Nimeni on Jane Kihungi, synnyin ja kasvoin Keniassa. Vammauduin viisivuotiaana sairastettuani polion. Nuorena en uskonut yhteiskunnan pitävän minua erilaisena, enkä itsekään tuntenut olevani erilainen kuin muut nuoret tytöt. Aloin kohdata yhteiskunnan vihaa lopettaessani yläkoulun. Unelmani oli olla sairaanhoitaja, mutta se ei koskaan toteutunut. Koulussani jokaista tyttöä, joka halusi sairaanhoitajaksi ja sai riittävän hyvät arvosanat, suositettiin suoraan koulusta sairaanhoito-oppilaitoksiin. Omalla luokallani olin suositettujen joukossa, mutta mikään oppilaitos ei hyväksynyt minua ja minulle ilmaistut perustelut liittyivät aina vammaisuuteeni.

Tämän johdosta minulle syntyi halu saada aikaan muutos vammaisten naisten elämässä ja kouluttauduin sosiaalialalle kehitystyöhön. Tänä päivänä työskentelen järjestössä nimeltä Women Challenged to Challenge (WCC), joka ajaa vammaisten naisten ja tyttöjen oikeuksia.

Keniassa ja kaikkialla maailmassa vammaiset tytöt ja naiset kohtaavat lukemattomia esteitä. Suurin este on epäilemättä leimautuminen ja syrjintä. Kun vammaiset naiset määritetään ja luokitellaan vammaisuuden perusteella, ei heidän intersektionaalista syrjintäänsä tunnusteta. Keniassa naisen rooli määritetään synnyttämisen, hoitamisen ja turvan antamisen kautta. Naista, jolla on vamma, ei nähdä näin, koska häntä pidetään taakkana. Perhettä perustettaessa hänen sukupuolisuuttansa pidetään epäilyttävänä ja siihen liittyy uskomuksia. Kuvitellaan, ettei hän pysty täysipainoisesti osallistumaan parisuhteeseen, että hän on lapsenomainen ja riippuvainen, ja monelle hän on epäseksuaalinen.

Näiden uskomusten takia häntä kuormittaa kaksinkertaisen syrjintä, sukupuolisuuteen perustuva ja vammaisuuteen perustuva, ja tilanne tekee hänet alttiiksi kaltoinkohtelulle ja hyväksikäytölle. Moni mies haluaa kokeilla suhdetta vammaisen naisen kanssa testatakseen, onko tämä täysi nainen. Toisaalta mies ei halua, että hänen ystävänsä ja perheenjäsenensä näkevät hänet vammaisen naisen seurassa, joten hän seurustelee tämän kanssa pimeällä ja lähtee matkoihinsa aamun sarastaessa. Ja koska mies saa naisen uskomaan tekevänsä tälle palveluksen olemalla hänen kanssaan, naisella ei ole syytä valittaa eikä mahdollisuutta neuvotella turvallisemmasta seksistä. WCC on tehnyt kolme tutkimusta koskien vammaisten naisten ja tyttöjen kokemaa väkivaltaa, ja tutkimukset osoittavat, että näitä naisia esineellistetään ja raiskataan. Jos vammainen nainen on neitsyt, jotkut miehet haluavat harrastaa seksiä hänen kanssaan sen vuoksi, että he uskovat näin parantuvansa HIV-infektiosta ja AIDS:ista.

Seksuaali- ja lisääntymisterveyspalveluiden saavutettavuus Keniassa

Lisääntymisterveyspalvelut tarjoavat naisille, miehille ja nuorille tietoa, joka on tarpeen oman ja perheenjäsenten terveyden suojelemiseksi. Tutkimukset kuitenkin osoittavat, että hakiessaan kelvollisia lisääntymisterveyspalveluita vammaiset naiset kohtaavat esteitä kuten rajallinen pääsy palveluihin, suppeat ehkäisymenetelmien valikoimat, palvelunantajan tunteettomuus, vammaisuuteen liittyvän tiedon puute ja tarpeisiin vastaamaton tieto. Usein työntekijät hämmästyvät sitä, että vammainen nainen on seksuaalisesti aktiivinen ja haluaa puhua ehkäisystä tai sukupuoliteitse tarttuvista taudeista. Palveluntarjoajilta puuttuu tietoa ja kokemusta vammaisuuden ja siihen liittyvien haasteiden parissa työskentelemisestä. Lisäksi moni nainen ei ole saanut tietoa lisääntymisterveysasioista ja tämä toimii joskus esteenä tarvittavan hoidon saamiselle. Tällaisissa kuvioissa lisääntymisterveyspalveluiden saaminen muuttuu niin vaikeaksi, että jotkut naiset välttävät niihin etsiytymistä kokonaan. Kenian kansallinen vammaisiin kohdistuva tutkimus osoitti, että 12–49-vuotiaista vammaisista naisista vain 16% käyttää jonkinlaista perhesuunnittelua. Tämä prosenttiosuus (vaikkakin vain yksi lisääntymisterveyden osatekijä) on selvä merkki siitä, että suurin osa vammaisista naisista ja tytöistä ei saa riittäviä lisääntymisterveyspalveluita.

