99. Nuoret sinnittelevät rikkaitten ylläpitämässä jalkapannassa.

 Vuoden 2024 alkupuolella World Happiness Report uutisoi:Suomi on maailman onnellisin maa – Seitsemäs vuosi peräkkäin”. Miten se on mahdollista? Mediat ovat nykyään täynnä kirjoituksia lasten, nuorten ja nuorten aikuisten mielenterveydestä, masennuksesta, burnouteista, bulimiasta, psykoottisista sairauksista, alkoholin- ja huumeidenkäytöstä, käytöshäiriöistä, rikollisuudesta, väkivaltaisuudesta jne.

Huolissaan ovat paitsi vanhemmat, myös terveydenhoidon asiantuntijat, opettajat ja lastenhoitajat. On tullut yllättävä mielenterveyden murros kaikkien muiden ”murrosten” lisäksi kuten työn murros, digimurros, rahoitusalan murros, energiamurros, median murros, ilmastomurros, ekologiamurros, verotuksen murros jne.

Tosin ”verotuksen murroksesta” ei vielä puhuta juuri mitään. Kaikilla niillä ”murroksilla” on ollut vaikutusta myös aikuisten ja erityisesti lasten köyhyyteen ja mielenterveyden murrokseen.

Kuvateksti: Pelastakaa lapset / Lapsen ääni 2023raportti: Lapsiperheköyhyys vaikuttaa lasten mielenterveyteen ja ahdistukseen.

Jos haluat katsoa graafin sekin käy blogini linkiltä:

 

Pelastakaa lapset Lapsen ääni 2023 raportti kertoo: Yhä useamman lapsen arki on kriisissä Suomessa. Vuoden 2023 Lapsen ääni -kyselyssä kysyimme lapsilta (13–15-vuotiaita) ja nuorilta perheiden taloudellisesta tilanteesta ja lasten hyvinvoinnista.

 Ruoanpuute on kasvussa, yhä useampi lapsi kokee nälkää Suomessa. Vuoden 2023 kyselyssä kaikista vastaajista 2 % ja pienituloisista jopa 14 % koki ruoanpuutetta kotona. Ruoan lisäksi lapset kertovat perheidensä säästävän myös muista asioista, kuten hygieniatuotteista (deodorantti, kuukautissuojat), talvivaatteista, laitteista, liikkumisesta (polttoaine, julkisen liikenteen liput) sekä asunnon lämmityksestä ja vedestä.

Kuvateksti: Suhteellinen köyhyys ja eriarvoisuus alkoi jo 90-luvun laman jälkeen. Varsinkin, jos sitä mitataan köyhyysasteen eri määritelmillä.

Jos haluat katsoa graafin sekin käy blogini linkiltä:

 

30 % pienituloisten perheiden lapsista kertoi joutuneensa lopettamaan maksullisen harrastuksen, koska perheellä ei ole siihen enää varaa. rahan puutteen vuoksi heillä ei ole esimerkiksi mahdollisuutta viettää vapaa-aikaa kavereiden kanssa (25 %), käydä konserteissa, elokuvissa tai ravintoloissa (34 %) tai järjestää esimerkiksi syntymäpäivä- tai rippijuhlia (30 %). 76 % pienituloisten perheiden lapsista kertoo, ettei perheellä ole varaa lomailla yhdessä.

Taloudelliset vaikeudet aiheuttavat lapsille huolta, ahdistusta, jännitystä, pelkoa, syyllisyyttä, eriarvoisuutta, ärsytystä ja harmia. Lapset tuntevat olonsa eriarvoiseksi kavereihinsa nähden. Lapsuudessa koettu köyhyys voi johtaa pitkittyneisiin, jopa ylisukupolvisiin ongelmiin.

Lapsiköyhyyteen suurimpia syyllisiä ovat rikkaat, koska he eivät halua maksaa osuuttaan veroista. Mitä rikkaampia he ovat, sitä ahneempia veronkiertäjiä he myös ovat.

Kuvateksti: Lapsiköyhyyden lisääntymisen kustannukset kaatuvat sitten terveydenhuollon päänsäryksi.

Jos haluat katsoa graafin sekin käy blogini linkiltä:

 

EU Tax Observatory -tutkimuslaitoksen mukaan miljardöörien todellinen veroaste on huomattavasti alhaisempi kuin monilla vähemmän ansaitsevilla veronmaksajilla.

Tutkimuslaitos ehdottaa, että miljardööreille tulisi asettaa maailmanlaajuisesti edes kahden prosentin varallisuusvero. Laitoksen selvityksen mukaan sillä voitaisiin kerätä vuosittain 250 miljardia dollaria eli noin 236 miljardia euroa.

Tutkimuslaitoksen mukaan vero kerättäisiin vuosittain noin 2 800 miljardööriltä. Heidän yhteenlaskettu varallisuutensa on noin 13 biljoonaa dollaria eli noin 12,3 biljoonaa euroa. ’Tutkimuslaitoksen selvityksen mukaan miljardöörien efektiivinen veroaste on vain 0–0,5 prosenttia. Esimerkiksi Yhdysvalloissa veroaste on miljardööreille lähes 0,5 prosenttia ja nolla Ranskassa. Efektiivisellä veroasteella tarkoitetaan tosiasiassa maksuun pantujen verojen suhdetta tuloihin.

Ei ihme, että lapsiköyhyys lisääntyy Yhdysvaltojen lisäksi kaikkialla. Maassa uskottiin pitkään siihen, että rahat valuvat lopulta rikkailta kaikille. Nyt kärsivällisyys on loppunut. Liittovaltion tila -puheessaan presidentti Joe Biden ehdotti yrityksille 21 prosentin ja miljardööreille 25 prosentin minimiveroa. Suomessa Orpo vain lisää lapsiköyhyyttä.

 

 

 

Ei ihme, että valtioiden verotulot eivät riitä missään yhteiskunnan peruspalveluihin myöskään Suomessa. Lastenpsykiatrit näkevät työssään yhä useammin huonosti voivia lapsia, sanoo lastenpsykiatrian professori, Eeva Aronen. Lastenpsykiatrisen erikoissairaanhoidon lähetteiden määrä on kasvanut koko maassa.

Yksi tärkeimmistä nuorten elämään vaikuttavista tekijöistä on jokaisen lapsen käteen ”liimautunut” kännykkä. Uutismedian liiton tutkimuksen mukaan jopa 49 prosenttia 13–18-vuotiaista kertoo Tiktokin olevan heidän pääasiallinen uutisten lähteensä.

Tiktokin äärimmäisen koukuttava, jatkuva kuvavirta sekoittaa kaoottisesti keskenään hupivideot, elämän muuttavat niksit, pötypuheen, älyvapaat, jopa vaaralliset, haasteet, itsetuhoisuutta ja epärealistisia kauneusihanteita ruokkivat sisällöt, politiikan ja uutiset.

Kuvateksti: Digitalisaatio on muuttanut myös lasten (ja myös aikuisten) käyttäytymistä entistä lyhytjännitteisemmäksi ja siitä on tullut ”digitaalista huumetta”.

Jos haluat katsoa graafin sekin käy blogini linkiltä:

 

Kaavio näyttää kärjistäen, kuinka hitaasta perinteisestä kulttuurista siirryttiin ensin nopeaan moderniin – urheilun harrastamisesta sen katsomiseen – ja siitä edelleen dopamiiniaikaan. Siinä urheilu muuttui vedonlyöntivetoiseksi, journalismi sanomalehdistä multimedian kautta klikinkalasteluksi, elokuvat lyhyiksi keloiksi, käsinkirjoitetut kirjeet pikaviesteiksi ja avioliitot Tinder-suhteiksi.

Elämysaddiktiosta on tullut häijy umpikuja. Puolet maailman kymmenestä arvokkaimmasta yhtiöstä perustaa liikeideansa siihen, että digitaalinen riippuvuutemme niistä syvenisi, kirjoittaa HS:n taloustoimittaja Juha-Pekka Raeste. se tiivistää jotain olennaista ajastamme.

Lapsillemme digitalisaatiosta on on tullut huumetta. Uutismedian liiton tutkimuksen mukaan jopa 49 prosenttia 13–18-vuotiaista kertoo Tiktokin olevan heidän pääasiallinen uutisten lähteensä. Tiktokin äärimmäisen koukuttava, jatkuva kuvavirta sekoittaa kaoottisesti keskenään hupivideot, elämän muuttavat niksit, pötypuheen, älyvapaat, jopa vaaralliset, haasteet, itsetuhoisuutta ja epärealistisia kauneusihanteita ruokkivat sisällöt, politiikan ja uutiset. Siinä menevät puurot vellit ja pää sekaisin.

Ei ihme, että Suomen Pisa-tulokset ovat huonontuneet jatkuvasti. Somen erilaiset vihapuheita sisältävät ”pulinapalstat” kertovat siitä, että sama ongelma vaivaa myös aikuisia. Somea käyttävät lähes puolet suomaisista ja kaikkia medioita tuijotettiin yhteensä lähes 10 tuntia päivässä.

Jos haluat katsoa graafin sekin käy blogini linkiltä:

 

Digitalisaatio ei ainoastaan vaikuta kielteisesti lapsiin, vaan vielä pahemmin työpaikkoihin, tulonjakoon, demokratiaan ja yhteiskunnan verotuloihin. Näistä uhkista eivät meidän huippuekomistimme vieläkään varoittele vaan vaativat vain digitalisaatiota lisäämään tuottavuuden kasvua kilpailukyvyn lisäämiseksi ja vauhdittamaan talouskasvua.

Lasten tunne-elämän ja käyttäytymisen ongelmien vuoksi apua ­hakevien perheiden määrä on kasvanut voimakkaasti. Lastenpsykiat­risen erikoissairaanhoidon lähetteiden määrä on kasvanut koko maassa. Esimerkiksi HUS-alueella määrä on kaksinkertaistunut vuosina 2009–2017. Muutoksia eivät tunnu selittävän pelkästään mielenterveysongelmien parempi tunnistaminen tai psyykkiseen sairastamiseen liittyvän leimautumisen väheneminen.

Lastenpsykiatrit näkevät työssään yhä enemmän ja yhä huonovointisempia lapsia. Samaan ongelmaan liittyviä hätähuutoja kuuluu muun muassa lastensuojelusta ja kouluista. Lasten ja erityisesti nuorten ­sijoitukset kodin ulkopuolelle ovat jatkuvasti lisääntyneet.

Viime vuosien aikana tehdyt poliittiset päätökset ja taloudelliset leikkaukset varhaiskasvatuksessa, kouluissa ja työelämässä ovat todennäköisesti vaikuttaneet lasten ja perheiden hyvinvointiin. Yhteiskunnan muutokset näyttävät lisänneen vanhempien kiirettä ja kuormitusta sekä perheiden yksinäisyyttä.

Kuvateksti: Yhteiskunnan muutoksista tärkeimpiä on eriarvoisuuden lisääntyminen, köyhien köyhtyminen ja ostovoiman hiipuminen jolloin talous ei enää kasva.

Jos haluat katsoa graafin sekin käy blogini linkiltä:

 

Kotona, päivähoidossa ja koulussa tarvitaan riittävästi ­aikuisia, koska osa lapsista tarvitsee lähes jatkuvaa vierellä oloa. Lastenpsykiatrinen erikoissairaanhoito ei voi korvata tällaista lapsen arkielämän puitteissa tarvittavaa tukea. Jos ­tähän tarpeeseen ei vastata, paraskaan terapia tai lääkehoito ei riitä.

Tiedetään myös, että riittävällä lapsuusiän ongelmien tuella voidaan vähentää aikuisiän mielenterveysongelmia. Nyt on havahduttava selvittämään, millaisia lasten ja perheiden psyykkistä pahoinvointia lisääviä muutoksia yhteiskunnassamme on tapahtunut toteaa Aronen.

Myös psykiatrilääkäri Miila Halosella on ollut vuosia aitiopaikka nuorten elämään. Nuorisopsykiatrian klinikan suljetun osaston lääkärinä hän näkee ahdistusta, anoreksiaa, burnouteja ja viiltelyä. Hän on todennut: ”Nuorilla on hätä!” Halonen työskentelee Tampereen yliopistollisen sairaalan nuorisopsykiatrian klinikan suljetulla osastolla. Siellä hän näkee jäävuoren huipun siitä, millaista nuorten pahoinvointi tänä päivänä on.

