkista elämäänsä, tekee työtään, syö ja juo ja juoksee henkensä edestä nykyajan oravanpyörässä – ja jos ei selviä, niin omaa heikkouttaanhan se vaan on.

Näinhän Suomessakin Kokoomuspuolueessa ajatellaan. Sosiaalinen vastuu pyritään rajoittamaan minimoituun perusturvaan ja minimaalisiin tulonsiirtoihin ja mielenterveyspalvelut ovat vain turhaa verovarojen tuhlausta.

Silti oikeistolaiset lypsävät omaa yhteisöään omaksi varallisuudekseen kaikkialla tehokkaammin kuin muut. Esimerkiksi USA:n pankkimaailmassa juutalaiset ovat nykyäänkin erittäin hyvin edustettuna. Ensimmäiset pankit Italiassa olivat juutalaisten perustamia. Juutalainen uskonto ei ole kieltänyt heiltä koronkiskontaa, kuten islam ja katolinen kirkko.

Juutalaiset ovat koko historiansa ajan olleet hyviä kauppamiehiä. Pyhää maatakin on markkinoitu häpeilemättä kaupallisiin tarkoituksiin. Juutalaisten häikäilemättömyydestä kertoo heidän kehittelemänsä “elämysmatkat” runnelluille palestiinalaisalueille. Kyseenalaisia elämysmatkoja tarjoaa amerikkalaisille juutalaisturisteille Gush Etzionin siirtokunta Jerusalemin kupeessa.

Pakettimatkaan kuuluu helikopterilentoja yli levottomimpien paikkojen kuten Gazan ja Hebronin. Lisäksi annetaan koulutusta ampuma-aseiden käytössä ja terroristien torjunnassa. Ohjelmaan kuuluu myös lavastettu terroristihyökkäys jossakin juutalaisten siirtokunnassa. Markkinointi on suunnattu amerikanjuutalaisille ja ensimmäiset 5 500 euron hintaiset valmismatkat on jo varattu.

Terrorimatkakonsepti on parin Yhdysvalloista muuttaneen siirtokuntalaisen ideoima. Heidän mielestään matka on eräänlainen extremelaji jossa on mukana esimerkiksi benji-hypyt. “On ihmisiä, jotka etsivät jännitystä, ja tämä on yhdenlaista jännitystä, jota he hakevat”, toteaa myös Gush Etzionin toimitusjohtaja ja Jumalan kansan valittu.

 Graafi 22: Synagogassa vierailtaessa piti laittaa kipa päähän jotta pääsi sisälle.

 

 

 

Nyt meillä on vallalla vapaa markkinatalous ja uusliberalismi, jonka aatteiden nykyiset taloustieteen “ylipapitkaan” eivät vierasta lausua Jumalan nimeä ääneen kuten Bush ja Osama bin Laden. Molempien mielestä Jumala on terrorisodassa heidän puolellaan. Molemmat herrat ovat kuitenkin monimiljonäärejä.

Filosofi Nietzschen mukaan sosialismin tavoin kristillisyys ei sulje ulos edes kaikkein alhaisinta, vaan päinvastoin kasvaa hylkiöiden ja tuomittujen, kaikenlaisten leprasairaiden, syntisten, publikaanien ja prostituoitujen ja kalastajien keskuudessa ja samalla halveksien rikkaita, oppineita, aatelisia, hyveellisiä ja kaikenlaista korrektiutta.

Oliko Jeesus jo aikansa luokkataistelija? Laman aikana 90-luvulla kirkonisät aktivoituivat Suomessakin. Lama-aikana lähes puoli miljoonaa ihmistä joutui työttömäksi, lähes 50 000 yrittäjää teki konkurssin ja yli 10 000 yrittäjää teki itsemurhan.

Arkkipiispa John Vikström otti tuolloin esille sosialismin, jolla myös oli uskonnolle ominaisia piirteitä symboleineen, univormuineen ja massatapahtumineen kuten Pohjanmaan herättäjäkokoukset.

Jeesuksen vuorisaarnan keskeinen sanoma oli rajaton lähimmäisenrakkaus, joka ulottuu jopa vihollisiin. Se asettui myös halveksuttujen ja syrjäytyneiden ihmisten puolelle jotta sairas ihminen tuntisi saavansa apua, toivoa ja lohtua.

