Kokoomuksella kunnallisvaalikampanjan vaaliteemana on tunteeseen vetoava slogan: ”Sydän on oikealla” jonka jälkeen perustelut, miksi Kokoomuksen sydän ei olekaan vasemmalla.
Siksi onkin perusteltua tarkastella hieman tarkemmin, kuinka todenmukaisia vaalimainoksen lupaukset ovat.
Ensiksi Kokoomuksen mainoksessa kysytään, että miksi emme rakentaisi Suomeen inhimillistä markkinataloutta?
Sitä rakennettiinkin Suomessa aina 90-luvun alkuun asti, kun Kekkonen piti Kokoomusta paitsiossa. 90-luvun laman ja sitä edeltäneen Suomen pankkikriisin kätilönä toimi Harri Holkerin hallitus, jolloin globaalit pääomat vapautettiin pääosin Kokoomuksen vaatimuksesta.
Markkinoiden vapautumisen seurauksena inhimillinen markkinatalous katosi ja nyt Kokoomus haikailee sen perään. Pääomien ja kaupan vapauttamisen sekä Euroon liittymisen uskoteltiin saavan Suomen, Euroopan ja maailman talouden ennennäkemättömään kasvuun.
Kokoomuksen markkinatalous ei ole kasvanut koska se on vienyt kansalta ostovoiman.
Toisin on kuitenkin käynyt. Kehittyneiden OECD-maiden BKT:n ”kasvukäyrä” on trendinomaisesti ollut laskeva Kokoomuksen uskottelusta huolimatta. Suurin syy siihen on 90-luvulla alkanut digitalisaation yleistyminen ja sillä aikaansaatu tuottavuuden lisäys. Tuottavuushyödyt ovat menneet lyhentämättöminä kokoomuslaisten pääoman omistajien taskuun.
Aiheesta olen kirjoittanut tällä blogilla tarkemmin otsikolla: Pääoma on ”vapauttanut” markkinatalouden kapitalismiksi.
Kummallista, että kokoomuksen sydän ei halua tunnistaa digitalisaation vaikutuksia.
Kokoomuksen vaalimainos jatkaa: Siksi, että ”kun talous toimii, niin syntyy työtä ja työpaikkoja”. Vielä ennen Kokoomuksen valtaannousua 80-luvulla Suomessa oli täystyöllisyys eli kahden prosentin kitkatyöttömyys.
Kun Suomeen tuli yllättäen 60 000 työtöntä, julistettiin kansallinen hätätila. Nyt lähes puolen miljoonan massatyöttömyyttä on yritetty nujertaa eri hallitusten toimesta jo yli 30 vuotta – tuloksetta.
Silti Kokoomus vieläkin uskottelee kuten muutkin puolueet, että täystyöllisyys on mahdollista kunhan palkat ajetaan tarpeeksi alas.
Yhtä avointa työpaikkaa kohden on ollut 4-7 työtöntä työnhakijaa. Kyllä sieltä aina yksi ”työhaluinen” löytyy.
Silti Kokoomus uskottelee, että työvoimapalveluja tehostamalla ja kannusteita (köyhyyttä) lisäämällä työpaikkoja syntyy tyhjästä. Tähän kollektiiviseen valheeseen ovat syyllistyneet kaikki muutkin puolueet ja valtamediat.
Todellinen TYÖN MÄÄRÄ ei löydy työllisyys- eikä työttömyystilastoista vaan tehdyistä töistä eli työtuntitilastoista. Ne ovat yhä vielä alemmalla tasolla kuin 30 vuotta sitten, vaikka BKT on kasvanut melkein kolminkertaiseksi.
Olen kirjoittanut tästä perusteellisemmin tällä blogilla otsikolla: Poliitikot ja valtamediat valehtelevat työttömyydestä.
Kummallista, että Kokoomuksen sydän ei tunnista tätä valhetta.
Kokoomuksen vaalimainos jatkaa: ”Niistä kertyy valtiolle ja kunnille jaettavaa, jolla voidaan ylläpitää jaettavaa”. Kokoomus ja kaikki puolueet peräävät työllisyysasteen nostamista kunta- ja valtiontalouden ja pelastajaksi, jotta saataisiin uusia veronmaksajia.