Nuorten saamien lähetteiden määrä on kasvanut räjähdysmäisesti viidessä vuodessa, ”Se on jotain aivan käsittämätöntä. Tilastoja katsoessa lähetteiden määrässä on ollut lähes pystysuora nousu. Sen täytyy tarkoittaa, että perustasolla hätää on vielä monin verroin enemmän, koska suurin osa hoidetaan siellä.”

 Myös kouluterveyskyselyt kertovat, että nuoret kokevat voivansa huonommin. Vuosi vuodelta kyselyssä on näkynyt yhä enemmän masennusta, Halonen mainitsee.

 Kuvateksti: Köyhien perheiden lapset voivat huonommin kuin hyvätuloisten jälkipolvi.

Jos haluat katsoa graafin sekin käy blogini linkiltä:

 

”Kyllä siinä täytyy olla isosta ilmiöstä kyse, jos kasvava joukko nuoria ajattelee, ettei tässä maailmassa pärjää. Jotain villiä on nyt tapahtumassa, kun kaikki palveluntarjoajat ovat täynnä ja jonot pitkiä, eikä mikään raha täytä tarvetta.” Sama tilanne on koko Suomessa. ”Tampereella avataan nyt uusi osasto, kun meillä on niin täyttä. Se on tietysti hyvä, mutta toisaalta se tuntuu vain tulipalon sammuttamiselta.”

 Iso osa potilaista on itsetuhoisia nuoria, joilla on taustalla ahdistusta ja masennusta. Ne ovat nuorten yleisimmät diagnoosit. ”Onneksi nuoret tekevät kuitenkin vähän itsemurhia. Monet uhkailevat sillä, mutta harvoin se päätyy teoksi asti. Se on helpotus.”

 Osastolla on myös nuoria, jotka ovat saaneet burnoutin. Ylisuorittajia, jotka ovat kaatuneet suorilta jaloilta maahan. ”He ovat suorittaneet koulua ja harrastuksia, kunnes ne ovat ylittäneet kestokyvyn. 15 vuoden iässäkin voi saada burnoutin, nuorilla riski on jopa suurempi kuin aikuisilla. Stressinsietokyky on taito joka opitaan, nuorilla se on vasta kehittymässä.”

 Joillakin viiltely on niin pinttynyt tapa, että he puhuvat riippuvuudesta ja pakosta. ”Se on tapa tai addiktio, eikä siihen ole kikka kolmosta.

Kuvateksti: Peruskoululla ei enää riitä mihinkään ja maisterin paperitkaan eivät takaa enää automaattisesti työpaikkaa – ainakaan odotusten mukaisella palkkatasolla.

Jos haluat katsoa graafin sekin käy blogini linkiltä:

 

Halosta huolettaa se, että jotkut uudistukset ovat olleet nuorten kannalta selvästi huonoja. Sellainen on esimerkiksi korkeakoulujen ensikertalaiskiintiö. Akateeminen urakaan ei ole tärkein, hän muistuttaa. ”Nykyään on jo preppauskursseja lukioon! Peruskoulusta asti on suorittamisen eetos, eikä mikään tunnu riittävän.”

Siihen, miksi osa nuorista oirehtii niin paljon, ei Halosellakaan ole vastausta. Hänen mielestään nyt kannattaisikin lyödä monta viisasta päätä yhteen. Halonen ehdotti hiljattain esihenkilölleen, että pidettäisiin iso pyöreän pöydän seminaari, johon kutsuttaisiin lääkäreitä, lastensuojelun väkeä, kulttuurintutkijoita ja monta muuta tahoa. ”Jokainen voisi vuorollaan kertoa, miltä nuorten ongelmat näyttävät heidän taskulamppunsa valokiilassa. Mistä tämä kaikki johtuu?”

”Suurin osa tämänhetkisistä potilaista on hyvinkin toimeentulevista kahden vanhemman perheistä, eikä heillä ole taustalla isoja traumoja. Ilmeisesti aktiiviset, (ja varakkaat) tiedostavat vanhemmat etsivät ja saavat lapsilleen avun.” Mitä sitten tapahtuu muiden perheiden ahdistuneille nuorille? Tätä Halonen on pohtinut.

Kuvateksti: Perheiden tulo- ja koulutustasolla on selviä vaikutuksia lasten mielenterveyteen.

Jos haluat katsoa graafin sekin käy blogini linkiltä:

 

Kysymykseen ”mistä kaikki johtuu” on tuoreita tutkimustuloksia. Mielenterveys­ongelmat lisääntyvät, kun tulotaso laskee – ”Jokainen sata euroa on lisää omaan hyvinvointiin”.

Valtamedia Hesarin pääkirjoitustoimittaja Paavo Rautio on tyystin toista mieltä referoi omien näkemystensä tueksi uusliberalistisia taloustieteilijän Bengt Holmströmin näkemyksiä. Yksilön kokemat ongelmat ja vaivat ovat yhteiskunnan, järjestelmän tai rakenteiden aiheuttamia. Suomea vaivaa ”liiallinen” valtion riippuvuus eli liika yhteiskunnan paapominen passivoi nuoria.

Kummallista, että Rautio unohtaa tyystin, että jo yli 30 vuotta Suomea on vaivannut rakenteellinen työn puute, Nuoret joutuvat nykyään kilpailemaan jopa nollatuntisopimuksista tosissaan. Kaksi onnekasta valittiin hiljattain ns. ”paskatyöpaikkoihin” yli 2 100 hakijan joukosta. Toinen (oli ”maailmanmestari”) joka valittiin varastotyöntekijäksi pakkaamaan yli 1 400 hakijan joukosta (3 pääsi) vain osa-aikaiseksi ”takuusopimuksella” (vähintään viisi viikkotuntia, 20×10€)=200€/kk).

 Toinen taas pääsi elokuvateatteriin aulatyöntekijäksi ja siivoojaksi yli 700 hakijan joukosta (neljä pääsi) ”nollatuntisopimuksella”. Palkkataso tietenkin minimi (alle 10€/h) jolloin näillä tarjotuilla työtunneilla ei enää elä. Rautiolla ei tunnu olevan pienintäkään käsitystä nuorten nykyisestä työelämästä ja heidän ”paapomisestaan”.

Rautio ei ole lukenut edes Hesarin oman toimittajan Roosa Wellingin kirjoituksia nuorten työnhakijoiden ”paapomisesta”. Raution asenteet heijastelevat uusliberalististen ekonomistien vahoja uskomuksia: ”Ota itseäsi niskasta kiinni. Sen kun vaan menet paikan päälle, kättelet ja katsot silmiin. Kyllä hyville tekijöille aina töitä löytyy”.

”Paskatyöpaikan saamiseksi nuori joutuu ensin läpäisemään Baronan nelivaiheisen rekrytointiprosessin. Siihen kuului hakemuskirjeen ja ansioluettelon lähettäminen, videokysymyksiin vastaaminen, henkilökohtainen puhelin­haastattelu ja lopulta vielä ryhmähaastattelu. Aikaa tuhraantuu sadoille pyrkijöille useampi viikko.

Kuvateksti: Kun markkinatalous ei enää tuota kunnollisia työpaikkoja, nuoret joutuvat tyytymään ns. ”paskatyöpaikkoihin”, joilla ei enää elä.

Jos haluat katsoa graafin sekin käy blogini linkiltä:

 

Jättitutkimus suomalaisista vahvistaa, että hyvä sosioekonominen asema suojaa mielenterveyden häiriöiltä. Mitä enemmän ansaitsee, sitä pienempi riski on niihin sairastua. Tutkimuksessa seurattiin kaikkia vuosina 1966–1986 syntyneitä suomalaisia. Heitä on melkein 1,3 miljoonaa

Suomalaisen tutkimuksen julkaisi Journal of Epidemiology & Community Health -tiedelehti. Tarkoitus oli selvittää, miten oma työllisyystilanne, tulot ja koulutus kolmekymmentävuotiaana ennustavat diagnoosia myöhemmällä iällä. Kaikkiaan seurannan aikana joka neljäs oli saanut aikana jonkin mielenterveysdiagnoosin.

Mukana tarkastelussa olivat mielialahäiriöt, kuten masennus, ahdistushäiriöt, psykoottiset sairaudet ja päihdehäiriöt. ”Mielenterveyden häiriöthän ovat todella yleisiä, mikä ei välttämättä julkisessa keskustelussa aina tule ilmi”, kertoo Helsingin yliopiston tutkija Christian Hakulinen, yksi tutkimuksen tekijöistä.

Vaikka joka neljäs oli saanut diagnoosin jostain mielenterveyshäiriöistä, todellisuudessa häiriöitä on paljon suuremmalla joukolla. Tutkimuksessa nuorimpia ikäluokkia pystyttiin seuraamaan vasta niin vähän aikaa, ettei heille ehtinyt kertyä diagnooseja. Kaikkein nuorinta ikäluokkaa ehdittiin seurata vain vuoden ajan. Niinpä tukijat laativat aineistostaan tilastollisen mallin. Se arvioi riskiä sairastua mielenterveyshäiriöihin siinä tapauksessa, että kaikkia olisi ehditty seurata yhtä kauan, 52 vuoden ikäiseksi asti.

Malli paljasti, että hätkähdyttävän moni saa elämänsä varrella jonkin mielenterveysdiagnoosin. Myös sosioekonomiset erot sairastumisessa ovat suuria. Analyysi osoitti esimerkiksi sen, että kolmekymppisenä pelkän peruskoulun varassa olevilla on 58 prosentin riski sairastua myöhemmin johonkin mielenterveyshäiriöön Korkeasti koulutetuilla riski on taas 36 prosenttia.

Kolmekymppisenä pienituloisimpaan viidennekseen kuuluvilla riski on peräti 63 prosenttia, kun se hyvätuloisimmalla viidenneksellä vain 25 prosenttia. Sairastumisriski muuttuu tasaisesti tulojen tai koulutuksen mukaan. ”Mitä enemmän tienaat, sitä pienempi riskisi on myöhemmin sairastua. Tai mitä korkeampi koulutus sinulla on, sitä pienempi on riski ”, Hakulinen sanoo.

Hänen mukaansa sosioekonomisten tekijöiden voima on melko suuri. ”Keskeinen ajatus tämän tutkimuksen taustalla on, että alhaisessa sosiaalisessa asemassa on enemmän stressitekijöitä ja vähemmän resursseja vastata näihin stressitekijöihin.” Syyn ja seurauksen suhde toimii myös toisin päin. Mielenterveyden ongelmat johtavat herkemmin huonompaan sosioekonomiseen asemaan.

 Aiemmassa tutkimuksessa Hakulinen työtovereineen havaitsi, että mielenterveyden häiriöt alle 25-vuotiaana ovat vahvassa yhteydessä huonompaan asemaan työmarkkinoilla myöhemmin.

Kuvateksti: Nykyisessä digimaailmassa kaikkien ”eväät” eivät riitä nykyisen työelämän tarpeisiin. Heille on tullut vakavaksi kilpailijaksi maahanmuuttajat, jotka tekevät matalapalkkaisia epätyypillisiä töitä lähes millä palkalla tahansa kunhan saavat oleskeluluvan.

Jos haluat katsoa graafin sekin käy blogini linkiltä:

 

Mitä sitten tehdä sille, että ongelmat kasaantuvat pienituloisille ja matalasti koulutetuille? Hakulisen mukaan jos tähän halutaan puuttua, pitäisi kaventaa sosioekonomisia eroja tai sitten kohdistaa erityistä tukea juuri matalan sosiaalisen aseman ihmisille.

Nuoret eivät tarvitse armahdusta keskeneräisyydestä vaan tehokkuuden maailmasta. Yhteiskunnassa tulee vahvistaa rakenteita, jotka mahdollistavat levollisen nuoruuden. Tehokkuutta ja tuloksia ihannoiva puheenparsi on iskostunut niin syvälle, että siitä on tullut uusi normaali, oletus, jonka pohjalta yhteistä elämää järjestetään ja suunnitellaan.

Jatko-opintojen suunta on tiedettävä jo varhain, kilpailu opiskelupaikoista alkaa yhä aikaisemmin. Kun sekä ensikertalaisuudesta että nopeasta valmistumisesta palkitaan, tulee yhteiskunnan viesti selväksi: mitä tehokkaammin suoriudut eteenpäin ja työelämään, sen parempi.

 Kuvateksti: Kaikki ekonomistit ja poliitikot vaativat työttömille ainakin ammatillista koulutusta. Sekään ei takaa enää heille automaattisesti työtä. Tohtoreitakin on 1 300 työttömänä (2023).