Pohjoismaisen hyvinvointivaltion arvot Lutherilta. Uskonto on toiminut myös positiivisena, yhteiskuntaa eteenpäin vievänä voimana. Luku- ja kirjoitustaito on kehittynyt ja levinnyt pääosin kirkon piirissä ja -toimesta.

Nykyäänkin puhutaan lutherilaisesta työmoraalista, jossa ihmistä arvostetaan pitkälti työsuoritusten mukaan. Käsitys kumpuaa ajatusmallista, että “valtauskonnot ovat materialisoituneet ja länsimainen individualismin korostaminen on kasvanut. Uskonnoista etsitään yhteisöllisyyttä”, arvelee luterilaisen kirkon lähetystyökeskuksesta Pekka Hiltunen.

 Katolisessa etelässä sosiaalinen vastuu ihmisestä katsotaan olevan tämän lähipiirillä. Evankelisen ajattelun mukaan vastuu ihmisestä on yhteiskunnalla. Silti valtakirkoissa on suhtauduttu miehen ja naisen väliseen seksuaaliseen kanssakäymiseen kielteisesti tai ainakin pidättyvästi.

Kirkon piirissä on kuitenkin kautta historian paljastunut runsaasti homo- ja insestisuhteita. Hiljattain on paljastunut laajoja hyväksikäyttötapauksia Vatikaanista. Myös Englannissa vallitsevien tapausten takana on tavattoman usein anglikaaniset kirkonmiehet.

Pohjoismaisen hyvinvointivaltion sisälläkin tapahtuu laittomuuksia lähinnä lahkolais-seurakuntien piirissä. Niissä seurakunnan papit toimivat ylimpänä tuomarina eivätkä kerro lasten hyväksikäytöstä edes virkavallalle. Kirkon sisäisesti he kyllä nuhtelevat sopimattomasti käyttäytyneitä isiä, jotka ovat hyväksikäyttäneet lapsiaan.

Nuhtelusta huolimatta hyväksikäyttö usein jatkuu, koska muutenkin muusta yhteiskunnasta eristyksessä elävät lapset ovat ”ripitysten” jälkeen niin vanhempiensa pelottelemia, etteivät enää uskalla mennä valittamaan ahdinkoaan edes seurakuntansa papeille saati sitten poliisille.

Pahimpia esimerkkejä uskontojen nimissä tehdyistä joukkokuolemista ja –itsemurhista löytyy ympäri maailmaa. Eteläamerikkalaisen Guyan viidakossa Kaliforniasta tullut Jonestownin uskonyhteisön 900 jäsentä teki joukkoitsemurhan vuonna 1978.

Muuallakin vastaavia oli runsaasti. Vietnamissa, 53 uhria, v. 1994 “Aurinkotemppeli” Sveitsissä ja Kanadassa, 74 uhria, Ranskassa löytyi vielä 16 lahkolaisen ruumista, v.1997 “Taivaan portti” Kaliforniassa, 39 uhria, v. 2000 “Jumalan kymmenen käskyn uudelleenrakentajat” Ugandassa, lähes 700 uhria. jne.

Toisinuskovia on vainottu. Erilaisia uskonnollisia harhaoppisia vainottiin Euroopassa uuden ajan alussa. Heitä pakeni miljoonakaupalla Amerikkaan. Siksi siellä kukoistaakin mitä moninaisimpia uskonnollisia seurakuntia.

On amisheja, jotka elävät menneisyydessä ja viljelevät maata hevosvetoisilla työkaluilla täysin eristyksessä muusta yhteiskunnasta. He elävät museoiduissa yhteisöissään hengellisen isänsä tuomiovallan ohjaamina. Pukeutumisessa ei saa käyttää nappeja eikä vöitä. Amerikassa on ortodoksijuutalaisia, jotka eivät saa tehdä pyhäpäivinä ”töitä”. Silloin he ajastavat kotinsa ja lomakeskuksensa, valaistuksensa ja kodinkoneensa.

On myös hehtaarihallien kokoisia jättikirkkoja suosikki-saarnaajille, joilla on arsenaalissaan kirkkosalinsa lisäksi laihdutuskerhoja, aerobic, keilarata, elokuvateatteri ja biljardisali.

Kaliforniassa on uskovaisille kirkkoja, jossa he voivat vahvistaa itsetuntoaan rahallisin suorituksin. Kun olemme tehneet jotain hyvää, voimme antaa itsellemme suorituksesta tunnustusta ja saada toisiltakin hyväksymistä.

