Olen jo vuosikymmeniä yrittänyt saada Ylen tekemään kunnon ohjelmaa digitalisaatiosta ja tekoälystä. 1990-luvulla se vielä onnistui mutta viime vuosikymmenet ovat olleet kumman hiljaisia, vaikka kaikkialla maailmassa on ollut näkyvissä sen yhteiskunnalliset- ja työllisyysvaikutukset.

Siksi tälläydyin innoissani TV:n ääreen kun Ylen Perjantai-ohjelmassa luvattiin pureutua syvällisemmin tekoälyyn ja sen mahdollisuuksiin ja vaikutuksiin. Ohjelman tuottaja Pasi Toivonen vielä hehkutti netissä:

”Perjantai on enemmän kuin tv-ohjelma. Erityisenä kunnianhimonamme on journalistinen verkkovideo. Haluamme tarjota yleisölle pitkin viikkoa journalistisesti mielenkiintoisia videoita, joita halutaan katsoa ja jakaa. Siksi haluan asettaa videokerronnan riman korkealle”.

Hän jatkoi: ”Perjantai ei ole mikään aivot narikkaan -tyyppinen ohjelma. Päinvastoin, me haluamme tarjota katsojille arkiviikon päätteeksi kevyttä aivohierontaa. Tämä on ohjelma, joka uskaltaa kysyä ja näyttää. Perjantai pistää miettimään”.

Ohjelma aloitettiin vuosi, pari sitten. Juontajina aloittivat alussa toimittajat Pekka Vahvanen ja Sean Ricks.

Vahvanen luonnehti tuolloin itseään näin: ”Olen luddiitti eli suhtaudun hyvin vastahakoisesti moderniin teknologiaan, varsinkin tietotekniikkaan. Uskon että teknologian kehitys heikentää ihmisten välistä yhteyttä, tyhmentää meitä, kadottaa seikkailun tunnetta elämästä, tuhoaa jopa korkeasti koulutettujenkin työpaikat ja saattaa tuhota itse ihmisenkin”.

Hänen vastaparinsa Sean Ricks taas ilmoitti olevansa tekno-optimisti: ”En haikaile Pekan tapaan menneiden perään. Olen itsetunnustettu optimisti. En aidosti usko, että maailma on menossa pahempaan suuntaan. Päinvastoin. Olen liian hölmö pelätäkseni mitään”.

Koska Yle on johdonmukaisesti antanut mediatilaa tekno-optimisteille ja kokoomuslaiselle maailmankuvalle, toimittaja Vahvanen vaihdettiin Roosa Kettumäkeen.

Hän puolestaan kuvaili itseään seuraavasti: ”Olen luontaisesti utelias ja kiinnostunut  yhteiskunnallisista muutoksista ja pienistä ilmiöistä, jotka saattavat olla jopa tulevaisuuden valtavirtaa”.

Hän oli minulle entuudestaan tuttu toimittaja, koska jo vuonna 2013 (7.3.) hän oli haastatellut taustatoimittajana minua A-Studion inserttiin, jossa käsiteltiin nuorisotyöttömyyttä. Ohjelmaa veti tuolloin Susanne Päivärinta ja keskustelijoina oli eri puolueiden poliitikkoja.

Haastattelusta jäi mieleeni, että kun maalailin (kun kamera ei käynyt) hänelle melkoisia dystopiakuvia tulevasta jättityöttömyydestä, hän yritti väenväkisin puristaa minulta lääkkeeksi mellakoita, aseellista vastarintaa ja vallankumousjulistuksia jotta jutusta tulisi ”yleisöön menevä” ja viihteellisempi.

Lopulta (kymmenien ottojen jälkeen) hän sai puristettua minulta nauhalle suosituksen, että nuorten täytyisi aktivoitua ja ”nousta barrikaadeille heiluttamaan banderolleja” sen sijaan että menisivät nöyrinä sossun luukulle (sossun luukut-osuus leikattiin pois).

