Länsimaissa demokratia on aika uusi ilmiö. Euroopan ja maailman historia on ollut kuninkaiden, keisarien, tyrannien, heimopäälliköiden, diktaattoreiden ja sotapäälliköiden historiaa. On ollut ns. ”uskonsotia” mutta tosiasiassa on ollut kyse vallasta ja rahasta (verotusoikeudesta).
Raha ja valta ovat kuin siamilaiset kaksoset. Rahalla saa valtaa ja vallalla saa rahaa. Demokratia on länsimaissa vakiinnuttanut asemansa vasta toisen maailmansodan jälkeen. Sillä on ollut kallis hinta, sillä sen varjolla on aikaansaatu miljoonittain ruumiita.
Demokratian ja vähäväkisten oikeuksien saamiseksi kansalaiset ovat aina ryhtyneet kapinaan aatelisia ja hallitsijoita vastaan. Ihmisten elinolojen parantamiseksi on rakennettu ja kokeiltu esmerkiksi sosialistista paratiisia, kansallissosialistista herrakansa-valtiota, islamilaista kalifaattia, kapitalistista Amerikkaa ja pohjoismaista hyvinvointivaltiota.
Suomenkin sisällissodassa vähäväkinen kansanosa haki demokraattisia oikeuksiaan ja se vaati yhteensä noin 40 000 suomalaista uhria.
Talvisodassa Suomi taisteli orastavan demokratian ja itsenäisyyden puolesta Neuvostoliittoa vastaan ja se vaati lähes 26 500 kuolonuhria ja vastapuoli menetti 50 000-100 000 vainajaa ja jatkosodassa demokratian säilymisen uhreina oli lähes 63 000 kaatunutta ja kadonnutta. Vastapuoli ainakin yli 100 000 kaatunutta.
Häikäilemätön Afrikan raaka-aineiden ”riistäminen” oli Euroopan kasvun mahdollistaja.
Euroopan historia ei anna aihetta ylpeilyyn kolonialistisen Afrikan siirtomaiden raaka-aineiden ryöstelyn ja orjien hyväksikäytön johdosta. Tämä epäinhimillinen ryöstely mahdollisti Euroopan teollistumisen ja taloudellisen nousun.
Sama afrikkalaisen ja kiinalaisen orjatyövoiman hyväksikäyttö ja maa-alueiden ryöstö alkuperäisasukkailta (intiaaneilta) mahdollisti myös Amerikan teollistumisen ja taloudellisen nousun.
Vasta 1900-luvun alkupuolella ihmisoikeuksista, työväen oikeuksista ja demokratiasta alettiin edes keskustella laajemmin. Siihenkin tarvittiin anarkistien (ay-liikkeen alkuhistoria) sabotaaseja ja vallanpitäjien murhia.
Orjat mahdollistivat USA:n puuvilla-, sokeriruoko- ja myöhemmin liukuhihnateollisuuden ”kilpailukyvyn”.
Vasta toisen maailmansodan jälkeen Eurooppa ja Yhdysvallat ovat olleet suunnannäyttäjiä demokraattisten hallintoelimien kehittämisessä ja toteuttamisessa. Kehitys jatkui suotuisasti ja lähes kaikkia kansalaisia hyödyttävästi aina uusliberalismin valtaan tuloon asti 80-luvulle. Tämä kehitys tapahtui tietenkin kehitysmaiden kustannuksella.
Pääomien vapautumisen myötä ja uusliberalististen oppien seurauksena demokratia on kehittyneissäkin maissa mennyt takapakkia. Demokratian alkuperäisenä tarkoituksena oli nostaa kaikkien kansalaisten äänestysoikeudella kaikki ”vapaiksi” ja tasa-arvoiseksi. Tavoitteena oli, että rikkaat pakotettaisiin progressiivisella verotuksella osallistumaan kaikkien kansalaisten hyvinvoinnin ylläpitämiseen.
Nyt uusliberalistinen ”vapaus” painottaa yksipuolisesti vain ”taloudellista vapautta” joka jyrää pahasti ”poliittisen vapauden”. Sen seurauksena tuloerot ja eriarvoisuus ovat nousseet ennennäkemättömiin mittoihin ja on palattu feodaaliajan olosuhteisiin. Alemman sosiaaliluokan kannalta aletaan olla lähtöpisteessä ja demokratia alkaa olla varsin teoreettista.
Tämä on pääviesti demokratiaa tukevan kansainvälisen IDEA-järjestön The Global State of Democracy 2019 -raportissa. Se julkaistiin äskettäin Tukholmassa, jossa järjestö pitää päämajaansa. Vertailun aineisto on laaja ja aikajänne pitkä.
Raportti: Vahvoja demokratioita on maailmassa jäljellä enää 21 Demokratioiden määrä maailmassa kasvaa, mutta laatu heikkenee. Demokratia jatkaa leviämistään yhä uusiin maihin. Jo yli puolet maailman väestöstä asuu valtioissa, joissa kansa valitsee johtajat.
Demokratian laatu on heikentynyt useimmissa maissa.
Samalla vakiintuneetkin kansanvallat rapautuvat, kun populistiset ja itsevaltaiset hallinnot rajoittavat oikeuslaitosten, median ja järjestöjen toimintaa. Demokratioiden määrä maailmassa siis kasvaa, mutta laatu heikkenee.
Jopa vapaan maailman johtajana perinteisesti pidetty Yhdysvallat saa demokratiajärjestöltä kritiikkiä. Se ei ole enää vahvimpien demokratioiden joukossa. ”Yhdysvaltojen tapaus on ehkä koko raportin yllättävin ja häiritsevin”, sanoo IDEA:n pääsihteeri Kevin Casas-Zamora.
Raportissa puhutaan ”demokratioiden taaksepäin luisumisesta”, josta vakavimpina esimerkkeinä nostetaan esille Unkari, Puola, Romania, Serbia ja Turkki. Kielteistä kehitystä on havaittu myös Intiassa, Filippiineillä ja Ukrainassa.
