Tulevaisuuden ennustaminen tuntuu olevan äärimmäisen vaikeaa. Ainakin taloustieteilijöille, ekonomisteille ja taloudellisille tutkimuslaitoksille.
Useat toimittajat ovat ihmetelleet talousprofessorien ammattitaitoa ja kykyä ennakoida tulevaa. Heihinhän poliitikot yrittävät tukeutua tehdessään taloudellisia päätöksiä.
Taloustoimittajien joukosta pientä itseruoskintaa ovat harjoittaneet mm. Kauppalehden toimittaja Esko Lukkari ja Talous-sanomien Anna Mård. Hekin ovat ihmetelleet, miten jälleen kerran näin on päässyt käymään.
Ylen toimittaja Hannu Sokala taas ihmetteli Taloussanomissa otsikolla: ”Talouskriisi: Miksi toimittajat nukkuivat?” ennen finanssikriisiä.
Hesarin toimittaja Paavo Teittinen kokosi kahdeksan talouden huippuammattilaista ottamaan kantaa nykyisiin talousongelmiin otsikolla: ”Talouskeskustelu voi jättää neuvottomaksi” (HS 24. 1. 2016). Talouspoliittista keskustelua seuratessa tuntee olonsa turhautuneeksi. Hyvä esimerkki oli eduskuntavaalien alla virinnyt ja yhä jatkuva väittely siitä, pitäisikö hallituksen elvyttää vai leikata.
Talousprofessorit ajautuivat täysin vastakkaisiin leireihin. Professorit Pertti Haaparanta ja Markus Jäntti olivat elvytyksen puolella kun taas Juha Tervala ja Juhana Vartiainen olivat säästö- ja leikkauslinjoilla.
Professori Vesa Kanniainen yritti luikerrella vastuusta finanssikriisin ennustuksesta syyttämällä amerikkalaisia kollegoitaan, että hekään eivät osanneet varoittaa tulevasta. Ikään kuin suomalaisilla taloustieteilijöillä ei olisi ammattitaitoa tehdä itsenäisiä johtopäätöksiä ja velvollisuus varoittaa etukäteen.
Jopa ulkomaiset ekonomistit nobelisteja Joseph Stiglitziä ja Paul Krugmania myöten ovat ottaneet osaa väittelyyn talouden elvytyksen puolesta, väittelyyn joka jatkuu yhä.
Mitä johtopäätöksiä tästä korkeasti koulutettujen professorien osaamisesta ja ammattitaidosta pitäisi tehdä? Miksi yhteiskunta ylläpitää satoja kallispalkkaisia taloustieteen professoreja elättinään, jos he eivät pysty antamaan mitään yhteistä kannanottoa kansanedustajille näinkin yksinkertaisessa kysymyksessä? Onko taloustiede tiedettä vai uskontoa?
Taloustieteilijät ovat ymmällään nykyisestä digitalisaation aiheuttamasta yhteiskunnan muutoksesta. Nyt sentään puhutaan epämääräisesti ”työn murroksesta”, ”keltaliivien” ja ”populismin” noususta. Mitkään klassisen taloustieteen laskukaavat eivät tunnu toimivan kuten aina ennen. On suuri epätietoisuus päättäjien keskuudessa minne maailma on menossa.
Jopa Davosin yksityiskoneilla (1 500 konetta ja pääsymaksu jopa 530 000€+hotellikulut)) tulevilla eliittien kokouksessa oli suurta epätietoisuutta tulevaisuudesta ja siellä jopa ”huolestuttiin” maailmaa yllättäneestä epätasa-arvosta. Lisäksi agendalle nostettiin taloudelliset jännitteet ja yllätys, yllätys – ”ympäristöasiat”.
Jopa The Guardian -lehti nimittää osallistujia moguleiksi, jotka voivat puhua turvallisesti epätasa-arvosta ja köyhyydestä tekemättä näille asioille mitään. Tuskin edes ymmärtävät mistä on kyse.
