Pääministeri Juha Sipilä onnistui viikolla järjestämään draamaa ja jännitystä vaaleihin valmistautuvan Suomen politiikkaan. Se mikä alkoi uutispommina, paljastui nopeasti kömpelöksi vaalitempuksi.

Hallituksen lähtö oli yllätys lähes kaikille paitsi Sipilälle itselleen. Jopa eduskunnan puhemiestä Paula Risikkoa informoitiin asiasta STT:n tekstiviestiuutisella. Se on vähän kuin ilmoittaisi avioerosta tekstarilla.

Arvoton näytelmä sai arvottoman lopun. Jo pitkään on ollut selvä, että hallituksen sote-hankkeesta ei voi tulla mitään. Sote on ollut jo kuukausia kuin Titanic, jossa sähköt ovat jo poikki, mutta runko ei ole vielä katkennut. Perjantaina se tapahtui ja nyt sote makaa Atlantin syvänteessä. Ja hyvä niin.

Mediassa on kuuliaisesti toisteltu Sipilän tulos tai ulos – hokemaa. Mutta kovin myöhään tuo vastuu löytyi. Kun vesi tulvii komentosillalle ja kaikki on jo mennyt, kapteeni ilmoittaa, että nyt minä otan vastuun. Yleisesti tiedetään myös, minkä lajin jyrsijöitä ui pois uppoavasta laivasta.

Kun selkäranka on katkennut, on turha enää näytellä suoraselkäistä.

Mutta kyllä vastuukin vielä toteutuu. Mielipidemittauksissa keskustan kannatus on romahtanut. Jopa kokoomuksen kannatus on nyt viisi prosenttiyksikköä pienempi kuin SDP:llä. Siniset voi unohtaa, niin ovat äänestäjätkin jo tehneet. Tämän on sote-sekoilu tuonut.

Jäävuori, joka repi sotesta pohjan auki, ei ole vähäisempi kuin Suomen perustuslaki. Siitä hallitus ei piitannut. Hallituspuolueiden edustajat eivät ole antaneet yhtään uskottavaa selitystä sille, miksi perustuslain yli yritettiin mennä jo monta kertaa.

Perustuslain mukaan julkisen vallan on turvattava ”jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut”. Hallituksen mallissa vastuita tästä olisi tullut yritysten sote-keskuksille. Entäpä jos sellainen menee konkurssiin? Kuka silloin hoitaa palvelut?

Myös tulojen puute vaarantaisi palvelut, koska maakunnille ei olisi tullut verotusoikeutta. Mitä tehdään, jos maakunnan kustannukset olisivat odottamattomasti nousseet niin, että koko vuoden rahat loppuvat jo lokakuussa?

Nyt hallituspuolueet hokevat, että sotea on yritetty kohta melkein 15 vuotta. Näin ei ole.

Sipilä haki vertauksen taloyhtiön putkiremontista, jota oppositio on halunnut vain lykätä. Mutta juuri oppositiopuolueet ovat esittäneet, että korjataan putket, vaihdetaan katto ja maalataan seinät. Sipilän hallitus taas on yrittänyt hajottaa koko talon ja myydä palat yksityisille yrityksille. Kyse on aivan eri hankkeista.

Rakennustarkastajat perustuslakivaliokunnassa varoittivat monta kertaa, että tämä on säännösten vastaista. Mutta Sipilän rosvofirma ei heitä kuunnellut. Siksi putkiremontti epäonnistui ja nyt viemärit valuvat lattioille.

Sipilä tivaa myös sitä, että kaikkien puolueiden pitää kertoa nyt omat sote-aikeensa. Juuri näin on yritetty tehdä, jos hallitus olisi kuunnellut. Vasemmistoliitto on esitellyt oman sote-mallinsa jo maaliskuussa 2017

Lisää linjauksia julkaistiin viikonloppuna.

Vasemmistoliiton ykköstavoite on suomalaisten terveyserojen kaventaminen. Tasa-arvoa voidaan parantaa hoitotakuulla, jossa jokaisen on päästävä viikossa lääkäriin ja maksutta. Palveluiden järjestäjä voi olla kuntia laajempi alue. Maakunta on yksi vaihtoehto, mutta nimeen ei pidä juuttua. Kun poliittisia neuvotteluja ryhdytään käymään, on terveysyritysten lobbarit karkotettava pois näistä pöydistä.

Vanhustenhoitoskandaalit osoittavat, että voittojen tavoittelu ei sovi sote-palveluihin. Siksi voittojen tahkoamista pitää rajoittaa. Myös kuntapalveluiden ulkoistamista ja yksityistämistä on helppo rajoittaa lailla, kuten nytkin tehdään.

Tämä ei tietenkään sovi rahanahneille yksityisille sairaus- ja sosiaalijäteille, jotka ryntäsivät välittömästi haaskalle ja vaativat rajoitusten purkamista. Diplomaattisesti sanoen: näillä nylkyreillä ja verenimijöillä ei juuri nyt ole varaa vaatia yhtään mitään.

Sipilä sanoi tuoneensa Suomeen poliittista kulttuuria, johon ei ole totuttu. Toivottavasti ei tarvitsekaan.

Sote on raunioina. Edessä ovat muutosvaalit. Uusi alku ja uusi toivo.