Seksuaalisuudesta puhutaan usein, mutta mitä se oikeastaan edes on? Virallisen määritelmän mukaan sana ”seksuaalisuus” käsittää muun muassa ihmisen seksuaalisen kehityksen, seksuaali-identiteetin, biologisen sukupuolen, sosiaalisen sukupuoli-identiteetin, seksuaalisen suuntautumisen sekä lisääntymisterveyden. Seksuaalisuus on tärkeä osa ihmisyyttä ja ihmisen minuuden ja identiteetin kehitystä. Seksuaalisuuteen ja sen ilmaisuun vaikuttaa monet yksilölliset tekijät, kuten kulttuuri, uskonto, ympäristö, sosioekonominen tausta, fyysinen ja psyykkinen terveys sekä yhteiskunnalliset tekijät. Nämä tekijät vaikuttavat seksuaalisuuden kokemukseen asenteiden, käyttäytymisen, uskomusten, arvojen ja psykologisten tekijöiden kautta. Seksuaaliterveydellä tarkoitetaan taas fyysistä, emotionaalista, psyykkistä sekä sosiaalista hyvinvoinnin tilaa, jossa henkilöllä on positiivinen ja kunnioittava asenne omaan seksuaalisuuteensa mahdollistaen turvallisiin ja nautinnollisiin seksuaalisiin kokemuksiin vapaana pakottamisesta, riistosta ja väkivallasta (WHO, 2006).
Tärkeintä yllä olevassa onkin ihmisen oikeus ja vapaus valita kuinka seksuaalisuus ja sen ulottuvuudet näkyvät omassa elämässä, mitä se henkilölle tarkoittaa ja kuinka se hänessä näkyy. Asian tiimoilta on ollut viimeisten vuosien aikana runsasta keskustelua, etenkin Me Too -liikkeen vauhdittamana. Naisen oikeus pukeutua ja käyttäytyä kuten haluaa, ilman pelkoa seksuaalisesta ahdistelusta herätti keskustelua muun muassa toksisesta maskuliinisuudesta sekä valkoisesta feminismistä. Itse haluan tarkastella asiaa musliminaisen näkökulmasta.
Olen pitkään pohtinut nykyistä käsitystä siitä, mitä seksuaalisuus on ja miten se ei usein musliminuorena tuntunut itselleen sopivalta käsitteeltä. Usein seksuaalisuudella tarkoitetaan seksuaalista aktiivisuutta ja tietyllä tavalla pukeutumista. Lisäksi yleinen narratiivi Suomessa naisen vapaudesta pukeutua kuten haluaa ei usein mukaan lukenut minua musliminuorena. Päätökseni pukeutua peittävästi on usein paheksuttu ja nähty olevan alistamisen seurausta. Globaalisti seksuaalisuus onkin usein yksinkertaistettu tarkoittamaan vain seksiä ja seksiin liittyviä muita käsitteitä kuten seksikkyys ja parisuhteet. Tämä yksinkertaistaminen on todella haitallista monelle kehittyvälle nuorelle, sillä oman arvon tunteen ja itsetunnon normaali kehitys on elintärkeää myös normaalille seksuaaliselle kehitykselle.
Lisäksi ongelmaa usein vaikeuttaa se, että yhteiskunnan värittämän seksuaalikäsityksen lisäksi, kulttuurinen tausta voi luoda rajoittuneen tulkinnan seksuaalisuudesta tai jopa tabuun seksuaalisuuden ympärille. Tämä johtaa usein siihen, ettei seksuaalinen kehitys ja kasvu tapahdu WHO:n määritelmien mukaisesti. Seksuaalisuus on kuitenkin tärkeä osa ihmisen identiteettiä ja täten olennainen osa ihmisen fyysistä -ja psyykkistä kehitystä. Jatkuva painostus assimiloitua ulkopuolisiin normeihin, suosimalla tietynlaista pukeutumista ja käyttäytymistä, vaikeuttaa nuoren normaalia yksilöllistä kehitystä.
On siis tärkeää laajentaa keskustelua seksuaalisuudesta sekä yhteiskunnallisella että ruohonjuuritasolla. Terveellinen seksuaalikehitys edellyttää seksuaalikasvatuksen kehittämistä kouluissa ja kotona. Näin luomme nuorelle ympäristön, jossa hän voi kasvaa omaan seksuaalisuuteensa luonnollisesti ja terveellisesti.
Kirjoittaja: Najma Yusuf
Kirjoittaja on helsinkiläinen suomensomalialainen lääkäri, Suomi-Somalia Seuran ry:n puheenjohtaja ja Lääkärin sosiaalinen vastuu ry:n hallituksen varajäsen.