Nykyään kaikki poliitikot – puolueisiin katsomatta – vannovat koulutuksen, tutkimuksen, innovaatioiden ja startup -yritysten nimiin uusien työpaikkojen saamiseksi. Se ei ole mikään uusi oivallus.

Jo 90-luvun laman jälkeen hehkutettiin ITC-osaajista Suomen pelastajaa, kunnes 2000-luvun vaihteessa IT-kupla puhkesi ja Suomessa alkoi teknologiateollisuuden vähittäinen alamäki.

IT-kuplan jälkeen näistä ITC-alan vanhemmista huippu-insinööreistä tuli melkein ongelmajätettä. Kun myös ruotsalainen Ericsson joutui tuolloin vaikeuksiin, se antoi ”kultaisen kädenpuristuksen” eli vuoden palkan kaikille yli 35-vuotiaille insinööreille, jotka suostuivat vapaaehtoisesti jättämään yhtiön! Sama toistui Nokian alasajossa. Yli 40-vuotiaat olivat pääoman mielestä jo auttamattoman yli-ikäisiä ja siten kehityskelvottomia.

Huipputeknologian ja ITC-sektorin piti olla tuotannon kolmas tukijalka paperin ja metallin rinnalla. Nokia piti hetken tätä uskomusta pinnalla, mutta sitten se ja koko teknologiateollisuus sakkasi pahasti.

Jorma Ollila auttoi tuolloin Nokian ja Suomen talouden nousuun, se oli hetken maailman suurimpien ITC-yritysten joukossa. Myös Nokian alamäen tahtipuikot olivat Ollilan käsissä, kun se ei enää kestänyt isompien digiyhtiöiden kyydissä mukana.

Ollila toi ”troijan hevosen” Microsoftilta Nokian johtoon.

Teknologiateollisuuden lisäksi Tekes ja Sitra Esko Ahon johdolla hehkuttivat tuolloin, että uusia työpaikkoja saadaan huippuosaajia lisäämällä tutkimus- ja tuotekehitykseen ja siellä uusille lupaaville tuotealueille – kävikin aivan päinvastoin.

Sitra käytti miljoonia yhteiskunnan verovaroja bioteknologian starttiyrityksiin. Niillä saatiin aikaiseksi muutama kymmen 2-5 hengen yritystä, joista puolet lopetti tai oli konkurssissa viiden vuoden sisällä. Pari yritystä pääsi lentoon ja amerikkalaiset ostivat ne heti. Tuotanto (usein myös tuotekehittely) siirrettiin heti kohta matalapalkkamaihin. Nokian tapauksessa t&k-toiminta siirtyi pääosin Kiinaan, Intiaan ja Romaniaan.

Sama hypetys on vallalla nytkin pelifirmojen, cleantechin ja biotalouden uusista innovaatioista. Kun entiselle sellutehtaalle laitettiin nimeksi ”bio-tehdas”, niin heti vaadittiin yhteiskunnalta tukiaisia ja poliitikot hehkuttivat, että Suomi on nyt lähdössä nousuun. Rahaa tuli valtiolta ja Euroopan kehityspankilta miljoonakaupalla.

Nyt teknologian kehityshankkeiden etunenässä on sairaala- ja terveysteknologia, nano-teknologia, implanttien kehittäminen, hyvinvointipalvelujen sopimusvalmistaminen (yksityistäminen), hoitokonseptien kehittäminen, kuntoutuspalvelujen kehittäminen, diagnostiikkapalvelut jne.

Sipilän hallitus on vähentänyt tutkimuspanostuksia vaikka vaatii samanaikaisesti ”digiloikkaa”.

Suurin osa yhteiskunnan rahoittamien Sitran ja Tekesin (nykyisin Business Finland) ITC-sektorin tukirahoista menee todellisuudessa näiden uusien organisaatioita madaltavien ja ihmistyötä korvaavien järjestelmien sekä netin kautta tapahtuvien itsepalveluinnovaatioiden kehittämiseen. Ne kaikki hävittävät entisestään nykyisiä teollisuuden ja palvelualan työpaikkoja.

Vain pieni osa tuotekehittelystä suuntautuu uusien tuoteinnovaatioiden kehittämiseen tavaratuotannon puolelle ja uusiksi myytäviksi kulutustavaroiksi (kuten Saksa ja Ruotsi). Perustutkimus ja soveltavakin tutkimus on niin kallista, että vain isoilla yrityksillä on siihen varaa. Tätä koulutusta ja perustutkimustakin Sipilän hallitus on nyt ajamassa alas.

Näistä digitalisaation uusista innovoinneista saattaa muutaman startup yrityksen perustaja rikastua ja tulla jopa miljonääriksi, kun ne myydään ulkomaisille riskisijoittajille. Näinhän pääministeri Juha Sipiläkin rikastui myydessään elektroniikka-alan osittain omistamansa yrityksen ulkomaalaisille.

Lamassakin suomalaiset digiosaajat rikastuvat palkansaajien kustannuksella.

Useimmissa näissä uusissa innovoinneissa duunarilta kuitenkin häviää työpaikat tai hänen asemansa huononee. Jos asian ilmaisisi oikein rumasti voisi sanoa, että nämä digitalisaation innovaattorit ovat käytännössä pääoman ”palkkatappajia”, koska heille maksetaan siitä, miten paljon he pystyvät ”eliminoimaan” työntekijöitä tuotantoketjusta tuottavuuden parantamisen nimissä.

