1980-luku oli Suomelle hyvinvoinnin, talouden kasvun ja täystyöllisyyden aikaa. Kitkatyöttömyys oli vain pari prosenttia ja talouskasvu oli kolme kertaa nopeampaa kuin EU-maiden keskiarvo, vaikka emme olleet silloin vielä EU:n ja rahaliiton jäseniä. Suomea nimitettiin tuolloin jopa ”Euroopan Japaniksi”.

Silloin vielä köyhätkin paransivat tulotasoaan suhteellisesti enemmän kuin rikkaat, jolloin Suomen hyvinvointivaltio nousi huipputasoonsa.

Kuvateksti: Eriarvoisuus lähti kasvuun vasta 90-luvulla digitalisaation tultua työpaikoille.

Jos haluat nähdä graafin, niin mene blogilleni tästä.

 

80-luvulla alkeelliset tietokoneet tulivat ensin yritysten käyttöön ja silloin myös automaatio ja robotit ilmestyivät suomalaisiin tehtaisiin. Japani oli tuolloin maailman teknologian mahtimaa. Se kasvatti markkinaosuuttaan teknologian, automaation ja robotoinnin avulla.

Japani kopioi ensin länsimaisia elektroniikkatuotteita, kehitti sen sitten huippuunsa valtion tukitoimin (aivan kuten Kiina nyt) ja pian kaikki kamerat, televisiot, tietokoneet, autot, laivat jne. alkoivat olla japanilaisten hallinnassa. Kaikki suomalaiset ekonomistit olivat innoissaan, koska samalla tavalla Suomenkin oli mahdollisuus nostaa TUOTTAVUUTTA ja sitä kautta kilpailukykyä.

Vapaassa markkinataloudessa on aina yritetty nostaa tuottavuutta, koska sillä on ollut mahdollisuus vaurastua ja rikastua. Euroopankin elintaso lähti nousuun kun se valtasi Afrikan luonnonrikkaudet ja pakotti kovin ottein mustat miehet kaivoksiin orjiksi. Sitten alettiin lisätä tuottavuutta kuljettamalla heitä orjiksi Karibialle, Amerikkaan ja Arabimaihin.

Euroopassa sääty-yhteiskunta omisti kaikki maat ja nosti tuottavuutta maattomien maaorjuuden kautta. Tällaista tuottavuuden hyväksikäyttöä ei tuolloin aatelispiireissä paheksuttu mitenkään. Teollistumisen myötä teknologia tuli lisäämään tuottavuutta ja markkinataloudessa sitä pidettiin täysin luonnollisena ja hyväksyttävänä vaurastumisen keinona. Jotkut ”kehitysvastaiset” työnsä menettäneet ”kehruujennyjen särkijät” tosin tulivat ilonpilaajiksi.

Japanista tuli sitten ensimmäinen kehittyneellä teknologialla menestynyt maailmanvalloittaja. 80-luvulla kaikki silloin vallassa olevat ekonomistit näkivät sen ainoaksi mahdollisuudeksi nostaa tuottavuutta ja markkinaosuutta. Teknologia nähtiin siis tulevaisuuden pelastajana ja tuottavuuden nousun uskottiin nostavan talouden ja ihmisten hyvinvoinnin ennen näkymättömälle tasolle.

Kuvateksti: Tuottavuuden parantamisessa teknologialla oli suurin merkitys. Finanssikriisin jälkeen tuottavuuden kasvu pysähtyi vaikka teknologinen kehitys jatkoi kasvuaan. Sitäkään ekonomistit eivät osaa selittää.

Jos haluat nähdä graafin, niin mene blogilleni tästä.

 

Tämä ekonomistien hybris oli 80-luvulla niin läpitunkeva, että juuri kukaan ei uskaltanut julkisuudessa esittää pienintäkään kritiikkiä teknologian mahdollisesti tuomia muita ongelmia.

Kun kukaan muu ei uskaltanut tehdä sitä, päätin hieman haastaa ekonomisteja ja kirjoitin Kauppalehteen oheisen provokatiivisen kirjoitukseen.

Se julkaistiin sattumalta samana päivänä kuin poikani syntyi. Silloin oli vielä päätoimittajana ennakkoluuloton Arto Tuominen eikä ”pääoman juoksupoika” Arno Ahosniemi, joka päätoimittaja-aikanaan sensuroi oman toimittajansa Katja Boxbergin tekemän valmiin haastattelun allekirjoittaneesta.

Ei ihme, että Ahosniemi pääsi juuri kallispalkkaiselle postille Finanssialan keskusliiton toimitusjohtajaksi Piia-Noora Kaupin jälkeen. Kauppi oli EU-aikoinaan tukenut pankkialan etuja vesittämällä rahanpesun vastaisia EU -säädöksiä. Tästä liikkeestä hän sai kyseenalaisen palkinnon ”Pahimmasta eturistiriidasta Worst EU-lobbying Awards”-kilpailussa.

Kauppalehti 14.3. 1984.

 

Elektroniikkako ratkaisee tulevaisuutemme ongelmat?

 “Enää ei meidän tulevaisuudessa tarvitse tehdä ikäviä, yksitoikkoisia, raskaita eikä epäterveellisiä töitä. Yhä useammin näihin töihin ovat tulleet tilalle automaatio, tietokone ja uusi tulokas – teollisuusrobotti.

 Ja kun on lukenut niitä artikkeleita joita aiheen tiimoilta on julkisuudessa ollut, niin saa sen käsityksen, että yhä harvempien tarvitsee enää askarrella näissä epäkelvoissa tehtävissä.

Teollisuuden elektroniikkamiehet ovat ennustaneet, että kaikkien ei tarvitse tulevaisuudessa tehdä minkäänlaista työtä.

 Heille voidaan yhteiskunnan toimesta maksaa ns. kansalaispalkkaa, jolloin he vapaa-aikanaan voivat keskittyä kasvattaviin henkisiin harrastuksiin, maalata tauluja, rakentaa olohuoneen lattialla linnunpönttöjä ja lukea runoja.

Tosin kaikkein heikoimmat yksilöt löhöävät vain sohvalla ja katsovat 10 tuntia päivässä tv:tä, sortuvat alkoholiin ja lopuksi ehkä joutuvat yhteiskunnan ylläpitämien kallispalkkaisten psykiatrien hoitoon.

 Tämä kaikkihan kuulostaa ihan hienolta – palkka juoksee, ja saa tehdä mitä haluaa. Sääliksi käy korkeintaan sitä pientä insinöörien ja elektroniikkaeksperttien ryhmää, joka joutuu askaroimaan tietokoneiden ja robottien parissa luovan mielikuvituksensa ja suorituskykynsä äärirajoilla, jotta tavalliselle pulliaiselle riittäisi leipää.

 Mistä rahat kansalaispalkkaan? Kansalaispalkka on sana, joka näiden tekniikasta innostuneiden suunnannäyttäjien huulilta on putkahtanut monien artikkeleiden yhteydessä.

Mutta yhdessäkään artikkelissa ei silmiini ole osunut tarkempaa selontekoa siitä, miten ja mistä varat tähän kansalaispalkkaan kerättäisiin ja kuinka suuri se olisi? Ei edes pientä karkeata yritystä kartoittaa rahavirtojen kulkua tähän suuntaan.

 Tuossa taannoin Kauppalehdessä osui silmiini artikkeli, joka kertoi teollisuusroboteista. Otsikko oli: “Yksi teollisuusrobotti korvaa 3-4 työntekijää. Se vaikutti oikein uskottavalta.

Robotti voidaan laittaa tekemään ikävää kolmivuorotyötä, eikä sen tarvitse juosta vessassa, syömässä, kahvilla tai tupakalla – eikä muutenkaan laiskottele. Yksikertainen robotti artikkelin mukaan maksaa n. 200 000 – 300 000 mk/kpl.

 Se johdatti vaatimattoman matemaattisen lajakkuuteni karkeaan kustannusvertailuun ihmistyövoiman kanssa. Tuommoinen robotti toiminee ehkä n. 5-10 vuotta joten 5 vuoden pääomakuoletukset 10 prosentin korolla tekevät n. 80 000 – 120 000 mk.

Ehkä vuosittaiset huoltokulut ovat jotain 20 000 mk:n luokkaa, joten kokonaiskustannukset vuodessa pyörivät luokassa 100 000 – 120 000mk. Tietysti, jos kone kestää 10 vuotta, niin kustannukset ovat puolta pienempiä.

 Sitten rupesin ynnäämään mitä työantajalle maksaa 4 teollisuustyöntekijää. Suomen Kuvalehden n:ro 36/83 mukaan keskivertoisen teollisuustyöntekijän vuosiansiot olivat hieman alle 60 000 markkaa.

Kun siihen lisätään työantajan kaikki erilaiset sosiaaliturva- ja eläkemaksut, työpaikan erilaiset sosiaalikustannukset ja muut ylimääräiset henkilökuntakulut, liikutaan yrityksen kannalta 100 000 markan vuosikustannuksissa. Neljän ihmisen vuosikustannukset ovat siis 400 000 markan luokkaa.

Siinä ei sitten pitäisi olla paljon ihmettelemistä, kumman vaihtoehdon tulosvastuun ikeen alla oleva yritysjohtaja valitsee.

 Valinta on tuhoisa yhteiskunnan kannalta. Yhteiskunnan kannalta tämä valinta sitävastoin on aika katastrofaalinen. Valitsemalla robotin yritys kyllä säästää ja lisää kilpailukykyään, mutta samanaikaisesti valtio menettää yli 200 000 verotuloja.

 Samaisen Suomen Kuvalehden mukaan nimittäin keskivertoteollisuustyöntekijä maksaa palkastaan tuloveroa 26 prosenttia ja välillisiä veroja 15,5 prosenttia ja sen lisäksi työnantajan sosiaaliturvamaksuja, jotka ovat yli 40 prosenttia bruttopalkasta. Ja näitähän robotit eivät ole velvollisia maksamaan – ainakaan vielä.

 Katastrofaalista se on nimittäin siksi, että yhteiskunnan tulonmuodostus (ne rahat, joilla yhteiskunta maksaa sitten nämä työttömien ja muun epäaktiivin väestön menot ja mahdollisesti tulevaisuudessa sen kansalaispalkan) on tällä hetkellä seuraava:

Palkansaajien verotulot kattavat valtion budjetista n. 70 prosenttia, liikevaihtovero n. 20 prosenttia (senkin maksavat palkansaajat kulutuksen yhteydessä) ja teollisuuden verotulot vain 10 prosenttia.

 Siis – kun roboteilla (=tietokoneet ja muu automaatio) ruvetaan pienentämään sitä tulonmuodostajien osaa, joka tällä hetkellä tuo valtaosan tuloja valtion kassaan, niin mistä tulevaisuudessa maksetaan robottien syrjäyttämät työttömät ja se mystinen kansalaispalkka?

 Mistä rahat palveluihin? Tällä hetkellä työttömän nelihenkisen perheen on tultava toimeen 56 mk/päivä. Onko tämä se tulotaso jota elektroniikkaekspertit tarkoittavat kansalaispalkalla?

 He auliisti puhuvat myös siitä, että teollisuudesta vapautuva työvoima siirtyy palveluammatteihin. Käydäänkö tällä päiväpalkalla lymfa-hieronnassa, pujottelurinteillä tai ravintoloissa? – Eli keillä tulevaisuudessa on varaa kulutuksellaan ylläpitää palveluammatteja?

Kun tarkastelee pikaisesti tämän päivän tyypillisiä palveluammatteja kuten vakuutus- ja pankkipalveluja, ja seuraa vaikkapa pankkien henkilökunnan kehitystä kymmenen viimeisen vuoden aikana huomaa, että se on karkeasti ottaen pysynyt samana.

 Samanaikaisesti pankkien palvelut ja tilimuodot sekä yksityisten ihmisten ja yritysten suhteen ovat kasvaneet räjähdysmäisesti. Yksityisten työsuoritusten kappalemäärä on ainakin sata- ellei tuhatkertaistunut – mutta henkilökunnan määrä ei!

Jo joka yrityksen käytössä olevien tietokoneiden syrjäyttämää ihmismäärää on mahdotonta enää yrittää edes laskea.

 Välilliset verot eivät ratkaise. Kauppalehdestä osui silmiini toinenkin artikkeli. Se kertoi roboteista, jotka Japanissa tarjoilevat ruuan pöytään ja ystävällisesti toivottavat konemaisella äänellä: “Hyvää ruokahalua!”

Niin että tältä palveluammattienkaan puolelta ei oikein tahdo kantavaa pelastusta löytää kasvavalle työttömien laumoille.

 Yhtenä ratkaisumallina kansalaispalkan rahoittamiseksi on väläytelty (altavastaajat Tiuri/Kouri) välillisten verojen korottamista. Lienee kuitenkin makuasia kummalla tavalla palkansaajien ryhmää verotetaan (siis sitä ryhmäå, joka tuo valtion kassaan 70 prosenttia, kun tämä ryhmä hupenee automaation seurauksena, ja automaation tuotto menee teollisuuden puolelle (joka tuo kassaan vain 10 prosenttia tuloista).

Välillisten verojen korottaminen vaikuttaa korkeintaan epäaktiivien ryhmien, kuten työttömien kulutusmahdollisuuksien kiristymiseen. Nelihenkinen perhe saisi siten 56 markalla entistä vähemmän tavaraa ja palveluja.

Entä Robottivero? Onko sitten sairastelevalla, laiskahkolla, huolimattomalla tavallisella ihmisellä mitään mahdollisuutta kilpailla tehokasta, nopeaa ja väsymätöntä robottia vastaan?

 Alussa esitettyyn kustannusvertailuun viitaten – tuskin. Ainoa huojuva oljenkorsi on demokraattinen yhteiskuntajärjestelmämme. Meidän demokraattisesti valitut poliitikkomme voivat toki yhdessä yössä runnoa lain joka tuo takaisin ihmistyövoiman tasaveroiseen kilpailuasemaan robotin kanssa asettamalla myös robotille veron.

 Sen suuruuskin on vapaasti määriteltävissä. Onko sen tuotava valtion kassaan yhtä paljon verotuloja kun sen syrjäyttämien työntekijöiden verotulot – vai vähemmän? Esimerkkitapauksessamme yli 200 000mk/v/robotti.

 Yritysmaailma siitä tuskin ihastuisi, sillä silloinhan koneen hankinta olisi ylimääräinen kustannus, eikä yritys saisi robotin avulla tavoittelemaansa kilpailukykyä. Sitä tietä yritykset ennen pitkää ajautuisivat konkurssiin, ja sitten taas ei kenelläkään meillä olisi töitä.

 Emmekö me itse sitten pystykään säätelemään kilpailukykyämme, ja sitä kuka meille tekee työt? Robotit vai ihminen? Onko tulevaisuudenkuvamme se, että meidän suomalaisen teollisuuden rakentamat robotit (niitähän meillä värkkäävät jo monet yritykset) taistelevat japanilaisia teollisuurobotteja vastaan ja kilpailu käydään siitä, kumman robotit pystyvät halvemmalla tuottamaan tavaroita? Siinä sivussa sitten tavalliset duunarit unohtuvat kilpailukyvyttöminä systeemin ulkopuolelle.

 Tietysti tietokoneiden ja robottien ja automaatiokoneiden suunnitteluun, ohjelmointiin ja huoltoon tarvitaan oma suppea, kovapalkkaisten tulevaisuuden miesten joukko. Mutta yhä kasvavan vähempilahjaisten yksilöitten ryhmän on sitten tyydyttävä tulevaisuuden kansalaispalkkaan tai tämänhetkiseen työttömyyskorvaukseen 56 mk/4 henkeä/vrk. (eli 14 mk/hlö/vrk).

