Joku tuntematon miespuolinen lähetti mulle yksityisviestin netissä. Hän kehui mua kauniiksi ja seksikkääksi, kuvaili erilaisia seksiasentoja ja ehdotti, että harrastaisin seksiä hänen kanssaan. Lähetti myös kuvia peniksestään. Kun hän huomasi, etten vastannut, hän alkoi haukkumaan mua huoraksi ja uhkaili raiskata mut, jos näkisi kadulla. Siitä tuli aika naurettava vitsi mun kaveriporukan keskuudes, mut oikeasti mua ahdisti ja pelotti hirveesti.
Kun kysyin muutamilta maahanmuuttajataustaisilta nuorilta, minkälaista nettihäirintää he ovat kohdanneet, sain ylläolevanlaisia vastauksia. Ensin kehutaan, sitten flirttailaan ja heitetään seksiläppiä. Jos läpät eivät tehoa, laitetaan asiattomia kuvia, ja lopuksi haukutaan ja uhkaillaan. Yllä oleva sitaatti on monen nuoren kertoma tällaisista tilanteista. Nyt voimme yhdessä käydä läpi, miten nettihäirintä vaikuttaa erityisesti tyttöihin ja naisiin ja mitä voidaan tehdä nettihäirinnän ehkäisemiseksi?
Seksuaalista häirintää voi kohdata kuka vain iästä, sukupuolesta, seksuaalisesta suuntautumisesta tai etnisestä taustasta riippumatta. Vaikka poikia ja miehiä häiritään, tutkimusten mukaan seksuaalinen häirintä kohdistuu useammin tyttöihin ja naisiin. (Vilkka 2011, 70). Seksuaalissävytteiset viestit ovat yleistyneet viime vuosien aikana ja aiheuttaneet tytöille ja naisille vakavia ongelmia ja haasteita. Tytöt ovat tuoneet esille, miten häirintä on herättänyt heissä syvää pelkoa, ahdistusta, häpeää, syyllisyyttä, vihaa, itsekritisointia, identiteetin ja minäkuvan määrittelyn menettämistä, itsetuhoisia ajatuksia tai jopa itsemurhan yrityksiä. Syy tunteiden taustalla on se, että valitettavan usein häirinnän uhria pidetään osittain syyllisenä tilanteeseen nettiin ladatun kuvan, videon tai tekstin vuoksi. Yksi nuori kertoi: ’’Jos mun porukat saavat tietää, että jaan netis kuvia ilman huivia ja meikil ja sen takii oon saanut kikkelikuvia, niin ne suuttuu helvetisti ja syyttävät mua siitä mil oikeudel oon edes ottanu ja jakanu näitä kuvia tuntemattomien nähtäväks”.
Sosiaalisessa mediassa on erittäin helppoa häiritä seksuaalisesti ja kiusata muita anonyymien tai väärien profiilien kautta. Profiilien välityksellä voi lähettää hävyttömiä pyyntöjä, kommenteja ja kuvia toisille ihmisille ilman pelkoa tai häpeä. Se saa tytöt ja naiset tuntemaan itsensä arvottomaksi, ja tämän takia he eivät edes uskalla kertoa häirinnästä kenellekään.
Lokakuussa 2017 #metoo-kampanjasta tuli maailmanlaajuinen ilmiö, kun Alyssa Milano jakoi Twitterissä julkaisun, jossa hän rohkaisi kaikkia seksuaalista häirintää kokeneita jakamaan sosiaalisessa mediassa sisältöä hashtagillä #metoo (Yle 17.10.2017). Seuraavan päivän mennessä #metoo oli käytetty yli 500 000 kertaa Twitterissa ja 12 miljoonaa kertaa Facebookissa. Tällaiset kampanjat rohkaisevat naisia ottamaan raskaita aiheita esille ja jakamaan kokemuksiaan muiden kanssa. Samalla he saavat tietoa siitä, etteivät ole yksin, eikä kokemuksia tarvitse hävetä.