Jokainen meistä taitaa käydä myös hengellisyydessään läpi suoritusvaiheen, jossa uskotaan kirkossakäynnin antavan vastauksia nykyajan ongelmiin. Pääasia on, että omia aivoja ei tarvitse rasittaa ja joku antaa valmiita vastauksia ylistressaantuneille kansalaisille.

 Keski-Eurooppa on pullollaan kyliä, joissa Jeesus Maria itkee verikyyneliä määrättyyn aikaan vuodesta Jeesus-ristillä ja niiden antama armo ja anteeksianto vapauttaa meidät. Mahdollisesti ihmiskokeita tehnyt tohtori Mengele on voinut hyvinkin kuolinvuoteellaan katua pahoja tekojaan ja armon avulla päästä “taivaaseen”. Jopa Adolf Hitler on voinut tuntea katumusta ja pyytää Jumalalta anteeksi pahoja tekojaan ennen kuin nautti syanidikapselinsa.

Tavalliselle ihmiselle taas tuottaa pieniä vaikeuksia ymmärtää, että ateisti, joka koko elämänsä on ollut kunnon kansalainen ja toiminut kenties hyväntekeväisyystyössä, joutuukin kuolemansa jälkeen “helvettiin”, koska ei älynnyt kuolinvuoteella pyytää anteeksiantoa.

Yhteisöllisessä kulttuurissa ihmisen arvo perustuu yhteisön voimaan, muuta arvoa hänellä ei juuri ole. Joutuessaan erilleen yhteisöstä hän on hukassa. Varmaankin juuri pelko ja epävarmuus elinolosuhteissa pakottivat ihmisen aikoinaan ottamaan Jumalan huomioon ja liittymään kirkkoon.

 Graafi 23: Arska Kuolleessa meressä.

Kuvateksti: Yritin kävellä ”vetten päällä” Kuolleessa meressä, mutta ei se onnistunut.

 

Yhteisöllisyydestä yksilöllisyyteen. Länsimaisille kulttuureille on ominaista yhteisöllisyyden muuttuminen yksilökeskeisyydeksi. Länsimainen ihminen on tullut tietoiseksi itsestään ja omista itsekeskeisistä tavoitteistaan.

 Teologian professori Stephen Sykes toteaa kirjassaan “Toivo ja luottamus”, että tämä liberaalitaloustieteilijä Friedrich A. Hayekin näkemys sisältää hämmästyttävän epäjohdonmukaisuuden: Yhtäältä Hayek on täysin varma siitä, että kristinusko ei tarjoa meille mitään periaatteita, joiden mukaisesti sosiaalisia organisaatioita tulisi muovata.

Toisaalta hän voimallisesti valittaa vallitsevaa ja yhä lisääntyvää haluttomuutta kunnioittaa mitään sellaisia moraaliperiaatteita, joiden hyötyä ei voi perustella rationaalisesti, kuten esimerkiksi luottamusta sosiaalisen kanssakäymisen liimana.

Onkin syytä epäillä, onko Hayekin todelliseen individualismiin kuuluvalla konservatismilla ylipäätään minkäänlaista moraalista perustaa. Mikä estää meitä päättelemästä, että hänen konservatisminsa on itse asiassa naamio, jonka tarkoitus on hyvin itsekkäästi puolustaa hallitsevan eliitin valtaa?

Näinhän Kokoomus-puolue Suomessakin ajattelee. Sosiaalinen vastuu rajoittuu minimoituun perusturvaan ja lisäksi tarvitaan yhä uskoa. “Uskon hyppäyksellä” on siis yhä kysyntää eriarvoistuneessa maailmassa.

Uskonto ei pyri vastaamaan niihin kysymyksiin, joita tiede asettaa joihin tiede pystyy vastaamaan. Tällainen uskon merkitys on kaventunut ja pitääkin kaventua. Tiede ei kuitenkaan anna vastausta. Oikeistopuolueen jäsenet ovat ahkerimpia tapakristittyjä ja kirkon kannattajia.

Hitlerin juutalaisvihakaan ei syntynyt uskonnollisesta vieroksunnasta, eikä siitä, että juutalaiset pyörittivät tooraansa ja että heillä sattui olemaan vähän muita kansalaisia kookkaampi nenä.

Hitleriä ärsytti erityisesti se, että juutalaiset olivat koko saksalaisen pankkimaailman, talouselämän ja kulttuurielämän johdossa. Juutalaiset ovat aina olleet älykkäämpiä, ahkerampia ja menestyvämpiä kuin ympäröivä yhteisö, missä päin maailmaa he sitten ovat asuneetkin.

