Vaalikevät herkistää toimittajia ja somekirjoittelu vaalin alla taas pelottaa heitä. Hesarin uusi politiikan toimituksen esimies Jussi Pullinen on laatinut itselleen ”huoneentaulun” otsikolla: ”Näillä lupauksilla politiikasta, työelämästä ja Suomesta voisi tulla parempi paikka – Vaalikevät tarvitsee sitä”.

Näitä ohjeita Pulliainen ilmoittaa pyrkivänsä noudattamaan: ”1. Ojennan omia, en ruoki huutosakkiani, 2. Kritisoin omiakin päätöksiäni, en vain säti muita, 3. Yritän ymmärtää, en väärin- tai mukaymmärtää, 4. Sanon, kun ajattelen toisin kuin oma jengi, 5. Otan vastaan perustellun kritiikin, ehkä kiitän siitä”.

Epäonnistun näissä välillä itsekin, sitten pahoittelen. Silti ajattelin yrittää. Pullisella on ansiokas tavoite, sillä hän on kirjoittanut: ”Maailmaa ja elämää mullistavat isot megatrendit kuten ilmastonmuutos, työn murros, maahanmuutto ja globalisaatio.

Nämä asiat ovat nimenomaan talouden ja politiikan ydintä. Myös yrityksillä on tosi iso rooli näiden kysymysten ratkaisemisessa. Näistä kysymyksistä äänestetään myös huhtikuun eduskuntavaaleissa”.

Olen aivan tismalleen samaa mieltä Pulliaisen kanssa näistä ajankohtaisista aiheista. Aloitin keskustelun niistä Hesarissa jo 32 vuotta sitten. Sen jälkeen Hesari on lipsunut niistä aika useasti.

Tässä äänestäjien mielestä tärkeimmät asiat 7.2. 2019

Aamulehden toimittaja Anita Simola taas puolestaan kirjoittaa (AL 7.1. 2019) tulevista eduskuntavaaleista otsikolla: ”Vaaliähkyltä tuskin välttyy kukaan”. Siinä hän totesi: Mitä lähemmäksi kevättä mennään, sitä varmemmin saapuvat tv-kanavien tentit.

Hän ennakoi, että agendalla on sote, maahanmuuttopolitiikka, kutsunnat, kansalaispalvelu, työelämän uudistus, sosiaaliturvan uudistus ja ilmastomuutos jne.

Hän kritisoi aiheellisesti kollegoitaan sitä, että samat vaalitenttien aiheet toistuvat vuodesta toiseen ja että ”Tentteihin kaivataan uusia näkökulmia ja konkreettisia avauksia.”

Simola on vaatimuksineen aivan oikeassa. Minulla on siitä kokemusta. Viime vaaleissa lähetin kaikille Ylen, MTV:n ja Hesarin politiikan toimittajille oheisen kysymyslistan.

Yksikään toimittaja ei käyttänyt näitä uusia konkreettisia avauksia hyväkseen, vaan kaikki toimittajat jankuttivat ilta illan jälkeen samoja leikkauslistoja ja ehdotuksia siitä, mistä pitäisi säästää. Vaikka olin kantanut valmiit kysymykset, dokumentit ja tilastot toimittajien nenän eteen, mitään ei tapahtunut – miksihän?

Vielä 80- ja 90-luvulla Ylellä oli ennakkoluulottomia (lataus kestää hieman) ja tulevaisuuteen katsovia toimittajia jotka avasivat kaivattuja uusia näkökulmia ja konkreettisia yhteiskunnallisia avauksia ruutuun. Ovatko nykyiset Ylen toimittajat ammattitaidottomia vai pelkäävätkö he johdon kauko-ohjausta ja sensurointia?

Toimittaja Jussi Pullinen palauttaa lupauksillaan varmaan Hesarinkin 80-luvun ennakkoluulottomuuteen, jolloin uudet avaukset olivat vielä mahdollisia.

Säästöjä ja pieni- ja keskituloisten veronkorotuksia on tehty koko ajan.

Yksikään toimittaja ei puuttunut yhteiskunnan tulopuoleen eli siihen, miksi koko ajan pitää säästää. Suomessa digitalisaatio on alentanut palkkojen osuutta BKT:sta jo 90-luvulta alkaen. Vuonna 1991 palkkojen osuus oli vielä 74,1 prosenttia ja omaisuus ja yrittäjätulojen osuus oli vain 10,8 prosenttia.