Uusia työpaikkoja toki tulee, mutta vain murto-osa digi-innovaatioiden aikaansaamista menetyksistä. Silti hallitus uskottelee, että niillä työttömyys saadaan kuriin – aivan kuten 90-luvulla uskottiin.

Vuonna 2014 ICT-alat työllistivät reilut 98 000 työntekijää ja vuonna 2017 lähes 104 000. Samaan aikaan työllisten määrä Suomessa kaikkiaan pysyi suurin piirtein ennallaan. ICT-aloilla kasvu kohdistui ennen kaikkea ohjelmointiin sekä konsultointiin ja siihen liittyvään toimintaan.

Suomessa ICT-alojen osuus kaikista työntekijöistä oli vuonna 2016 EU-maiden suurin, 6,6 prosenttia. EU-maiden keskiarvo oli 3,7.

T&K -henkilöstö edustaa melko pientä osaa kokonaistyövoimasta.

Etlan tuoreen (23.5. 2018) tutkimuksen (Startupit kansantaloudessa -tutkimuksen) mukaan Suomeen perustetaan vuosittain noin sata lupaavaa, potentiaalisesti skaalautuvaa startup-yritystä. Määrä vastaa noin kahta prosenttia kaikista vuosittain aloittavista nuorista yrityksistä, joilla on perusedellytykset kasvulle.

Useimmiten lupaavimmat startupit nousevat ohjelmistoalalle. Kasvavat- ja startup -yritykset – sekä yrittäjät – ovat keskeisiä koko kansantalouden kasvulle, mutta usein vasta vuosien viiveellä. Näin toteavat raportin tehneet Etlan tutkijat Mika Maliranta, Mika Pajarinen ja Petri Rouvinen optimistisesti.

Menestyneistä startupeista puhutaan välillä myös yksisarvisina, jolloin termillä tarkoitetaan yli miljardin euron markkina-arvon alle 10 vuodessa saavuttaneita yrityksiä. Suomen taloushistoriaan mahtuu vasta yksi yksisarvinen: pelifirma Supercell.

Vaikka Supercell oli listautuessaan markkina-arvoltaan samansuuruinen kuin Kesko, se työllisti vain 200 nörttiä kun Kesko noin 20 000 työntekijää. ITC-yritykset työllistävät minimaalisesti mutta tekevät työttömiksi maksimaalisesti. Jo puolet Supercellin omistuksesta (Japanin kautta) on kiinalaisella Tancentilla (ostohinta 6,5 mrd€).

Heti perään amerikkalainen peliyhtiö Zynga osti 600 miljoonalla suomalaisen Small Giant Games –peliyhtiön (alle 50 henkeä) ja heidän osaamisensa.

Työpaikkoja lähtee perinteisiltä aloilta vinhasti. Postin toimitusjohtaja Heikki Malinen kertoo amerikkalaistutkimuksesta kaupan alalta, jonka mukaan yksin Yhdys­valloissa neljä miljoonaa myynti­miestä on menettänyt työnsä viimeisten viiden vuoden aikana jonkinlaisen automati­soinnin takia.

Vuonna 2016 Suomeen perustettiin pääomasijoittajia kiinnostavia startupeja vain 79 yritystä. Muita aloittelevia yrityksiä useammin ne toimivat ohjelmistoalalla ja sijaitsivat yrityshautomoissa ja -kiihdyttämöissä. Joka kolmannella näistä potentiaalisista kasvuyrityksistä oli kuitenkin vaikeuksia saada riittävästi rahoitusta.

Pankinjohtajien ammattitaito ei riitä arvioimaan startup -yritysideoiden toimintakelpoisuutta. Avuksi ovat tulleet pääomasijoittajat eli ns. ”enkelisijoittajat”. He ovat usein niitä harvoja entisiä startup yrittäjiä, jotka ovat yritysmyynneillään rikastuneita (kuten Juha Sipilä) ja haluavat tehdä uuden lottopotin sijoittamalla uuteen startup -yritykseen.

Heillä ei kuitenkaan perimmäisenä tarkoituksena ole ”luoda uusia työpaikkoja” vaan pikavoittoja vaikka juhlapuheissaan Sitran ohella mainostavat aina startup -yhtiöiden luovan kasvua ja apua työttömyyteen.

Kaikki enkelisijoittajat eivät ole kuitenkaan ”enkeleitä” vaan ovat täysiverisiä roistoja. Kun pääomasijoittaja ostaa vakavaraisen pörssiyhtiön, se usein ensi töikseen putsaa yhtiön taseesta likvidit varat, sitten pilkkovat yhtiön parhaat osat pienempiin palasiin ja myyvät ne, tankkaavat yhtiön täyteen velkaa ja pistävät lainarahat taskuunsa.

Lopuksi tehdään yhtiön huonoilla osilla konkurssi, häivytään paikalta ja jätetään velkojat nuolemaan näppejään. Startup -yrittäjien tulee olla tarkkana enkelisijoittajien suhteen.

Kammottavia esimerkiksi vuosituhannen vaihteessa olivat Salcomp ja kiinteistöhuoltoyhtiö ISS. Salcompin tapauksessa enkelisijoittaja EQT osti sen lainapääomalla jolloin ostettava yritys joutui lopulta erilaisin järjestelyin ostoksen maksumieheksi. Pääomasijoittajat voivat ostaa ja kaapata täysin terveen yrityksen jolla on hyvä kassavirta ja paljon omaisuutta.