Mikään muu “rotu” tai kansanryhmä ei ole väkimääräänsä suhteutettuna tuottanut niin paljon lahjakkaita taiteilijoita ja nobelisteja kuin juutalaiset. Erityisen lahjakkaita he ovat olleet kauppiaina ja pankkiireina pystyen hyödyntämään ympäröivää yhteisöä.

Erityisen tehokkaasti juutalaiset onnistuivat lisäämään varallisuuttaan saksalaisten kustannuksella Saksan hyperinflaation aikana ensimmäisen maailmansodan jälkeen.

Tuloerojen kasvu ja massatyöttömyys purkautui fasismin nousuun.

Hänen teoksistaan “Kasvatuksesta ja Yhteiskuntasopimuksesta” käy ilmi, tietyt henkiset ominaisuudet, kuten kyky elää yksinkertaista ja moraalista elämää, ovat hyvästä kansallissosialismin yhteiskunnassa.

Se edesauttaa yksilötason toimintaa, jota monikansallinen pääoma nykyisinkin hyväksikäyttää, imuroimaan kaikki yhteisön hyvä vastikkeetta omaan taskuun. Se piti mennä saksalaisten pohattojen taskuun mutta ne menivätkin juutalaisten taskuun.

Hiukan kriittisesti suhtaudun myös eurooppalaisiin luostarilaitoksiin, jotka kyllä pyrkivät toiminnassaan vaikuttamaan myös näihin maallisiin hätiin ja ongelmiin. Se nostaa luonnollisesti vaikeusastetta, koska kaikkiin nykyajan uusliberalismin ongelmiin ei löydy raamatusta suoranaisia vastauksia, ainoastaan joitakin epämääräisiä pääperiaatteita.

Ainakin vahvimpien uskovaisten valioyksilöiden tulisi uskaltautua uskovaisten mietiskelykammioista soveltamaan pyhän kirjan oppeja yhteiskunnallisen elämän ohjailuun. Nyt yleinen näkemys on, että piispojen tulisi pysytellä vain hengellisissä asioissa ja jättää politikointi poliitikoille.

Suomessa onneksi piispojen riski tulemisesta kaltoin kohdelluksi on aika pieni, jos sitä vertaa joidenkin katolisten piispojen riskeihin Etelä-Amerikassa. Siellä on moni piispa, pappi ja nunna saanut hengellään maksaa rohkeat kannanottonsa köyhien ja syrjäytettyjen puolesta. He ovat joutuneet katkerasti toteamaan, että epäoikeudenmukaisuus ei poistu pelkästään ahkeralla rukoilemisella.

Poliitikot ovat Suomessa yleensä kirkon jäseniä. He ovat pääsääntöisesti rehellisyyteen ja oikeudenmukaisuuteen pyrkiviä valioyksilöitä. Yhteisistä lähtökohdista huolimatta he tulkitsevat ja toteuttavat Raamattunsa moraaliaan tyystin eri tavalla. Siksi Suomessa on toistakymmentä erilaista puoluetta, jotka pyrkivät vallassa toteuttamaan omia päämääriään oikeudenmukaisuudesta.

Tämä ei tietenkään tarkoita, että uskovaiset ylipäätään olisivat tyhmiä ja kouluttamattomia. Mutta usein se on pakoa todellisuudesta tai henkilökohtaisten tuskatilojen hallintaa.

Fiksut ja hyvin koulutetutkin voivat joutua koville nyky-yhteiskunnassa. Koulutuskin on muuttunut ja samaan oikeudenmukaisuuden päämäärään pyritään täysin eri keinoin.

Kirkonmiehet eivät ole aivan yksin tulkitessaan etiikkaa Raamatusta. Poliitikkojen moraaliset ja eettiset pyrkimykset kansalaisten parhaaksi ovat yhtä kirjavia, joten kummallakin saralla kilvoittelua riittää.

Useat uskonnolliset kuppikunnat käpertyvät vain omiin sisäisiin tuntemuksiinsa ja yhteisöllisyys rajoittuu omaan seurakuntaan ja sen toimintaan. Yhteisöllisyys on kuitenkin yksi tärkeimmistä ylläpitävistä liimoista maailmassa. Sen olemus on kirjoitettu geeneihimme, jotka olemme perineet aikaisemmilta sukupolvilta.