Vuonna 2016 vastaavat luvut olivat 57 (- 17,1 prosenttiyksikköä) ja 27,4 (+16,6 prosenttiyksikköä) prosenttia. Eli palkansaajien osuus BKT:sta pieneni melkein samalla summalla kuin voitot ja pääomatulot kasvoivat.

Vuonna 2016 BKT oli 216 miljardia, joten 14 prosenttiyksikön vähennys merkitsi palkansaajille yli 30 miljardia vähemmän palkkatuloja ja ostovoimaa ja yli 13 miljardia euroa vähemmän verotuloja (44 % veroasteella) hyvinvointipalveluiden ylläpitämiseksi.

Tästä ammottavasta tulomenetyksestä ja ostovoiman vähenemisestä toimittajat eivät ymmärtäneet kysellä kansanedustajaehdokkailta sanallakaan. Miksiköhän?

Sipilän hallitus on ollut kaikkien aikojen epäsuosituin.

Yksikään toimittaja ei puuttunut tähän valtion kestävyysvajeen juurisyihin vaikka luvut ovat kaikkien toimittajien käytettävissä. Ei tarvitse perätä vain loputtomia säästö- ja leikkauslistoja. Edellisen vaalin ehdokastenteissä Ylen toimittajat eivät osanneet tehdä minkäänlaisia vastakysymyksiä, vaan haastateltavat saivat aivan rauhassa puhua mitä sylki suuhun toi.

Nyt kevään eduskuntavaalitenteissä ilmeisesti taas perätään samoja leikkauslistoja kun 2-3 vuoden talouden nousupyrähdyksen jälkeen on alkamassa taas uusi laskusuhdanne.

Tässä olisi tarjolla nyt muutamia toimittaja Simolan peräänkuuluttamia ”konkreettisia avauksia” jolla olisi miljardiluokan yhteiskunnallisia vaikutuksia ja joihin kansanedustajien olisi pitänyt tai pitäisi puuttua.

Toistan uudelleen kysymyslistan joita toimittajien pitäisi perätä tulevilta kansaedustajilta. Olen hieman tuoreuttanut sitä ja ohessa myös linkit kirjoituksiin, joista löytyy kysymyksiin myös vastaukset.

1. Miksi te kansanedustajat ja -ehdokkaat seuraatte vain työttömyys- ja työllisyystilastoja mutta ette työtuntitilastoja jotka tarkimmin kertovat työn määrän kehityksestä?

Työtunnit ovat samalla tasolla kuin vuonna 1990 vaikka BKT on kaksinkertaistunut. Työttömyys voi laskea, kun sama työtuntimäärä tehdään epätyypillisillä työsuhteilla. Korkeamman työllisyysasteen Saksassa ja Ruotsissa työtunnit eivät myöskään ole kasvaneet.

Luokkayhteiskunta tulossa takaisin. (linkki juttuun)

Sektoritutkimus vääristää totuutta. (linkki juttuun)

 

2.Miksi Te ette uskalla tunnustaa, että kaikille ei enää löydy tulevaisuudessa markkinaehtoista työtä.

Kaikki poliitikot vieläkin uskottelevat puolueisiin katsomatta, että täystyöllisyys on mahdollista vaikka kaikki hallitukset ovat sitä yrittäneet jo yli 30 vuotta – onnistumatta. Kokoaikaisten hyväpalkkaisten teollisuustyöntekijöiden tilalle on tullut pääosin epätyypillisiä palvelualojen työpaikkoja.

Miksi työelämän tutkijat eivät tutki työttömyyttä? (linkki juttuun)

Mistä talousprofessoreille maksetaan? (linkki juttuun)

 

3.Osaatteko vastata, miksi työtunnit eivät kasva tuotannon kasvun suhteessa? Eikö poliitikkojen pitäisi miettiä syytä siihen ja tehdä siitä johtopäätökset?

Työtä on yritetty lisätä epätyypillisillä työsuhteilla ja yhteiskunnan kustantamalla palkkatuella ja muilla aktivointimalleilla kaunistamaan keinotekoisesti työllisyyslukuja. Oikeita kokoaikaisia työpaikkoja digitalisoitunut markkinatalous ei enää juuri tuota.

