Yhdysvallat on koelaboratorio maailman tulevasta työllisyys ja koulutuskehityksestä. USA:n ytimessä Silicon Valleyssa kehitetään työtä hävittäviä tekoäly- digitalisaatio-, automaatio- ja muita massatyöttömyyttä aiheuttavia järjestelmiä. Ensimmäisinä niitä tietenkin sovelletaan Yhdysvalloissa.

Koulutus ei enää takaa työtä tai ainakaan entistä koulutuksella saatua palkkatasoa, keskiluokkaista turvallisuutta ja elämän hallintaa vaikka talousprofessorit ja valtapoliitikot niin uskottelevatkin. Varsinkin Vihreät Touko Aallon ja Ville Niinistön johdolla.

Pahinta Yhdysvalloissa on, että koulutus ei ole ilmaista kuten pääosin Suomessa. Collegen käymisen kustannukset kasvoivat vuosina1985-2015 noin 125 prosenttia. Vuosina 2004-2014 opintolainan ottaneiden määrälukumäärä kasvoi 92 prosenttia, kertoo psykohistorijoitsija Juha Siltala erinomaisessa kirjassaan: ”Keskiluokan nousu, lasku ja pelot”.

 

Investointi opintoihin on alkanut pelottaa nykyisillä työmarkkinoilla, jotka lupaavat vuonna 2016 valmistuneille elinkautista köyhyyttä ja työttömyyskausia verrattuna siihen, mitä akateeminen tutkinto ennen lupasi. Alle 35-vuotiaiden talouksista 40 prosentilla on velkaa – useimmiten opintolainaa. Opintolainat eivät innosta suomalaisiakaan opiskelijoita vaikka poliitikot niitä suosittelevat.

Amerikkalaiset uskoivat pitkään, että jokainen uusi sukupolvi ansaitsee enemmän ja pääsee taloudellisesti turvatumpaan asemaan kuin vanhempansa ja isovanhempansa.

Kolmessakymmenessä vuodessa akateemiset toimihenkilöt ja johtavassa asemassa työskentelevät ovat kokeneet erottamista ja tulonpudotuksia ja alkaneet huolestua toimeentulosta ja työnsä jatkuvuudesta. Koulutus ei enää takaakaan keskiluokkaista varmuutta. Siitä on valtavaa ylitarjontaa.

Synkkä kehityskertomus Yhdysvalloissa kulminoituu vuosina 1965-1981 syntyneen X-sukupolven kohtaloon: se ei koskaan yltänyt vanhempiensa tasalle, ei saanut säästöjä kokoon ja menetti lamavuosina 2007-2010 puolet omaisuudestaan, kertoo Siltala.

Taloustieteilijä Thomas Piketty määritteli keskiluokan sen mukaan, pystyikö se työtuloilla keräämään asuntovarallisuutta perinnöksi. Taitekohta riskipuskuroidusta keskiluokasta kädestä suuhun eläjiin on suurten ikäluokkien ja X-sukupolven välillä, toteaa Siltala.

Palkat laahaavat USA:ssa. Neljä viidestä amerikkalaisesta ei ole McKinsey Global Instituten laskelmien mukaan onnistunut nostamaan palkkaansa tai on kokenut palkan heikentymistä. Italiassa prosenttiosuus on 97, Britanniassa 70, Ranskassa 63.

USA:ssa työvoimaosuutta on vähentänyt myös nuorten jättäytyminen pois työmarkkinoilta siksi, että tarjotut työt ovat ehdoiltaan sietämättömiä tai palkoiltaan kelvottomia. Silti professori Vesa Puttonen patisti työttömiä tohtoreita ottamaan vastaan ”mitä tahansa työtä” (esim. silpputyöpaikkoja nollatuntisopimuksella)

 

Stanfordin yliopistossa USA:ssa tehty verotutkimus kertoi: vuonna 1940 syntyneistä 92 prosenttia ansaitsi paremmin kuin vanhempansa kolmenkymmenen vuoden iässä verottamattomalla reaalitulolla mitattuna.

Vuonna 1980 syntyneistä enää vain puolet ylittää vanhempiensa tason. Teollisessa keskilännessä luku on vielä alhaisempi, joten siellä äänestetään Trumpia.

