”Rohkea journalismi tukee demokratiaa. Yhteiskunnallisen keskustelun on oltava moniäänistä ja rakentavaa, jotta demokratia voi jatkossakin hyvin”. Näin luki ansiokkaasti Hesarin pääkirjoituksessa 28.6. 2018, ja jatkui:
”Median rooli vapaassa yhteiskunnassa on haastaa ja kyseenalaistaa vallankäyttäjiä. Kansalaisille on välitettävä tietoa myös arkaluontoisista ja keskeneräisistä asioista, jotta heillä on mahdollisuus ottaa niihin kantaa.
Yhä monimutkaisemmassa yhteiskunnassa ja globalisoituvassa maailmassa toimittajien tehtävä on avata yleisölleen myös eri ilmiöiden ja päätösten taustoja ja seurauksia. Tehtävä vaatii sekä osaamista, aikaa että resursseja. Rohkea ja ammattitaitoinen journalismi on kuitenkin keskeinen osa demokratiaa.
Journalistien tehtävä on huolehtia siitä, että eri väestöryhmät tulevat kuulluiksi myös tiedonvälityksessä. Medialla on mahdollisuus antaa ääni myös niille, joiden ääni ei yhteiskunnassa muuten kuulu. Journalismi ei voi olla eliitin puhetta eliitille. Toimittajilla ei ole varaa sulkeutua itsensä kaltaisten kuplaan”. Hienoja periaatteita Hesarilta.
Hesarin linjasta ja uutisoitavista aiheista päättää käytännössä Hesarin aamupalaverissa viisi miestä: vastaava päätoimittaja Kaius Niemi, päätoimittaja Antero Mukka, pääkirjoitustoimittajat Paavo Rautio, Juha Akkanen ja Matti Kalliokoski.
Kaikki he vakuuttavat noudattavansa näitä edellä lueteltuja journalistisia arvoja. He todellisuudessa valitsevat aiheet ja myös näkökulman sekä sen mistä ei kerrota.
Journalismissa kuitenkin on ylivoimaisesti tärkeintä se, mistä vaietaan. Otetaanpa muutama esimerkki, missä Hesarin tasapuolisuus on kaukana totuudesta.
Kun alkukesästä 2018 Sote-uudistus oli kuolinkouristuksissaan, arvostettu lääketieteellinen julkaisu The Lancet julkaisi tutkimuksen, jossa Suomen terveydenhuollon laatu ja tulokset ovat laajan kansainvälisen tutkimuksen mukaan maailman parhaat. Suomen terveydenhuollon kustannukset ovat myös muita vertailumaita selvästi pienemmät – pienistä hoitoon pääsyongelmista huolimatta.
Potilaiden odotusongelmat olisi voitu helposti hoitaa ostamalla lääkäripalveluja alihankintana yksityiseltä puolelta kuten hammaslääkäripalveluja on ostettu jo vuosikausia.
Hyvää järjestelmää ei olisi tarvinnut laittaa kokonaan uusiksi.
Koska julkistus olisi ollut Juha Sipilän porvarihallituksen ja Petteri Orpon yksityistämislinjan kannalta kiusallinen, tutkimusta ei julkaistu Hesarissa kuten muut mediat. Vasta runsaan viikon jälkeen (5.7.) Hesarissa oli toimittaja Jaana Savolaisen sote-uudistukselle myönteinen kolumni otsikolla: ”Sote –uudistus toteutuu – tavalla tai toisella”. Kolumnissa oli sisään piilotettuna The Lancet-tutkimus ja sen tulokset.
Vaikenemiseen ilmeisesti vaikutti Hesarin suurin yksityinen pääomistaja, Hesarin pitkäaikainen hallituksen puheenjohtaja ja Suomen rikkain mies Antti Herlin, sillä hän yrittäjänä myös kannattaa yksityisen bisnestoiminnan levittäytymistä valtionhallintoon. Hänenkin johtamansa yrityksen (Kone) bisnes- ja työpaikat ovat globalisoituneessa ja vapautetun pääoman maailmassa jo yli 95 prosenttisesti muualla kuin Suomessa.
Tietysti hänen omistamansa median täytyy olla hiljaa tästä ikävästä takaiskusta, kun ”sosialistinen” (valtio-omisteinen ja hallinnoima) järjestelmä rankataan maailman parhaimmaksi. Kokoomushan ja yksityiset terveydenhoitoyritykset ovat jo vuosikymmenen ajan valittaneet sitä tehottomaksi jonne tarvitaan kilpailutusta nostamaan tehokkuutta ja tuottavuutta.