Digitalisaatiolla saatu tuottavuus tuhoaa työpaikat ja markkinat. (linkki juttuun)

Tekoäly uhkaa jo ylempiäkin toimihenkilöitä. (linkki juttuun)

 

4.Osaatteko vastata, miksi maailman, Euroopan ja Suomen talous ei ole kasvanut viimeisten 30 vuoden aikana kokoomuksen ja talousprofessorien lupauksista huolimatta, vaan hiipunut lähelle nollasummamarkkinoita?

(Kun pääomat ja kauppa tuolloin vapautettiin, OECD, IMF, Maailmanpankki ja EU lupasivat, että talous lähtee rakettimaiseen nousuun ja tulee miljoonia uusia työpaikkoja. ILO:n tilastot kertovat, että finanssikriisin jälkeen vuodesta 2007 pelkästään G20 maista on kadonnut 54 miljoonaa työpaikkaa. Työpaikkoja ei ole tullut, mutta miljonäärejä kyllä.)

Hesari vaikenee asioista tarkoitushakuisesti. (linkki juttuun)

Kohta olemme kaikki pääoman ”palkkatappajien” armoilla. (linkki juttuun)

 

5.Osaatteko vastata, miksi talouden kasvu ei enää luo työpaikkoja, vaikka kaikki poliitikot, EK, ay-johtajat ja taloustoimittajat niin väittävät?

Työpaikat eivät ole kasvaneet 70-luvun puolenvälin jälkeen tuotannon kasvun suhteessa. Kun lasketaan talouskasvun 10-vuoden keskiarvokäyrää, se sojottaa alaspäin eikä ylöspäin.

Talousprofessorien ymmärrys digitalisaatiosta kehruujennyjen ajalta. (linkki juttuun)

Pelastaako protektionismi viime kädessä meidät? (linkki juttuun)

 

 6.Osaatteko vastata kuinka digitalisaation tuottavuushyödyt (osingot) ohjautuvat tai ohjataan jatkossa kaikkien kansalaisten ostovoimaksi ja yhteiskunnan hyvinvointipalveluiden ylläpitämiseksi.

Digitekniikka lisää toki tuottavuutta. Kun tuottavuus kasvaa nopeammin kuin markkinat, miten se voi kasvattaa työpaikkoja ja sitä kautta ostovoimaa? Ostovoiman kehitys on kuitenkin kaiken kasvun, yrittäjyyden ja työpaikkojen (edes teoreettisten) tärkein edellytys.

Nordean ekonomisti Aki Kangasharjun stiignafuulia. (linkki juttuun)

Robottiasiantuntija lupaa 2-4 tunnin työpäiviä. (linkki juttuun)

 

7.Osaatteko vastata, kun hyväpalkkaiset teollisten työpaikat ovat siirtyneet matalapalkkamaihin, miten palvelualojen matalapalkkaiset epätyypilliset työpaikat kasvattavat verotuloja?

Verotulojen maksamisen sijaan ne tarvitsevat enemmänkin tulonsiirtoja. Mitenkä se vaikuttaa jatkossa hyvinvointipalveluiden ylläpitoon ja markkinoiden ostovoimaan?

Aktiivimalliko poistaa työttömyyden? (linkki juttuun)

Suomen palkkataso ei ole kilpailukyvyn este. (linkki juttuun)

 

8.Miten puuttuisitte siihen, että valtion hyvinvointibudjetti ei enää kasva BKT:n suhteessa koska rikkaat kansalaiset ja suuret yhtiöt eivät enää maksa veroja kuten ennen?

(Rikkaimmat kansalaiset siirtävät tulonsa pääomatuloiksi eli keskivertopalkansaajan verotasolle. Isot monikansalliset yhtiöt maksavat käytännössä yli kaksi kertaa vähemmän veroja kuin pienyrittäjä)

Rikkaatko maksavat kaikki verot? (linkki juttuun)

Miksi kansanedustajat eivät puutu verotuksen järjestelmävikaan? (linkki juttuun)

 

9.Miten selitätte sen, että yrittäjien määrä on lisääntynyt mutta työtunnit eivät.

Yrittäjyyttä on perätty työttömyyden nujertamiseksi. Yrittäjille on annettu lukuisia verohelpotuksia, varallisuusvero ja kelamaksut poistettu, yhteisövero alennettiin 26 prosentista 20 prosenttiin ja siitä huolimatta uutta työtä (= työtunteja) ei ole syntynyt vaikka niin luvattiin. Ne ovat vieläkin 1990-luvun alun tasolla vaikka BKT on kaksinkertaistunut.

