Tänä vappuna pidin puheen SDP:n ja Vasemmistoliiton yhteisessä juhlassa Kirkkonummella. Mielestäni vasemmiston ei pidä lähteä tuhlaamaan vaalivoittoaan yhteistyöhön kokoomuksen kanssa. Ohessa puhe kokonaisuudessaan.
* * *
Kevät on palannut ja aurinko paistaa jälleen myös työväenliikkeelle.
Työväen vapputapahtumaan Kirkkonummelle on tänään kokoontunut eduskuntavaalien voittajia. Siitä onnittelut paitsi vasemmistoliittolaisille tovereille, myös naapuriin sosialidemokraattisille tovereille.
Historia osoittaa, että kummankin kansanliikkeen menestys on välttämätöntä, jos haluamme rakentaa tasa-arvoon, yhdenvertaisuuteen ja ihmisten väliseen solidaarisuuteen perustuvaa hyvinvointivaltiota.
Ensimmäistä kertaa sitten vuoden 2003 SDP ja ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1995 Vasemmistoliitto korjasi voiton eduskuntavaaleissa. Se on tärkeä käänne. Samalla Juha Sipilän porvarihallitus on enää kuin toissayön paha uni. Sitä on syytä juhlistaa nyt.
Suomalaiset äänestivät muutoksen puolesta. Mutta millaisen muodon muutos saa ja onko se tarpeeksi selkeä? Se selviää, kun seuraava hallitus on koossa. Sen pitää korjata edellisen neljän vuoden virheet.
Suomalaiset tuomitsivat selvästi politiikan, joka perustui ihmisten eriarvoistamiseen ja yhteiskunnan kahtiajakoon, leikkauksiin, julkisten palveluiden yksityistämiseen, palkallaan elävien suomalaisten aseman heikentämiseen ja työttömien syyttämiseen omasta työttömyydestään.
Keskusta koki historiansa raskaimman vaalitappion. Siniset pyyhkäistiin historiaan roskatynnyriin. Hallituspuolueista vain kokoomus säilytti asemansa. Se kertoo paljon siitä, kenen laulukirjasta edellinen hallitus veisasi. Politiikka oli kokoomuksen ja tulokset kokoomuslaisia. Poliittinen vastuu putosi muiden syliin.
Omat rankaisivat keskustaa ja sinisiä liian kauas oikealle menneestä politiikasta. Kannattajat hylkäsivät ne, kun ne ensin hylkäsivät omat kannattajansa.
Keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Kaikkonen sanoi vaalien jälkeen, että keskustan pitää ottaa heikko-osaisemmat paremmin huomioon. Hyvä, että viesti meni perille edes nyt. Juuri tätä Vasemmistoliitto ja SDP yrittivät sanoa viimeiset neljä vuotta taukoamatta.
* * *
Moni suomalainen protestoi vaaleissa myös toisenlaisessa hengessä. Suomeenkin on nyt rantautunut muualla Euroopassa mellastava, maahanmuuttoa ja maahanmuuttajia vastustava äärioikeisto. Tämän suunnan porukka voi saada jopa kolmanneksen paikoista seuraavassa europarlamentissa.
Mistä äärioikeiston kannatus kumpuaa? Taustalla on monen sisällä kalvava tunne epäoikeudenmukaisuudesta ja epävarmuudesta. Globalisaatio vie työpaikkoja, ensi viikon toimeentulosta ei ole varmuutta, vuokra-asuntoa joutuu jonottamaan vuosia eikä lääkäriin pääse.
Vuosikausia politiikan ja talouden eliitit myös Suomessa ovat saarnanneet, että mihinkään ei ole varaa ja kaikesta pitää aina vain leikata, säästää ja vähentää.
Yhtäkkiä viime vaalikaudella Suomeen pelmahti yli 30 000 turvapaikanhakijaa. Moni suomalainen kysyi, miksi heidän ylläpitämiseensä löytyi rahaa, vaikka suomalaisille on sanottu, ettei mihinkään ole varaa.