Taloustutkijat Acemoglu ja Robinson jakavat Pikettyn huolen mediaanitulojen jämähtämisestä USA:ssa neljänkymmenen vuoden aikana suhteessa ylimpien tulojen nousuun.

Vaarallisinta on heidän mielestään se, ettei koulutus ja yrittäminen enää kannata sosiaalisen nousun pysähdyttyä. Amerikkalaisesta yhteiskunnasta on tullut entistä poissulkevampi sen jälkeen kun talouseliitti on ottanut haltuunsa sekä politiikan että tiedotusvallan ja sitä kautta tuotannon hedelmät.

Lähtiessään tutkimaan amerikkalaisen keskiluokan selviytymiskeinoja Kalifornian piilaaksossa sosiologi Marianne Cooper Stanfordin yliopistosta odotti turvallisuudentunteen kasvavan koulutuksen ja tulotason myötä.

ITC-miljonäärien tyyssijassa koettiin myös köyhtymistä. Mediaanitulot putosivat siellä 19 prosenttia vuosina 2000-2010, muualla USA:ssa vain 5 prosenttia. Asuminen kallistui omistusasujilla 43 prosenttia.

Vaikka lyhimmän koulutuksen käyneet ja nuoret odotusten mukaisesti kärsivät epävarmemmista työsuhteista ja terveydenhoitoetujen taantumisesta sekä suhteellisesta eläkkeiden heikkenemisestä, epävarmuus, ahdistus ja huoli lasten tulevaisuudesta iskivät vastaan yhtä vahvana jokaisella tuloportaalla.

Ne 8,7 miljoonaa palvelualan työpaikkaa, jotka ovat USA:han syntyneet vuoden 2008 romahduksen jälkeen vuoden 2014 puoliväliin mennessä, maksoivat neljännestä huonommin kuin menetetyt työpaikat rakennusalalla ja teollisuudessa. Keskimääräiset tuntipalkat matavat ostovoimaltaan vuoden 1979 tasolla, toteaa Siltala.

Vakituisten työsuhteiden määrä on vähentynyt eniten Yhdysvalloissa jossa ”työmarkkinajäykkyyksistä” on pitkälti vapauduttu. Yhdysvaltojen työvoimasta freelancereita on nyt noin 35 prosenttia ja viiden vuoden kuluttua noin 40 prosenttia.

Taloustieteilijöiden Lawrence Katzin ja Alan Kruegerin mukaan keikka- ja vuokratyöläisten määrä (9,4 miljoonaa) kasvoi USA:ssa välillä 2005-2015 enemmän kuin suoraan työsuhteeseen työllistettyjen määrä (9,1 miljoonaa. Uudenlaisia töitä yhdisti sekä työajan että työnantajan ja tekijän roolien liudentuminen (yritysriski ulkoistetaan).

Matalapalkka-asiantuntijat uhkaavat korkeasti koulutettuja myös nykyisessä digiyhteiskunnassa. USA:han myönnettävillä työviisumeilla vakinaiset asiantuntijat voidaan korvata intialaisella vuokratyövoimalla. Infosys, Wipro, Satyam, ja Tata toimivat paitsi offshoring-palveluina myös vuokratyön välittäjinä USA:ssa toimiville yksiköille.

Kun syrjäytetään amerikkalainen työvoima vaihtamalla työvoiman vuokraajaa, päästään eläkeoikeudenkäynneistä ja saadaan halpaa työvoimaa tilalle. Intialaiset ovat työsuhteessa intialaiseen firmaan intialaisin ehdoin. Näitä kansainvälisiä välitysfirmoja on alettu kutsua bodyshopeiksi. Näin myös Suomessa.

Saksalaisessa tehtaassa enää puolet tai kolmannes väestä on suorassa työsuhteessa, nauttii ay-liikkeen sopimaa palkkaa ja irtisanomissuojaa.

Ydintyövoimaa ympäröi kaksi ulkokehää, vuokratyöntekijät ja sopimussuhteiset alihankkijat. Alihankkijana työntekijä voi noudattaa vaikka Romanian työehtoja. Myös insinöörit saattavat olla omassa varassaan ja töissä vain yksittäisen projektin ajan.

