Ratkaisun hetket lähestyvät, kun eduskuntavaaleihin on enää puolitoista viikkoa aikaa. Ennakkoäänestyksen ollessa jo käynnissä, voi sanoa, että tunnelma vaalikentillä vaikuttaa vaisummalta kuin neljä vuotta sitten, jolloin olin myös ehdolla.
Silloin perussuomalaisten nousu oli kaikkien huulilla. Se sähköisti tunnelmaa vaaliteltoilla ja tietokoneiden ruuduilla. Nyt heihin on turruttu (vaikka ei ehkä saisi). Jytkystä on tullut jöötti.
Silti nämäkin eduskuntavaalit ovat Suomen kannalta äärimmäisen tärkeät. Mielestäni edessä on ainakin kolme isoa asiaa.
Ne liittyvät työhön ja toimeentuloon, leikkaus- ja kurjistamispolitiikan katkaisemiseen sekä Suomen asemaan Euroopassa.
Kahden kokoomuksen johtaman hallituksen aikana Suomesta on tullut massatyöttömyyden maa. Suomessa on jo lähes puoli miljoonaa työtöntä, jos yhteen ynnätään yli 350 000 työtöntä työnhakijaa ja 125 000 erilaisten toimenpiteiden piirissä olevaa. Viimeksi tällaisiin lukuihin päästiin 1990-luvun alun lamassa.
Leikkauspolitiikalla kierrettä vain syvennetään.
Suomella ei ole kestävyysvajetta vaan työllisyyden ja työpaikkojen vaje. Valtio ottaa nyt suunnilleen yhtä paljon velkaa kuin Suomessa maksetaan työttömyyskorvauksia. Siksi talouspolitiikan suunta pitää kääntää ja nostaa työn ja toimeentulon kysymykset ykkössijalle. Siihen kuuluvat myös kunnon perusturva ja eläkkeet.
Nyt tarvitaan voimakasta elvytystä ja panostamista uusiin aloihin. On aika panna kuntoon rapistuvat raiteet, tiet ja homekoulut sekä rakentaa ihmisille edullisia vuokra-asuntoja. Samalla pitää panostaa esimerkiksi laivanrakennukseen, elintarviketeollisuuteen, matkailuun, puhtaaseen teknologiaan ja digitalisaatioon.
Toinen iso teema liittyy leikkauksiin ja siihen, jätetäänkö jälkipolville hyvinvointivaltiosta vain savuavat rauniot.
Suuret puolueet ovat käynnistäneet huutokaupan siitä, kuka ottaa nyt tavallisilta ihmisiltä eniten. Vasemmistoliiton linjan vastakohta on kokoomus, jolla näyttää olevan sydämen paikalla lompakko. Se on valmis mihin tahansa leikkauksiin, kunhan veroja voidaan alentaa – myös kaikkein isotuloisimmilta.
Rankat leikkaukset näyttävän kelpaavan myös sosialidemokraateilla ja perussuomalaisille, jotka nyt vaalikentillä ovat kovasti vähäosaisten asialla ja tarjoavat heille pahvimukista haaleaa sumppia. Kun päätöksentekoon mennään, köyhien asia jää. Puheenjohtaja Timo Soinille mikä tahansa kelpaa, kunhan hän pääsee hallitukseen.
Miljardisäästöt iskevät kaikkein kovimmin pienituloisiin ihmisiä sekä niihin, jotka eniten käyttävät palveluita ja ovat riippuvaisia sosiaaliturvasta. Tässä taloustilanteessa raju leikkaaminen on paitsi epäinhimillistä, myös taloudellisesti järjetöntä. Se syventäisi talouden kuoleman kierrettä.
Samalla valtapuolueet eivät vaadi leikkauslistoissaan juuri mitään yhteiskunnan kaikkein hyväosaisimmilta.
Suuret puolueet eivät esitä osinko- ja pääomaverojen korottamista tai varallisuusveron palauttamista. takaisin. Kaikki vastuu kaadetaan siis tavallisten, enimmäkseen pienituloisten ihmisten niskaan. Vasemmistoliitto on näissä vaaleissa ainoa vaihtoehto hyvinvointivaltion ytimiin menevälle leikkauspolitiikalle.
Kolmas iso aihe liittyy Suomen asemaan Euroopassa.
Suomalaisilla ei ole osaa eikä arpaa Ukrainan kriisiin, joka on ajanut lännen ja Venäjän välit uuden kylmän sodan partaalle. Silti meidät on EU:n kautta vedetty mukaan Venäjän vastaisiin pakotteisiin, joilla me ammumme taloudellisessa mielessä vain omaan jalkaamme.
Oikeistolaisen eliitin ja valtamedian harjoittamalla vastuuttomalla ja perusteettomalla Venäjä-pelottelulla ajetaan Suomea sotilasliitto Naton syliin.
Sotilaallinen liittoutuminen vain heikentäisi suomalaisten turvallisuutta. Se toisi idän ja lännen välisen vastakkainasettelun suoraan meidän rajoillemme.
Eurooppa tarvitsee nyt enemmän rauhanaloitteita ja yhteistyön rakentamista – vähemmän pakotteita, vastakkainasetteluja ja sodalla uhkailua.
Muun muassa näistä syistä olen ehdolla eduskuntavaaleissa.