Yle Uutiset, Iltalehti ja Kansan Uutiset julkaisivat 29.3. 2021 skuuppi-uutisen, josta Suomen valtalehti Hesari on ollut aivan hiljaa. Suomen merkittävimpiin talousvaikuttajiin lukeutuva Björn Wahlroos kärähti veronkierrosta.
Uutisen oli koonnut ranskalaislehti Le Monde OpenLux-tietokannasta ja antanut Ylen MOT-toimitukselle vapaan pääsyn tutkimaan sen aineistoa. Sieltä löytyi muitakin suomalaisia veronkiertäjiä, mutta nyt löytyi joukosta myös meidän ”Nalle” joka on tähän asti onnistuneesti välttynyt veronkierron negatiiviselta julkisuudelta.
Le Monden keräämien tietojen mukaan luxemburgilaisten yhtiöiden kautta hallinnoidaan ainakin 6500 miljardin euron arvosta omaisuutta. MOT:n analysoima tietokanta paljastaa Luxemburgin piilotetut rahavirrat. Suomen talouselämän merkittävimpiin vaikuttajiin kuuluva Wahlroos on siirtänyt yli 140 miljoonaa euroa varallisuuttaan Luxemburgin veroparatiisiin.
Wahlroos liittyy näin useimpien suursijoittajien kuten Ehrnroothien ja Herlinien joukkoon. He omistavat osakkeita enimmäkseen sijoitusyhtiöidensä kautta, jolloin ne eivät näy henkilöverotuksen tilastoissa lainkaan.
Aina sanavalmis Nalle menetti yllättäen esiintymishalunsa.
Kansainvälisten toimittajien keräämä tietokanta paljastaa, ketkä ovat Luxemburgiin perustettujen yritysten todellisia omistajia. Omistukset ovat pysyneet tähän asti salassa. Selvitys paljastaa myös esimerkiksi mafian omistamia yhtiöitä, joiden epäillään kytkeytyvän rahanpesuun ja järjestäytyneeseen rikollisuuteen.
Wahlroosilla on useita yhtiöitä Luxemburgissa. Wahlroos on osakkaana ainakin viidessä luxemburgilaisessa yhtiössä, joista hän omistaa Luxemburgin kaupparekisterin mukaan kokonaan kolme. Luxemburgin kautta Wahlroos on sijoittanut rahojaan muun muassa brittiläiseen pikavippiyhtiö Auden Group Limitediin.
Häveliäänä miehenä hän ei ole elämöinyt rikkauksillaan.
Erityisen kuvaavaa hänen sijoitustensa ”tuottovaatimuksista” kertoo, että Wahlroos on sijoittanut pikavippibisnekseen veroparatiisin kautta. Wahlroosin yhtiö on lainannut pikavippiyhtiölle yli miljoona euroa kymmenen prosentin korolla.
Auden Group kertoo hurskaasti olevansa “sosiaalisesti vastuullinen” lainanantaja. Yhtiön myöntämien lainojen todelliset vuosikorot ovat kuitenkin yli sata prosenttia – siis Wahlroos käyttää sumeilematta hyväkseen pikavippi-yhtiöiden asiakkaiden hädänalaista tilannetta.
Nalle näki mahdollisuutensa jo 80-luvulla.
Erityisen mielenkiintoiseksi hänen toimintansa asettuu siihen nähden mitä hän totesi Iltalehden toimittaja Susanne Päivärinnalle ”Päivärinta/Sensuroimaton” haastattelussa rikastumisesta. Päivärinta kysyi haastattelun lopuksi: Anna kolme vinkkiä rikastumiseen. (Katso video tästä, Ohita ensin mainokset).
Wahlroos antoi vain kaksi ohjetta: Ensiksi, että ”Pitää olla rehellinen ja tehdä sitä mistä pitää” ja toiseksi: ” Älä luule, että on hirveän paljon oikoteitä. Onni ei voi koskaan olla kuljettajan paikalla. Onni on pieni lisätekijä. Kaikki menestyksestä perustuu vain kovaan työhön. – siinä kaksi tärkeintä”.
Talousvaikuttajan toimet hallintarekisteriasiassa lähtivät lapasesta.
Ja Wahlroos on noudattanut tunnollisesti omia ohjeitaan. Veronkierto ja verotuksen minimointi on ollut lähellä hänen sydäntään ja köyhiltä pitää nyhtää viimeisetkin pennoset pois – se on rankkaa työtä mutta se ei haittaa jos siitä pitää!
Siitä juontuu tämän kirjoituksen otsikko: ”Björn Wahlroos – vuoden arrogantein mies – honey bear” (Arrogantti = ylimielinen, röyhkeä, itseriittoinen, pöyhkeä, julkea, kopea).
Kauppalehden toimittajat olivat hänestä 20 vuotta sitten vallan toista mieltä. Taloustoimittajat, jotka pitävät itseään toimittajien valiojoukkona, sen ja ammattitaitonsa suomalla varmuudella valitsivat hänet ”Vuoden mieheksi”. Uskaltauduin olemaan silloin toista mieltä ja kritisoimaan Kauppalehden toimittajien ammattitaitoa ja henkilöarviota kirjoittamalla oheisen kirjoituksen, joka julkaistiin tuolloin myös Kansan Uutisissa.
(Julkaistu: Kansan Uutiset 9.1.2001, Vakuutusväki 1/2002.)