Kuitenkin noin 60 prosenttia tarjolla olevista työpaikoista on epätyypillisiä palvelualojen ns. ”paskatyöpaikkoja” joiden palkkataso (n.10€/h) ja tuntimäärä ovat niin pieniä (alle 30h, jotta työnantajavelvoitteet eivät täyty), että niillä ei elä siellä missä työpaikat sijaitsevat. Niistä ”uusista työpaikoista” tulee vain tulonsiirron kohteita, ei uusia veronmaksajia.
90-luvulta lähtien, jolloin Kokoomus tuli valtaan, yritykset ovat takoneet voittoja, maksaneet valtavia osinkoja mutta eivät veroja.
Kokoomus on ajanut vain rikkaitten yrittäjien asiaa, ei pienyrittäjien eikä palkansaajien asiaa. Valtiota Kokoomus pitää himoverottajana ja veroprogressiota kestämättömänä, vaikka valtion progressiivisen veron osuus on alle 10 prosenttia kaikista työnantajien maksamista palkkaperusteisista maksuista. Kaikki muut verot ja sosiaalimaksut ovat tasaveroja.
Digitalisaation tuottavuushyötyjen jaosta (osingoista) yhteiskunnalle Kokoomus on ollut aivan hiljaa. Nehän menevät vain pienelle kokoomuslaiselle eliitille lähes verotta.
Olen kirjoittanut verotuksesta perusteellisemmin tällä blogilla otsikolla: Miksi kansanedustajat eivät puutu verotuksen järjestelmävikaan?
Kummallista, että kokoomuslainen sydän ei korjaa pahaa verotuksen läppävikaa.
Kokoomuksen vaalimainos jatkaa edelleen: Siksi, että ”Hyvinvoinnin yhtälö on oikeastaan hyvin simppeli ja järkeenkäypä”. Hyvinvoinnin yhtälö on simppeli vain rikkaille kokoomuslaisille. Sehän tapahtuu nykyisillä lähes nollasummamarkkinoilla aina köyhien ja huonompiosaisten kustannuksella.
Vaikkapa juuri kunnallisveroissa, jotka ovat käytännössä tasaveroja. Rikkaimmat ottavat tulonsa pääosin alhaisesti verotettuna pääomatuloina, joista ei makseta kunnallisveroa lainkaan. Kuitenkin he käyttävät kunnallisia kouluja, päiväkoteja, terveyspalveluja, kirjastoja jne. Se on laillistettua veronkiertoa.
Kokoomuksen politiikka on kasvattanut eriarvoisuutta rajusti. Se ei ole pelkkää kateutta.
Suomalaista hyvinvointia rakennettiin parhaiten 80-luvulla, jolloin Kokoomus oli vielä paitsiossa. Eriarvoisuus kasvoi Kokoomuksen valtaanpääsyn myötä. Sen jälkeen hyvinvointipalvelut eivät ole enää kasvaneet kansantulon kasvun tahdissa.
”Suu säkkiä myöten” on ollut Kokoomuksen linja ja leikkaus- ja kyykytyslinja (vain köyhiltä) on ollut johdonmukaisesti Kokoomuksen agendalla. Olen kirjoittanut siitä vähän perusteellisemmin tällä blogilla otsikolla: Rikkaiden kieroutuneet asenteet sementoivat ”Ahneuden ajan”.
Kummallista, että kokoomuslainen sydän ei ymmärrä hakeutua hoitoon.
Kokoomuksen vaalimainos täsmentää: Siksi, että ” kokoomuslaisuus on humaaneinta politiikkaa”. Jos humaania on verovälttely niin silloin Kokoomus on tietenkin oikea valinta. Sadan rikkaimman suomalaisen keskimääräinen veroprosentti on 37% joka on hieman korkeampi kuin keskivertopalkansaajan. Verotuksen progressiivisuus on pelkkä myytti.
Suurin syy rikkaitten kokoomuslaisten alhaiseen kokonaisveroprosenttiin on olemattomat osinkoverotukset. Rikkaat ottavat digitalisaation tuottavuushyödyt alhaisesti verotettuina osinkoina erityisesti listaamattomissa yrityksissä. Tätä kokoomus sitten nimittää ”humaaniksi politiikaksi!”
