Korona-laman runtelemassa maailmassa digitalisaatio on ongelma, jota ei tahdota ottaa edes keskustelun alaiseksi, vaikka sen vaikutukset ovat olleet nähtävissä jo 30 vuotta.

Nykyiselle tasolle maailman taloudellinen kehitys on kiistatta noussut pääosin teknologisen kehityksen kautta. Maatalousyhteiskunnasta siirryttiin vaivatta teollisuusyhteiskuntaan ja työpaikat siirtyivät sinne.

Sitten siirryttiin tehdastyöstä palveluyhteiskuntaan, jolloin talouskone jo alkoi hieman yskiä. Nyt kun sekä tehdastyö automatisoitiin (tai vietiin matalapalkkamaihin) että tekoälyn ja alustatalouden palvelualan työpaikat ovat automatisoitumassa, ollaan jo vaikeuksissa ilman koronaakin.

Silti kaikki poliitikot puolueisiin katsomatta vannovat digitalisaation ja koulutuksen nimeen. Digitalisaatio nähdään loistavana tulevaisuuden mahdollisuutena ja uusien työpaikkojen luojana.

Samaa uskomusta ovat levittäneet lähes kaikki valtavirran taloustieteilijät. He ovat väittäneet, että automaation ja robotiikan syrjäyttämille työpaikoille syntyy automaattisesti vastaava määrä uusia ja paremmin palkattuja työpaikkoja. Professori Mika Panzar luetteli parikymmentä uutta työnimikettä Eduskunnan tulevaisuusseminaarin järjestämässä tulevaisuusseminaarissa vuonna 1998. Hänen esitelmänsä otsikko oli: Työ ei lopu!

Tuolloin vielä tulevaisuus-seminaarissa oli mahdollista esittää vastakkaisiakin mielipiteitä.

Tulevaisuudentutkija Risto Linturi pani vielä paremmaksi vastaavassa tilaisuudessa vuonna 2018, jossa hän listasi 200 uutta nimikettä. Hän kirjoitti raportin: ”Suomen sata uutta mahdollisuutta” esipuheessa seuraavasti: ”Jos haluamme ymmärtää tulevaisuutta, meidän on ymmärrettävä, miten teknologiat sitä muuttavat. Näin voimme yhteiskuntana olla omalta osaltamme tekemässä maailmaa paremmaksi paikaksi”.

Kummatkaan tulevaisuusvisioijat eivät puhuneet mitään tulevien työpaikkojen määristä eikä laadusta. On tietenkin totta, että digitalisaation ja automaation edetessä syntyy uusia työpaikkoja ja uusia nimikkeitä. Digiuskovaiset ekonomistit eivät tunnusta, että niitä syntyy vain murto-osa menetetyistä työpaikoista.

Tänä vuonna valtamediat ovat nostaneet tikun nokkaan viikkokausiksi Kaipolan paperitehtaan (teollisuusala) sulkemisen, jossa hävisi 450 työpaikkaa. Vaikka samaan aikaan Nordea (palvelualalle piti tulla uudet työpaikat) heitti pihalle 1 600 työntekijää, valtamediat ovat olleet aivan hiljaa. Ilmeisesti siksi, että Nordeassa on useita vuosia investoitu 1,2 miljardia it-järjestelmiin – on ”kehitysvastaista” kritisoida julkisesti digitalisaatiota.

Loistavana esimerkkinä tulevaisuuden työpaikoista on usein käytetty peliyhtiö Supercelliä, jonka kiinalaiset ostivat 6,45 miljardilla eurolla. Yli kuuden miljardin arvoinen yritys kuitenkin työllistää vain runsaat 300 huippukoulutettua työntekijää. Lähes samanarvoinen yhtiö Kesko työllistää Suomessa sentään 12 000 työntekijää.

Lähes 80 prosenttia syntyvistä uusista työpaikoista edellyttää kuitenkin korkeakoulutasoista osaamista. Ongelma on vain siinä, että niiden vaatimustaso on sitä luokkaa, että vain harvan rahkeet riittävät niihin.

Kirjoitin siitä jo yli 30 vuotta sitten kirjassani: ”Lisääkö automaatio kilpailukykyä vai työttömyyttä? (Tammi 1989) seuraavasti: Kilpailun kiristyessä työelämän vaatimustaso kohoaa sille tasolle, että yhä harvemman henkinen kapasiteetti riittää tarjolla olevalle vakanssille. Aikaisemmin sille vähempilahjaisellekin löytyi tuotannosta joku mutterinvääntäjän paikka, mutta ei enää.

Vai luuleeko joku vakavissaan, että monitoimikoneen syrjäyttämä 40-vuotias metsuri Suomussalmelta ottaa pesueensa mukaan Espoon piilaaksoon ja menee noin vain ”mielenkiintoisempiin hommiin” jonkin tietokonefirman ohjelmistosuunnittelijaksi? (…) Työelämästä oli 1986 syrjäytynyt 11 prosenttia 45-54-vuotiaista ja 55 prosenttia 55-64-vuotiaista.. Heidät oli kirjoitettu jollekin niistä monista eläkkeistä, joilla yhteiskunta on ratkaissut ikääntyneiden vaikeudet. (s. 181).