Nyt siis Hesarinkaan ei ole sopivaa keikuttaa rikkaitten ja kokoomuksen ylläpitämää markkinauskoa. Tutkimus kertoo ikävästi, että Suomen terveydenhuollolla on parhaat näytöt niin laadun, saatavuuden kuin kuolleisuustilastojenkin perusteella ja sitä on mittareidemme perusteella kehitetty viime vuosina tehokkaimmin, toteaa HUSin toimitusjohtaja Aki Lindén tiedotteessa.
”Olemme nyt Suomessa saavuttaneet parhaimman ja tehokkaimman terveydenhuoltojärjestelmän, minkä ihmiskunta on missään ikinä saavuttanut. Missään muussa maassa ei ole koskaan päästy tällaiseen kattavuuteen, tehokkuuteen, oikeudenmukaisuuteen ja laatuun näin edullisilla kustannuksilla”, Lindén sanoo.
Kalleinta hoito on Yhdysvalloissa jossa on yksityinen järjestelmä, yli 8 000 dollaria henkilöä kohden (Suomessa vähiten 3 300 dollaria). Tutkijaverkostossa kehitetyt terveydenhuollon laatumittarit kertovat, että Yhdysvaltojen suurella summalla saavutetaan vain 70 prosenttia Suomen terveydenhuollon tuloksista.
Kummallista, että tällaisesta ilouutisesta Hesarissa (eikä Ilta-Sanomissa) ei ollut riviäkään vaikka Yle Uutiset (27.6)ja Iltalehti (27.6.)hehkuttivat sitä täysin rinnoin.
Herlin on Hesarin suurimpana osakkeenomistajana myös suurin vaikuttaja
Hesarissa markkinatalouden toimivuutta ei saa kritisoida. Ei myöskään hallituksen ylläpitämää ns. ”kestävyysvajetta” joka on Valtionvarainministeriön ja Martti Hetemäen luomus. Sen laskelmat ovat kuitenkin ”hihasta vedettyjä” joita on tarkemmin tarkastellut yliaktuaari Olli Savela.
Ruotsin tutkimuslaitos Konjuktur Institut ei suosittele kestävyysvajeen käyttöä ollenkaan koska se on niin epävarma taustaoletusten suhteen. Silti Hesari ei ole julkistanut Savelan laskelmia koska pääoman ja Kokoomuksen ylläpitämää uskomusta ylisuuresta julkishallinnosta ei saa horjuttaa.
Eikä nämä ole ainoita asioita josta Hesari on vaiennut. Myös vapaa pääoma- ja pankkibisnes on erityisesti Hesarin erityissuojeluksessa.
Sveitsissä järjestettiin alkukesästä kansanäänestys Vollgeld-aloitteesta. (Vollgeld= täysi raha). Sillä pyrittiin estämään pankkeja luomaan ”tyhjästä” rahaa jotta pankkijärjestelmän moraalikadon tilalle saataisiin luotettavuutta ja uskottavuus pankkien välille takaisin. Onhan EKP syytänyt pankkien taseissa olevien velkapapereiden ostamiseen (joita ei kukaan enää osta) ja talouden elvytykseen jo 2 500 miljardia veronmaksajien piikkiin.
Finananssikriisissä pankkitukea on paisutettu veronmaksajien rahoilla peräti 3 800 miljardiin EU-maiden pankeille jotta ne pysyisivät pystyssä. Yhdysvalloissa siihen käytettiin 1 700 amerikan biljoonaa.
Maailmalla on piilossa kaikkien aikojen velkavipu. Pelkästään Yhdysvaltain, euroalueen, Japanin ja Kiinan keskuspankit ovat kymmenen viime vuoden aikana pumpanneet maailman finanssimarkkinoille uunituoretta rahaa lähemmäs 15 000 miljardia Yhdysvaltain dollaria vastaavan määrän.
Samaan aikaan maailman kaikkien julkisten ja yksityisten velkavastuiden yhteismäärä on paisunut hilkkua vaille 240 000 miljardiin dollariin. Se on enemmän kuin milloinkaan ennen ja noin 70 000 miljardia dollaria enemmän kuin kymmenen vuotta sitten juuri ennen finanssikriisiä. Tämä velkavuori rajoittaa digitalisaation lisäksi tulevaa kulutuskysyntää, kasvua ja tulevia (teoreettisia) työpaikkoja. Velka on diskontattua ostovoimaa. Näistä velkavuorista sekä johdannaispapereiden kokonaisarvoista ja niiden alaskirjauksesta Hesari on ollut käsittämättömän hiljaa.
Hesarin taloustoimitus teki Sveitsin Vollgeld-aloitteesta yhden palstan lyhennetyn pikku-uutisen otsikolla: ”Sveitsissä torjuttiin rahajärjestelmän uudistus”, kun esimerkiksi Kansan Uutiset teki siitä kokosivun jutun.