Amerikkalaisen professori Robert Reichin mukaan rikkaiden rikastuminen muiden kustannuksella ei ole muuttunut poliittiseksi kysymykseksi, koska työläiset pelkäävät työpaikkojensa puolesta.

Sama pätee opiskelijoihin, joiden velka on viisinkertaistunut 2000-luvulla samalla kun työmarkkinat ovat huonontuneet. Ei uskalleta radikalisoitua ettei työmarkkinakelpoisuus vaarannu.

Ennen melkein kaikki työsuhteet tuottivat toimeentulon osuutena tuotosta ja tuottavuuden kasvusta. Silloin työntekijöiden ei liioin edellytetty olevan niin täydellisiä ja joustavia kuin enkelien on kuviteltu olleen. Ironisoi Siltala.

Kymmenessä kehittyneessä maassa USA:sta Japaniin ja Eurooppaan aikuisista kaksi kolmasosaa uskoi vuonna 2014, etteivät heidän lapsensa yllä heidän elintasoonsa.

Siltalan lisäksi yhä pahenevasta korkeasti koulutettujen massatyöttömyydestä on varoitellut amerikkalainen tekoälyasiantuntija Martin Ford havahduttavassa kirjassaan: ”Robottien kukoistus”.

Tekoälyn kehitys vaikuttaa erityisen tuntuvasti vastavalmistuneille suunnattuihin työpaikkoihin, ja todistettavasti muutos on jo alkanut.

Sekä Yhdysvalloissa että Isossa-Britanniassa vastavalmistuneet ovat joutuneet yhä useammin ottamaan vastaan töitä, joihin ei vaadita koulutuksessa saatuja taitoja. Samalla ne, jotka edelleen opiskelevat, jäävät työnhaussa vastavalmistuneiden jalkoihin.

Jopa tieteellisiltä ja teknisiltä aloilta valmistuneet ovat joutuneet kokemaan automaation seuraukset. Myös tietotekniikan työmarkkinat ovat muuttuneet lisääntyvän automaation, pilvipalveluiden sekä työpaikkojen matalapalkkamaihin siirtämisen seurauksena.

Vuonna 2013 ajatushautomo Economic Policy Instituten tutkimus paljasti, että Yhdysvaltojen yliopistoissa valmistuu 50 prosenttia enemmän insinöörejä ja tietojenkäsittelyn asiantuntijoita kuin alalta saa töitä (Kiinasta valmistuu 2.5 miljoonaa insinööriä vuodessa).

Tekoälytutkija Antti Meriluoto kirjoittaa kirjassaan: ”Tekoäly – matkaopas johtajalle” kuinka pieni ja arvokas on osaajien joukko josta on maailmanlaajuista kysyntää.

Venture Capital ja M&A-toiminta ovat hyviä tapoja arvioida, kuinka ylikuumentunut markkina tekoäly liiketoimintana on. Hyvä mittari on myös ostetuista yrityksistä maksettu hinta muutettuna hinnaksi per työntekijä.

Teknologia-alalla näiden ”acqui-hire” tai ”buy-hire” yritysostojen, joissa oston tosiasiallinen hankintakohde on startup-tiimi eikä välttämättä teknologia, hinnat liikkuvat noin miljoonassa dollarissa työntekijää kohden.

Hinta luonnollisesti on sitä suurempi, mitä harvinaisempaa tai erikoisempaa osaamista tiimillä on. Juuri nyt kysyntää on koneoppimisen, neuroverkkojen ja tekoälyn osaajista.

Vuonna 2016 tekoälyä kehittäneiden yritysten kaupoissa yhden osaajan hinnaksi muodostui 2,5 miljoonaa dollaria, kertoo Meriluoto.

Syväoppivaa tekoälyä tutkivalla DeepMindilla oli noin 75 työntekijää, kun Google osti sen vuonna 2014 reilulla 500 miljoonalla dollarilla. Jos kauppahinta jaetaan tasan kaikkien DeepMindin työntekijöiden kesken, Google maksoi jokaisesta työntekijästä 6,7 miljoonaa dollaria.