 Yrittäjän pahin vihollinen on monikansallinen ”yrittäjä”. (linkki juttuun)

Talousprofessorit alkavat viimein olla edes vähän jyvällä. (linkki juttuun)

 

 10.Osaatteko sanoa, mitenkä ja kenen rahoilla pankkien taseissa olevat arvottomaksi muuttuneet johdannaispaperit alaskirjataan luottamuksen palauttamiseksi pankkimaailmaan.

Miksi poliitikot ovat vapauden ideologian varjolla päästäneet pankit niin suuriksi ja ilman valvontaa, että niiden taseissa on pelkkien johdannaispapereiden arvo kymmenen kertaa suurempi kuin koko maailman bruttokansantuote? Ilman niiden alaskirjausta saamme satavarmasti seuraavankin finanssikriisin.

Poliitikot eivät ymmärrä pankin järjestelmävikaa. (linkki juttuun)

Pankit imevät kansalaiset kuiviin. (linkki juttuun)

 

11.Pitäisikö Teistä valtioiden ottaa lisää velkaa elvytykseen kun EU-maiden kokonaisvelan keskiarvo on jo 4,7 kertaa maiden BKT:n suuruinen?

Miten pitkälle velkaantuminen voi jatkua, jotta seuraava pankkikriisi ei taas yllättäisi? Voiko EKP ”taikoa tyhjästä” rahaa loputtomiin? Pitäisikö siirtyä osittaisvarantojärjestelmästä täysvarantojärjestelmään?

Kuinka pitkään velkaantuminen voi jatkua pankkien romahtamatta? (linkki juttuun)

Markkinavapauden tuottavuushyödyt revitään vuokratyöstä. (linkki juttuun)

 

 12.Uskotteko että koulutus on ratkaisu uusien työpaikkojen syntymiseksi?

Yhdysvalloista on jo kokemusperäistä dataa siitä, että koulutus ei enää digitalisoituneessa maailmassa takaa koulutuksen mukaisia työpaikkoja ja palkkatasoa kuten ennen. Mitenkä tekoäly tulee vaikuttamaan koulutetun  työvoiman kysyntään?

Teknologia on jo mitätöinyt koulutuksen Yhdysvalloissa. (linkki juttuun)

Digitalisaatio inflatoi koulutuksen hyödyt. (linkki juttuun)

Startupien innovaatioillako Suomeen uusia työpaikkoja? (linkki juttuun)

 

13.Uskotteko tulevaisuuden työvoimapulaan?

Maahanmuuttajia on toivottu työvoimapulan helpottamiseksi. Digitalisaatiolla aikaansaatu tuottavuuden lisäys korvaa ”työvoimapulan”. Ongelmana on vain tuottavuushyötyjen uusjako kansalaisten ostovoimaksi. Miten aiotte puuttua siihen?

Maahanmuuttajat ovat tarpeeton työvoimareservi. (linkki juttuun)

Maahanmuuttajien kotouttaminen ei ole ongelmatonta. (linkki juttuun)

Maahanmuuttajat on maailmanlaajuinen ongelma. (linkki juttuun)

 

14.Pitäisikö pankit pelastaa seuraavan pankkikriisin yllättäessä vaikka vuoden 2008 yhteydessä veronmaksajien rahoja tuhlattiin jo 3 800 miljardia.

Pankkimaailma on kahminut jo maailman varallisuudesta leijonanosan kertoo tutkimus. Jatkoanalyysi ristikkäisten omistussuhteiden verkostosta paljasti 147 yrityksen joukon, joka kollektiivisesti hallitsi noin 40 prosenttia kaikesta maailman varallisuudesta. Pankkimaailman ytimessä 13 yrityksen johtokuntien 161 jäsentä hallinnoivan 23,9 biljoonaa dollaria, mikä on noin 10 prosenttia maailmanvarallisuudesta.

Onko pankkijärjestelmä vastuuton vai valheellinen? (linkki juttuun)

Pankinjohtajat ovat ”innovoineet” pankista aikapommin. (linkki juttuun)

 

15.Miten ratkaisette ilmastomuutoksen ristiriitaiset tavoitteet. Ensin kulutusta pitäisi vähentää ja tuotantoa supistaa ilmastomuutoksen vuoksi, mutta samaan aikaan vaaditaan talouden kasvua jotta syntyisi uusia työpaikkoja?

