Ranskassa presidentti Emmanuel Macron julisti tällä viikolla maahan jo kolmannen kerran laajan sulkutilan, joka sulkee muun muassa koulut. Ranskassa koronatilanne on ollut lähes koko ajan selvästi paljon huonompi kuin Suomessa. Keskiviikkona maassa tavattiin lähes 60 000 uutta tartuntaa. Yhteensä niitä on ollut jo 4,6 miljoonaa. Se on suhteessa viisi kertaa enemmän kuin Suomessa.

Ranskan esimerkki kertoo siitä, että laajat ulkonaliikkumiskiellot eivät yksinään auta. Silti eri maiden toimenpiteiden vertailu vain tartuntalukujen perusteella on vaikeaa, ellei mahdotonta, tuntematta yhteiskuntia muuten. Eri yhteiskunnassa ihmiset suhtautuvat sääntöihin eri tavalla.

Siksi terveysviranomaiset Suomessa ovat vääriä asiantuntijoita sanomaan, että esimerkiksi Viron virustilanne voisi noin vain rantautua meille. Pelkkä maantieteellinen läheisyys ja sieltä Suomeen tulevat työntekijät eivät selitä, miksi Virossa koronatilanne on räjähtänyt käsiin. Yksilökeskeinen yhteiskunta, heikko yhteisöllisyys, tietynlainen piittaamattomuus määräyksistä ja ehkä myös epäluottamus viranomaisiin ovat tekijöitä, joita Suomessa ei ole. Lisäksi Virossa on jonkinlainen osayhteiskunta, jossa seurataan pääosin itänaapurin mediaa ja jota yhteiskunnan eliitti vieroksuu.

Iltalehden reportaasi Tallinnan Lasnamäen lähiöistä kertoo paljon mistä on kyse myös koronarintamalla. Ei ole sattumaa, että korona ja HIV ovat levinneet samoissa osissa maata.

Suomea lähinnä muistuttavia yhteiskuntia ovat muut Pohjoismaat. Niissä ei ulkonaliikkumiskieltoja ole pidetty tarpeellisena.

Suomessa terve järki näyttää onneksi vielä nauttivan perustuslain suojaa. Siitä kertoo eduskunnan perustuslakivaliokunnan lausunto, jolla se tyrmäsi hallituksen esittämät liikkumisrajoitukset. Valiokunnan mukaan tosiasiassa kyse oli todellisuudessa liikkumisen lähtökohtaisesti kieltämisestä. Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä oli koko ajan kriittisellä kannalla.

Kannattaa lukea valiokunnan koko lausunto. Varmasti myös hallituksessa se on nyt kätketty syvälle sydämeen. Lausunnon mukaan esityksessä oleva sääntely olisi ollut ”erittäin vaikeaselkoista ja tulkinnanvaraista, osin jopa virheellistä”.

Asian ydin on, että esitys ulkonaliikkumiskielloista ei ollut välttämätön ja oikeasuhtainen. Jos yksityiset kokoontumiset ovat keskeinen ongelma, silloin pitää rajoittaa yksityisiä kokoontumisia. Perusteita olisi valiokunnan mielestä puuttua nimenomaan niihin ja esimerkiksi uskonnollisiin joukkokokoontumisiin.

Nyt kielletyksi olisi tullut ”runsaasti jokapäiväistä toimintaa ja tavanomaista elämää, joka on koronavirusepidemian leviämisen kannalta vaaratonta tai ainakin vaikutuksiltaan vähäistä”.

Vakiintunut parisuhde liikkumisrajoitusten poikkeuksena on herättänyt paljon hilpeyttä. Irvailuun yhtyi myös perustuslakivaliokunta:

”Valiokunnan mielestä valittu sääntelyratkaisu johtaa myös osin jopa absurdiksi luonnehdittavaan sääntelyyn, jossa liikkumisen lainmukaisuus parisuhteen vuoksi arvioidaan liikkumisen välttämättömyyden kannalta. Lakiehdotuksen perusteluista ei ilmene, miten välttämättömyyttä on tarkoitus tässä kontekstissa arvioida.”