Median sensaatiohakuisuudesta kertoo se, että seuraavana päivänä jopa Rock Radion Jussi Heikelä oli innostunut ”banderollit heilumaan” osiosta ja soitti pyytäen haastattelua. Sielläkin minusta yritettiin väen väkisin tehdä anarkistia tai jonkinasteista ”pommin heittäjää”. Siinäkin pääasia eli teknologinen työttömyys meinasi jäädä pahasti jalkoihin.

Näistä kokemuksista huolimatta ajattelin, ehkä Perjantain tuleva tekoälyohjelma muuttaisi ennakkoluulojani Ylen ohjelmien suhteen. Varsinkin, kun ohjelmaan tarvittavan yleisön saamiseksi kutsussa luki seuraavaa:

Yle Perjantai pistää miettimään – tule mukaan suoran televisiolähetyksen studioyleisöön! Haluatko aloittaa viikonvaihteesi laadukkaan journalismin parissa, suoran televisiolähetyksen tunnelmassa? Yle Perjantain juontajat Roosa Kettumäki ja Sean Ricks vieraineen tuovat journalismin elävän yleisön eteen.

Aluksi toimittaja Kettumäki keskusteli söpösti ”tunteista” Petteri-nimisen palvelurobotin kanssa, joka toimii Helsingissä Kalasataman vastaanottokeskuksessa palvelurobottina.

Vieraana oli myös ihmisvieraita kuten tekoälytutkija Harri Valpola jonka kanssa puhuttiin pintapuolisesti tekoälystä mutta heti kohta toimittaja siirtyi keskustelemaan tekoälyllä varustetun Sofia-robotin kanssa, joka on saanut Saudi-Arabian kansalaisuuden.

Hetken aikaa Kettumäki keskusteli Valpolan kanssa itseoppivista roboteista ja Alfa go ja Alfa Zero peleistä mutta sitten toimittaja kiiruhti pääaiheeseen: ”Voiko robotti haastaa vakiintuneen parisuhteen? Näytettiin noin varttitunnin seksivideo (kohta 11.30. – 25.00), jossa esiteltiin ”tekoälyn huimin saavutus” eli seksinukke Sidore. Siinä oikein piehtaroitiin ”viihdyttävien” asioiden parissa.

Sitten toimittaja Ricks jatkoi seksikeskustelua tekoäly-yrittäjä Ville Hulkon ja moraalifilosofi Michael Laakasuon kanssa. Koko ajan pohjavire keskustelussa oli, että tekoäly on huima mahdollisuus.

Käsiteltiin teemaa, onko seksirobotit ”mahdollisuus” inhimillisiin ongelmiin – tai oikeammin – epämääräinen viittaus väestöräjähdykseen ja ympäristötuhoon sekä työpaikkojen katoamiseen.

Hulkko väitti, että robottien ei ole mitenkään tarkoitus korvata ihmisiä vaan toimia vain ihmisten ”apuna”. Robotit tekevät vain ne työt jotka ei kelpaa ihmisille, raskaat, ikävät, epäterveelliset, vaaralliset työt jne. Toimittaja Ricks ei mitenkään reagoinut tähän uskomukseen.

Kyllä ihmiset tekisivät näitä ikäviäkin töitä mieluummin kun ei mitään, jos niitä olisi tarjolla ja palkkatasolla jolla voi elättää itsensä.

Toimittaja Ricks voisi tutustua vaikka Ylen henkilökunnan kehitykseen joka on digitalisaation suoraa seurausta. Tekoäly ei ehkä korvaa TV:n juontajan töitä mutta taustatoimittajien työt kyllä katoaa.

Yhdysvalloissa yli puolet sanomalehtien toimittajista on saanut kenkää viimeisten 10 vuden aikana

 

Sitten oli haastatteluvuorossa Puolustusministeriön tutkimusjohtaja Pekka Appelqvist, joka kertoi tekoälyn käytöstä sodankäynnissä. Haastattelija maalaili Tähtien sota-ufomaailmaa jossa robotit taistelevat keskenään. Appelqvist kuitenkin rauhoitteli, että tappajarobotit eivät ole vielä tätä päivää. Tekoäly on vain useiden asejärjestelmien olennainen osa.