 Kuluttajia kyllä riittää, vai? Tämä uusi moderni tekniikka sitten sylkee tuotteita yhä kiihtyvällä vauhdilla, ja jotta kustannukset ja kilpailukyky säilyisivät, yhä suurempia sarjoja ja yhä enemmän ja enemmän.

Maapallolla on onneksi paljon väkeä, joka vielä näillä näkymillä kaksinkertaistuu 30 vuoden sisällä, niin että markkinoita ja kuluttajia ainakin teoriassa on riittävästi.

Käytännössä köyhät kehitysmaat ovat kuitenkin ostaneet jo itsensä konkurssin partaalle. Niitä pystyssä pitävät teollisuusmaiden keskuspankit pitävät hätäistuntoja joka toinen viikko, ja siirtävät lainojen takaisinmaksuja johonkin hämärään tulevaisuuteen, jotta pankkimaailma pysyisi edes jotenkin kasassa.

 Tuskin nämä kehitysmaat ovat jatkossakaan länsimaisille teollisuusmaille todellisia markkina-alueita. – Ehkä joitakin ölyvaltioita lukuunottamatta. Tosin niissäkin raaka-ainetulot tahtovat mennä muutaman valtaapitävän kautta sveitsiläisille tileille – eikä kansalle, joka pystyisi niitä kuluttamaan.

Kuka sitten nämä robottien ja automaation tuottamat yhä lisääntyvät tavaramäärät tulevaisuudessa pystyy kuluttamaan? Siitä ehkä antaa joitakin karkeita viitteitä robotti- ja tietokoneihmisten ihmemaa – Japani.

 Siinä on maa, jonka teollisuuden napamiehet mielellään ottavat esikuvaksi. Siellä on kasvatettu kansa, jolle firman etu on aina ennen omaa – tai perheen etua. Jos firmalla menee huonommin tehdään automaattisesti 3-4 tuntia ilmaiseksi.

Kolmen viikon vuosilomasta 2 lahjoitetaan yhtiölle ja se yksikin viikko vietetään yhtiön lomanviettopaikassa jossa yhdessä mietitään miten voitaisiin tehdä entistä paremmin, entistä nopeammin ja entistä halvemmin.

 Kilpailu japanilaisten kanssa. Maa, jossa lapset jo peruskouluvaiheessa laitetaan käymään toista koulua myös iltaisin, jotta he myöhemmin pääsisivät siirtymään siihen ainoaan “arvostettuun kouluun”.

Näitä ihmisiä ja näiden ihmisten ylläpitämiä perusarvoja vastaan me joudumme tulevaisuudessa tuotannon kilpailutilanteessa taistelemaan, vaikka emme sitä hyväksyisikään.

Tämä on “automaattinen”seuraus siitä, että tekniikan, robotoinnin ja elektroniikan ykkösmaa sanelee (so. Kilpailutilanne) säännöt, joita muiden maiden näillä näkymillä on pakko seurata.

Heillä on jo tämän tulevaisuuden alan teknologian osaaminen. Sikäläisten työntekijöitten perusarvojen valossa he tulevat jatkossakin kasvattamaan teknistä ylivoimaansa.

He voivat vapaasti kasvattaa robotoimalla mitä tuotannonalaa tahansa eksponentiaalisesti koska heillä on koko maapallo ja nykyiset teollisuusmaat markkina-alueena. Tärkeimmillä teollisuudenaloilla markkinat jopa hallussa.

Japanilaiset tulevat kilpailukyvyllään syömään nimenomaan vanhojen teollisuusmaiden perinteisiä markkinoita ja tuotealoja. Siitähän on orastavia merkkejä jo Euroopassa ja Yhdysvalloissa.

 Euroopassa joka toisessa perinteisessä teollisuusmaassa on jo 15-16 prosentin työttömyysaste ja Amerikassakin kymmenkunta miljoonaa ihmistä lämmittelee ilmanvaihtoritilöiden päällä.

Englannin autoteollisuus on jo polvillaan ja Ranskankin autoteollisuus jahkailee, pannaanko tuhansia ihmisiä ulos, panostetaanko useampi miljardi robotteihin vai pannaanko pillit pussiin kokonaan.

 Siinä alkavat vaihtoehdot olla vähissä, japanilaisen autoteollisuuden robottia vastaan ranskalainen – tai Saabin kohdalla suomalainen robotti – kaikki kilpailukyvyn nimissä?

Tilanne traagisen surkuhupaisa. Eräs teoreettinen vaihtoehto tämän kujanjuoksun hidastamiseksi ja ihmistyövoiman tekemiseksi kilpailukykyiseksi robottityövoiman kanssa olisi jo aikaisemmin mainittu robottien verottaminen. Mutta sen pitäisi olla maailmanlaajuista ja kaikissa maissa sama.

 Ei vaikuta näillä näkymillä kovin realistiselta, kun monissa todella pikkuriikkisissäkään kysymyksissä ei maailmanlaajuisesti ole löytynyt yhteisymmärrystä.

Globaalisesti ajatellen tämä robottien tuoma tilanne on surkuhupaisan traaginen. Köyhien kehitysmaiden raaka-ainevarat ovat jo nyt teollistuneiden maiden käytössä, eikä niillä ole lisäksi mitään muuta kilpailukeinoa kuin halpa työvoima, ja sekin voidaan korvata roboteilla.

Ja sentään melkein puolet maapallon väestöstä on vailla kunnon työtä. Yksitoikkoinen vaihetyökin on siellä mielekkäämpi vaihtoehto kuin kaatopaikan tonkiminen.

Ohjelma ulospääsyyn. Onko meillä suomalaisilla sitten mitään ulospääsytietä tästä noidankehästä? Kyllä – meillä on jotain mitä muilla kansoilla ei ole – meillä on suomalainen sisu. Me voimme käyttää sitä todella määrätietoisesti hyväksemme ja alkaa sisukkaasti ripeän uudistusohjelman. Se voisi tapahtua vaikkapa seuraavasti:

 

Ensiksi iltarukouksessamme kiitämme Herraamme teknisestä älystä, kaiken uuden etsimisen mahdollisuudesta, insinööreistä ja roboteista.

Toiseksi nostamme kaikkien valtakunnassamme olevien tekniikan- ja elektroniikkainsinöörien palkan kymmenkertaiseksi, jotteivat he muuttaisi isänmaastamme Japanin elektroniikkafirmoihin tai Amerikkaan Silicon Valleyhin. He ovat kansallisen olemassaolemisen kannalta kultaakin arvokkaampia. Samalla voisimme yrittää houkutella ulkomaisia huippumiehiä tänne.

 Kolmanneksi kaikki maataloudelle kohdistetut tukiaiset olisi kohdistettava yrityksille, joilla on jotain tekemistä tietokoneiden ja soveltavan elektroniikan kanssa.

Neljänneksi – kunnallisiin päivähoitopaikkoihin ja jopa perhepäiväkoteihinkin pitäisi hankkia valtion varoilla pientietokoneita, jotta lapsukaiset oppisivat räpläämään päätteitä ja kehittyisivät lähes samoille lähtöviivoille kuin japanilaiset kanssasisarensa ja –veljemsä.

 Viidenneksi – koululaitoksen tulisi terästäytyä, jotta se riittävän ajoissa pystyisi seulomaan lapsista ne, joilla on älyllisiä voimavaroja saavuttaa elektroniikan tämänhetkinen taso ja vieläpä viedä kehitystä eteenpäin. Ne jotka putoavat kelkasta voivat sitten työttömyysavustusten tai sen mystisen kansalaispalkan varassa räplätä videopelejä kodeissaan.

 Sisulla herrakansaksi. Eiköhän tällä reseptillä nousta tästä kurjimusten suosta ja japanilaisten kanssa pikkuhiljaa vallata Euroopan ja Amerikan markkinat.

Kun me riittävän tehokkaasti apinoimme japanilaisia, ja heidän opastuksellaan saamme robotoitua nykyisen teollisuuskantamme, voisimme kahmaista vaikkapa koko nykyisen aseteollisuuden ja robotoida sen. Aseteollisuuden paristahan löytyisivät samalla ne elektroniikan huippumiehetkin.

 Saatuamme riittävästi näitä uusia tuotantoaloja hallintaamme alkaisi siitä ehkä pikku hiljaa löytyä työpaikkoja myös sille työttömiksi jääneelle varastomiehelle, joka työväenopistossa kurssitettaisiin elektroniikkainsinööriksi.

 Suomi ja Japani voisivat keskittyä pelkästään tähän teollistuneen maailman tarvitsemien tuotteiden tuottamiseen. Monopoliaseman saavuttaminen maailmanmarkkinoilla ja ranskalaisen, englantilaisen, saksalaisen, italialaisen, ruotsalaisen ja amerikkalaisen teollisuuden saattaminen polvilleen pitäisi julistaa kansallishyveeksi.

 Ja toivoa, että näiden maiden työttömyysavustukset olisivat riittävän suuret, jotta ne kykenisivät ostamaan suomalaisten robottien tuottamia halpoja tuotteita. Kaikki näyttää siis lupaavalta, jos suomalaisella sisulla pystymme Japanin kanssa kasvamaan tuotannollisen toiminnan herrakansaksi.

Tämänsuuntaisella työnjaolla Suomi voisi työllistää monta elektroniikan erikoismiestä, jolle voidaan maksaa riittävän kovaa palkkaa, jota voidaan riittävän kovasti verottaa, jotta valtio pystyisi maksamaan riittävän suurta kansalaispalkkaa sille porukalle, joka jostakin syystä kuitenkin jäisi tuotannon ulkopuolelle.

Ja tällaisen tuotannollisen volyymin ollessa käynnissä, ei ehkä tarvitsisi robottejakaan laittaa verolle!” (Kirjoitus loppui tähän).

 

Esitin kirjoituksen lopussa ratkaisuehdotuksen “Ohjelma ulospääsyyn”. Se oli “kieli poskessa” tehty satiirinen ja sarkastinen “toimintaohjelma” varoitukseksi, mutta hämmästyksekseni se seurasi melko tarkasti vallassa olevien ekonomistien suosituksia poliitikoille.

Jo 40 vuotta sitten taisin olla valtakunnassa ainoa, joka oli huolisaan yhteiskunnan verosaatavista ja tulevista työllisyysongelmista. En muista kenenkään tehneen edellä esitettyjä vastaavia “visioita”. (Jos joku on erimieltä, otan mielelläni vastaan todistusaineistoa siitä)

Tuolloin ei ollut soveliasta kritisoida teknologista kehitystä. Silloin sai heti otsaansa kehruujennyjen särkijän leiman. Silloiset ekonomistit “palkitsivat” toisinajattelijan mairittelevilla nimityksillä kuten: “räyhäävä tyhjäntoimittaja“, ”populisti”, ”demagogi”, ”kiihkoilija”, ”diletantti”, ”suunsoittaja”, ”taivaanrannan maalari”, ”maailmanlopun apostoli”, ”kylähullu”, jne. Silti he eivät uskaltaneet tulla julkiseen debattiin minun ja professori Juha Siltalan kanssa.

Kävin melkoista debattia Yliopisto-lehdessä vallassa olevien talousprofessoreiden kanssa. Hesaristakin sain tuolloin vielä palstatilaa. Mitä enemmän ennustukseni ja varoitteluni toteutuivat, sitä useammin palstatila valtamedioissa loppui. Nyt huoleni on realisoituneet. kuten alla olevasta laskelmasta voi yksiselitteisesti todeta.

Kuvateksti: Tässä on vain yhden vuoden menetykset. 30 vuodessa valtio on menettänyt satoja miljardeja verotuloja ja teknologian tuottavuushyödut ovat menneet pääomalle ja siellä keinotteluun osakemarkkinoille.

 

Kun jo 80-luvulla ounastelin, että “kelkasta pudonneille kansalaisille” tulisi kehitellä jonkinlainen kansalaispalka tai perustulo, jotkut kokoomuslaiset nörtit hermostuivat ja rakensivat nettiin minusta halventavan “LiberalismiWiki”-sivun. Se oli visualisoitu muistuttamaan aitoa Wikipediasivua tekstityyppejä myöten.

Siinä minut leimattiin marxilaiseksi kommunistiksi ja “kylähulluksi”. Nyt kun lukee sivuston (kohdassa Ennustukset ja todellisuus) suuhuni laitetut näkemykset, ne herättävät lähinnä hymyilyä ja myötähäpeää tämän Kokoomuksen propakandasivuston tekijöille.

Graafi: 4b: Kun inflaatio otetaan huomioon suomalaisten palkat ja ostovoima ovat 14 vuoden takaisella tasolla. Työn hedelmät ovat menneet huippuosinkoina rikkaille.

Jos haluat nähdä graafin, niin mene blogilleni tästä.

 

Reaaliansiot lasketaan poistamalla nimellispalkasta inflaation vaikutus. Esimerkiksi Lähi-Tapiolan yksityistalouden ekonomisti Hannu Nummiaro totesi Twitterissä, että palkansaajat ovat palanneet 14 vuoden takaiseen elintasoon.

Nyt sitten poliitikot ihmettelevät mikseivät yritykset investoi? Ekonomisteilta on jäänyt ymmärtämättä (kovapäisyyttäkö?), että markkinoilta on hävinnyt ostovoima – niin meillä kun muuallakin.

Ekonomistit ovat uskotelleet poliitikoille ainakin 40 vuotta, että kun yritykset saavat voittoja, he automaattisesti investoivat. He eivät ole ”huomanneet”, että investointien asemesta yritykset jakavat nykyään jättiosinkoja (yli puolet tuloksesta) tai ostavat omia osakkeitaan lisätäkseen ”tuottavuuttaan”.

Silti EK:n nokkamies Jyri Häkämies ja ”vapaan markkinatalouden ylin lipunkantaja” ja protektionismin vimmainen vastustaja haluaakin nyt veronmaksajien rahoilla tukiaisina jopa 500 miljardin rahaston EU:n kilpailukyvyn tueksi uusiin investointeihin. Häkämieskin on huomannut, että vapaassa kapitalismissa pienet maat eivät enää pärjääkään isoille.

Suomessa investointiaste olisi jäämässä tänä vuonna 2000-luvun heikoimmaksi eli 17 prosenttiin. Merkittävää on myös se, että entistä pienempi osuus eli vain viidennes investoinneista liittyy tuotannon laajentamiseen. Valtaosa on vain korvausinvestointeja. Kaikkiaan teollisuuden ennakoidaan investoivan tänä vuonna 7,9 miljardia euroa, kun mukaan lasketaan myös energiateollisuus.

Summasta 4,8 miljardia on kiinteitä investointeja ja 2,9 miljardia t&k-menoja. Kiinteät investoinnit tarkoittavat pääasiassa koneita ja laitteita kuten automaatiota, robotisaatiota ja tekoälyä. T&k-menot puolestaan tutkimus- ja tuotekehittelyä. Näiden investointien tarkoitus ei ole luoda lisää työpaikkoja – vaan päin vastoin – hävittää vanhoja, jotta TUOTTAVUUS paranisi. Yritysjohtajat sentään tietävät, että tuotannon laajentamiseen ei kannata investoida kun kuluttajien ostokyky on hiipunut.

Kuvateksti: Jussi Pesosen ansiot ovat yli 100 kertaa enemmän kuin hänen duunarinsa tienestit. Kummallista, että sieltä Petteri Orpo ei ole löytänyt veronkorotusvaraa vaan hän on keskittynyt kaikkein köyhimpien kurittamiseen.