Epätasa-arvon asiantuntija Branko Milanović kirjoitti Davosin osallistujille .” he ovat haluttomia maksamaan elinkelpoisia palkkoja, mutta ovat valmiit kustantamaan filharmonisen orkesterin kulut. He panevat porttikieltoon liitot, mutta järjestävät workshopin valtion toimien läpinäkyvyydestä”. Siellä kokoontuu myös kaikkein uusliberalistisimpia taloustieteilijöitä.
Kritisoidessani ekonomistien huonoa ennustuskykyä, taloustieteen professori Klaus Kultti on todennut, että ”ennustuskykyyn liittyvä kritiikki on tieteenteon kannalta melko turhanpäiväistä, koska taloustieteen, kuten monen muunkin tieteen, tehtävä on selittää eikä ennustaa. Jos tieteenteko sujuu oikein hyvin, kyky ennustaa tulee ikään kuin bonuksena siinä sivussa”.
Olen käynyt jo 90-luvulla silloin vallassa olevien uusliberalististen talousprofessorien kanssa mittavaa debatointia Yliopisto-lehdessä. Silloin heidän keskuudessaan oli vallalla kaikkinainen talouden ”vapaus-ideologia”, eli pääomien ja kaupan vapauttaminen ja poliitikkojen mahdollisimman vähäinen puuttuminen bisnesasioihin. Finanssikriisin jälkeen nämä talouspapiston edustajat ovat olleet yllättävän hiljaa.
Kun taloustieteilijät eivät kykene tai halua ennustaa ja ennustukset ovat menneet järjestelmällisesti pieleen Nordean pääekonomisti Aki Kangasharju on tunnustanut, etteivät taloustieteilijät osaa, eivätkä kykene ennustamaan. Hän on jopa summannut, että ainoa tapa tehdä ennustuksia on tehdä ne ”perstuntumalla”.
Myös Hesarin pääkirjoitustoimittaja Paavo Rautio on valitellut taloustieteilijöiden heikkoa ennustuskykyä. Hän kirjoitti (14.1. 2009) kolumnissaan otsikolla: ”Taas menivät porsaat metsään”. Siinä hänkin valitti talousasiantuntijoitten kyvyttömyyttä tehdä edes lyhyen tähtäimen talousennusteita.
Kummallista, että hän ja Hesarin johto eivät ole reagoineet mitenkään, vaikka Hesarissa on (ilmeisesti vahingossa) jo 32 vuotta sitten ennakoitu tulevaa yhteiskunnallista kehitystä, ja jotka ovat myös toteutuneet melko tarkalleen oikein.
Tämä oheinen puolentoista sivun juttu on julkaistu vuonna 1987 (10.5.) otsikolla: ”Onko huipputekniikka uusi sampo vai hyväuskoisten harhakuva?” Siinä debatoin kokoomuksen edesmenneen kansanedustaja Martti Tiurin kanssa ns. ”tiurismista”.
Jutusta voi tarkistaa, että jo silloin yritin ottaa digitalisaatiota (silloin vielä terminä oli automaatio ja robotiikka) julkiseen keskusteluun ja varoitella nykyisistä erittäin ajankohtaisista aiheista kuten teknologinen massatyöttömyys ja siitä johtuva eriarvoistuminen, yhtiöiden ja pankkien lisääntyvä valta, demokratian oheneminen, ja ostovoiman alenemisesta johtuva talouden kasvun hiipuminen, digitalisaatiosta johtuva verotulojen tyrehtyminen, jne.
Oheisen jutun saat lukukelposeksi täältä. (valitse oikeasta ylänurkasta suurennussuhde: original).
Olen poiminut oheisesta jutusta malliksi muutamia ”ennustuksia” jotta vähän hitaammatkin toimittajat voisivat todeta 32 vuotta sitten esittämäni varoitukset oikeiksi.
Ensin on pieni klippi yllä olevasta Hesarin vanhasta jutusta ja sen jälkeen pääkuva jostain 30 vuoden aikana eri medioissa julkaistuista kirjoituksista. Niitä on julkaistu useita satoja muualla kuin Hesarissa.
Välissä olevasta tekstistä välittyy linkki aiheesta, joka on päivitetty tähän päivään ja sieltä löytyvät faktatiedot ja graafit kyseisestä aiheesta.