Myös muilla kuin vakiintuneessa parisuhteessa elävillä on tarve tavata toisia ihmisiä. Perustuslaki kieltää asettamasta ihmisiä eriarvoiseen asemaan perhesuhteiden perusteella.

Esitys sanoi ulkonaliikkumiskiellon vähentävän ihmisten kontakteja noin neljännekselle. Miten lukuun oli päädytty ja miten kukin poikkeus vaikuttaisi kontaktien määrään, ei kerrottu.

Isoin pointti on silti se, ettei tavallinen ihminen olisi voinut todellisuudessa tietää, milloin liikkuminen on sallittua, milloin ei: ”Valiokunnan mielestä on sääntelyn perusteella verraten epäselvää, millaisin oikeudellisin kriteerein sallittu ulkoilu on erotettavissa esimerkiksi kauppakeskuksen pihalla tapahtuvasta kolmen henkilön muodostaman ihmisjoukon oleskelusta ulkona, johon osallistuja ilmoittaa osallistuvansa virkistäytyäkseen”.

Lisäksi ihmisellä ei oikeusvaltiossa ole velvollisuutta myötävaikuttaa oman syyllisyytenä selvittämiseen tai todistella poliisille olevansa syytön.

Perustuslakivaliokunta kiinnittää hienovaraisesti huomiota myös toiseen ydinkysymykseen. Jos terveydenhuoltojärjestelmä kantokyky on vaarassa tartuntojen lisääntymisen takia, pitäisikö toimintakyky silloin turvata varaamalla terveydenhuoltoon riittävästi resursseja?

* * *

Oman jälkipyykin ja mankelin ansaitsee se, millainen vääntö hallituksen sisällä käytiin ennen esityksen antamista.

Kolmen hallituspuolueen – Vasemmistoliiton, vihreiden ja RKP:n – eduskuntaryhmät olivat erittäin kriittisiä esitykselle. Pääministeri Sanna Marin runnoi esityksen läpi keskustan tuella. Kepulaisia ei haittaa, etttä pääkaupunkiseudulla asuvia rangaistaan, sillä puolueella ei ole täällä juurikaan äänestäjiä. Myös keskustelu rokotejärjestyksestä kertoo, että kepu tekee koronalla jo täysillä aluepolitiikkaa.Sen osoittaa erityisesti se aggressiivisuus, jolla keskustan riviedustajat maakunnista ovat reagoineet rokotejärjestyksen muuttamiseen.

Liikkumisrajoituksia koskeva lakiesitys julkistettiin, kun kolme kriittistä eduskuntaryhmää istui vielä ottamassa kantaa asiaan. Näin eduskuntaryhmät pantiin ikään jo tapahtuneen eteen. Tuotiin tosiasioita maastoon. Se on poliittista manipulointia.

Marin halusi näin säilyttää kasvonsa ja kävellä kiistasta ulos voittajana. Lopputuloksena tappio oli vielä massiivisempi. Tämä ei voi olla välittymättä gallupeihin, jossa SDP on pudonnut kolmanneksi perussuomalaisten ja kokoomuksen taakse.

Vain hörhöt eivät ota koronatilannetta äärimmäisen vakavasti. Rajoitukset ja turvatoimet on tauottu ihmisten mieliin, kuten pitääkin. Samalla pitää nähdä, että suomalaisessa yhteiskunnassa on muitakin ongelmia. Koko yhteiskuntaa ja kaikkea muuta ihmisten elämää ja hyvinvointia ei voi uhrata vain koronan torjunnalle.

Samalla tarvitaan myös kokonaisvaltainen strategia ja polku epidemian jälkeiseen maailmaan siirtymiseksi. Itse olen tehnyt siitä valtuustoaloitteen Vantaalla. Sellaisia pitäisi nyt tehdä koko Suomessa.