Jos haluat katsoa graafin sekin käy blogini linkiltä:

 

Lieka nuorten elämässä on vedetty liian tiukalle. Näin ei voi jatkua, on todennut Turun arkkihiippakunnan piispa Mari Leppänen. Sen sijaan että auttaisimme nuoria selviytymään kohtuuttomien odotusten viidakossa, meidän on kyseenalaistettava myös kohtuuttomat odotukset. Nuoret ja nuoret aikuiset tarvitsevat rauhaa ja tukea kasvulleen. Nähdyksi tuleminen, läsnäolo ja vuorovaikutus ovat ihmisen perustarpeita. Ihminen kaipaa yhteyttä toiseen läpi elämänsä.

Toiset pärjäävät aina paremmin kuin toiset. Mutta he, jotka eivät kestä, kantavat harteillaan taakkoja. Tehokkuuden vaatimus on hiipinyt myös sinne, minne se ei kuulu. Muutos on ollut nopeaa. Tarvitsemme pysähtymistä ja koko elämäntapamme arvioimista, jotta emme ajaudu tilanteeseen, jossa luonnon lisäksi käytämme loppuun myös arvokkaimman: itsemme sekä lapset ja nuoret, toteaa piispa.

Ekonomistit eivät tällaisista moraalisaarnoista pidä. Onneksi yksi poikkeus on ollut. Entinen uusliberalisti ja nykyinen keynesläinen Sixten Korkman oli haastateltavana Perjantai-illassa otsikolla: Kenen syytä köyhyys on? Hän jopa uskalsi kritisoida köyhiin kohdistuvaa Petteri Orpon leikkauslinjaa. Hän totesi: ”Perheiltä leikkaaminen on tyhmää politiikkaa, josta erityisesti lapset kärsivät”. Hän totesi myös, että erilaiset säästöt voivat viedä pienituloiselta yksinhuoltajaäidiltä yhteensä jopa 500 euroa kuukaudessa.

Masennus vie työkyvyn yhä useammalta, vaikka samalla suomalaiset ovat onnellisempia kuin koskaan, sanoo eläkeyhtiön ylilääkäri Jan Schugkin – Muuttuiko työelämä vai ajatus jaksamisesta? Masennus näyttää olevan tänäkin vuonna suuri syy niin työpaikkojen sairauspoissaoloihin kuin työkyvyttömyyseläkkeisiinkin.

Myös selityksiä työkyvyttömyyden kasvun syistä on kymmenittäin. Kyse on monitahoisesta ilmiöstä. Yksi puhuu suorituspaineiden kasvusta, toinen siitä, että tavallisia elämänilmiöitä luokitellaan sairauksiksi. Kolmas panee epävarmuuden kasvun globalisaation ja ilmastonmuutoksen piikkiin toteaa Schugkin.

 Kuvateksti: EU-maissa työvoiman ulkopuolella olevia NEET-nuoria on todellisuudessa Suomeakin enemmän koska nuorten sosiaaliturva on siellä heikompi.

Jos haluat katsoa graafin sekin käy blogini linkiltä:

 

Nuoria vaivaa myös ns. ”ylivilkkaus” eli adhd-keskittymishäiriö. Suurimmalla osalla opiskelijoista vaikeuksien ensisijaiseksi syyksi osoittautuu jo alkukartoituksessa jokin muu kuin adhd. Esimerkiksi masennus, ahdistuneisuushäiriöt ja päihdeongelmat vaikeuttavat keskittymistä ja arjesta selviytymistä.

Nyt se on myös aikuisten ongelma. Vuonna 2022 aikuisia lääkekorvausten saajia oli jo yli 43 000. Käypä hoito -työryhmän puheenjohtaja Anita Puustjärven mielestä jo perusasiat ovat monella pielessä: moni nukkuu ja liikkuu aivoterveyden kannalta aivan liian vähän, syö epäterveellisesti ja käyttää liikaa päihteitä.

Miten yhteiskuntaa tai työelämää pitäisi muuttaa, että aivomme pärjäisivät paremmin? Pitäisi ymmärtää, että ihminen ei ole kone, vaan meillä on rajat”, sanoo psykiatrian erikoislääkäri Tapani Vuola. Hänen mukaansa työelämässä pitäisi hyväksyä, että kaikki eivät ole yhtä tehokkaita, ja joustaa sen mukaan.

 Lääkkeeksi hän ehdottaa rauhallista arkiliikuntaa, riittävästi vapaa-aikaa ilman televisiota ja podcasteja. ”Voisiko vaikka jättää puhelimen laukkuun, kun tulee töistä”, hän ehdottaa mielialalääkkeiden tilalle.

Pahoissa vaikeuksissa olevia nuoria pompotellaan kahden luukun loukussa. Mielenterveys- ja päihdeongelmaiset nuoret eivät saa apua ensimmäiseenkään ongelmaan ennen kuin toinen ongelma on ratkaistu. Päihdeongelmaista nuorta ei huolita mielenterveyspalveluiden pariin ennen kuin hänen päihdeongelmansa on ratkaistu. Päihdepalveluista nuori työnnetään mielenterveyspalveluihin, sillä systeemi pitää mielen sairautta juurisyynä, joka pitää hoitaa ennen päihdeongelmaa.

 Sama rautalankaversiona: mielenterveyden ongelmat aiheuttavat päihdeongelmia, päihdeongelmat aiheuttavat mielenterveyden ongelmia. Tämä kahden muuttujan yhtälö tuntuu olevan liian vaikea ratkaistavaksi, koska apua hakevia nuoria pompotellaan edestakaisin kahden luukun välisessä mustassa aukossa. Ping-pong, pong-ping.

 Kuvateksti: Opiskelijoiden oppimistuloksia ja työelämän vaatimuksia yritetään ylläpitää ja parantaa erilaisilla mielialalääkkeillä joiden käyttö on lisääntynyt huolestuttavasti.

Jos haluat katsoa graafin sekin käy blogini linkiltä:

 

Nämä adhd-lääkityksen saajat ovat vain pieni osa suomalaisista, jotka sinnittelevät yhä kovempia vaatimuksia ja osaamista vaativassa työelämässä. Erilaisia mielialapillereitä ja muita ”doupingeja” käyttäviä suomalaisia on jo yli puoli miljoonaa.

Vaikka nykynuorista jo 40 prosenttia suorittaa akateemisen loppututkinnon, poliitikot ja ekonomistit vaativat jatkossa, että puolet nuorista pitäisi saada yltämään siihen, vaikka nykyinenkin vaatimustaso tuottaa jo mielenterveysongelmia (rahkeet ei enää riitä). Gaussin käyrän vasemman laidan kulkijoille ei ole työelämässä enää käyttöä.

Vaikka Suomi ja valtamediat ovat hehkuttaneet Suomen olevan ”maailman onnellisin kansa”, nuorille tuleva työelämä näyttäytyy epävarmalta ja pelottavalta epätyypillisten pätkä- ja osa-aikatöiden viidakolta. Tai sitten pakkoyrittäjiksi. Kirjoitin siitä muutama vuosi sitten otsikolla: Suomalaisetko maailman onnellisin kansa?

Kummallista, että suomalaiset lapset ovat tuuliajolla näin ”onnellisessa” maassa! Vähän aikaa sitten julkaistiin Lasten ja nuorten säätiön sekä ohjelmisto- ja palveluyritys Tiedon teettämä kyselytutkimus, jossa selvitettiin nuorten käsityksiä ”työn murroksesta”, tulevaisuuden työmarkkinoista ja työllistymiseen vaikuttavista tekijöistä.

 Tutkimus tehtiin keväällä 2018 ja siihen vastasi 3 033 yläkouluikäistä eli 13–16 -vuotiasta nuorta, jotka vasta valmistautuivat työelämään. Pelko nykymuotoisten töiden katoamisesta heijastuu myös nuorten ammattihaaveisiin. Puolet kyselyyn vastanneista on epävarmoja siitä, mitä työtä haluaa tehdä tulevaisuudessa. Lapset näkevät tulevaisuuden paremmin kuin Suomen huippuekonomistit.

Tämä on ymmärrettävää, sillä ammatteja katoaa nyt nopeasti, sanoo tilastotutkija Sami Myllyniemi Nuorisotutkimusseurasta. Kaksi kolmasosaa nuorista uskoo tekoälyn korvaavan ihmisen tekemän rutiinityön tulevaisuudessa. Toisaalta kaksi kolmasosaa tekisi töitä mieluummin ihmisen kuin tietokoneen kanssa.

Hänen mukaansa yläkouluikäisten nuorten käsitykset tulevaisuuden työelämän epävarmuudesta heijastelevat Nuorisobarometrin nuorten aikuisten vastauksia. Neljäsosa yläkouluikäisistä ei ole varmoja siitä, löytävätkö he töitä tulevaisuudessa. Myllyniemen mukaan epävarmuus on globalisaation lieveilmiö.

Kuvateksti: Lapsetkin ovat paremmin teknologian vaikutuksista työelämään kuin suomalaiset talousprofessorit.

Jos haluat katsoa graafin sekin käy blogini linkiltä:

 

Kaikki ekonomistit ja poliitikot vaativat lisää koulutusta ja koulutuspaikkoja jotta ”työvoimapulasta” selvittäisiin ja ”työperäistä maahanmuuttoa” lisättäisiin. Tässä kouriintuntuva tuore esimerkki Hesarin Mielipide-sivulta jossa varttuneempikin ”nuori” kertoo kokemuksistaan työnhaussa:

”Työ on paras sosiaaliturva. Ajattelen työn olevan terveen, aikuisen ihmisen velvollisuus yhteiskuntaa kohtaan.

Jäin työttömäksi neljä vuotta sitten. Määräaikaista työsuhdettani ei jatkettu ja tilalleni palkattiin joku toinen. Aloin hakea uutta kokoaikatyötä ja haen sitä edelleen. Olen alle nelikymppinen ja terve. Minulla on kaksi korkeakoulututkintoa ja monipuolista työkokemusta. En roiski työhakemuksia sinne tänne, vaan haen niitä avoimia tehtäviä, joita pidän itselleni soveltuvina. Olen hakenut myös omaa koulutustasoani alempia paikkoja. Teen hakemukset aina huolellisesti ja soitan rekrytoijalle ilmaistakseni kiinnostukseni.

Reilun vuoden työttömyyden jälkeen onnistuin saamaan pienipalkkaisen osa-aikatyön, jota teen edelleen. Tuolloin ajattelin, että mikä tahansa työ auttaisi minua pääsemään elämässäni eteenpäin ja saamaan paremman työpaikan.

Reilun kahden vuoden työttömyyden jälkeen pääsin pariin työhaastatteluun. Ensimmäisessä haastattelussa minulta kysyttiin, mitä tekisin osa-aikatyön suhteen, jos saisin hakemani paikan. Vastasin jatkavani sitä mahdollisuuksien mukaan. Näin osoitin olevani ahkera työntekijä. En saanut paikkaa, mutta sain palautetta, jonka mukaan olisi parempi keskittyä vain yhteen työhön.

Pääsin toiseen haastatteluun. Taas minulta kysyttiin osa-aikatyöstä. Vaihdoin taktiikkaa ja kerroin etsiväni kokoaikatyötä, johon haluaisin keskittyä. En saanut taaskaan paikkaa, mutta nyt sain palautetta, että vaikutti siltä, että halusin vain päästä osa-aikatyöstä eroon. Kuka ei haluaisi päästä osa-aikaisesta parin sadan euron tienestistä keskipalkkaiseen kokoaikatyöhön?

Uuden hallituksen aloittaessa on puhuttu paljon työttömistä ja työttömyydestä. On toki puhuttu aiemminkin. Parempiosaisten äänellä työttömät on leimattu laiskoiksi työnvieroksujiksi, jotka mielellään elävät tukien varassa. Uskon, että tämä on vaikuttanut työnantajiin: työttömiä ei haluta kutsua työhaastatteluihin, vaan avoimet työpaikat menevät usein työnvaihtajille.

Hallitus aikoo kannustaa minua kokoaikatyöhön leikkaamalla työttömyysetuuttani ja poistamalla työttömyysturvan suojaosan, jonka turvin olen voinut ansaita parin satasen kuukausittaisen lisäansion. Nykyisessä työsuhteessani minulla ei ole mahdollisuutta muuttaa osa-aikatyötä kokoaikatyöksi. Minun ei siis kannata tehdä osa-aikatyötä enää yhtään. Olen kannustinloukussa. Aiemmin en ollut.