Nykyään yli 90 prosenttia Sveitsissä liikkeellä olevasta rahasta on elektronisessa muodossa. Sveitsissä asiasta on mahdollista järjestää kansanäänestys siksi, että maalla on edelleen oma valuutta. Sen sijaan Suomi ja muut euromaat eivät voisi edes teoriassa palauttaa rahanvaltaa ilman eroa valuuttaunionista.
Hesari on aina ollut pääoman asialla.
Hesari oli jo Aatos Erkon aikana ja toimesta ajamassa Suomea väkisin EU:n ja rahaunionin jäseneksi jopa media-alan johtajat paheksuivat Hesarin toimia. Jopa lehdistöneuvos ja Kauppalehden pitkäaikainen päätoimittaja Lauri Helve paheksui lehden omistajan tarkoitushakuisia toimia.
Hänen omaatuntoaan jäi kolkuttamaan myös suurten mediayritysten EU-propaganda 1994. Kolme suurinta sanomalehtitaloa asettuivat yhtiöinä EU-jäsenyyden taakse, mitä hän ei pitänyt hyvänä, sillä median ei hänen mielestään pitänyt ohjailla kansalaisia.
Aatos Erkko kuritti lähimpiä alaisiaan säälimättömästi – Kun Helsingin Sanomissa ei noudatettu hänen tahtoaan, toimituksessa tehtiin ”teloituksia”. Tutkija Aleksi Mainion kirja ”Erkon kylmä sota. Helsingin Sanomat Moskovan varjossa ”käsittelee sekä Aatos Erkkoa että hänen isäänsä Eljas Erkkoa. Kirjassa kerrotaan, että Erkko toi kantansa varsin painokkaasti Helsingin Sanomien ja Ilta-Sanomien johdon tietoon ja oletti, että hänen mielipiteensä otettaisiin huomioon.
Jos Erkolta tuli ohjeita, ”yksikään päätoimittaja ei koskaan sanonut, että Erkko tahtoo näin vaan minun mielestäni tulisi tehdä näin”, lehden pitkäaikainen politiikan toimittaja Anneli Sundberg ironisoi ilmiötä sattuvasti kirjan haastattelussa. – Ilmeisesti sama meno jatkuu edelleen nykyisen Suomen rikkaimman ohjauksessa.
Hesari lupasi tuolloin vallassa olevien taloustieteilijöiden avustuksella ja Paavo Lipposen suulla, että vapaakaupalla ja EU:n ja Valuuttaunionin avulla saadaan EU:n ja Suomen talouskasvu nousuun ja työttömyys selätettyä.
Kun nyt jälkikäteen tarkastellaan sekä talouden että työllisyyden kehitystä niin kymmenen vuoden BKT:n keskiarvokäyrät sojottavat kaakkoon eikä koilliseen.
Empiirisesti Hesarin ja vallassa olevien ”talousviisaitten” lupaukset olivat täysin vääriä ja katteettomia. Se oli tietysti kiusallista lehden silloisen päätoimittajan kannalta (pt. Janne Virkkunen). Kun olen yrittänyt saada myöhemmin näitä graafeja Hesarin sivuille, Hesarin peräänkuuluttama ”moniäänisyys” katosi jostakin syystä välittömästi.
Edes Hesarin ja Herlinin ajama ja Konetta hyödyttävä maailman kaupan ja pääoman vapauttaminen ei ole tuottanut uskoteltua tulosta. Siksi siitäkin on vaiettava jotta lehden uskottavuus säilyisi.
Myöskin pankkijärjestelmän riskeistä Hesari on ollut vaiti. Olen yrittänyt saada oheista graafia julkaistavaksi Hesarissa ja Kauppalehdessä – tuloksetta, Sitä ei ole julkaistu ilmeisesti siksi, että vähän ”hitaampikin” Hesarin lukija ymmärtäisi siitä heti, miksi Vollgeld-aloitetta tarvitaan.
Se ei kuitenkaan sovi pankeille eikä Hesarille, jotka haluavat jatkaa johdannaispapereiden ja virtuaalirahan taikomista, koska veronmaksajien piikki on auki Hesarin ajaman ”vapaus-ideologian” myötävaikutuksella.
Tätä graafia ei ole näkynyt valtamedioiden palstoilla
Hesarin taloustoimitus ei ole selvittänyt lukijoilleen edes arveluttavaa EKP:n keksimää Beil-in järjestelmää, jossa pankkien omaa pääomaa voidaan kriisitilanteessa vahvistaa velkakirjoilla ja kuluttajien säästöillä. Hesari on ilmiselvästi pääomien juoksupoika joka tekee kuten omistaja toivoo tai käskee.
Nyt Hesaria ohjailee miljardööri Antti Herlin Hesarin hallituksesta käsin. Samoin verkkokauppa Amazonin perustaja ja maailman rikkain mies Jeff Bezos omistaa sanomalehti The Washington Postin, jota Trump pitää yrityksen äänitorvena.
