”Minut naitettiin nuorella iällä ja pakotettiin makaamaan aviomieheni kanssa, ja hän pani minut kärsimään koko yön. Sen jälkeen joka ilta yön lähestyessä alan pelätä että siitä tulee taas samanlaista. Tätä vihaan kaikkein eniten.” Devi, 18, Intian maaseutu

Devin tarinan jakavat miljoonat tytöt, jotka pakotetaan naimisiin lapsina ja joutuvat kokemaan väkivaltaa varhaisessa iässä. Lapsiavioliitot ovat maailmanlaajuinen ongelma ja ihmisoikeusrikkomus, joka kohdistuu epäsuhtaisesti kaikkein köyhimpiin ja haavoittuvimpiin tyttöihin. Joka vuosi 12 miljoonaa tyttöä naitetaan alle 18-vuotiaina. Jos lapsiavioliiton vastaista toimintaa ei tehosteta, vielä 150 miljoonaa nuorta tyttöä naitetaan lapsuusaikanaan vuoteen 2030 mennessä.

Eniten lapsiavioliittoja on Etelä-Aasiassa, jossa elää yli 40% maailman lapsivaimoista. Tuoreen UNICEFin raportin mukaan lapsiavioliittojen esiintyvyys Bangladeshissa on 59%, sen jälkeen tulevat Nepal (40%) ja Intia (27%). Lukumäärällisesti eniten lapsiavioliittoja on Intiassa, jossa on 223 miljoonaa lapsivaimoa. Heistä 102 miljoonaa on naitettu alle 15-vuotiaina. Useimmat lapsimorsiamet eivät saa itse valita puolisoaan. Lapsivaimojen odotetaan alistuvan pakotettuun sukupuoliseen kanssakäymiseen ilman mitään huomiota sille, että heilläkin on oikeus seksuaaliseen nautintoon. Lapsivaimoilla on myös suurempi todennäköisyys joutua perheväkivallan uhriksi. Joka neljäs naimisissa olevasta tytöstä kokee perheväkivaltaa Intiassa. Yli puolet naisista ja 42% miehistä katsoo, että miehellä on oikeus pahoinpidellä vaimoaan.

Sukupuolittunut väkivalta altistaa tytöt ja nuoret naiset suunnittelemattomille raskauksille, varhaisille ja toistuville synnytyksille, laittomille aborteille, ahdistukselle ja masennukselle. Useimmat tytöt eivät avoimesti puhu seksuaalisesta hyväksikäytöstä, vaan moni kieltää sen olemassaolon. Avioliitossa tapahtuvaa raiskausta tai sukupuolittunutta väkivaltaa ei aina tunnisteta, puhumattakaan että niistä ilmoitettaisiin poliisille.

Intiassa sukupuolten välinen epätasa-arvo ilmenee monin eri tavoin, kuten poikalapsien suosimisena ja tyttöjen pitäminen vähäarvoisina. Lapsiavioliittojen vähetessä on huomattu, että tyttöjä syntyy entistä vähemmän. Poikalapsien suosiminen on aiheuttanut valtavan sukupuolivinouman, joka näkyy miljoonien tyttöjen ”puuttumisena”.

Voidaanko lainsäädännöllä saada aikaan muutosta?

Intia on pyrkinyt lainsäädännön muutoksilla torjumaan lapsiavioliittoja ja sukupuolittunutta väkivaltaa.  Toimintaperiaatteiden tasolla Intia on allekirjoittanut lapsen oikeuksien sopimuksen, jonka mukaan alle 18 vuoden iässä solmittu avioliitto rikkoo lapsen oikeuksia. Asetus lapsiavioliittojen kieltämisestä (PCMA) ja asetus naisten suojelemisesta kodin sisäiseltä väkivallalta (PWDVA) hyväksyttiin vuosina 2006 ja 2005. Tutkimusten mukaan ongelmana ovat kuitenkin asenteet, joiden vuoksi toimintatavat eivät muutu. Tuomareiden, juristien ja lääkäreiden sukupuolisesti syrjivät asenteet asettavat suuria haasteita naisten pääsylle juridisiin ja terveyspalveluihin. Vuoden 2012 paljon julkisuutta saaneen Nirbhaya-raiskaustapauksen seurauksena Intian hallitus nosti huomion keskipisteeseen naisiin kohdistuvan väkivallan. Vuonna 2013 tehty rikoslain muutos kovensi rangaistuksia. Lainsäädäntö ei silti edelleenkään tunnista avioliitossa tapahtuvaa raiskausta, joten lapsivaimot jäävät lain turvan ulkopuolelle.