Ajattelen työn olevan parasta sosiaaliturvaa ja terveen, aikuisen ihmisen velvollisuus yhteiskuntaa kohtaan. Minäkin haluaisin olla veroja maksava kansalainen, jolla on normaalit tulot, palkallinen kesäloma ja tunne työyhteisöön kuulumisesta. Siksi jatkan työnhakua.

Työttömyys on hirvittävää myrkkyä itsetunnolle ja mielialalle. Se lannistaa ja katkeroittaa, saa tuntemaan itsensä toisen luokan kansalaiseksi. Siksi toivoisin kuulevani muun muassa päättäjiltä aidosti kannustavaa puhetta ja kannustavia uudistuksia – ja saavani kutsun työhaastatteluun.

Ja teitä, jotka kehotatte työttömiä vain menemään töihin, pyytäisin kertomaan, missä ovat ne työpaikat, joihin voi vain mennä. Minä en ole sellaista vielä löytänyt”.

Tämä ”Työ on paras sosiaaliturva” mikä aloitti tämän koulutetun työttömän epätoivoisen purkauksen, on ollut vuosikausia kokoomuslaisten vakioneuvo työttömille. Vastaavanlaiselle valitukselle koulutetulle A-studion insertissä Ben Zyskowicz totesi televisio-ohjelmassa tylysti, että menisi tuokin maisteri töihin.

 

Kuvateksti: Palvelualojen ns. ”paskatyöpaikat” ovat pääasiassa ns. ”nollatuntisopimuksia” joita nuorille tarjotaan askeleena ”parempiin” töihin.

Jos haluat katsoa graafin sekin käy blogini linkiltä:

 

Kokoomuslaisille köyhyys on vieras asia. Köyhyydestä puhuvat yleensä muut kuin köyhät. Hesari teki muutama vuosi sitten köyhyydestä kyselyn. Köyhyys jätettiin kyselyssä ihmisten itsensä määriteltäväksi. Tilastokeskus pitää pienituloisena ihmistä, joka ansaitsee noin 60 prosenttia mediaanituloista – eli kuukausitulot jäävät alle 1 200 euron.

 HS:n lukijat kertovat, millaista on köyhän elämä: ”Kun lapsi kasvoi toppatakistaan, en voinut koko talvena ostaa rintaliivejä”, tilitti köyhä äiti.

HS:n köyhyyskyselyyn tulleet vastaukset voi tiivistää vaikka näin: yksinäisyys, kitkuttelu, nälkä, epävarmuus, epätoivo – ja joskus harvoin vielä toivo. Huolimylly siinä yksi osuva sana, jolla ihminen kuvasi köyhyyttään.

Nuorten mielenterveysongelmat liittyvät vahvasti myös tulevaan tulotasoon ja työttömyydestä johtuvaan köyhyyteen. Tämä ei ole vain suomalainen ongelma vaan yleismaailmallinen.

Yhdysvalloissa niin kutsutun Y-sukupolven, 1980-luvun lopulla ja 1990-luvun alkupuolella syntyneiden millenniaalien, tuloköyhyys on todellisuutta. Sen taustalla vaikuttaa palkkataso, joka alkoi jäädä tuottavuuden kasvusta jälkeen jo 1970-luvulla.

Yhdysvaltalaisten keskimääräiset tuntipalkat matoivat pitkään vuoden 1979 tasolla. Samalla korkeakouluopiskelu kallistui niin, ettei keskiluokkaisella perheellä välttämättä ollut enää varaa maksaa lapsensa koulutusta ilman, että he käyttivät taloaan opintolainan vakuutena.

Kuvateksti: Koska työntekijöiden palkkapotti ei enää kasva vaan digitalisaation tuottavuushyödyt menevä rikkaille, lapset eivät enää tavoita vanhempiensa tulotasoa vaikka heillä on parempi koulutustaso.

Jos haluat katsoa graafin sekin käy blogini linkiltä:

 

Meritokratia ei enää toimi. Vuonna 2017 julkaistussa tutkimuksessa ryhmä yhteiskuntatieteilijöitä havaitsi, että 1940-luvulla syntyneillä amerikkalaisilla oli 90 prosentin todennäköisyys ansaita 30 vuoden iässä enemmän kuin vanhempansa. 1980-luvulla syntyneillä tuo mahdollisuus oli pudonnut 50 prosenttiin.

Meritokratia ei enää toimi Suomessakaan. Koulutetutkaan eivät enää saa enää koulutustaan vastaavia töitä. Nuorten tulotaso taantuu. Jyväskylän yliopiston tietotekniikan professori Pekka Neittaanmäki kävi läpi Tilastokeskuksen tuottamaa dataa viime vuosikymmeniltä. Siinä on tutkittu erityisesti muutoksia ikäluokittain henkilöverotuloissa.

”Tutkimuksen perusteella alle 40-vuotiaat ovat tippuneet vanhempien työikäisten ikäluokkien keskimääräisten henkilöverotulojen kehityksen kyydistä”, Neittaanmäki sanoo.

Epävarmuus työllistymisestä kalvaa neljäsosaa yläkouluikäisistä nuorista. Tämä selviää Lasten ja nuorten säätiön sekä ohjelmisto- ja palveluyritys Tiedon teettämästä kyselytutkimuksesta, jossa selvitettiin nuorten käsityksiä työn murroksesta, tulevaisuuden työmarkkinoista ja työllistymiseen vaikuttavista tekijöistä.

Syitä meritokratian hiipumiseen Yhdysvallissa on useita, sanoo apulaisprofessori Robert Manduca. Yksi on talouskehityksen hidastuminen: Yhdysvaltojen bruttokansantuote ei kasva yhtä nopeasti kuin 1940- ja 1950-luvuilla. Toinen, merkittävämpi, syy on tuloerojen voimakas kasvu. Rikkaat pysyvät rikkaina ja rikastuvat entisestään, kun vähätuloisten varallisuus junnaa paikoillaan.

Kuvateksti: Digitalisaation tuottavuushyödyt menevät tietenkin niille, jotka laitteet ja koneet omistavat. Edes Suomen ”huippuekonomistit” eivät ole tätä humanneet.

Jos haluat katsoa graafin sekin käy blogini linkiltä:

 

Manducan mukaan on selvästi osoitettu, että tuloerojen kasvu ja matala absoluuttinen liikkuvuus – joka siis mittaa, kuinka paljon lapsi ansaitsee verrattuna vanhempiinsa – ovat suoraan yhteydessä toisiinsa. Keskustelua kuitenkin käydään siitä, onko tuloerojen kasvu oikeastaan varsinainen ongelma tai onko tuloerojen vähentäminen paras mahdollinen tapa lisätä sosiaalista liikkuvuutta.

Ongelma on tunnustettu myös presidentti Joe Bidenin hallinnossa. ”Sosiaalinen liikkuvuus on yhteiskunnassamme liian pientä. Ei ole olemassa mahdollisuuksien tasa-arvoa. Lapset eivät aloita samalta viivalta”, presidentin taloudellisten neuvonantajien ryhmän puheenjohtaja Cecilia Rouse sanoi Economist-lehden haastattelussa.

Forbesien perheellä on asunnosta ja opinnoista velkaa nyt yhteensä noin 300 000 dollaria eli noin 265 000 euroa. Päälle on vielä autolaina ja luottokorttivelka, kumpikin useita tuhansia. Kokonaissumma on suuri – varsinkin, kun elätettävänä on neljä lasta ja vain toinen vanhemmista käy töissä.

Eläketurvakeskuksen erikoistutkija Ilari Ilmakunnas arvelee, että yhdysvaltalaista keskustelua nuorten aikuisten heikosta tulokehityksestä on kopioitu länsimaihin Suomea myöten. ”Nuorista aikuisista on alettu puhua yleisesti vanhempiaan köyhempänä ikäpolvena (paitsi ne, jotka perivät omaisuuksia).

Ilmakunnas käsitteli vuonna 2019 hyväksytyssä väitöskirjassaan nuorten aikuisten taloudellisia vaikeuksia Suomessa. Hänen mielestään nuorten tulokehityksen kautta ei voi kertoa koko tarinaa siitä, kuinka hyvin heillä vanhempiinsa verrattuna menee taloudellisesti.

”Laskusuhdanteissa nuorten asema on vanhempia ikäluokkia huonompi. Heillä on enemmän määräaikaisia työsuhteita, ja he työskentelevät suhdanneherkemmillä aloilla kuin vanhemmat. Lisäksi vähäinen työkokemus voi vaikeuttaa nuorten työllistymistä laskusuhdanteessa.”

Suurten ikäluokkien jälkeisistä sukupolvista 1960-luvulla syntyneet ovat viimeisiä, jotka varttuivat jokseenkin vakaan talouskehityksen aikana. Talouskriisit alkoivat yleistyä länsimaissa 1980-luvun lopulta lähtien. Pankkikriisi 1990-luvulla ja vuoden 2008 finanssikriisi ovat muokanneet sukupolven, jonka suhde talouteen saattaa olla edellisiä sukupolvia pessimistisempi.

Kuvateksti: Nuoret joutuvat työkyvyttömyyseläkkeelle mielenterveydellisistä syistä kaksi kertaa useammin kuin keskivertokansalaiset.

Jos haluat katsoa graafin sekin käy blogini linkiltä:

 

Näin päästään lopulta sukupolvikokemuksen merkitykseen. THL:n tutkija Outi Sirniön mukaan nykypäivän nuoret aikuiset voivat kokea, ettei taloudellisesti turvatun aseman saavuttaminen onnistu heiltä enää samalla tavalla kuin se onnistui heidän vanhemmiltaan.

Nuorten voi myös olla vaikeampaa nauttia hyvän palkan mahdollistamista asioista, jos mieltä painaa pelko työpaikan menettämisestä seuraavassa taantumassa. ”Turvattomuuden kokemuksen lisääntyminen saattaa osaltaan selittää ajatusta sukupolvesta, jonka on aiempaa vaikeampi ohittaa vanhempiensa elintaso.” Epävarmuus on varjostanut sekä äidin että tyttären uran alkuaikoja. Varmaa on lähinnä se, ettei mikään ole järin varmaa.

Tällainen tunne 25-vuotiaalla Iida Kalliohaalla on omasta tulevaisuudestaan. Hän valmistui viime keväänä Helsingin yliopistosta pääaineenaan kotimainen kirjallisuus ja työllistää itseään tällä hetkellä vapaana kustannustoimittajana. ”Epävarmuus tuntuu lisääntyneen työelämässä, ja oman työuran suuntaa on hankala hahmottaa kovinkaan pitkälle.”

Elina Kalliohaka pystyy samaistumaan tyttärensä tunteeseen. Hän valmistui vuonna 1994 lastentarhanopettajaksi keskelle pahinta lamaa. ”Silloin tarjolla oli pelkkiä määräaikaisuuksia. Työsopimukset katkaistiin ensimmäisinä vuosina aina lasten lomien ajaksi. Syys-, joulu-, hiihto- ja kesäloman aikana saattoi siis joutua työttömäksi.”

Iida Kalliohaan on vaikea kohdistaa tulevaisuuteen yhtä optimistisia odotuksia kuin hänen äidillään oli samanikäisenä. Vanhempien elintason saavuttaminen vaikuttaa hänestä mahdottomalta, ylittämisestä puhumattakaan.

”Asumisen ja elämisen kustannukset nousevat nyt aivan eri tahtia kuin palkka. Myös ympäristön rajallisen kantokyvyn vuoksi vanhempien elintason tavoitteleminen tuntuu mahdottomalta.”

Ristiriita nuorten aikuisten lähtökohtien ja odotusten välillä hämmentää Elina Kalliohakaa. ”Siinä missä omien lasten lähtökohdat tähän maailmaan ovat olleet paremmat kuin itsellä, heidän suhteensa maailmaan vaikuttaa silti paljon pessimistisemmältä kuin mitä se itsellä nuorempana oli.”

Esimerkiksi mielenterveyden häiriöiden takia sairauspäivärahaa saaneiden nuorten aikuisten määrä on kasvanut Suomessa hälyttävästi vuoden 2016 jälkeen. Kasvu on tapahtunut rinnan työllisyysasteen nousun kanssa.

 Kuvateksti: Onneksi enemmistöllä nuorista ei ole toistaiseksi pahempia masennusoireita, joskin ne ovat kovassa kasvussa.

Jos haluat katsoa graafin sekin käy blogini linkiltä:

 

Syyskuussa Kela myös kertoi, että ahdistuneisuushäiriöiden perusteella maksettujen sairauspäivärahapäivien määrä on 16–34-vuotiailla naisilla lähes viisinkertaistunut vuodesta 2005.