Kuitenkin oikeudenmukaisuutta ja etiikkaa etsiessä on hyvä tukeutua muihinkin kirjoihin kuin Raamattuun. Kirjallisuushistoria on täynnä niitä. Kirkot jopa kieltävät jäseniltään poliittisen osallistumisen ja sitä kautta vastuun yhteiskunnan kehittämisestä. Jehovan todistajat kieltävät jäseniltään poliittisen osallistumisen sekä äänestämisen.

Kirkko voidaan kumota rationaalisesti, mutta uskonnollinen usko ei niillä vielä tule kumotuksi, sillä usko on sitä, että sydän epäilee järjen väitteitä kaiken mielettömyydestä. Todellinen uskon sankari on ateisti, joka toivoo ettei olisi ateisti.

 Graafi 24: Arska Genesaretin järvellä.

 Kuvateksti: Genesaretin järvellä olin kalassa ja toivoin tietenkin ”Pietarin kalansaalista”.

 

Maailma on täynnä erilaisia uskontoja, legendoja ja kansantaruja aina Kalevalasta, Odysseiasta, Oidipuksesta ja vaikkapas taruun Sormusten Herrasta. Ne voivat ehkä laajentaa maailmankuvamme, kun perehdytään ihmisyyteen tunnepohjalta.

Laaja filosofinen kirjallisuus auttaa taas järjen avulla tällaisia pohdintoja. Ylipäätään kaikenlainen lukeminen estää meitä yksipuolistumasta ja tulemasta ahdasmieliseksi.

Nykyinen globalisoituva maailma vaatii meiltä entistä enemmän suvaitsevaisuutta.

Tosin nykyinen markkinatalous pyörii rahan ja vallan ympärillä. Aikoinaan jo Martin Luther hermostui pankkimaailmaa edeltäviin koronkiskureihin. Hänen mielestä koronkiskuri ja kitupiikki tahtovat, että koko maailma menehtyisi nälkään ja janoon, hätään ja kurjuuteen, jotta he voisivat saada kaiken itselleen.

Myös sijoittaja (pääomasijoittaja ja investointipankkiiri?) on sievistelevä ja epäpersoonallinen nimitys koroillaan elävälle koronkiskurille, jota Luther nimitti ”tuolirosvoksi”, koska koroillaan eläjä rikastuu toisten hädällä.

“On häpeällistä itsensä elättämistä, että ottaa, varastaa tai ryöstää toisilta ihmisiltä, ja niin tekeviä nimitetään varkaiksi ja ryöväreiksi, jotka on tapana ripustaa hirsipuuhun”, tykitti Luther.

Vielä radikaalimmin Luther luennoi silloisen ”tuolirosvon” vaurastumisen logiikasta.: “Varmuus ei kuulu silloiseen kristilliseen yhteisöön, toisin sanoen ”tuolirosvo” syö yhdessä vuodessa talonpojan tai kaupunkiporvarin. Jos hänellä on 1000 floriinia, hän ottaa vuodessa korkoa 400, toisin sanoen syö vuodessa ritarin tai rikkaan aatelismiehen.

Jos hänellä on 10 000, hän ottaa vuodessa korkoa 4 000, toisin sanoen. syö rikkaan kreivin yhdessä vuodessa. Jos hänellä on 100 000, niin kuin suurilla kauppiailla täytyy olla, hän ottaa vuodessa korkoa 40 000 floriinia, toisin sanoen, syö suuren rikkaan ruhtinaan yhdessä vuodessa.

Eikä hänellä ole mitään vaaraa, ei ruumiin eikä tavaran kohdalla, hän ei tee työtä, istuu uunin takana omenoita paistamassa; siispä “tuolirosvo” voi istua kotona ja syödä kymmenessä vuodessa koko maailman”. Nykyinen kapitalisti ja pääomasijoittaja pitää kirkon uudistajan näkemyksiä kerettiläisenä.

Nykyään kirkosta eroaminen on tehty helpoksi. Ei tarvitse muuta kuin lähettää eroilmoitus kirkkoherranvirastoon tai maistraattiin. Kotimaa-lehdessä teologi Heikki Tervonen kirjoitti äskettäin, että seurakuntien on syytä kuunnella herkällä korvalla seurakuntalaistensa näkemyksiä. Hän kirjoitti paljon Lutherin kuolemanpohdinnoista.