Tämä on sellainen harha, että vielä 30 vuoden jälkeenkin vallassa olevat taloustieteilijät uskovat tähän Tiurin väitteeseen. Täältä voi tarkistaa mitä digitalisaatio ja tekoäly on saanut aikaiseksi tähän mennessä.
Jo 35 vuotta sitten otin esille mm. kansalaispalkan.
Oheisen jutun saat lukukelpoiseksi täältä. (valitse oikeasta ylänurkasta suurennussuhde: original).
Tiurin väite, että tietoyhteiskunta antaa ihmisille vapaa-aikaa ja lisää tuloja ei ole toteutunut. Palkkapotti ei ole kasvanut talouskasvun suhteessa.
Oheisen jutun saat lukukelpoiseksi täältä. (valitse oikeasta ylänurkasta suurennussuhde: original).
Nyt nämä kaikki tietotekniikan saarekkeet on yhdistetty ja niillä on nostettu tuottavuutta ja samalla hävitetty työpaikkoja. Tuottavuushyödyt ovat menneet pääoman taskuun eikä työntekijöiden ostovoimaksi. Samalla on hävitetty markkinoiden ostovoima ja talouskasvu on trendinomaisesti hiipunut.
Oheisen jutun saat lukukelpoiseksi täältä. (valitse oikeasta ylänurkasta suurennussuhde: original
Tilastokikkailulla on työllisten määrää yritetty keinotekoisesti nostaa. Tietokonenörttien määrä on pysynyt kokonaistyövoimasta vaatimattomalla tasolla.
Oheisen jutun saat lukukelpoiseksi täältä. (valitse oikeasta ylänurkasta suurennussuhde: original).
Kiinaa lukuun ottamatta ostovoima ei ole juuri kasvanut kehittyneitten maiden tasolle. Erityisesti Afrikassa ja Lähi-Idässä on tilanne huonontunut. Siltä on kasvamassa valtavat pakolaisvirrat Eurooppaan.
Oheisen jutun saat lukukelpoiseksi täältä. (valitse oikeasta ylänurkasta suurennussuhde: original).
Markkinat eivät ole pysyneet tuotannon ja tuottavuuskehityksen tahdissa enää pitkään aikaan. Kasvun sijasta olemme vähitellen siirtyneet lähelle nollasummamarkkinoita. Tästä ikävästä kehityksestä valtamediat ovat olleet aivan hiljaa.
Oheisen jutun saat lukukelpoiseksi täältä. (valitse oikeasta ylänurkasta suurennussuhde: original).
Digitalisaation aiheuttamaan verotuksen järjestelmävikaan ei kukaan talousprofessori, päättäjä eikä toimittaja ole puuttunut. Niiden vaikutukset yhteiskunnan verokertymiin on vuosittain noin 30 miljardin euron luokkaa. Verokertymä ei enää kasva tuotannon kasvun suhteessa.
Oheisen jutun saat lukukelpoiseksi täältä. (valitse oikeasta ylänurkasta suurennussuhde: original).
Tuottavuutta pidetään kaiken kasvun ja hyvinvoinnin lähteenä. Sitä se olikin aina 1990-luvun alkuun asti. Sen jälkeen tuottavuushyödyt ovat menneet vain rikkaitten (pankkien ja monikansallisten jättiyhtiöiden) taskuun.
Oheisen jutun saat lukukelpoiseksi täältä. (valitse oikeasta ylänurkasta suurennussuhde: original).
Tässä olen vastannut ironisesti Tiurille, ikään kuin ehdottaisin Suomea veroparatiisiksi ja vastustaisin pankkien sääntelyä. Pankit, veronkierto ja veroparatiisit ovat poliitikkojen ulottumattomissa koska pankit ovat velan kautta ottaneet niskalenkin demokratiasta.
Oheisen jutun saat lukukelpoiseksi täältä. (valitse oikeasta ylänurkasta suurennussuhde: original).
Taloustieteilijät ja poliitikot eivät ole vieläkään ymmärtäneet, että digitalisaatiossa on kysymys tuottavuushyötyjen jaosta. Sen seurauksena köyhyys ja tuloerot ovat kasvaneet ja tulevat kasvamaan edelleen. Ei ole ihme, että epävakaisuus, levottomuudet, kansainvaellukset, terrorismi ja ”keltaliivit” ovat tulleet häiritsemään rikkaitten rauhaa.