”Pahaenteisintä on se, kuinka demokraattisia prosesseja käytetään demokratian kumoamiseen. ”Näin päädytään ”51 prosentin tyranniaan”, jossa vaaleilla valtaan päässyt puolue tai vallanpitäjä alkaa syrjiä vähemmistöjä ja kaventaa opposition toimintamahdollisuuksia.
Casas-Zamoran mukaan on vanhentunut käsitys, että demokratiat voisivat heiketä vain kehittyvissä maissa. ”Ilmiö on globaali. Näemme huolestuttavaa kehitystä kaikenlaisissa maissa.”
Lehdistön vapaus on rapautunut maailmalla jo paljon aikaisemmin.
Demokratia on vaikeuksissa, kun vapaa ja moniarvoinen lehdistö on vaikeuksissa. Kaikki miljardöörit häärivät medioiden takana ja ostavat niitä hallintaansa. Robert Murdoch on maailmanlaajuisen mediaimperiumin perustaja ja määrätietoinen politiikan vaikuttaja Yhdysvalloissa, Britanniassa ja Australiassa.
Maailman rikkain mies Jeff Bezos osti vuonna 2013 The Washington Post -lehden ja siihen kuuluvat seitsemän pienempää lehteä muokkaamaan mielipiteitä miljardööreille suotuisaksi. Lisäksi hänellä on iso lobbaustoimisto, jolla vaikutetaan poliittisiin päättäjiin.
Eikä vastaava vaikuttaminen ole vierasta Suomessakaan. Määräysvalta esimerkiksi ”riippumattomissa” Sanomassa (Hesari, Iltasanomat, Satakunnan Kansa ja Aamulehti), Alma Mediassa ja Turun Sanomissa on muutamalla superrikkaalla perheellä (Herlin, Seppälä, Reenpää, Ketonen).
Tämä heijastuu niiden hallituksiin, jotka edustavat omistajia. Niiden hallitusten jäsenet kuuluvat lähes poikkeuksetta suurituloisimpaan promilleen (vuosiansio yli 300 000 euroa) – todennäköisesti myös rikkaimpaan promilleen. Suomalaisessa demokratiassa ”neljäs valtiomahti” on tukevasti rikkaitten ”puolueettomassa” hallinnassa.
Suomen printtimediat ovat keskittyneet valtavasti ja vaihtoehtoiset vasemmistolehdet hävinneet.
Siis demokratia ja poliittiset päättäjät ovat digiaikana yllättäen vaikeuksissa. Mikä tai kuka on vienyt heiltä demokratiaan kuuluvan vallan? – No se on tietenkin vallan toinen komponentti – eli raha.
Pankit ja pääoma ovat ottaneet niskalenkin velan avulla valtioista, yrityksistä ja yksityisistä kansalaisista. Vastuuton velka on sellainen kiristyspenkki, jossa demokratia häviää äkkiä taivaan tuuliin.
Poliitikot joutuvat koko ajan tekemään pääomalle kaikenlaisia helpotuksia ja verovapauksia etteivät sijoittajat vaan hermostuisi ja etteivät ”menettäisi sijoittajien luottamusta”. Siinä tasapainoilussa äänestäjän luottamus jää auttamatta toiseksi.
Vähäväkiset ja osattomat kansalaiset, joiden piti demokratiassa olla hyötyjiä, eivät edes ymmärrä syrjäytyessään käyttää hyväksi demokratian heille suomaa äänestysoikeutta.
Jo aikaisemmin on tiedetty se, että korkeakoulutettu ja hyvätuloinen käy muita todennäköisemmin äänestämässä. Tutkija Hannu Lahtisen väitöstutkimuksen mukaan erot eri yhteiskuntaluokkien äänestysaktiivisuudessa ovat kuitenkin suuremmat kuin on aikaisemmin ajateltu. Ne ovat myös kärjistyneet viimeisen 30 vuoden aikana.
Väitöstutkimuksen mukaan niillä nuorilla aikuisilla, joiden vanhemmat eivät olleet suorittaneet perusasteen jälkeisiä tutkintoja, äänestysaktiivisuus oli vain 28 prosenttia. Sen sijaan niistä nuorista aikuisista, joiden vanhemmista ainakin toisella oli ylempi korkeakoulututkinto, 69 prosenttia äänesti. Näin selvä ero oli Lahtisellekin yllätys.
”Kyllä se kertoo siitä, etteivät kaikki lähde samalta viivalta vaan saavat aika erilaiset lähtökohdat poliittiseen osallistumiseen.” Hän arvioi, että erot äänestysaktiivisuudessa ovat linjassa yleisemmän eriarvoisuuskehityksen kanssa. ”Äänestysaktiivisuus on laajempi yhteiskunnallinen indikaattori. Se kertoo, että jotkut ovat syrjäytymässä tästä järjestelmästä.”
”Köyhien” puolueet RKP ja Kokoomus äänestivät aktiivisimmin ja omaa puoluetta.
Israelilainen historioitsija ja tämän hetken muotiajattelija Yuvai Noah Harari arvioi, että erot äänestysaktiivisuudessa ovat linjassa yleisemmän eriarvoisuuskehityksen kanssa. ”Äänestysaktiivisuus on laajempi yhteiskunnallinen indikaattori. Se kertoo, että jotkut ovat syrjäytymässä tästä järjestelmästä.”
Hän ehdottaa, että ”pane poliittiset päättäjät lujille maailmaa uhkaavista suurongelmista eli ydinaseuhasta, ilmastonmuutoksesta sekä teknologian haasteista. Näillä asioilla on väliä paikallistasollakin”.
Harari varoittaa, että aiemmin tiedosta oli pulaa, ja se oli harvojen herkkua. Nyt tietoa on liikaakin. Voittajia ovat ne, jotka pystyvät hallitsemaan tietoa ja käyttämään sitä hyväkseen.