Tekoälyä käsiteltiin vähättelevään sävyyn ja sitä pidettiin pelkkänä harmittomana leluna. Asian varmentamiseksi toimittajat arvuuttelivat viiden valokuvan perusteella ihmisten ikää. Toimittajat voittivat leikkimielisessä kilpailussa tekoälyn kuvantunnistuksen ylivoimaisesti luvuin 4-1.

Tunnin ohjelma käsitteli tekoälyä tämän päivän digi-leluna, joka sopii hyvin viihdeohjelman täytteeksi. Ohjelman loppupuolella Laakasuo sai sanottua kuin ohimennen tulevaisuuden uhkakuvista kuten teknototalitarismista, Kiinan sisäisen valvonnan kasvojentunnistuksesta ja pisteytysjärjestelmästä.

Aivan ohjelman lopussa tekoälytutkija Harri Valpola sai sen verran puheaikaa, että pääsi toteamaan digitalisaation ja tekoälyn todellisen uhkakuvan. Se on vienyt jo monelta työpaikan mutta ehkä mahdollinen perustulo auttaa tulee avuksi.

Valpola on ainut rehellinen tekoälytutkija, joka on varoittanut tekoälyn todellisista yhteiskunnallisista uhkakuvista jo aikaisemminkin. Ammattitaidottomat toimittajat eivät ymmärtäneet tehdä yhtä ainutta asiallista kysymystä häneltä näistä Valpolan aiemmin esiin tuomista uhkakuvista.

Valpola ehti varoittaa, että nykyisillä verotuksellisilla säännöillä tekoälystä hyötyy vain pieni eliitti. Siksi olisi tärkeätä saada tekoälyn kehittely demokraattiseen kontrolliin, ettei siitä hyödy vain pieni eliitti.

Kun Valpola ehti sanoa, että se vaatii verotuksen uudistamista, niin toimittaja Ricks lopetti keskustelun ja tokaisi: ”päätetään tämä ilta veroihin”.

Siis ohjelman viime sekunneilla päästiin käsiksi tekoälyn todellisiin yhteiskunnallisiin vaikutuksiin. Ohjelma olisi pitänyt aloittaa näistä Valpolan tärkeistä yhteiskunnallisista näkemyksistä. Ohjelman juontajat olivat täysin pihalla tekoälyn todellisista vaikutuksista.

He keskittyivät vain ns. viihteelliseen puoleen. Seksinukke ja seksi- ja Tähtien Sota keskusteluineen muistutti enemmänkin Seiskalehden ja ”keltaisen lehdistön” journalistista tasoa.

Nyt ymmärrän täysin toimittaja Pekka Vahvasen vaihtamisen kultalamemekossa keikistelevään Roosa Kettumäkeen. Vahvanen ei missään tapauksessa olisi ”sopiva” kokoomuslaiseen digiuskovaiseen tiede-käsitykseen ja Ylen kokoomuslaiseen ohjelmapolitiikkaan. Mikael Jungner jo totesi ollessaan Ylen pääjohtajana, että tuolloin kaikki välijohto ja tuottajat valittiin ”sopivan” puoluetaustan mukaan.

Vahvanen kirjoittaa omalla freelancerin työnhakupalstallaan: ”Uskon, että perinteiset oikeisto–vasemmisto-kysymykset – jotka ovat uutismedian keskeisimpiä kiinnostuksen kohteita sinänsä arvokkaiden bikinikuvien lisäksi – ovat melko marginaalisia verrattuna ihmiskunnan tämän vuosisadan suureen kysymykseen: ihmisen ja teknologian suhteeseen.