Suomalaiset enkelisijoittajat sijoittavat vuosittain vain olemattomat 30 miljoonaa euroa start-upeihin. Mediaanisijoitus on noin 20 000 euroa, mediaaniomistusosuus, joka sijoituksella saadaan, on 1,28 prosenttia yhtiöstä. Yleensä näissä noin 200 000 euron rahoituskierroksissa yhtiö arvostetaan noin miljoonan euron arvoiseksi.

Puolet sijoittajista saa rahansa takaisin vähintään kaksinkertaisesti, 10 prosenttia saa omansa takaisin ja 40 prosenttia sijoituksista menetetään listasi Founder Institute Finland startup -kiihdyttämön Suomen osaston johtajana toiminut Reidar Wasenius. ”Tyypillisesti rahat ovat noin viisi ja puoli vuotta kiinni yrityksessä.”

Sipilän ”digiloikassa” on T&K -menoja vähennetty.

Startup- yrityksiä syntyy aika vähän ja onnistujia vielä vähemmän. Silti niitä perätään työllisyyden ja kasvun pelastajiksi. Poliitikkojen lisäksi Verohallinnon viestintäjohtaja Mikko Mattinen ja yrittäjä Peter Westerbacka ovat julkisuudessa esittäneet optimistisesti, että Suomeen tarvitaan lisää uusia kasvuyrityksiä (ja mielellään valtion tukemana).

”Haluamme esittää kaikille puolueille toiveen liittää hallitusohjelmaan tavoitteeksi saada joka vuosi 1 500 uutta kasvuyritystä Suomeen.” Tosin nämä digiuskovaiset eivät näe ongelmana, että parhaat niistä ostetaan heti kohta jonkin digialan megayhtiön haltuun ja rikastuttamaan Suomen sijasta monikansallista pääomaa.

Vaikka Sipilän hallitus nyt aikoo myydä valtion omaisuutta ja haluaa siirtää näin ”taseen töihin” sekä sijoittaa rahat uusiin nouseviin startup -yhtiöihin, valtion investoinnit niihin eivät aina näytä kovin lupaavilta.

Kuusi eläkeyhtiötä sekä Helsingin yliopisto ovat kärsimässä miljoonatappioita huonosti menneen pääomasijoituksen vuoksi. Kohteena ovat olleet pienet pörssin ulkopuoliset alkuvaiheen kasvuhakuiset startup -yritykset.

Kyse on noin 30 miljoonasta eurosta julkista rahaa, jonka eläkevarojen hoitajat ja yliopisto ovat sijoittaneet kuuteen terveydenhuollon kasvuyritykseen, jota hallinnoi Tutor Invest -riskisijoitusyhtiö. Sijoituksen arvo on alentunut arviolta puoleen.

Tämä pieni riskisijoitusyhtiöiden takaisku kertoo, että ammattisijoittajatkin voivat tehdä arvioissaan virheitä. Jos valtio alkaa laajemminkin hoitaa startup -yhtiöiden rahoitusta, riskit vain kasvavat. Kokemuksia poliitikkojen sijoitustoimista on takavuosilta kuvaputkitehdas Valcon surullinen tarina.

Teknologiajäteistä on tullut niin isoja että ovat monta kertaa Suomen BKT:ta suurempia.

Maailmalla on kasvanut innostus yksisarvisiin kasvuyhtiöihin. Niitä pidetään jopa eräänlaisina valtion onnistumisen mittareina, toteavat Mattinen ja Westerbacka.

”Puolueet ovat jo valmistelleet tulevia hallitusohjelmiansa. Haluamme esittää kaikille puo­lueille toiveen liittää hallitus­ohjelmaan tavoitteeksi saada ­joka vuosi 1 500 uutta kasvu­yritystä Suomeen. Esimerkiksi 8,5 miljoonan asukkaan Israelissa syntyy joka vuosi 1 100–1 400 uutta kasvuyritystä. Tavoite ei siis ole mahdoton, koska Suomella on ylivoimainen sijainti ja koulutustaso.

Keinoja on monia, ja useat niistä ovat jopa perin vanhoja. Puolueet voisivat hallitusohjelmissaan ottaa keinovalikoimiinsa valtionhallinnon uusasiakashankintastrategian, maahanmuuton helpottamisen sekä ­ulkomaisten opiskelijoiden rekrytoinnin Suomeen.

Toimivista malleista on esimerkkejä. Ulko­maalaisille huipputyöläisille on kohdennettu verohelpotuksia. Erasmus-opiskelijavaihdolla on saatu uusia opiskelijoita Suomeen. Ja Verohallinto on tehnyt aktiivista työtä muun muassa kiinalaisten kasvuyritysten houkuttelemiseksi Suomeen.

Yhdysvalloissa Piilaaksossa on 2 200 kasvuyritystä sataa­tuhatta asukasta kohden. Virossa on 31 kasvuyritystä sataa­tuhatta asukasta kohden ja Suomessa 22”, totesivat Mattinen ja Westerbacka.

Koska pääomasijoittajien ja yritysten omat t&k -panostukset ovat olleet laskusuunnassa, maksajaksi he peräsivät valtiota.

Työtunnit (=työn määrä) eivät ole lisääntyneet tuottavuuden eikä BKT:n tahdissa.