Digitalisaatio on toki luonut uusia työpaikkoja mutta ne eivät kaikki ole hyväpalkkaisia eikä pysyviä kokoaikaisia työpaikkoja. Yhdysvallat näyttää kehityksen suunnan. Siellä kaikista tarjolla olevista työpaikoista n. 60 prosenttia on matalapalkkaisia ns. ”paskatyöpaikkoja” joilla ei enää elä. Keskiluokka valuu matalapalkka-alojen tulotasolle.

Automaation viemille teollisuustyöpaikkojen tilalle tulivat palvelualojen matalapalkkatyöt.

Tämä digitalisaation ja robotisaation työpaikkoja luova uskomus on otettu valtamedioiden keskuudessa vallitsevana totuutena. Uusia työpaikkoja toki syntyy mutta niiden laadusta ei paljon puhuta.

Hiljattain (30.4.2020) TV1:n Ulkolinja-dokumentti: Näkymättömät työntekijät” valotti asiaa ansiokkaasti. Siinä kerrottiin kuinka Google, Facebook, Uber ja muut nettijätit osaavat tarjota käyttäjilleen heitä kiinnostavia nettisivuja ja mainoksia.

Jotta sovellukset saavat toimia, ne pitää ohjelmoida ja opettaa. Työn tekevät alihankkijayritysten alipalkatut työntekijät vailla turvaa – usein kotoaan ja omilla työvälineillään.

Facebook käyttää vielä tekoälyn tässä kehitysvaiheessa ihmistyövoimaa putsaamassa sisältöjään mutta on ulkoistanut ne alihankkijalleen. Yksi niistä on Accenture joka vaatii työntekijöiltä kirjallisen vaitiolosopimuksen eikä se kerro toimeksiantajiaan. Työhön pääsemiseksi pitää käyttää peitenimiä, salassapitosopimuksia ja noudattaa matkapuhelinkieltoa.

Kun tekoälyn algoritmit eivät vielä osaa sensuroida some-sivujen alastomuutta, väkivaltaa ja vihapuhetta tarvitaan ihmisiä opettamaan tekoälyä sensurointitehtävissä.

Kutsussa ei kerrota, että tällä sovelluksella moni puhelinpalvelija menettää työpaikkansa.

Meilläkin Ylessä pyörii parhaillaan kampanja jossa kehotetaan ihmisiä lähettämään eri murteilla puhemateriaalia, jotta tekoäly oppisi ymmärtämään puhuttua suomenkieltä. Sitten tekoälyllä voidaan korvata loputkin palvelualan puhelinpalvelun työpaikoista. Nyt se on ikävää itsepalvelua: ”Jos asiasi koskee x-palvelua, paina yksi, jos asiasi koskee… jne”.

Dokumentin tekijät ujuttivat Facebookin alihankkija Accenturelle töihin salaa oman toimittajan joka työskenteli siellä puoli vuotta. Hän koki järkytyksen siivotessaan sitä materiaalia joka hänelle tuli ruudulle. Siellä tuli tappamista, silpomista, kidutusta, mestausta, raiskausta, tyttö poltetaan elävältä jne. Järkyttävien kuvien virta vaikutti mieleen eikä siihen voinut vaikuttaa. Välillä oli pakko lopettaa ja lähteä ulos kävelemään, kertoo klikkityöntekijä.

Työntekijät kokivat työstä pahoja mielenterveydellisiä ongelmia.

Tätä halpatyövoimaa, josta päästään tarvittaessa heti eroon, hyväksikäytetään olemattomalla ”taskurahalla”. Miljoonat työttömät opettavat tekoälyä lähes ilmaiseksi kun muuta työtä ei ole tarjolla. Toisia taas palkataan siivoamaan sosiaalisia verkostoja kaikenlaisilta törkypalstoilta ja vihapuheelta. Ohjelman toimittaja pestautui Facebookin sisältötarkastajaksi.

Nämä ”näkymättömät työntekijät” rajaavat tuhansista kuvista kotonaan suorakaiteen sisään kuvassa olevia alastomia ja rikollisia ihmisiä aamusta iltaan jotta tekoälykin tunnistaisi ne. Työ on erittäin yksitoikkoista ja turhauttavaa ja siitä maksetaan todella vähän. Heitä on miljoonia ympäri maailmaa.

Digitalisaatio mahdollistaa kertakäyttötyöpaikat.

Kahdeksan tunnin työpäivä viitenä päivänä viikossa tuo työntekijälle keskimäärin 250 dollaria kuussa. Palkasta ei voi neuvotella.

Amazonin miljardööri Jeff Bezos nimittää sitä hienommalla nimellä ”mikrotyöksi”. Tämä mikrotyö (klikkaustyö) huolestuttaa yhä enemmän ILO:a, Kansainvälistä työjärjestöä. Sen laskelmien mukaan mikrotyöntekijät ansaitsevat keskimäärin 3,31 dollaria tunnissa.

Heillä ei ole työnantajaansa nähden minkäänlaista sopimusta, ei palkkaa, ei taattua minimikorvausta. Näkymättömät työntekijät opettavat tekoälyä palkalla, jonka määrää tarjonnan ja kysynnän laki nykyisessä massatyöttömyyden maailmassa.

Näitä näkymättömiä työntekijöitä palkkaavan yhtiön johtaja Lukas Mansfield toteaa haastattelun lopussa sarkastisesti, että opetamme yhdessä tekoälyä, joka lopulta korvaa tämänkin työvoiman. ”Ennen internetiä oli vaikea löytää työntekijää kymmeneksi minuutiksi – ja antaa hänelle sen jälkeen potkut. Teknologian ansiosta heitä voi nyt löytää. Heille riittää pikkuraha, ja heistä pääsee helposti eroon”.