Tarvitsemme keskustelua siitä, miten tieteen ja teknologian kehitys muuttaa yhteiskuntaamme ja jopa ihmisenä olemisen perusteita. Varsinkin tähän liittyvistä kysymyksistä olen viime aikoina pyrkinyt kirjoittamaan”.

Hän olisi saattanut ottaa Perjantain tekoäly-keskustelun painopisteeksi aivan toiset asiat kuin tuottaja Pasi Toivonen ja Uutis- ja ajankohtaistoimituksen päätoimittaja Jouko Jokinen. Hän on entinen Aamulehden päätoimittaja, lehdestä josta liikkui vasemmistopiireissä anekdootti: ”Totuus ei pala tulessa, mutta Aamulehti palaa”.

Jokinen on todennut kysymykseen joka koski hänen edeltäjänsä Atte Jääskeläisen aiheuttamaan kohua: Entä Ylen riippumattomuuden saama kolaus. Miten se korjataan? ”Siihen pitää vastata hyvällä journalismilla, joka päivä. Ja poliitikot pitää pistää tiukoille, lupasi Jokinen.

Perjantai-ohjelmassa saattaisi olla pientä korjattavaa. Ylen toimittajat pitäisi ensin laittaa tiukoille, jotta heidän olisi mahdollista laittaa poliitikot ja päättäjät tiukoille.

Ohjelman sisällöstä suurin vastuu on tuottaja Pasi Toivosella. Jos Ylen kokoomuslaiseen ohjelmapolitiikkaan ei kuulu, että digitalisaation ja tekotekoälyn työttömyyttä, köyhyyttä ja eriarvoisuutta lisääviä vaikutuksia saa tuoda esiin Ylessä, voi tekoälyä käsitellä viihteellisin keinoin ihan asiallisestikin.

Voisin antaa hänelle pienen vinkin. Hän olisi voinut valita youtubesta seksirobotin sijaan tekoälysovellutuksen presidentti Barack Obaman puheesta.

Pasi Toivosen kollega, Hesarin tuottaja Tuomas Peltomäki on kommentoinut sitä osuvasti seuraavasti.

Viimeinen kerta kun uskoin silmiäni oli heinäkuussa 2017. Youtubessa julkaistiin video, jossa Yhdysvaltain silloinen presidentti Barack Obama istui kasvot kameraan päin puhumassa ampujan Sandy Hookin alakouluun tekemästä hyökkäyksestä.

Ongelma ei ollut se mitä Obama puhui, vaan se miltä hän näytti. Video ei ollut aito. Ääniraita oli, mutta Obaman kasvot, eleet tai ilmeet eivät.

Pelkkien sanojen perusteella keinoäly kehitti Obaman huulien liikkumisen, pään kääntymisen, ilmeet, silmien pälyilyn ja kulmakarvojen kohottelun. Lopputuloksena oli video, jossa esiintyy täysin todellisen näköinen Obama.

Jo ensimmäisen minuutin aikana katsojalle alkaa valjeta keinoälyvideon kauhistuttava voima. Nyt kuka hyvänsä voisi matkia Obaman – tai Trumpin, tai Putinin tai kenen tahansa muun maailman mahtimiehen ääntä, generoida ja julkaista ihmisten kuohuttamiseksi videon, jossa presidentti näyttäisi julistavan esimerkiksi rotuvihaa, homomuslimien vallankumousta tai aikomustaan vaihtaa ura banaaninviljelyyn.

Peltomäeltäkin jäi tekoälyn ”mahdollisuudet” vielä kesken. Sama mitä voidaan tehdä kuvapuolella, voidaan toteuttaa myös äänipuolella. Valtaapitävistä poliitikoista on valtavasti äänimateriaalia jota voidaan syöttää tekoälyn algoritmeille.