Jos haluat nähdä graafin, niin mene blogilleni tästä.

 

Kehittynyt elektroniikkateknologia ja automaatio oli 80-luvun alkupuolella vielä alkuaskelmilla. Suomalaisetkin yritykset alkoivat myös hyödyntää TUOTTAVUUDEN parantamisen nimissä halpaa orjatyövoimaa Kiinasta ja muista halpatyömaista. Viestintäteknologian kehitys ja internet mahdollistivat orjatyön teettämisen pois länsimaisten kansalaisten silmistä. Samalla se lisäsi pääoman tuottoja ja voittoja.

Myöhemmin, kun Kiinasta tuli koko maailman tuotantopaja, sen teknologinen tuotantotaso nousi automaatiolla ja robotiikalla (nykyisin vielä tekoälyllä) maailman huipulle. Nyt sitten ihmetellään ja voivotellaan kun ollaan täysin riippuvaisia kiinalaisesta tuotannosta ja sen diktaattorin mielialojen ja päätäntävallan varassa. Sinne ei menty alunperinkään kehitysapumielessä luomaan työtä työttömille,

Kiinan toimiessa koko maailman alihankkijana teolliset työpaikat katosivat länsimaista ja vanhoista tehdassuvuista tuli vain pääomasijoittajia ja keinottelijoita. Suomalaiset ekonomistit ovat olleet kehityksestä hiiren hiljaa koska sehän vain parantaa TUOTTAVUUTTA ja kilpailukykyä kuten vahat klassisen taloustieteen oppikirjat opettavat.

Kuvateksti: Maailman työpaikat ja sitä kautta ostovoima ovat hiipumassa maailmanlaajuisesti, koska yhä suurempi osa kansalaisista tulee tarpeettomiksi.

Jos haluat nähdä graafin, niin mene blogilleni tästä.

 

Euroopan ja Suomen massatyöttömyys alkoi jo 90-luvun alussa kun lähes jokaisen työntekijän eteen ilmestyi tietokone TUOTTAVUUDEN parantamisen nimissä.

Kaikki suomalaiset ekonomistit ja kansanedustajat vannovat tuottavuuden nimeen ja uskottelevat sen lisäävän kasvua. He ovat harvinaisen kovapäisiä, kun uskovat vielä kasvun luovan uusia työpaikkoja. Kirjoitin siitäkin kirjan: ”Kasvun loppu – ilman ostovoimaa ei ole kasvua” (VS-Kustannus 2016). Voit lukea ja kopioida sen täältä.

 Kasvua kaikki odottavat kuin ”Jeesuksen tuloa maan päälle” vaikka maailmanlaajuisesti kasvu on tasaisesti pienentynyt jo 50-luvulta lähes10 prosentin tasolta, 60-luvulla 10-vuoden keskiarvokasvu oli vielä 6 prosenttia, 70-luvulla 4 prosenttia, 80-luvulla 2 prosenttia, 90-luvulla oltiin prosentin paikkeilla ja 2000-luvulla juuri ja juuri nollan yläpuolella. Siis maailmanlaajuisesti, Euroopan ja Suomenkin kohdalla trendinomaisesti.

 Kuvateksti: Myös kehittyneiden OECD-maiden ”kasvu”-käyrä sojottaa systemaattisesti alaspäin vaikka juuri ne maat ovat olleet markkinaosuustaistossa voittajia!

Jos haluat nähdä graafin, niin mene blogilleni tästä.

 

Silti ekonomistit ja valtamediat ovat olleet asiasta hiiren hiljaa vaikka heillä on ollut statistiikka käytössään. On käsittämätöntä kovapäisyyttä, että he vieläkin peräänkuuluttavat kasvua työttömyyden pelastajaksi, vaikka markkinoilta on koko ajan hävinnyt ostovoima ja sitä kautta kasvu.

Kuvateksti: Vasta nyt maailman talouskasvu alkaa saavuttaa finanssikriisin aikaisen talouskasvun tason. Jos otetaan huomioon työikäisten kasvu, niin Bkt/Capita on pahasti nollan alapuolella (ostovoima).

Jos haluat nähdä graafin, niin mene blogilleni tästä.

 

On täysin vastuutonta ja suorastaan moraalitonta, että ekonomistit uskottelevat poliitikoille, että nykyisellä digitalisaatioasteella (ja varsinkin tekoälyn lisääntyessä), kasvu loisi uusia (ja parempia) työpaikkoja.

Se osoittaa heiltä anteeksiantamatonta ”luupäisyyttä” ja uskomatonta yksisilmäisyyttä. 80-luvun kahden prosentin ”kitkatyöttömyys” on vaihtunut pysyvään massatyöttömyyteen jota kaikki hallitukset ovat yrittäneet tukahduttaa lupaamalla milloin 300 000:lla, milloin 100 000 tuhannella (tai siltä väliltä) uusia työpaikalla – onnistumatta kertaakaan. Nytkin Orpon hallitus valehtelee ja lupailee katteettomasti 100 000 uutta ”työpaikkaa”. (miksei kuitenkaan työtunteja).

Tilastoja on keinotekoisesti kaunisteltu siirtämällä heitä jollekin muulle yhteiskunnan elätettävien momentille: ennenaikaisille eläkkeille, koulutukseen, työkokeiluun, tuettuun työhön, pakkoyrittäjiksi, nollatuntisopimuksille jne.

 

Kuvateksti: Tähän listaan kuuluisivat lisäksi ns. ”pakkoyrittäjät” eli itsensä työllistäjät (n. 150 000) ja ”nollatuntisopimuslaiset” (n. 80 000), jotka ovat pakosti yksinyrittäjiä kun eivät pääse palkkatöihin.

Jos haluat nähdä graafin, niin mene blogilleni tästä.

 

Ekonomistit ovat uskoneet 40 vuotta vallassa olleeseen ns. uusliberalistiseen ”klassiseen taloususkontoon” joka uskottelee että markkinatalousjärjestelmä luo automaattisesti kaikille halukkaille töitä. Kukaan heistä ei kuitenkaan ole uskaltanut sanoa ääneen, että enää ei kaikille nykyisessä digitalisoituneessa maailmassa riitä markkinaehtoista työtä.

Itse varoitin siitä jo 35 vuotta sitten ensimmäisessä kirjassani: ”Lisääkö automaatio kilpailukykyä vai työttömyyttä? (Tammi 1989). Siinä jo totesin:Ainakin poliitikkojen tulisi tiedostaa, että täystyöllisyys ei näillä markkinamekanismin säännöillä enää koskaan palaa – ja nähdä, että teknologia on tuonut uuden tuntemattoman tekijän markkinamekanismin toimivuuteen. Säännöt eivät toimi samalla tavalla kuin ennen” (s.274). Asian voit tarkistaa ilmaiseksi lukemalla ja kopioimalla kirjan tästä.

Ekonomistit ovat unohtaneet täysin jo 60-luvulta peräisin olevan ”Okunin lain” (Okun osoitti, että kolmen prosentin kasvu bkt:ssa merkitsee työttömyyden alenemista yhdellä prosentilla). Tuolloin Japanissa alkoi teollisuuden automaatio. Nykyisillä nollasummamarkkinoilla TUOTTAVUUDEN lisäys ei takuuvarmasti luo millään talousopilla enää uutta työtä (=työtunteja).

 

Kuvateksti: 90-luvulla jokaiselle työpaikalle ilmestyi tietokone joka lisäsi tuottavuutta. Pysähtyneillä markkinoilla se ei lisää edes uusliberalistisilla opeilla työn määrää eli työtunteja.

Jos haluat nähdä graafin, niin mene blogilleni tästä.

Kuvateksti: Ekonomistit ja poliitikot puhuvat vain työllisyyden- ja työttömyyden kehityksestä, vaikka pitäisi seurata työtunteja ja varsinkin uusien työpaikkojen laatua ja palkkatasoa.

Jos haluat nähdä graafin, niin mene blogilleni tästä.

 

Silti lähes kaikki ekonomistit ovat luvanneet 90-luvulta lähtien (esim. Vesa Kanniainen, Mika Maliranta, Mika Pantzar, Matti Pohjola, Risto Linturi jne.), että digitalisaation johdosta menetettyjen työpaikkojen tilalle syntyy automaattisesti vastaava määrä, mutta paremmin palkattuja uusia työpaikkoja.

Nyt kun tekoäly on tullut pääoman avuksi, kehitys on menossa päälaelleen. Esimerkkinä vaikka valtionyhtiö Patria. Ukrainan sota on antanut valtavan kasvusykäyksen ammusteollisuudelle. Uusien työpaikkojen sijasta kovaa vauhtia kasvava Patria saattaa antaa potkut 56 työn­tekijälle. Neuvottelut kohdistuivat nyt esihenkilöihin ja eri toimihenkilöryhmiin eikä duunareihin. Lattiatason henkilökunta on robotoitu jo ajat sitten.

Kuvateksti: Kun työtunnit (työn määrä) ja ostovoima ei enää kasva, niin eihän se talouskasvukaan siitä kohene.

Jos haluat nähdä graafin, niin mene blogilleni tästä.

 

Näiden uusien työpaikkojen määrien lisääntymisestä (työllisyysaste) ekonomistit ja työelämän tutkijat ovat kyllä hehkuttaneet, mutta ovat olleet kummallisen hiljaa työtuntien ”lisääntymisestä”. He eivät edes osaa eivätkä uskalla ottaa kantaa laajoihin teknologian aiheuttamiin työelämän ongelmiin vaan nyhräävät vain kapeita sektoritutkimuksia.

Vaikka meillä täällä Suomessa on n. 150 veronmaksajien rahoilla elävää työelämän professoria, he eivät ole saaneeksi aikaiseksi tietoa, kuinka paljon automaation syrjäyttämien työntekijöiden tilalle on syntynyt näitä ekonomistien lupaamia uusia parempipalkkaisia työpaikkoja. Näitä professuureja ovat saaneet aika kyseenalaiset ”tutkijat” ja lobbarit kuten Matti Apunen, Vesa Vihriälä, Martti Hetemäki, Sami Sykkö, Marja-Riitta Ollila jne.

Kuvateksti: Nämä hyväpalkkaisten tutkimus- ja tuotekehittelijöiden määrät eivät näytä olevan ekonomistien uskomuksista huolimatta erityisen kasvavia aloja.

Jos haluat nähdä graafin, niin mene blogilleni tästä.

 

Jopa digiyhtiöt heittävät korkeapalkkaisia asiantuntijoita pihalle. Google antoi juuri potkut sadoille työntekijöille – Digijätti panostaa nyt tekoälyyn. Yhtiön mukaan ”organisaatiomuutokset” jatkuvat joissain tiimeissä, vaikka viime vuonna potkut annettiin jo yli 12  000 työntekijälle. Irtisanomisilla pyritään karsimaan kuluja Googlen keskittyessä yhä tiiviimmin tekoälyn kehittämiseen. Digialan työntekijöitä on irtisanottu lisää yhteensä noin tuhat.

Alphabetin työntekijöiden ammattiliitto on kutsunut irtisanomisia tarpeettomiksi ja korostanut, ettei Google voi jatkaa työntekijöiden irtisanomista tienatessaan miljardeja jokaisella kvartaalilla.

Myös Facebookin ja Instagramin emoyhtiö Metan osake on noussut vuodessa yli 400 prosenttia. Metan tulos kolminkertaistui loka–joulukuussa toissa vuoden vastaavasta ajankohdasta. Yhtiö palkitsee osakkeenomistajansa ja alkaa maksaa ensimmäistä kertaa osinkoa. Lisäksi yhtiö aloittaa 50 miljardin dollarin osakkeiden takaisinosto-ohjelman.

Maaliskuussa 2023 Meta aloitti mittavat irtisanomiset ensimmäistä kertaa yhtiön historiassa. Tuolloin Zuckerberg kertoi työntekijöille lähettämässään sähköpostissa, että Meta on leikkaamassa 10  000 työpaikkaa. Osavuosikatsauksessaan Meta kertoi, että joulukuun lopussa sen henkilöstömäärä oli runsaat 67 000 työntekijää, 22 prosenttia vähemmän kuin vuotta aiemmin.

Eikä digijätti Amazonillakaan mene kovin huonosti. Sen tulos ylitti odotukset loppuvuoden ennätysvilkkaiden pyhien siivittämänä. Amazonin liikevoitto oli 30,4 miljardia dollaria vuonna 2023. Monien muiden teknologiajättien tavoin Amazonkin laajentaa entisestään toimintaansa tekoälyn saralla.

Ensimmäiseksi sitä hyväksikäytetään yhtiön sisällä. Amazon irtisanoi viime vuonna noin 27 000 ihmistä. Sijoittajat innostuivat siitä ja suitsuttivat Amazonin viime aikojen rajuja säästötoimia, joihin verkkokauppajätti ryhtyi viime vuoden alkupuolella. Amazon on perinteisesti luonut uusia ns. ”paskatyöpaikkoja” jättimäisiin varasto- ja jakeluhalleihin, mutta nyt niittenkin tilalle on tulossa uusia tekoälyllä varustettuja robotteja.

Yhdysvaltain kilpailuviranomaiset haastoivat Amazonin oikeuteen syyskuussa 2023. Yhtiötä syytetään pyörittävän laitonta monopolia, jonka se on saanut aikaan pienten kauppiaiden kovistelemisella ja kilpailijoidensa tukahduttamisella.

Kuvateksti: Kourallinen teknologiayhtiöitä hallitsee maailmaa ja poliitikot eivät juuri ole tietoisia niiden aiheuttamista ongelmista.

Jos haluat nähdä graafin, niin mene blogilleni tästä.

 

Yhdysvalloissa sijoittajat ovat viime aikoina alkaneet kutsua pörssin kuutta markkina-arvoltaan arvokkainta yhtiötä termillä Magnificent Six [Mahtava kuusikko]. Nämä yhtiöt ovat nykyisessä suuruusjärjestyksessä Microsoft, Apple, Googlen emoyhtiö Alphabet, Amazon, Nvidia ja Meta Platforms.

 Pääomasijoittajat ovat euforiassa kun kuuden arvokkaimman teknologiayhtiön yhteenlaskettu markkina-arvo oli vuoden 2024 alussa päätöskursseilla laskettuna hämmentävät 12 336 miljardia dollaria eli noin 11 415 miljardia euroa. Super Sixin arvo on siis lähes kaksinkertaistunut vain runsaassa vuodessa.

 Jopa Hesari on viimein herännyt todellisuuteen. Sen ansiokkain toimittaja Juha-Pekka Raeste sai vihdoin sanoa ääneen sen jota olen toitottanut jo 40 vuotta. Hän kirjoitti: Näiden teknologiajättien keskinäisen kilpailun sijaan kannattaa kuitenkin keskittää huomio siihen, kuinka nopeasti kourallinen teknologiayhtiöitä vahvistamassa otettaan maailmasta ja sen varallisuudesta. Joka hallitsee teknologiaa, hallitsee maailmaa. Kansallisvaltiot tietävät sen hyvin. Siksi näitä yhtiöitä kumarretaan ja niitä pelätään.

Kuvateksti: Digiyhtiöt imuroivat maailman kaiken varallisuuden omaan taskuunsa ja ekonomistit ihmettelevät missä piileskelee maailman kulutuskysyntä kun BKT ei kasva.

Jos haluat nähdä graafin, niin mene blogilleni tästä.