Jopa OECD on huolissaan tuloeroista. Järjestön mukaan epätasa-arvo ei ole vain moraalinen vaan myös taloudellinen ongelma. Järjestön 22 maan joukossa Suomen Gini-kertoimella eriarvoisuus on lisääntynyt kaikkein eniten eriarvoiseen suuntaan vuosien 1995-2005 välisenä aikana (siis kovan talouskasvun aikana).

Merkittävänä syynä OECD näkee rakennemuutoksen. Globalisaatio siirsi työpaikkoja kehittyviin talouksiin, joten paine hillitsee palkkakehitystä myös lännessä. Informaatioteknologia korvaa ihmisaivot ja -kädet yhä useammissa keskiluokan ammateissa.

OECD:n kommentit nostavat varmasti niskakarvat pystyyn oikean laidan poliitikoissa ja taloustieteilijöissä, jotka uskovat siihen, että yhden ihmisen luomat rikkaudet valuvat alaspäin yhteiskunnassa ja auttavat kaikkia. Nousuvesi muka nostaa kaikki veneet, uskottelevat ekonomistit.

Järjestön puheenjohtaja Angel Gurria on ollut huolissaan mahdollisuuksien tasa-arvosta. Hänen mukaansa lähtökohdat eivät ole kaikille samat ja lisäksi kehitys kulkee väärään suuntaan. Hän ei anna synninpäästöä yhdellekään hallitukselle.

Tuloerot kertovat usein epätasa-arvosta koulutuksesta ja terveydenhuollossa. Työmarkkinat kohtelevat ihmisiä eri tavoin: nuorille ja maahanmuuttajille on usein tarjolla vain turvattomia pätkätöitä. Pahimmillaan palkka ei edes nosta työntekijää pois köyhyydestä.

Kuvateksti: Ekonomistit puhuvat (vääristelevät totuutta) vain työttömyys- ja työllisyystilastoista kun pitäisi puhua toimettomista ja tehdyistä työtunneista.

Jos haluat katsoa graafin sekin käy blogini linkiltä:

 

Koska nuoret joutuvat työelämän alussa epätyypillisiin palvelualojen ns. ”paskatyöpaikkoihin”, he eivät yleensä tiedä oikeuksistaan ja heistä otetaan kaikki irti.

Mielenterveys­diagnoosin saaneiden määrä ja sen kasvu olivat huomattavia myös monilla palvelualoilla, kuten kaupan alalla. Työhön liittyvät paineet voivat olla yksi syy diagnoosimäärien nousuun sanoo professori Mika Kortelainen.

Nuorten aikuisten työuupumus on merkittävä yhteiskunnallinen ongelma. Tuoreen tutkimustiedon mukaan työuupumus tai kohonnut työuupumusriski koskee jo joka neljättä alle 36-vuotiasta.

”Nuorten työuupumus on uskomattoman suuri ongelma kansantaloudelle”, sanoi Jyväskylän yliopiston terveystaloustieteen professori ja Laboren tutkija Petri Böckerman HS:n julkaisemassa uutisessa.

Työuupumuksella tarkoitetaan pitkittyneestä työperäisestä stressistä johtunutta väsymystä. Se ei kehity hetkessä. Usein työuupumus ilmenee väsymyksenä, kyynistymisenä ja tunteiden hallintaan liittyvinä haasteina. Työuupumus ei ole virallinen diagnoosi, jonka vuoksi voisi saada sairauslomaa.

Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori Jari Hakasen mukaan työelämä on muuttunut merkittävästi muutaman vuosikymmenen aikana sen suhteen, millaisessa työmarkkinatilanteessa vastavalmistuneet aloittavat työuransa. ”Monissa tutkimuksissa nuoret aikuiset kertovat pelkäävänsä, että he uupuvat. Työelämän epävakaus on suurta, joten nuorten odotukset työelämästä eivät ole kovin ruusuisia.”

 Kuvateksti: Mielenterveyden sairausrahaa hakevat yhä useammat loppuun palaneet.

Jos haluat katsoa graafin sekin käy blogini linkiltä:

 

Nuorten aikuisten lisäksi pelko työelämän kuormittavuudesta näkyy jo yläkoululaisilla ja toisen asteen opiskelijoilla. Talous ja nuoret -yhdistyksen vuoden 2022 Nuorten tulevaisuusraportin mukaan aiempaa useampi nuori pelkää työelämän olevan liian raskasta.

Hakanen huomauttaa, että moni nuori aikuinen joutuu aloittamaan työelämän määräaikaisten töiden pätkissä. Samaan aikaan työn luonne on vuosikymmenien aikana muuttunut nopeatempoisemmaksi eikä töissä ole aikaa oppia vaadittavia taitoja. Sen sijaan perehdytykset ovat lyhyitä vaativissakin töissä.

Kuvateksti: Työelämän nykyisten työtehtävien vaatimustaso on noussut tasolle, jolle yhä harvemman nuoren henkiset resurssit eivät enää yllä ja syrjäytymisvaara on lisääntymässä Gaussin käyrän vasemman puolen kulkijoille.

Jos haluat katsoa graafin sekin käy blogini linkiltä:

 

Nuorten opintiekin on nykyään päättymätön. Nykynuorella on todennäköisesti edessään alan vaihto. Oman polun etsiminen saattaa peruskoulunsa päättäneellä olla vielä hapuilevaa. Harva 15–16-vuotias tietää tismalleen, mitä haluaa työkseen tehdä.

Valitettavasti usein käy niin, että ammatin todelliset vaatimukset valkenevat vasta silloin, kun opiskelut ovat jo hyvän aikaa olleet käynnissä. Motivaatio hiipuu, kun opiskelija havaitsee, ettei opiskeltava ala olekaan sellainen kuin hän on kuvitellut.

Näissä tapauksissa mahdollisimman nopea tilanteeseen tarttuminen ja mahdollisuus sujuvasti vaihtaa opintosuuntaa estäisivät nuorta putoamasta kokonaan opintojen ulkopuolelle.

Kuvateksti: Meillä on 18-30 ikäisiä nuoria jotka eivät ole koskaan onnistuneet saamaan varsinaisia töitä.

Jos haluat katsoa graafin sekin käy blogini linkiltä:

 

Opintosuunnan valintakriteerinä saatetaan pitää myös alan työllistymismahdollisuuksia. Nykyisin sekin on epävarma kriteeri, sillä alan näkymät saattavat parissakin vuodessa heittää häränpyllyä.

Nykynuorella toisin kuin vanhemmillaan ja isovanhemmillaan onkin todennäköisesti edessään alan vaihto jopa useampaan kertaan työuran aikana. Nykynuoret päätyvät usein pätkätöihin ja vaihtavat alaa, kun töitä ei nykyisellä alalla ole tai kun muusta syystä kiinnostus hiipuu.”

Yhteiskunnan muutokset ja teknologinen kehitys asettavat työelämällekin vaatimuksia, joihin vastaaminen vaatii uuden opettelua ja oppimista. Osaajapulaa ja osaamisvajetta syntyy jatkuvan muutoksen myötä. Ellei tähän pystytä jatko- ja uudelleenkouluttamisella vastaamaan, edessä saattaa olla umpikuja.

Kun kunnollista työpaikkaa, jolla eläisi, ei tahdo löytyä, nuoret alkavat velkaantua. Nuorilla (ja nyt myös työikäisillä) vaikeuksia suoriutua laskuistaan. Laskut menevät perintään yhä useammin nuorilla kuluttajilla, perintäyhtiö Lowell kertoo. Sen mukaan kuluttajat ovat yhä velkaantuneempia, sillä velan kokonaismäärä on kasvanut tasaisesti jo ainakin viiden vuoden ajan.

Huolestuttavaa on, että erityisesti 20–24-vuotiaiden nuorten perintätapausten määrä on kääntynyt voimakkaasti nousuun. Alle 24-vuotiailta jää tietokantamme mukaan maksamatta ajallaan etenkin vuokriin, terveyteen, vakuutuksiin ja rahoituspalveluihin liittyviä laskuja, sanoo Lowell Suomen toimitusjohtaja Juho Ylinen tiedotteessaan. Rahoituspalveluihin liittyvät laskut tarkoittavat kulutusluottoja ja osamaksusopimuksia.

Kuvateksti: Parhaassa kouluiässä nuoret keskittyvät ”räiskintäpeleihin” ja suoratoistopalveluiden hömppäviihteeseen.

Jos haluat katsoa graafin sekin käy blogini linkiltä:

 

Lisäksi nuoret ovat nykyään addiktoituneet älypuhelimiin ja tietokonepeleihin. Monen koululaisen vuorokausirytmi on mennyt aivan sekaisin kun he somettavat ja pelaavat joutavia aggressiivisia taistelu- ja ”rambopelejä” kaiken yötä. He eivät edes jaksa aamulla herätä kouluun ja nukkuvat sitten pulpetin ääressä kun pitäisi opiskella.

Tietokonepelit vievät erityisesti pojilta aikaa lukemiselta ja opiskelulta. Suomessa lukion käy noin 40 prosenttia pojista ja noin 60 prosenttia tytöistä. Ero on huima – tiettävästi yksi maailman suurimpia.

Poikien ja tyttöjen ero näkyy hyvin lukemiseen käytetyssä ajassa. Kun 10–14-vuotiaat pojat käyttävät Tilastokeskuksen mukaan vuorokaudessa lukemiseen aikaa alle kymmenen minuuttia, saman ikäryhmän tytöt lukevat vuorokaudessa keskimäärin yli 20 minuuttia. Lukutaito vaikuttaa suoriutumiseen useimmissa kouluaineissa, jopa matematiikassa.

Suomesta on tullut uudestaan luokkayhteiskunta, nyt poikien koulutuksen kautta eikä enää pelkän perimisen kautta. Ilmiön hiljainen hyväksyminen aiheuttaa vakavia ongelmia. Ero korostuu erityisesti maahanmuuttajataustaisten poikien kohdalla.

”Connecting people” oli aikoinaan Nokian älypuhelimien iskulause. Todellisuudessa niiden käyttö on addiktoinut ihmisiä niin, että aikaa ei tahdo jäädä kasvokkain tapaamisiin. Nokian iskulauseeksi sopisi paremmin: ”Disconnectin people”.

Kuvateksti: Digitalisaation piti helpottaa kansalaisten yhteydenpitoa ja yksinäisyyttä – on käynytkin päinvastoin.

Jos haluat katsoa graafin sekin käy blogini linkiltä:

 

Digiajan paradoksi on, että nuoret ovat yksinäisempiä kuin koskaan. Juuri nyt huomio pitäisi kiinnittää esimerkiksi nuorten kasvaneeseen yksinäisyyteen, sanoo Allianssin toiminnanjohtaja Anna Munsterhjelm. Nuorten mielenterveysongelmat ovat tunnetusti yleistyneet. Mutta huolestuttavaa on, että myös muilla mittareilla hyvinvointi on laskenut.

Nuorisotutkimusverkosto ja Allianssi julkaisivat keväällä tutkimuksen, jonka mukaan nuorten yhteisöllisyyden kokemukset vähentyivät koronapandemian aikana ja yksinäisyys lisääntyi. Kavereiden tapaamistahti oli harventunut nuorilla huomattavan paljon. Joka neljäs 15–30-vuotias vastasi kokevansa itsensä yksinäiseksi ja kertoi kokevansa, että läheisiä ystäviä ei ole.

 Yksinäisyyden taustalla on varmasti myös isoja yhteiskunnallisia muutoksia kuten yksilöllisyyden korostuminen, Munsterhjelm pohtii. Se vaikuttaa jopa nuorten yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. ”Kevään 2023 eduskuntavaaleissa äänestysaktiivisuus 18–24-vuotiaiden ikäryhmässä oli 58 prosenttia, kun koko maan äänestysprosentti oli 72 prosenttia. Luku on hälyttävän matala.”

Koulutettuja psykoterapeutteja ei ole riittävästi asiakkaisiin nähden. Psykoterapian kysyntä on kasvanut tasaisesti vuosi vuodelta. Yksi ilmeinen selitys tilanteelle on mielenterveysdiagnoosien jyrkkä kasvu. Kelan tilastojen mukaan mielenterveyden häiriöt olivat viime vuonna sairauspoissa­olojen toiseksi yleisin syy.

Kuvateksti: Mielenterveyspalvelujen henkilökunta ei pysy tarpeiden kasvun tahdissa.