Puolet suomalaisen työn hedelmistä (osingoista) menee ulkomaisille rikkaille lähes verovapaasti.
Kokoomus on taistellut verissä päin listaamattomien yritysten verovapauksien puolesta kuten myös hallintarekisterien, vakuutuskuorien ja ulkomaille maksettavien (veroparatiiseihin) osinkojen verovapauksien puolesta.
Olen tästä Kokoomuksen harjoittamasta verovälttelystä kirjoittanut tällä blogilla vähän perusteellisemminkin otsikolla: Rikkaatko maksavat kaikki verot?
Kokoomuslainen sydän on unohtanut kokonaan elvyttää oikeudenmukaisia verojenmaksuhaluja.
Kokoomuksen vaalimainos jatkaa: Siksi, että ”Se (kokoomus) ei ainoastaan puhu kauniita ja pyri hyvään, se käärii hihat ja tekee hyvää”. Se pitääkin paikkansa, sillä rikkaitten rikastumisen suhteen se on todellakin käärinyt hihat ja köyhiä kurittamalla vienyt heiltä rahat ja toimeentulon.
Vaikka finanssikriisin jälkeen Suomen talous on matanut paikallaan, silti osinkoja on jaettu pörssihistorian ennätystahtia. Ne eivät ole juuri lihottaneet yhteiskunnan verotuloja hyvinvointivaltion ylläpitämiseksi.
Siksi kokoomus puhuu vain säästöistä, leikkauksista ja kilpailukyvystä. Sillä ei ole minkäänlaista pyrkimystäkään tasapuoliseen ”hyvään”.
Palkkapotti pienenee koska digitalisaation hyödyt menee pääomalle.
Palkansaajien osuus kansantulosta (BKT) on digitalisaation ja Kokoomuksen valtaantulon vuoksi pienentynyt 90-uvun jälkeen (1990-2018) peräti 16,9 PROSENTTIYKSIKKÖÄ.
Vuonna 1991 palkkojen osuus oli vielä 74,1 prosenttia ja omaisuus- ja yrittäjätulojen osuus oli vain 10,8 prosenttia. Vuonna 2018 vastaavat luvut olivat 57,2 (eli palkkapotin vähennys -16,9 prosenttiyksikköä) ja 27,1 (Pääomatulot kasvoivat +16,3 prosenttiyksikköä).
Se on merkinnyt palkkapotin pienentymistä 37 miljardilla (ostovoima katosi) joka on kasvattanut lähes samalla summalla voittoja ja pääomatuloja. Verotulot ovat myös pienentyneet 17 miljardilla. Siksi Kokoomus vaatii valtiolta säästöjä eli menojen tulisi olla ”suu säkkiä myöten”.
Olen tästä Kokoomuksen verovälttelystä kirjoittanut tällä blogilla perusteellisemmin otsikolla: Valtionvarainministeriö on veronkierron innovaatiokeskus.
Kokoomuksen sinistynyt sydän aiheuttaa yhteiskunnan verotuloille kuolion.
Kokoomuksen vaalimainos jatkaa: Siksi, että ”Uskomme yksilöön, vastuuseen ja vapauteen”. Siksi Kokoomus on johdonmukaisesti ajanut yhteiskunnan palvelujen yksityistämistä ja alasajoa (sopeuttamista).
Kun yksityisestä vanhustenhoidosta, terveyskeskuksista ja sähkönjakeluyrityksien toiminnasta ja niiden ”vastuusta” on kuulunut karmivia kokemuksia, Kokoomus on vähän hiljentänyt yksityistämisen intoa.
Listaamattomien yritysten veroedut hyödyttävät vain kaikista rikkaimpia.
Valtion omaisuutta se kuitenkin on koko ajan laittamassa pörssikeinottelun piiriin pelkästään ideologisista syistä. Sähköyhtiö Carunan toiminta näyttää Kokoomuksen uskomuksen vapaiden markkinoiden ja yksilön vastuullisen toiminnan todellisuuden.