Tällaisia utopistisia startup -yritysten määriä peräänkuuluttavat muutkin kuin vain teknologiateollisuuden edustajat ja kansanedustajat. Heiltä on täysin unohtunut startup -yhtiöiden suuruussuhteet ja markkinatalouden logiikka.

Myös taloustieteilijät ovat globalisaation kehityksestä pihalla. Samaan innovointi- ja tuottavuustaistoon usuttaa myös talousprofessori Matti Pohjola.

”Meillä on vain yksi kasvustrategia. Suomen on tunnistettava maailmantalouden muutosvoimat ja käytettävä niitä ”häikäilemättä hyväksi”, sanoo professori Matti Pohjola.

Pohjolan mukaan ”kansakunta menestyy samalla reseptillä kuin yksilökin: keskity siihen, mitä osaat ja missä menestyt parhaiten. Jos vahvat alueet ovat aloilla, joilla arvonlisäys on suurta eli kannattavuus on hyvä, silloin onnistumiseen on hyvät mahdollisuudet. Uusin tutkimus korostaa ideoiden eli tieteellisen tiedon ja teknisten keksintöjen merkitystä talouskasvulle. ”Ideoiden tärkeys on tiedetty ennenkin, mutta nyt se on kirkastunut entistä enemmän”, Pohjola sanoo.

”Ennen ajateltiin, että ideat saadaan kuin manna taivaasta, mutta nyt tutkijat korostavat tutkimus- ja kehittämistoiminnan roolia. Panostaminen siihen on yksi niistä keinoista, jolla politiikka voi vaikuttaa teknologiseen kilpailukykyyn.

Kilpailukyvyn haastetta lisää ongelma, johon ideoiden tuotannossa on törmätty: teknologisia innovaatioita on nyt vaikeampi keksiä kuin ennen. Kasvun yllä­pitäminen on kalliimpaa, koska matalalla roikkuvat hedelmät on jo poimittu talteen”, toteaa Pohjola.

Pohjola on tietenkin oikeassa, että pelkässä markkinaosuustaitossa uusien ideoiden ja huipputeknologian hallinta on ainakin teoriassa avain menestykseen. Hän vain ”unohtaa” ottaa huomioon, että digitalisaatioon ja tekoälyyn pohjautuvat uudet innovaatiot ovat jo aiheuttaneet markkinoiden pysähtymisen nollasummamarkkinoiksi, ostovoiman hiipumisen ja eriarvoistumisen, josta varoitin jo 30 vuotta sitten.

Suomi kilpailee maakuntasarjassa ja on kaukana teknologian maailmanliigasta. Tuotekehittelijöiden valtikat ja rahat ovat monikansallisilla megayhtiöillä. Ne myös ostavat parhaat startup -yritykset maailmalta ja myös Suomesta. Esimerkiksi Google ostaa vuosittain toistasataa yritystä ideoiden jatkokehittelyyn.

Siinä hevosenleikissä ei pienillä mailla kuten Suomella ei ole mitään mahdollisuuksia.

Suomessa on jo ylituotantoa korkeasti koulutetuista.

Kun nuorille koulutetuille ei riitä työtä tapahtuu aivovuotoa.

Googlella ohjelmistosuunnittelijana ollut insinööri valotti nimimerkin suojassa asiaa Hesarissa: Mitä Suomi tarjoaa huippukoodaajalle? Ellei yritys ole jostain syystä lähes ainutlaatuisen kiinnostava, todellisten huippujen houkutteleminen ulkomailta on melkein mahdotonta ilman perhesyitä.

Olin Yhdysvalloissa Googlella ohjelmistoinsinöörinä ja tutkijana, ja jos huippukoodaajista kilpaillaan, he kilpailevat samoista.

Vuosipalkkani suoraan koulunpenkiltä oli yli 200 000 dollaria, ja kandidaatiksi valmistuneet saivat noin 180 000 dollaria. Palkka nousi nopeasti, ja tiimini kokeneimmat insinöörit saivat puolesta miljoonasta noin miljoonaan dollaria vuodessa. Tein 8–9 tunnin työpäiviä, palkallisia lomia oli työvuosista riippuen pyhineen 27–38 päivää, ja isyysvapaata käytin kertaalleen täydellä palkalla 12 viikkoa.

Hyvillä tuloilla voi Yhdysvalloissa asua turvallisella alueella, jossa on hyvät koulut ja palvelut. Työn­antajan tarjoaman sairaus­vakuutuksen ansiosta saa loistavaa terveydenhuoltoa, joka ei maksa työntekijälle juuri mitään.

Useimmat suomalaiset, myös johtajat, eivät tunnu olevan tietoisia siitä, mitä vastaan kilpaillaan, kun puhutaan amerikkalaisista huipputyönantajista. Kaipaisin siksi paljon rehellisempää keskustelua siitä, mitä Suomi voi tarjota”. Suomessa koodarin palkat pyörivät 4 000 – 6 000 euroa kuukaudessa.

Amerikkalaisten megayhtiöiden rinnalle ovat tulleet kiinalaiset, jotka ovat jo rohmunneet lähes koko teollisen tuotannon. Nyt ne rynnivät myös korkean teknologian markkinoille.

Yli puolet maailman suurimmista yrityksistä on kiinalaisia.