 

Korkeapalkkaiset digiyhtiöt eivät ole ainoita joissa saranat aukeavat vain ulospäin. Myös pankit jakoivat vuonna 2023 potkuja yli 60  000 työntekijälle – Vuosi 2024 ei tuo helpotusta. Korkeat korot ja heikko taloustilanne kuivattivat investointipankkien bisneksen.

 Wall Streetin vähentäjiä olivat muun muassa Wells Fargo, Citigroup, Morgan Stanley, Bank of America, Goldman Sachs ja JP Morgan Chase. Yhteensä nämä suuret pankit leikkasivat ainakin 30  000 työntekijää vuonna 2023.

 Finanssialaa on ravistellut myös sveitsiläisen Credit Suissen pelastusoperaatio. Sveitsin suurimman pankin UBS:n ja Credit Suissen yhdistymisprosessi johti noin 13 000 työpaikan menetykseen. Lisää suuria irtisanomiskierroksia odotetaan vuonna 2024. Financial Timesin omien laskelmien mukaan vielä ei kuitenkaan olla finanssikriisin luvuissa. Lehden mukaan vuosina 2007–2008 finanssialan työpaikkoja katosi yli 140  000.

Tulevaisuuden näkymät eivät myöskään näytä lupaavilta pankkien työpaikkojen suhteen, ”Useimmissa pankeissa ei ole vakautta, ei sijoituksia eikä kasvua. Luvassa on lisää työpaikkojen vähennyksiä.”

Näitäkin vähennyksiä ekonomisti Mika Maliranta nimittää varmaankin ”luovaksi tuhoksi” vaikka juuri näille huippuammattilaisille piti syntyä niitä luvattuja korkeapalkkaisia työpaikkoja – on käynytkin päinvastoin. Kun Suomessa oli Nokia-buumi oli vielä päällä nämä ekonomistit uskottelivat poliitikoille, että it- ja tietotekniikka-ala luo niitä pysyviä ja korkeapalkkaisia työpaikkoja joista syntyy verotuloja.

Kuvateksti: Nämä it-alan hyväpalkkaiset erityisosaajat ovat pikemminkin laskusuunnassa kuin korvaamassa automaation syrjäyttämiä työpaikkoja.

Jos haluat nähdä graafin, niin mene blogilleni tästä.

 

Tätäkin valhetta on yritetty peitellä tilastollisilla kikkailulla. Vielä 80-luvulla elektroniikka-alan työntekijät ja sähköalan työntekijät tilastoitiin erikseen. Kun elektroniikka-alan työntekijämäärät eivät kasvaneetkaan odotetusti (tuotanto siirtyi halpatyömaihin tuottavuuden kohentamiseksi), nämä kaksi alaa yhdistettiin.

 Kun yhdistymisenkään jälkeen työntekijöiden tilastot eivät kasvaneet, se yhdistettiin seuraavaksi metalliteollisuuden työntekijöiden tilastoihin jolloin tilastot hetkeksi kasvoivat. Kun sekään ei auttanut, liitettiin siihen metalliteollisuus (metallien valmistus, suunnittelu- ja konsultointi sekä tietotekniikka). Näin saatiin työntekijöiden määrään tilastollista ”kasvua” aikaiseksi ja syntyi nykyinen Teknologiateollisuus.

Ekonomistien taikasanat ovat aina olleet aina kasvu ja TUOTTAVUUS. Jopa vasemmiston kansanedustajat toistavat nytkin näitä kahta taikasanaa. Talouden kasvu on jo ekologisestikin kyseenalaista. Varsinaista kovapäisyyttä ekonomistit edustavat tuottavuusvaatimusten kohdalla työllisyyden parantajana.

Osoittaa melkoista epäjohdonmukaisuutta, jos pysähtyneillä kasvun markkinoilla pelastusta työttömyyteen luvataan tuottavuudesta. Kaikkein ”tuottavimpia” ovat tietotekniikkayhtiöt, vaikka ne työllistävät vain kourallisen nörttejä.

Kuvateksti: Teknologialla aikaansaatu tuottavuus kasaantuu vain muutamille miljonääreille eivätkä työllistä juuri ketään. Tuottavuuden lisäys digitalisaatiolla on ”massamurha” muiden alojen työllisyydelle. Tekoälynörtit ovat käytännössä pääoman ”palkkatappajia”.

Jos haluat nähdä graafin, niin mene blogilleni tästä.

 

Ekonomistit eivät ole ymmärtäneet, että kasvun ja digitalisaation tuottavuushyödyt ovat menneet vain pääoman omistajille – ei enää vuosikymmeniin kansalle ja väheneville työntekijöille, eikä verotuloina yhteiskunnalle. Varsinkin kun miljardöörien rikastumisen avuksi on nyt tulossa tekoälyllä aikaansaatava tuottavuuden lisäys.

Venture Capital ja M&A-toiminta (ytityskaupat ja yritysjärjestelyt) ovat hyviä tapoja arvioida, kuinka ylikuumentunut markkina tekoäly liiketoimintana on. Hyvä mittari on myös ostetuista yrityksistä maksettu hinta muutettuna hinnaksi per työntekijä.

Teknologia-alalla näiden ”acqui-hire” tai ”buy-hire” yritysostojen, joissa oston tosiasiallinen hankintakohde on startup-tiimi eikä välttämättä teknologia, hinnat liikkuvat noin miljoonassa dollarissa työntekijää kohden.

Hinta luonnollisesti on sitä suurempi, mitä harvinaisempaa tai erikoisempaa osaamista tiimillä on. Juuri nyt kysyntää on koneoppimisen, neuroverkkojen ja tekoälyn osaajista. Jo vuonna 2016 tekoälyä kehittäneiden yritysten kaupoissa yhden osaajan hinnaksi muodostui 2,5 miljoonaa dollaria.

Tekoälyfirma DeepMindilla oli tuolloin vain 75 työntekijää, kun Google osti sen vuonna 2014 reilulla 500 miljoonalla dollarilla. Jos kauppahinta jaetaan tasan kaikkien DeepMindin työntekijöiden kesken, Google maksoi jokaisesta työntekijästä 6,7 miljoonaa dollaria.

Kuvateksti: Hyvipalkatut ja tuottavat työpaikat eivät kasva edes Yhdysvalloissa joka on digitalisaation ykkösmaa vaikka suomalaiset ekonomistit niin uskottelevat.

Jos haluat nähdä graafin, niin mene blogilleni tästä.

 

Silti alalta löytyy tätäkin railakkaampia hintalappuja. Kyseenalaista kärkisijaa pitää hallussaan Twitter: se osti aikoinaan neuroverkkojen avulla tehtäviin kuvantunnistukseen erikoistuneen Magic Ponyn hiukan yli kymmenellä miljoonalla dollarilla työntekijää kohden. Mikä saa yritykset maksamaan näitä täysin päättömiltä vaikuttavia kauppahintoja? Nykyisin vastaavissa yrityskaupoissa on moninkertaisia hintoja.

Osaavia matemaatikkoja, tilastotieteilijötä, data scientisteja ja koneoppimisen osaajia ei ole riittävästi markkinoilla. Näistä on kysyntää maailmanlaajuisesti kun puhutaan ”työperäisestä maahanmuutosta”. Tällaista superaivojen ”kolonialismia” Yhdysvallat on harjoittanut jo vuosikymmeniä. Puolet Yhdysvaltojen yliopistoissa valmistuneista tohtoreista ovat muualla syntyneitä. Ne osaajat ovat poissa oman maansa kehittämisestä ja luomassa näin globaalia eriarvoisuutta.

Tekoälyn superaivoista on kova kysyntä joskin nämä muutamat tekoälyfimat ovat nyt heittämässä väkeä tuhatmäärin pihalle. Tässä olisi ekonomisteille moraalipohdinnan paikka. Kenellle tekoälyn tuottavuushyödyt kuuluisivat?

 

Kuvateksti: Uusia yrityksiä ei synny USA:ssa ja keskittymiskaruselli jatkuu: Megaluokan digiyhtiöt ovat jo ostaneet parhaimmat startupit ja kilpailijansa. Niiden ympärille syntyy ”kuolemanlaakso” jonne ei enää synny uusia yrityksiä.

Jos haluat nähdä graafin, niin mene blogilleni tästä.

 

Ekonomisti Mika Malirannan markkinoima ”luova tuho” toimii kyllä pääoman hyväksi mutta ei enää työllisyyden, ostovoiman eikä yhteiskunnan hyväksi. Tekoälyn kehitys on tullut jo siihen pisteeseen, että vanhat ”klassisen taloustieteen” opit voidaan heittää romukoppaan.

Kirjassa: ”Maailman 50 vaarallisinta yhtiötä” kerrotaan, miksi uusia yrityksiä ei synny. Stanfordin yliopiston professori Mark Lemley ja tutkija Andrew McCrary kirjoittivat vuonna 2019: ”It-alaa hallitseva riskipääomarahoitteinen malli keskittyy ’exit-strategiaan’ eli siihen, miten rahoittajat ja perustajat pystyvät rahastamaan hankkeensa. Jättiyritysten ympärillä on vain ”tuhoamisalueita”, koska digiyhtiöt hotkaisevat ne heti.

”Perimätiedon mukaan ’exit-strategia’ tarkoittaa yrityksen viemistä pörssiin, mutta käytännössä näin tapahtuu vain harvoin. Suurin osa onnistuneista yrityksistä päätyy sen sijaan toisen yrityksen omistamaksi”, he kirjoittavat.

”Perinteisesti nopeasti kehittyvillä aloilla on toiminut niin kutsuttu shumpeterilainen luova tuho, jossa uuden sukupolven tekniikkaa hyödyntävät tulokkaat syrjäyttävät markkinoiden ykkösen ja nousevat seuraavaksi itse huipulle” – päinvastoin kuin Maliranta on uskotellut.

Tekoäly on uusi apuväline ekonomisteille TUOTTAVUUDEN nostamiseksi, mutta sen kääntöpuolesta he eivät ole juuri siitä varoitelleet. Itse varoitin siitä jo 35 vuotta sitten ensimmäisessä kirjassani 14 sivun verran (sivut 37-51) vaikka tuolloin ei ollut vielä edes internetiä. Kun automaatio ja robotiikka korvasi aiemmin sinihaalarityöntekijöihin. Nyt tekoäly vie koulutettujenkin työpaikat.

Professori Samuel Kaski on johtanut Aalto-yliopiston ja Helsingin yliopiston yhteistä Tietotekniikan tutkimuslaitosta (HEAT), joka on keskittynyt tekoälytutkimukseen. Kaski suhtautuu kuitenkin filosofis-pessimistisesti omaan tulevaisuuteensa. Tekoäly voi syödä tutkijansa. ”Ne ovat nimenomaan ne työt – joita on aikaisemmin ajateltu kaikkein turvatuimpina – jotka saattavatkin olla eniten uhanalaisia”,

 Myös Financial Times -talouslehti raportoi äskettäin, kuinka tekoäly iskee juuri hyväpalkkaisiin ja koulutettuihin valkokaulusammattilaisiin. Yliopistojen professorit eivät ole Kasken mukaan sen enempää turvassa kuin muutkaan. Pikemminkin päinvastoin.

”Professorin pitää juosta paljon nopeammin kuin muiden, jotta pysyy yhtään kärryillä. Aika moni professorien tekemä asia voidaan nimenomaan korvata tekoälyllä.”

 Kaskella on myös viesti poliitikoille. ”Varautua pitäisi myös tekoälyn tuomaan isoon yhteiskunnalliseen mullistukseen. Osa työpaikoista häviää. Se vaikuttaa suoraan sekä ihmisten arkeen että politiikan tekemiseen ja valtasuhteisiin”. (tästä kohtaa on editoitu pois kirjoituksen tärkein kohta: ”Kaikille ei löydy enää töitä”. Se oli alunperin siinä, kun kirjoitus julkaistiin 18.11. 2023 ( Iskiköhän sensuuri Hesarissa?).

Tekoälyn työllisyys- ja verovaikutukset ovat ongelma Hesarille. Vaikka lehdellä on n. 300 toimittajaa ja pari vuotta sitten lehti perusti tulevaisuuteen kurkistavan HS Vision (toistakymmentä toimittajaa), se ei ole juurikaan kirjoittanut tekoälyn tulevia työllisyysvaikutuksia eikä varsinkaan sen vaikutuksia yhteiskunnan verokertymiin.

Viimeksi se lainasi STT:n toimittaja Lassi Lapintien kirjoittamaa juttua: ”Tekoälystä povataan utopiaa ja dystopiaa” voi tuoda 3–4 päivän työviikon tai täystuhon ja massatyöttömyyden. (Tämä lihavalla kirjoitettu otsikon jatko-osa oli sensuroitu pois).

Sitten Hesari kirjoitti: Työpaikkojen joukkokatoamista on pelätty, mutta toisaalta tekoäly saattaa tehdä todellisuutta paljon puhutusta neljän päivän työviikosta tai kuuden tunnin työpäivästä samalla palkalla.

Nelipäiväinen työviikko saattaa tekoälyn aikakaudella olla jopa väistämätön, kirjoittaa BBC. Sitten taas oli editoitu pois: ”Suurpankki JPMorganin toimitusjohtaja Jamie Dimon menee vielä pidemmälle ja ennustaa tekoälystä seuraavan 3,5 päivän työviikon, kertoo Bloomberg”.

Sitten oli pitkä haastattelu Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori Mikko Härmästä jonka mukaan tekoälyn vaikutus työaikojen lyhenemiseen palkkojen pysyessä samoina riippuu siitä, kuinka paljon uusi teknologia lopulta kasvattaa työn tuottavuutta. Hänellä ei ollut pienintäkään käsitystä siitä kenelle tekoälyn tuottavuushyödyt menevät.

itten Suomen tekoälytutkimuksen kärkinimiin kuuluva Aalto-yliopiston tutkija (Professori) Jaakko Lehtinen ei usko, että teknologian kehitys yksinään muuttaisi yhteiskunnan syviä rakenteita, jotka ovat pohjimmiltaan sopimusasioita. Lehtinen on silti huolissaan siitä, että tekoäly pitkällä aikavälillä hävittää enemmän työpaikkoja kuin se luo. (Sitten Hesari oli sensuroinut tärkeimmät asiat joista Lehtinen oli huolissaan)

 ”Meillä ei tekoälyn ja muun teknologian kehittyessä välttämättä tule olemaan yhteiskunnassa riittävästi tekemistä, josta kannattaisi maksaa sellaista palkkaa, että sillä tulee toimeen. Jos asialle ei tehdä mitään, niin sehän on valtava tragedia ja dystopia – että on rakennettu teknologia, joka helpottaa monia tehtäviä niin paljon, että osalle ei jää mitään mielekästä tekemistä ja sen tuomaa kokemusta hyödyksi olosta.”

Lehtinen katsoo, että yhteiskunnan pitäisi rohkeasti kohdata tämä mahdollisuus ja varautua siihen esimerkiksi perustulo- tai kansalaispalkkajärjestelmiä kehittämällä.

Kummallista, että Hesari osti ulkopuoliselta toimijalta tekoälykirjoituksen ja sitten sensuroi sen tärkeimmät osat pois. Kaiken kukkuraksi se julkaistiin lehden Uutiset-osastolla, mutta kun tabletista klikkaa kohdasta: ”Lue tästä”, niin ”Uutiset”-kohdasta sitä ei löydy.