Digitalisaatio mahdollistaa globaalin halpatyön koulutetuillekin.

Facebookin miljardööri Mark Zuckerbergin mukaan vain 5-6 vuoden kuluttua tätä uutta joukkoistamistyövoimaa ei enää tarvita. ”Tekoäly tulee tekemään koulutetuistakin halpatyövoimaa”, totesi miljardööri.

Tulevaisuudessa toimittajat, konsultit, asianajajat, asiantuntijat voidaan ulkoistaa maailmanlaajuiseksi etätyöarmeijaksi ja pakkoyrittäjiksi intialaisella palkkatasolla. Etätyötä on nyt harjoiteltu korona-aikana ja teknologia on valmiina. Samalla työnantajat säästävät kiinteistökustannuksissa ja muissa sivukuluissa.

Globalisoituneessa maailmassa palveluyritykset voivat pilkkoa työn hyvin lyhyiksi tehtäviksi ja jakaa ne ympäri maailmaa halpatyömaan työntekijöille jotka pannaan kilpailemaan jopa näistä ns. ”paskatöistä”.

Palkka jää globaalin työvoiman kilpailun takia pieneksi. Teknologia on tullut pääomalle avuksi. Suurin hyöty on tuotannon edullisuus (tuottavuus paranee), toteaa dokumentti lopuksi.

Kun tekoäly on tällä halpatyövoimalla koulutettu tarpeeksi ”älykkääksi” niin lopulta katoavat nämäkin ”paskatyöpaikat”.

Ulkoistamalla työntekijät pakotetaan pakkoyrittäjiksi ja raatamaan ”paskatyöpaikkojen” palkoilla.

Aivan oman lukunsa tarjoavat alustatalouden mahdollistamat uudet työpaikat. Nämä teknologiatapahtuma Slushissa alkunsa saavat start-up yritykset ovat todellinen uhka perinteisille työpaikoille. Digitalisaatio mahdollistaa riistotalouden.

Jos netin itsepalvelujärjestelmien ostopalveluissa asiakas tarvitsee kotiin-kuljetuspavelua, ketjuun on pakko ottaa vielä ihminen. Jotta kannattavuuslaskelmat ja tuotto-odotukset maksimoituisivat, tuotanto- tai toimitusketjuun tarvittavan ihmisen kustannus on saatava mahdollisimman lähelle nollaa ja joustavuus lähelle sataa.

Lähimmäs inhimillisen kustannuksen nollapistettä voi päästä, jos prosessiin osallistuvat ihmiset toimivat varsinaisen palveluntarjoajan ”alihankkijoina”, yrittäjinä omalla riskillään. Monenlaiset sivukulut ja sairauslomahuolet siirtyvät yrityksiltä näille alihankkijoille.

Taloustieteilijöiden mukaan yrityksillä on vain tulosvastuu, ei minkäänlaista työllistämisvastuuta.

Alustataloudessa työntekijä pakotetaan yrittäjäksi, jolloin yritysvastuu ja -riski sekä sosiaalimaksujen hoito siirretään yksittäiselle työntekijälle. Käytännössä niin pienillä tuloilla ei makseta vakuutus- ja sosiaalimaksuja eikä veroja. Siitä tulee ”harmaata” työvoimaa.

Yrityksellä ei ole mitään vastuuta itse palveluista vaan hän keskittyy vain keräämään 15-30 prosentin välityspalkkion. Näin toimii mm Uber, Foodoora, Wolt, Lyft, Airbnb, Amazon jne. Se on levinnyt myös muille toimialoille. Suomessa esimerkiksi siivouspalvelujen Moppi tai freelancetyön Freedm.

Alustataloudessa yritys voi laajeta globaalisti ja kilpailuttaa työntekijöitä, joista on maailmanlaajuista ylitarjontaa (työttömyyttä). Näinhän on tapahtunut jo vuosikymmeniä valtiollisella tasolla. Varoittelin siitäkin jo yli 30 vuotta sitten ensimmäisessä kirjassani seuraavasti:

Länsi-Euroopan taloudellinen integraatio voi pahimmillaan johtaa siihen, että EY:n ja Eftan alueella – Suomessakin – ovat vuosituhannen vaihteessa portugalilaiset palkat, kreikkalainen työttömyysturva, islantilaiset työajat, espanjalainen työsuojelu ja ammattiyhdistysliikkeen järjestäytymisaste seitsemän prosenttia.

Aivan varmaa on, että sosiaalisia normeja ei aseteta skandinaavisten huippumaitten tasolle. Työantajapuoli pyrkii tietysti – kilpailukykysyistä – asettamaan ne mahdollisimman alhaiselle tasolle.

Viitteitä siitä antaa Euroopan työnantaja- ja teollisuusjärjestön eli UNICE:n pääsihteeri Zygmund Tyskiewiczin lausunto. Hän kehottaa työntekijöitä kilpailemaan keskenään, kun kerran yrityksetkin joutuvat kilpailemaan keskenään!” (s.286).

Millaisilla ehdoilla matalapalkkaväkeä on mahdollista työllistää? Miten ihmisiä matalapalkkatöissä kohdellaan?