Kauppalehden toimittajat valitsevat vuosittain mielestään ansioituneimman suomalaisen vaikuttajan. Äänestyksen periaatetta oli muutettu aikaisemmista vuosista. Ennen äänestettiin vuoden yritysjohtajaa.
Nyt Kauppalehden, Kauppalehti Option ja Kauppalehti Onlinen toimituksia pyydettiin äänestämään vuoden nimeä, vuoden tekoa, vuoden visiota. Voittajaksi selviytyi Sampo-Leonian konsernijohtaja Björn Wahlroos.
Näin toimittajat perustelivat ykkössijaa: “Hän teki kymmenessä vuodessa miljardin omaisuuden ja nousi vielä finanssiryhmän johtoon. – Toteutti Pentti Kourin idean. – Parannuksen tehnyt mies, joka kääntymyksensä jälkeen menestynyt hyvin. – Tavoitteellinen mies. – Honey Bear – Finnish style”.
Wahlroos on avoimesti näyttänyt julkisuudessa ”vaatimattomuutensa”.
Taloustoimittajien valinta oli mielenkiintoinen ja paljon kertova. Se kertoo melko yksiselitteisesti taloustoimittajien keskuudessa vallitsevasta arvomaailmasta. Se, että painavimmaksi perusteeksi valittiin rikastuminen lyhyessä ajassa, ei voine olla tärkein valintakriteeri. Silloinhan valituksi olisi voinut tulla joko Rytsölän veljekset, Lesonen, Siilasmaa tai joku muu vielä nopeammin äkkirikastunut.
Tärkein syy hänen valintaansa oli ilmeisesti hänen “parantumisensa vasemmistolaisuudesta” ja melko estoton esiintymisensä turbo-kapitalismin puolestapuhujana. Sitähän muut yhteiskuntaan (kuluttajaan = rahvaaseen) sidoksissa olevat yritysjohtajat eivät ole voineet hygieenisyyssyistä avoimesti tehdä. Vaikka ajattelisivatkin Wahlroosin arvomaailman tavoin.
Nyt uudessa tehtävässään hän ei voi enää sanoa mitä ajattelee. Ketähän taloustoimittajat seuraavaksi äänestävät? Siis sellaista päättäjää, joka sanoo ääneen sen, mitä taloustoimittajat itse todella ajattelevat.
Kun Wahlroosista on nyt tullut Suomen mahtavimman finanssikeskittymän johtaja, lienee syytä kerrata mitä mieltä hän on ollut yhteiskunnan keskeisimmistä asioista.
Kauppalehden vuoden viimeisessä juhlanumerossa “Kauppalehti 2000” oli Mandatum -pankin hallituksen puheenjohtaja Björn Wahlroosin aukeaman haastattelu. Se oli harvinaisen paljastava aikamme arvoista ja moraalista. Haastattelija luonnehtii haastateltavaa: “Wahlroosissa yhdistyvät äly, tyylitaju ja röyhkeys”. Tietynlaista älyä (joka ei tarkoita välttämättä viisautta) ja varsinkin röyhkeyttä hänellä varmaankin on. Tyylitajusta voi sitten olla montaa mieltä.
Taloustieteilijöiden 90-luvulla markkinoima trickle down -ilmiö ei ole oikein toiminut kuten tapahtunut, kansalaisten kahtiajako kaikkialla osoittaa.
Tähän asti avointa ahneutta ja omanvoiton pyyntiä ei ole tavattu pitää tyylikkyytenä. Ainahan niitä on esiintynyt, mutta asianosaiset ovat olleet hiljaa. Tai yrittäneet perustella rikastumistaan ns. trickle down -ilmiöllä, jossa rikkaan pöydältä tippuvat muruset hyödyttävät myös köyhiä.
Wahlroos sanoi vuosi sitten suhtautuvansa Suomen näkymiin luottavaisemmin ja innostuneemmin kuin pitkään aikaan. “Maata on päättyvällä vuosikymmenellä kohdannut satumainen onni”.
Erityisesti hän iloitsee rikkaitten rikastumisesta. “Vaikka iltapäivälehdet eivät ole sitä huomanneet, miljonäärejä alkaa olla aika paljon muuallakin kuin Nokian liepeillä”.
Wahlroos iloitsee myös siitä, että eurooppalaisessa integraatioprosessissa kansallisvaltion rooli heikkenee ja “mielestäni on hävytöntä väittää, että kaikilla kulttuureilla on henkiinjäämisedellytykset tai -oikeus”.
Muilla kuin pankeilla ei ole enää henkiinjäämisen edellytyksiä, kun kaikki ovat niille liekanarussa velan kautta.
Kansallisen demokratian ja -edun tilalle Wahlroos perää osakkeen omistajan ja -edun Shareholder value – ajattelua. “Hyvä insinööri toimii avoimilla rahoitusmarkkinoilla ja joutuu koko ajan ottamaan huomioon osakemarkkinoiden vaatimukset”
Wahlroosilla onkin syytä iloon. 90-luvulla on tapahtunut Suomen historian suurin tulojen- ja varallisuuden uusjako. Palkkojen osuus on Suomen kansantulosta on pienentynyt vuosien 89-98 välillä 55 prosentista 46,8 prosenttiin.
Työnantajien maksamien Sotu-maksujen osuus on myös vähentynyt 16 prosentista 12,6 prosenttiin. Omaisuus ja yrittäjätulot ovat sitä vastoin kasvaneet 16 prosentista 25,4 prosenttiin. Parina viime vuotena tulonjaon vääristymä on kiihtynyt entisestään.