Hesarin journalistinen toiminta hieman oudoksuttaa, kun aivan hetki sitten uusi päätoimittaja Erja Yläjärvi julkaisi erinomaisen Hesarin arvo- ja periaateohjelman . Se antoi toivoa, että jotain voisi ehkä muuttua vastaisuudessa Hesarin toimintatavoista. Minulla on kokemuksia siitä jo 40 vuoden ajalta. Erityisen iloinen olen seuraavasta kohdasta Hesarin periaateohjelmasta: Kuulemme ja julkaisemme monenlaisia mielipiteitä – sellaisiakin, jotka eivät edusta omaa linjaamme. 

Vielä innostustani lisäsi, pääkirjoitus- ja mielipideosaston esimies Saska Saarikoski kertoi, että Helsingin Sanomissa alkaa ilmestyä lisää yhteis­kunnallista keskustelua niin verkossa kuin paperi­lehdessäkin, jossa sitä kootaan sunnuntaisin ilmestyvälle toiselle pääkirjoitus­aukeamalle. Uudistuksella pyritään tarjoamaan uusi areena paremmalle keskustelulle.

Vaikka olen ollut jo parikymmentä vuotta Hesarin boikotissa rohkaistuin lähettämään Saarikoskelle pariinkin otteeseen Vieraskynä-kirjoituksen, jossa kerroin BKT:n sisällä tapahtuneesta valtavasta tulonsiirrosta palkansaajilta pääomalle. On journalistisesti kummallista, että Hesari ei ole 25 miljardin tulonsiirrosta puhua pukahtanut

 Nyt alkaa pikku hiljaa selvitä, miksi allekirjoittaneelta loppui palstatila Hesarista vuosituhannen vaihteessa eikä edes HS Visionin toimittajat osaa, saa tai uskalla käydä aiheen kimppuun. ”Vaihtoehtoinen totuus” alkaa levitä Suomeenkin kuten itäisessä naapurimaassa on jo käynyt.

Tämän raportin voit lukea täältä:

Kuvateksti: Suomalaiset ekonomistit ovat olleet syvässä unessa teknologisesta kehityksestä mutta onneksi Oxfordin yliopistossa ollaan hereillä.

 

Brittitutkimus sanoo, että tekoäly lisää kyllä tuottavuutta, mutta kysyy: kuka kerää tuottavuuden hyödyt? Samaa kysyin jo 35 vuotta sitten ensimmäisessä kirjassani: ”Suurin osa meistä menisi mielellään kansalaispalkan varassa itseään kehittämään. Ongelmana vain on se, että koneilla saatu tuotto ei ohjaudu enää siinä vaiheessa duunarille” (s.278).

Tekoälyn uhkakuvia ovat muun muassa työn automatisointi, valeinformaatio ja valvonta, ja tuottavuuden ja sitä kautta työttömyyden pelätään kasvavan. Maanantaina Maailman talousfoorumissa julkaistun kyselyyn osallistuneista yritysjohtajista 46 prosenttia arvioi generatiivisen tekoälyn käytön parantavan kannattavuutta vuoden kuluessa.

Tekoäly on nyt yksi isoja muutos­voimia. Se selvisi viimeistään vuonna 2023, kun suuret teknologia­yhtiöt julkistivat omat tekoälynsä. Hakujätit kisaavat nyt parhaista tekoälyistä. Käytössä ovat jo Chat GPT, GPT-4, Bingin AI Chat, Muskin ”Grok”, Googlen Bard, Anthropicin Claude 2, sekä kiinalaisilla Alibaba, Baidu ja Sense Time jne. Kaikkiaan tekoälyfirmoja on jo yli 70.

Viimeksi salamyhkäisyys on verhonnut tekoälyä Q*. Sitä kehittää Open AI. On juoruja siitä, että Q* veisi tekoälyn uuteen aikaan, kohti vahvaa tekoälyä. Ylivertaisesta tekoälystä käytetään maailmalla lyhennettä AGI (Artificial general intelligence). Se olisi elämän kaikilla älyllisillä alueilla ihmistä fiksumpi.

Tekoälyjä kehittävän Open AI:n johtaja ja yksi perustajista on Sam Altman. Hän uskoo, että AGI tulee. Q* perustuu nähtävästi enemmän matematiikkaan kuin kielimalleihin, jotka ovat nyt menestyneiden tekoälyjen ydintä. Suuri yleisö ei ole saanut Q*:sta juuri mitään tietoa.

Ohjelmistojätti Microsoftin tukema Open AI tiedotti kehittävänsä työkalua, jolla voi luoda minuutin mittaisia realistisia videoita yksinkertaisilla tekstikehotteilla.

Nyt se on jo koekäytössä rajatulla käyttäjäkunnalla. Tekoälyä kehittävän Open AI:n uusi videosovellus Sora voi pahimmillaan hävittää perusmainosvideoita tekevät yhtiöt alalta, sanoo suomalaisyrityksen asiantuntija.

Tekoäly on herättänyt huolta alan kehittäjienkin keskuudessa. Tuhatpäinen asiantuntijajoukko ja Elon Muskin kaltaiset tekoälyn pioneerit allekirjoittivat hiljattain vetoomuksen, jolla vaadittiin tekoälyn kehittämisen pysäyttämistä puoleksi vuodeksi. Lähes 58 prosenttia Stanfordin tutkimuksessa haastatelluista ammattilaisista pitää ihmisen kaltaista tekoälyä merkittävän huolenaiheena.

Runsas kolmannes on sitä mieltä, että AGI voi johtaa totaaliseen tuhoon. Eduista huolimatta asiantuntijaeliitti on kuitenkin sitä mieltä, että AGI voi vahingoittaa vakavasti yhteiskuntaa, jos sen kehitystä eivät ohjaa inhimilliset arvot.

Kuvateksti: Maailman vaarallisimmista yhtiöistä suurin osa on teknologiayhtiöitä joiden sijoitusyhtiöt omistavat myös pankkeja ja muidenkin toimialojen isoja yrityksiä (=keskittyminen)

Jos haluat nähdä graafin, niin mene blogilleni tästä.

 

Nämä tietotekniikka-alan jättiyhtiöt ovat haalineet miljardiomaisuuksia, ja vain heillä on riittävästi rahaa tekoälyn kehittämiseen. Tämän kilpailun voittajasta tulee maailman valtias ja samalla miljardööristä tulee ”triljardööri”, jolla on valtaa tuhota demokratia. He kiristävät poliitikkoja investoidessaan uusia tuotantolaitoksia lupaillessaan kaivattuja työpaikkoja.

Miljardöörit vaativat nykyään ilmaisia maa-alueita, investointiavustuksia ja erilaisia verohelpotuksia ja –vapauksia uusien työpaikkojen luomisen nimissä. Esimerkiksi Amazonin Jeff Bezos juoksuttaa poliitikkoja eikä päinvastoin. Kun Amazon julkisti toisen pääkonttorin perustamisesta Amerikkaan, se lupasi viiden miljardin dollarin investointeja ja 50 000 työpaikkaa (nyt se kuitenkin heittää väkeä pihalle). Tarjouksia tuli 238 ja syntyi kaikkien aikojen huutokauppa.

Tarjolla oli verohelpotuksia. Georgia tarjosi kaksi miljardia, Maryland viisi. New Jersey: seitsemän miljardia. Kaupungit lupasivat infrastruktuuria ja maata. Philadelphia tarjosi eniten 28 miljoonaa neliömetriä ja 10 vuodeksi verovapauden omaisuusverosta. Jotkut pitivät sitä irvokkaana näytelmänä jossa vallastaan tietoinen yhtiö kilpailutti kaupunkeja siitä, kuka suostuisi vähiten hyötymään Amazonin jätti-investoinnista. Yhden työpaikan synnyttäminen maksoi veronmaksajalle 2-3 miljoonaa dollaria.

Vain 25 vuotta sitten perustettu Google eli Alphabet on yksi maailman tärkeimmistä – ellei tärkein – digitalouden yrityksistä. Google on vuosikausia hallinnut 92:ta prosenttia kaikista hauista, joita internetissä on tehty. Googlella on piikkipaikka kilpailussa koska sillä on 13  000 tietojenkäsittelytieteen tohtoria töissä ja se omistaa 49 prosenttia johdossa olevasta tekoäly-kilpailijastaan Open AI –yhtiöstä (hotkaisee kohta kokonaan).

Koko maailman digitaalisista mainostuloista Googlen osuus on huikea 40 prosenttia. Tuo luku yksin selittää monen mediayhtiön tuhon. Alphabet on maailman kolmanneksi arvokkain teknologiayhtiö 1 700 miljardia dollarin markkina-arvolla. Se on lähes sata kertaa Nokian pörssiarvo.

Se on niin suuri, että se hakkaa Suomen bruttokansantuotteen lähes kuusinkertaisesti. Suomalaisilla kansanedustajilla ei juuri ole siitä käsitystä sen vallasta, paitsi ehkä Timo Harakalla, joka on tehnyt aiheesta kirjan: ”Datakapitalismi”. Jos Google pääsee tekoälyn hallitsijaksi, niin sen jälkeen kaikki poliittiset päättäjät ovat sille alamaisia ja loputkin mainostulot häviävät sen kilpailijoilta.

Vaikka näillä muutamalla miljardöörillä on imagonsa kohottamiseksi ”hyväntekeväisyys-säätiöitä”, niin niiden suojissa harrastetaan mittavaa valtapeliä. Miljardöörit eivät ole mitään hyväntekijöitä vaan todellinen uhka demokratialle ja tavallisille kansalaisille. Näiden ”hyväntekijöiden” kääntöpuolia tarkastellaan Areenassa ohjelmassa: Tekniikan titaanit – pimeä puoli joissa paljastetaan neljän ”hyväntekijän” moraali ja pimeä puoli.

Kuvateksti: Nämä 10 maailman rikkainta ihmistä ovat keksineet tuottavuuden ”kultasuonen” ja ”luovan tuhon” sekä uusien yrittäjien pysymisen niiden ”aluskasvillisuutena” joista ne ostavat parhaimmat.

Jos haluat nähdä graafin, niin mene blogilleni tästä.

 

Yksi näistä miljardööreistä on Elon Musk, joka oli mukana perustamassa Chat GPT:n taustalla olevaa Open AI-yhtiötä, mutta vetäytyi yhtiöstä vuonna 2018. Sen jälkeen hän alkoi kehitellä omaa tekoälyrobottia nimeltä ”Grok”. Musk on todennut useita kertoja, että tekoäly on ”yksi ihmiskunnan suurimmista uhista” sekä , että kaikille ei ole tulevaisuudessa töitä.

Vielä muutama vuosi sitten, tulevaisuuden tutkija Risto Linturi teki Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnalle tulevaisuusraportin ”Suomen sata uutta mahdollisuutta”, jossa hän lupasi automaation syrjäyttämille niitä kaivattuja uusia huipputyöpaikkoja ja jopa yli 200 uutta kallispalkkaista nimikettä – määristä hän ei tosin puhunut mitään.

Nyt hänkin on tullut uusiin ajatuksiin. Hän kertoo kokemuksistaan tekoälyn käytöstä. ”On myös juttuja, joissa olen tunnissa pystynyt tekemään asian, johon minulla muuten olisi mennyt kymmenen tuntia. Linturi myöntääkin, että tekoäly tulee aiheuttamaan suuria muutoksia työelämässä.

Muutos ei tule siitä, että tekoäly veisi meidän työt, vaan tekoälyä käyttävä ihminen vie niiden työt, jotka eivät sitä käytä”, Linturi sanoo. (Suomennettuna tämä tarkoittaa, että asiantuntijatyössä työskentely tekoälyn kanssa lisää tehokkuutta niin paljon että heitä tarvitaan vähemmän).

Kovapäisimmät ekonomistit eivät vieläkään hellitä. Aki Kangasharjun johtaman työnantajien propagandatoimisto Etlan ”tutkimuksen” mukaan tekoälyn kokonaisvaikutukset työmarkkinoilla näyttävät osoittautuvan myönteisiksi: ihmistyön laajaa korvautumista tai ammattiryhmien häviämistä ei ole näköpiirissä.

Kuvateksti: Digitalisaation tuottavuushyödyt ovat menneet pääosin digimiljardööreille ja pankkien omistajille sekä pääomasijoittajille.

Jos haluat nähdä graafin, niin mene blogilleni tästä.

 

Suomalaiset ekonomistit ole ymmärtäneet varoitella poliitikkoja tästä tulonjaon siirtymisestä rikkaitten digimiljardöörien hyväksi eivätkä – päinvastoin – kovapäiset ekonomistimme ovat vaatineet TUOTTAVUUDEN lisäämistä tekoälyn käyttöönotolla kilpailukyvyn lisäämiseksi – siis työpaikkojen hävittämiseksi!

Ekonomistit ovat uskotelleet poliitikoille, että työttömyyden torjumiseksi kilpailukykyä pitää parantaa kuten Orpon hallituksen rikkaille kohdistuvilla veronalennuksilla sekä palkkojen ja työehtojen heikennyksillä, jotta talouskasvu saataisiin käyntiin.

Kovapäisiltä ekonomisteilta on jäänyt ymmärtämättä, että kun ostovoima digitalisaation seurauksena häviää markkinoilta, yritysjohtajat eivät enää investoi tuotannon lisäämiseen vaikka ekonomistit uskottelevat investointien luovan työpaikkoja. Vähäiset investoinnit menevät vain tuottavuuden (digitalisaation) lisäämiseen.

Esimerkiksi suuret amerikkalaiset yhtiöt ovat investoineet voittojaan varsin nihkeästi jo pidemmän aikaa. Esimerkiksi S&P 500 -listan yhtiöistä 465 käytti ajanjaksolla 2009–2018 omien osakkeidensa takaisinostoihin noin neljätuhatta miljardia euroa. Tämä vastasi 52:ta prosenttia niiden yhteenlasketuista tuloksista.

Samalla ajanjaksolla yhtiöt maksoivat osinkoja liki kolmentuhannen miljardin euron edestä, mikä puolestaan vastasi 39:ää prosenttia niiden yhteenlasketuista tuloksista.

Koko aikana yhtiöt käyttivät siis voitoistaan pääomainvestointeihin vain yhdeksän prosenttia. Niinpä presidentti Joe Biden piti kongressille jokavuotisen puheensa kansakunnan tilasta. ”Yhtiöiden olisi toimittava oikein”, hän sanoi. ”Niinpä ehdotan, että nelinkertaistamme osakkaiden takaisinostoihin kohdistuvan veron ja kannustamme siten yhtiöitä tekemään pitkän aikavälin investointeja.” Tällaisia kommentteja ei ole suomalaiset poliitikot ja ekonomistit ymmärtäneet esittää.

Kuvateksti: Sama eriarvoisuuden syy mikä on jo todellisuutta Yhdysvalloissa, on todellisuutta myös Suomessa. Vain yksi prosentti (ruskea pilari) sai leijonanosan osingoista.

Jos haluat nähdä graafin, niin mene blogilleni tästä.

 

Suomessa on professoreita kaikkiaan n. 2 300. Talousprofessoreiden määrää ei kerrota mutta kun jo työelämän professoreita on 150 niin talousprofessoreita on ainakin kolminkertainen määrä. Lisäksi vielä pankkien ja muiden järjestöjen ekonomistit.

Kummallista, että he melkein kaikki ovat ”yksiniittisiä” työttömyyden ja eriarvoisuuden juurisyistä vaikka olen yrittänyt pitää heitä ajan tasalla kirjoittamalla julkisissa medioissa ja sähköpostilla jo 40 vuotta.