Kristinusko lainaili melkoisesti kilpailijaltaan. Esimerkiksi risti oli Rooman valtakunnassa auringonjumala Mithran symboli, mikä selittää Jumalan “oikeutuksella” panna koraani lasten rintataskuun Iranin ja Irakin välisessä sodassa ja ajaa lapset miinakentille polkemaan miinoja ja varmistamaan marttyyrina paikan Islamin ”Mahdin” valtakunnassa.

Se, millä ”Jumalaa” tai ”Allahia” nimitetään, onko se arathustralaisten (valon jumalan), luojajumala Ohrmazdin (viisas herra) ja pimeyden jumalan Ahrimanin (paha henki) välinen sovitustuomari ja voima, jonka avulla ihminen sai kuolemattomuuden.

Jotain tällaista eri suuntiin vetävien ”jumalien ristisiitosta edustaa poliittisella tasolla ns. ”demokratia”, joskin senkin käytännön toteutuksesta on monenlaisia sovellutuksia.

Kun mithralaisuus levisi Rooman valtakuntaan ajanlaskumme alun jälkeen, oli Mithrasta tullut vapahtajajumala, joka palaa maan päälle herättämään kuolleet viimeiselle tuomiolle. Se oli miehille suunnattu ns. mysteeriuskonto joka oli suosittu sotilaiden ja yläluokan keskuudessa. Kristinusko lainasi mithralaisuudesta kasteen ja ehtoollisen,

Tämä uskonto oli järjestäytynyt eri vihkimysasteisiin, jota pitkin yksittäinen jäsen saattoi ajan kuluessa edetä yhä syvemmälle mithralaisuuden salaisuuksiin. (kuten nykyisin myös vapaamuurarit).

Katolisen kirkon keskuudesta eriytyi lutherilainen kirkko Raamatun erilaisten tulkintojen seurauksena. Lutherilaisuuden keskuudessa on taas syntynyt lukemattomia lahkoja ja uskonnollisia kuppikuntia.

Jos uskonto siirtyy jatkuvan epäilyn kentältä varmuuksien maailmaan, se loikkaa totuuden kerjäläisen kaidalta polulta totuuden omistamisen valtatielle, se hapantuu fanatismiksi, joka ei ole enää uskoa ollenkaan.

Uskonnollisen elämänasenteen minimi on, että henkilö edes toivoo Jumalan olevan olemassa. Että on joku toive. Rationaaliset argumentit Jumalan olemassaolon todistamisessa ovat vaikeita mutta se voi kanavoitua myös esimerkillisellä tavalla. Pelastusarmeija on siitä oiva esimerkki.

Pastori ja kirjailija Jaakko Heinimäki on kiteyttänyt uskon ja uskonnollisen elämän osuvasti. “Varmuus ei kuulu kristilliseen järkeen”. Hänen mukaansa uskovainen voi olla myös henkilö, joka ei varsinaisesti usko Jumalaan, mutta kuitenkin toivoisi sellaisen olevan olemassa.

Omasta näkökulmastani tarkasteltuna voisin hyvin kuvitella silloin olevani ”jonkin sortin uskovainen”. Toivoisin todella, että maailman mielettömyyttä ja epätasa-arvoa johtaisi jokin korkeampi oikeudenmukaisuuteen pyrkivä voima kuin vain vajavainen ihmisjärki.

Edes demokratiasta ei ole enää siihen nykyisessä teknologisoituneessa maailmassa. Se, millä nimellä tätä voimaa nimitetään, on toissijainen. Minun puolestani sitä voidaan nimittää vaikka ”Jumalaksi”.

 Terveisin: Ari Ojapelto, Espoo

 

Tällainen ”uskontilitys” lähti heti sekä Isä-Heikille että Isä-Jyrkille. Kun tapasin kuukauden kuluttua Isä-Heikin Espoon ortodoksissa kirkossa, emme puhuneet enää sanaakaan uskonasioista. Kaivoimme almanakat esiin ja sovimme päivämäärät ripille ja mirhalla voitelulle, jossa henkilö liitetään kirkon jäseneksi.

Elämäni ensimmäisestä ripistä voin sen verran mainita, että kerroin: ”Minulla ei ole tunnollani mitään murhia tai raiskauksia. Muutamia parkki- ja nopeusakkoja vain. Ainoa tunnustus mitä minulla on liittyy kirjoitus- ja ”maailmanparannustyöhöni”.