Tekoälytutkimuksen lisäksi myös supertietokoneiden valtikka on siirtynyt Kiinaan. Maailman nopeimmista tieto­koneista kaksi ensimmäistä on kiinalaisia.

Näkyvin tekoälyn sovellus on kasvojentunnistus. Kiinan viranomaiset hyödyntävät sitä valvontakameroissa. Älykamera tunnistaa henkilön vanhan valokuvan perusteella vielä kymmenen vuoden päästä. Järjestelmä siis tietää, miten kasvot muuttuvat vanhetessa.

Näillä kameroilla (600 miljoonaa) Kiinan kommunistinen puolue valvoo myös poliittisten vastustajien toimintaa ja estää mielenosoitukset laittamalla vastustajansa vankiloihin tai työsiirtoloihin ”uudelleenkoulutukseen”.

Maailman tutkimusrahoituksesta Kiinan osuus on noin kaksikymmentä prosenttia. Vuotuinen tutkimus- ja kehitysrahoitus on 350 miljardia dollaria, viisi kertaa Suomen valtion budjetti. Se on jo kolme neljäsosaa Yhdysvaltojen panoksesta.

Yhdysvaltojen ehkä merkittävimmän puheen piti äskettäin varapresidentti Mike Pence, ja se oli Kiinaan kohdistunut täyslaidallinen. ”Kommunistipuolue havittelee kontrolloivansa 90:tä prosenttia maailman kehittyneimmistä teollisuudenaloista, mukaan lukien robotiikka, bioteknologia ja tekoäly”, Pence sanoi Washingtonissa.

Teollisuusmaiden järjestön OECD:n mukaan Kiina ohittaa Yhdysvallat tieteen ja tekniikan rahoituksessa jo vuonna 2020. Tutkimus­yritys Bloomberg sijoittaa käänteen vuoteen 2028.

Bulkkituotannosta Kiina on kirinyt EU-maiden ohi teknologian kärkimaaksi. Osaamistaan se käyttää myös kybervakoilussa, Supo arvioi.

”Kiinan tiedustelu- ja turvallisuuspalveluihin julkisuudessa liitettyjen kybervakoiluoperaa­tioiden hyökkäyksissä on hyödynnetty kohteiden olemassa olevia ylläpitojärjestelmiä ja uudenlaisia haittaohjelmia. Kiinnostuksen kohteena on ollut erityisesti yritysten tuotekehitystieto”, Supo analysoi Kiinan vakoiluoperaatioita.

Kiina ei vakoile pelkästään kilpailijoitaan vaan myös omia kansalaisiaan.

Ainakin vielä toistaiseksi digitalisaation ja tekoälyn mahtimaa on Yhdysvallat. Tai oikeastaan globalisoituneessa maailmassa maalla ei ole enää juuri merkitystä, koska teknologian megayhtiöt kuten Google, Facebook, Amazon, Alibaba, Apple, Microsoft, jne. ovat niin suuria, että valtiot kalpenevat niiden rinnalla.

Näistä yhtiöistä on tullut niin suuria, että ne sanelevat nykyään poliitikoille markkinoiden pelisäännöt. Ne eivät edes maksa veroja juuri mihinkään valtioon ja uhkaavat siirtää toimintansa muualle jos joku maa uskaltaa puuttua heidän toimintaansa.

Myös Yhdysvallat ja Venäjä ovat harrastaneet kybertiedustelua, sotilaallista- ja yritysvakoilua kautta aikain. Nämä tietotekniikan megayhtiöt ovat valmiita yhteistyöhön lähes minkä maan kanssa tahansa kun vain hinnasta sovitaan.

Amazonin toimitusjohtaja Jeff Bezos sanoi hiljattain, että Amazon ryhtyy yhteistyöhön Yhdysvaltain armeijan kanssa. Hakujätti Google puolestaan kertoi, että se suunnittelee Kiinan sensuuriin sopivaa hakukonetta.

Kansalaisilta lupaa kysymättä ne ovat keränneet yksityisiltä kansalaisilta kaikki mahdolliset tiedot, joilla ne käyvät kauppaa toisten yritysten kanssa. Yksityinen tietosuoja alkaa olla jo historiaa.

Sen totesi juuri F-Securen tietoturvajohtaja Mikko Hyppönen toteamalla: ”Meidän sukupolvemme on sössinyt ihmiskunnan yksityisyyden”. Ja jatkoi: ”Maailman suurin mainosyhtiö Google tuntee sinut paremmin kuin kukaan muu”.

Lisäksi digitalisaation jättiyhtiöt uhkaavat jo demokratiaa, koska niillä alkaa olla enemmän lobbareita kuin pankeilla. EU:ssakin vaikuttaa 30 000 jättiyhtiöiden ja pankkien lobbaria joiden tekemien ehdotusten pohjalta EU:n lainsäädäntö on pääosin rakennettu.

Yritykset valitsevat nykyään poliittiset päättäjät ja lobbaavat lait.

Liiketoimintansa kasvaessa Amazon on myös kasvattanut vaikutusvaltaansa politiikassa. Amazon on kaksinkertaistanut rekisteröityjen lobbariensa määrän Washingtonissa sen jälkeen, kun Donald Trump voitti Yhdysvaltojen presidentinvaalit vuonna 2016. Viime vuonna Amazonin lobbarit pyrkivät edistämään muun muassa veroihin, liikenteeseen, tekijänoikeuksiin, postipalveluihin ja ruokateollisuuteen liittyviä tavoitteitaan.