Olen kirjoittanut tällä blogilla perusteellisemmin kokoomuslaisen yksityistämisen ”vastuullisista” tuloksista otsikolla: Evan Apunen – Suomen vaarallisin yksityistämisen lobbari.
Kovettuneen sydämen vapaus on ketun vapautta kanatarhassa.
Kokoomuksen vaalimainos jatkaa: Siksi, että ”Haluamme rakentaa yhteiskuntaa, jossa jokaisella on mahdollisuus menestyä”. Kokoomuslaiset elävät jossakin ideologisessa haavemaailmassa. Meillä on lähes puoli miljoonaa ”tarpeetonta” työtä vailla olevaa kansalaista. (työttömät, työvoiman ulkopuolella olevat, pakkoyrittäjät, tukityöllistetyt, palkkatuella työllistetyt jne.)
Nuorisotyöttömyys on kaksinkertaista ja he sinnittelevät nollatuntisopimuksilla pätkä,- keikka- vuokra- ja projektitöiden viidakossa vailla toivoa pysyvästä ja kunnollisesta työpaikasta puhumattakaan lasten hankinnasta. Yhä pienemmällä osalla kansalaisista on mahdollisuus enää menestyä.
Työpaikat menevät alta kun yrityksiä myydään ja fuusioidaan. Veronmaksajien rahoilla käynnistetyt startupitkin ostetaan hetikohta monikansallisten digijättien omistukseen ja hallintaan ja toiminnot siirretään jonkin vuoden kuluttua matalapalkkamaihin.
Suomi on jo jäänyt Yhdysvaltalaisten ja Kiinalaisten digijättien jalkoihin. Ne ostavat muita yrityksiä ja keskittyvät entisestään.
Kokoomuslaiset vannovat tuottavuuden ja digitalisaation nimiin mutta unohtavat kertoa, että digitalisaatio ei ole ilmaista. Automaatio, robotisaatio, internetpohjainen itsepalvelu ja alustatalous sekä tekoälyjärjestelmät eivät ole ilmaisia. Ne miljardit pitää ensin kuolettaa – työvoimaa vähentämällä.
Digitalisaation syrjäyttämiltä kansalaisilta katoaa ensin työpaikka ja sitten ostovoima joten miljardeja maksavalla digitalisaatiolla aikaansaadut kustannushyödyt haetaan pääasiassa ihmistyövoiman vähentämisellä. Nykyisillä nollasummamarkkinoilla työvoiman kasvattaminen on siten täyttä utopiaa.
Kokoomus väittää olevansa pienyrittäjien asialla. Kuitenkin todellisuus on toinen. Pienyrityksen ainoa toivo on tulla suuremman ostamaksi. Olen kirjoittanut siitä kehityksestä jo aiemmin tällä blogilla otsikolla: Yrittäjän pahin vihollinen on monikansallinen ”yrittäjä”.
Kokoomuksen sinistynyt sydän leikkaa vain palkkoja ja hyvinvointipalveluja.
Kokoomuksen vaalimainos jatkaa: Siksi, että ”ja jossa heikommasta pidetään huolta”. Tämä toteamus kuulostaa jo aika farisealaiselta Kokoomuksen suusta.
Kun Kokoomus pääsi hallitukseen 90-luvun alussa, sen vaikutus näkyi heti kansalaisten kymmenysten tulonjakokäyrässä. Tilastot eivät oikein vakuuta heikoimpien huolenpidosta.
Vielä vuosina 1966-1990 käytettävissä olevien tulojen vuosikasvu oli pienituloisilla huomattavan suurta mutta vuosina 1990-2017 tulonsaajien rikkaimmat keräsivät suurimmat potit.
Kokoomuksen päästyä valtaan se on huolehtinut vain rikkaitten eduista.
Hyvinvointivaltio alkoi murentua Kokoomuksen johdolla jo 90-luvulla. Kokoomus on valtaantulonsa jälkeen saarnannut duunareilta palkkamalttia ja kilpailukyvyn säilyttämistä, jotta investoinnit mahdollistaisivat uusia työpaikkoja. Ay-liikkeen ”ahneus” on kokoomuksen mielestä vastuutonta.