Wahlroosin lupaama trickle down ilmiö ei sitten ihan toteutunutkaan.
Mitä rikkaampi on sitä nopeammin tulot ovat kasvaneet 90-luvun laman jälkeen.
Valtava tulonsiirto on tapahtunut ilman, että Wahlroos, taloustieteilijät, poliitikot, tai edes AY -liike olisi ihmetellyt ääneen tätä valtavaa uusjakoa. Silti Wahlroos syyttää AY -liikettä työttömyyden ylläpidosta koska AY -liike vaatii kohtuuttomia, estäen näin uusien työpaikkojen syntymistä.
Pörssin osakkeitten arvo ovat sitä vastoin kasvaneet laman pohjalta 59 miljardista parhaimmillaan yli 2500 miljardiin. Osinkoja jaetaan rikkaille jo yli 30 miljardia ja bonuksia ja optioita myös miljardikaupalla.
Wahlroos kyllä tietää, että rikkaitten rikastumisen seurauksena meillä suuri osa kansalaisista on osakkeen omistajien edun nimissä saneerattu yhteiskunnan elätettäväksi. Melkein puolet työntekijöistä on samasta syystä pakotettu ns. “uusyrittäjiksi” tai “joustotyöläisiksi” ns. verkostotalouteen.
Nalle on sosiaalidarvinisti – näillä työehdoillako alaluokan pitäisi palvella nöyrästi yläluokkaa?
Vuonna 1998 10.5 prosentin työttömyys merkitsi 285 000 työtöntä. Heistä 130 000 oli yli vuoden ilman töitä. Sen mukaan vuoden aikana oli töissä 2 570 000. Tästä joukosta vakinaisissa täyspäiväisissä töissä (yrittäjät mukaan lukien) oli 1 484 000 henkeä. Erilaisissa osa-aika- ja pätkätöihin joutui tyytymään 1 086 000 henkeä.
Joten tälle jatkuvassa työnhaussa ja työttömyyskierteessä olevalle porukalle riitti vuoden aikana tehdyistä työtunneista laskettuna töitä ainoastaan viideksi kuukaudeksi. Markoiksi muutettuna vuosiansioiksi tulee 32 400 markkaa!
Suomennettuna se tarkoittaa, että nämä joustavat osa- ja määräaikaiset työntekijät eivät enää tule ansioillaan toimeen. Suomessa 45 prosenttia työvoimasta on pysyvässä työttömyyskierteessä ja potentiaalisia köyhäinluukun asiakkaita.
Wahlroos on aina pitänyt Yhdysvaltoja verotuksen ideaalimaana.
Loistavasta bruttokansantuotteen kasvusta ja viennin kaksinkertaistumisesta huolimatta Suomessa n. 600 000 ihmistä saa toimeentulotukea (v.98). 400 000 ihmistä oli luottokelvottomia. 200 000 ihmistä on ylivelkaisia ja 70 000 ihmistä on velkajärjestelyssä. 100 000 ihmistä on vuosittain leipäjonossa.
Vielä vuonna 2000 kirkon diakoniapalvelun puheilla apua hakemassa kävi lähes miljoona ihmistä. EU:sta tuodaan Suomeen 20 miljoonalla ruoka-apua. Psyykelääkkeitä käyttää lähes 200 000 kansalaista. Lievästä työuupumuksesta kärsi melkein puolet työssäkäyvistä ja vakavasta työuupumuksesta 200 000 suomalaista. Tällaisia ilmiöitä ei ollut 60-, 70-, eikä 80-luvulla.
Syrjäytyneiden keskuudessa kasvavat mielenterveys- päihde- rikollisuus- ja muutkin ongelmat. Työelämässä olevat sinnittelevät sitten mielialapillerien avulla kasvavien tuottovaatimusten paineessa välttääkseen lopullista burnout’ia.
Silti Wahlroos on julkisesti ilmoittanut, että hänen mielestään kaikenlainen sosiaaliturva pitäisi ajaa alas ja hoitaa hyväntekeväisyyden kautta. Sosiaaliturvan ohella Wahlroos haluaa lakkauttaa ammattiyhdistysliikkeen, poliittisen vasemmiston ja työeläkejärjestelmän. Koulut ja yliopistot hän yksityistäisi ja pistäisi niihin kunnon lukukausimaksut.
Pahin este rikastumiselle on köyhien ja tuottamattomien ihmisten tukeminen.
Wahlroos sentään myöntää yhteiskunnassa tapahtuneen kahtiajaon A ja B luokan kansalaisiin. Mainostetusta älystään huolimatta “hänellä ei ole pulmaan merkittävää uutta lääkettä”. Tuskin se edes häntä kiinnostaa.
Wahlroos on mielipiteissään kuitenkin johdonmukainen. Jo 80-luvun lopulla kasinotalouden yhtenä pääarkkitehtina toimiessaan, hän markkinointiväen Idea-päivillä Dipolissa hehkutti samalla tavalla kun vuosi sitten.
Hän messusi täydelle salille: “Kansantalouden kannalta poliitikkojen ei pitäisi sotkeentua talousasioihin koska he eivät niistä mitään ymmärrä”. Finanssiasiat piti Wahlroosin mukaan jättää ‘ammattilaisten’ huoleksi”. Kuvastaakohan tämä myös taloustoimittajien demokratiakäsitystä?