Amazon on iso tekijä verkkokaupassa, mikä tarkoittaa sitä, että yritykseen vaikuttaa suuresti, miten esimerkiksi logistiikka-ala kehittyy. Yhtiö on viime aikoina lähtenyt mukaan myös ruoan verkkokauppaan. Yhdysvalloissa tietyillä alueilla se toimittaa ruokalähetykset kotiin jo kahden tunnin sisällä. Verkkokaupan lisäksi yritys tarjoaa muun muassa erilaisia videopalveluita ja pilvipalveluja.

Usein kritiikki liittyy siihen, että Amazonin perustaja Jeff Bezos omistaa sanomalehti The Washington Postin, jota Trump pitää yrityksen äänitorvena.

Jopa veronkiertäjä Trump onkritisoinut, että Amazon maksaa ”vähän tai ei lainkaan veroja”. The New York Times tarkasti Trumpin väitteiden taustoja. Ilmeni, että Amazon on aiemmin laiminlyönyt verovelvollisuuksiaan, mutta maksaa nykyään jo vähän veroja. Lehti myös kertoi, että viime vuonna (2017) Amazon ei maksanut liittovaltion veroa, koska se hyödynsi erilaisia verohelpotuksia ja hyvityksiä. Lähes kaikki digijätit kierrättävät veronsa veroparatiiseissa ja minimoivat näin veronsa.

Isot digiyhtiöt ovat pahimpia veronkiertäjiä ja samanaikaisesti kiristävät yhteiskunnalta tukiaisia.

Teknologiajätit porskuttavat nykyään myös veronmaksajien kustannuksella. Apple, Amazon, Facebook ja Foxconn kuuluvat yhtiöihin, jotka saavat Yhdysvalloissa yhä suurempia veroetuja vastineeksi lupaamistaan työpaikoista, vaikka juuri teknologiayhtiöt työllistävät poikkeuksellisen vähän.

Ne ovat saaneet viiden vuoden aikana (2017 mennessä) vähintään 3,9 miljardin dollarin (3,34 miljardin euron) edestä tukea Yhdysvaltain osavaltioilta ja kaupungeilta. Amerikkalainen Good Jobs First –järjestö laski, että Wisconsiin tulevan Foxconin tehtaan yhden työpaikan hinnaksi tulee 1,5 miljoonaa dollaria.

Tätä tarkoittaa markkinamekanismi. Poliitikot kilpailevat niistä vähäisistä työpaikoista joita digitalisaatiossa syntyy ja ovat valmiita jopa veronmaksajien rahoilla tukemaan jättiyhtiöitä saadakseen ne sijoittamaan omiin osavaltioihinsa (tai valtioihinsa).

Digitalisaation puolesta puhuvat poliitikot kuten Juha Sipilä ja Mika Lintilä kilpailevat maailmanlaajuisesti itse asiassa siitä, mikä maa suostuu vähiten hyötymään tuotannostaan ja palveluistaan – ja sehän sopii vallan mainiosti pääomalle ja rikkaille.

Kilpaillessaan näiden digijättien kanssa jopa Nokian kännykkäbisnes joutui turvautumaan palkkojen dumppaukseen. Nokia jäi kiinni halpatyövoiman käytöstä Suomessa – ulkomaalaisia digialan asiantuntijoita oli töissä Nokialla satakunta jopa 750 eurolla kuussa vuosina 2014-2015.

Markkinamekanismi johtaa kehittyneetkin maat vähitellen ”pohjalle”, koska poliitikot ovat ymmärtämättömyyttään vapauttaneet pääomat ja antaneet vallan jättiyhtiöille ja pankeille. Tästä järjettömästä kilpailusta vain yksi esimerkki.

Suomi häviää isot datakeskus­hankkeet naapuri­maille, ja merkittävä syy on hyvin yksin­kertainen. Naapurit ovat nokittaneet Suomen tarjoaman sähköveroedun moninkertaisesti.

Esimerkiksi verkkokauppa- ja pilvipalvelujätti Amazon osti juuri kolme tonttia Tukholman ympäristöstä. Tonteille rakennetaan kahdeksan rakennusta, joista jokaisen pinta-ala on 25 000 neliömetriä.

Amazon kertoi avaavansa ja rakentavansa datakeskuksen. On myös epäilyjä verkkokaupasta, koska sinne rakennetaan kahdeksan 25 000 neliömetrin hallia. Datakeskus rakennetaan yleensä yhteen halliin.

Myös Apple, Facebook ja Google ovat rakentaneet tai suunnittelemassa isoja sähkösyöppöjä datakeskuksia muihin Pohjoismaihin.

Merkittävä syy Ruotsin, Norjan ja Tanskan menestykseen datakeskuskilpailussa on yksinkertainen: sähkövero. Esimerkiksi Ruotsi on alentanut datakeskusten maksaman sähköveron alle kymmenesosaan Suomen tasosta.

Suomessa datakeskukset saavat saman veroedun kuin teollisuus, eli ne maksavat sähköstä veroa 0,7 senttiä kilowattitunnilta, kun kuluttajien sähkövero on 2,25 senttiä eli yli kolminkertainen. Siis Suomen kansalaiset sponsoroivat jo nyt perinteistäkin (paperi- ja terästuotanto) tuotantotoimintaa Suomessa.

