Syksyn kuntavaalien ylivoimaisesti tärkein kysymys on julkisten palveluiden kohtalo. Näin ainakin, jos on uskomista suomalaisten mielipiteisiin. Ja miksi ei olisi, sillä lokakuun kuntavaaleissa jokainen täysi-ikäinen kansalainen – ja myös täällä pysyvästi asuva muun maalainen – saa valita edustajat tekemään päätöksiä kunnissa seuraavaksi neljäksi vuodeksi.
Suomalaisten ylivoimaisesti suurin huolenaihe ovat terveyspalvelut, kakkosena vanhustenhoito ja kolmosena koulut ja päivähoito. Sen sijaan hallituksen kuntauudistus tai sen tuomat mahdolliset kuntaliitokset eivät suomalaisia juuri kiinnosta. Aivan häntäpäähän vaaliteemoissa jää kuntien veroäyri. Tiedot selviävät Suomen Kuvalehden tuoreesta kyselystä.
Mittauksen toteuttaneen Taloustutkimus oy:n tutkimusjohtaja Juha Rahkonen sanoo, että teemojen tärkeysjärjestyksestä voi vetää johtopäätöksiä. Hänen mukaansa suomalaiset ovat valmiita maksamaan veroja enemmänkin, jos palvelut saadaan säilytettyä. ”Kyllä tässä jokin kumma solidaarisuusilmiö näyttäisi olevan”, Rahkonen äimistelee.
Kummaa se voi monelle ollakin. Vasemmistoliitolle solidaarisuus, julkiset palvelut ja sitä kautta myös yhteiskunnan heikommista huolehtiminen ovat aina olleet politiikan ydintä. Näin on tulevissa kuntavaaleissa myös omassa kotikaupungissani Vantaalla.
Palveluiden tulevaisuus on keskeinen teema Vasemmistoliitolle. Silti pelkkä puolustaminen ei riitä vaan tarvitaan myös askeleita eteenpäin. Yksi niistä on vaatimuksemme terveyskeskusmaksujen poistamisesta.
Mutta oleellista on sekin, että palvelut tuotetaan kunnan omana työnä eikä niitä ulkoisteta, yhtiöitetä ja yksityistetä markkinoiden armoille. Jäljet nimittäin pelottavat.
Karmivimmat esimerkit markkinavoimien tuottamasta tuhosta terveyspalveluissa ja vanhustenhoivassa tulevat Ruotsista. Siellä varsinainen yksityistämisen hyökyaalto pyyhkäisi yli kuntien sen jälkeen, kun pääministeri Fredrik Reinfeldtin porvarihallitus astui valtaan vuonna 2006.
Yksityisen hoivabisneksen skandaalit ovat tiivistyneet ylikansallisten pääomasijoittajien omistamaan Carema-yhtiöön, joka pyörittää erityisesti vanhusten hoitolaitoksia. Niiden hirvittävät olot paljasti ruotsalainen media.
Sanomalehti Dagens Nyheterin mukaan yhtiön sisällä oli kilpailu siitä, missä säästetään eniten. Esimerkiksi kymmenelle vanhukselle annettiin vain 6-7 ihmisen ruoka ja lautasliinat revittiin neljään osaan.
Lisäksi desinfiointiaineesta, saippuasta, wc-paperista ja vaipoista säästettiin. Omaiset ja henkilökunta raportoivat lisäksi vanhuksille osaksi tulleesta ravinnon puutteesta, kaatumavammoista ja makuuhaavoista. Ruotsissa on yleinen konsensus siitä, että juuri palveluiden yksityistäminen johti tilanteeseen.
Erityisen sikamaiseksi kuvion tekee silti se, että samaan aikaan Careman johdolle jaettiin bonuksia ja osakeoptioita voitolla pyörineestä toiminnasta.
Carema Caren omistava ylikansallinen Ambea-konserni toimii myös Suomessa. Täällä sen omistuksiin kuuluu Mehiläinen Oy, jota muuten myös Suomen eduskunta käyttää. Ambean hallituksen puheenjohtaja on puolestaan Fortumin entinen toimitusjohtaja Mikael Lilius, joka onkin alan miehiä, mitä tulee röyhkeään optiosaalistamiseen.
Mutta ei tässä vielä kaikki. Menestyksen taustalla yksityisissä terveysyhtiöissä on julkisten verojen sairas kiertäminen. Esimerkiksi Mehiläinen maksoi vuonna 2010 veroja vain 308 000 euroa 35 miljoonan euron voitoista. Se on vähemmän kuin yksi prosentti.
Tämäkö on julkisten palveluiden malli, jonka me haluamme Suomeen?
Tämän suuntaisesti näyttää ajattelevan ainakin osa elinkeinoelämän etujärjestöistä. Niistä on syytä huomioida erityisesti Elinkeinoelämän valtuuskunnan EVA:n raportti ”Palvelut auki –viisi vaatimusta kuntauudistukselle” ja Helsingin seudun kauppakamarin paperit.
Kummankin tavoitteena on, että Suomeen tuodaan niin sanottu palvelualoite tai palveluhaasteoikeus. Idea on, että mikä tahansa yritys voi tehdä aloitteen minkä tahansa kunnan palvelun yksityistämisestä. Näin yrityksille annettaisiin keinoja vauhdittaa yksityistämistä ja laajentaa markkinoita.
Usein väitetään, että yksityinen palvelu on edullisempi ja tehokkaampi kuin julkinen. Kysymys kuuluu, miten se on mahdollista, jos päälle pitää laskea vielä yksityisen yrittäjän voitto?
Ruotsin esimerkit osoittavat, että tehokkuus ja voitot revitään usein työntekijöiden palkoista, suunnitelmallisesta verokikkailusta ja palvelun laadusta. Julkisissa palveluissa markkinatalous tuottaa makuuhaavoja.