Eikä tämä medioiden ohjailu ole vierasta edes kommunistisessa Kiinassa. Sielläkin maailman suurimpiin kuuluva verkkokauppa Alibaba omistaa Hongkongissa ilmestyvän South China Morning Post –lehden.
Herlin on Suomen suurimpia veronkiertäjiä. Hän käyttää kahta veroparatiisissa toimivaa holding-yhtiötä hyväkseen. Näin hän maksaa Suomeen aivan minimaalisesti veroa joten Hesari ei voi kovin äänekkäästi vaatia veroparatiiseja ja pankkeja kuriin.
Hesarilla oli töissä aiheesta ansiokkaasti kirjoittava toimittaja Jyri Hänninen, joka kirjoitti aiheesta kirjan: ”Veroparatiisit ja Suomi, eli Kuinka liituraitamafia pyörittää varjotaloutta ja laskun siitä maksamme me”. (2014). Ilmeisesti hänen toimintakenttänsä Hesarissa kapeni sen verran, että hän vaihtoi työpaikkaa.
Hiilamon raporttissa samaa kuin Thomas Pikettyn näkemyksissä.
Vuosi sitten Hesari vaikeni tarkoitushakuisesti Hiilamo-paperista. Lehti oli hiiren hiljaa professori Heikki Hiilamon erinomaisesta eriarvoisuutta vähentävän raportin julkistamistilaisuudesta. Ylen uutiset, Iltalehti ja A-Studiokin kertoivat näyttävästi tästä Kalevi Sorsa –säätiön tuottamasta raportista.
Iltalehti julkaisi 6.6. 2017 pitkän ja perusteellisen 15 kohdan parannusehdotuksen, joka perustui brittiläisen professori Anthony Atkinsonin vuonna 2015 julkaistuun kirjaan Inequality – What can be done? Hesarissa ei ollut ”jostakin syystä” riviäkään raportista.
Siinä ehdotettiin rikkaiden, pääoman ja perintöveron korottamista – Sehän ei sovi Hesarin päätoimittajan ja lehden ”häikäilemättömän” (Wikipedian luonnehdinta) pääomistajan ideologiaan.
Sehän hankaloittaisi miljardööri Herlinin rikastumista jatkossakin. Suurituloisimpien ylin marginaalivero oli vuonna 1987 noin 72 prosenttia, kun se vuonna 2015 oli enää noin 56 prosenttia. Herlinin ja muidenkin rikkaiden kohdalla se on olematonta.
Forbesin miljardöörilistalle yltää nyt seitsemän suomalaista miljardööriä, niistä neljä on Herlinejä, ja heidän omaisuutensa määrä on 11 miljardia euroa. Se on yhtä paljon kuin 40 prosenttia vähävaraisimmista suomalaiskotitalouksista on varallisuutta yhteensä (7 vastaan 1 850 000).
Noudattelee taloustieteilijä Pikettyn verotus-suosituksia.
Hallituskin on herännyt eriarvoistumiskehitykseen, sillä pääministeri Juha Sipilä nimitti tammikuussa työryhmän etsimään ratkaisuja eriarvoisuuden pysäyttämiseksi. Sipilän hallitusta nämä Hiilamon ehdotukset eivät taatusti miellytä. Siksi Hesarinkin viisi aamupalaverin sensoria päättivät olla uutisoimatta asiasta.
Hesari ei ole ”ymmärrettävistä syistä” uutisoinut myöskään tilintarkastaja Ritva Oeschin verotuslaskelmia. Hän on todennut, että nyt rikkaat kansalaiset ja suuryritykset eivät maksa veroja kuten ennen.
Suomessa yritysten veroja on alennettu kokoomuksen toimesta vuoden 2004 tasosta yhdeksän prosenttiyksikköä. Vuonna 2013 Suomen yritysverokanta laskettiin 20 prosenttiin. Alemmas kuin EU:n ja OECD:n keskiarvo, joka on 25 prosenttia. Veroja menetettiin noin miljardi euroa.
Suomessakin vallitsee hurja ero suuryritysten mediaaniveroasteen (alle 7%) ja pienten/keskisuurten yritysten 21-24%:n tosiasiallisen veroasteen välillä.
Jos osingot olisivat kokonaan veronalaisia, saataisiin verotuloja lisää miljardi. Jos pääomatuloista maksettaisiin myös kunnallisveroa, saataisiin Oeschin mukaan lisää kaksi miljardia.
Vuonna 1997 poistettiin varainsiirtovero (entinen leimavero) pörssiosakkeiden kaupalta. Jos tämä vero palautettaisiin, saataisiin lisää verotuloja kaksi miljardia euroa. Jos yrityksille palautettaisiin vuonna 2010 poistettu Kela-maksu, saataisiin miljardi euroa vuodessa.