Siinä perinteiset työsuhteet korvataan yksinyrittäjien työllä. Samalla joukko yrityksen riskejä pyritään siirtämään yksinyrittäjän vastuulle. Näistä alustatalouden yrityksistä on karmivia esimerkkejä myös Suomesta. Työttömien ja varsinkin kielitaidottomien maahanmuuttajien hädänalaista tilannetta käytetään sumeilematta hyväksi.

EK:n Jyri Häkämies ja kokoomuksen Jyrki Katainen ovat puhuneet jo vuosikausia maahanmuuton lisäämisestä. Silloin elinkeinoelämä saa halpaa ja vähään tyytyvää työvoimaa hyötykäyttöön. Kantasuomalaisia näihin ”uusiin” työpaikkoihin on vaikea värvätä, koska heitä on kielitaitoisina vaikeampi huijata epämääräisillä sopimuksilla.

Alustatalouden työntekijöillä ei ole minkäänlaista työsuhdeturvaa, heitä kiristetään salamannopeaan reagointiin. Jos he eivät reagoi heti, tilauksien saanti ”hidastuu” ja vähenee. Kuljetusvälineet (auto, skootteri, polkupyörä) on maksettava itse, jne. Tulotaso jää yleisten minimipalkkojen alapuolelle ja sairasvakuutusta ei ole.

Ennen digitalisaatiota (90-lukua) palkansaajien tulot kehittyivät vielä suotuisasti. Alustatalouden kehittäjistä on tullut miljonäärejä.

Onneksi tilanteeseen on nyt puututtu. Oikeus on Kaliforniassa päättänyt, että Uberin ja Lyftin kuskeja täytyy kohdella työntekijöinä eikä yrittäjinä ja heillä on oikeus minimipalkkaan. Sama kehitys vauhdittuu Euroopassa. Ranskan vetoomustuomioistuin Cour de cassation päätti, että Uberin kuljettajat ovat työntekijöitä suhteessa Uberiin. Sama linjaus tehtiin myös Suomessa.

Vuonna 2018 tehdyn Kalevi Sorsa –säätiön kyselytutkimuksen mukaan alustatalouden työtehtävät olivat Suomessa ainoa tulonlähde hieman alle 30 000 työikäiselle.

Silti ainakin pääomasijoittajat uskovat, että edullisilla kotiinkuljetuksilla on mahdollista tehdä rahaa tulevaisuudessa. Markkinoiden kokoluokaksi on arvioitu maailmanlaajuisesti reilut 30 miljardia euroa, mutta sen arvioidaan jopa kymmenkertaistuvan 2020-luvun aikana.

Maailmalla on käynnissä raju pudotuspeli alan yhtiöiden kesken. Juuri nyt alan isot toimijat ostavat kilpailijoita pois markkinoilta ja hakevat samalla vahvempaa asemaa ja uusia markkina-alueita.

Useimmat alustatalousyritykset eivät toimintansa aikana ole olleet voittoa tuottavia vaan pahasti tappiollisia. Alustataloutta vaivaa ylipäätään se, että liiketoiminnasta on vaikea tehdä kannattavaa. Esimerkiksi Uber teki lähes 7,5 miljardia euroa tappiota vuonna 2019 vaikka sen markkina-arvo oli parhaimmillaan lähes 13 miljardia (2014).

Vaikka alusta-alan firmat ovat tappiollisia, niiden markkina-arvot ovat huikeita. Esimerkiksi berliiniläinen ruoanjakeluyhtiö Delivery Hero (Suomessa Foodora) ei ole tehnyt toimintavuosinaan vielä yhtään voitollista vuotta, mutta silti sen markkina-arvo on 19 miljardia euroa. ”Samaa luokkaa kuin Nokian markkina-arvo”. Se on laajentunut lähinnä muita yhtiöitä ostamalla.

Kärpässarjaa edustavan suomalaisen Woltin markkina-arvo on huikea yli miljardin euron arvoinen yhtiö. Markkina-arvoonsa nähden se työllistää vakituisina työsuhteina vähän työntekijöitä.

Suomen pääkonttorissa Woltilla on töissä 361 ihmistä, joista 170 kehittää Woltin teknologiaa. Maayksiköissä on yli tuhat henkeä, puhumattakaan läheteistä – heitä on maailmanlaajuisesti jo 44 000. Jonossa lähetiksi pääsyä odottaa 150 000 ihmistä. Työttömiä maailmalla riittää joten ”paskatyöpaikoillekin” on nykyisessä työttömyystilanteessa kysyntää.

Kotiinkuljetus kiinnostaa kuitenkin sijoittajia kasvunäkymien vuoksi. Suomessa Foodora -kuljetusyhtiö uskoo todellisen kasvuloikan tapahtuvan lähivuosina, kun lähetit tuovat ruokakassit halvalla kotiin. Kassassa Delivery Herolla on kasvun rahoittamiseen ja yritysostoihin sijoittajilta saatuja varoja yli neljä miljardia euroa.

Suomessakin on osoitettu mieltä työntekijöiden häikäilemättömästä riistosta.

Vasta nyt ruuankuljetustoimiala on kasvanut siihen mittaluokkaan, että teknologiajätit Amazon ja Google alkavat kiinnostua siitä, Delivery Heron toimitusjohtaja Tuomas Hurmerinta arvioi. Amazonin kaltaiset kauppajätit tarvitsevat nopeaa kotiinkuljetusta ja tiivistä lähettiarmeijaa tavaroiden viimeisen kilometrin kuljetusta varten.