Jo 30 vuotta sitten Wahlroos ylenkatsoi poliittisia päättäjiä talousasioiden ymmärtämisestä ja sitten tulikin yllättäen finanssikriisi.
Wahlroos oli jo tuolloin SYP:n (tuhottu) pääarkkitehti KOP:n (tuhottu) ja SKOP:n (tuhottu) välisissä valtaus-, nurkkaus- ja fuusio-operaatioissa. Hänen, ja muiden pankinjohtajien, ahneuden, vastuuttomuuden ja ammattitaidottomuuden jälkilaskuja veronmaksajat ovat sitten saaneet iloisesti maksella 52 miljardilla markalla.
Samalla miljardimäärällä on sitten jouduttu 90-luvulla vähentämään kansalaisten sosiaalimenoja. Kaiken kukkuraksi pankinjohtajat lahtasivat melkein 50 000 yritystä, kun valtio piti pankeille “avointa piikkiä”.
Vaikka kaikki meni pieleen, niin silti Wahlroos totesi haastattelussa silmää räpäyttämättä “Kaikki olisi voinut mennä pieleen, ellei Suomi olisi 80-luvun lopulla purkanut ulkomaankaupan ja ennen kaikkea finanssimarkkinoiden sääntelyä”.
Jo tuolloin Wahlroos totesi, että pankkibisneksen kannalta pankin kannattaa palvella vain 20 000 rikasta, muut asiakkaat ovat pankille pelkkä turha kuluerä. Keskivertoasiakas tuo vain santaa pankin eteiseen. Mandatumissa hän sitten keskittyi toteuttamaan ideologiaansa.
Nalle alkoi hoidella muiden rikkaiden ”sijoitusasioita” ja piilossa tähän asti myös omiaankin.
Jo SYP:ssä Wahlroos erikoistui yritysjärjestelyihin ja yritysfuusioihin. Haastattelussa hän puhui keskittymisen tarpeellisuudesta ja välttämättömyydestä.
Se onkin ymmärrettävää, koska se lisää Mandatumin liikevaihtoa, bisnestä ja hänen henkilökohtaista rikastumistaan. Haastattelussa Wahlroos visioi: “Tulevasta on nähty vasta Merita-Nordbanken, joka ei ehkä mennyt suomalaisittain katsoen ihan parhain päin”.
Hän ei kertonut, että näissä fuusioissa tahtoo käydä pienen maan yrityksille yleensä huonosti. Kun seuraavan taantuman tai laman jälkeen aletaan järkeistää Ruotsin, Suomen, Tanskan ja Norjan tuotantokapasiteetin päällekkäisyyksiä, niin Meritan Vesa Vainiolta ei enää paljon kysellä, mistä maasta tehdas lopetetaan ja väki laitetaan työttömäksi.
Näiden pankkien johtajat toimivat merkittävinä omistajina ja pankkiensa edustajana pohjoismaiden yritysten hallituksissa ja hallintoneuvostoissa. Käy kuten ICL:n Kilon tehtaalle, kun tuotanto siirretään Saksaan Siemensin ja Fujitsun toimintojen “järkeistämisessä” – siitä huolimatta vaikka suomalainen tehdas oli konsernin kannattavammista päästä.
”Isänmaallisena” miehenä Wahlroos ohjasi pääomat ja työpaikat Suomesta muualle.
Wahlroos uskoo ja luottaa ihmispääomaan ja varallisuus- ja tuloerojen innostavan luomaan uusia työpaikkoja. Tutkimukset puhuvat kuitenkin toista. Kirjassa “Suomalainen työttömyys” Jaakko Kiander toteaa: “Palkkaerojen suuruus ei näytä indikoivan alhaista työttömyyttä.
Suurten palkkaerojen maissa (Yhdysvallat, Britannia, Ranska ja Kanada) vuosien 1983 – 1996 keskimääräinen työttömyysaste oli 9.1%, kun pienten palkkaerojen maiden (Italia, Australia, Belgia, Hollanti ja Ruotsi) keskiarvo oli vain 6.5%.
Jos “rikkaitten pankin” pankinjohtajalle oli vieraita sellaiset käsitteet kuten moraali tai yhteiskunnallinen vastuu, niin toivottavasti ne tulevat mieleen nykyisessä tehtävässä, kun Wahlroos alkaa järjestellä ja “järkeistää” pohjoismaisia finassitavarataloja uuteen uskoon.
Nallella on ollut aina itsetunto kohdallaan.
Ettei hänelle käy kuten edellisessä ruotsalaisessa pankkifuusiossa Meritan kohdalla. Ensimmäinen yritys pankkifuusiossa norjalaisten kanssa ehti mennä jo myttyyn.
Toivottavasti Sampo-Leoniaa johdetaan vastakin Suomesta, varsinkin kun Kauppalehden toimittajat perusteluissaan antoivat Wahlroosista kovin isänmaallisen luonnehdinnan: “Honey bear- FINNISH style”.
Sammonkin uudelleenjärjestelyn yhteydessä Wahlroos on ollut johdonmukainen. Vaikka Sampo rypee rahassa, sieltä saa lähteä 750 työntekijää. Pääasiassa vakuutuspuolelta. Sehän on tavallisen kuluttajan palvelemista ja sehän on, kuten hän on todennut, “paskabisnestä”. (nyt hän on aivan päinvastaista mieltä kun se on muuttunut vieläkin enemmän itsepalveluksi kuin pankkibisnes).