Keski-ikäinen maahanmuuttajataustainen sanoi minulle kerran: ’’Silloin kun #metoo-kampanja tuli esille, työkaverini jakoi omaa tarinaansa seksuaalisesta häirinnästä Facebookissa. Olin shokissa ja mielestäni tämä nainen oli aika hävytön! Mutta samalla muiden naisten tarinoita lukiessa, omat traumat tulivat pinnalle. Muistin, miten läheinen sukulainen kosketteli minua ilman lupaani, kun olin pieni. Näiltä naisilta sain voimaa jakaa omaa tarinani. Yllätyin, kuinka monet olivat kokeneet samoin ja pysyivät hiljaa jopa vuosikymmenten ajan’’.
Nettikiusaamiselle ja -ahdistelulle on vaikea antaa konkreetista ratkaisua, sillä ahdistelijoiden ja kiusaajien poistaminen nettimaailmasta on mahdotonta. Tehtävänämme on kuitenkin rakentaa kaikille turvallinen yhteiskunta ja tukea toisiamme niin, ettei kukaan joutuisi yksin pohtimaan, miten tällaisesta tilanteesta selviytyisi. Jokaisen naisen pitäisi tietää, että hänessä ei ole mitään vikaa, vaikka hän saakin ahdistelevia viestejä ja kuvia.
Samalla on tärkeä muistaa, että alaikäiset nuoret käyttävät sosiaalista mediaa päivittäin. Siellä tykkäysten ja seuraajien lukumääristä on tullut nuorille pakkomielle ja jokapäiväinen työ. Suurin osaa lapsista ja nuorista, erityisesti tytöistä, julkaisee paljastavia kuvia itsestään ajattelemattomasti. Heille pitäisi opettaa nettirikoksista ja siitä, miten rikolliset voivat käyttää heitä hyväksi. Tässä videossa nähdään miten kiristys tapahtuu nettimaailmassa ja miten siihen pitäisi reagoida. Tilanteessa, jossa uhataan jakaa seksuaalisia kuvia tai videoita, on tärkeä muistaa, ettemme ole yksin ja voimme hankkia apua. Emme saisi jatkaa keskustelua kiristäjän kanssa, jakaa enempää materiaalia tai maksaa hänelle. Rikosilmoitus pitäisi tehdä heti. Todisteet tulisi säilyttää, vaikka ne olisivatkin häpeällisiä tai noloja. Euroopan unionin lainvalvontaviranomainen Europol ohjaa meitä jokaista.
Eräs nuori jakoi kerran kanssani tarinan siitä, miten aikuinen miespuolinen henkilö kiristi rahaa hänen vanhemmiltaan ainoastaan sen takia, että nuori oli vahingossa laittanut tälle miehelle rakkausviestin. Kun kuulin summan, jonka hänen vanhempansa olivat maksaneet, yllätyin. Kunnian ja maineen menettämisen pelossa vanhemmat eivät tehneet rikosilmoitusta.
Verkossa tapahtuva seksuaalinen häirintä on jokapäiväistä ympäri maailmaa. Se voi sattua minulle tai se on sattunut sinulle. Tekijä voi olla tuntematon tai läheinen. Kenen tahansa lapsen, nuoren tai aikuisen luottaessa meihin ja jakaessa raskaita kokemuksia kanssamme, emme saisi vähätellä tai tuomita heitä. Tulisi olla ymmärtäväinen ja kuunteleva ja ohjata uhri oikeaan paikkaan. Emme saa maineen tai kunnian takia ohjata naisia ja tyttöjä pysymään hiljaa, vaan kannustaa heitä puolustamaan itseään ja ottamaan asian esille voimakkaasti ja äänekkäästi.
Kirjoittaja: Hannaneh Mahmoudian
Hannaneh on Iranissa syntynyt ja Suomessa kasvanut tasa-arvotaistelija, oikeustulkki ja seksuaaliterveysmentori VIGOR-hankkeessa. Hän on myös tietojenkäsittelyn opiskelija ja omankielinen yhteiskuntaorientaation kouluttaja. Lisäksi Hannaneh tekee vapaaehtoistyötä erilaisissa järjestöissä ja toimii Daisy Young Clubin hallituksen puheenjohtajana.