Kun teollistuminen alkoi, 1800-luvun Suomessa syntyi myös työväenliike. Ensin teollisuustyönantajat olivat synnyttämässä sosiaaliliberaalisen liikkeen, joka tunnettiin nimellä wrightiläinen työväenliike. Jopa sekin huomasi epäsuhdan työnantajien ja työntekijöiden välillä ja pyrki niitä korjailemaankin. Mutta se oli näpertelyä, jolla ei todellisia parannuksia työläisten asemaan saatu ja niin mainittu liike sai väistyä vasemmistolaisen työväenliikkeen tieltä. Tarvittiin paljon lakkoja ja muita kamppailuja ennen kuin työnantajat suostuivat edes kunnolla neuvottelemaan. Vasta talvisodan aikana tehdyllä tammikuun kihlauksella työnantajat sitoutuivat tunnustamaan ammattiyhdistysliikkeen tasaveroiseksi neuvottelukumppaniksi. Sotien jälkeen saatiin aikaan jopa työlainsäädäntöä, jossa lähtökohtana oli työntekijän suojelu työnantajan mielivallalta. Laki pyrki siis suojelemaan heikompaa osapuolta.
Työnantaja – nimitys on heidän itsensä keksimä. Ikään kuin kapitalistit olisivat niin jalomielisiä, että he antavat (jonkinlaisena lahjana) työtä työntekijöille. Tässä unohtuu se, että omistajat tarvitsevat ihmisiä tekemään sen työn, eivätkä he anna kenellekään työtä, jos heillä ei ole tarvetta sen teettämiseen. Vaikka työntekijää on pyritty suojelemaan työlainsäädännöllä, työnantajalla on ehdoton oikeus ottaa työhön, johtaa työtä ja erottaa työntekijä. Yhtiöillä on lakisääteisesti velvollisuus tuottaa omistajilleen voittoa. Laki ei ole koskaan asettanut velvollisuutta tuottaa työntekijöille hyvinvointia.
Sodan jälkeen vasemmistolla oli Suomessa vahva asema. Se pysyi suhteellisen voimakkaana aina 80-luvulle saakka. Sinä aikana Suomi vaurastui, työntekijöiden olot paranivat, sosiaaliturvasta muodostettiin heikoimpia turvaava. Työttömät saivat oikeuden välttämättömien elinedellytysten turvaamiseen päivärahalla, koulutusmahdollisuudet ulotettiin koskemaan myös työväenluokkaa, mikä sai aikaan osaamistason ja sitä kautta kilpailukyvyn huiman nousun.
Vasemmistolainen työväenliike on koko historiansa ajan pitänyt lähtökohtanaan asettumisen heikomman puolelle. Niitä, jotka ovat syystä tai toisesta jääneet heikommalle oksalle, sairauden, opiskelujen, työttömyyden tai jonkun muun syyn takia, on pyritty tukemaan ja auttamaan. Missään tapauksessa työväenliikkeen periaatteisiin ei ole sopinut vahvemman suosiminen heikomman kustannuksella.
Nyt meillä on ollut viisitoista vuotta porvarivetoiset hallitukset. Tuloerot ovat kasvaneet. Pitkäaikaistyöttömät, sairaat, vanhukset, opiskelijat, lapsiperheet ja pätkätyöläiset ovat joutuneet loukkuun, jossa sosiaalisen aseman korjaaminen on käytännössä mahdotonta. Viime eduskuntavaaleissa vasemmiston kannatus jäi pienemmäksi kuin pitkiin aikoihin. Etenkin sen jälkeen on, jopa perustuslaista välittämättä, siirretty yhteiskunnallisia tehtäviä markkinavoimien armoille. Laki yhtiöiden voitontavoittelusta tuntuu olevan ainoa laki, jota ylimmät valtiovallan haltijat kunnioittavat.
Kaikkein kummallisinta on, että joskus valppaat journalistit ovat alistuneet nuolemaan hallitsevien saappaita. He jopa kehuvat toimia, joilla suodaan etuja hyvinvoiville ja rangaistaan niitä, jotka ovat joutuneet kärsimään jo ennestään. Satojen miljoonien leikkauksia puolustellaan välttämättömyyksillä. Leikkaukset tehdään kohteisiin, jotka sattuvat juuri apua tarvitseviin. Sen sijaan yrityksille, jotka jopa itsekin pitävät yritystukia kilpailua väärentävinä, annetaan tuhansia miljoonia. Niitten tukien saajat eivät ole innovatiivisimpia, uutta luovimpia tai uusia työpaikkoja synnyttäviä. Niitten tukien saajat ovat konservatiivisia, suuria voittoja jakavia, jotkut ympäristölle haitallisia ja hyvin pääomavaltaisia. Niitä tukia ei leikata.
Mikä vaivaa nykyisiä toimittajia? Pelko, ahneus vai kieroutunut elämänkatsomus? Tuntuu mielettömältä kuulla tai lukea mielipiteistä, joissa puolustellaan rikkaille annettavia etuuksia ja suoranaisia tulonsiirtoja köyhiltä ennestään äveriäille. Olen vain odottanut, milloin joku hallituksen ”tiedottajameedio” ehdottaa, että mummojen potkijoille on annettava yhteiskunnan puolesta turvakengät, etteivät he loukkaisi varpaitaan.