Sama tilanne on ollut joka puolella Euroopan unionin maita. EU-eliitit ovat tarjonneet vain vyönkiristyksiä ja talouskuria, jossa on kannettu huolta kansantaloudesta, mutta ei kansalaisten taloudesta.
Tähän saumaan iskevät äärioikeiston seireenit. He syyttävät yksilöiden tekemistä rikoksista kokonaisia ihmisryhmiä. He syyttävät maahanmuuttajia siitä, että suomalaisilla on vaikeaa. Oikeistopopulistit eivät ole kiinnostuneita ratkaisuista, ainoastaan syntipukkien osoittelusta ja ihmisryhmien leimaamista. Maahanmuuttajien vastustamisella ja syntipukkien syyttelyllä ei ratkea yksikään suomalaisen yhteiskunnan ongelma.
Koko vasemmiston pitää ottaa vakavasti ihmisten huoli omasta tulevaisuudesta, työstä, toimeentulosta ja turvattomuuden tunteesta. Vain eriarvoisuuden vähentäminen, ylhäältä sanellun talouskuripolitiikan hylkääminen ja arjen turvallisuuden lisääminen puree äärioikeiston kannatukseen. Tässä taistelussa ei pelkkä puhe arvopohjasta riitä.
Ylimielinen poliittinen eliitti, joka on saarnannut vaihtoehdottomuuden politiikkaa, on myös syyllinen äärioikeistolaisen populismin nousuun.
* * *
Ennen eduskuntavaaleja puolueet antoivat paljon lupauksia. Eikä siinä mitään. Myös työväenpuolueissa kentän on nyt pidettävä huolta, että johto tekee vaalien jälkeen sen, mitä puhui ennen vaaleja.
Tärkein lupauksista on vanhustenhoidon ongelmien korjaaminen. Sitä ei saa yksikään puolueista nyt unohtaa. Alkuvuodesta julkisuuteen nousi se, millaiseen häpeälliseen rappioon yksityinen sote-bisnes oli vanhustenhoidon ajanut.
Ongelmiin pitää puuttua voimakkaasti ja nopeasti. Hoitajamitoitus on pantava kuntoon, valvontaa on tiukennettava ja yksityinen bisnesahneus alalla pantava kuriin. Toleranssi uusille hoitoskandaaleille pitää olla nyt tasan nolla.
Samalla työttömiä nöyryyttävä, byrokraattinen tyhjäkäyntiautomaatti nimeltä aktiivimalli pitää kumota. Edellisen hallituksen leikkaukset kaikkein pienimpään sosiaaliturvaan ja koulutukseen on peruttava.
Myös sosiaali- ja terveyspalvelut tarvitsevat remonttia. Lääkäriin pitää päästä nopeammin, vanhuksista ja vammaisista on pidettävä parempaa huolta.
Silti: Suomen kansaa ei pidä enää koetella sellaisella kärsimysnäytelmällä, joka edellisen hallituksen sote-sekoilu oli. Yksityistämiskiimassa piehtaroiva kokoomus ei saa enää sanella, miten sosiaali- ja terveyspalvelut Suomessa järjestetään. Palveluita ei pidä räätälöidä yksityisten sairausjättien osakkeenomistajien tarpeisiin.
Palvelut paranevat vain, kun ne resurssoidaan oikein. Lisää voimavaroja pitää osoittaa erityisesti vanhustenhoitoon ja perusterveydenhoitoon. Jos se tarkoittaa veronkevennyksistä luopumista, olkoon niin.
* * *
Vaalien jälkeiset hallitusneuvottelut ovat käynnistäneet. Puolueet ovat antaneet vastauksensa hallitustunnustelija Antti Rinteen kysymyksiin.
Virta näyttää nyt vievän suuntaan, jonka päässä häämöttää sinipunahallitus. Sen muodostavat SDP, kokoomus, vihreät ja Ruotsalainen Kansanpuolue.