Silloin ruuankuljetusyhtiöiden varastot ja kuljettajat voivat muodostua tärkeiksi yhteistyökumppaneiksi – tai sitten ostokohteiksi.

Esimerkiksi Amazon voi tarvita tiheän lähettiverkoston, jotta tavarat saadaan toimitettua kotiin alle puolessa tunnissa tilauksesta. ”Se, joka saa kauppakassin kotiin halvalla, on voittaja. Amazonilla ei ole tätä logistiikkainfraa”, Hurmerinta pohtii.

Amazon omistaakin jo osan Deliveroosta. Google on puolestaan mukana kuljetusbisneksessä tarjoamalla monille kuskiyhtiöille karttapalveluita ja niiden optimointia. ”Google tekee nykyisin eniten rahaa hakupalvelunsa kautta. Monessa maassa voi tilata ruokaa sen löytöpalvelun ja hakuselaimen kautta”, ennakoi Hurmerinta.

Kaupan logistiikkapalvelut automatisoidaan tulevaisuudessa myös miehittämättömiksi.

Pitemmällä aikajaksolla nämä alustatalouden yhtiöt ovat näiden digijättien kuten Amazonin, Googlen, Alibaban jne. omistuksessa. Näiden hädänalaisten, kunnollista työtä vailla olevien ihmisten, tunnottomasta riistämisestä kertoo havainnollisesti Ken Loachin viiden tähden elokuvassa: ”Kiitos tilauksestasi”. Se kertoo sydäntäsärkevästi, mitä ”keikkatalous” tekee työläisille pahimmillaan.

”Keikkalähetin arki alkaa valjeta heti ensimmäisenä työpäivänä. Tärkein työkalu on skanneri, johon kaikki lähetykset kirjataan ja jonka kautta lähetin jokaista liikettä voi seurata. Kollega kehottaa ottamaan autoon tyhjän pullon, sillä vessataukoihin ei aikaa jää”, kerrotaan filmissä.

Woltin ja näiden muidenkin alustatalouden yhtiöiden taival voi tyssätä kuitenkin poliittisiin ongelmiin. Esimerkiksi tunnettu osakkeiden lyhyeksi myyjä eli ”shorttaaja” Jim Chanos kertoi äskettäin Financial Timesissa lyövänsä osakekaupoillaan vetoa sen puolesta, että Uberin ja muiden vastaavien alustayhtiöiden liiketoimintamalli luhistuu, koska yhteiskunnat eivät länsimaissa tule sallimaan pätkätöiden yleistymistä.

Sitä ennen näiden start-up yhtiöiden ”innovoijat” ehtivät kyllä myydä yhtiönsä sijoittajille ja poistua päätoimisiksi golfaajiksi johonkin veroparatiisiin.

Robotit tuovat jo ruokaa ja tavaroita kotiovelle.

Näille alustatalouden ”paskatyöpaikoille” tulee kuitenkin lähiaikoina ”pelastus” teknologian puolelta. Näitä ikäviä työpaikkoja ei kohta tarvita enää ollenkaan. Yhdysvalloissa pitsat kuljettaa kotiovelle jo pitsarobotti. Tallinnassakin jo kuljetusrobotit viilettävät jalankulkijoiden seassa ja jopa Redin kauppakeskuksessa robotoidut ruokalähetit vievät noutoruokaa kulmakunnan asukkaille.

Tämä keikkatalous on vain jatkumoa digitalisaation vauhdittamalle varsinaiselle nettikaupalle, joka on jo vienyt perinteisiä työpaikkoja kapan alalta ja huonontanut niiden laatua. Se on perinteisesti ollut suurin toimiala Suomessa joka työllistää lähes 300 000 työntekijää. Tulevaisuudessa niistä häviää valtaosa.

Ulkomaiset kaupat ovat syrjäyttämässä suomalaiset.

Ensin tänne Suomeen tulivat ulkomaiset jättiyhtiöt kuten Lidl, Gigantti, Bauhaus, XXL, Zalando, Ikea, Power, Verkkokauppa.com, jne. Nyt korona-aikakaudella ne ovat siirtäneet toimintaansa yhä enemmän verkkokaupan suuntaan.

Esimerkiksi Verkkokauppa.com julkisti juuri, että se tekee vielä noin puolet liikevaihdostaan kivijalassa: ”Verkkokaupan piikit tulevat olemaan ennennäkemättömän kovia”. Verkkokauppa.com antoi vuoden kolmannen neljänneksen aikana kaksi positiivista tulosvaroitusta koronasta huolimatta.

Verkkokauppa on tulossa myös ruokakauppoihin. Kaupan liiton mukaan ennen koronakriisiä ruokaa osti verkosta vain noin neljä prosenttia suomalaisista. Nyt jo yli 20 prosenttia suomalaisista on ostanut verkosta ruokaa ja aikoo ostaa vastaisuudessakin.

Päivittäistavarakauppa on yhä Keskon ja S-ryhmän hallinnassa (n. 80%). Verkkokaupan kilpailun takia nekin ovat turvautuneet osa-, määräaikaisiin- ja vuokratyötyösuhteisiin joilla ei enää elä. Monet sinne joutuneet koulutetutkin työntekijät tuntevat häpeää kun parempaa ei ole tarjolla.

