Minusta on jotenkin ylevää puhua työväenliikkeestä. Siksi minä puhunkin siitä niin paljon. Olen ylpeä voidessani sanoa toimivani työväenliikkeessä Mutta mitä onkaan työväenliike? Näennäisesti poliittista riippumattomuutta edustava Wikipedia määrittelee mm näin. ” Työväenliike on käsite, joka perinteisesti jaetaan kahteen pääosaan, jotka ovat ammatillinen työväenliike ja poliittinen työväenliike…Ammatillinen työväenliike on työläisten omasta toimintatarpeesta lähtevä liike, joka pyrkii puolustamaan ja saavuttamaan maan työläisten toimintaoikeuksia ilman omistavan luokan holhousta…Poliittinen työväenliike on kehittynyt oivalluksesta, jonka mukaan työläisten etuja ja oikeuksia kannattaa ajaa myös julkisen vallan, lähinnä valtion tasolla.” Omavaltaiset poiminnat noista määritelmistä voisivat johdatella määrittely, jonka mukaan työväenliike pyrkii puolustamaan ja saavuttamaan työläisten toimintaoikeuksia sekä ajaa työläisten etuja ja oikeuksia. Vaikka määritelmäni on suppea ja kankea, siinä on ainakin osin sellaista, mihin työväenliike on perinteisesti pyrkinyt.
Ymmärtääkseni työväenliike ei ole ainakaan toistaiseksi kyennyt luomaan yhteiskuntaa, jossa sen ihanteet olisivat täysimääräisesti hallitsevia. Niinpä työväenliike on lähtenyt siitä, että vallitsevissa oloissa, markkinataloudessa (jota myös kapitalismiksi kutsutaan) työläisten etujen parantaminen perustuu siihen, että talouskasvusta saatavalla osuudella turvataan näiden etujen lisääntyminen. Näistä lähtökohdista työväenliikkeen toiminta on tähdännyt myös omistavan luokan etujen turvaamiseen. Käytännön toimissa työväenliike on toiminut aloitteellisesti mm. yritysten toimintaedellytysten parantamiseksi. Täten on uskottu saatavan – ja usein on saatukin – uusia työpaikkoja ja /tai parempaa tuottavuutta, josta osa on tuonut kasvavia etuuksia työläisille.
Viimeisin IPCC:n raportti on karmeaa luettavaa. Jo 1,5 asteen keskilämpötilan nousu aiheuttaa pitkäaikaisia tai pysyviä vaurioita maapallolla olevalle elämälle. Ja mikäli lämpötila nousee kahdella asteella, vauriot kymmenkertaistuvat. Nykyisen toiminnan seurauksena lämpötila nousee lähivuosikymmeninä kolme astetta, ehkä enemmänkin. Siitä seuraa kauhuskenaario, jota en halua alkaa kuvailemaan. Pahimpana syynä ilmaston lämpenemiseen on ihmisen ilmakehään tuottama hiilidioksidi. Ainakaan tällä hetkellä ei ole olemassa tekniikkaa, jolla ilmakehässä olevaa hiilidioksidia pystyttäisiin poistamaan. Ainoa keino estää lämpeneminen on siis vähentää ilmakehään päästettävän hiilidioksidin määrää ja pyrkiä lisäämään luontaisten hiilinielujen määrää.
Suomi on kylmä ja harvaanasuttu maa. Täällä on haastavat sääolot ja pitkät etäisyydet. Yhteiskuntakehitys on vaatinut entistä nopeampaa liikkumista paikasta toiseen. Tämä on yhteinen odotus niin ihmisten kuin tavaroittenkin suhteen. Ja samalla myös tiedonkulun pitäisi vaivatonta ja käytännössä tiedonsiirto pitäisi hoitua reaaliajassa. Kilpailu yhteiskunnassa vaatii kaikkien osalta tehokkuuden paranemista.
Jos me pidämme kiinni talouskasvusta, meidän on rakennettava nykyaikaisempia, tehokkaampia tuotantolaitoksia, varattava niille luonnonvaroja (todennäköisesti enenevästi), rakennettava nopeampia ja parempia väyliä ihmisten, raaka-aineiden ja valmiiden tuotteiden liikkumiseen ja rakennettava uutta infrastruktuuria laajempaa ja nopeampaa tiedonsiirtoa varten.
Väylien rakentaminen syö luonnonvaroja. Asfaltti ei toimi hiilinieluna ja melkeinpä poikkeuksetta uusi väylä vaatii hävittämään ainakin jonkin verran hiilinieluna toimivaa metsää. Mitä luonnonvarojamme voimme käyttää enenevästi? Metsiemme hakkuut ovat joko ylittäneet tai vähintäänkin lähestymässä kestävän metsänhoidon rajaa. Tulkinnoista kiistelkööt asiantuntijat. Meillä on vielä puhtaita vesiä, jotka ennusteiden mukaan tulevat olemaan melkoinen kilpailuvaltti kenties tämän vuosisadan puolivälin tienoilla. Tiedostammeko vielä edes täysin kaikkia vesiämme uhkaavia tekijöitä? Maaperästämme tehdyt raaka-aineiden kaivamiset ovat olleet tehokasta luonnon tuhoamista huomattavasti varsinaista tuotantoaluetta laajemmalti.
Jo näiden muutamien esimerkkien kautta näemme helposti, millaisia kysymyksiä tulee väistämättä eteen. Kuinka paljon metsää voidaan kaataa, jotta saadaan 50 työpaikkaa? Paljonko enemmän maaperää voidaan asfaltoida, jos saadaan 20 uutta työpaikkaa? Entä 200 työpaikkaa? Jos tuotantolaitos tuottaa runsaasti hiilidioksidipäästöjä tai saastuttaa isoja vesistöalueita, voidaanko se lakkauttaa vaikka samalla vähenisi 100 työpaikkaa – jopa pysyvästi?
Tämän kaltaisiin pohdintoihin joudutaan työväenliikkeen parissa ja hyvin lähitulevaisuudessa. Tuomitsemmeko ilmastonmuutoksesta puhumisen vain huuhaadystopiaksi vai vaadimmeko muita maita tekemään enemmän, koska me emme kuitenkaan pienenä kansana pysty maailmaa pelastamaan. Olisiko kenties hyvä ajatus pyrkiä vielä vaikkapa seuraavat 10 vuotta hyvään talouskasvuun ja sitten – tekniikankin kehityttyä – ryhdymme tosissamme torjumaan ilmaston lämpenemistä. Käydäänkö tästä jo liikaakin keskustelua työväenliikkeessä?
Lopuksi lohdutuksen sana: Tehtiinpä ilmastonmuutoksen torjumiseksi kuinka paljon tai vähän tahansa, joka tapauksessa maapallo säilyy vielä useita miljardeja vuosia. Kyse on vain siitä säilyykö se elinkelpoisena ihmislajille.