Yksilön suuri tragedia kautta aikojen on ollut se, että kukaan ei ymmärrä häntä. Siihen ongelmaan saadaan pian ratkaisu, kun algoritmit alkavat ymmärtää ihmisiä ja heidän tunteitaan paremmin kuin ihmiset itse. Siksi teknologian globaalien pelisääntöjen rakentamisen pitäisi alkaa nyt, ennen kuin on liian myöhäistä.
Sillä Hatari viittaa teknologian ja tekoälyn ja niitä hallitsevien teknologiajättien valtaan, jota poliitikot eivät vielä ymmärrä. ”Itsenäisyys on pelkkää haavekuvaa. Ei nykymaailmassa ole enää itsenäisiä valtioita”, ironisoi Hatari.
Pankit ja öljy-yhtiöt ovat jo hävinneet digiyhtiöille suuruudessa.
Teknologiajätit kuten Google, Amazon, Alphabet, Facebook, Apple ja Microsoft ovat jo niin mahtavia ja rikkaita että poliitikotkin ovat niiden armoilla. Teknomiljardöörit ovat tulleet horjuttamaan perinteisen pääoman ja pankkimaailman rikkaitten reviiriä.
Harmaat eminenssit ovat saaneet kuitenkin digitalisaatiosta tehokkaan apuvälineen ympäröivän varallisuuden kahmimisessa yhä pienemmälle miljardööri-klubille.
Automaation ja robotiikan avulla he eivät enää ole riippuvaisia kehittyneiden maiden ”kalliista” työntekijöistä ja voivat teknologian avulla optimoida voittonsa siirtämällä tuotantonsa halpatyömaihin, joissa ei ole juuri veroja, sosiaalikustannuksia, eikä ympäristönormeja.
Perinteinen tuotantotoiminta on hätää kärsimässä. Amazon, Alphabet ja Facebook kauhistuttavat kilpailijoita – perinteiset toimialatkaan eivät ole turvassa rahakkailta teknologiajäteiltä. Jos yhdysvaltalaiset teknologiajätit jatkavat lihomistaan, osa niistä pitäisi jossain vaiheessa pilkkoa.
Maailman arvokkaimmat pörssiyhtiöt ovat Apple, Googlen emoyhtiö Alphabet, Microsoft, Facebook ja Amazon – yhdysvaltalaisia teknologiajättejä kaikki viisi. Niiden yhteenlaskettu markkina-arvo on yli 2 500 miljardia euroa ja vuosittainen liikevoitto sata miljardia euroa.
Yksi niistä, Microsoft, on jo joutunut oikeuden edessä puolustautumaan monopolisyytöksiä vastaan. Vuonna 1999 Yhdysvalloissa tuomari käski firman pilkottavaksi, mutta Microsoft valitti onnistuneesti päätöksestä.
Edesmennyt ekonomisti ja uusliberalismin ”isä” Milton Friedman kritisoi aikoinaan kovin sanoin Microsoftiin kohdistuneita monopolisyytöksiä ja julisti liberalistisen Cato-instituutin raportissa kääntyneensä kokonaan kilpailulainsäädäntöä vastaan.
Rahoituksen professori Luigi Zingales Chicagon yliopistosta on kuitenkin tuonut omissa tutkimuksissaan esille, että Microsoftin kiista viranomaisten kanssa hidasti yhtiön kasvua netissä ja mahdollisti Googlen ja Facebookin kaltaisten pienten startup-yritysten kasvun.
Terhakoista startupeista on nyt tullut omilla aloillaan ylivoimaisia titaaneja, jotka noukkivat lupaavat kilpailijat pois markkinoilta armottomasti. Googlen tutun mantran mukaan kilpaileva nettipalvelu ”on vain klikkauksen päässä”, mutta usein tämä kilpailija päätyy suuren viisikon välipalaksi.
Google ostaa vuosittain toistasataa start-up yritystä ja muita firmoja.
Bloombergin tilastojen mukaan Apple, Alphabet, Microsoft, Facebook ja Amazon ovat tehneet viimeisen kymmenen vuoden aikana 436 yrityskauppaa ainakin 130 miljardin dollarin eli nykykurssilla 110 miljardin euron edestä. Edes perinteiset elinkeinot eivät ole näiltä jättiläisiltä turvassa.
Logistiikkayhtiöt, sanomalehdet ja tv-yhtiöt, pankit, kauppaketjut, energiayhtiöt sekä autonvalmistajat ovat jo joutuneet uudistamaan toimintamallejaan teknologiayhtiöiden tunkeuduttua niiden tontille. Talouden rakenteiden uudistuminen on tervettä, mutta rahan virtaaminen pienelle joukolle suuryhtiöitä on oire sairaudesta.
Amazon kehittää maassa ja ilmassa kulkevia logistiikkarobotteja, laajentaa kirjakauppaketjuaan, tuottaa palkittuja tv-ohjelmia, valtaa pilvipalvelumarkkinoita ja rakentaa kymmenien lentokoneiden rahtilentoyhtiötä Prime Airia.
Aiemmin lähettiyhtiöt Ups ja Fedex olivat riemuissaan Amazonin tuomasta pakettiliikenteestä. Nyt ne pelkäävät Amazonin vievän niiden bisneksen.
Kun Amazon ilmoitti kesäkuussa 2017 ostavansa 12 miljardilla eurolla kivijalkakauppojen ketjun Whole Foodsin, muiden kaupan alan yhtiöiden markkina-arvoista haihtui saman tien 34 miljardia euroa.
Alphabet ja Apple kehittävät molemmat itseohjautuvia autoja, joskin Apple on pitänyt projektinsa salassa. Alphabetilla on sormensa pelissä myös esimerkiksi terveysteknologiassa, kodin älylaitteissa ja Youtuben kautta televisiotuotannossa.
Facebook puolestaan kopioi röyhkeästi pienemmän kilpailijansa Snapin Snapchat-palvelun leikkisiä ominaisuuksia.