Harmaa talous ja suuryritysten kansainvälinen ”verosuunnittelu” syö potentiaalisia verotuloja 4-8 miljardia vuodessa.
Herlinin suvun bisnekset toteutuvat digitalisaatiota hyödyntäen. Suvun jäsenet tietävät takuuvarmasti miten Koneen hissien etäkorjausta ja Cargotecin satama-automaatiota hyväksi käyttäen voidaan nostaa tuottavuutta ja omistajien osakkeiden arvoa.
Herlinin-suvun neljä miljardööriä hyödyntävät digitalisaatiota.
Tästä syystä kaikki Hesarin toimittajat uutisoidessaan digitalisaation ”mahdollisuuksista” aina kirjoitustensa lopussa muistavat (ilmeisesti heidän on pakko) mainita, että vaikka digitalisaatio alussa hävittää joitakin vanhoja työpaikkoja, se pitkällä aikavälillä luo uusia ja parempipalkkaisia työpaikkoja.
Hesarin toimittajat pelkäävät työpaikkojensa puolesta eivätkä uskalla kirjoittaa mitään kriittistä digitalisaation kääntöpuolesta. Tekoäly on korvaamassa voimakkaasti toimittajien työtä ja mediatalojen yt-neuvottelut ovat jatkuvia..
Digiuskovainen Hesari ei edes kerro kuten Kansan Uutiset (6.7. 2018), että teknologiajätit porskuttavat nykyään veronmaksajien kustannuksella. Apple, Amazon, Facebook ja Foxconn kuuluvat yhtiöihin, jotka saavat Yhdysvalloissa yhä suurempia veroetuja vastineeksi lupaamistaan työpaikoista, vaikka juuri teknologiayhtiöt työllistävät poikkeuksellisen vähän.
Ne ovat saaneet viiden viime vuoden aikana vähintään 3,9 miljardin dollarin (3,34 miljardin euron) edestä tukea Yhdysvaltain osavaltioilta ja kaupungeilta. Amerikkalainen Good Jobs First –järjestö laski, että Wisconsiin tulevan Foxconin tehtaan yhden työpaikan hinnaksi tulee 1,5 miljoonaa dollaria.
Juuri nämä digiyhtiöt ovat tulleet kuuluisiksi siitä, että ne eivät maksa veroja mihinkään maahan kuten Hesarin suuromistaja Antti Herlin.
Hesarin viisi ”aamupalaverikahvittelijaa” vahtivat, että Herlin ja muutkin miljardöörit voivat rauhassa rikastua. He vahtivat myös, että kukaan muukaan ulkopuolinen ”asiantuntija” ei pääse keikuttamaan venettä vaan kaikkien on oltava valtakunnassa digiuskovaisia.
On vallalla toimituksen ns. ”suomettuminen” jota voisi nimittää vaikkapa ”Herlindisierungiksi”. Se sensuroi Hesarin journalistisen tasapuolisuuden pääoman etäispäätteeksi. Siis tärkeintä ei ole Hesarin tiedonvälityksessä se mistä puhutaan vaan mistä vaietaan.
Nokian hallituksen puheenjohtaja Risto Siilasmaa on kirjoittanut kirjassaan Nokian ongelmista ja Jorma Ollilan tavasta johtaa Nokiaa. Siellä vaiettiin huonoista uutisista ja pimitettiin tietoa ongelmista.
Kirjassa hän tiivistää mottonsa näin: ”Uutisten puuttuminen on huono uutinen. Huono uutinen on hyvä uutinen. Hyvä uutinen ei ole uutinen lainkaan”.
Hesari (ja Yle) oli Nokian loistopäivinä Ollilan kauko-ohjauksessa totesi (kirjan: ”Rahan perässä – Vallan kintereillä” –kirjoittaja) historiantutkija Jouni Yrjänä hiljattain Ylen Radio Suomessa (10.10. 2018). Hänen mukaansa Nokia sai Hesarilta erityiskohtelun ei mitään kritiikkiä sallittu. Ohessa Hesarin sensuroima kirjoitukseni (2010) Ollilasta.
”Sairaalloinen epäluuloni” Hesarin journalistiseen tasapuolisuuteen sai kuitenkin taas vahvistusta, kun Hesarin HSTV näytti 15.2. 2018 Tietoyhteiskunnan kehittämiskeskuksen (Tieke) järjestämässä paneelissa puolentoista tunnin ohjelman, jossa kaikki puoluejohtajat pohtivat tekoälyn vaikutuksia. Siitä muodostui historiallinen avaus.
Mukana olivat Touko Aalto (Vihr), Li Andersson (Vas), Anna-Maija Henriksson (Ruots), Antti Rinne (Dem), Sampo Terho (Sin) ja puhetta johti toimittaja Marko Junkkari (HS). Siinä kaikki muut puoluejohtajat paitsi Juha Sipilä (Kesk) ja Kai Mykkänen (Kok) kannattivat jonkinlaista ”robottiveroa”.