Olen aika kovalla kädellä kritisoinut ekonomisteja ja muita päättäjiä. Ketään en ole nimittänyt ”pullopersesiaksi” tai idiootiksi Pahin nimittely on ollut ”kovapäinen” mutta joskus debatoidessani päättäjien kanssa faktatiedon pohjalta, kritiikkini kohteet ovat saattaneet näyttää ”idiooteilta”. Sille minä en tietenkään voi mitään.

Isä-Heikki antoi kuitenkin minulle jonkinlaisen synninpäästön, koska en ole ajanut kiistakysymyksissä omaa henkilökohtaista etua, vaan taistellut köyhien ja vähäväkisten puolesta rikkaita vastaan. Heiltä kun puuttuu usein tieto ja taito debatoida korkeasti koulutettujen ekonomistien kanssa.

Minusta siis tuli siis ainakin sisäsiisti ”tapa-ortodoksi”, joka on maksanut kirkollisveronsa tunnollisesti. Rippikeskustelut Isä-Heikin kanssa johtivat siihen, että seuraavana syksynä Espoossa vietettiin Valtakunnalliset kirkkopäivät ja hän kutsui minut pitämään tunnin esitelmän tilaisuuteen. Olin juuri saanut julkaistua tärkeimmän 650-sivuisen teokseni: ”Ahneuden aika – Kuinka pääoman ahneus tekee ihmisen tarpeettomaksi”

Kirkkopäiville oli kokoontunut Suomen ortodoksinen kirkon johtoa ja kunniavieraana oli Tallinnan jo koko Viron metropoliitta ja Viron apostolisen ortodoksisen kirkon päämies Stefanus. Pidin konklaaville esitelmän otsikolla: ”Onko ahneus aikamme uskonto?” Isä-Heikki monipuolisena kielimiehenä simultaanitulkkasi alustukseni ranskankieliselle Stefanukselle.

Hän kertoi mielenkiintoisen kokemuksensa Venäjän ortodoksisen kirkon metropoliitta Kirillistä, joka Vladimir Putinin ”sotapatriarkka”. Hän oli tullut tapaamaan Stefanusta Tallinnaan pitkän mustien autojen kolonnan kanssa kuten suurikin valtiomies. Hän vaati Stefanukselta kaikkien Viron kirkkojen ja muun omaisuuden siirtämistä Moskovan patriarkan alaisuuteen.

Virolaisten henkisestä tilasta hän ei ollut huolissaan, vain omaisuudesta ja rahasta kuten oikea pääomasijoittaja konsanaan. Lisäksi hän heiluu julkisissa tilaisuuksista otetuissa kuvissa aina Putinin takana.

Tämä Moskovan ”sotapatriarkka ” lupasi venäläissotilaille synninpäästön jotka lähtevät sotimaan Ukrainaan. Patriarkka puhui tuossa puheessaan isänmaallisesta velvollisuudesta ja että kuolema on toisten puolesta annettu uhri ja joten se uhri puhdistaa kaikki synnit.

Graafi 26: Espoon ortodoksiset kirkkopäivät

Kuvateksti: Minulle on tullut alustus- ja esitelmäpyyntöjä ihmeellisistä paikoista.

Jos haluat lukea tekstin niin klikkaa oheinen linkki ja käytä julisteen vasemmassa ylälaidassa olevaa suurennussuhdetta: ”Original”. https://www.flickr.com/photos/117852783@N07/12586062584/sizes/k/in/set-72157641106247843

 

 Minun hengellinen kasvuni ja ”tilapäinen mielenhäiriö” ei ota vieläkään laantuakseen. Tätä ”tilapäistä mielenhäiriötä on kestänyt jo yli 20 vuotta. Sen aikana on puolison kanssa haisteltu lukemattomia kertoja nuotion savuja, teltan ovesta ja laavutulilta ihailtu revontulia ja ilta-auringon laskuja. Tähtitaivasta on tuijoteltu ulkomailla joskus jopa 4-5 tähden hotellin parvekkeella.

Minulle on kehittynyt näkemys, että ihminen on psykofyysinen olento jonka kokonaisvaltaiseen kehitykseen kuuluu sekä järki, että tunteet. Mieluummin ehkä painottuen enemmän järjen puolelle.

Sekään ei aina takaa oikeita ratkaisuja, kuten kirjoituksen alussa tuli todistettua. Korkeasti koulutetut ”järjen jättiläiset” eli Suomen huippuekonomistit valitsivat Keynesin uskonlahkon sijaan Friedmanin monetaristisen ”profeetan” noin 50 vuotta sitten.