Vastikään pörssiin listautuneen Snapin kurssi on luisunut, koska se ei mitenkään voi kilpailla kahden miljardin käyttäjäpohjaa vastaan. Viitisen vuotta sitten Facebook yritti ostaa Snapin kolmella miljardilla dollarilla, mutta yhtiön perustajat uhmasivat tuolloin jättiläistä.
Mitä teknologiayhtiöiden valta-asemalle sitten pitäisi tehdä? Kun Bloomberg pohti, pitäisikö Amazon, Alphabet ja Facebook purkaa osiin, kongressiedustaja ja demokraattisen puolueen keskusjärjestön varapuheenjohtaja Keith Ellison vastasi Twitterissä ponnekkaasti tikkukirjaimin: ”KYLLÄ!”
Amazonin tiedonkeruupalvelut keräävät tietämättämme tietoja meistä päätyvät sen omiin pilvipalveluihin ja sieltä minne vain.
Kuin tilauksesta, kaiken edellä olevan tekstin todensi blogi-kirjoituksen ilmestymisen jälkeen (2.6.) Ylessä julkaistu kaksiosainen dokumentti: Ulkolinja: ”Jeff Bezosin ja Amazonin valta”. Tämä lihavoinnilla kirjoitettu tekstiosuus on siis lisätty kirjoitukseen myöhemmin (ei siis mitään jälkiviisastelua).
Erinomaisessa dokumentissa todentui yhden miljardöörin maailmanvalloitus ja digitalisaation ja tekoälyn mahdollisuudet siirtyä ”isoveli valvoo” yhteiskuntaan jossa miljardöörit voivat tietää meistä enemmän ja tarkemmin kuin me itse ja ohjata meitä.
Se antaa pelottavan kuvan siitä, miten digitaliaation avulla valta murenee poliitikoilta kansalaisilta häikäilemättömälle pääomalle. Dokumentin ensimmäisen osan voit katsoa täältä ja toisen osan täältä – kannattaa!
Poliitikkojen pitäisi saada jättiyritykset maksamaan veroja kuten muutkin tekevät.
Yksittäisistä soraäänistä huolimatta teknologiayhtiöiden pilkkominen tuskin tapahtuu lähivuosina. Piilaakson titaanit ovat yleensä suosineet demokraatteja, eikä puolue uskalla puraista ruokkivaa kättä. Yhdysvalloissa miljardöörit vielä varmistavat vaikutusvaltansa rahoittamalla varmuuden vuoksi molempia valtapuolueiden poliitikkoja, jotta ote poliitikoista ei vaarantuisi.
Teknologiajätit ovat jo hieman eri aloilla monopoliasemassa ja voivat hinnoitella kilpailijat markkinoilta ulos. Esimerkiksi Qualcommin tapauksessa saalistushinnoittelu tarkoitti sitä, että maailman suurin siruvalmistaja myi vuosina 2009–2011 matkapuhelimissa käytettäviä siruja keinotekoisen halvalla ajaakseen pienemmän kilpailijan pois markkinoilta ja voidakseen sitten nostaa hintoja.
Kyseessä ei ollut ensimmäinen kerta, kun komissio katsoo Qualcommin syyllistyneen laittomuuksiin. Tammikuussa 2018 yhtiö määrättiin maksamaan noin 242 miljoonan euron sakot määräävän markkina-aseman väärinkäytöstä. Qualcomm maksoi vuosina 2011–2016 Applelle merkittäviä maksuja sillä ehdolla, että Apple käyttää iPhone- ja iPad-laitteissa yksinomaan Qualcommin piirisarjoja. Maksut estivät muita yhtiöitä kilpailemasta reilusti tuotteillaan.
Yhtään eurooppalaista toimijaa ei ole enää kisassa mukana.
Nyt poliitikkojen pitäisi uskaltaa kiireesti puuttua teknologiajättien monopolivaltaan sillä niin on tehty aiemminkin. Yhdysvaltojen korkein oikeus julisti öljyalaa suvereenisti vallinneen Standard Oilin laittomaksi monopoliksi vuonna 1911 ja särki näin jättiläisen sirpaleiksi. Tuloksena oli monta kilpailevaa öljy-yhtiötä.
Teleoperaattoreiden yritysrypäs Bell System pakotettiin vuonna 1956 antamaan patenttinsa ilmaiseksi muiden yritysten käyttöön, mikä ruokki Yalen yliopiston julkaiseman tuoreen tutkimuksen mukaan innovaatioiden syntyä Yhdysvalloissa. Myöhemmin 1980-luvulla Bell System hajotettiin lukuisiksi pienemmiksi toimijoiksi oikeusministeriön aloitteesta.
Suurimman karhunpalveluksen poliittiset päättäjät ovat tehneet, kun ovat jättäneet nämä megaluokan digiyhtiöt verotuksen ja yksityisyyden suojan ulkopuolelle. Yhdysvalloissa se on toki ymmärrettävää, kun presidenttinä on miljardööri veronkiertäjä Donald Trump, joka ei ole 20 vuoteen maksanut veroja lainkaan.
Suomessakaan Petteri Orpo ja Mika Lintilä eivät ole puuttuneet rikkaitten palkkatulojen muuntamiseen pääomatuloksi sekä osinkojen täydelliseen tai osittaiseen verovapauteen. Seurauksena veroprogressio on hävinnyt ja tuloerot kasvaneet räjähdysmäisesti.
Digitalisaation tuottavuushyödyt valuivat osinkoihin, eivät investointeihin.
Onneksi EU:n puitteissa on pientä heräämistä digijättien veronkiertoon. EU-komissaari Margrethe Vestager on sakottanut teknologiajättejä jo 24 miljardilla. Kovimmat seuraamukset ovat koituneet Applen maksettavaksi.
Komission mukaan Apple ja Irlannin valtio olivat sopineet verokohtelusta, joka suosi Applea muihin yhtiöihin verrattuna. Sopimuksen ansiosta Apple vältti 13 miljardin euron verot vuosina 2003–2014.
