Hesarin HSTV näytti 15.2. 2018 Tietoyhteiskunnan kehittämiskeskuksen (Tieke) järjestämässä paneelissa puolentoista tunnin ohjelman, jossa kaikki puoluejohtajat pohtivat tekoälyn vaikutuksia. Siitä muodostui historiallinen avaus.

Mukana olivat Touko Aalto (Vihr), Li Andersson (Vas), Anna-Maija Henriksson (Ruots), Antti Rinne (Dem), Sampo Terho (Sin) ja puhetta johti toimittaja Marko Junkkari (HS).

Robottivero on ollut sen verran kuuma peruna, että siitä keskustelua ovat vältelleet paitsi poliitikot myös valtavirtataloustieteilijät. Ekonomisteilta on kysytty robottiveron mielekkyydestä ns. ”Ekonomistikoneessa”. Siinä 50 ekonomistilta kysyttiin asiasta ja ainoastaan neljä piti jonkinlaista robottiveroa tarpeellisena, yhdellätoista ei ollut mielipidettä ja kaikki loput olivat vastaan.

Kaikki HSTV:n puoluejohtajat olivat yksimielisiä siitä, että nykyinen digitalisaatio ja tekoälyn kehitys merkitsevät neljättä teollista vallankumousta jolla on merkittäviä vaikutuksia jo nyt ja varsinkin tulevaisuudessa yhteiskunnan toimintaan.

Aluksi ohjelmassa pohdittiin tekoälyn määritelmää, tietoturvaa, kansalaisten osallistumista siihen, yhteiskunnan palveluiden hyödyntämistä tekoälyllä jne. Positiivisesti erottui Sampo Terho, joka jo alkumetreillä totesi, että tekoäly korvaa jo koulutettuakin työvoimaa ja pienentää myös yhteiskunnan verotuloja.

Toimittaja Junkkari johdatti kiireesti keskustelun muihin ”vaarattomimpiin” tekoälyn vaikutuksiin, eikä muutkaan keskustelun osallistujat puuttuneet Terhon kriittisiin ja poikkeaviin huomioihin.

Keskustelun puolessa välissä esitettiin yleisökysymyksiä. Yksi niistä oli puoluejohtajien suhtautuminen ns. ”robottiveroon”. Siihen oli siis kaikkien puoluejohtajien vastattava ja se olikin keskustelun mielenkiintoisin osa.

Karkeasti ottaen neljä puoluejohtajaa oli sitä mieltä, että jonkinlaista ”robottiveroa” tarvitaan ja loput kolme olivat sitä vastaan. Huomionarvoista oli se, että painotus oli näin päin – vastoin taloustieteilijöiden näkemyksiä.

Sampo Terho oli parhaiten perillä tekoälyn yhteiskunnallisista vaikutuksista. Hän totesi että pääoman tuotot eivät enää ohjaudu ostovoimaksi pienipalkkaisille. Koska teknologiasta on tullut niin merkittävä tuotantotekijä, ei jatkossa pitäisi verottaa vain ihmisen tekemää työtä.

Toiseksi osaavin oli vastausten perusteella LI Andersson. Hänkin oli jonkinlaisen robottiveron kannalla joka kohdistuisi pääomiin ja jo nyt yhteisöveron harmonisointiin.

Kolmas kannattaja oli Touko Aalto, joka totesi, että digitalisaatiolla aikaansaatua tuottoa täytyy tehokkaammin verottaa ja jakaa tuottoa laajemmalle. (Tosin hän piti pitkälle robotoitua Uuden kaupungin autotehdasta positiivisena esimerkkinä, vaikka sen vaikutus on vain murusia aiemmista autotehtaitten työllisyysvaikutuksista).

Neljänneksi tiedostavin oli Antti Rinne, joka totesi, että on verotettava tuotantoa siellä missä tuotanto tapahtuu. Hän halusi myös voimakkaampaa valvontaa algoritmeihin.

Anna-Maija Henriksson oli robottiveroa vastaan koska hänen mukaansa ei saa rajoittaa teknologista kehitystä. Hän totesi mm, että on selvää, että esimerkiksi taksinkuljettajan, rekkakuskin ja kauppakassan tehtävät katoavat, mutta uusia työpaikkoja syntyy kuitenkin vanhustenhuoltoon. (Tosin hän ei kertonut mistä ne rahoitetaan).

Pääministeri Juha Sipilä ei ollut robottiveron kannalla, vaan päinvastoin, uskoi digitalisaatiolla talouden kasvuvauhdin tuplaantuvan. Hän on tekemässä Suomesta tekoälyn soveltamisen kärkimaata. Hän kertoi, että Suomi on esimerkiksi varannut aluevesiltään alueen, jossa itsestään kulkevat laivat saavat harjoitella liikkumista (hän ei mitenkään kommentoinut merimiesten työpaikkojen katoamista).