Fyysisistä vammoista ja kroonisista terveysongelmista kärsivillä naisilla on samankaltaiset seksuaali- ja lisääntymisterveyden tarpeet kuin kaikilla naisilla. He tarvitsevat täsmällistä tietoa, helppopääsyisiä terveyspalveluja sekä tukea antavia ja osaavia terveyspalvelujen tarjoajia. Kuitenkin vammaiset naiset kohtaavat usein esteitä, jotka estävät tai rajoittavat heidän mahdollisuuksiaan päästä näiden palveluiden asiakkaiksi. Tekijät kuten köyhyys, kuljetusongelmat, riippuvuus muista henkilökohtaisessa hoidossa, viestintävaikeudet, rajallinen esteettömyys sekä kaavamaiset käsitykset ja mielikuvat vammaisesta seksittömänä olentona ovat haaste vammaisten naisten ja tyttöjen seksuaali- ja lisääntymisterveyteen liittyville oikeuksille. Keniassa naiset käyttävät yleisesti erilaisia nykyaikaisia perhesuunnittelumenetelmiä, mutta vammaiset naiset usein steriloidaan. 19% vammaisista naisista käyttää menetelmänään sterilisaatiota; ero kansalliseen sterilisaatioprosenttiin (4,6%) on merkittävä. Taustalla on terveydenhuollon toimijoiden ajatus siitä, että tällä menetelmällä lievitetään vammaisten naisten rasitusta.

Kenian hallituksen pyrkimykset

Kenian hallitus on osoittanut sitoutuvansa varmistamaan lisääntymisterveyspalvelut kaikille kenialaisille kansallisen lisääntymisterveysohjelman mukaisesti. Samaten hallitus on säätänyt lakeja ja linjauksia suojellakseen kaikkien kenialaisten ja mukaan lukien vammaisten naisten perusoikeuksia. Perustuslaki edellyttää, että kaikkia ihmisiä pitää kohdella kunnioituksella ja arvostaen. Kenia on myös allekirjoittanut ja ratifioinut YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksien sopimuksen (UNCRPD) ja siinä vaaditaan, että valtio suojelee vammaisten naisten oikeuksia.

Yhteenveto

Vammaisjärjestöillä on jäljellä paljon työsarkaa vammaisten naisten osallistamisen edistämisessä linjauksiin ja ohjelmien suunnitteluun. WCC on työskennellyt terveyssektorin kanssa varmistaakseen, että vammaiset naiset saavat terveyspalveluita ja tietoa. Johtuen tästä WCC:n sitoutumisesta linjausten tekijöihin ja terveyspalvelujen tuottajiin on Keniassa kehitetty lisääntymisterveyskysymyksissä menettelytapoja, joissa on keskitytty vammaisten naisten, tyttöjen ja miesten erityisongelmiin. Kansallinen vammaisasioiden neuvosto antaa viittomakielen opetusta sairaanhoitajille ja poliiseille. Samaten WCC tarjoaa vammaisille naisille taloudellista tukea (lainoja) niin että naiset voivat perustaa yrityksiä, jolloin heidän taloudellinen riippumattomuutensa helpottaa terveysvakuutuksen maksamista.

 

Kirjoittaja: Jane Kihungi  
Kirjoittaja on kenialainen aktivisti, joka johtaa Women Challanged to Challange -järjestöä. Järjestö keskittyy vammaisten naisten ja tyttöjen oikeuksien edistämiseen. Jane vierailee Suomessa 18.–23.11. ja pitää puheenvuoron kahdessa eri seminaarissa: Vammaisten naisten seksuaali- ja lisääntymisterveys ja -oikeudet, 19.11. klo 13–16, Sisäministeriö. Vammaisten naisten seksuaalioikeudet Suomessa ja Keniassa, 20.11. klo 9–11.30, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Tervetuloa!

Käännös: Helena Laasonen