Kesällä 2016 komissio määräsi Irlannin perimään Applelta vältetyt verot korkoineen. Korot mukaan luettuna Applelle kertyi maksettavaa runsaat 14 miljardia euroa.
Verkkokauppayhtiö Amazon oli samanlaisen tutkinnan kohteena Luxemburgin kanssa tekemiensä verosopimusten vuoksi. Yhtiö joutui palauttamaan Luxemburgille 250 miljoonaa euroa välttämiään veroja.
Myös hakukoneyhtiö Google on ollut monesti komission hampaissa. Yhtiölle on määrätty sakkoja yli 8 miljardia euroa.
Ensimmäinen rangaistus tuli kesällä 2017, jolloin komissio totesi Googlen käyttäneen laittomasti hyväkseen määräävää markkina-asemaansa internethauissa. Komission mukaan Google suosi hauissa omaa tuotevertailupalveluaan ja heikensi kilpailevien palveluiden näkyvyyttä kuluttajille. Sakkoja tästä kertyi maksettavaksi 2,4 miljardia euroa.
Toinen rangaistus määräävän markkina-aseman väärinkäytöstä tuli kesällä 2018. Tuolloin komissio katsoi, että Google oli laittomin keinoin vahvistanut hakukoneensa ja selaimensa markkina-asemaa Android-puhelimissa. Yhtiölle määrättiin 4,3 miljardin euron sakot.
Tuorein päätös tuli tämän vuoden keväällä. Komissio katsoi, että Google oli laittomasti rajoittanut kilpailijoidensa mainosten näkyvyyttä verkossa, ja määräsi yhtiölle 1,5 miljardin euron sakot.
Sosiaalisesta mediasta digiyhtiöt saavat rahanarvoista tietoa kuluttajan yksityisyydestä.
Sosiaalisen median yhtiö Facebook on niin ikään saanut komissiolta näpeilleen. Facebookin tapauksessa kyse oli siitä, että yhtiö oli antanut komissiolle harhaanjohtavaa tietoa yrityskaupasta, jossa se hankki sosiaalisen median palvelun Whatsappin itselleen vuonna 2014.
Kun Facebook kertoi kaupasta, se väitti komissiolle, ettei pystyisi yhdistämään luotettavasti ja automaattisesti Facebookin käyttäjätilejä ja Whatsappin käyttäjätilejä. Myöhemmin komissio sai tietää, että tämä mahdollisuus oli olemassa ja Facebook tiesi siitä. Koska yhtiö oli valehdellut valvovalle viranomaiselle, sille määrättiin 110 miljoonan euron sakot.
Facebook on vaikuttanut myös poliittiseen mielipiteeseen. Konsulttiyhtiö Cambridge Analytica sai luvatta käyttöönsä 87 miljoonan Facebookin käyttäjän henkilötietoja vaalimainonnan kohdentamiseen Yhdysvaltojen presidentinvaaleissa ja Britannian brexit-äänestyksessä vuonna 2016. Facebook tiesi tästä jo vuonna 2015 mutta ei puuttunut siihen.
Samana vuonna Yhdysvaltojen arvopaperi- ja pörssikomissio langetti yhtiölle sadan miljoonan dollarin sakot. Tämän vuoden heinäkuussa Yhdysvaltojen kauppakomissio taas antoi yhtiölle viiden miljardin dollarin sakot käyttäjien yksityisyyden suojan rikkomisesta.
Kun jollakin verkkosivulla on Facebookin tykkäysnappi, sivulla käyvän tiedot päätyvät hänen tietämättään yhtiölle riippumatta siitä, onko hänellä Facebook-tili ja klikkaako hän nappia. EU:n tuomioistuin velvoitti vastikään tykkäysnapin sisältävien nettisivujen ylläpitäjät tiedottamaan asiasta.
Digijätit eivät juuri maksa veroja mihinkään hyödyntämällä veroparatiiseja.
Euroopan komissio on aloittanut myös Amazonia koskevan tutkinnan. Tutkinta kohdistuu Amazonin kaksoisrooliin, jossa se on sekä verkkokauppa että alusta muille itsenäisille verkkokaupoille.
Komissio epäilee, että Amazon on hyödyntänyt alustallaan toimivien riippumattomien myyjien tuottamaa dataa laittomalla tavalla. Tutkinnan tulosten ja mahdollisten seuraamusten kertominen jää todennäköisesti Vestagerin seuraajalle.
Digitalouden sääntöjen kirjoittaminen on korkealla myös komission uuden puheenjohtajan Ursula von der Leyenin työlistalla. Hänen poliittinen toimenpideohjelmansa viideksi seuraavaksi vuodeksi sisältää monia digitaloutta koskevia aloitteita. Yksi keskeisimmistä on digiyhtiöiden verotus.
”Varmistan, että suurten teknologiayhtiöiden verottaminen on asialistan kärjessä”, ohjelmassa todetaan. ”Jos emme ole löytäneet globaalia ratkaisua reilulle digitaaliverolle vuoden 2020 loppuun mennessä, EU:n pitää silloin toimia itse.”
Odotettavissa voi myös olla sääntelyä sosiaalisen median alustojen sisällöille. ”Digitaaliset alustat ovat edistyksen välineitä. Edistyksen turvaamiseksi meidän täytyy varmistaa, ettei niitä käytetä demokratian horjuttamiseksi. Meidän pitäisi kehittää yhteinen lähestymistapa ja yhteiset standardit, joilla vastaamme disinformaation ja vihapuheen kaltaisiin ongelmiin.”
Myös Australiassa on herätty digiyhtiöiden valtaan ja rahastukseen. Australia yrittää pakottaa Googlen ja Facebookin jakamaan mainostulojaan paikallisen median kanssa. Neuvottelut vapaaehtoisista korvauksista epäonnistuivat, joten Australia aikoo panna Googlen ja Facebookin maksamaan sisällöistä lailla ja yrittää pakottaa saman kaltaiset yhtiöt jakamaan mainostulojaan paikallisten medioiden kanssa.
