”Karskisti vaan kun kirosanat kaikaa
Härskisti hei ku pornolaulu raikaa
Ronskisti vaan tätä ruokotonta aikaa kun rumasana sanotaan niinkun se on”
Tuohon tyyliin lauleli Simo Salminen joskus 60-luvun lopulla. Mutta karskius ja härskiys olikin hyvin kesyä siihen aikaan, itse asiassa termit ovat saaneet ihan uuden merkityksen.

Ei tahdo enää keksiä tarpeeksi kuvaavia rumasanoja, kun on joutunut lukemaan esimerkkejä vanhusten kotihoidon tilasta. Siitä, miten vanhukset joutuvat makaamaan ulosteissaan viikkotolkulla, jopa kuolleena kuukausia. Kyse ei ole yksittäistapauksista, sillä laitoshoitoa on ajettu järjestelmällisesti alas ihan vain säästösyistä ja kotihoidon resurssipanostukset ovat jääneet parhaimmissa tapauksissa puheiden tasolle. Huonoimmissa tapauksissa puheetkin ovat olleet sitä, että vanhuksilla ei ole hätää, resursseja on jo liikaa. Osa resursseista voitaisiin aivan hyvin siirtää vaikka yritystoiminnan edellytysten parantamiseen.

Työministeri totesi, että hallitus ei halua toimillaan kyykyttää työttömiä. Olen aivan samaa mieltä, nykyhallituksen toimien vuoksi ei työttömillä voi olla mahdollisuutta nousta kyykkyasentoon. Työttömien pitää madella mahallaan ja mieluummin lätäkköjen kohdalla. Ja samaa linjaa jatketaan, pääministeri itse lupasi, että lakeja ei noudateta heikoimpien kohdalla vaan heiltä viedään kaikki turva ja työkykyisimmät saavat oikeuden pakkotyöhön. Työlainsäädännöllä, perustuslailla tai kansainvälisillä sopimuksilla ei ole merkitystä hallituksen tahtotilassa. Ronskimmin vaan, mutta vielä tarvitaan jatkovaltakirjaa hallituksen linjalle.

Eliitin pyllyä nuolevan median antama julkikuva onnellisesta, hyvinvoivasta kansakunnasta on hieman säröillyt aina vain pitenevien leipäjonojen vuoksi. Niinpä nyt on keksitty, että pitää poistaa moinen rumentava tekijä katukuvasta. Kaduilla värjöttelevät nälkäiset siirretään lämpimiin sisätiloihin nauttimaan valmisaterioita, melkein kuin olisivat ravintolassa. Siinä yhteydessä ahkera, työtätekevä, maata hallitseva kansanosa hieman närkästyy moisista ilmaisista etuuksista ja niinpä on keksittykin laittaa ruoka-apu vastikkeelliseksi.

No, jos tässä ei vielä olekaan kaikki? Koska työttömät ovat laiskoja ja toisten kustannuksella eläviä, heille pitää järjestää palkatonta pakkotyötä. Koska kaikki eivät osallistu pakkotyöhön (koska niitäkään ei ole kaikille tarjolla, kirjoittajan huomautus) heiltä leikataan aluksi osa päivärahasta. Mutta vaarana on, että mokomat laiskurit hakevat ilmaista ruokaa nälkäisten ruokintapisteistä. Siispä heidät pitää laittaa vastineeksi työhön. Näin ollen jatkossa voidaan luopua päivärahoista kokonaan ja antaa ruokaa työsuoritusta vastaan. Koska yritykset joutuvat huonompaan kilpailuasetelmaan, mikäli maksavat työntekijöille palkkaa, helpotetaan irtisanomista, jotta työ voidaan teettää pakkotyönä ruokapalkalla. Mutta vielä on yksi askel, jota hallituksen työllistymistoimissa ei ole kokeiltu: Vaaditaan pakkotyöhön tulevilta omat eväät.

Edellä kuvattua tilannetta on kirjoittaja arvioinut niin härskinkarskeilla ilmauksilla, että sitä ei sovi julkaista.