Oheisen jutun saat lukukelpoiseksi täältä. (valitse oikeasta ylänurkasta suurennussuhde: original).
Suomi on jo mukana kansainvälisessä verokilpailussa. Valtamedioiden suosikkiekonomisti on ollut Nordean lobbari Aki Kangasharju, jolta on ahkerasti kysytty taloudellisia suosituksia nykyongelmiin. Hän viimeisessä kirjassaan vaatinut palkkamalttia ja peräänkuulutti hyvinvointivaltion alasajoa kilpailukyvyn säilyttämisen nimissä. Menossa on pääoman ohjauksessa vahvasti yksityistäminen ja sosiaalisen hyvinvointivaltion alasajo.
Oheisen jutun saat lukukelpoiseksi täältä. (valitse oikeasta ylänurkasta suurennussuhde: original).
Orjatyömaiden hikipajoille teknologiasta on tullut vakava kilpailija ja uhka. Kiinan teolliselle nousulle ei jatkossa löydy välttämättä seuraajia kehitysmaista. Robotoidut tehtaat ja 3D-tulostus tuovat joitain työpaikkoja takaisin kehittyneisiin maihin mutta niiden määrä on murto-osa aiemmista.
Oheisen jutun saat lukukelpoiseksi täältä. (valitse oikeasta ylänurkasta suurennussuhde: original).
Monikansalliset yritykset ovat syöneet koko ajan pienyrityksiä ja sama keskittyminen on tapahtunut erityisesti digialalla. Ne alkavat jo sanella poliittisille päättäjille markkinatalouden toimintaehdot.
Oheisen jutun saat lukukelpoiseksi täältä. (valitse oikeasta ylänurkasta suurennussuhde: original)
Vapaat markkinat perustuvat loputtomaan kilpailuun jonka uskotaan kääntyvän kaikkien hyväksi. Todellisuudessa markkinavoimaksi on muodostunut monikansallinen pääoma ja pankit, jotka velkasuhteella ohjailevat koko kansantaloutta ja kansalaisia. Poliitikot näyttelevät, että he muka johtaisivat demokratian olosuhteissa meitä.
Oheisen jutun saat lukukelpoiseksi täältä. (valitse oikeasta ylänurkasta suurennussuhde: original).
On älyllistä epärehellisyyttä usuttaa Suomea järjettömään markkinaosuustaisteluun pysähtyneillä markkinoilla. Etukäteen tiedetään satavarmasti, että yksi tai kaksi maata voivat voittaa markkinaosuuksia, mutta kaikki muut puolitoistasataa maata ovat varmoja häviäjiä. Tämä on talousprofessoreille aivan liian vaikea ymmärtää.
Oheisen jutun saat lukukelpoiseksi täältä. (valitse oikeasta ylänurkasta suurennussuhde: original).
Olen siis jo 35 vuotta ”arvannut oikein” aika monta yhteiskunnan keskeistä kehityskulkua. Kun aloitin yhteiskunnalliset kannanotot ja varoitukset tulevasta, sain valtamedioista kohtuullisesti palstatilaa. Ne poikkesivat valtavirran näkemyksistä niin paljon, että ne olivat jopa ”eksoottisia”.
Niitä pidettiin päätoimittajien näkökulmasta linkolalaisen ”kylähullun” näkemyksinä ja siis myös vaarattomina. Kuitenkin viimeisten 10-15 vuoden aikana kun pahimmatkin ennustukseni ovat toteutuneet, minusta on tullut ”vaarallinen”, joten palstat ovat sulkeutuneet niin Hesarista kuin Ylestä.
Vielä 90-luvulla Yle haastatteli näkemyksistäni parikymmentä kertaa (lataus kestää hieman), mutta viimeiset 10 vuotta ovat olleet aika hiljaisia. Herää kysymys, missä on toimittajien ammattitaito ja osaaminen, kun he eivät ole pystyneet erottamaan ajoissa oikeita ”profeettoja” vääristä.