Jos haluat katsoa graafin sekin käy blogini linkiltä:

 

Suomessa toimi viime vuonna vajaat 8 400 Valviran rekisteriin merkittyä psykoterapeuttia. Uusia psykoterapeutteja valmistuu vuosittain joitakin satoja, mutta samalla ammattikunnan ikärakenne on muuttunut. Nyt jo kolmasosa psykoterapeuteista on eläkeiässä. Tunnin mittainen psykiatrikäynti maksaa tyypillisesti lähes 200 euroa, joskus enemmänkin. Siihen useimmilla nuorilla ja heidän vanhemmillaan ei ole varaa.

Aivan kuten työttömät ja syrjäytyneet vanhempansa nuoretkin yrittävät lääkitä yksinäisyyttään ja pahaa oloaan alkoholilla. Alkoholi on edelleen nuorten yleisimmin käyttämä päihde sanoo Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella työskentelevä Kirsimarja Raitasalo, joka tutkii nuorten päihteiden käyttöä.

Alaikäisten nuorten alkoholinkäyttö on vähentynyt viimeisen parinkymmenen vuoden aikana. Vuonna 2019 yli kaksi kolmasosaa peruskoulun 9.-luokkalaisista oli joskus käyttänyt alkoholia ja joka viides oli juonut itsensä humalaan viimeisen kuukauden aikana.

Onko päihteiden käyttö näkemyksesi mukaan lisääntymässä? Viitteitä alaikäisten nuorten alkoholinkäytön lisääntymisestä ei ole nähtävissä. Monet selvitykset kuitenkin osoittavat, että vaikka nuoriso yleisesti ottaen on raitistunut, paljon juovien tai päihteitä usein käyttävien joukko ei ole pienentynyt.

 Miltä tilanne näyttää laittomien päihteiden osalta? Laittomista päihteistä yleisin on kannabis. Käyttö on viime vuosina lisääntynyt erityisesti nuorilla aikuisilla, alaikäisilläkin jonkin verran. Vuonna 2019 kannabista käytti 9.-luokkalaisista pojista kolmetoista prosenttia ja yhdeksän prosenttia tytöistä oli joskus kokeillut kannabista.

 Kuvateksti: Nuoret ovat siirtymässä alkoholin käytöstä huumeisiin.

Jos haluat katsoa graafin sekin käy blogini linkiltä:

 

Vuonna 2019 yli puolet pojista ja lähes puolet tytöistä katsoi, ettei kannabiskokeiluihin liity lainkaan riskejä tai että ne ovat vähäisiä. Lisäksi kannabiksen säännölliseen käyttöön liittyviä riskejä pieninä pitävien osuus on tasaisesti lisääntynyt. Lieventyneet kannabisasenteet saattavat ennakoida käytön lisääntymistä alaikäisillä nuorilla.

Erityisen huolestuttavaa on, että amfetamiineja ja opioideja ongelmallisesti käyttävien 15–24-vuotiaiden osuus näyttää lisääntyneen vuoden 2012 jälkeen huomattavasti. Tämän ikäisten ongelmakäyttäjien ryhmä on suurempi kuin koskaan aikaisemmin Suomessa.

Kehitys näkyy todennäköisesti jo nuorten huumekuolemien lisääntymisessä. Erityisesti 15–19-vuotiaiden ikäryhmässä huumeiden ja lääkkeiden päihdekäytön aiheuttamat tapaturmaiset myrkytykset ovat viime vuosina lisääntyneet voimakkaasti, toteaa Raitasalo.

Suomi on nuorten huumekuoleminen kärkimaita, entinen huumeidenkäyttäjä kertoo miten se näkyy kaduilla: ”Nuoret voivat todella huonosti”. Entinen huumeidenkäyttäjä, nykyisin huumeita käyttävien nuorten parissa työskentelevä kertoo, mistä tämä johtuu.

Aloin käyttämään huumeita 14–15-vuotiaana jouduttuani huostaanotetuksi. Ei minulla ollut tietoisuutta, mihin se tie tulee johtamaan. Varsinkin tyttöjen asema huumemaailmassa on todella surkea.

Tuoreen raportin mukaan Suomi on ykkössijalla alle 25-vuotiaiden huumekuolemissa Euroopassa. Tiedot ovat hälyttävää luettavaa. Sen tietää myös Aseman Lapset ry:ssä työskentelevä entinen narkkari Miisa Lohi.

Sosiaalisesta mediasta on Lohen mukaan helppo imeä päihdemyönteisiä vaikutteita. Luotettava tieto huumeista hukkuu tietotulvan sekaan. – Kovien huumeiden käyttö on lisääntynyt alaikäisillä. Ennen piti aina tuntea joku piireistä, jotta sai alaikäisenä huumeita. Nyt netti mahdollistaa huumeet kaikille. Nuoret voivat niin huonosti, että varsinkin nuoret naiset ajautuvat itsemurhiin.

Kuvateksti: 1990-laman jälkeen itsemurhat ovat Suomessa vähentyneet mutta nuorten kohdalla vain lisääntyneet.

Jos haluat katsoa graafin sekin käy blogini linkiltä:

 

Alle 25-vuotiaiden nuorten naisten itsemurhat ovat olleet 2000-luvulla kasvusuunnassa, mutta ihan viime vuosina myös muissa ikäryhmissä naisten osalta on tapahtunut kasvua, psykiatrian dosentti Kristian Wahlbeck avaa kehitystä.

Kaikki ”onnellisuus- positiivisuusmarkkinoijat” eivät taida tietää, että itsenäisyyden aikana maailman onnellisimmassa maassa melkein satatuhatta suomalaista on tappanut itsensä, eli saman verran kuin kuoli talvi- ja jatkosodissa?

 Kun nuorten mieli on sekaisin ja rahaa ei ole, kierre johtaa automaattisesti rikoskierteeseen. Nuorten tekemät vakavat rikokset ovat olleet esillä tiheämmin kuin kukaan toivoisi. Nuorisorikollisuudessa on kyse monitahoisesta vyyhdistä, jonka kohtaamisessa palvelujen saatavuus ja kommunikointi ovat avainasemassa. Nykyinen palvelurakenne ei tähän oikein taivu.

Kuvateksti: Mielenterveyden ongelmat johtavat työkyvyttömyyteen kaikissa ikäryhmissä.

Jos haluat katsoa graafin sekin käy blogini linkiltä:

 

Rikoskierteeseen joutuneita nuoria ympäröi parhaimmillaan tai pahimmillaan yli sadan toimijan verkosto. Koulun, nuorisotyön, terveydenhuollon, mahdollisesti Maahanmuuttoviraston, Kelan, erikoissairaanhoidon, sovittelutoimiston, poliisin ennalta ehkäisevän toiminnan ja rikostutkinnan, tuomioistuinten, Rikosseuraamuslaitoksen, lastensuojelun, jälki- ja päihdehuollon sekä eri järjestöjen toimijat ovat alansa asiantuntijoita ja ponnistelevat usein aliresursoituina nuorten eteen.

 Tämän massiivisen verkoston haasteena ei ole asiantuntijuuden tai toimijoiden vilpittömyyden puute, vaan sen toiminnan rakenteet ja tietenkin niiden kasvavat kustannukset ja poliitikkojen säästötoimet ja budjettikuri.

Apu on olemassa vain niille, jotka kykenevät sitä etsimään. Avun hakeminen tai erilaisissa valitusprosesseissa eteneminen ei ole itsestäänselvyys nuorelle tai tämän vanhemmalle, jotka eivät voi tai osaa toimia edes normaaliksi määritellyssä arkielämässä. Liian usein varhainen tuki jää saamatta.

Kuvateksti: Poliisi on huolissaan nuorten huumeidenkäytön lisääntymisestä ja raaistumisesta.

Jos haluat katsoa graafin sekin käy blogini linkiltä:

 

Erityisesti huumeiden käyttöön ja myyntiin liittyy korkea väkivallan riski, jos sovittuja maksuja ei kyetä hoitamaan. Myös kun tavalliset teinit myyvät huumeita, velkoja peritään rajuin keinoin – ”Väkivaltaa käytetään vailla tolkkua”.

Viime joulukuussa Rovaniemellä kärysi kannabisrinki, jossa oli mukana kahdeksan alaikäistä. Rikoskomisario Tuomo Seikkulan mukaan tapaus ei ole ainoa laatuaan. Yhä nuoremmat sekaantuvat huumebisnekseen. Erityisesti Seikkulaa huolestuttaa kun myös nuhteettomat nuoret lähtevät huumekauppaan.

Vielä huolestuttavampaa Seikkulasta on se, että nämä huumeita kauppaavat nuoret ovat poliisille ennestään tuntemattomia, niin sanotusti ”tavallisen taustan omaavia, nuhteettomia” nuoria. Ei ole kyse syrjäytyneistä tai syrjäytymisen uhan alla olevista nuorista. Näiden nuorten elämäntilanne on tavallinen, eikä ole selkeää syytä, miksi huumekauppaan on lähdetty.

Nuoret olivat ajautuneet huumekauppaan mukaan kavereiden kautta. Kaikki heistä käyttivät itse ja kun on nuorista kyse, pian tuli vastaan se, etteivät rahat riitä ja piti alkaa myymään rahoittaakseen käyttöä, Seikkula kertoo. Seikkula kuvaa kokonaisuutta poikkeukselliseksi sen koon ja nuorten pääosin nuhteettomien taustojen vuoksi. ”Huumemaailman velkoja ei viedä perintämenettelyihin”.

Ruotsista on tulossa Suomeen pelottava kehitys, jossa syrjäytyneet näköalattomat maahanmuuttajanuoret ovat joutuneet kansainvälisten rikollisjengien diilereiksi kun kunnollista työtä ei enää ole tarjolla.

Siellä on jopa 14-vuotiaita palkkamurhaajia ja ampumisen lisäksi käytetään räjähteitä ja käsikranaatteja. Ruotsin poliisi joutuu jo turvautumaan armeijan sotilaiden apuun. Näillä on jo yhteyksiä suomalaiseen syrjäytyneiden nuorten jengirikollisuuteen. Jengirikollisuuden huumekaupan yhteydessä ei puhuta myöskään mitään huumeiden kysynnästä. Kokaiini ei ole huume, jota vedetään kadunkulmassa Piritorilla tai Kontulan ostarilla.

Sitä käyttävistä monet ovat nuoria menestyjiä ja heitä, jotka koulushoppailevat lapsensa parempiin kouluihin pois ”ongelmalähiöiden” vaikutuksesta. Silti vastuu ei juuri tunnu tietotyöläisen hartioita painavan, vaikka he ovat osa ongelmaa. Siksi, että työelämä on muuttunut entistä hektisemmäksi. Pysyäkseen kilpailussa mukana ja selviytyäkseen vaativista työpaikoista, turvaudutaan yhä useammin ”lääkkeisiin”.

Kuvateksti: Jengirikollisuus, henkirikokset ja ryöstöt ovat Suomen ”hyvinvointivaltiossa” rajussa kasvussa.

Jos haluat katsoa graafin sekin käy blogini linkiltä:

 

Väkivalta kuuluu aina huumemaailmaan. Siellä syntyy velkoja, joita ei viedä perintämenettelyihin, vaan hoidetaan toisilla tavoilla. Vaikka tilanne ei vaatisi väkivaltaa, saatetaan käyttää, vailla minkäänlaista tolkkua.

 Rovaniemeläinen Jere on nähnyt itse huumemaailman väkivaltaisen puolen. Hän käytti huumeita 16 vuotta ja toimi myös myyjänä. Nyt hän on irrottautunut huumepiireistä. Hän kertoo kokemuksistaan anonyymisti aiheen arkaluonteisuuden vuoksi. Kerran yritin laskea niitä tuttuja, jotka ovat menettäneet hengen, niin pääsin pariin kymmeneen. Kaikissa on ollut päihdebisnes mukana. Kun hän tajusi, että huumeet tulevat viemään hänenkin henkensä, hän hakeutui hoitoon.

 Nuorissa on paljon koulupudokkaita jotka lopettavat koulunkäynnin eivätkä hakeudu tai ilman koulutusta pääse työelämään. Keitä ovat ihmiset, jotka ovat kadonneet yhteiskunnan tutkasta ja joita ei löydy tilastoista tai rekistereistä? Etsivää lähityötä tekevän Antti Junttilan työnä on löytää heidät kaduilta ja puistoista.