Vielä vuonna 2009, kun Google päätti rakentaa jättikeskuksensa Haminaan, Suomen verotaso oli naapurimaita matalampi, mutta sitten Ruotsi ja Norja nokittivat.

Ruotsissa datakeskukset maksavat sähköveroa vain 0,5 äyriä kilowattitunnilta. Se on euroissa 0,05 senttiä eli Suomen vero on noin 14-kertainen verrattuna Ruotsiin. Alle viiden megawatin sähkötehoa käyttävissä keskuksissa ero on vielä huomattavasti suurempi. Myös Norjassa verotus on suurin piirtein samalla tasolla kuin Ruotsissa.

Silpputyö vähentää ay-liikkeen ja työntekijän valtaa USA:ssa kuin meilläkin.

 

Start-up innovaatiot liittyvä yhä useammin juuri palvelualojen digitalisaation avulla toteutettuun ns. jakamistalouteen.

Niin Airbub:ssä kuin Uberissa yrityksen voitonmahdollisuudet ovat suuria. Jokainen yksittäinen taksikuski tai asunnonlainaaja voi saada omaisuutensa lainaamisesta kympin tai satasen, mutta Uber tai Airbub rohmuaa jokaisesta kaupasta itselleen 15-20 prosenttia – vaikka se on pelkkä taustalla surisevan teknologian ja maksuliikenteen toimittaja.

Toinen esimerkki on nettipalvelu Fiverr, jossa ihmiset ovat valmiita tekemään pieniä duuneja viiden dollarin hintaan. Koska kilpailu jatkuvasti kovenee, moni tekee yhä isompia hommia femmalla – eli miltei ilmaiseksi. Uusia samantyyppisiä palveluita perustetaan päivittäin.

Työelämä on muuttumassa työntekijän kannalta yhä epämääräisemmäksi ja epävarmemmaksi. Joukkoistetussa työssä työtä tehdään internetissä digitaalisilla alustoilla. Työntekijät suorittavat usein vain sekuntien tai minuuttien mittaisia työtehtäviä, kuten lyhyiden haastattelunauhojen litterointia, tekstinpätkien kääntämistä, tiedonhakua, tuotteiden tunnistus- ja luokittelutehtäviä tai kyselyihin vastaamista.

Työsuhteet ovat tulevaisuudessa yhä epämääräisempiä

Työn teettäjät julkaisevat ja hinnoittelevat alustalla näitä tehtäviä, ja alustayritys myy tai välittää heille etätyövoimaa. Tällaisia alustoja ovat muun muassa Amazon Mechanical Turk, Crowdflower ja Clickworker. Enemmistö (63 %) työskenteli sovellusten kautta täydentääkseen toimeentuloaan jonkin muun osa-aika- tai pätkätyön lisäksi.

Joukkoistetussa työssä tulot ovat vielä epämääräisempiä: Keskimääräiset ansiot jäävät kansainvälisen työjärjestön ILO:n kyselyn mukaan alle Yhdysvaltojen minimipalkan. Toimeksiantaja voi myös hylätä työtehtävän ja pidättää palkan, mitä saattaa tapahtua varsin mielivaltaisestikin.

Kauppaa ja työpaikkoja uhkaa toinenkin innovaatio. Jakamistalouden murros tulee koskettamaan jokaista. Tavaroiden ja palveluiden tuottaminen ja kuluttaminen tulevat muuttumaan. Nyt teknologia mahdollistaa sen, että ihmiset pystyvät välittämään niitä suoraan toisilleen. Siksi liiketoimintamallit, jotka perustuvat tavaroiden myymiseen suoraan, tulevat olemaan isossa murroksessa.

Suomalaisista jakamistalouden palveluista Sharetribe yrityksen perustaja Juho Makkonen on innoissaan uusista ”mahdollisuuksista”. Hän nostaa esille alustataloutta hyödyntävät Netcycler Oy:n, GreenRidersin ja PiggyBaggyn. Alustaa tarjoava suuryritys voi ottaa osansa uudenlaisista palveluista.

Alustatalous poikii koko ajan uusia ”mahdollisuuksia”. Foodora on vaikeuksissa Suomen lisäksi myös Australiassa lähettien työntekijäaseman suhteen. Espanjassa oikeus antoi päätöksen Deliveroo-ruokalähettipalvelulle ja katsoi freelancelähetin työntekijäksi. Justice4Courriers-kampanja kiinnitti kesällä huomion pääkaupunkiseudulla ja Turussa toimivan ruokalähettipalvelu Foodoran palkanalennuksiin ja työolojen heikennyksiin. Foodora väittää lähettejä alustatalouden hengessä yksityisyrittäjiksi eikä siksi laadi työsopimuksia lähettien kanssa.

Australiassa Foodora lopettelee nyt toimintojaan, koska yritys ei yltänyt kannattavaksi. The Guardianin mukaan Australian Foodoran toimihenkilö myöntää, että Foodoran lähetit ovat ennemmin työntekijöitä kuin freelancereita ja yhtiö on läheteilleen velkaa yli 5 miljoonaa dollaria maksamattomia palkkoja.

Tätä työvoiman dumppausta nimitetään hienommin ”digitaaliseksi innovoinniksi” joihin pitäisi tulevaisuudessa panostaa, jotta pysyttäisiin ”kehityksessä” mukana. Jakamistaloudessa digiyhtiöt voivat voittaa, mutta suurin osa työntekijöistä aina häviää.