Pelkästään Australian digimainonnan markkinan arvo on noin yhdeksän miljardia Australian dollaria eli noin 5,3 miljardia euroa. Google ja Facebook haukkaavat summasta miltei kolmanneksen.
Digijätit väärinkäyttävät sumeilematta salaa keräämiään tietoja.
Digiyhtiöt eivät ainoastaan kierrä veroja veroparatiisien kautta ja imuroi ympäristöstään rahoja vaan tylsistyttävät ja manipuloivat kuluttajia. Jopa Piilaakson pioneeri, aiheesta kirjan kirjoittanut Jaron Lanier on puhunut sosiaalisen median haitallisuudesta vuosia. Hänen mukaansa se vie vapaan tahtomme ja muokkaa käyttäytymistämme, sillä sen keskeinen toimintamekanismi on riippuvuuden rakentaminen.
Esimerkiksi Facebookin entinen pomo Sean Parker ei anna lastensa käyttää sosiaalista mediaa, koska hän pelkää, mitä se tekee kehittyville aivoille. Hän on julkisesti pahoitellut osuuttaan koukuttavien somemekanismien kehittelyssä. Parkerin mukaan sosiaalisen median palvelut on tietoisesti suunniteltu käyttämään hyväksi ihmispsykologian haavoittuvuutta.
Digijäteistä on tullut demokratian kannalta vaarallisia käenpoikasia, jotka uhkaavat tavallisten ihmisten työpaikkoja ja toimeentuloa dramaattisesti. Niistä on tullut jo niin rikkaita, että vain digijäteillä (ei valtioilla) on varaa panostaa teknologian tulevaan kehitykseen kuten tekoälyyn ja kvanttitietokoneisiin.
Kvanttiherruus on nyt virallisesti julistettu. Googlen Sycamore-tietokoneen kehittäjät kertovat Nature-lehdessä laskentaoperaatiosta, josta kvanttitietokone on ensimmäisen kerran suoriutunut ylivertaisesti nopeammin kuin tehokkaimmat klassiset supertietokoneet.
Kvanttitietokoneelta kesti 200 sekuntia lajitella joukko satunnaisia lukuja tavalla, joka tavalliselta supertietokoneelta olisi kestänyt 10 000 vuotta. Saavutus on odotettu virstanpylväs kvanttitietokoneiden kehittelyssä. Se ei ole vielä toistaiseksi kaupallisessa käytössä.
Tekoälyn kehittely taas on jo aika pitkällä. Google on senkin kehittelyssä pisimmällä. 300:sta parhaasta tekoälytutkijasta 200 on Googlen palkkalistoilla ja loput Kiinassa.
Tekoäly korvaa ja tehostaa jo korkeasti koulutettua työvoimaa kuten lääkäreitä, lakimiehiä, pankkivirkailijoita, kirjanpitäjiä, kielenkääntäjiä, vakuutusvirkailijoita, muusikkoja, opettajia, koodaajia, myyntimiehiä, alustatalouden ja itsepalvelun kautta lukuisia palvelualojen työpaikkoja. Uusia sovelluksia tulee koko ajan lisää.
Vaikka ne eivät aina korvaa ihmistä kokonaan, ne tehostavat yhden ihmisen työskentelyä niin, että 2-3 kollegaa tulee tarpeettomaksi. Laitteet ovat niin kalliita, ettei niitä kannata käyttää, jollei säästöjä (asiantuntijoita kortistoon) saada aikaiseksi.
Eurooppa ja Venäjä ovat jo digiteknologian kehittelyssä pudonneet kilpailusta pois. Amerikkalaisten digijättien monopoliasemaa on tullut uhkaamaan ainoastaan Kiina, joka pystyy kommunistisen puolueen diktatuurin avulla ohjaamaan isoja rahavirtoja tulevaisuuden teknologiaan. Kiinan kilpailukykyä parantaa se, Mitä Jyri Häkämies ja Antti Herlin ovat toivoneet. Valtio estää poliisivoimilla ja tekoälypohjaisella kameravalvonnalla, etteivät työntekijät perusta ikävää ay-liikettä ja ala lakkoilla!
Herlinin pääomistuksessa oleva Kone on pieni yhtiö verrattuna digimaailman jätteihin.
Asiaa valaisi oivallisesti äskettäinen Ylen Ulkolinja-dokumentti: ”Kuka pelkää Huaweita?” Kiinan nopeasti kasvaneen talouden kärjessä on menestynyt teknologiayhtiö Huawei. Se operoi 170 maassa ja myy vuodessa yli 200 miljoonaa puhelinta, lisäksi se rakentaa ja ylläpitää tietoverkkoja. Samalla yhtiötä syytetään teknologiavarkauksista ja vakoilusta, jättiyritys on lännen ja Kiinan kauppasodan ytimessä.
Huawein perustajan tytär varatoimitusjohtaja Catherine Chen pidätettiin Vancouverissa USA:n pyynnöstä. Se oli alku vihamielisille toimille Huaweita vastaan.
Nykyajan teknologia, kuten tekoäly, kvanttitietokoneet ja televiestintä ovat globaaleja konflikteja aiheuttavia hyödykkeitä. Huawei herättää pelkoa koska sen toiminta ei rajoitu pelkästään televiestintään.
Se joka hallitsee tulevaa 5G:tä, hallitsee suurta osaa tulevasta taloudesta. 5G, merikaapelit, kasvojentunnistus, tulevaisuuden kaupungit: Huawei kutoo maailmanlaajuista teknologiaverkkoa. Jopa Trump on todennut: ”Huawei on vaarallinen turvallisuuspoliittisesta ja sotilaallisesta näkökulmasta”.
Kirjoitin siitä tällä blogilla aiemmin vähän perusteellisemmin otsikolla: ”Hiilitullit Kiinalle ovat välttämätöntä protektionismia.
