Vantaan sosialidemokraattinen kaupunginjohtaja Kari Nenonen julkisti tällä viikolla ensimmäisen budjettiesityksensä. Se lupaa ankaraa, ylikireäksi vedettyä talouskuria koko kaupungille.
Budjetin julkistamistilaisuudessa Nenonen myönsikin, että juustohöylä ja leikkuri ovat olleet käytössä. Tämän höyläämisen ja leikkaamisen tavalliset vantaalaiset saavat nyt tuntea selkänahassaan.
Esitykseen on leivottu sisään myös kaikkein kovimmat ja epäoikeudenmukaisimmaksi koetut leikkaukset. Niihin kuuluvat kouluavustajien määrän vähentäminen kolmanneksella, yksinäisten vanhusten mielenterveysyhteisöjen Havurastin ja Myyrmastin sopimusten lopettaminen ja Tuupakan vammaisten ja vajaakuntoisen työkeskuksen lakkauttaminen. Lisäksi sosiaalipalveluista vähennetään väkeä niin, että palvelut saatetaan ajaa laittomaan tilaan. Tämä myönnetään kaupungin omissakin papereissa.
Lisäksi säästökeinoiksi on valittu palveluiden kilpailuttaminen ja ulkoiluttaminen. Mysteeriksi jää se, miten tällä keinolla voidaan säästää?
Kaupunginjohtaja vetääkin nyt äärimmäisen kovaa linjaa. Julkisuudessa hän myöntää, että lautakuntien syksyllä tekemiä muutosesityksiä ei ole huomioitu. Eikö kunnalliseen demokratiaan vähän kuuluisi, että virkamiehet tekevät niin kuin kuntalaisten valitsemat päättäjät sanovat?
Arvostelun oikea osoite ei kuitenkaan ole kaupungin virkamiesjohto vaan poliittiset valtapuolueet – SDP ja kokoomus perussuomalaisten myötävaikutuksella – jotka runnoivat kesällä läpi nyt talousarvion pohjalla olevan leikkausohjelman.
Siksi on varsinaista vanhan koulukunnan vaalisumutusta, että SDP:n ja kokoomuksen johtajat sanoutuvat irti aiemmin läpi ajamastaan politiikasta – vain pari viikkoa ennen vaaleja. Tästä osoituksena on SDP:n ryhmäjohtaja Sirkka-Liisa Kähärä, joka vaatii, ettei koulunkäyntiavustajien määrää saa vähentää. Myös äärimmäisen jyrkkänä velkaantumisen vastustajana profiloitunut kokoomuksen valtuustoryhmän puheenjohtaja Heikki Heinimäki sanoo, että ”pitäisi budjetoida tuon säästön verran heikompi tulos sen sijaan, että karsittaisiin avustajia”.
Miksi puolueet eivät osoittaneet katumusta silloin, kun saneerausohjelmaa koottiin? Miksi yhtäkkinen käännös nyt? Vastaus on tietysti vaalit.
Vasemmistoliiton linja asiassa on ollut johdonmukainen. Me olemme sanoneet, että jo pienellä, esimerkiksi puolen prosenttiyksikön, kunnallisveron nostolla, estettäisiin julmimmat leikkaukset. Tälle kannalle alkavat taipua myös Vantaan demarit.
Kaupunginjohtaja Nenosen mielestä veron nosto on silti vihoviimeinen keino. Tällaiseen fundamentalismiin linnoittautuminen voi tulla nyt vantaalaisille kalliiksi. Onneksi jo vajaan kahden viikon kuluttua pidetään vaalit. Niissä kaupunkilaiset voivat sanoa sanansa myös näissä asioissa. Vaihtoehdot ovat esillä.