Ensin voidaan kirjoittaa haluttu sanoma jonka tekoäly muotoilee esimerkiksi Obaman ääneksi. Sen jälkeen siihen muokataan youtuben tapaan tekoälyllä myös kuva. Tekoäly voi oppia ihmisen persoonallisen äänen minuutissa, väittävät kiinalaiset tutkijat. Ohjelma tarvitsee vain minuutin kestävän äänitallenteen, ja äänen ”klooni” on pian valmis.

Sitten – jos ”hänet” onnistutaan hakkeroimaan jollekin uutiskanavalle, hän voi suorassa lähetyksessä sanoa esimerkiksi seuraavaa:

”Kansalaiset, maamme tiedusteluosasto on saanut juuri selville, että Putin on julistanut Venäjän armeijan hälytystilaan ohjushyökkäystä varten. Kehotan kaikkia amerikkalaisia menemään aivan ensi tilassa väestösuojiin ja ottamaan mukaansa viikon juoma- ja ruokatarvikkeet.

Nyt on kansallinen hätätila Yhdysvaltojen armeija tulee tekemään kaiken mahdollisen. Jumalan siunausta kaikille amerikkalaisille”.

Siinä olisi vielä ”myyvempi” idea Perjantai-ohjelmaan tekoälyn nykyisistä ”mahdollisuuksista”. Perjantain seksipitoinen tekoälyohjelma oli kaukana tästä ”viihdepläjäyksestä”.

Ylen ohjelmapolitiikka on muutenkin lipsunut jo aivan liikaa viihteen ja urheilun puolelle. Maailmankuvan rakentamiseksi tarvittaisiin kiireesti ammattitaitoisia toimittajia ja erityisesti riippumattomia tuottajia, jotka valitsisivat haastateltavakseen viihdeohjelmiinkin muitakin kuin vallassa olevia ”oikean puolueen” lobbareita.

Esimerkiksi: Evan Matti Apunen Jälkipörssissä, Liberan Heikki Pursiainen Jälkipörssissä), Etlan Mika Maliranta usein A-Studiossa), EK:n Heidi Sabanadesan Jälkiviisaissa ja pankkien lobbareita Tiina Helenius Jälkipörssissä, Aki Kangasharju usein A-studiossa, Leena Mörttinen Jälkipörssissä ja Jussi hyöty Jälkipörssissä sekä Talouslehtien päätoimittajia (EK:n lobbareita) kuten Arno Ahosniemi Jälkipörssissä, Pekka Seppänen Jälkipörssissä, vain muutamia mainitakseni.

Ylen A-Studio ja Aamutelevisiokin voidaan luokitella nykyisin asiaohjelmien sijaan viihdeohjelmiksi – niin hampaattomiksi ne ovat tulleet. Niissä toimittajien ammattitaito ei riitä edes asiallisten jatkokysymysten tekemiseen.

Jopa Ylen omassa mainonnassa toimittajat Jari Korkki ja Jan Andersson sanovat, että heidän tehtävänsä ei ole olla mitään ”revolverihaastattelijoita” ja ”hiillostaa” haastateltaviaan, vaan haastateltavalle ”pitää antaa tilaa” ja mahdollisuus tuoda omia näkemyksiään rauhassa esille.

Suomennettuna se tarkoittaa, että päättäjät voivat rauhassa sanoa mitä sylki suuhun tuo, ilman pelkoa joutua kiinni valehtelusta. Pääasia on, että haastattelutilanteessa ilmapiiri on sopuisa ja mukava. Samalla toimittajat pääsevät vallassa olevien kaveriksi ja verkottumaan sisäpiiriin.

Siksi Ylestä on savustettu ulos sellaiset ammattitaitoiset toimittajat kuten Leif Salmén, Ari Korvola, Seppo Konttinen ja Susanne Päivärinta, joilla olisi tarvittavaa ammattitaitoa tehdä myös kriittisiä vastakysymyksiä eikä vain sopuilla.

Nykyinen Ylen tilanne ei ihan vastaa Uutis- ja ajankohtaistoimituksen uuden päätoimittaja Jouko Jokisen lupausta, että ”poliitikot pitää pistää tiukoille”.