Ekonomisteille on käsittämättömän vaikeaa puuttua rikkaitten verohelpotuksiin ja veronkiertoon – saati sitten erityisesti heihin kohdistuviin lisääntyviin veronkiristyksiin. Jos joku uskaltaa sen tehdä, hän joutuu valtamedian ja koko tiedeyhteisön ja kollegoiden vieroksumaksi luddiitiksi tai ”kommunistiksi”.

Suomalaisille ekonomisteille on tärkeää vain BKT:n kasvu – se miten se jakautuu BKT:n sisällä – sillä ei ole mitään väliä. Tuoreen EU Tax Observatory -tutkimuslaitoksen mukaan miljardöörien todellinen veroaste on huomattavasti alhaisempi kuin monilla vähemmän ansaitsevilla veronmaksajilla.

Tutkimuslaitos ehdottaa, että miljardööreille tulisi asettaa maailmanlaajuisesti (peräti!) kahden prosentin varallisuusvero. Laitoksen selvityksen mukaan sillä voitaisiin kerätä vuosittain 250 miljardia dollaria eli noin 236 miljardia euroa. Vero kerättäisiin vuosittain noin 2 800 miljardööriltä.

’Tutkimuslaitoksen selvityksen mukaan miljardöörien efektiivinen veroaste on vain 0–0,5 prosenttia. Esimerkiksi Yhdysvalloissa veroaste on miljardööreille lähes 0,5 prosenttia ja nolla Ranskassa, jossa verotus on muutoin kireämpää. Efektiivisellä veroasteella tarkoitetaan tosiasiassa maksuun pantujen verojen suhdetta tuloihin.

Nykyiset ekonomistit eivät uskalla puuttua edes suurten yritysten verotukseen ja veronkiertoon. Jo kymmenkunta vuotta sitten puuttui Vattin tutkimusjohtaja Seppo Kari. Hänen mukaansa kansainvälinen verojärjestelmä on onneton. Hänen tekemänsä selvitys vertasi Suomeen maksettujen verojen ja liikevoiton suhdetta kotimaisten suuryritysten ja muiden yhtiöiden välillä vuosina 2009-2013. Suurilla yrityksillä suhdeluku oli alle 10 prosenttia, kun pienillä ja keskikokoisilla se oli yli 20 prosenttia.

Rikkaat ovat saaneet rikastua rauhassa suomalaisilta valtavirtaekonomisteilta ja poliitikoilta. EU:ssa sentään on pientä heräämistä verotusrintamalla. ”Verovälttely EU:ssa on saatava paremmin kuriin”, arvioi EU-parlamentin verovaliokunnan puheenjohtaja Paul Tang.

Kuvateksti: Kokoomus uskottelee, että rikkaitten verottaminen pysähdyttää talouskasvun. Sodan jälkeen USA:n kansalaisten hyvinvointi kasvoi kohisten.

Jos haluat nähdä graafin, niin mene blogilleni tästä.

 

EU:n johtava veropoliitikko vaatii kiristämään rikkaiden veroja: ”Meidän on käytävä heidän kimppuunsa”. Vihreä siirtymä ja puolustusmenojen kasvu vaativat sitä, että verovälttely saadaan EU:ssa paremmin kuriin, arvioi EU-parlamentin verovaliokunnan puheenjohtaja. Hänen mukaansa järkevämpää olisi verottaa niitä tahoja, jotka nyt onnistuvat välttämään verot.

Tang käynnisti ennen EU-parlamenttiuraansa Hollannin parlamentin kansanedustajana laajan keskustelun suuryhtiöiden verovälttelystä Hollannissa. Hollanti on Luxemburgin ja Irlannin ohella yksi keskeisiä EU-maita, joiden verotusta ja verosuunnittelua suuryhtiöt ovat käyttäneet hyväkseen pyrkiessään minimoimaan verotustaan.

Samanlainen muutos on Tangin mukaan jo käynnissä Irlannissa, jossa verotukseen halutaan jo tehdä eroa sen mukaan, onko kyseessä maahan tehty keinotekoinen ”haamuinvestointi” vai oikea investointi. Tang nosti Hollannissa julkiseen keskusteluun kysymyksen siitä, onko oikein, että hollantilaisbrittiläinen, pääkonttoriaan Hollannissa pitävä öljyjätti Shell ei maksanut yhtään yritysveroa Hollannissa.

 Tang siteerasi sijoittajamiljardööri Warren Buffettin tunnettua kommenttia ”sihteerinikin maksaa enemmän veroja kuin minä”. Tämä kuvaa hänestä hyvin varakkaiden ja superrikkaiden verokohtelua. ”Suuri osa vauraista maksaa veroja vähemmän kuin keskiverto [palkansaaja]. Niinpä meidän on käytävä heidän kimppuunsa.”

Kokemukseni mukaan suomalaiset ekonomistit ovat uskomattoman kovapäisiä – eikä edes uudet faktatiedot saa heitä muuttamaan klassisen ”taloustieteen” uskomuksiaan. Nyt onneksi ulkomailla on alettu herätä todellisuuteen. Yrjö Janssonin säätiö on joutunut antamaan taloustieteen palkinnon ulkomaiselle ekonomistille, kun Suomesta ei löydy tarpeeksi hyvää visioivaa ekonomistia.

Kuvateksti: Muualla maailmassa on jo valveutuneita ekonomisteja jotka ovat tiedostaneet BKT:n sisällä tapahtuneen tulonjaon vääristymän (= ostovoiman katoamisen) – milloinkahan Suomessa?

Jos haluat nähdä graafin, niin mene blogilleni tästä.

 

Suurten yhtiöiden voitot kasvavat vauhdilla, mutta se ei näy samaa tahtia työntekijöiden palkoissa. Näin sanoo palkittu belgialaisprofessori Jan De Loecker HS:n haastattelussa. ”Yritysten voitot ovat kasvaneet paljon työntekijöiden saamia korvauksia enemmän. Se on iso yhteiskunnallinen kysymys”, totesi palkinnonhakumatkallaan Suomessa piipahtanut talousprofessori.

Yhdysvalloissa tehdyissä markkina- ja hinnoitteluvoiman tutkimuksissa on selvinnyt, että yritysten voitot olivat kasvaneet 1980-luvulta 2020-luvulle tultaessa peräti 60 prosenttia. Muutos selittyy pääosin ”superyhtiöiden” (= digiyhtiöiden) parantuneella kannattavuudella. Samalla työntekijöiden osuus yritysten katteista on selvästi pienentynyt 1980-luvulta lähtien. Tuottavuus on hieman huono mittari” toteaa De Loecker

Mutta huolenaiheitakin riittää. ”Vaikea ajatella, etteikö populismin nousu jotenkin liittyisi tähän.” Yhtenä populismin ongelmana De Loecker näkee sen, että äänestäjille tarjotut lääkkeet nykytilanteen korjaamiseksi voivat olla lyhytnäköisiä (Siinä oli piiloviesti Orpolle),

Menneiden vuosikymmenien megatrendit, globalisaatio ja teknologinen kehitys ovat De Loeckerin mukaan suosineet nimenomaan monia jättiyhtiöitä. Ne ovat voineet monistaa tuotteitaan eri puolille maailmaa niin, että tuotteiden ja palveluiden valmistuksen yksikköhinnat ovat laskeneet merkittävästi.

Digitaalisilla tuotteilla lisätuotteen rajakustannus voi olla jopa lähellä nollaa (alustatalous), mutta De Loeckerin mukaan sama ilmiö toimii monella muullakin toimialalla kaupasta teollisuuteen. Markkinavoima voi De Loeckerin mukaan syntyä myös kartellista,

Tämän raportin voit lukea täältä

Kuvateksti: Jättipankin tutkimukset eroavat melkoisesti suomalaisten huippuekonomistien ”tutkimuksista”.

Jos haluat nähdä graafin, niin mene blogilleni tästä.

 

Jopa uusliberalistisen Kansainvälisen valuuttarahasto IMF:n toimitusjohtaja Kristalina Georgieva katsoo, että suurimmassa osassa skenaarioita tekoäly pahentaa yleistä epätasa-arvoisuutta. Georgieva huomauttaa IMF:n blogissa, että poliitikkojen pitäisi ottaa tämä ”huolestuttava trendi” huomioon, jotta teknologia ei eskaloisi yhteiskunnan sosiaalisia jännitteitä. Tämä voi vaikuttaa työvoiman kysyntään sekä palkkoihin, tai jopa hävittää tiettyjä työpaikkoja kokonaan.

Jopa Microsoftin perustaja Bill Gates totesi hurskaasti World Economic Forumissa vuonna 2018, että koneoppimisen myötä lomat voivat pidentyä, koska tuottavuus kasvaa. Hän ei puhunut mitään siitä, pysyykö palkka samana jolloin hän itse ei hyödy digitalisaation tuottavuushyödyistä. Suomessakin on robottiasiantuntijat luvanneet 2-4 tunnin työpäiviä.

Lähes kaikki ekonomistit lupailivat tietotekniikan luovan parempipalkkaisia työpaikkoja jo 90-uvulla – mutta kävikin aivan päinvastoin. Hyväpalkkaisten teollisuustyöpaikkojen tilalle tulikin palvelualojen ns. ”paskatyöpaikkoja” joilla ei enää elä – ainakaan niillä paikkakunnilla, joilla näitä palvelualojen osa-, määräaika-, projekti-, provisio-, freelancer-, franchising-, vuokra-, nollatuntisopimus- puhelinmyynti-, ruokalähetti-, ja mansikanpoiminta-, -työpaikkoja on tarjolla.

Koska digiaikana kapitalismi ei enää tuota uusia ja kunnollisia työpaikkoja, niin osa työttömistä on pakotettu ns. ”pakkoyrittäjyyteen” (n. 150 000) kun eivät halua ja kehtaa mennä kortistoon. Näin ne vääristävät työttömyystilastoja.

Suomalaisten duunarien riesana ovat myös ulkomaalaiset halpatyöntekijät. Lisätäkseen voittojaan globalisoituneet firmat tuovat työmailleen alihankkijoikseen reppufirmoja orjapalkoilla ja puutteellisin työehdoin mm. virosta, puolasta, valkovenäjältä, ukrainasta jne. Niinpä telakkateollisuuden yhdellä risteilijätyömaalla voi kuulla 20:nen eri maan kieltä.

Aivan äskettäin Turun telakalla tehtiin töitä noudattaen ”Romanian yleistä työehtosopimusta”. Kemin sellutehdasta rakensi ryhmä intialaisia metallimiehiä poliisitutkintaan johtaneella palkkauksella (8€/h). Eteläsuomalaisella betonielementtitehtaalla valkovenäläiset duunarit painoivat kymmenen tunnin työpäiviä kuuden euron tuntikorvausta vastaan.

On alihankkijan alihankkijan alihankkijoita. Pitkä ketju luo painetta palkkojen polkemiseen. ”Siinä voi miettiä, jos jokainen porras ottaa siitä siivun, että ei sinne loppupäähän enää mitään todellista voittoa voi jäädä.” Tällä lisätään yrityksen TUOTTAVUUTTA. EK ja Jyri Häkämies markkinoi koko ajan ”paikallisesta sopimisesta” ja globalisaation edusta, mutta unohtaa sanoa kenelle edut tulevat ja kenen kustannuksella.

Häkämies ja EK on vuosikymmeniä vaatinut ns. ”Rakenteellisia uudistuksia”. Nyt Petteri Orpo on vihdoin toteuttanut EK:n toivelistan joka oli kuin vuorineuvosten ”märkä uni”. Yksi lukuisista työelämän huononnuksista on ”paikallinen sopiminen”. Sitä ovat vaatineen äänekkäimmin puunjalostusteollisuuden vuorineuvokset joiden vuosiansiot ovat useita miljoonia.

Riisto on levinnyt ravintoloista ja rakennuksilta myös metsiin. Ulkomaista työvoimaa hyväksikäytetään nykyään myös metsänhoidossa. Törkeimmissä tapauksissa palkat ovat mitättömiä, lisiä ei makseta ja tekijöitä painostetaan hiljaisuuteen.

Miljardiyhtiöiden metsänistutuksissa maahanmuuttajille on maksettu alle neljän euron tuntipalkkoja. Paikallisen sopimisen tuloksena on laittoman huonoja palkkoja ja työehtoja. Niiden turvin yritykset tekevät voittoja ja urakoiden ulkomaiset alihankkijat voivat tehdä halpoja tarjouksia.

Metsäyhtiöt ovat jo vuosikymmeniä lisänneet tuottavuuttaan investoimalla Etelä-Amerikkaan ja Indonesiaan ja sulkeneet tehtaita Suomesta. Nyt ne lisäävät voittojaan tuomalla sikäläisen palkkatason myös Suomeen. Yksi ”isänmaallisimmista” ja ”vastuullisimmista” on metsäyhtiö UPM:n väistynyt toimitusjohtaja Jussi Pesonen,(63), joka sai viime vuonna työstään korvausta 102 kertaa niin paljon kuin yhtiön keskivertotyöntekijä.

Kuvateksti: Onhan selvää, että johtajan pitää saada enemmän palkkaa kuin duunarin. Eikö kymmenkertainen palkkaero jo riittäisi? Miksi heidän pitää saada vielä erilaisia lisäeläkkeitä kun peruseläkekin on tähtitieteellinen.

Jos haluat nähdä graafin, niin mene blogilleni tästä.

 

Helsingin Sanomat kertoi joulukuussa, että Pesonen on muuttanut Sveitsiin kahden muun eläköityneen pörssiyhtiön toimitusjohtajan tavoin. Suomi ei voi verottaa niitä lisäeläkkeitä, jotka heille maksetaan Sveitsiin. UPM maksoi viime vuonna Pesosen lisäeläkesäästöihin 911 000 euroa, Sveitsiin muuttaneen entisen toimitusjohtajan palkat, palkkiot ja lisäeläke olivat yhteensä 6,5 miljoonaa euroa vuonna 2023.

HS vertaili isojen suomalaisten pörssiyhtiöiden palkkausta keväällä 2023. Selvityksen perusteella toimitusjohtajan keskipalkka oli vuonna 2022 vajaat 2,5 miljoonaa euroa vuodessa. Luulisi siellä olevan maksuvaraa Orpon hallituksen isänmaallisiin tukitoimiin ettei kaikkein köyhimmiltä tarvitsisi leikata.

 Halpatyö ei koske vain tavallisia duunareita. ”Paikallisia sopimuksia” hyödynnetään jo asiantuntijatöissäkin. Intialaisia it-osaajia tuodaan tuhatmäärin Intiasta jossa heille maksetaan 500 euroa kuukaudessa. Suomalaiselle maksetaan vastaavasta työstä 5-6 tuhatta euroa kuukaudessa, mutta intialaiselle vain maahanmuuttajan perussuomalaisten vaatima minimi eli 3 000 euroa. Nykyinen kaikille maahantulijoille oleva tuloraja on 1 300 euroa kuukaudessa.

Ylen MOT ohjelma tutki pari vuotta sitten millaisia työpaikkoja on tarjolla. Niistä enää vain neljäsosa oli kokoaikaisia työpaikkoja.

Kuvateksti: Tarjolla olevista työpaikoista ¾ osaa oli ns. ”paskatyöpaikkoja”, joiden palkkataso ja tuntimäärä ei riitä säälliseen elämään.

Jos haluat nähdä graafin, niin mene blogilleni tästä.

 

MOT-ohjelma tarkasteli ansiokkaasti hallituksen lupauksia ja todellisuutta uusien työpaikkojen löytymisestä. Tarjolla olevat työpaikat eivät oikein vastanneet Kokoomuksen uskomuksia. Ohjelmassa Kokoaikaisistakin työpaikoista suurin osa oli palvelualojen työpaikkoja joiden tuntiansio liikkuu 10-12 euron paikkeilla joilla ei enää kasvukeskuksissa elä ilman tulonsiirtoja.