Lehti referoi HSTV:n haastattelua seuraavana päivänä. Siinä Hesarin toimittaja Karla Kempas ei ”sattumalta” KERTONUT SANALLAKAAN OHJELMASSA KÄSITELLYSTÄ ROBOTTIVEROSTA, vaikka se oli ohjelman mielenkiintoisin osa ja ajallisestikin se kesti noin kolmasosan keskustelutilaisuuden ajasta.
Erityisen mielenkiintoiseksi sen teki se, kuinka tarkoitushakuisesti oli valittu Hesarin nettisivulle klipit ohjelmasta.
Koko ohjelmaa ei tietenkään esitetty, vaan siellä oli vain kaksi klippiä, jotka molemmat olivat – kuinka sattuikaan – robottiveron vastustajista – Juha Sipilän ja Kai Mykkäsen mielipiteistä joissa ei puhuttu mitään robottiverosta.
Nykyään maailman arvokkaimmat yhtiöt ovat digiyhtiöitä.
Jos tätä Hesarin ylläpitämää uskomusta digitalisaation siunauksellisuudesta joku tutkija uskaltaa epäillä, niin sellainen uutinen jätetään Hesarissa ideologisista syistä noteeraamatta. Seuraava uutinen pääsi jopa televisiouutisiin, mutta ei Hesarin sivuille.
Kelan johtava tutkija Pertti Honkanen on alkukesästä 2018 vahvistanut että työttömyys on pysyvä ilmiö. Vuonna 2016 syntynyt suomalainen voi odottaa olevansa työelämässä yhteensä 31,4 vuotta, selvisi Kelan tuoreesta tutkimuksesta. Työttömänä hän tulee olemaan laskennallisesti kaikkiaan 4,9 vuotta mikäli suhdannetilanne pysyisi syntymähetken kaltaisena (eli nykytilanne).
Kun uutta työtä ei synny, työttömyysjaksot pitenevät.
Vertailun vuoksi nykyiset kolmekymppiset syntyivät maailmaan, jossa työttömyysodote oli vain kaksi vuotta. Jos oletetaan, että puolet väestöstä välttyy kokonaan työttömyydeltä, niin silloin se viiden vuoden keskiarvo toisella puoliskolla on jo 10 vuotta. Silti lähes kaikki talousprofessorit, digiasiantuntijat, poliitikot ja Hesari uskottelevat, että täystyöllisyys on vielä mahdollista.
Koska tämä raportti sotii täysin Hesarin päätoimittajien uskomuksia ja ideologiaa vastaan, se on luonnollisesti sensuroitu Hesarin aamupalaveri-inkvisitiossa.
Sensuroinnin kohteeksi on joutunut myös Tapio Laakson ProGradu-työ: ”This time it’s different – työn loppumisen tulevaisuuden historia”.
Mitä enemmän automaatio on vienyt työpaikkoja sitä enemmän siitä vaietaan.
Siinä Hesari on saanut ”ansiotonta arvonnousua” koska Laakson tilastointi perustuu pääasiassa Hesarin julkaisemiin automaatiota koskeviin juttuihin. Vaikka Hesari on systemaattisesti boikotoinut ja yrittänyt ”hiljentää” allekirjoittanutta, olen tutkielmassa saanut maininnan ainakin kahdeksan kertaa (s.23,55,64,66,72,93,98) koska 90-luvulla en vielä ollut täydellisessä Hesarin boikotissa – ja taisin olla tuolloin lähes ainoita kriitikoita. Edes Hesari ei pysty viemään minulta automaatiokriitikon pioneerin viittaa.
Tutkielmassa käsitellään pääasiassa yleistä automaatiokeskustelua mutta ei sitä, että Hesarissa saa palstatilaa arvioni mukaan 95 prosenttisesti vain digimyönteiset kirjoitukset. Siinä olisi mediatutkijoille tutkimisen paikka.
Kriittinen automaatiokeskustelu Hesarissa on ollut olematonta
Hesari on ollut häivyttämässä tarkoitushakuisesti työllisyyden todellista tilaa. Se ei ole puuttunut edes siihen, että työttömyystilastoja on kaunisteltu keinotekoisesti monella eri tavalla.
Kaikenlaiset kepulityöpaikat (silpputyöpaikat) ja nollatuntisopimukset (84 000) ovat yleistyneet, kun kunnon työpaikkoja ei enää ole tarjolla. Palkaton työ on Sipilän hallituksen yksi uusi aktivointikeino ja se on samalla veronmaksajilta uusi tukiainen yrittäjille. Siis työttömän on tehtävä ilmaistyötä (oltava aktiivinen) jotta olisi oikeutettu työttömyystukiin.