Häntä ei kiinnosta työntekijöitten työpaikkojen säilyttäminen vaan Sammon osakekurssin maksimaalinen kohottaminen. Onhan hänen rikastumisensa sidoksissa Sammon osakkeiden tulevaan arvonnousuun.
Hän on Sammon suurin henkilöomistaja. Ja pörssikurssit eivät lähde nousuun, jolleivät sijoittajat saa joitain “positiivisia” signaaleja kuten massairtisanomiset.
Eipä aikaakaan, kun suomalainen Sampo meni tanskalaiseen omistukseen Nallen ohjauksessa.
Näin siis 20 vuotta sitten. Ei ole ihme, että Kauppalehti on nyt vaiennut Wahlroosin veronkierrosta. Silloinen Nallen hehkutus aiheuttaa nykyään pelkkää myötähäpeää taloustoimittajien talousvaikuttajien henkilöarvioinneista ja ammattitaidosta.
Toisaalta se ei ole ihme, koska kaikki muutkin taloustoimittajat olivat koko 90-luvun uusliberalismin valloissa. Silloin Suomessa kaikki vallassa olevat talousprofessorit olivat innoissaan vapaista pääomista kuten Wahlrooskin.
Esimerkiksi professori Vesa Kanniainen oli innoissaan Islannin silloisista ”pankkiyrittäjistä”. Hän totesi: ”Islanti käy esimerkistä tulivuoren päälle rakennetusta maasta, jonka vauraus perustuu ”yrittäjyyteen”. Suomi kavahtakoon Kevätsalon johtopäätöksiä” (Kevätsalo oli kirjoittanut, että maan vauraus ei riipu yrittäjien määrästä ks. Kiander).
Uusliberalismi ja vapaat pääomat sokaisivat kaikki eturivin ekonomistimme.
Kun pankit saivat Wahlroosin toivomusten mukaan vapaasti huseerata, Islannin pankkisektori koki katastrofaalisen konkurssin, jolloin niiden taseiden ns. ”varoista” (johdannaisista) hävisi 94 prosenttia taivaan tuuliin.
Tästä ”yrittäjyydestä” islantilaiset veronmaksajat joutuivat lopulta maksamaan vuosikymmenen ajan. He eivät myöskään maksaneet ulkomaisten sijoittajien tappioita vaan ottivat takaisin oman valuuttansa.
Islantilaiset eivät olleet kovin innoissaan pankinjohtajiensa ”yrittämisestä”.
Wahlroos on saanut runsaasti mediatilaa aina kun on halunnut. Hän on aina laukonut provokatiivisia mielipiteitä, mutta häntä haastatelleet toimittajat ovat olleet häntä kohtaan täysin hampaattomia. Nalle on saanut manipuloida ja ohjata haastattelussa toimittajia haluamaansa suuntaan koska heidän ammattitaitonsa ei ole riittänyt jatkokysymyksiin.
Siksi ihmetyttääkin, että kun Nalle nyt kärähti kunnolla veronkierrosta, Sanoma-yhtiön mediat Hesari ja jopa skuuppeja metsästävä Ilta-Sanomat ovat olleet hiirenhiljaa (ainakin 7.4 mennessä). Se panee epäilemään, että vaikeneminen johtuu Hesarin suurimmasta henkilöomistajasta Antti Herlinistä.
Näillä Suomen rikkaimmilla miljonääreillä on omat hyväveli-kerhonsa ja metsästysseura-jäsenyytensä, joissa voidaan sopia, mistä asioista on parasta vaieta ja pitää matalaa profiilia. Jos Nallen veroparatiisi-yhteyksiä alettaisiin tarkemmin tonkimaan, voitaisiin taas muistella Herlinin veronkierto-yhtiöitä Luxemburgissa.
Hänellä on Luxemburgissa kaksi holdingyhtiötä: Holding Manutas Oy ja Security Trading.Ne paljastuivat Panama-papereiden paljastusten yhteydessä.
Maailmalla on lähemmäs sata veroparatiisia joita poliitikot eivät ole saaneet kuriin.
Hesari osti hiljattain Aamulehden ja Satakunnan Kansan ja kymmenkunta paikallislehteä, joten hiljaisuus koskee niitäkin. Turun Sanomatkin on aiheesta hiljaa, koska senkin omistajat kuten Ketosen suku piilottelee omaisuuttaan myös Luxemburgissa. Myös Antti Herlinin veljellä, ”puhtoisella ympäristöystävällä” Ilkka Herlinillä on oma pöytälaatikkofifma Acces S. A. joka myös paljastui Wahlroosin kärähtämisen yhteydessä.
Panama-paljastusten yhteydessä veronkiertoyhtiöitä paljastui jo aiemmin iso joukko, talouselämän vaikuttajia kuten Wahlroosin tiimikaveri Nordean Kari Stadigh, Nokian ”legendaarinen” Jorma Ollila, rakennusliike SRV:n suuromistaja Ilpo Kokkila ja Ehrnroothien suku.
Veroparatiiseissa varojaan piilottelevat ja ”pesevät” rikollista rahaa myös venäläiset oligarkit, mafia, huumekauppiaat, asekauppiaat ja muut henkilöt, joiden toiminta ei siedä päivänvaloa.