Kaikki puolueet, poliitikot ja kansalaiset ovat melkein yksimielisiä ilmastomuutoksen tarpeellisuudesta. Väestön ja kulutuksen vähentäminen ovat vielä täysin vastakkaisia vaatimuksia taloudenkasvu- ja työllisyysvaatimusten ristiaallokossa. Mitä sanotte niille äänestäjille, jotka jäävät ilmastomuutostoimenpiteiden johdosta työttömiksi?

Onko keskustelu ilmastomuutoksesta moraalista poseerausta? (linkki juttuun)

Ympäristökatastrofi on nurkan takana. (linkki juttuun)

 

 16.Uskotteko, että poliitikoilla on vielä valta maailmassa tehdä haluamiaan päätöksiä?

Poliitikot ovat jo markkinoiden ”vapausideologian” avulla antaneet vallan ajat sitten markkinoille eli käytännössä pääomalle. Poliittisten toimijoiden liikkuma-ala ja hiekkalaatikko on pienentynyt postimerkin kokoiseksi. Pitäisikö poliitikkojen ottaa valta takaisin ja miten?

Eduskunnan tulevaisuusvaliokunta eksyksissä. (linkki juttuun)

Tekoäly herätti puoluejohtajat robottiveroon. (linkki juttuun)

Kuntavaaliehdokkaat ovat sankareita. (linkki juttuun)

 

Tämä 16 kysymyksen patteri osoittaa konkreettisesti mistä valtamediat vaikenevat ja ketkä vaiennetaan.

Loputon hyvinvointipalveluiden leikkausvimma on jatkunut koko Juha Sipilän hallituskauden aikana vaikka olemme eläneet nousukautta. Aluksi tämä insinöörivetoinen hallitus näytti tuoreelta ja kiinnostavalta joka on kuitenkin edetessään osoittautunut vielä oikeistolaisemmaksi kuin kokoomus.

Gallup-kyselyssä se on osoittautunut kansalaisten keskuudessa kaikista hallituksista huonomaineisimmaksi. Jopa huonommaksi kuin Esko Ahon hallitus, jonka jälkeen rikkaat alkoivat rikastua ja köyhät köyhtyä ennennäkemättömällä vauhdilla.

Sipilän hallitus on ollut kaikkien aikojen epäsuosituin hallitus

Demarien valtakauden loputtua alkoi Kokoomuksen valtakausi Harri Holkerin hallituksen jälkeen. Silloin päätöksentekovalta annettiin ns. ”markkinavoimille” vapauttamalla pääoma ja kauppa jonka luvattiin tuovan talouden kasvun ja uudet työpaikat.

Sen jälkeen kansanedustajien on ollut sopeuduttava pääoman ja pankkien ohjaukseen joka on tapahtunut velan avulla. Velkoja asettaa toimintaehdot ja velallinen vain säästää, supistaa ja vikisee.

Siksi eduskuntavaalit on vain demokraattinen näytelmä jossa jaetaan 200 hyväpalkkaista työpaikkaa pysyvän työttömyyden valtakunnassa.

Eduskuntavaalit eivät kuitenkaan ole aivan arvoton näytelmä. Vaikka budjetti ei enää kasvakaan BKT:n tahdissa, pientä oikeudenmukaisuutta voi kuitenkin harjoittaa pienentyneenkin budjetin puitteissa.

Sipilän hallituksen budjetti vuodelle 2019 suosii ylempiä tulodesiilejä, demarien keskituloisia.

Sipilän budjettiesitys suosii vain jo ennestään rikkaita. Demarien Rinteen varjobudjetti taas suosisi keskituloisia mutta kurittaisi edes vähän suurituloisia.

Laskelmat ovat eduskunnan tietopalvelun tekemiä laskelmia. Demarien malli on jo hieman oikean suuntainen päinvastoin kuin Lipposen hallituksen aikana. Se oli niin oikeistolainen, että se meni jo kokoomuksenkin ohi oikealta.

Silloin jatkui Suomen eriarvoistuminen joka alkoi jo 1990-luvun alusta.