Palkattoman työn määrästä ei ole valmista tilastoa, joten Seura-lehti (30/2018) kartoitti tilannetta yhdistelemällä eri tilastojen tietoja. Jopa 451 000 suomalaista tekee vuosittain ilmaista työtä. Ne parantavat keinotekoisesti työttömyystilastoja. Hesari on kyllä hehkuttanut Sipilän porvarihallituksen työllisyystavoitteen (72%) toteutumista, mutta ei puhunut mitään ilmaistyöstä.
Ilmaistyöstä Hesari ei ole puhunut mitään.
Tässä kirjoituksessa on vain muutamia viimeaikaisista havainnoistani kuinka pääoma käyttää Herlinin välityksellä mediavaltaa Hesarissa.
Hesari ei myöskään puhunut mitään (KU/VL 6.7. 2018) entisen kansanedustaja Kati Peltolan uudesta erinomaisesta kirjasta: ”Kohtuus kaikessa – kestävän talouden Suomi”. Tietysti siksi, koska siinä ehdotetaan verotusmuutoksia, jotka ovat Herlinille ja pääomalle myrkkyä.
Kati Peltola ehdottaa progressiivista, tulojen mukaan kiristyvää verotusta kaikille tulolajeille. Erilaisten sosiaalietuuksien tilkkutäkin tilalle hän esittää perustuloa ja sitä täydentävää syyperusteista tukea, joka katettaisiin kaikista tuloista maksettavalla sosiaalivakuutusmaksulla.
Vuonna 2008 julkaitiin ”Reilu verokirja”, jossa tutkailtiin uutta verojärjestelmää.
Muitakin kirjoja, jotka eivät ole Hesarin päätoimittajien uskomusten mukaisia, sensuroidaan: kuten ”Rapautuvan palkkatyön yhteiskunta” ja ”Halvennettu työ”. Ne kertovat, että digitalisaatiolla menetettyjen työpaikkojen tilalle ei ole tullutkaan kaivattuja hyväpalkkaisia töitä.
Hesari on myös ollut hiirenhiljaa kansantaloustieteilijä ja vasemmistopoliitikon Sara Wagenknechtin kirjasta: ”Raha ilman ahneutta – Kuinka pelastautua kapitalismilta”, joka ruotii ansiokkaasti Saksan talous- ja keskittymiskehitystä joka on tapahtunut ”vapauden”-ideologian nimissä. Hän asettaa koko markkinatalouden toimivuuden kyseenalaiseksi.
Tämä Hesarin tiedonvälityksen yksipuolisuus näkyy myös lukijakatona. Hesarin koko lukijamäärä on enää 742 000 se on menettänyt puolet lukijoistaan. Helsingin Sanomilla on viikossa 1,3 miljoonaa verkkovierasta, mutta päivässä siis vain vajaa 200 000. Kokonaismenetys on yli puoli miljoonaa kontaktia. Ei ihme, että myös Sanoma-konsernissa ja Hesarissa ovien saranat aukeavat vain ulospäin.
Hesari antoi palstatilaa vain uusliberalistisille talousasiantuntijoille. (Paunio oli myös keynesläinen)
Hesarin johto syö pääoman kädestä ja sen on toteltava kuuliaisena ettei kävisi samoin kuin edelliselle lehden päätoimittajalle. Mikael Pentikäiselle syntyi yllättäen ”luottamuspula” Hesarin hallituksen puheenjohtajan kanssa joten Pentikäinen sai ”mennä”.
Kummallista, että median tutkijat eivät uskalla ottaa esille näitä yhteiskunnallisesti tärkeitä aiheita, joista Hesari ja muut valtamediat (kuten myös Yle) kollektiivisesti vaikenevat.
Ei edes Journalisti-lehti uskalla puuttua Hesarin harjoittamaan sensurointiin ja vaikenemisiin. Kaikki journalismin tutkijat nukkuvat tyytyväisenä yhteiskunnan verorahoilla syvää talviunta.
Edesmennyt akateemikko Paavo Haavikko kritisoi aikoinaan vapaata tiedonvälitystä. Hän on todennut, että minkään yksinkertaisen viestin läpivieminen on mahdotonta, jos ei ole käytettävissä propagandakoneistoa (mediaa).
Haavikko ironisoi kirjoittamisen vapautta sanoen, että virallista sensuuria ei tarvita, meillä on yhtä monta sensoria kuin on kirjoittajaakin, joista jokainen varmistaa tulevaisuutensa.
”Kun toimittajat puhuvat vaikkapa mainonnasta tai politiikasta, he eivät tunne mitään kaunistelemisen tarvetta, on todennut viestintätutkija Erkki Karvonen. Jok’ikinen vika tuodaan päivänvaloon.