Palvelualan työpaikkojen ansiot niin alhaisia, että niistä tulee sosiaaliluukun asiakkaita. Veronmaksajat kustantavat halpaa työvoimaa yrittäjille.

Koko kaupan alalla myyjistä noin 40 prosenttia työskentelee osa-aikaisina. K-kaupan ketjussa jopa 80 prosenttia. Esimerkiksi Keskon isossa marketissa voi olla 40 myyjää joista pysyvässä työsuhteessa enää neljä. Seurauksena myyjät joutuvat sossun luukulle. Suurin ongelma liian vähäiset työtunnit. Vastentahtoinen osa-aikatyö ajaa monet myyjät ahdinkoon ja ovat pikavippiyhtiöiden ja ulosottofirmojen kynsissä.

Juuri nämä palvelualan nollatuntisopimukset eli ”paskatyöpaikat” ovat kasvussa.

Jopa nämä kaupan ns. ”paskatyöpaikat” ovat digitalisaation vuoksi suuressa vaarassa. Nyt jo joka marketissa alkaa olla itsepalvelukassat. Ja uusia innovaatiota tulee koko ajan. Jo nyt asiakas voi kävellä jonottamatta sisään ja pysähtymättä ulos Amazon Go -ruokakauppaan Seattlessa. Kuitti tulee perässä sähköpostiin.

Amazonin mehittämättömässä kaupassa ei ole ollenkaan kassatyöntekijöitä.

Sisällä kaupassa sadat huomaamattomat kamerat seuraavat asiakkaan jokaista liikettä ja tunnistavat, mitä hän hyllystä kassiinsa poimii. Siis suoraan kassiin, koska ostoskärryjä ei ole. Sitten vain ovista ulos – luottokorttia veloitetaan ja kuitti tulee sähköpostiin.

Kassaton Amazon Go saattaa seuraavaksi mullistaa ruokakaupat ja niiden työpaikat. The New York Times -lehden mukaan Yhdysvalloissa on 3,5 miljoonaa ihmistä, jotka työskentelevät kassoilla.

Amazon aloitti verkkokauppatoimintansa kirjojen myynnistä. Nyt se myy jo mitä tahansa. Pakettien toimitusta ja viihdettä tarjoava Amazon Prime -tilauspalvelu on jo mullistanut kaupan Yhdysvalloissa: yli sata miljoonaa ihmistä maksaa siitä. Viime vuonna Amazon kuljetti asiakkaiden oville viisi miljardia tuotetta. Perinteisistä ostoskeskuksista on tullut monin paikoin aavekaupunkeja.

Kuljetuksen viimeisellä etapilla kuluttajalle Amazon käyttää paikallisia postilaitoksia tai yhteistyökumppaneitaan. Suurien tavaramäärien ansiosta Amazon pystyy neuvottelemaan sille edullisia sopimuksia. Lisäksi posti joutuu toimittamaan verkkokaupan tuotteita tappiolla vanhojen kansainvälisten sopimusten takia.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että jos kaupungissa on riittävästi ihmisiä eli potentiaalisia asiakkaita, Amazon voi tarjota tuotteiden kuljetuksen perille kahdessa tunnissa. Jos tavara ei tule ajoissa, tilauksesta ei tarvitse maksaa.

Nettitilauksella robotti voi kerätä ruokakassisi joka lähetetään robottikärryllä kotiovelle.

Professori Lasse Mitrosen mukaan Lontoossa Amazon lupaa tietyillä alueilla kuljetuksen jopa 20 minuutissa tilauksesta. Suomessa kauppa ei vielä erityisemmin kilpaile kuljetuksen nopeudella tai sen hinnalla. Mitrosen mukaan ilmiö tulee kuitenkin väistämättä myös tänne.

Nopeuttaakseen kotiinkuljetusta Amazon kutsuu jakeluyrittäjiä liittymään alihankkijoikseen, ja tarjolla on tuhansia leasing-autoja sadoille yrityksille. Amazon osti kerralla 20 000 Mersua joka kertoo millä voimalla ollaan tulossa Euroopassa kaupan markkinoille.

Nyt Amazon on laajentunut myös ruokakauppaan. Verkkokauppajätti Amazon osti tunnetun ruokakauppaketju Whole Foods Marketin. Kaupan arvo 13,7 miljardia dollaria.

Amazon on jo rakentamassa jättimäistä välivarastoa Tukholman lähelle nopeuttaakseen palvelua Pohjoismaihin. Kun Amazon tulee aikanaan nopeiden ja ”ilmaisten” ruokatoimitusten kanssa Suomeen, jopa lähes monopoliyritykset Kesko ja S-ryhmä ovat nekin hätää kärsimässä.

Ilman henkilökuntaa toimivat älykaupat ovat kokeiluvaiheessa Euroopassakin. Kaupat ilman henkilökuntaa ovat auki vuorokauden ympäri. Maksat vaikkapa puhelimella ja tuotteet ovat sinun. Carrefour liikeketju on vienyt miehittämättömässä liikkeessä maksamisen uudelle tasolle. Maksu suoritetaan vain kasvojen tunnistuksen avulla.

Tarjoiluhenkilökuntaakaan ei tarvita enää kaikissa ravintoloissa. Annos haetaan itse keittiön ”hyllystä”.