Yritykset eivät investoi kun näkevät, että markkinoilta koko ajan häviää ostovoimaa. Suomalaiset kapitalistit investoivat vain ulkomaille ja matalapalkkamaihin koska suomalaisten palkat eivät vielä ole kiinalaisella tasolla.
Matalapalkkamaissa katetuotto on parempi, joten globalisaatio on rikkaille ”isänmaallisille” kokoomuslaisille kiinnostavampi investointikohde. Olen tästäkin kirjoittanut syvällisemmin tällä blogilla otsikolla: Onko rikkaiden (ja EK:n) ahneudella mitään perälautaa?
Kokoomuslainen sinistynyt sydän elää omassa norsunluutornissaan.
Kokoomuksen mainos loppui näin: ”Siksi sydän on aina oikealla – satoi tai paistoi”. Tämä toteamus oli Kokoomuksen vaalimainoksen uskottavin osa. Kokoomuksen sydän sykkii vain parempiosaisille ja köyhät ja syrjäytyneet ovat heille vain epämiellyttävä vaurastumisen hidaste matkalla rikastumiseen.
Maailmalla on menossa kummallinen murrosvaihe. ”Talous on rikki”, On ”kapitalismin murros”, on ”työn murros”, on ”rahoitusala on kriisissä”, on ”sosiaalisen elämän murros” jne.
Uusliberalistiset taloustieteilijätkin ovat aivan ihmeissään, kun mitkään ”klassisen taloustieteen” opit ja lainalaisuudet eivät toimi kuten ennen. Yhä useammin he joutuvat vastaamaan miten nykyiseen tilanteeseen on jouduttu? – tai talouden elvyttämiskysymyksiin: ”En tiedä”.
Kirjoitin tästä ikävästä tulevasta kehityksestä Kansan Uutisissa jo yli 10 vuotta sitten (20.3. 2009) otsikolla: Kokoomuksen nousu on valheiden varassa.
Kokoomus on omien uskomustensa vanki.
Kokoomuslaiset ovat vuosikymmeniä paasanneet, että korkea verotus tappaa yrittämisen ja sitä kautta uusien työpaikkojen luomisen. Empiiriset kokemukset kapitalistisesta Yhdysvalloista eivät tue tätä kokoomuslaista uskomusta. Siitä kertoo taloustieteilijä Thomas Piketty kirjassaan: ”Pitääkö pankkiirit pelastaa?”
”Pörssimarkkinoiden vuoden 1929 romahduksen jälkeen Franklin Roosevelt reagoi paljon brutaalimmin kriisin aiheuttaneiden talous- ja finanssieliittien rikastumiseen.
Liittovaltio nosti korkeimpien tuloluokkien veroprosenttia 25:stä 63:een (1932), 79:een (1936) ja 91:een (1941). Vuonna 1964 se laski veroprosenttia takaisin 77:ään ja 1980-luvuilla Reaganin ja George H. W. Bushin hallitusten aikana lopulta 30-35:een.
Lähes viidenkymmenen vuoden ajan, 1930-luvulta 1980-luvulle, suurimman tuloluokan veroprosentti ei koskaan laskenut alle 70:n ja oli keskimäärin yli 80 prosenttia.
Pääomatulojen avulla rikkaat kiertävät veroprogressiota.
Nykyisessä ideologisessa kontekstissa oikeus kymmenien miljoonien bonuksiin ja kultaisiin kädenpuristuksiin alle 50 prosentin verotuksella on julistettu ihmisoikeuksiksi, ja monet pitävät aiempia käytäntöjä alkukantaisena takavarikoimisena.
Niitä kuitenkin sovellettiin maailman suurimmassa demokratiassa miltei puolen vuosisadan ajan – eivätkä ne selvästikään estäneet Yhdysvaltain kansantaloutta toimimasta” totesi Piketty (s. 37-8).
Kokoomuksen vaalimainoksessa oli niin paljon väärää tietoa ja uskomuksia, että pitäisiköhän siitä valittaa kuluttajasuojalautakunnalle?
PS. Tämän kirjoituksen järjestysnumero on 88. Jos haluat perehtyä kaikkiin KU:n kirjoituksiini, ne löytyvät blogini etusivulta (viimeisimmät aivan alusta ja loput etusivun lopusta).