Suomalaisten kannalta paras olisi kuitenkin punavihreä kansanrintama, jossa mukana olisivat SDP, Vasemmistoliitto, vihreät, keskusta ja RKP.
Kokoomus ja perussuomalaiset on syytä laittaa jäähylle. Kokoomus on ollut viimeisen yli 30 vuoden aikana oppositiossa vain neljä vuotta. Tämän kolmen vuosikymmenen ajan se on aina ollut hyvinvointivaltion saneeraamisen ja alasajon asialla. Hallitustunnustelija Antti Rinne voisi nyt ottaa tiukan linjan ja ohjata kokoomuksen oppositioon.
Vastauksissaan hallitustunnustelija Rinteen kysymyksiin kokoomus sanoo kantavansa huolta kestävyysvajeesta ja julkisesta taloudesta. Samalla se haluaa alentaa rajusti verotusta eikä salli minkäänlaisia kiristyksiä yritysten tai omistajien verotukseen. Se haluaa myös lisätä menoja ja kerätä puskureita tulevia vuosia varten.
Missä on se taikaseinä, josta kokoomus aikoo kaikki rahat repiä? Tämä on vastuutonta talouspolitiikkaa. Juuri näin luodaan sitä kuuluisaa kestävyysvajetta, josta oikeisto sanoo aina olevansa huolissaan.
Kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo sanoo pitävänsä ”erittäin epätodennäköisenä, että vasemmistoliiton kanssa pystyisimme allekirjoittamaan saman hallitusohjelman”. Puheenjohtaja Orpo, tunne on aito ja molemmin puolinen.
Vasemmistoliitolla on nyt takanaan vaalivoitto. Sitä ei pidä tuhlata ja törsätä ensimmäisen tilaisuuden tulleen. Edellisen hallituksen jäljiltä Suomen suunta pitää kääntää. Se ei onnistu kokoomuksen kanssa.
Vajaan 30 vuoden aikana, jolloin Vasemmistoliitto on ollut olemassa, se on osallistunut hallitukseen vain kokoomuksen kanssa. Kokemukset eivät ole rohkaisevia. Hallitusyhteistyö oikeiston kanssa on aina kostautunut vaaleissa.
* * *
Edellinen hallitus teki ison työn yrittäessään heikentää palkansaajien suojaksi rakennettuja työelämän pelisääntöjä. Kilpailukyykytyssopimuksella käytiin julkisen sektorin pienipalkkaisten naisten taskulla ja irtisanomissuojaa haluttiin heikentää ideologisista syistä
Koko vasemmiston pitää nyt ottaa reilun ja tasa-arvoisen työelämän rakentaminen politiikan keskiöön. Se on yksi tärkeimmistä tehtävistä.
Työväenliikkeen kantasana on työ. On olemassa väki, joka tekee työtä. Tämä väki järjestäytyy liikkeeksi. Näin on syntynyt työväenliike.
Työn muodot ja ehdot ovat muuttuneet. Työnantajat haluavat silputa, pätkiä, määräaikaistaa ja osa-aikaistaa työelämää. Silti työ on yhä hyvinvoinnin ja toimeentulon perusta. Vain työllä voidaan rahoittaa hyvinvointivaltio. Tekijälleen työ tarkoittaa osallisuutta ja kiinnittymistä yhteiskuntaan.
Siksi työväenpuolueiden on syytä jatkossakin pitää työn linjasta. Jokaisella suomalaisella, joka töihin kykenee, pitää olla oikeus ja mahdollisuus työhön. Säilytetään perustulo ja kansalaispalkka tärkeänä tulevaisuuden visiona. Ennen muuta tarvitaan kuitenkin työtä.
Työhön kuuluu myös oikeus lepoon. Siihen on onneksi mahdollisuus nyt vappuna. Toivotan kaikille hyvää työväen ja kevään juhlaa!