Mutta annas olla kun median pitäisi ruotia hivenen itseään. Silloin puhutaan yksinomaan huoneentaulukieltä – miten asioiden pitäisi olla, millaista journalismi parhaimmillaan on. Kaikki muu yhteiskunnassa näyttäytyy likaisena ja raadollisena, vain journalismi puhdasvetisenä lähteenä tämän pahuuden keskellä, ironisoi Karvonen.
Jos kirjoittamisen vapautta ei enää Suomessa ole, niin markkinoiden ja pääoman vapaudesta saa kyllä ainakin Hesarissa kirjoittaa. Mutta tämän vapauden ja digitalisaation seurauksista sitä vastoin ei saa – vai onko joku nähnyt Hesarin sivuilla oheista graafia?
Pääomien vapaus on kiihdyttänyt eriarvoisuuden kartanoajalle jolloin Suomessa syntyi sisällissota.
Viime vuosikymmeninä on perustettu lukuisia ajankohtaisiin talouden ja politiikan kysymyksiin keskittyviä kansainvälisiä foorumeita ja joukkoviestimiä. Ne tuovat päätöksentekijöitä politiikan, liike-elämän ja hallinnon aloilta yhteiseen keskusteluun ja yhdistävät maailmanlaajuisesti vaikutusvaltaisia henkilöitä.
Markus Ojala väitöstutkimus ”The Making of a Global Elite – Global Economy and the Davos Man in the Financial Times 2001–2011” määrittelee nämä instituutiot ylikansallisen eliittiviestinnän tiloiksi ja arvioi niiden merkitystä maailmantalouden hallinnassa. Antti Herlin, Hesarin päätoimittajat ja jopa jotkut lehden luottotoimittajat sekä tietysti Evan Matti Apunen ovat olleet vakiovieraita Davosissa.
Tutkimus kertoo, että talouseliitti määrittää yhä talouspolitiikan linjat ”Tavoitteena luoda suotuisa poliittinen maaperä kaupan, markkinoiden ja pääomaliikkeiden vapauttamiselle.”
Tutkimus osoittaa, että talouden globalisaatio ja rahoitusmarkkinavetoisen talousjärjestyksen edistäminen ovat läheisesti kytköksissä talouden ja politiikan eliittien väliseen vuorovaikutukseen ja erityisesti viestintään.
Hesari järjestää jopa maanpuolustuskurssin kaltaisia ”Talouden puolustuskursseja”, joissa levitetään yksipuolista uusliberalistista talouspropagandaa.
Toisen maailmansodan jälkeen erityisesti länsimaiset, ylikansallisesti toimivat yhtiöt, pankit ja sijoittajat ovat vetäneet talouden ja politiikan eliittien kansainvälisen vuorovaikutuksen muotoja.
Journalismin itsesäätelyelin Julkisen sanan neuvosto (JSN) julkaisi hiljattain yksityiskohtaisen kannanoton sananvapaudesta. JSN:n puheenjohtaja Elina Grundström totesi siitä: ”Radikaaliksi tämän (kannanoton) tekee korkeintaan aika, jossa on unohdettu, että oikeus saada tietoa on aivan keskeinen osa sananvapautta myös lainsäädännössämme”. Ideologisesta vaikenemisesta joistakin tiedoista on tullut tärkeä osa Hesarin tiedonvälityksestä.
Edellä esitettyjen esimerkkien valossa kirjoituksen alussa Hesarin pääkirjoituksessa esitetyt mahtipontiset julistukset Hesarin tasapuolisesta ja moniarvoisesta journalismista tuntuvat paitsi falskeilta myös farisealaisilta. Suomenkin journalismissa Money talks!
Suorastaan irvokkaalta tuntui kun Hesari mainosti Helsingin katukuvassa kahdella kielellä: ”Herra presidentti, tervetuloa vapaan lehdistön maahan!”, kun kaksi (Trump ja Putin)suurvaltajohtajaa tapasivat kesällä Suomessa.
Hetki sitten julkaistiin televisiossa ansiokas dokumentti: ”Totuus pelissä” joka kertoo Yhdysvaltojen ”puolueettomasta” journalismista. Dokumentin mukaan journalismi ei nykymuodossaan ole vallan vahtikoira vaan markkinavoimien kontrolloima maskotti – näinhän se taitaa olla Suomessakin – Hesarin päätoimittajien vakuuttelusta huolimatta.
Jotta Hesari voisi säilyttää uskottavuutensa ja kasvonsa, minusta olisi kohtuullista, että päätoimittajat Niemi ja Mukka sekä toimittajat Rautio, Akkanen ja Kalliokoski tarttuisivat kynään ja korjaisivat sekä todistaisivat vääriksi esittämäni väitteet tämän blogin kommentti-osuudessa.
PS. Tarkemmin mediakritiikistäni kirjassani: ”Kasvun loppu – ilman ostovoimaa ei ole kasvua”.