Tiivistettynä voisin todeta, mitä lähemmäksi olen päässyt selvyyteen maailmantilasta ja totuudesta, sitä tiukemmin olen ollut päätoimittajien (ja heidän kauttaan median omistajien) boikotissa.
Yleensä media nostaa onnistujat esille, mutta kun todistusketju uhkaa horjuttaa markkinatalouden ja vallassa olevien taloustieteilijöiden uskomuksia, vaikeneminen on tehokkain viestinnän muoto.
Eiköhän se kerro jotain Hesarin moniarvoisesta journalismista, että vaikka olen kiistatta teknologiakriitikoiden pioneeri Suomessa, MINUSTA EI OLE TEHTY YHTÄ AINOATA HENKILÖHAASTATTELUA 35 vuoden aikana Hesariin.
Ideologisista ja omistajaohjauksesta johtuen tällaisen jutun tekeminen on Hesarille täysin mahdotonta.
Oheisen jutun saat lukukelpoiseksi täältä. (valitse oikeasta ylänurkasta suurennussuhde: original).
Jos olisin toisinajattelija itäisessä naapurissa, minut olisi jo ”vaiennettu” ajat sitten – joten saan ilmeisesti olla iloinen ja kiitollinen, että minut on vain vaiettu.
Toinen mahdollisuus asian korjaamiseksi ja tasapainottamiseksi oli toistaa tämä Tiurin kanssa tapahtunut pienimuotoinen debatti. Valitettavasti hän on poistunut keskuudestamme, mutta hänen tilallaan voisi olla joku toinen valtavirtataloustieteilijä.
Voisin ehdottaa esimerkiksi Aki Kangasharjua, Mika Malirantaa, Pertti Haaparantaa, tai Roope Uusitaloa. Tosin pahasti pelkään, ettei heillä ole rohkeutta julkiseen debattiin näyttämään osaamisensa ylivoimaa tällaisen tavallisen maallikon kanssa.
Olisiko Hesarin pääkirjoitustoimittaja Paavo Rautiolla itsetutkiskelun paikka, kun hän on lehdessään valitellut Suomesta puuttuvan tulevaisuuden näkijöitä. Hänellä on mahdollisuus laittaa Hesarin toimittajat tekemään tutkivaa journalismia ja asettaa tämä kirjoitus mittatikuksi tai sitten kyseenalaiseksi. Hesarihan on täynnä virkeitä toimittajia.
Olisi kiintoisaa tietää, onko joku muu Suomessa 32 vuotta sitten ”arvannut paremmin” tulevan yhteiskunnallisen kehityksen? Silloin oli vain 2 prosentin kitkatyöttömyys.
Keskiluokan ja matalapalkkaisten tulotaso ja ostovoima on ”jostakin syystä” hiipunut. Kunnollisia kokoaikaisia ja pysyviä työsuhteita on enää vajaa 55 prosenttia työvoimasta. (Tilastokeskuksen Px-Web-tietokanta).
Epätyypillisiä ns. ”paskatyöpaikkoja” on jo 45,7 prosenttia työvoimasta.
Valtamedioiden (Hesarin ja Ylen) toiminta kyseenalaistaa moniarvoisen tiedonkulun Suomessa, vaikka ne ovat ansiotta paistatelleet pitkään ”vapaan” mielipiteen ilmaisun mallimaana. Lehdistönvapausvertailun tulokset karkasivat maailmalle kun ”Sipilä-gate” vei Suomelta ykköstilan kuuden perättäisen vuoden jälkeen.
Tämä kirja on ennakoinut tulevan taloudellisen ja yhteiskunnallisen kehityksen paremmin kuin yksikään suomalainen ekonomisti.
Edellä esitetyn todistusketjun lopuksi voi esittää perustellun kysymyksen: Missä ne Suomen trollitoimistot oikein luuraa? Miksi pelkkä julkinen keskustelu tärkeimmistä yhteiskunnallisista asioista on mahdotonta Suomessa?
PS. Tämän kirjoituksen järjestysnumero on 49. Jos haluat perehtyä kaikkiin KU:n kirjoituksiini, ne löytyvät blogini etusivulta (viimeisimmät aivan alusta ja kaikki etusivun lopusta).