Eurovaalien jälkeen edessä on ollut pikapaluu kunnallispolitiikan arkeen. Vantaan valtuusto kävi tänään lähetekeskustelun ensi vuoden talousarviosta. Itse pidin Vasemmistoliiton ryhmäpuheen. Näin se meni.

 Jo vuosia tavallisille kaupunkilaisille on Vantaalla jaettu säästöjä, leikkauksia, niukkuutta ja palveluiden heikentämistä.

 Erityisesti taloussuunnittelun pohjaksi otettu talous- ja velkaohjelma on tarkoittanut välillä rajujakin harvennushakkuita kaupungin palveluissa. On hyvä muistaa, että edellinen tai nykyinen kaupunginvaltuusto ei suinkaan hyväksynyt tätä ohjelmaa yksimielisesti. Sen hyväksyivät kaupungin valtapuolueet sosialidemokraatit ja kokoomus sekä valtapuolueiden kainaloon tahtova perussuomalaiset, jotka lähtivät tässä asiassa herrojen kanssa marjaan.

 Nyt on kuitenkin aika katsoa eteenpäin.

 Siksi on hyvä, että kaupunginvaltuuston seminaarissa pari viikkoa sitten nousi esille tavoite ohjelman päivittämisestä, sillä nykyinen TVO on auttamattomasti vanhentunut ja osoittautunut monilta osin toimimattomaksi. Eri asia on se, hyväksytäänkö uusikaan versio säästöohjelmasta yksimielisesti. Uskallan ennustaa, että erimielisyyttä tästäkin asiasta saadaan.

 Kun ensi vuoden kehystä laaditaan, ei voida sivuuttaa sitä tosiasiaa, että kaupungin taloustilanne ei ole niin huono kuin pahimmat pelottelijat ovat antaneet ymmärtää. Viime vuonna tehtiin ylijäämäinen tilinpäätös.

 Lisäksi kaupungin kaikki investoinnit pystyttiin tekemään omalla rahalla, mikäli investoinneista siivotaan pois valtakunnalliset, valtion kanssa sovitut suuret infrastruktuurihankkeet Kehärata ja Kehä III:n parannustyöt.

 Suurilla valtakunnallisilla investoinneilla ei siis voi enää perustella tavallisten vantaalaisten palveluiden heikennyksiä.

 Jos odotettua parempaa talouskehitystä ei kyetty ennustamaan viime vuonna, kuinka varmaa on, että näin kyetään tekemään ensi vuodelle? Ainakaan leikkausten ja palveluiden heikentämisen tarvetta ei pidä tätä kautta ylimitoittaa.

 Siksi ensi vuoden talousarviota laadittaessa pitää kiinnittää huomioon ennusteiden ja ilmoitettujen leikkaustarpeiden oikeaan suhteeseen.

 Pelkkä velan ja veronkorotusten vastustaminen on yhtä vastuutonta politiikkaa kuin se, että jatkuvasti vain elettäisiin yli varojen. Kaupunki ei ole kotitalous, jonka pitää maksaa asuntolaina tiettyyn eräpäivään mennessä. Uutta velkaa voidaan ottaa entisen tilalle, mutta velka pitää hoitaa. Jos velkaa on paljon, sen hoitaminen tulee kalliiksi.

 * * *

 Kun ensi vuoden talousarviota tehdään, Vantaa ei elä tyhjiössä. Myös valtion toimenpiteillä on vaikutus kaupungin liikkumavaraan. Eivätkä liikkumavaran rajat ole pelkästään huono asia.

 Tällä eduskuntakaudella astuvat voimaan työmarkkinatuen rahoitusuudistus, varhaiskasvatuslaki ja hoitovapaan jakaminen vanhempien kesken, oppivelvollisuuden pidentäminen sekä uusi ja tiukempi oppilashuoltolaki. Lisäksi vanhuspalvelulaki ja lastensuojelulain muutokset merkitsevät myös Vantaalla lisää panostuksia ihmisten hyvinvointiin. Vasemmistoliiton valtuustoryhmän mielestä nämä ovat myönteisiä uudistuksia.

 Ei pitäisikään puhua kuntien velvoitteiden lisääntymisestä vaan niiden mahdollisuudesta investoida lisää kansalaisten hyvinvointiin. Juuri näin Suomessa on vuosikymmenten saatossa rakennettu hyvinvointivaltiota ja hyvinvointikuntia erinomaisella menestyksellä.

 Iso valtiolta tuleva päätös on kuitenkin auki. Ennen kuin tiedetään sote-ratkaisun lopullinen muoto ja sisältö, on myös Vantaalla palveluverkon tulevaisuus ja sitä kautta kaupungin talouden suunnittelu tavallaan jäissä. Iso kysymys on, mitä palveluita Vantaa tai muut kaupungit enää tulevaisuudessa voivat järjestää itse.

 Silti myös oman palvelutuotannon kehittäminen jatkuu jossain muodossa. Yhdeksi keinoksi palveluiden parantamiseen on Vantaalla jo pitkään kaavailtu palveluseteleitä. Valtuustoseminaarissa kuulimme, että seteleiden käyttöä suunnitellaan laajennettavaksi jopa lääkärivastaanotoille. Tämä olisi iso askel kohti terveyspalveluiden viemistä yksityisille markkinoille.

 Palveluseteleillä sanotaan laajennettavan valinnanvapautta. Kun julkisissa palveluissa tehdään valintoja, valitaan aina paremman ja huonomman välillä. Se jolla on varaa, valitsee tietysti paremman. Miten käy silloin niiden, joilla ei ole varaa. Joutuvatko he tyytymään huonompaan?

 Palvelusetelit ovat käytännössä vain rikkaiden ohituskaista saada parempia palveluita. Palveluseteleillä myös työnnetään syrjään julkisia palveluita yksityisten tieltä.

 Vantaalla on hiljattain saatu rohkaiseva esimerkki siitä, että myös puhtaasti järkiperusteet ovat kunnan oman palvelutuotannon puolella. Kun sosiaali- ja terveyslautakunta teki viime viikolla päätöksen siirtää Hakunilan terveysaseman toiminnan pois yksityiseltä veroparatiisiyhtiö Attendolta takaisin kaupungin toiminnaksi, olivat perusteina hinta, laatu, asiakastyytyväisyys, saatavuus ja jopa kansanterveys.

 Tämä osoittaa, että kaupungin palveluiden kehittämistä pitää katsoa avoimin mielin ilman ideologisia silmälaseja tai silmälappuja.

 * * *

 Koska kaupungin taloudellinen tila näyttää nyt ennakoitua paremmalta ja suuret valtakunnalliset investoinnit on pian saatettu loppuun, näyttää siltä, että kysymykseen kunnallisveron tasosta tuskin joudutaan palaamaan tänä vuonna.

 Mikäli taloudellinen tilanne kuitenkin nopeasti heikkenisi ja eteen tulisi uusia palveluiden sopeutustarpeita, Vasemmistoliiton valtuustoryhmä varaa kuitenkin mahdollisuuden myös esittää kunnallisveron nostamista. Ainakin se on pidettävä keinojen joukossa.

 Vain leikkaamalla ei koskaan synny hyvinvointia, ei nykyisille eikä tuleville sukupolville. Vain työ luo hyvinvointia.

 Siksi erityisesti kasvavan työttömyyden oloissa myös Vantaan on panostettava työllisyystoimenpiteisiin, kun ensi vuoden talousarviota kootaan. Tässä korostuvat erityisesti pitkäaikais- ja nuorisotyöttömyyden katkaiseminen. Enemmän työtä ja vähemmän leikkauksia!