Kai Mykkänen oli tietenkin peruskokoomuslaiseen tapaan robottiveroa vastaan, koska pääoma ei pidä siitä (osingot pienenevät) ja sitä on vaikea verottaa. Hän suositteli kulutusveroa (joka kohdistuu pienituloisiin ja köyhiin) ja suositteli palkkatuen (ja aktiivimallin) käyttöä tarjolla oleviin ns. kepulityöpaikkoihin joilla ei enää elä.

Kaikki puoluejohtajat painottivat koulutuksen tärkeyttä työttömyyden nujertamisessa (vaikka meillä on jo nyt ylikoulutettuja osaajia työttömänä).

Toimittaja Junkkari ei juuri tehnyt minkäänlaisia jatkokysymyksiä robottiverotuksesta, vaan halusi kiireesti vaihtaa keskustelun aihetta muihin vähemmän oleellisiin asioihin. Hän ei puuttunut (ymmärtänyt, osannut tai uskaltanut) mitenkään tekoälyn aiheuttamaan verotuksen järjestelmävikaan, vaikka se tuli selvästi esille puoluejohtajien vastauksista

Ohjelma oli kuitenkin kiinnostava ja paljastava siinä suhteessa, että tämä oli ensimmäinen kerta, kun havaintojeni mukaan poliitikot ottavat kantaa julkisesti teknologiseen työttömyyteen, veroeroosioon ja jonkinlaisen ”robottiveron” mahdollisuuteen.

Poliitikkojen valveutuneisuus oli yllättäen paljon parempi kuin valtavirtaekonomistien ja työelämän tutkijoiden ja ekonomistien vastaava tietämys. Käytännössähän talousprofessorit ohjailevat ja manipuloivat pääasiassa poliitikkoja, joten tulos oli yllättävä.

Olen 30 vuoden ajan yrittänyt pitää kansanedustajia tietoisena teknologian kääntöpuolesta ja varoitellut heitä eli koko sen ajan kun nykyinen massatyöttömyys sai alkunsa automaation ja robotisaation seurauksena.

Olen jopa muutaman kerran varoittanut teknologian kääntöpuolesta Eduskuntatalon auditoriossa. Ensimmäinen kerta oli Timo Relanderin kutsumana keskustelutilaisuudessa Säätytalolla 6. 5. 1993 (pääministeri Ahon toimeksiannosta). Keskustelun aiheena: “Työn tulevaisuus -työttömyys – työmarkkinat”. Osallistujina olivat kaikki tutkimuslaitosten toimitusjohtajat ja mm. Lauri Ihalainen, Tapani Kahri jne.

Sitten olin varoittamassa teknologian kääntöpuolesta Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan keskustelutilaisuudessa 27. 1. 1998. Aiheena oli kansainvälisen POLITICS&INTERNET- seminaarin järjestäminen vuoden lopulla Suomeen. Paikalla n. 50 talouden eri intressipiirejä edustavaa alan huippuammattilaista.

Se johti esitelmöimään Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan järjestämässä “Työ tulevaisuudessa”- seminaarissa 18. 2. 1998 Eduskunnan auditoriossa. Kuulijoina eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan jäsenet ja muita kansanedustajia sekä korkeinta virkamieshallintoa. Muina esitelmöitsijöinä: Ylijohtaja Martti Hetemäki valtionvarainministeriöstä, tohtori Patrik M. Liedtke / Rooman Klubista, professori Mika Panzar.

Olen saanut aikaiseksi jopa pari eduskuntakyselyä. Kansanedustaja Satu Hassi teki vuonna 1993 aiheesta välikysymyksen. Siinä hän otti esille mm. sen, että vuodesta 1960 vuoteen 1991 BKT kasvoi 2,9 -kertaiseksi mutta työllisyys lisääntyi vain 10 prosentilla – ja teknologinen taso oli tuolloin melko vaatimatonta.

Edesmennyt kansanedustaja Sulo Aittoniemi puolestaan teki kirjallisen välikysymyksen vuonna 2002. Siihen joutui vastaamaan silloinen valtionvarainministeri Sauli Niinistö. Hänen ei vastannut kysymykseen vaan vastaus oli asian vierestä pelkkää virkamiesjargonia – samaa kuin nykyäänkin.

Lisäksi olen pommittanut kansanedustajia sähköpostilla kolmen vuosikymmenen ajan. Yritystä ongelman esille saamisessa on toki ollut vaikka pääasiassa se on ollut ”huutoa tuuleen”.

Tie ja varoittelu teknologian kääntöpuolesta on ollut melko kivistä, koska valtamediat kuten Hesari, on ollut aina Suomen rikkaimpien ihmisten kauko-ohjauksessa.

2000-luvun vaihteessa silloinen Suomen rikkain mies Aatos Erkko otti ”puolueettoman” ja ”sitoutumattoman” Hesarin välityksellä poliittista kantaa yksipuolisesti EU:iin ja Euroon liittymisen yhteydessä.