Silti alalta löytyy tätäkin railakkaampia hintalappuja. Kyseenalaista kärkisijaa pitää hallussaan Twitter: se osti neuroverkkojen avulla tehtävään kuvantunnistukseen erikoistuneen Magic Ponyn hiukan yli kymmenellä miljoonalla dollarilla työntekijää kohden.

Mikä saa yritykset maksamaan näitä täysin päättömiltä vaikuttavia kauppahintoja? Muistan, kun Google syksyllä 2006 osti You-Tuben reilun puolentoista miljardin dollarin hintaan, ihmettelee Meriluoto.

Meriluodon kysymykseen on helppo vastata. Näistä ”huippuyksilöistä” ja yhtiöistä kannattaa maksaa sitä enemmän, mitä useampi tavallinen työntekijä voidaan ”eliminoida” tuotantoketjusta pois näiden ”huippuyksilöiden” kehittämillään tekoälyjärjestelmillä. Heistä on tullut käytännössä pääoman ”palkkatappajia”.

Suurimpien tekoälyn kehittäjien kilpailu on todellisuudessa Yhdysvallat vastaan Kiina -maaottelu. Kiinalaisen sijoittajan Kai-Fu Leen arvion mukaan Googlella on palkkalistoillaan puolet tämän hetken 100 parhaasta tekoälytutkijasta. Konsulttiyhtiö McKinsey arvioi, että vuonna 2016 suurimmat yritykset kuten Baidu ja Google investoivat 20–30 miljardia dollaria tekoälyn kehitykseen.

Amazon on tullut mukaan tekoälykilpaan hiukan yllättäen. Vaikka yhtiötä ei aiemmin ole tunnettu tekoälytutkimuksesta, liittyvät pilvipalvelu Amazon AWS, äänihaku Amazon Echo ja Whole Foods -ruokakauppaketjun ostaminen kaikki osaltaan tekoälyn kehitykseen, kertoo Meriluoto.

Nämä vähän työllistävät yritykset ovat syrjäyttäneet vanhat ja työllistävät yritykset. Google esimerkiksi horjuttaa jopa demokratiaa, koska se on alkanut ohjailemaan poliittisesti hakukoneensa toimintaa. Se on alkanut sensuroida vasemmistolaisia ja vaihtoehtoisia mielipiteitä.

Nämä kaikki esimerkit kertovat sen ikävän tosiasian, että panostus koulutukseen lisäisi uusia työpaikkoja vain hyppysellisen digitalisaation syrjäyttämien työpaikoikkojen tilalle.

Kysymys on vain muutamista huippuaivoista, joista on kova maailmanlaajuinen kysyntä. Ne ostetaan takuuvarmasti heti Suomesta teknologian huippuyrityksiin ja yliopistoihin (Linus Torvalds, Bengt Holmstöm jne).

Sama koskee veronmaksajien rahoilla alkuunpantuja start-up –yrityksiä. Nekin ovat pikemminkin pelkkiä rahareikiä ja uhkia, kuin ratkaisuja tulevaisuuden työllistymisongelmiin. Ne päinvastoin – kiihdyttävät työpaikkojen katoa periteisestä teollisuudesta. Google ostaa vuosittain toistasataa start-up-yritystä – myös Suomesta.

Yliopistokoulutuksen työpaikkoja uhkaa myös tietokonepohjainen kauko-opiskelu. Yhdysvalloissa monet huippuyliopistot ovat alkaneet kehittää internetpohjaisia koulutus- ja tutkintopaketteja. Niissä voivat kehitysmaiden älykkäät oppilaat suorittaa tutkintoja eliittikouluja paljon halvemmin kustannuksin, kertoo Ford.

Digitalisaatio alentaa palkkoja. Yhdysvalloissa lukukausimaksuja on lisätty huomattavasti mutta siitä huolimatta opetushenkilökuntaa vähennettiin 2,3 prosenttia vuosien 2009-2011 välisenä aikana.

Opetuskuluja yliopistoissa pidetään alhaisina palkkaamalla yhä useammin osa-aikaista henkilökuntaa tai apulaisopettajia, joiden palkka perustuu opetettuihin kursseihin. Joissain tapauksissa lukukauden mittaisesta kurssista saa palkkaa ainoastaan 2 500 dollaria, eikä työsuhteeseen kuulu luontaisetuja.