Intiassa on myös laajoja sosiaaliohjelmia, joilla pyritään vähentämään sukupuolittunutta väkivaltaa ja lapsiavioliittoja. Apni Beti Apna Dhan -ohjelma (”Tyttäremme, omaisuutemme”) keskittyy avioitumisiän nostamiseen. Beti Bachaeo Beti Pachao -ohjelma (”Pelasta tyttölapsi, kouluta tyttölapsi”) taas pyrkii voimaannuttamaan tyttölapsia ja estämään sukupuolista syrjintää. Arvioiden mukaan näillä ohjelmilla ei ole kuitenkaan pystytty vielä vaikuttamaan sukupuolten tasa-arvoa koskeviin asenteisiin ja toimintatapoihin.

Intiassa tarvitaan vakavia toimenpiteitä, jotta lapsiavioliittojen määrä saadaan pysyvästi laskemaan. Se vaatii koko järjestelmää koskevia muutoksia, joilla muun muassa parannetaan lainsäädännön täytäntöönpanoa ja edistetään pääsyä koulutukseen. Lainsäädäntö ei kuitenkaan yksin pysty vähentämään väkivaltaa yhteisötasolla, vaan tulee vaikuttaa myös asenteisiin ja sukupuolirooleihin. Maailmanlaajuisesti on lisääntyvää näyttöä siitä, että osallistavat ja sukupuolirooleja uudistavat ohjelmat ovat tehokkaita, kun ne kohdistuvat sekä tyttöihin että poikiin. Näin pystytään tarttumaan niihin sosiaalisiin normeihin, sukupuolirooleihin ja odotuksiin, jotka ylläpitävät perheväkivaltaa ja lapsiavioliittoja. Meidän tulee voimaannuttaa nuoria tyttöjä. Myös pojat ja miehet tulee sitouttaa muuttamaan sukupuolinormeja kohti sukupuolista tasa-arvoa.

Tyttöjen ja poikien lisäksi meidän täytyy saada aikaan asennemuutosta myös terveyssektorilla, oikeuslaitoksessa ja poliisissa, jotta viranomaiset oppivat huomioimaan sukupuolinäkökulmia ja muuttamaan toimintaansa tasa-arvoisemmaksi.

Sallikaa minun lopettaa sanomalla, että lapsiavioliitto ja siitä seuraava väkivalta on pahinta mahdollista väkivaltaa lapsen oikeuksia kohtaan. Mikään yhteiskunta ei voi kutsua itseään kehittyneeksi, jos sen tyttölapsi joutuu avioliiton pimeyteen silloin kun hänen aikansa olisi olla koulussa ja leikkikentällä.

 

Kirjoittajat: Sunil Mehra MD, Devika M Sharma PhD, Tina Khanna MA

Dr. Sunil Mehra on toiminut lastenlääkärinä Intiassa 35 vuotta. Hän on myös MAMTA Health Institute for Mother and Child -järjestön perustaja. MAMTA tarjoaa tukea lasten, nuorten ja äitien terveysongelmissa Etelä- ja Kaakkois-Aasiassa. Dr. Mehran asiantuntijuus ulottuu nuorten terveydestä ja kehityksestä äitiyden ja lasten ongelmiin ja HIV/AIDS:iin. Hän on julkaissut runsaasti tieteellisiä artikkeleita nuorten terveydestä, lapsiavioliitoista ja väkivallasta. Hän on ollut jäsenenä Intian hallituksen sekä Maailman terveysjärjestön ja YK:n komiteoissa.

Käännös: Helena Laasonen