Nyt valtaa käyttää Suomen rikkain suku Antti Herlinin johdolla (Forbesin listalla on seitsemän suomalaista miljardööriä, joista neljä on Herlinejä). Nyt Hesari kieltäytyi julkaisemasta tutkimustietoa, joka osoittaa, että pääomien ja kaupan vapauttaminen ei ole lisännyt talouden kasvua ja työllisyyttä – vastoin Hesarin vuosikymmeniä ylläpitämää uskomusta.

Herlinit kyllä tietävät, kenen pussiin tekoälyn, digitalisaation ja automaation tuottavuushyödyt kertyvät – ja juuri siksi Hesari ei puhu (eikä muutkaan saa puhua) robottiverosta myönteisesti.

Kummallista että suomalaiset miljardöörit eivät anna puhua robottiverosta vaikka esimerkiksi maailman rikkaimpiin kuuluva Bill Gates on suositellut sitä.

 

Jos näiden Suomen median omistajien maailmankuvaa ja bisnesmahdollisuuksia uskaltautuu arvostelemaan, ei hevin saa palstatilaa.

Olen ollut Hesarin boikottilistalla vuosikymmeniä. Palstatilaa sain – ilmeisesti vahingossa – Hesarista (melkein kaksi kokosivua) jo 80-luvulla (10.5. 1987), kun otin robottiveron jo silloin esille.

Nyt Hesari sentään HSTV:ssa (ilmeisesti vahingossa ja yleisökysymyksenä) otti asian esille puoluejohtajiententissä. Tärkeiden asioiden esille otto kestää Hesarissa 30 vuotta vaikka eletään nanosekunttien aikakautta.

Sen jälkeen robottiveron käsittely – ainakin myönteisessä mielessä – on ollut Hesarissa kiellettyjen aiheiden listalla. Kaikki yli 30 toimittajaa, jotka ovat kirjoittaneet Hesarissa digitalisaatiosta, ovat aina jutun lopussa vakuuttaneet lopussa, että häviävien työpaikkojen tilalle syntyy aina uusia ja paremmin palkattuja ammatteja – ilman että sitä mitenkään perustellaan faktatiedoin – pelkästään USKON ja TOIVON varassa.

Vaikka digitalisaatio on aiheuttanut Hesarin toimituksissa jatkuvia yt-neuvotteluja ja väkeä on potkittu pois digitalisaation etenemisen tahdissa, toimituksen keskuudessa vallitsee kollektiivinen itsesensuuri työpaikan menettämisen pelossa.

On vallalla toimituksen ns. ”suomettuminen” jota voisi nimittää vaikkapa ”Herlindisierungiksi”. Se sensuroi Hesarin journalistisen tasapuolisuuden pääoman etäispäätteeksi. Siis tärkeintä ei ole Hesarin tiedonvälityksessä se mistä puhutaan vaan mistä vaietaan.

”Sairaalloinen epäluuloni” Hesarin journalistisesta tasapuolisuudesta sai kuitenkin taas vahvistusta, kun lehti referoi HSTV:n haastattelua seuraavana päivänä.

Siinä Hesarin toimittaja Karla Kempas ei ”sattumalta” KERTONUT SANALLAKAAN OHJELMASSA KÄSITELLYSTÄ ROBOTTIVEROSTA, vaikka se oli ohjelman mielenkiintoisin osa ja ajallisestikin se kesti noin kolmasosan keskustelutilaisuuden ajasta.

Erityisen mielenkiintoiseksi sen teki se, kuinka tarkoitushakuisesti oli valittu Hesarin nettisivulle klipit ohjelmasta.

Koko ohjelmaa ei tietenkään esitetty, vaan siellä oli vain kaksi klippiä, jotka molemmat olivat – kuinka sattuikaan – robottiveron vastustajista – Juha Sipilän ja Kai Mykkäsen mielipiteistä. NIISSÄKÄÄN EI PUHUTTU MITÄÄN ROBOTTIVEROSTA.

Koska pääomaa ja rikkaita ei voi verottaa minkäänlaisella ”obottiverolla” – eikä siitä saa edes Hesarissa puhua – Verotuotot vuotavat kuin seula ja säästölinja jatkuu loputtomiin.

Tätä Hesarin tarkoitushakuista vaikenemista ja vaientamista sitten nimitetään tasapuoliseksi ja moniarvoiseksi journalismiksi, päätoimittaja Kaius Niemen farisealaisella suulla.

Niin kuin huomaamme, Suomihan on maailman moniarvoisin ja vapaan journalismin malliesimerkki maailmassa. Näinhän ovat todenneet myös journalismin tutkijat, jotka taitavat viettää vuosikymmeniä kestävää talviuntaan.

PS. Tekoälystä ja digitalisaatiosta vähän monipuolisemmin runsas vuosi sitten ilmestyneestä kirjastani: ”Kasvun loppu – ilman ostovoimaa ei ole kasvua”.