Tuoreen selvityksemme mukaan matalapalkka-alojen yritykset näkevät huomattavia taloudellisia riskejä liiketoiminnalleen, jos kansainvälisen rekrytoinnin osalta työvoiman saatavuus heikkenee. He tunnustavat tarvitsevansa halpoja maahanmuuttajia ja ”paikallisia sopimuksia” joita Kokoomuskin peräänkuuluttaa. Matalapalkka-alojen yrityspäättäjät kokevat nämä ”kansainväliset osaajat” motivoituneina (= nöyrinä), ahkerina (= jotta saisivat oleskeluluvan) ja tuottavina (= eivät tunne työlainsäädäntöä) työntekijöinä.

Tehdasteollisuudessa automaatio, robotisaatio ja matalapalkkamaat veivät kunnolliset (25-30 €/h) työpaikat. Ei ihme, että palkkapotti on 30 vuodessa pienentynyt 40 miljardilla (vaikka työikäisten määrä on kasvanut 400 000 hengellä) sillä työn palkkataso ja niistä saatavat verotulot ovat rapautuneet.

Näistä ns. ”paskatyöpaikoistakin” kilpailu on kiristynyt hurjasti. Nuoret joutuvat nykyään kilpailemaan jopa nollatuntisopimuksista tosissaan. Kaksi onnekasta valittiin hiljattain näihin ns. ”paskatyöpaikkoihin” yli 2 100 hakijan joukosta. Toinen (oli ”maailmanmestari”) joka valittiin varastotyöntekijäksi pakkaajaksi yli 1 400 hakijan joukosta (3 pääsi) vain osa-aikaiseksi ”takuusopimuksella” (vähintään viisi viikkotuntia).

Toinen taas pääsi elokuvateatteriin aulatyöntekijäksi ja siivoojaksi yli 700 hakijan joukosta (neljä pääsi) ”nollatuntisopimuksella”. Palkkataso tietenkin minimi (n.10€/h) jolloin näillä tarjotuilla työtunneilla ei enää elä. Ekonomisteilla ei tunnu olevan pienintäkään käsitystä nuorten (ja myös vanhojen) nykyisestä työelämästä ja heidän mahdollisuuksistaan siellä. Nyt sitten ihmetellään, miksi nuoret ovat stressaantuneita ja mielenterveysongelmaisia.

Nuoret ovat samanlaisessa pätkätyöviidakossa muuallakin. Ekonomistien ja poliitikkojen kannattaisi katsoa Areenasta ohjelma: Tilapäinen tulevaisuus, jossa norjalainen 27-vuotias koulutettu nainen on kahdeksan vuoden aikana tehnyt 11 kertaa koulutustaan vastaavia puolen vuoden työrupeamia.

Välillä muutaman kuukauden työttömyysjaksoja. Kyllästyttyään jatkuvaan epävarmuuteen, pettymyksiin ja henkiseen vuoristorataan, hän joutui lopulta tyytymään hänen kannaltaan ns. ”paskatyöpaikkaan” joka oli vakinainen mutta oman alansa ulkopuolelta.

Kun kunnollisia työpaikkoja ei enää synny entiseen tahtiin, ihmisiä yritetään patistaa yrittäjiksi. Kun markkinoilla ei ole ostovoimaa, yhden hengen salkku- ja mikroyritykset joutuvat sinnittelemään toimeentulon rajamailla ja turvautumaan yhteiskunnan sosiaaliapuun.

Mikroyrityksiä (1-4h) oli valtaosa yrityksistä eli 93 prosenttia. Päätoimisista yksinyrittäjiä (eli ns. pakkoyrittäjiä) oli n. 70 prosenttia ja heistä 36 prosenttia kertoi ansaitsevansa alle 2 000 euroa bruttona kuukaudessa. Loput heistä vain alle 1 000 euroa kuussa. Näillä ”tuottamattomattomilla” nälkäpalkkalaisilla ”yrittäjillä” korjataan vain keinotekoisesti työttömyystilastoja.

Kuvateksti: Iso osa mikroyrittäjistä ovat ns. ”pakkoyrittäjiä” jotka kuuluisivat itse asiassa työttömyystilastoihin. Suuryritykset alkavat olla jo ulkomaisessa omistuksessa ja PK-yritykset ostetaan heti kohta suurien suupalaksi. Mikroyritykset eivät heille vielä kelpaa, paitsi parhaat starup-yritykset.

Jos haluat nähdä graafin, niin mene blogilleni tästä.

 

Onneksi työantajien lobbaustoimisto Etlan toimitusjohtaja Aki Kangasharju myönsi vahingossa, että digiajan markkinatalous ei tuota enää riittävästi kunnollisia työpaikkoja (joilla eläisi). – ”Jos ymmärrettäisiin se, että jos annetaan pienimpien palkkojen määräytyä markkinaehtoisesti, eli näiden ihmisten TUOTTAVUUDEN mukaan, niin silloin yritykset palkkaisivat enemmän”. (suomennettuna: vielä huonommilla palkoilla).

 Hänen ja EK:n mielestä pienimmät palkat voisivat olla nykyistä pienempiä ja julkisen sektorin tulee tukea pienipalkkaisten toimeentuloa. Kaikkien ei tarvitse tulla palkallaan toimeen, Kangasharju sanoo. Hän on keksinyt yrityselämän kilpailukyvyn ”ikiliikkujan” – laitetaan valtio maksamaan yritysten palkkakustannukset! Jotta se lisäisi yritysten TUOTTAVUUTTA!

Heinäkuun 2023 alusta voimaan tulleen palkkatukiuudistuksen myötä työnantaja, joka palkkaa työttömän työnhakijan, voi saada taloudellista tukea palkkatukena 50 – 100 prosenttia palkkakustannuksista. Näin palattaisiin piika- ja renkiyhteiskuntaan, jossa kartanoherran (nykyisin pääomasijoittajan) ei tarvinnut maksaa tälle ”orjatyölle” kunnollista palkkaa.

Tuottavuutta on yritetty nostaa ulkoistamalla tuotantoa. Tässä yritysten toimintojen ”ulkoistamisessa” ja ketjuttamisessa yritysvastuu ja –riski siirtyy lenkin viimeiselle duunarille. Luppoajasta ei makseta. Se on johtanut siihen, että moni suomalainen joutuu nykyään kokoamaan kuukausiansionsa 2-3:sta eri ”sirpaletyöstä”.

Työoikeuden emeritusprofessori Seppo Koskinen Turun yliopistosta on tutkinut pitkään Suomen työlainsäädäntöä. Orpon hallitus yrittää päästä eroon palkkojen yleissitovuudesta ja ay-liikkeen ”pakkovallasta”. HS kysyi Koskiselta, onko huolissa palkkojen polkemisesta perää.

”Huolihan liittyy siihen, että yleissitovuusjärjestelmä menettäisi merkitystä tietyillä aloilla”, Koskinen sanoo. ”Silloin ei ole enää mitään työehtosopimusta pohjalla, ja silloin mennään sen mukaan, mitä sopimuksia työpaikoilla saadaan aikaan. Meillä ei ole lainsäädännössä siihen mitään pohjaa, ei ole mitään minimipalkkaa.”

Ainoan lattian tarjoaa työsuojeluviranomaisen käytäntö. ”He joutuvat pohtimaan eräänlaista säällistä minimiä”, Koskinen sanoo. Tuo käytännön minimi on hänen mukaansa nykyään 1 385 euroa kuukaudessa. Normaalilla työajalla laskien se johtaa yli kahdeksan euron tuntipalkkaan. Sillä palkalla joutuu automaattisesti menemään sosiaaliluukulle.

Nyt monen silpputöiden kuukausiansiot ovat niin alhaiset, että ne menevät reippaasti sosiaaliapupakettien ja minimitoimentulon alapuolelle. Silti kokoomuslaiset uskottelevat, että avoimia työpaikkoja on pilvin pimein ja työnantajilla on työvoimapula. Siksi he ovat heikentämässä sosiaaliturvaa entisestään jotta työttömät pakotettaisiin näihin palvelualojen ns. ”paskatöihin” eli nykyisiin ”digiajan orjatöihin” palvelemaan parempiosaisia.

Kuvateksti: Suurin syy ”työnvieroksuntaan” oli, että avoimista työpaikoista kilpailee liian moni eli kunnollisia työpaikkoja on aivan liian vähän.

Jos haluat nähdä graafin, niin mene blogilleni tästä.

 

’Kun varoittelin tulevasta massatyöttömyydestä ensimmäisessä kirjassani 35 vuotta sitten, Hesarin silloinen juuri toimittajakoulusta päässyt taloustoimittaja Hannu Sokala teki siitä valtaekonomistien mukaisen kirja-arvion joka ei mairitellut. Otsikko oli: ”Pinnallinen katsaus tärkeisiin kysymyksiin”. Arvostelun loppukaneetti oli tyly: ”Kirja ei ole perusteellinen, eikä varsinkaan analyysi. Se oli lapsellisella tavalla hieman provosoiva. Se ei ole minkäänlainen visio tulevasta kehityksestä”.

Sokala on sittemmin parantanut mielipidettään. Hän on kirjoittanut toimittaja Juha-Pekka Raesten kassa erinomaisen kirjan ”Maailman 50 vaarallisinta yhtiötä”. Siinä kritisoidaan digiyhtiöiden ja pankkien toimintaa ja valtaa ansiokkaasti. Valitettavasti siinäkään kirjassa ei käsitelty digitalisaation aiheuttamaa työttömyyttä ja verotulojen hiipumista jotka huolettivat minua eniten jo 40 vuotta sitten.

Erityisesti Sokalaa häiritsi kirjassani kohta kun visioin hieman sarkastisesti työelämästä syrjäytyneistä ihmisistä: ”Vai pitäisikö tällaiselle tarpeettomille, uudelleenkoulutuskyvyttömille hankkia valtion toimesta saksalaisten kehittelemät automatisoidut polttouunit, jotta näistä tarpeettomista yhteiskunnan eläteistä päästäisiin nopeasti eroon?”

Myönnän, että se oli hieman ”kieli poskessa” ja rumasti sanottu tilanteessa, johon työttömät olivat täysin syyttömiä. He olivat EK:n ajaman talouden ”rakennemuutoksen” tahattomia uhreja.

Hitleriäkin alkoi kiukuttaa tarpeettomien (saksalaisten mielisairajden) elättäminen kun heistä ei ollut hyötyä Saksan sotaponnistuksissa eikä sotatoimiin tykinruoaksi rintamalle. 200 000 mielisairasta ja vammaista saksalaista ”tarpeetonta” eliminoitiin Hitlerin raivottarien toimesta myrkkyruiskuilla. Samaan aikaan kuusi miljoonaa juutalaisia ”eliminoitiin” polttouuneissa.

Kirjoitin näistä työelämän ”tarpeettomista ihmisistä” lähes 20 vuotta sitten pääteoksessani: ”Ahneuden aika – Kuinka pääoman ahneus tekee teknologian avulla ihmisen tarpeettomaksi”. Voit lukea ja kopioida kirjan tästä.

Kuvateksti: Työelämän vaatimukset olivat jo vuonna 1997 osalle kansalaisia liian kovia koska tietokoneet tulivat lisäämään tuottavuutta melkein jokaisen työpöydälle 90-luvulla.

Jos haluat nähdä graafin, niin mene blogilleni tästä.

 

Tämähän alkaa olla kohta todellisuutta nykyelämässäkin. Puolelle miljoonalle suomalaiselle ei enää löydy työtehtäviä nykyisessä työelämässä. Työpaikkansa säilyttäneet taas sinnittelevät mielialapillerien avulla jatkuvassa paineessa ja stressissä. Kun kunnollisia kokoaikaisia työpaikkoja ei tahdo enää ole tarjolla niin kaikenlaiset 2-3 eri työnantajan pätkä- ja silpputyötyöt, sivutyöt ja kevytyrittäjyys ovat lisääntyneet.

Työelämän suunta on sellainen, että viisikymppisillä voi olla pian 70-vuotiaan aivot, sanoo aivo­tutkija Minna Huotilainen. Aivojen hyvinvointiin ei vielä kiinnitetä työpaikoilla samanlaista huomiota kuin muihin terveysriskeihin. Sillä voi olla huolestuttavat seuraukset, sanoo Huotilainen. Suurin aivoja kuormittava tekijä on jatkuva stressi.

Se ajaa aivot äärirajoille. Huotilainen tähdentää, että venyminen ja tsemppaaminen on toki joissakin tilanteissa tarkoituksenmukaista, ja ihmisellä on sellaiseenkin kapasiteettia. ”Ongelma on se, että nykyisessä kiireen kulttuurissa stressi ei ole poikkeus, vaan normaali tilanne.” Tutkimustulokset äärimmäisen stressin vaikutuksista terveyteen ovat Huotilaisen mielestä karmaisevia.

Kokoomustakin on alkanut huolettaa epäaktiivien ”työtä vieroksuvien sosiaalipummien” elättäminen. Aiheuttaahan se yli 10 miljardin vuosittaiset tarpeettomat kulut ja olisihan nekin miljardit ”kiva yrittäjälisä” työnantajille lisäosinkojen ja veronalennusten muodossa.

Orpon hallitus onkin laittanut toimeksi (teemalla ketään ei jätetä!!!). Kaikkia jotka eivät tee työtä ja lisää talouden ”kasvua”, tulee rangaista. Mistään ”kansalaispalkasta” ei vieläkään puhuta, vaan köyhimmät tiputetaan 550 euron perustulolle.

Orpo laittaa kaikkein köyhimmät valtion alijäämän maksajiksi. Siitäkin huolimatta, vaikka kaikille ei enää 30 vuoteen ollut markkinaehtoista työtä. Vielä 80-luvulla oli kahden prosentin kitkatyöttömyys.

Kokoomuslaiset eivät vieläkään uskalla sanoa ääneen mitä he todella ajattelevat työttömistä. Joskus kuitenkin joku kokoomuksen kansanedustaja vahingossa lipsauttaa. ”Työ on paras sosiaaliturva” on ollut vuosikausia kokoomuslaisten vakioneuvo työttömille. Koulutetun työttömän valitukselle A-studion insertissä Ben Zyskowicz totesi televisio-ohjelmassa tylysti koulutetulle työttömälle, että menisi tuokin maisteri töihin.

Muutama vuosi sitten Susanna Koski antoi karut kasvot kokoomuspolitiikalle. Koski näytti A-studion Kuplat -sarjan pitkäaikaistyöttömän uudelleenkohtaamisessa, että ”Kaikilla meillä on rajoitteita” (eli suomennettuna: mitäs siitä valitat, työttömyytesi on oma valinta). Hän vahingossa paljasti mistä Kokoomuksen arvomaailmassa ja politiikassa on oikeasti kysymys. Esiintyminen herätti melkoisia inhoreaktioita.

Kokoomuksen kansanedustaja Noora Fagerström on myös saanut niskaansa viharyöpyn sanoessaan, että ”Suomessa on liian helppo elää tukien varassa”. Fagerström mukaan menestymisen on ”asenteesta kiinni” ja Fagerströmistä olisi ”ymmärrettävää, että menoleikkaukset juuri osuvat pienempituloisiin”. Eräs kansanedustaja täräytti Fagerströmille, että vain harvalla meistä on se kultalusikka suussa syntyessään”.