Fordin kirja kääntää nurin aiempia uskomuksiamme siitä, että koulutus ja harjoittelu olisivat ratkaisu automaation tuomiin ongelmiin: koneet ovat tulossa ja ne uhkaavat myös suuripalkkaisia ja korkean koulutustason työpaikkoja.

Kaiken kaikkiaan noin 20 prosenttia Yhdysvaltojen korkeakoulutetuista on ylikoulutettuja nykyisiin työtehtäviinsä ja vastavalmistuneiden keskimääräiset tulot ovat pienentyneet yli vuosikymmenen ajan.

Yhdysvalloissa jopa kolmasosa niistä, jotka valmistuvat insinööreiksi tai suorittavat tutkinnon luonnontieteissä tai teknisissä aineissa, eivät onnistu saamaan työpaikkaa jossa he voisivat hyödyntää koulutustaan.

Koulutettujen ylitarjonta on aikaansaanut ilmiön josta käytetään nimitystä ”Tutkintotodistusten inflaatio”. Monet ammatit, joihin vaadittiin ennen vain ylioppilastutkintoa tai vastaavaa kelpoisuutta, ovat nyt avoimia vain alemman korkeakoulun tutkinnon suorittaneelle.

Maisterin tutkinnoista tulee kandidaatin tutkintoja, ja muiden kuin eliittiyliopistojen tutkinnot menettävät arvonsa.

Olemme törmäämässä esteeseen, jota ei voi enää ylittää: yliopistoon hätisteltyjen ihmisten kykyjä ei voi enää lisätä loputtomiin kuten ei myöskään niiden korkean taitotason työpaikkojen määrää, joihin opiskelijat hakeutuvat silloin, jos onnistuvat valmistumaan.

Ongelmana on, että taitoportaikko ei ole portaikko lainkaan. Se on pyramidi, jonka huipulla on tilaa vain harvoille.

 

On kuitenkin käymässä entistä selvemmäksi, että robotit, koneoppimisalgoritmit ja muut automaation muodot täyttävät hiljalleen suuren osan taitopyramidin pohjakerroksesta.

Yleisen (taloustieteilijöiden) käsityksen mukaan kaikki ihmiset voidaan jotenkin survoa pienevälle huipulle, jos koulutukseen panostetaan entistä enemmän.

Vaikka voisimme heiluttaa taikasauvaa ja antaa jokaiselle lapselle ensiluokkaista koulutusta, se merkitsisi, että nuoria yliopisto-opiskelijoita olisi entistä enemmän ja kilpailu harvoista pyramidin huipulla olevista työpaikoista kasvaisi, synkistelee Ford.

Aika moni Intian ja Kiinan 2,6 miljardista ihmisestä haluaa napata eliittityöpaikan itselleen. Vuonna 2013 ajatushautomo Economic Policy Instituten tutkimus paljasti, että Yhdysvaltojen yliopistoissa valmistuu 50 prosenttia enemmän insinöörejä ja tietojenkäsittelyn asiantuntijoita kuin alalta saa töitä.

Puolet valmistuneista ovat muualta haalittuja huippuaivoja eli Yhdysvallat on harjoittanut henkistä kolonisaatiota jo vuosikymmeniä ja vie parhaat aivot muista maista. Silicon Valleyssa työskentelee jo 2 000 suomalaista huippuaivoa.

Tämä kaikki on tilastoitua todellisuutta ja faktaa. Silti Suomessa kaikki ekonomistit ja poliittiset päättäjät uskottelevat, että koulutuksella työttömyys hävitetään! Talousprofessorit toistavat kuorossa, että he USKOVAT ja TOIVOVAT, että digitalisaation tuhoamien työpaikkojen tilalle syntyy vastaavasti uusia ja parempipalkkaisia työpaikkoja.

PS. Samat uhkakuvat voi lukea laajemmin myös edellisiä kirjoja vuotta aikaisemmin ilmestyneestä kirjastani: ”Kasvun loppu – ilman ostovoimaa ei ole kasvua”.