Yli 3 miljardia ihmistä 170 maassa käyttää Huawein tuotteita. Se myy Samsungin jälkeen eniten älypuhelimia, enemmän kuin Apple. Tammi-huhtikuussa 2019 niitä myytiin 59 miljoonaa kappaletta.
Päästäkseen kilpailijoidensa tasolle Huawei laski puhelinten hintoja, suurensi niiden näyttöjä ja paransi kameroita. Huawei on laajentanut toimintaansa kaikille televistinnän sektoreille. Huawei symboloi maan mahtia huipputeknologian alalla.
Kapitalismi toteutuu puhtaimmillaan tässä ”sodassa”
Ranskalainen teknologia-asiantuntija James Andrew Lewis kertoi, että matkapuhelinverkossa on kolme osaa: päätelaite, tukiasema ja runkoverkko. Huawei valmistaa niitä kaikkia. Huawei on isoimpia kiinalaisyrityksiä, ja se on kasvanut valtavasti lähes kaikilla televiestinnän alueilla.
Se valmistaa puhelimia, langattomia verkkoja ja erilaisia komponentteja. Huawei on yksi neljästä tärkeimmästä täysin mullistavan 5G-teknologian valmistajasta. Se lupaa muuttaa yhteiskuntamme esineiden internetillä ja huippunopeilla ja tehokkailla yhteyksillä. Kiinalaisyritys on markkinajohtaja 5G:ssä ja sen on arvioitu olevan jopa kaksi vuotta edellä kilpailijoitaan.
Huawein sisältöstrategiajohtaja Winter Wright totesi ohjelmassa, että iso osa kehitystyöstämme on kohdistunut 5G:hen. Toinen tekijä on, että aloitimme useimpia yrityksiä aiemmin. Aloitimme sijoittaa 5g:hen vuonna 2009.
Ranskan tiedustelupalvelun entinen johtaja Alain Juillet totesi, että 4G:n ja 5G:n ero on kuin rättisitikan ja Ferrarin. 2G ja 3G olivat parannuksia aiempaan sukupolveen mutta 5G on täysin uudenlaista teknologiaa. Amerikkalaiset kehittivät 3G:tä ja 4G:tä.
He eivät selvästi pitäneet varaansa eivätkä nähneet, että kiinalaiset tajusivat hävinneensä kamppailun aiemmista laitteista ja päättivät keskittyä 5G:hen ja saada siitä etumatkaa. Huawei tarjoaa nyt verkon, joka mahdollistaa korkean ja vakaan tiedonsiirtokyvyn, jonka ansiosta viivettä ei ole. Verkossa voi olla useita tuhansia, jopa miljoonia yhteyksiä.
Televistintäasiantuntija Stéphane Dubreuil kertoo ohjelmassa, että nykypuhelimien toiminnassa on ns. latenssiaika, 5G:ssä sitä ei käytännössä ole. Kun klikkaa laitetta, tieto ilmestyy heti. Se mahdollistaa robottiautot ja leikkausrobotit, esineiden internetin, täysin reaaliaikaiset videopelit, virtuaalisen ja lisätyn todellisuuden.
Siitä taas seuraa, että useat talouden alat horjuvat 5G-tekniikan takia. Se selittää nykyistä geopolitiikkaa: se joka hallitsee 5G:tä, hallitsee suurta osaa tulevasta taloudesta.
5G-operaattori voi valvoa järjestelmässä liikkuvaa informaatiota ja saada haltuunsa merkittävän määrän tietoa. On vaarallista, jos Kiina haluaa hyödyntää tätä tietoa, toteaa ohjelmassa tiedustelupalvelun entinen johtaja Alain Juillet. Jos tällainen taho on Kiina, se on iso ongelma muille valtioille.
Juuri tätä monet länsimaat pelkäävät, eritoten Yhdysvallat. Valtavan verkostonsa avulla Huawei voi toimia troijalaisena, jonka ansiosta Kiinan hallinto voi vakoilla ja kerätä dataa.
Trump toteaa ohjelmassa: ”5G-verkkojen tulee olla vahvoja ja turvallisia. Niitä on suojeltava viholliselta. Meillä on vihollisia maailmalla”.
Tekoälyn kehitys tuo tulevaisuudessa Kiinaankin massatyöttömyyden.
Tietoliikenneverkossa on runkoverkko, jossa on useita lonkeroita eli antenneja. Kaikki data kulkee runkoverkon kautta. Jos pääsee käsiksi tähän dataan, saa kaikki numerot, osoitteet, asiakastiedot jne. Näin ollen runkoverkko on erittäin riskialtis.
Tästä kertoi tietoliikenneasiantuntija Charles Clancy. Hyvä esimerkki on Afrikan unioni, jonka päätoimintapisteen Kiinan hallitus rakensi käytännössä lahjana. Rakennuksen koko televiestintälaitteisto tuli Huaweilta.
Päätoimipisteen toimittua noin viisi vuotta havaittiin, että verkko lähetti merkittävän määrän dataa Kiinaan joka ilta. Se sisälsi mm. ääni- ja kuvatiedostoja yksityisistä tapaamisista ja tiedostopalvelimen sisällöt. Tällainen laaja vakoilu on yksi huolenaiheista Huawein verkkolaitteiston käyttämisessä.
Vastauksena tällaisiin epäilyihin Huawein perustaja ja toimitusjohtaja Ren Zhengfei on vakuuttanut ”ettei yrityksellä ole pahoja aikeita ja ettei Huawein tuotteissa yksinkertaisesti ole takaovia. Suostumme allekirjoittamaan takaovet kieltävän sopimuksen, jos jokin valtio sellaista vaatii”. Huawei on vakuuttanut syyttömyyttään alusta asti. Se vaatii todisteita syytöksistä ja vakuuttaa laitteidensa olevan turvallisia.
Asiantuntijoita huolettaa, että toisin kuin länsidemokratioissa, Kiinassa yritys ei voi kieltäytyä hallinnon käskystä tai Kiinan tapauksessa kommunistisen puolueen käskystä. Yritys ei voi vedota puolueettomaan oikeusistuimeen. Se ei voi kieltäytyä keräämästä dataa tai sekoittamasta 5G-verkkojen tärkeää infrastruktuuria.
