Tänään nähtiin eduskunnassa erään näytelmän odotetunkaltainen loppuhuipennus, ”grande finale”, kun Soini sai erittäin vankalla enemmistöllä legitimiteetin kaikille toimilleen ministerikaudellaan. Erityisesti hänen tapansa yhdistää omia uskonnollisia näkemyksiään politiikkaan on ymmärrettävistä syistä aiheuttanut närää monissa ihmisissä.

Kaikki alkoi Soinin kommenteista toisen valtion aborttilainsäädäntöön liittyen, sekä hänen vierailustaan abortinvastaisen järjestön iltavigiliassa ollessaan hoitamassa ministerin tehtäviään. Tällainen ministerin ulostulo Suomen kaltaisessa maassa jossa uskonnonvapaus on laissa turvattu periaate ja uskonto ainakin näennäisellä tasolla erotettu poliittisesta päätöksenteosta on kuin märkä rätti vasten paitsi kaikkien eri uskoisten ja eri uskontojen oikeuksien puolesta kamppailevien, niin myös naisten oikeuksien puolesta kamppailevien kasvoille.

Ei ole tilannetta missä ministeri virkamatkansa aikana lakkaisi yhtäkkiä olemasta ministeri ja muuttuisi yksityishenkilöksi niin kauan kun matkan tarkoitus on virassa hoidettavien asioiden vuoksi matkustaminen eikä esimerkiksi yksityishenkilönä tehty perheloma. Siinäkin mielessä varovaisuus olisi tarpeen, tai kuten yleisissä jääviysperiaatteissa todetaan, parempi jäävätä itsensä heti kun se on mahdollista, ei vasta kun se on äärimmäinen pakko.

Olen itsekin henkinen ihminen ja ymmärrän hyvin ihmisen tarpeen henkistyä tai elää hengellistä elämää. Näen kuitenkin, että on parempi pyrkiä erottamaan toisistaan omat henkiset ja uskonnolliset näkemyksensä, sekä poliittinen toiminta yhteisten asioiden parissa.

Tässä maassa on lukemattomia eri uskontoihin kuuluvia ja myös uskonnottomia joiden kaikkien tarpeisiin tulisi poliitikkojen pystyä vastaamaan tasapuolisesti. Lisäksi meillä uskonnonvapauslainsäädännön mukaan jokaisella on oikeus omaan uskoonsa, myös silloin kun se ei ole enemmistön näkemysten mukainen. Tällä yleisesti ei ole tarkoitus puolustella ahtaita uskonnollisia näkemyksiä, vaan nimenomaan turvata ettei poliittinen ja yhteiskunnallinen päätöksenteko ole liian sidoksissa sitä hoitavien ihmisten uskonnollisiin näkemyksiin.

Nyt Soinin puolesta äänestäneet siis antoivat legitimiteettinsä hänen toimilleen, eli myös monet naisten oikeuksien puolustajina tunnetuksi tulleet edustajat olivat tukemassa hänen oikeuttaan esittää ahtaita aborttikantojaan ministerin virassa ollessaan.

Asetelma oli kuitenkin jo lähtökohtaisesti nurinkurinen, ja lopputulos jo ennakkoon kaikkien tiedossa.

Poltiikassa uskonto on näköjään hyvä renki, ja vielä parempi isäntä