Kuvateksti: Kun parisuhteet voivat huonosti niin se luonnollisesti näkyy myös lasten ja nuorten oirehtimisena.

Jos haluat katsoa graafin sekin käy blogini linkiltä:

 

Syrjäytyneiden määrästä ei ole tarkkaa tilastotietoa, koska tilastoissa heitä ei ole olemassa. Asiaa voi kuitenkin arvioida muiden tilastojen avulla. Esimerkiksi asunnottomia arvioidaan olevan Suomessa runsaat 7 000.

Tulottomia ihmisiä on yli 40  000. Se tarkoittaa, että he eivät saa mitään ensisijaista etuutta, kuten sairauspäivärahaa tai työttömyyspäivärahaa. Toimeentulotuen saajien määrä on kymmenkertainen heihin verrattuna. Jossain näiden lukujen sisällä ovat myös täysin palveluiden ulkopuolella olevat ihmiset. He voivat olla esimerkiksi yksinäisiä vanhuksia, vakavasti mielenterveysongelmaisia tai päihteiden ongelmakäyttäjiä.

Vaikeasti oireilevat sijoitetut lapset tarvitsevat ensisijaisesti vakaata arkea. Yhdellä lapsella saattaa vuoden aikana olla toistakymmentä uutta hänen asioistaan vastaavaa työntekijää lastensuojelun ja lastenpsykiatrian puolella. Syynä toistuviin sijaishuoltopaikkojen vaihdoksiin on se, että lapsen kanssa ei pärjätä. Pahimmillaan lapsi joutuu kierteeseen sairaalan ja eri sijaishuoltopaikkojen välillä.

Sekä sijaishuoltopaikoissa että sairaaloissa henkilöstö vaihtuu tiheään, mikä kuormittaa ja luo turvattomuutta heikossa asemassa olevalle lapselle. Yhdellä lapsella saattaa vuoden aikana olla toistakymmentä uutta hänen asioistaan vastaavaa työntekijää lastensuojelun ja lastenpsykiatrian puolella. Sijaishuolto maksaa yhteiskunnalle 1,2 miljardia euroa vuodessa eli noin 10  000 euroa kuukaudessa lasta kohden. Kuitenkin jos lapsi ei pääse työelämään, hänen kokonaiskustannukset koko elämän ajalta tulevat vieläkin kalliimmiksi.

Kuvateksti: Parisuhteet ovat ongelmissa kaikkialla ja pääkaupunkiseudullakin melkein puolet kotitalouksista ovat yksinasuvia.

Jos haluat katsoa graafin sekin käy blogini linkiltä:

 

Lastensuojelussa yllättävä käänne: Kiireellisten sijoitusten määrä lähti kovaan kasvuun. Kovista pyrkimyksistä huolimatta tilanne kääntyi huonompaan. Eniten sijoitetaan 15-vuotiaita. ”Luovuttavatko vanhemmat herkemmin kuin aiemmin”, kysyy THL:n tutkimusprofessori Tarja Heino.

Tuloksetta, kertovat tuoreimmat tilastot. Sekä lastensuojeluilmoitusten että kiireellisten sijoitusten määrä kasvoi peräti 15 prosentilla vuoden 2022 aikana. ”Myöskään avohuoltoon tulleiden uusien asiakaslasten määrä ei ole pyrkimyksistä huolimatta vähentynyt vuoden 2016 jälkeen.

Yhteensä kodin ulkopuolelle oli sijoitettuna noin 18  000 lasta ja nuorta, kolme prosenttia edellistä vuotta enemmän. Heinon mukaan huonontunut tilanne on yllätys siinä mielessä, että lastensuojelun muutosohjelma on ollut hallituksen kärkihankkeena ja siihen on käytetty paljon rahaa. Selkeästi eniten kiireelliset toimet kohdistuivat 15-vuotiaisiin ja seuraavaksi eniten 16- ja 17-vuotiaisiin nuoriin. Tuoreessa tilastossa 15-vuotiaat ovat aiempaa selkeämmin suurimpana ryhmänä. ”He ovat vasta kouluikäisiä”, Heino muistuttaa.

Taloustieteilijät ja poliitikot ovat huolissaan syntyvyyden vähenemisestä ja eläkkeiden maksajista. Heillä ei taida olla mitään käsitystä nuorten ongelmista ja heidän mahdollisuuksista tulevaisuudesta nykyisessä digitaalisessa työelämässä. Se ei rohkaise nuoria parisuhteeseen ja lisääntymään. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) Terve Suomi -tutkimuksen mukaan liki kolme neljästä 20–34-vuotiaasta naisesta ei ole synnyttänyt.

Kuvateksti: Tulevaisuuden epävarmuudesta johtuen nuoret eivät voi perustaa perheitä ja hankkia lapsia. Se osoittaa vastuullisuutta päinvastoin kuin pienituloiset maahanmuuttajat.

Jos haluat katsoa graafin sekin käy blogini linkiltä:

 

Vauvojen määrä on vähentynyt Suomessa koko 2010-luvun ja pienentynyt nyt 1800-luvun nälkävuosien tasolle. Viime vuonna Suomessa syntyi Tilastokeskuksen ennakkotietojen mukaan 45 597 lasta. Myös kokonaishedelmällisyysluku oli koko mittaushistorian pienin. Luku oli viime vuonna 1,35, kun vielä vuosikymmenen alussa se oli 1,87. Luku kertoo, kuinka monta lasta nainen synnyttäisi elämänsä aikana, jos syntyvyys pysyisi laskentavuoden tasolla.

Kukaan ei osaa sanoa tarkkaan, mistä vauvakato johtuu. Syntyvyyden pienenemisen on arveltu liittyvän esimerkiksi arvojen muutokseen. Lapsensaanti-iässä olevan millenniaalisukupolven odotukset elämästä ja suhde vanhemmuuteen ovat erilaisia kuin aiemmilla sukupolvilla. Lapsi on mahdollinen, jos se sopii elämäntilanteeseen. Lasta ei välttämättä haluta, jos epävarmuus ei häviä elämästä.

 Varsinkin syrjäytyneet työtä vailla olevat miehet eivät enää kelpaa koulutetuille naisille. Tyttöjen ja poikien ero koulutustasossa on kasvanut niin suureksi, että se johtaa väistämättä ongelmiin: koko yhteiskunta kärsii. Korkeakoulutettujen miesten laskennallinen lapsiluku eli kokonaishedelmällisyysluku on noin 1,5, kun peruskoulutetuilla luku on alle yksi.

Suomi erottuu muista Pohjoismaista lapsettomien suurella määrällä. Lapsettomuudesta on tullut osin luokkakysymys, ja lapsettomuus korreloi vahvasti koulutustason kanssa. Suomessa yli kolmasosa noin 45-vuotiaista miehistä on lapsettomia, jos he ovat pelkän peruskoulutuksen varassa.

Kuvateksti: Varsinkin nuoret kärsivät nykyisistä epätyypillisistä työsuhteista ja matalapalkkaisista silpputyöstä joka aiheuttaa pelkoa ja toivottomuutta.

Jos haluat katsoa graafin sekin käy blogini linkiltä:

 

Heikommassa työmarkkina-asemassa olevien nuorten huolet voivat liittyä myös työn riittävyyteen ja toimeentuloon. Tasa-arvolaki kieltää syrjinnän raskauden tai vanhemmuuden perusteella, ja työsopimuslaki takaa perhevapaalla oleville erityisen irtisanomissuojan, mutta aina pykäliä ei noudateta.

”Esimerkiksi määräaikaisen työsuhteen päättyminen raskauden vuoksi on niin yleistä, etten usko kaikkien edes tietävän sen laittomuutta”, Mothers in Business -verkoston Annica Moore sanoo. ”Yleisimmät syrjintämuodot voisi mahdollisesti kieltää suoraan työsopimuslaissa. Tasa-arvolaissa on enemmän tulkinnanvaraa.”

Kukaan ei tiedä tarkkaan, miten työelämän muutokset vaikuttaisivat syntyvyyteen. Terveydenhoitaja Elisa Matikainen tapaa työssään monenlaisia perheitä: asunnonomistajia ja vuokralla asuvia, nuoria opiskelijoita ja vanhempia perheitä, kantaväestöä ja maahanmuuttajia. Rahahuolet nousevat esiin monessa keskustelussa, myös hyvin toimeentulevien parissa.

Kuvateksti: Suomessa tyytyväisyyttä eivät tule lisäämään tuloerojen valtava kasvu, jota Orpon hallitus yrittää kiihdyttää.

Jos haluat katsoa graafin sekin käy blogini linkiltä:

 

Ekonomistit eivät juuri noteeraa eriarvoistumista vaikka sosiologit ovat olleet jo vuosikausia olleet huolissaan eriarvoistumisesta. Onneksi asian tärkeyden ovat huomanneet tavalliset kansalaiset vaikka ekonomistit ovat olleet ongelmalle sokeita.

Tutkija Ville Pitkänen sanoo, että hyvinvointivaltion ytimessä olevat asiat, sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo, näyttävät olevan hyvin tärkeitä arvoja suomalaisille. Sosiaalista oikeudenmukaisuutta pitävät tärkeänä melkein kaikki suomalaiset ja enemmistö sanoo, että se on erittäin tärkeää (jokseenkin tärkeää 33 % / erittäin tärkeää 61 %).

Se mitä pienituloisille ja vähäväkisille tapahtuu, huolestuttaa tavallisia suomalaisia erityisesti. Noin neljäkymmentä prosenttia (39 %) vastaajista nimeää ihmisten eriarvoistumisen ensisijaiseksi huolenaiheekseen, kun kansalaisilta kysytään, mitkä asiat erottavat ja jakavat suomalaisia.

Keynesläisen taloustieteen professorin Matti Tuomalan mukaan uusimmat tutkimukset viittaavat enemmän siihen, että suuret tuloerot eivät ole hyväksi talouskasvulle. ”Varallisuuden keskittyminen suurten perintöjen takia on ongelmallista, koska silloin meritokratia ei välttämättä toteudu”. Meritokratia on yhteiskuntamalli, jossa kaikilla on kykyjensä ja osaamisensa perusteella yhtäläiset mahdollisuudet menestyä.

Kuvateksti: Suomessa digitalisaation tuottavuushyödyt on vienyt ylin rikkain prosentti kansalaisista.

Jos haluat katsoa graafin sekin käy blogini linkiltä:

 

Eriarvoisuus lisääntyy kun digitalisaation tuottavuushyödyt ja voitot keskittyvät vain ylimmälle tuloprosentille suomalaisista. He myös kiihdyttävät eriarvoistumista kiertämällä verotusta ottamalla tulonsa pääomatuloina eli alhaisesti verotettuina osinkoina. Silloin ei enää jää yhteiskunnalle verotuloja pitämään yllä hyvinvointivaltiota.

 Kuvateksti: Ylin tuloprosentti ottaa leijonanosan osingoista eli saman verran kuin 90 prosenttia kaikista osingonsaajista. Eriarvoisuus lisääntyy digitalisaation johdosta.

Jos haluat katsoa graafin sekin käy blogini linkiltä:

 

Ajatuspajan johtaja tiukkana: Eliitin lopetettava ylimielinen asennoituminen heikompia kohtaan. Liian moni hyväosainen osoittaa tietämättömyyttä heikompien arjesta ja hämmästelee ääneen ihmisten tietämättömyyttä. Tätä mieltä on keskustaa lähellä olevan Ajatuspaja e2:n johtaja Karina Jutila.

Hän toteaa Kunnallisalan kehittämissäätiön Polemia-kirjasarjaan kirjoittamassaan kirjassa ”Pilaako eliitti Suomen?”, että erilaisuuden sietäminen on vähentynyt. Iso osa suomalaisista on pettyneitä, kyllästyneitä ja vihaisia, eikä tilanne muutu, jos eliitti katsoo heitä nenänvartta pitkin, Jutila kirjoittaa.

Eliitin ylimielinen asenne alleviivaa ihmisten erilaisuutta ja vahvistaa vastakkainasettelua. Se näkyy keskustelun kärjistymisenä, minkä seurauksena maltillinen enemmistö harkitsee vetäytymistä yhteiskunnallisesta keskustelusta. Joutava ja agressiivinen Some-”keskustelu” taas on lisääntynyt räjähdysmäisesti.