Vasemmistoliitto julkaisi myös oman varjobudjettinsa tulonjakovaikutukset eri tulodesiileissä. Siinä verrataan Vasemmistoliiton varjobudjetin vaikutuksia Sipilän hallituksen budjettiehdotukseen. Siinä puututtaisiin jo kunnolla eriarvoisuuden ja köyhyyden poistamiseen, koska ostovoima kasvaisi voimakkaimmin 3-4 alimmassa tulonsaajaryhmässä. Sillä olisi jo pientä vaikutusta edes eriarvoisuuden pysähdyttämiseen.

Vasemmistoliiton budjettiesityksessä köyhien tilanne helpottuisi eniten.

Politiikka on taitolaji, varsinkin kun toimittajat eivät hoida tehtäviään kunnolla. Some ei ole ainoa vaarallinen ilmiö vaan myös se, että valtamedioista on tullut pääoman trollitehtaita, jotka ajavat vain hyväosaisten etuja kokoomuksen ”vapaus” -ideologian varjolla.

Uusliberalistista politiikkaa on ajettu kaikissa EU-maissa jonka seurauksena eriarvoisuus, köyhyys ja toivottomuus on levinnyt kaikkialla. Nyt ihmetellään ja kauhistellaan ”oikeistopopulismin” ilmaantumista, kun kaikissa EU-maissa on brexittejä, keltaliivien mellakointia, jättimielenosoituksia ja terrorismia.

Historia on osoittanut, että työttömyys, köyhyys ja näköalattomuus on saanut ihmiset liikkeelle ja Hitlerit ja Stalinit valtaan. Nyt Trump antaa pientä esimakua tulevasta.

Syrjäytyminen, mielenterveysongelmat, köyhyys, leipäjonot ja syntyvyyden väheneminen kertovat siitä todellisuudesta, jota kokoomuspuolue pitää vain pieninä markkinatalouden lieveilmiöinä. Ei ole ihme, että kansalaisten luottamus poliitikkoihin ja äänestämiseen ovat hiipuneet.

Autokauppiaatkin ovat kolme kertaa luotettavampia kuin poliitikot.

Silti on äärimmäisen tärkeää, että kansalaiset yrittäisivät vaikuttaa ja äänestäisivät. Mielellään juuri niitä puolueita, jotka ajavat syrjäytyvien kansalaisen asiaa. Valitettavasti juuri ne ihmiset jotka tarvitsisivat eniten apua ja tukea yhteiskunnalta, jättävät äänestämättä. Kokoomuslaiset kyllä äänestävät heidänkin puolestaan.

Äänestäminen on kuitenkin viimekädessä tavallisen kansalaisen ainoa mahdollisuus vaikuttaa edes hieman tulevaan yhteiskunnalliseen kehitykseen. Muuten annamme vapaat kädet markkinavoimille.

Jo parikymmentä vuotta sitten varoittelin markkinavoimista.

Oheisen jutun saat lukukelpoiseksi täältä. (valitse oikeasta ylänurkasta suurennussuhde: original).

 

Se asettaa melkoisen haasteen toimittajien ammattitaidolle ja moraalille, jotta ne tekisivät oikeita kysymyksiä poliitikoille. Muuten me taas kuullaan keväällä pelkästään jatkuvaa jankkaamista säästö- ja leikkauslistoista.

Poliitikotkaan eivät voi luistaa vastuustaan. Heidän on otettava pääomalta ja markkinavoimilta valta takaisin demokraattisesti valituille poliitikoille.

Kansanedustajille pitäisi myös tehdä uusi palkitsemisjärjestelmä, jotta he ulosmittaisivat isomman jakovaran BKT:n kasvusta hyvinvointipalveluiden ylläpitämiseksi.

Ehdotin optioita kansanedustajille jo 20 vuotta sitten Hesarissa.

Hesarin Vieraskynä-tekstin voit lukea paremmin tästä.

Verotulot eivät ole kavaneet enää 90-luvun jälkeen tuotannon kasvun suhteessa. Kokoomuslaistenkin poliitikkojen olisi syytä muistaa, että tuotanto on ihmistä varten eikä ihminen vain tuotantoa (ja pääomaa) varten.

 

PS. Tämän kirjoituksen järjestysnumero on 49. Jos haluat perehtyä kaikkiin KU:n kirjoituksiini, ne löytyvät blogini etusivulta (viimeisimmät aivan alusta ja kaikki etusivun lopusta).