Tämän valtaan tulleen harhaopin varjolla suomalaiset ekonomistit ovat manipuloinut sekä taloustoimittajat että poliitikot (siis tässä syyllisyysjärjestyksessä) yhteen ainoaan ”totuuteen”.

Tämä uusliberalistinen lahko ja sen pääoman ”vapauttamisusko” on aiheuttanut nykyisen valtavan eriarvoistumisen ja toivottomuuden. Valtavirtaekonomisteilta puuttuu täysin tunne-elämä, vastuu lähimmäisistä ja huono-osaisista sekä käsitys oikeudenmukaisuudesta.

Nyt nähdään tulos Yhdysvalloista. Siellä kaikki pääoma on kertynyt digitalisaation avulla muutaman digimiljardöörin taskuun. Nyt presidentiksi on päässyt yksi ”tunnevammainen” presidentti, jonka nämä digimiljardöörit ovat nostaneet valtaan miljooniensa ja omistamien alustojensa algoritmien avulla. Nyt Donald Trump jakelee nyt miljardööreille kiitoksena kaikki merkittävimmät ministeripaikkansa. Tämän ei pitänyt olla mahdollista.

Musk on hankkinut pääsyn kansalaisten veronmaksu¬tietoihin ilmanlaillista lupaa. Vastustelijoille valtion¬konttorissa on annettu potkut.

Nyt laitetaan köyhät kyykkyyn ja rikkaille lisää verohelpotuksia, joten uusliberalististen ekonomistien taivasten valtakunta on vihdoin toteutunut!  – Hyvästi demokratia. Näin ekonomistien ”pääomien vapauden illuusio” on saanut maallisen ”ylösnousemuksen” ja lopullisen kathariksen.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Edellinen artikkeli:100. Peli on jo menetetty!
Ei uudempia artikkeleita

1 vastaus

  1. Esa J. Rintamäki Vastaa

    Entisenä alumiinitehtaan mittalaitetarkastajajana olen tietoinen mitattavista suureista.

    Kuitenkin, nämä ovat vain pieni osa ”jotakin”, hiukan samaan tapaan kuin koko säteilyn skaalassa näkyvän valon osuus.

    Minä en vieläkään, 68-vuotiaana, tiedä yhtään mitään siitä, miten mitataan empatia ja rakkaus.

    Ei siihen pysty tiedekään.

    Mittaamisen sanotaan olevan vertaamista, silti minulla EI OLE PÄTEVYYTTÄ arvioida juuri rakkauden suuruutta, vaikkakin asian merkitys lienee kaikille selvää…?

    Toisekseen, kun Jeesus ruokki 5000 läsnäolijaa parilla kalankiutiaisella ja viidellä leivänkäntyllä, niin HÄN EI OTTANUT MAKSUA!!!

    Ei VISAA vingutettu edes Golgatan ristin juurella, kun siellä murrettiin synnin valta.

    Samalla toivon osuus kasvoi valtavaksi. Ateismissa ei tällaista toivoa ole, ei pienintäkään.

    Juuri lähimmäisenrakkauden korostaminen maksuttomana tekee kristinuskosta sellaisen, josta markkinatalousmies ei käsitä höykäysen pöykäystäkään.

    Siihen ei kuulu osingot, voittoprosentit tai voitontahto-orientoituminenkaan!

    Oma huomioni: en elä ainoastaan itseäni varten, vaan kirkastaakseni jotain paljon suurempaa.

    Katse pitää nostaa sieltä omasta navasta ja nähdä kuinka se naapuri ei ole ansainnut tulla kohdelluksi riiston kohteena tai muutoin vihollisena.

    En omista edes itseäni, kaikki minulla oleva roina kitarasta ja vaaterievuistani, kirjoistani ja lusikkalaatikostani – on vain lainassa.

    Niin ja yksi huomio vielä: – kaikki ne hienot talousteoriat ovat mielestäni eliitin yritystä selittää sitä, että miksi heillä pitäisi olla yksinomainen oikeus varastaa työntekijän työn tulos itselleen.

    Kaikki nulju-Petterit sun muut Purrat ja Häkämiehet ovatkin pelkkää savua ikuisuuteen verrattuna.

    Eikä aurinko nouse Trumpin kivesten takaa, vaikka kuinka uskoteltaisiin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.