Wahlroos on aito ja rehellinen kapitalismin kannattaja. Hän on todennut Talouselämä-lehdessä, että ”Kapitalistisella yrityksellä ei voi olla vallitsevia käsityksiä ja käyttäytymissääntöjä, jotka koskevat hyvää ja pahaa, oikeaa ja väärää, arvokasta ja arvotonta, hyväksymistä ja hylkäämistä. Yritys on yhden asian liike. Sen tehtävä on tuottaa mahdollisimman paljon varallisuutta omistajilleen.”
Wahlroos on laaja-alaisena ”älykkönä” ottanut kantaa sosiaalipoliittisiin kysymyksiin ja erityisesti yrittänyt puuttua rikkaitten ja yritysten verotuksen ”kohtuuttomuuteen” Suomessa.
Wahlroos antoi verotus-ohjeita10 vuotta sitten: ”Pitäisi verottaa sitä, mikä ei verottajan kouraa karkuun pääse”.
Hyvinvointiyhteiskunnan suurimpia sudenkuoppia ovat Wahlroosin mukaan julkisten palveluiden ylituotanto ja sen tuottama korkea verotus. Varsinkin kun verotuksessa on yksi selvä porsaanreikä: vapaa-aika.
Rikkaita ja yrityksiä ei saisi verottaa, vaan vapaa-aika on ainoa hyödyke, jota ei veroteta. Se poistaisi joutilaisuuden. Kun yhteiskunta on näin organisoitu, ei Nallen mukaan ole mikään ihme, jos ihmiset pakenevat työntekoa. Rakenteet olisikin käännettävä ympäri, neuvoo tämä ”honey bear”.
Wahlroos unohti, että myös auringonpaiste, hengitysilma ja rakastelu pitäisi laittaa verolle koska ne kohdistuvat ensisijaisesti köyhiin. Rikkaita ei tietenkään sovi verottaa vaikka Nallen ”ihannemaassa” parhaillaan rikkaita miljonäärejä ja suuria yrityksiä Joe Biden on laittamassa Yhdysvalloissa maksajiksi 1 900 miljardin dollarin koronapaketin ja 2 000 miljardin infrastruktuuripaketin nimissä.
Björn Wahlroos on sanonut, että valtiontalouden tasapainon parantamiseksi on muitakin keinoja kuin verotus. ”Jos olisin poliittisesti oikein epäkorrekti, sanoisin, että suurin yksittäinen leikkauskohde on kehitysapu. Olemme 50 vuotta heittäneet rahaa Kankkulan kaivoon. Ehkä hissukseen voisi alkaa myöntää, että tälläkään keisarilla ei ole vaatteita.”
Jopa USA:n valtionvarainministeri Janet Yellenin mielestä pitäisi lopettaa ”kolmikymmenvuotinen kisa yritysverotuksen minimoimiseksi”.
Todellisuudessa Suomi on melkein veroparatiisi Euroopassa.
Wahlroos on aina ollut Yhdysvaltojen ”vapauden” ihailija. ”Englantia puhuvat maat ovat olleet se valo, joka on vienyt Eurooppaa eteenpäin ja pelastanut sen tuholta.” Nalle sanoo muistavansa hyvin, kuinka outo ja ihmeellinen tunne oli vapaus, kun hän ensimmäisen kerran vuonna 1980 muutti sairaanhoitajavaimonsa kanssa Yhdysvaltoihin. ”Tunne oli samalla kertaa kiehtova ja pelottava”, totesi Nalle.
Nalle on ammentanut turbokapitalismin oppinsa juutalaiselta talousfilosofi Ayn Randilta. Jokin vuosi sitten Ylen MOT-ohjelma esitti jakson ”Nainen Wahlroosin takana”. Sen mukaan Wahlroosin ajatuksenvirta myötäili samoin kuin venäläis-yhdysvaltalaisen Randin, jolla on kovin omaleimainen käsitys yhteiskunnasta ja moraalista.
MOT: Finanssikriisin jälkeen kaikki keskuspankit painaneet pankeille virtuaalirahaa ”tyhjästä” 12 biljoonaa euroa veronmaksajien riskiksi, jotta pankit ja talous pysyisivät pystyssä.
MOT-ohjelmaa varten haastateltu teoreettisen filosofian dosentti Panu Raatikainen kiteytti koko opin seuraavasti: ”Randhan puolustaa voimakkaasti tällaista moraalista egoismia, jonka mukaan itsekkyys ja oman edun tavoittelu on kaikkein korkein moraalinen arvo, ja itsekkyys on suurinta moraalisuutta, ja epäitsekkyys ja myötätunto on kaikkein suurinta moraalittomuutta”.
Randin älynväläyksiä leimahtelee myös Tieto-Finlandia -ehdokkaana (!) olleessa Wahlroosin kirjoittamassa kirjassa ”Markkinat ja demokratia – loppu enemmistön tyrannialle”. MOT –ohjelman alussa oli Wahlroosin kuolematon sitaatti: ”Jos maksamme työttömyydestä, me myös saamme työttömyyttä. Saat sitä, mistä maksat”. Hän otti kantaa taloustieteilijän viileydellä ”liiallisiin” työttömyyskorvauksiin.
Parannuksen tehnyt pankkiiri, joka paljasti 33 000 amerikkalaista veronkiertäjää ja pakotti heidät maksamaan veronsa.