Kiina voisi vaikka sulkea puhelinverkon tai katkaista joka kolmannen soiton tai hidastaa kaikkia toimintoja, sanoo turvallisuusasiantuntija. Jos sillä on pääsy verkkoihin ja ”katkaisin” ja jos USA:n ja Kiinan välille syntyy konflikti, pahimmassa tapauksessa Huawei voi sulkea toimittamansa verkot.
Se voisi sulkea puhelinverkon, voima- ja vesilaitokset ja muut elintärkeät toiminnot. Kehitys muistuttaa monia science fiction kirjoja ja elokuvia, jotka alkavat olla lähellä todellisuutta.
Huawei tietysti kiistää takaportin olemassaolon aivan kuin Microsoft 20 vuotta sitten. Der Spiegelin vuonna 2001 olevan artikkelin mukaan Saksan armeija eli Bundeswehr on pistänyt Microsoftin ohjelmistot tietoturvasyistä boikottiin.
Syynä on Spiegelin mukaan Microsoftin käyttöjärjestelmissä olevaksi väitetty heikko kohta, joka olisi jätetty Yhdysvaltain tiedustelupalvelu NSA:ta varten. Siellä teleliikennettä seuraa maailmanlaajuisesti arviolta 30 000 työntekijää.
Takaportin kautta voi asentaa kuunteluohjelman, joka välittää kaikki keskustelut, samalla kun puhelin teeskentelee, ettei se tee niin, ohjelmistoguru Richard Stallman sanoo It-viikon haastattelussa. Muutama vuosi sitten Yhdysvallat jäi kiinni siitä, että se vakoili liittokansleri Angela Merkein kännykkää!
Amerikkalaiset paheksuvat kiinalaisten takaporttia vaikka ovat sitä hyväksikäyttäneet jo vuosikausia.
USA:n tullin musta lista on haavoittanut Huaweita pahasti. Amerikkalaiset kielsivät Huaweilta pääsyn ns. GAFAMiin eli Googleen, Appleen, Facebookiin ja Microsoftiin. Kaikki näiden yhtiöiden palveluja ei voi käyttää Huawein laitteissa. Se tekee Huawein laitteiden myynnin mahdottomaksi Kiinan ulkopuolelle.
Kiinaan myyvän länsimaisen yrityksen täytyy luovuttaa patentit ja selittää valmistusprosessit ennekuin pääsee Kiinan markkinoille. Sen lisäksi Kiinan markkinoille pyrkivän yrityksen täytyy rakentaa kiinalaisten tehtaat ja opettaa kiinalaiset hallitsemaan tuotantoprosessin alusta loppuun.
Kiinalaiset kopioivat, kaiken kuten aikoinaan japanilaiset mikropiireistä ylinopeusjuniin. Se on ollut myös kiinalaisille mahdollisuus laajentaa teollisuuttaan. Teknologian varastaminen on ollut osa maan avautumista länteen. Nyt ne ovat jo seuraavassa vaiheessa, jossa niiltä aletaan kopioida.
Kiinassa on yli 500 miljoonaa kameraa joilla valvotaan, että kansa pysyy kurissa. Kiinassa kehitetyn videovalvontaverkon nimi on Skynet. Kiinassa eletään jo Orwellin maailmassa.
Vuonna 2017 Kiina sääti kansallisen tiedustelulain, jonka mukaan kiinalaisyritykset eivät voi kieltäytyä yhteistyöstä turvallisuusministeriön kanssa. Kaikkien yritysten on toteltava turvallisuusministeriön ohjeita – aivan kuten USA:ssa ja Venäjällä – näissä demokratian mallimaissa.
Koska USA:n signaalitiedustelulla on vapaa pääsy Facebookin, Googlen ja Yahoon käyttäjie tileille, Kiina ja Venäjä ovat alkaneet kehittää omia suljettuja internet-verkkojaan. Kiina intranetin ja Venäjä runetin. Kiinalla on nykyään vastineet kaikille Yhdysvaltain jättimäisille nettipalveluille: verkkokauppa Amazonille Alibaba, viestpalvelu Twitterille Weibo ja Googlelle Baidu.
Sekä Kiina että USA valehtelevat kilvan kaupallisten etujensa ja valtansa puolesta sekä vakoilevat toisiaan ja muita.
Digialan kehitys ei Yhdysvalloissa eikä varsinkaan Kiinassa vaikuta kovin demokraattiselta. Ollaanko nyt jo tilanteessa, jolloin digitalisaatio tuhoaa maailmalla demokratian lopullisesti? Sen piti vapauttaa kansalaiset ikävän työn raadannasta ja vapauttaa kansalaiset hyviin harrastuksiin ja nauttimaan elämästä ja kaikille tasapuolisesti oikeudenmukaisesta demokratiasta.
Digitalisaation työllisyysvaikutuksista kertoo havainnollisesti, että edes entiselle työministerille Jari Lindströmille ei ole löytynyt hänen kykyjään vastaavaa uutta työpaikkaa. Hänkin joutui yllättäen nauttimaan ”vapaa-ajasta” työkkärin kortistossa vaikka ”töitä” löytyisi puhelinmyynnistä aina marjanpoimintaan.
Niitähän Sipilän hallitus tarjosi ”työtä vieroksuville sosiaalipummeille” – tai veronmaksajien palkkatuella puoli-ilmaista työvoimaa yrittäjille ruuhkahuippuihin.
Ovatkohan poliitikot jonkin muun kuin korona-viruksen uhreja tai vankeja ja vieläpä maailmanlaajuisesti?
PS. Tämän kirjoituksen järjestysnumero on 72. Jos haluat perehtyä kaikkiin KU:n kirjoituksiini, ne löytyvät blogini etusivulta (viimeisimmät aivan alusta ja loput etusivun lopusta).