Voittajina selviää digimaailmassa takuuvarmasti vain se jolla on eniten rahaa – ei ainakaan pieni suomalainen startup -yritys. Se tulee vain ostettavaksi vaikka se on usein saanut alkunsa veronmaksajien varoilla. Suomalaisia startup -yrityksiä digialan megayritykset kykenevät ostamaan tukuttain ja niiden pelkillä ”portsarirahoilla”.

Isot syövät pienempiään jo nyt ja keskittyvät yhä isommiksi. Google on ostanut jo isojakin toimijoita kuten YouTuben (1,3mrd/€), Wazen (800 milj/€), Nest Labsin (2,6 mrd/€). Facebook puolestaan WhatsAppin (18mrd€), Instagramin (830milj/€), OculusVR:n (1,6 mrd/€) ja Messengerin (566 milj/€). Ebay osti Skypen (2,5 mrd/€), Yahoo puolestaan Tumbir:n (900 milj/€) jne. Katso aiheesta Ulkolinjan dokumentti ”Facebook-dilemma” Areenasta (auki vielä kuukauden).

Kun joku pääsee monopoliasemaan, poliitikotkaan eivät mahda niille mitään.

Viime vuonna EU:n komissio määräsi Googlelle 4,3 miljardin euron sakot, koska yhtiö oli käyttänyt väärin hakukoneensa määräävää markkina-asemaa siten, että internetliikenne ohjautuu Android-laitteissa Googlen hakukoneeseen.

Komissio tutkii edelleen myös toimia, joilla Google on rajoittanut tiettyjen kolmansien osapuolten verkkosivustojen mahdollisuuksia näyttää Googlen kilpailijoiden hakusanamainoksia. Siitä tulee vuosikausia kestävä oikeuskäsittely jonka aikana Google voi rahastaa ainakin 1 000 kertaa enemmän kuin vuosikymmenten oikeuskäsittelykulut tulevat olemaan.

Facebook on jäänyt kiinni käyttäjien tietojen myymisestä 150 eri yritykselle ja sovelluskehittäjille – lähes kenelle vain. Joukossa oli esimerkiksi ”persoonallisuustesti” jonka tiedot päätyivät Cambridge Analytica –yhtiöille ja sieltä Yhdysvaltain vaalimainonnan polttoaineeksi.

Jos muutosta halutaan, on katsottava, kuka meistä kerätyt tiedot ja tietojen tuottamisen välineet eli nettiyhtiöt omistaa. Valtiot ja digijätit ovat kietoutuvat yhteen jättimäisiksi komplekseiksi, joita emme vielä edes kunnolla ymmärrä.

Google ja Amazon tai toisaalla Kiinan jättifirmat myyvät pilvipalveluja valtioille tai kunnille. Tämä vie ensinnäkin hyödyt ja kontrollin monesta maasta pääomalle.

Kasvoton pääoma on usein näiden jättiyhtiöiden takana. Upporikas Saudi-Arabia on sijoittanut miljardeja Piilaakson yrityksiin. Kiina puolestaan tukee omia jättifirmojaan avoimesti. Jos Eurooppa ei tee jotakin, se jää joko amerikkalaisten tai kiinalaisten yhtiöiden digitaaliseksi alusmaaksi.

Sipilän hallitus on tuottanut läjäpäin tällaisia utopistisia tulevaisuusraportteja.

Nämä megaluokan digiyhtiöt toimivat kuten syöpä: ne imevät lyhytnäköisesti kaiken elinvoiman ympäristöstään välittämättä ollenkaan siitä, että potilas saattaa kuolla. Nyt tarvitaan poliitikoilta kunnon sytostaattihoito (tulonjako) tai peräti radikaali leikkaus (uusi verojärjestelmä), jotta poliittinen valta saataisiin digiyhtiöiltä ja pankeilta takaisin demokraattisesti valituille toimielimille joille se demokratiassa kuuluu.

Silti Juha Sipilä ja Mika Lintilä uskottelevat utopistisesti, että perustamalla paljon startupeja ne onnistuisivat vahingossa luomaan seuraavan Alibaban tai Googlen”.

Ei minullakaan periaatteessa ole mitään digitalisaatiota vastaan jos sen lupaukset toteutuisivat. Digiuskovaiset ovat luvanneet meille tulevaisuudessa 2-4 tunnin työpäiviä jolloin voimme nauttia vapaa-ajasta, harrastaa kulttuuria, liikuntaa sekä sivistää ja kehittää itseämme, hoitaa ihmissuhteitamme sekä osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan nykyisellä tulotasolla.

Kukaan digioptimisti (kuten Risto Linturi), ekonomisti (kuten Matti Pohjola) eikä eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan poliitikko (kuten Ville Vähämäki) ei kuitenkaan ole kyennyt kertomaan uskottavasti minulle, kuinka digitalisaation tuottavuushyödyt (= osingot) ohjautuvat tai ohjataan kaikkien kansalaisten ostovoimaksi ja hyvinvointipalveluiden ylläpitämiseksi.

Tämän kirjoituksen lopussa oleva kommenttipalsta on mieluusti ”digiuskovaisten” käytettävissä.

 

 PS. Tämän kirjoituksen järjestysnumero on 46. Jos haluat perehtyä kaikkiin KU:n kirjoituksiini, ne löytyvät blogini etusivulta (viimeisimmät aivan alusta ja kaikki etusivun lopusta).