Älykkääksi mainostetun Wahlroosin mukaan investointipankkiirien aikaansaama finanssikriisi ei suinkaan ollut pankkiirien syytä. Syyllisen hän löysi valtion toimista. (Pia-Noora Kauppi sai palkkioviran Finanssiala ry:stä, kun esti euromeppinä veroparatiisien kieltämisen) Nalle esiintyi Pohjola Nordenin seminaarissa 24.11. 2014. Tilaisuuden keskusteluosiossa kansalaisaktivisti Sippo Kähmi syytti pankkeja finanssikriisistä.
Siihen Wahlroos vastasi sanatarkasti: ”Mistä syystä finanssikupla syntyi? Se syntyi ennen kaikkea siksi, että Yhdysvalloissa (…). Ainoa ero siinä oli se, että se ei ollut finanssimarkkinoiden keksintö – vaan se oli lainsäädäntöön perustuva sosiaalipoliittinen toimi – juuri sellainen, jonka sinäkin peräänkuuluttaisit”
Kähmin yrittäessä kommentoida Wahlroos keskeytti ja jatkoi: ”jätän nyt tällaiset ajatustenvaihdot, minun pitää lähteä”. Suomalaiset taloustoimittajat eivät osaa tai uskalla tehdä Nallelle kriittisiä kysymyksiä. Toisin on Ruotsissa.
Svenska Dagbladetin taloustoimittaja Andreas Cervenka kirjoitti Kauppalehden mukaan, että Pohjoismaiden suurimman pankin Nordean toiminta Panama-kohun keskellä herättää kysymyksen, mikä merkitys on sillä, millaista kieltä yritysjohtaja käyttää.
Panama-paljastusten tultua julki Nordean hallituksen puheenjohtaja Wahlroos vähätteli Cervenkan mukaan kohua. Yritysjohtaja muistetaan myös muista kohua herättäneistä lausahduksistaan.
KL:n mukaan Cervenkan mielestä Wahlroosin kielenkäytössä on se hyvä puoli, että tavallinen pankin työntekijä voi vihaisen asiakkaan kohdatessaan todeta: ”Tämä johtuu vain siitä, että meidän puheenjohtajamme on omahyväinen paskiainen”. Mutta se on toki vain minun tapani puhua, Cervenka kirjoitti.
Jotkut suomalaisetkin matkivat finanssikriisi jälkeen islantilaisten mielenpurkauksia pankinjohtajia kohtaan.
Wahlroos on johdonmukaisesti ajanut rikkaiden veroja alas ja heikentänyt duunarien asemaa ”kilpailukyvyn säilyttämisen nimissä”. ”Suomeen ei investoida, koska hirveän monesti maailmasta löytyy joku muu kolkka, jossa saman investoinnin voi tehdä paremmilla taloudellisilla edellytyksillä”.
Näitä edellytyksiä Suomessa parantaisi Nallen mukaan kakun uudelleenjako purkamalla työsopimusten yleissitovuus, yhteisöverosta luopumalla tai sen merkittävä laskemisella, henkilöverotuksen korkeimpien marginaaliveroasteiden laskemisella, omistajuutta tukevalla verouudistuksella: ”Omistaminen on häkellyttävän paljon edullisempaa Norjassa ja Ruotsissa kuin Suomessa.”
Vielä muutama vuosi sitten (2005) Nallemme oli sitä mieltä, että ”kotimaista omistajuutta ei tarvita mihinkään. Yritykset tarvitsevat vain riskiä ottavia sijoittajia, hyviä hallituksia ja toimitusjohtajia”. Hän korjaa nyt tuota lausumaansa: ”Tuo oli globalisaation hurmosajan lausunto. Jos Suomi olisi pärjännyt globalisaatiossa hyvin, sanoisin noin uudestaan.
Suomi on Nallen mukaan ”verohelvetti” kun rikkaat joutuvat maksamaan veroja melkein samalla veroprosentilla kuin keskituloinen.
”Luulen kuitenkin, että tie takaisin kohti investointeja ja menestystä tulee edellyttämään sitä, että siinä on mukana sijoittajia ja kapitalisteja, joilla on myös muita kuin puhtaasti taloudellisia syitä investoida Suomeen. Isänmaallisia kapitalisteja siis – eikös se ole perusuomalaisten märkä uni?”
”Isänmaallisena” suomalaisena Nalle myi ensin suomalaiset yritykset ja määräysvallan maailmalle ja Sammon Tanskaan sekä lopulta Nordeankin Ruotsiin.
Taloussanomien toimittaja Eeva-Liisa Pere lähetti Wahlroosille henkilökohtaisen kirjeen, jossa kirjoitti mm. seuraavasti: Sinulle räätälöitiin oma yritys. Investointipankki Mandatum Oy keskittyi osakeantien ja yrityskauppojen järjestämiseen. Pääsit siihen vähemmistöosakkaaksi. SYP:stä todettiin, että ´Wahlroos siirtyy tehtäviin, jotka paremmin vastaavat hänen lahjojaan ja taipumuksiaan´.
On toisenlaisiakin totuuksia kuin Nallen uusliberalistiset uskomukset.
Entinen työtoveri muistaa tavanneensa sinut pankin käytävällä, kun olit juuri kuullut siirrosta. Olit vähäpuheinen, poissa tolaltasi. On tapahtunut paljon. Sinusta on tullut Mandatumin pääomistaja. Kun KOP ja SYP yhdistyivät Meritaksi, sait lunastaa pankin osuuden yhtiöstä.