Tämän kirjoituksen alussa psykiatrilääkäri Miila Halonen esitti kysymyksen: Mistä tämä kaikki johtuu?” ja esitti että aiheesta pitäisi aikaansaada perusteellinen seminaari. Psykiatreilla ei tunnu olevan selvää käsitystä sen juurisyistä. Eikä se ole ihme, kun sitä ei ole edes meidän huippuekonomisteillakaan ole käsitystä kansalaisten pahoinvoinnin juurisyistä. Asiahan ei kuitenkaan ole mitenkään uusi ja yllättävä.

Melkein parikymmentä vuotta sitten kirjoitin toisen kirjani: ”AHNEUDEN AIKA – kuinka pääoman ahneus tekee teknologian avulla ihmisen tarpeettomaksi”. (v.2006). Voit lukea ja kopioida sen ilmaiseksi tästä.) Siinä kirjoitin näistä samoista ongelmista yli 50 sivua vaikka Suomessa elettiin 1990-luvun laman jälkeistä taloudellista huippukasvua joka loppui vuoden 2008 finanssikriisiin. Sen jälkeen on ollut pitkään pelkkää alamäkeä.

Kuvateksti: Kun digitalisaation tuottavuushyödyt ovat menneet rikkaille, tavallisen kansalaisen palkkapotti ja ostovoima on pienentynyt. Siksi talouskasvu on hiipunut kaikkialla nollasummamarkkinoiksi.

Jos haluat katsoa graafin sekin käy blogini linkiltä:

 

Kirjan esipuheessa kirjoitin mm. seuraavasti: ”Tässä kirjassa olen päättänyt pitäytyä samansuuntaisessa jaottelussa. Sillä poikkeuksella, että ”Oireissa” en enää esittele tarkemmin työvoimaa korvaavaa teknologiaa, vaan kerron sen aiheuttamista heijastusvaikutuksista ihmisten arkielämään ja hyvinvointiin.

Edellisessä kirjassani jo käsittelin seuraavia teemoja: ennustukset ja

visiot lamasta, massatyöttömyydestä, suuryritysten vallan kasvusta, keskittymisestä, globalisaatiosta, poliittisen vallan katoamisesta, teknologisesta vallankumouksesta, internetistä, Kiina-ilmiöstä, tuloerojen kasvusta, palkansaajien kurjistumisesta, verotulojen rapautumisesta, demokratian katoamisesta jne. Sen (”Lisääkö automaatiokilpailukykyä vai työttömyyttä” v.1989) voit myös lukea ja kopioida tästä.

Nämä aiheet ovat tulleet julkiseen keskusteluun vasta 2000-luvulla. Ne toistuvat myös tässä kirjassa”. Eli kirjan alussa yritin olla ”ovela” ja kertoa teknologian vaikutuksista mikrotasolla (henkilöihin kohdistuvat muutokset) joka kiinnostaa naisia enemmän kuin makrotason muutokset. Kirjan väliotsikot kertovat parhaiten siitä, että samat teemat kuin tässä kirjoituksessa.

Lasten oireilu: Lasten mielenterveys oireilee. (s.18) – Työelämä pakottaa hylkäämään lapset. (s.19) – Joka viides lapsi voi huonosti. (s.22) – Viidennes peruskoululaisista on kykenemättömiä jatko-opintoihin. (s.24) – Nuorissa on yhä enemmän koulunsa keskeyttäjiä. (s.25) – Lapsi kilpailutetaan jo vapaa-ajan harrastuksissaan. (s.27) – Jopa lahjakkaat lapset ahdistuvat. (s.29) – Lasten mielenterveyden hoitoon ei riitä rahaa. (s.32) – Huumeet, humalahakuisuus, itsemurhat, lasten pelastuskeinoja? (s.33) – Lapset eivät saa turvaa vanhemmistaan. (s.36) – Lasten asema heikkenee maailmanlaajuisesti. (s.39).

Naiset ovat myös kiinnostuneita parisuhteista ja perhe-elämään kohdistuvista muutoksista (Mikrotaso).

Aikuisten oireilu: Työelämä jyrää perhe-elämän. (s.41) – Työelämä ei anna aikaa parisuhteelle. (s.43) – Yhdysvallat ohjaa työelämää. (s.45) – Työntekijät palavat loppuun. (s.47) – Työelämän kiire ja pakkotahti on lisääntynyt. (s.50) – Yritykset ottavat työntekijöistään kaiken irti. – (s.52) – Työelämästä on mennyt sekä työn että elämän hallinta. (s.53) – Stressi lisää sairastuvuutta ja alkoholismia. (s.57) – Masennus invalidisoi. (s.60) – Suomalainen terveyshuolto menee takapakkia. (s.65) – Poliisi korvataan yksityisillä turvamiehillä. (s.69). Vasta näiden vaikutusten jälkeen kehittyvän teknologian makrotason vaikutukset tulevat paremmin ymmärretyksi työelämässä ja politiikassa.

Työelämän muutokset: Työntekijöitä valvotaan yhä tehokkaammin. (s.70) – Työntekijät arviointibisneksen armoilla. (s.72) – Neljäsosa kansasta on liian”tyhmää” työelämään. (s.74) – Koulutuskaan ei tuo uusia työpaikkoja. (s.76) – Koulutustaso ja vaatimukset eivät kohtaa. (s.81) – Opetusministeriöllä utopistiset tavoitteet. (s.83).

 Kukaan ei pääse sanomaan, ettei nykyisin agendalla olevat lasten ja aikuisten mielenterveysongelmista olisi varoitettu etukäteen. Vastuussa eivät ole terveyspalveluiden ammattilaiset vaan ns. ”huippuekonomistien” satapäinen joukko, jotka eivät ole olleet tehtäviensä tasolla.

Seuraavana ovat vastuussa valtamedioiden edustajat joista otetaan kouluesimerkiksi Hesarin pääkirjoitustoimittaja Paavo Rautio. Hän kirjoitti 10.8. 2023 opettajamaisesti: ”Suomalaisten tunnelmat ovat merkillisessä epäsynkronissa todellisuuden kanssa”, ja että ”Maailma kehittyy parempaan suuntaan”.

 Kuvateksti: Tuloerot ovat revenneet järkyttävästi 1990-luvun jälkeen vaikka Hesarin pääkirjoitustoimittaja toista väittää.

Jos haluat katsoa graafin sekin käy blogini linkiltä:

 

Lisäksi hän todistelee, että Suomalaisten elintaso on noussut vuosikymmenten aikana vauhdilla ja väittää, että ”Tuloerotkaan eivät ole revenneet, joten ”mennyttä ei kannattaisi kaivata”.

Hän on käyttänyt tarkoitushakuisesti Maailmanpankin tilastoja, jotka ovat tutkija Teppo Eskelisen mukaan täysin epäluotettavia. Niissä köyhyydestä ovat nousseet jopa nekin, jotka ovat kuolleet todellisuudessa nälkään. Raution mainitsema absoluuttinen köyhyysraja on vain 1,9 dollaria kuukaudessa, joten sen pitäisi olla 3-4 kertaa korkeammalla tasolla, jolloin köyhiä olisi Maailmanpankin tilastoiman 700 miljoonan asemasta olla jopa kaksi miljardia.

Raution mukaan ”äärimmäinen köyhyyskin on vähentynyt maapallolla”. Vähän sarkastisesti hän toteaa kirjoituksen lopussa: ”Journalismikin oli kuulemma ennen parempaa”. On lohdullista kun Suomen suurimman median pääkirjoitustoimittaja valaa optimismia ja luottamusta tulevaan. Varsinkin, kun nykyinen valtamedia julkaisee pääkirjoitussivullaan ”vaihtoehtoista totuutta” siitä, että ”Maailma kehittyy parempaan suuntaan”.

 

Tietysti se on mennyt ”parempaan suuntaan” (mutta vain rikkaille) kun kaikki tuotannon ja digitalisaation hedelmät ovat menneet joko suomalaisille pääoman omistajille tai rajojen ulkopuolelle kansainvälisille pääomasijoittajille. Rautio on ummistanut silmänsä myös kehitysapujärjestö Oxfamin tutkimuksilta. Raportti: Viiden rikkaimman ihmisen varallisuus yli kaksin­kertaistui kolmessa vuodessa. Kehitysapujärjestön mukaan köyhyyden poistaminen maailmasta veisi yli 200 vuotta.

Oxfamin mukaan heidän varallisuutensa kasvoi 405 miljardista dollarista vuonna 2020 viime vuoden 869 miljardiin dollariin. Euroissa heidän varallisuutensa olisi siis kasvanut kolmessa vuodessa noin 370 miljardista eurosta noin 794 miljardiin euroon. Samalla aikavälillä lähes viisi miljardia ihmistä maailmassa on köyhtynyt, Oxfam kertoo.

Kuvateksti: Hesari ei lukuisista pyynnöistäni huolimatta ottanut esille valtavaa tulonsiirtoa suomalaisilta palkansaajilta rikkaille (osinkoina ja myyntivoittoina, pääosa ulkomaisille rikkaille). Jos nämä luvut ovat vääriä, Hesarin tulisi korjata ne.

Jos haluat katsoa graafin sekin käy blogini linkiltä:

 

Hesarin ja muidenkin länsimaisten valtamedioiden 40 vuotta kestänyt uusliberalismin opin levittäminen on tuottanut tulosta myös ihmisten asenteisiin ja moraalisiin arvoihin. Tuore Washingtonin yliopistossa tehty tutkimus kertoo, että Ihmisiä ei juurikaan kiinnosta tulla rehellisemmiksi, auttavaisemmiksi, epäitsekkäämmiksi ja myötätuntoisemmiksi.

Itsensä kehittämisessä tärkein kysymys tuntuu olevan: mitä minä siitä hyödyn? Tutkimuksen lopputulema oli, että ihmiset haluavat kehittyä piirteissä, jotka eivät suoranaisesti liity moraaliin. He voivat pyrkiä esimerkiksi olemaan rohkeampia oman mielipiteen ilmaisussa, hallitsemaan mielitekojaan, vähentämään huolehtimista, olemaan aikaansaavempia ja nostamaan sosiaalista statustaan. Lisäksi he haluavat tulla arjessaan onnellisemmiksi.

 Valtamedioilla on ollut merkittävä osuus uusliberalististen uskomusten vaikuttamisessa kansalaisten moraalikäsityksiin. Levittääkö Hesari ”vaihtoehtoista totuutta”? Kyllä totuuteen ja kaikkien kansalaisten hyvinvointiin pyrkivällä journalismilla Suomessakin olisi peiliin katsomisen paikka. Ennen journalismikin oli huomattavasti parempaa. Silloin toisinajattelijoillekin löytyi palstatilaa.

Keltainen kohta luettavaksi: Suomen kriisiprofeetan viittaa sovittelee ylleen ainakin talouspoliitikon kriitikko, eläkkeellä oleva mainonnan suunnittelija Ari Ojapelto. Hän kertoo ennustaneensa 1990-luvun laman. Finanssiriisin hän sanoo kuvanneensa vuonna 2006 julkaisemassaan teoksessaan ”Ahneuden aika” (Voit lukea sen täältä).

Jos haluat katsoa graafin sekin käy blogini linkiltä:

 

Rautio on myös valittanut aiemmin, että Suomessa ei muka osata ennustaa. Onkohan hän enemmän uusliberalistisen taloususkon pauloissa kuin objektiivisen ammattitaidon varassa? Hänen kannattaisi tutustua myös uusliberalismia kritisoivaan taloustieteilijä Thomas Pikettyn uutuuskirjaan; ”Pääoma ja ideologia”, jossa yhteiskunnan eriarvoisuus kytkeytyy aina ideologiaan”.

”Taloustieteen eristäytyminen vaikuttaa haitallisesti tutkimuksen ohella myös kansalaistoimintaan ja politiikkaan, sillä se ruokkii kohtaloon alistumisen ja voimattomuuden tunnetta.

Toimittajat ja kansalaiset eivät haasta ekonomistien asiantuntijuutta – joka kuitenkin on rajallista – eivätkä muodosta omaa kantaa palkkoihin ja tuottoihin, verotukseen ja velkaan, kauppaan ja pääomaan. Ne eivät kuitenkaan ole kansanvallan täysmääräisen toteutumisen kannalta sivuseikkoja.

Ne ovat niin monimutkaisia kysymyksiä, ettei mikään oikeuta jättämään niitä pienen asiantuntijapiirin hoitoon, päinvastoin. Kysymysten monimutkaisuus tarkoittaa, ettäratkaisuja voi saavuttaa vain laajalla julkisella keskustelulla, jossa otetaan huomioon kaikkien osapuolten perustelut, näkemykset ja kokemukset” (s. 748), toteaa Piketty.