Kaupan alalta on jo digitalisaation ”ansiosta” hävinnyt pääosin matkatoimistot, elokuvateatterit, videovuokraamot, levy- ja musiikkikaupat ja sen seurauksena viihdetaiteilijoiden tulonsaantimahdollisuudet ovat heikentyneet. Kaikki pääosin digijättien omistamat suoratoistopalvelut (Apple TV+, Amazon Prime, Disney+, HBO Nordic, Netfix, Ruutu+, Viaplay, Spotify, jne.) ovat syöneet niiden markkinat.

Tässä vain pieni otos niistä Risto Linturin ja Mika Panzarin lupaamista uusista ”parempipalkkaisista” digitalisaation tuomista ”uusista työpaikoista”, jotka ovat omalta osaltaan tekemässä maailmaa paremmaksi paikaksi”. Niillä kepulityöpaikoilla vain keinotekoisesti ja valheellisesti kaunistellaan työttömyys- ja työllisyystilastoja.

Nämä digitalisaation lupaukset suomalaiset kansanedustajat ovat ottaneet todesta, vaikka jo vuonna 1998 varoittelin Eduskunnan auditoriossa Suomen Rooman klubin järjestämässä tulevaisuusseminaarissa kansanedustajia teknologisesta työttömyydestä.

Se on julkaistu kokonaisuudessaan tällä blogilla aiemmin otsikolla: ”Varoitus Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnalle 20 vuotta sitten”. Samassa seminaarissa vastakkaisia näkemyksiä esitti Mika Panzar joka lupasi tilalle syntyvän vastaavan määrän paremmin palkattuja työpaikkoja ja nimesi parikymmentä uutta työpaikkanimikettä.

Vuonna 2018 Risto Linturi ja Osmo Kuusi kirjoittivat tuevaisuusraportin: ”Suomen sata uutta mahdollisuutta”. Sitä he esittelivät Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnalle digitalisaation pelkästään ”mahdollisuuksina”.

Linturi vähätteli, että paljon on puhuttu siitä, miten iso osa ammateista poistuu esimerkiksi robotisaation myötä. Mutta uusia tulee myös tilalle. Raportti listaa yli 200 uutta ammattia. Niitä voivat olla esimerkiksi robottipoliisi, kaupunkilennonjohtaja, omavaraiskonsultti, virtuaaliravintoloitsija, tekoälylobbari, sijaismatkustaja tai onnellisuusoperaattori jne.

Epäilen vahvasti, että kaupan alan prekariaateilla ja alustatalouden ns. ”paskatyöntekijöillä” ei taatusti ole varaa käyttää henkilökohtaisia personal trainereita, omavaraiskonsultteja, eikä onnellisuusoperaattoreita.

Talousprofessorit eivät vieläkään ymmärrä mistä massatyöttömyys johtuu.

Kun kysyin seminaarissa olleelta kansanedustaja Anna Kontulalta, esittikö seminaarissa kukaan kukaan toinen esitelmöitsijä mitään digitalisaation kääntöpuolesta? Hän vastasi ensin, että kyllä siellä niitäkin toki esitettiin. Kun tiedustelin tarkemmin henkilön nimeä, kuka niitä uhkakuvia seminaarissa esitti, en ole vielä tähän päivään mennessä saanut häneltä vastausta lukuisista pyynnöistäni huolimatta.

Minulle on väkisinkin muodostunut käsitys, että kansanedustajat ja myös tulevaisuusvaliokunnan edustajat, ovat huonosti tietoisia digitalisaation tuomista yhteiskunnallisista vaikutuksista. Kaikki kansanedustajat, puolueisiin katsomatta, liputtavat vieläkin digitalisaation puolesta ja uskovat sen tuovan kaivattuja työpaikkoja.

Digitalisaatiolla toki voidaan parantaa tuottavuutta ja voittaa markkinaosuutta. Mutta unohdetaan, että se samalla hävittää hyviä teollisia työpaikkoja (20-30€/h) ja tilalle on tullut palvelualan ns. ”paskatyöpaikkoja” (n. 10€/h). Lisäksi riesaksi ovat tulleet epätyypilliset työsuhteet. Työpaikkojen laatu on huonontunut.

Digitalisaatio on hävittänyt markkinoilta ostovoiman jolloin sekä maailman, Euroopan ja Suomen BKT:n kasvun 10 vuoden keskiarvo (vuosikymmenen) on hiipunut 1960-luvulta noin viiden prosentin vuosikasvusta nollan tuntumaan. Digitalisaatio on jo tuhonnut markkinatalouden kasvualustan.

Digitalisaatio on tuhonnut ostovoiman ja samalla markkinoiden kasvualustan.

Pysähtyneillä markkinoilla digitalisaation hyväksikäyttö ei lisää työpaikkoja vaan päinvastoin, hävittää työpaikkoja. Jotta massatyöttömyys häviäisi, talouden kasvun pitäisi olla lähes kaksinumeroista. Ainoastaan markkinaosuuden ryöstäminen muilta valtioilta voisi teoriassa olla ”mahdollisuus”.

Jo 60-luvulla japanilainen taloustieteilijä Artur Okun keksi ”Okunin-lain” jonka mukaan talouden pitäisi kasvaa kolme prosenttia, jotta työttömyys alenisi yhden prosentin. Siitä ajasta teknologia on kehittynyt exponentiaalisesti.