Olet ollut mukana monessa suuressa yritysjärjestelyssä. Kun Kone halusi luopua nostureista, sinua tarvittiin. Kun vakuutusyhtiö Kansan osia yritettiin myydä, sinä olit paikalla. Eka, Partek, Sisu, Alma… You name it, kuten itse sanoisit. Olet taas ollut Savoyn kabinetissa neuvottelemassa osakeantijärjestelystä tai suuresta yritysfuusiosta.
Sinut tapaa myös huippujohtajien sisäpiiristä, metsästysporukoista. Ammut haulikolla fasaaneja, sorsia ja peltopyitä. Kerrotaan, että olet siinä yhtä taitava kuin kaikessa, mihin ryhdyt. Kaikesta näkee, että nautit menestyksestä.
Yhä sinua sekä ihaillaan että inhotaan. Arvostelijat luonnehtivat sinua sietämättömän itsekeskeiseksi ja kyltymättömäksi pyrkyriksi, puolustajat sanovat saman toisin: ´Nallen kanssa ei pärjää, jos on heikko itsetunto. Näin siis toimittaja Pere.
EU:n pankkiunioni (eli veronmaksajat) ovat pankkien ”curling-vanhempia”. (takuumiehiä).
Nallen ja Nordean toimintaa ovat arvostellut myös Ylen ruotsinkielisessä toimittaja Stefan Brunow valaisevassa Spotlight-ohjelmassa: ”Iso paha Nordea”. Nordea syntyi vuonna 2001, kun Nordbanken, Unibank, Kreditkassen ja Meritabank yhdistyivät. Ohjelmassa annetaan kyytiä Nallelle, Nordean toiminnalle ja yhteiskuntavastuulle.
Nalle on aina ollut sitä mieltä että rikastua pitää saada omalla työllä ja ansioillaan. Perillisten kohdalla hän tietysti tekee poikkeuksen.
Veroja Nalle ehti pakoilla perintöveroja jo aiemminkin muuttamalla kirjansa Ruotsiin. Wahlroos minimoi veroja myös jakamalla perheensä sijoitusyhtiöiden valtaa kuten sijoitusyhtiöiden Fraternitas Oy:n ja Spontel Oy:n päätösvaltaa lapsilleen.
Muitten lapsia kohtaan hän ei ole yhtä antelias. Wahlroos muuttaisi myös yliopistotutkintojen rahoituksen. ”Nyt se toimii tyhjäntoimittamisen subventiona. Meidän pitäisi kannustaa opiskelijoita valmistumaan ajoissa.”
Hän sanoo, että leikkauslistasta voisi tehdä vaikka kuinka pitkän, vaikka ei käsittelisi ollenkaan julkisten palvelujen vaikeita kysymyksiä. Toisaalta leikkaukset eivät ole ainoa resepti: Suomi voi myös myydä valtion omaisuutta. ”Tässä tilanteessa on järjetöntä istua säästölippaan päällä.” Siis valtion osinkoa jakavat yhtiöt pääomasijoittajien pelivälineiksi.
Nalle on ollut aina rahan ja vallan takia ”parantanut mielipidettään”.
Wahlroos ei ole mikään jämähtänyt 60-lukulainen. Valoisimpina hetkinään hän marssi vasemmiston järjestämissä mielenosoituksissa ja heilutti ”propagandatauluja” jossa luki: ”Vastuu tulevaisuudesta on meidän”.
Myöhemmin hän ei enää ymmärtänyt, mitä on yhteiskuntavastuu saati moraali. Pankinjohtajien moraalista vastuuta peräsin Nallelta KU:n sivuilla jo parikymmentä vuotta sitten otsikolla: ”Oliko pankeilla valtansa edellyttämää vastuuta?”
Ennen ryhtymistään kapitalistiksi ja pankinjohtajaksi hän julisti jopa tieteellistä sosialismia Sirola-opistossa. Kesällä 1972 Wahlroos toimi yhtenä tieteellisen sosialismin pääopettajista Sirola-opistossa järjestetyllä kurssilla. Hän opetti lukioikäisille marxilaista taloustiedettä. Nallen vasemmistolaiskausi kesti viisi vuotta. Hän lopetti vasemmistolaisuuden kun tajusi, että taistolaisuudella ei voi lyödä rahoiksi, ei nousta korkeisiin tehtäviin eikä luoda poliittista uraa.
Rahan makuun päästyään ahneus ja vallanhalu iski päälle, ja ajatukset muljahtivat 180 astetta. Hyvävelikerhojen avulla pankit ja yritykset fuusioituivat hänen johdollaan ja valta katosi poliitikoilta sekä ay-liikkeeltä.
Unohdettiin finanssitavaratalojen vallan kääntöpuoli. Jo professori Pentti Talonen aikoinaan Pohjolan johtajana jo varoitti, että valta ei saa olla yhdessä kasassa. Valta pitää levittää tasaisesti kuten lehmän paska pellolle, niin se tuottaa paremman sadon.
Kartanonherralla pitää olla omin vaakunoin kirjaillut tossut kuin muillakin ”merkkihenkilöillä”.
Kun lukee kaikkia noita Nallen julkisuudessa esittämiä ”viisauksia” tulee väistämättä mieleen, että ne eivät paljon poikkea Trumpin höläytyksistä!
PS. Tämän kirjoituksen järjestysnumero on 86. Jos haluat perehtyä kaikkiin KU:n kirjoituksiini, ne löytyvät blogini etusivulta (viimeisimmät aivan alusta ja loput etusivun lopusta).