Ylen Ajankohtaistoimituksen ”ammattitaidosta” kertoo jotain, että jo edellisten vaalien edellä lähetin kaikille Ylen toimittajille oheisen kysymyspatteriston, jotta heillä olisi jotain kättä pidempää haastatellessaan kansanedustajaehdokkaita. Ainoa mihin ammattitaitonsa riitti tuolloin, oli loputtomien säästölistojen perääminen – tulopuolesta ei kyselty ollenkaan.

Televisio / kysymykset YLE:n toimittajille vuoden 2015 vaalien alla: Kun Te Ylen toimittajat nyt tenttaatte tulevia euroehdokkaita ja puolueiden puheenjohtajia ehdottaisin kysyttäväksi seuraavia kysymyksiä. Niitä ei havaintojeni mukaan ole heiltä kysytty:

1.Kun Suomesta on hävinnyt finanssikriisin aikana lähes 80 000 teollista työpaikkaa, miksi digimaailmaan ei ole syntynyt vastaavaa määrää uusia työpaikkoja?

2. Digitekniikan sovelluksista 2/3 osaa liittyy tuotantotekniikan ja internet-pohjaisen itsepalvelun kehittämiseen. Se luo muutaman uuden työpaikan, mutta hävittää vanhoja työpaikkoja monin verroin enemmän.

3. Digitekniikka lisää toki tuottavuutta. Kun tuottavuus kasvaa nopeammin kuin markkinat, miten se voi kasvattaa työpaikkoja?

4. Miten on mahdollista, että työ (=työtunnit eivät ole lisääntyneet Suomessa, vaikka Suomen talous on kasvanut 3 kertaa nopeammin kuin EU-maiden keskiarvo (BKT lähes kaksinkertaistunut) 90-luvun laman jälkeen aina finanssikriisin alkuun asti (15v)?

5. Työttömyystilastot ja työllisyystilastot eivät mittaa TYÖN MÄÄRÄÄ. Työtunnit on ainoa oikea mittari joka kertoo työn määrässä tapahtuneet muutokset. Työttömyys voi laskea, kun sama työtuntimäärä tehdään epätyypillisillä työsuhteilla.

6. Miksi talouden kasvu ei enää luo työpaikkoja, vaikka kaikki poliitikot, EK, ay-johtajat ja taloustoimittajat niin väittävät? Työpaikat teollisuudessa eivät ole kasvaneet 70-luvun puolenvälin jälkeen tuotannon kasvun suhteessa. Miksi toimittajat eivät ota tätä julkisuudessa ylläpidettyä valhetta esille?

7. Miksi maailman ylivoimaisesti parhaan vientimaan Saksan talouskasvu on juuri ja juuri plussan puolella (välillä lipsahtahti jopa pakkasen puolelle)? Saksan markkinaosuuden ryöstö toisilta mailta nollasummamarkkinoilla ei kasvata markkinoiden kokonaiskysyntää.

8. Kun teollisten työpaikkojen tilalle on syntynyt pääasiassa palvelualojen ns. ”paskatyöpaikkoja” joilla ei enää elä, miten se kasvattaa ostovoimaa? Suomessa uusista työpaikoista on 70% on näitä ns. ”paskatyöpaikkoja”.

9. Yrittäjille on annettu lukuisia verohelpotuksia, varallisuusvero ja kelamaksut poistettu, yhteisövero alennettiin 26 prosentista 20 prosenttiin ja siitä huolimatta uusia työtunteja ei ole syntynyt vaikka niin luvattiin. Missä olikaan veronalennusten dynaamiset vaikutukset?

10. Kun pääomat ja kauppa vapautettiin, OECD, IMF, Maailmanpankki ja EU lupasivat, että talous lähtee rakettimaiseen nousuun ja tulee miljoonia uusia työpaikkoja. ILO: tilastot kertovat, että finanssikriisin jälkeen vuodesta 2007 pelkästään G20 maista on kadonnut 54 miljoonaa työpaikkaa. Työpaikkoja ei ole tullut mutta miljonäärejä kyllä.