Tällöin varsinkin kansanedustajilta on epä-älyllistä epärehellisyyttä usuttaa tähän järjettömään markkinaosuustaistoon, kun etukäteen tiedetään että voittajia voi olla vain pari-kolme valtiota (Kiina, Saksa) ja kaikki muut 200 valtiota ovat jo etukäteen varmoja häviäjiä. Kapitalismi tarvitsee perusteellisen muutoksen ja uudet säännöt.

Luulisi kansanedustajia huolettavan myös eriarvoisuuden kehitys joka johtuu digitalisaatiosta. Kansantulon sisällä on tapahtunut noin kymmenen prosettiYKSIKÖN muutos palkansaajilta pääomatulojen hyväksi. Käytännössä se merkitsee vuosittain lähes 40 miljardia pienempää palkkapottia (ostovoimaa) ja lähes 20 miljardin verotulojen menetystä.

Siksi ihmettelen tätä kansanedustajien yletöntä digi-innostusta. Veronmaksajien rahoja ohjataan start-up yrityksiin ja tuotekehityksiin Sitraan ja Business Finlandiin miljoonakaupalla. Jos joku parin kolmen hengen yritys lähtee lentoon, jokin digijätti ostaa sen välittömästi ja hyödyt menevät toiselle puolelle maapalloa.

Suuret yhtiöt USA:ssa estävät uusien yritysten tulon markkinoille. Ne ostavat niistä heti parhaat. Isot keskittyvät entisestään.

Onneksi sentään Vasemmistoliiton tavoiteohjelmassa vuosille 2016-2019 luki seuraavaa: Maailma muuttuu kiihtyvällä vauhdilla. Digitalisaatio ja robotisaatio mahdollistavat entistä tehokkaamman tuotannon entistä pienemmällä työvoimalla. Maailman talousfoorumin arvioissa jo tämän vuosikymmenen lopulla teollisuusmaissa menetetään robotisaation seurauksena yli seitsemän miljoonaa työpaikkaa. Tilalle uusi tekniikka olisi tuomassa vain kaksi miljoonaa uutta työpaikkaa.

Automatisaation ja teknologian kehityksen hyödyt tulee jakaa kaikkien kesken, ei vain tuotantovälineiden omistajien. Työehtosopimusten yleissitovuutta vahvistetaan ja niiden rinnalle säädetään lakiin perustuva vähimmäispalkka, 10 euroa tunnilta. Samalla ratifioidaan Euroopan sosiaalisen peruskirjan artikla 4.1. jonka soveltamisohjeen mukaan palkan on oltava vähintään 60 % maan nettokeskipalkasta.

Nyt linkki ei enää auennut vaan uudessa vuosien 2020-2023 tavoiteohjelmassa ei enää puhuttu mitään digitalisaation tuottavuushyötyjen jaosta. Puolipyöreästi viitattiin työelämän muutoksiin, alustatalouden esiinmarssiin ja epätyypillisiin työsuhteisiin. Ei mitään analyysia niiden yleistymisen syistä.

Ohjelmassa ei myöskään mitään siitä, että tulevaisuudessa ei kaikille riitä markkinaehtoista työtä. Päinvastoin. Nyt tavoitteena on utopistinen täystyöllisyys kuten kaikilla muillakin puolueilla.

Onneksi sentään vaadittiin kansalaispalkkaa joka viittaa siihen, että kaikille ei ehkä sittenkään riitä tulevaisuudessa työtä vaikka sitä ei tohdita ääneen sanoakaan. Ohjelmassa ei kuitenkaan puhuttu juuri mitään, mistä ne rahat otetaan kansalaispalkkaan. Se tuntuu olevan ”kuuma peruna” kaikille kansanedustajille.

Kun maailmalla ei ole kysyntää eli ostovoimaa, ei kauppa enää käy.

Digitalisaatio on vienyt massoilta ostovoiman joten maailmankaupan kasvu on ollut olematonta vaikka maailmankaupassa puolet on yritysten sisäistä kauppaa. Sillä usein häivytetään voitot verottajalta ja ne ohjataan maihin, joissa on alhaisin verotus.

Vasemmistoliitto on kuitenkin ainoa puolue joka on tehnyt raportin digitalisaation vaikutuksista työelämään.

Toimittaja Elias Krohnin tekemä ansiokas raportti (2019) on rohkea vasemmistolainen vastaus digitalisaation ja työelämän murrokseen. Raportissa maalaillaan työttömyyden mahdollista pahenemista tulevaisuudessa ja digitalisaation arvaamattomista vaikutuksista.

Kummallista, että tämä itsestään selvä asia ei ole mennyt perille, vaikka poliitikot ovat yrittäneet hävittää massatyöttömyyttä tuloksetta jo yli 30 vuotta. Itselleni se oli ”itsestään selvä totuus” jo 30 vuotta sitten, jolloin kirjoitin ensimmäisessä kirjassani ennakoivasti:

Ainakin poliitikkojen tulisi tiedostaa, että täystyöllisyys ei näillä markkinamekanismin säännöillä enää koskaan palaa – ja nähdä, että teknologia on tuonut uuden tuntemattoman tekijän markkinamekanismin toimivuuteen. Säännöt eivät toimi samalla tavalla kuin ennen” (s.274).

 

 PS. Tämän kirjoituksen järjestysnumero on 76. Jos haluat perehtyä kaikkiin KU:n kirjoituksiini, ne löytyvät blogini etusivulta (viimeisimmät aivan alusta ja loput etusivun lopusta).