Kuvateksti: Gaussin käyrän vasemman laidan kulkijoista yhä useampi joutuu digitalisaation johdosta tarpeettomien armeijaan.

Jos haluat nähdä graafin, niin mene blogilleni tästä.

 

Kokoomuslaiset ovat salassa sitä mieltä, että köyhiä pitää kyykyttää. Saa nähdä, koska he keksivät saksalaistyylisiä ”luovia ratkaisuja” tarpeettomista ihmisistä pääsemiseksi ja estämästä heidän omaa vaurastumistaan.

Nyt kuitenkin Britanniassa ja Tanskassa ollaan jo kehittämässä uusia ”luovia ratkaisuja” jotta tarpeettomista ihmisistä päästäisiin eroon ja pois silmistä. Tässä ratkaisumallissa heitä ei sentään laiteta kaasukammioihin mutta maahanmuuttajat ja ”laittomasti maassa olevat” maahanmuuttajat saavat valtiolta ilmaisen yksisuuntaisen charter-lennon Afrikkaan Ruandaan. Britannia oli valmis maksamaan 12 000 puntaa jokaista Afrikkaan palaavaa ”tarpeetonta” kohti.

Ruandalla on jo omasta takaa kokemusta ”kansanmurhasta” vuodelta 1994. Maahanmuuttajien vastaanottokeskukset sijoitettaisiin Ruandaan ja sitten heidät vain ”unohdettaisiin”. Niistä tulisi Syyrian Al-Holin kaltaisia pakolaisleirejä, joiden olosuhteet olisivat jo aika lähellä Auschwitzin kaltaisia tuhoamisleirien olosuhteita.

Tietysti on vähän ”makuasia” onko nopea kuolema kaasukammiossa ”humaanimpi” kuin vuosien hidas kuolema nälkään puutos- ja muihin tauteihin tukahduttavan kuumilla teltta- ja peltihökkelileireillä tai jääminen klaani- ja heimosotien jalkoihin.

Ruandan autoritaarinen hallitus rahastaisi ja rikastuisi (rahat veroparatiiseihin) tästä ulkoistuksesta ja ”sijoituspalvelusta” kuten Turkin presidentti Recep Erdoğan, joka on tehnyt 6 miljardin euron diilejä EU:n kanssa, jotta ”tarpeettomat” eivät tulisi sosiaalikustannuksiksi Eurooppaan kilpailemaan olemattomista työpaikoista.

Israel on jo harjoitellut tätä maahanmuuttajien palauttamista Ruandaan. Surkuhupaisaa tässä epäonnistuneessa Ruanda-kokeilussa oli, että tämä ”Jumalan valittu kansa”, joka on kärsinyt epäinhimillisestä holokaustista, ovat nyt itse ”eliminoineet” Israeliin tullutta 4 000 afrikkalaista siirtolaista vuosina 2014-2018. Juutalaiset ovat vain panneet ”vahingon kiertämään”.

Britannian yleisradioyhtiö BBC haastatteli entisiä Israelista Ruandaan lähetettyjä siirtolaisia, jotka kertoivat huonosta kohtelusta kohdemaassa, paperien saamattomuudesta ja lopulta matkoista takaisin Eurooppaan eri salakuljetusreittejä pitkin. Afrikasta on tullut eurooppalaisten ”tarpeettomien ihmisten” väliaikainen varastointialue.

EK puhuu koko ajan, että Suomi tarvitsee ”työperäistä maahanmuuttoa” helpottamaan ”työvoimapulaa”. Se pitääkin osittain paikkansa. Sekä Suomi että kaikki muutkin kehittyneet maat kilpailevat digialan huippuosaajista joiden kuukausipalkka alkaa 6 000 eurosta ylöspäin. Parhaat niistä palkataan megaluokan amerikkalaisiin digiyhtiöihin kolminkertaisilla palkoilla. Heistä tulee ”työperäisiä maahanmuuttajia” – mutta ei Suomelle.

Todellisuudessa Elinkeinoelämän keskusliitto EK haluaa ”työperäiset maahanmuuttajat” palvelualojen ns. ”paskatyöpaikkoihin”. Juuri ne olisivat suomalaisille vähän koulutetuille ja gaussin-käyrän vasemman laidan kulkijoille ainoita ”sopivia” työpaikkoja, joita automaatio ei vielä ole kokonaan hävittänyt. EK haluaa ulkomaista työvoimaa polkemaan näidenkin jo ennestäänkin alhaista palkkatasoa.

Tähän Britannian ehdottamaan ” tarpeettomien” maahanmuuttajien hävittämisohjelmaan Riikka Purra on jo ilomielin suostunut. Valtion budjetin velka-ongelmissa painivan Petteri Orvon olisi varmaan helppo suostua jos ”leikkuulauta” Purra kuiskuttelisi Orvolle, että Suomen ”kilpailukyvyn parantamiseksi” myös suomalaiset tarpeettomat (pitkäaikaistyöttömät) voitaisiin ”eliminoida” lennättämällä heidätkin Ruandaan.

Samalla he poistuisivat pois kokoomuslaisten silmistä ja lisäämästä valtion ja kunnan ”turhia” kuluja. Se sopisi Orpon ”välittämisen” ideologiaan paljon paremmin kuin rikkaitten, suuryritysten, pääomasijoittajien ja listaamattomien yritysten ”himoverottaminen”.

Kuvateksti: Tällaisella ”tarpeettomien” eliminoimisella julkinen talous tasapainottuisi heti yli 10 miljardilla ja Orpo voisi antaa lisää verohelpotuksia rikkaille.

Jos haluat nähdä graafin, niin mene blogilleni tästä.

 

Tällaisilla valtiontalouden ”tehostamistoimella” tuskin tulisi tunnonvaivoja Orpolle, joka on ansiokasti toiminut pääoman edunvalvoja. Kuitenkin hänen olisi syytä muistaa, millaisia yllättäviä reaktioita eriarvoisuus sai aikaan Saksassa 30-luvulla. Kun saksalainen ”puhdasrotuinen arjalainen” joutui pesemään rikkaiden juutalaisten paitoja (pankki- ja teollisuusparonien), ei siitä hyvää seurannut.

Heidän joukostaan nousi ”populisti-Hitler” korjaamaan tätä rikkaiden ja köyhien välistä kuilua laittamalla massatyöttömille ”kihvelit” käteen ja autobahnit rakenteille. Euroopassakin näitä ”oikeistopopulistisia” puolueita alkaa olla johdossa joka maassa ja ne ovat nousukiidossa. Joukossa jopa eurooppalaisia pikkudiktaattoreita kuten: Recep Erdoğan, Viktor Orbán, Aljaksandr Lukašenka jne.

Maailma on nykyään täynnä ”tarpeettomia” (työtä vailla) olevia ihmisiä. Nyt teknologia on tekemässä kehittyneissäkin maissa yhä useammat tarpeettomiksi, jolloin eriarvoisuus, mielialahäiriöt, ”populismi”, terrorismi, rikollisuus ja kaikenlainen väkivalta ja ongelmat, tulevat jatkossa lisääntymään dramaattisesti Suomessakin.

Kuvateksti: Kun digitalisaatio alkoi lisätä tuottavuutta 90-luvulla, hyvinvointivaltiota on ylläpidetty vain velkarahalla koska poliitikot evät ole ymmärtäneet ulosmitata digitalisaation tuottavuushyötyjä kansalaisilleen.

Jos haluat nähdä graafin, niin mene blogilleni tästä.

 

Suomalainen hyvinvointivaltio on jo rapautunut ja rapautuu jatkossa automaattisesti yhä pahemmin, jolleivät poliitikot ja ekonomistit puutu vakavaan verotuksen ”järjestelmävikaan”. Digitalisaation tuottavuushyödyt ovat menneet osinkoina vain rikkaille ja puolet siitä rikkaille pääomasijoittajille (kuten digimiljardööreille) rajojemme ulkopuolelle.

Nyt Orpon hallitus yrittää parhaillaan korjata talouden epätasapainoa ”lisäämällä kapitalismia” eli rikkaiden rikastumista nykyisen viallisen verotusjärjestelmän avulla. Nykyiset ”tarpeettomien” ihmisten (maahanmuuttajien ja ehkä myös työttömien) eliminointi pois silmistä Ruandaan, ei paljon eroa jo 35 vuotta sitten kirjassani ”kieli poskessa” heittämäni visioista eli ”epätoivottujen” ihmisten ”eliminointi” saksalaisilla polttouuneilla haittaamasta kansallista kilpailukykyä.

Kuvateksti: Kaikki (valtiot, kansalaiset ja yritykset ovat korviaan myöten veloissa pankeille sekä pääomasijoittajille ja ovat nyt velan kautta niiden armoilla.

Jos haluat nähdä graafin, niin mene blogilleni tästä.

 

Ekonomistit eivät osaa edes sanoa kyetäänkö nykyisiä velkoja milloinkaan maksamaan takaisin – ja kenenkä rahoilla? Velat ovat joka tapauksessa etukäteen diskontattua ostovoimaa.

Ekonomistien oikeustaju ei ole edes puuttunut siihen, että finanssikriisin jälkeen Suomen talous on matanut nollan tuntumassa jo15 vuotta. Silti pörssiyhtiöiden osingonjako on takonut koko ajan uusia ennätyksiä. Tätä kovapäiset suomalaiset ekonomistit eivät ole 40 vuoden valistusyrityksistäni huolimatta ymmärtäneet.

Kaikki tuottavuushyödyt ovat menneet pääosin ulkomaisille osakkeenomistajille ja siellä edelleen pääomasijoittajille sekä hedge- eli riskirahastot (keinottelu- ja uhkapelifirmoja) tekivät viime vuonna ennätykselliset nettotuotot jo ennestään rikkaille sijoittajille.

Kaksikymmentä parasta hedgerahastoa tuottivat viime vuonna 67 miljardia Yhdysvaltain dollaria (noin 62 miljardia euroa). Kahdenkymmenen parhaimman hedgerahaston tuotto oli viime vuonna keskimäärin 10,5 prosenttia, kun alan tuotto oli keskimäärin 6,4 prosenttia. Ekonomistit ovat innoissaan kun nämä ns. ”yrityksillä” ovat hyvin TUOTTAVIA. Vaikka ne eivät tuota mitään konkreettista eivätkä luo edes työpaikkoja.

Kuvateksti: Ekonomistit eivät ole varoitellet edes siitä, kuinka ”nokkelimmat”(häikäilemättömimmät) yritykset ”vivuttavat” eli ostavat omia osakkeitaan velkarahalla nostaakseen pörssikurssejaan ja lisätäkseen näin arvoaan ja ”tuottavuuttaan”. (aivan kuten pankitkin tekevät).

Jos haluat nähdä graafin, niin mene blogilleni tästä.

 

Suomalaiset ekonomistit askaroivat vain inflaation, korkojen, kilpailukyvyn, budjetin tasapainon, pandemian, Ukrainan sodan vaikutuksista vaikka ne ovat normaaleja markkinahäiriöitä jotka vaikuttavat BKT:n kasvuun.

He eivät ole ollenkaan ymmärtäneet digitalisaation tuottavuuden vaikutuksia markkinoiden ostovoimaan sekä kulutuskysyntään pysähtyneillä markkinoilla. Ne ovat todellinen ”markkinahäiriö”, joka on vaikuttanut taustalla jo 40 vuoden ajan. Siitä kovapäiset ekonomistit eivät ole ymmärtäneet varoittaa poliitikkoja.

Se on johtanut kansalaisten ja yhteiskuntien jatkuvaan kurjistumiskierteeseen joka teknologian kehittyessä johtaa yhä pahenevaan eriarvoisuuteen, syrjäytymiseen ja köyhyyteen. Kollektiivisella vaikenemisella ekonomistit ovat olleet suurimpia syyllisiä jo tähänastiseen ”kehityksen” katastrofiin. Markkinatalouden tulevaisuus on suuressa vaarassa kun kapitalismin käärme syö omaa häntäänsä.

Katso tästä todisteet blogiltani:

Kuvateksti: Tältä blogilta löytyy todisteet siitä, että olen ainoa tässä maassa, joka on jo 40 vuotta johdonmukaisesti tuonut esille teknologian ”tuottavuuden” uhkakuvia sekä digitalisaation varjopuolia – ja tässä sitä nyt ollaan sormi suussa erilaisten ”murrosten” keskellä.

 

Vaikka olen saanut ekonomisteilta kaikenlaisia haukkumanimiä kuten ”kehruujennyjen särkijä”, en ole milloinkaan ole ollut varsinaisesti teknologian vastainen, vaan aina kritiikkini on kohdistunut tulonjakoon – eli teknologialla saavutettavien TUOTTAVUUSHYÖTYJEN oikeudenmukaisempaan jakoon.

Jos aihe kiinnostaa laajemmin, kaikki kuusi kirjaani on luettavissa ja kopioitavissa blogiltani: https://ariojapelto.blogspot.com/p/etusivu.html

Olen esittänyt vakavia syytöksiä Suomen ekonomisteille. Heillä on tietenkin oikeus tai suorastaan velvollisuus oikoa näkemyksiäni. Siksi haastan kaikki Suomen ekonomistit julkiseen debattiin heidän 40 vuoden aikaisista laiminlyönneistään.

Olen kritisoinut heidän ”kovapäisyyttään” ja ammattitaidottomuuttaan sen verran rajusti, että luulisi heidän joukostaan löytyvän edes yksi tarpeeksi rohkea tekemään julkisen VERTAISARVIOINNIN tästä kirjoituksesta. (Tosin epäilen, että rohkeus ja osaaminen ei riitä).

Kaikki Hesarin toimittajatkin ovat tervetulleita korjaamaan ”virheellisiä”, mitättömiä ja merkityksettömiä näkemyksiäni 40 vuoden aikajaksolta. Antaa tulla vain lunta tupaan.

 

 

 

 

 

 

  1. PS. Tuottavuuden ”illuusiosta” kirjoitin jo vuonna 1996 Kokoomuksen Nykypäivä-lehdessä. Kun Nykypäivä-lehden päätoimittajaksi tuli Jarmo Virmavirta hän pyysi minua lehden vakinaiseksi kolumnistiksi. Hän halusi elävöittää lehden ”nukahtanutta” ilmapiiriä ja saada lehdessä keskustelua aikaiseksi.

Tein työtä käskettyä ja tapani mukaan hyökkäsin nimeltä kokoomuslaisia poliitikkoja vastaan. Kukaan heitä ei uskaltautunut debattiin kanssani. Kirjoittelin pari vuotta ja sitten kritisoin silloisen Teollisuuden ja työnantajien keskusliiton (TT) toimitusjohtaja Johannes Koroman kirjoitusta. Hän oli toinen lehden kolumnisti.

Vaikka hän oli ollut usean lehden päätoimittaja hän ei tarttunutkaan kynään vaan puhelimeen. Sen jälkeen olin entinen kolumnisti, eikä Virmavirta voinut mitään ”mahtavammalleen”.

Kävin tuolloin myös kuultavana Kokoomuksen ”pesäpaikassa” Kansakoulukadulla kokoomuksen puheenjohtaja Ilkka Suomien pyynnöstä. Seurauksena pidin esitelmän teknologian yhteiskunnallisista vaikutuksista Kokoomuksen Paasikiviopistolla.

 

 

 

 

Tästä saat kirjoituksen lukukelpoiseksi kun säädät suurennussduhteen julisteen ylälaidassa olevasta kohdasta: ”Original”

https://www.flickr.com/photos/117852783@N07/12585587085/sizes/k/in/set-72157641106247843/