11. Kuinka teknologialla aikaansaatu tuottavuus ja sitä kautta saadut tuotot ohjautuvat tai ohjataan takaisin markkinoiden ostovoimaksi? – nythän on käynnissä jatkuva supistamisen, kurjistumisen ja ostovoiman katoamisen kierre pohjalle. Ostovoiman kehitys on kuitenkin kaiken kasvun, yrittäjyyden ja työpaikkojen (edes teoreettisten) tärkein edellytys.

12. Miksi poliitikot ovat vapauden ideologian varjolla päästäneet pankit niin suuriksi ja ilman valvontaa, että niiden taseissa on pelkkien johdannaispapereiden arvo kymmenen kertaa suurempi kuin koko maailman bruttokansantuote?

13. Väitetään, että finanssikriisi on ohi, vaikka pankkien taseissa olevien johdannaispaperien määrä on vain kasvanut vuoden 2008 jälkeen, eikä vähentynyt niin kuin pitäisi. Samoin varjopankkitoiminnan velat ovat lisääntyneet ja EU-maiden kokonaisvelka on 4,7 kertaa niiden BKT. Miten näin ylivelkaiset maat voivat lisätä kulutuskysyntäänsä?

14. EU:sta ja rahaunionista – Kun Suomea puoliväkisin tungettiin rahaunioniin, luvattiin taloudellista kasvua ja uusia työpaikkoja. Kävikin aivan päinvastoin. Viimeisten 30 vuoden aikana Euroopan talouden 10-vuoden keskiarvon kasvu on trendinomaisesti laskenut lähelle nollasummamarkkinoita.

Näitä kysymyksiä ei ole yksikään Ylen toimittaja ole osannut tai ymmärtänyt kysyä päättäjiltä, taloustieteilijöiltä, poliitikoilta tai tekoälytutkijoilta.

Vastaukset kysymyksiin löytyvät täältä.

Vastaavalla toimittajalla Jouko Jokisella on vielä sarkaa kynnettävänä, ennen kuin hän saa toimittajansa ja tuottajansa esittämään edellä olevat kysymykset ja vielä ymmärtämään kysymysten takana olevat faktatiedot.

Pitäisiköhän Ylen toimittajat laittaa uudelleenkoulutukseen? Onneksi siellä on edes yksi ammattitaitoinen toimittaja.

Myös päätoimittaja Riikka Venäläisellä on syytä katsoa peiliin. Hän totesi itsekriittisesti Ylen journalismipäivillä: ”Sen sijaan, että ollaan kuin pappiskunta, joka salaperäisesti loihtii journalismia, pitää antautua keskustelulle, avata työprosessi ja lähteet. Kyse on asenteesta ja toimintatavoista”. Ylen pitäisi osoittaa se myös käytännössä.

Myös Jokisella on haaste saada nostettua Ylen ohjelmatuotanto ja tällaiset Perjantain viihteelliset ”aivot narikkaan” -tasoiset ohjelmat tutkivan- ja asiajournalismin kunnianhimoisemmalle tasolle.

Sitä edellyttää jo veromaksajien vuosittain antamat puolen miljardin ”tukiaiset” Ylen ohjelmatuotantoon. MTV, Nelonen ja Sub hoitakoon sitten mainosrahoin viihdepuolen.

Suomi on ollut jo monena vuotena lehdistönvapauden ”ykkösmaa” – minkähän ihmeen vuksi?

Kummallista, että median tutkijat nukkuvat sikeää talviunta ja paistattelevat päivää ”journalistisesti maailman parhaana ja vapaimpana maana”.

PS. Vielä 1990-luvulla Ylessä oli vielä ammattitaitoisia toimittaja jotka haistoivat tulevaa yhteiskunnallista kehitystä ja ottivat asian aktiivisesti esille.