Menin lelukauppaan ostamaan 1-vuotissyntymäpäivälahjaa ystävieni lapselle. Myyjän kanssa käymäni keskustelu eteni seuraavasti:
Minä: ”Moi! Etsin synttärilahjaa yksivuotiaalle. Olisikohan teillä mitään sopivaa niin pienille?”
Myyjä: ”Onkos päivänsankari tyttö vai poika?”
Minä: ”Onko sillä väliä?”
Myyjä: ”Kyllä sillä vähän on.”
Minä: ”No tässä tapauksessa ei ole. Mitä teillä siis olisi yksivuotiaalle?
Usein joutuu törmäämään käsityksiin, joiden mukaan ihminen valitsee ja rakentaa sukupuoli-identiteettinsä itse – niiltä osin, kuin se ei ole synnynnäisesti määräytynyt. Ympäröivä maailma todistaa kuitenkin toisin. Viimeistään ensirääkäisystä lähtien (mutta usein jo ennen syntymää) vauvat jaetaan kahteen ryhmään. Prinssi vai prinsessa, vanhemmilta kysytään, ja lähetetään vastauksen mukainen onnittelukortti. Muistutetaan vielä, että pienet tytöt on tehty ”sokerista, kukkasista, inkivääristä, kanelista”; pojat taas ”etanoista, sammakoista, koiranhännän tupsukoista”.
Ennen kuin lapsi ehtii sanoa ensimmäistä sanaansa tai tehdä mitään, mitä voitaisiin hyvällä tahdollakaan nimittää vapaaksi valinnaksi, hänelle on jo ulkopuolelta käsin rakennettu sukupuoli-identiteetin perustukset, joille sitten kasataan asiaankuuluvia leluja, äänesävyjä, puheenparsia ja käyttäytymismalleja.
Tiukat sukupuolinormit vahingoittavat kaikkia sukupuolia. Nyt, naistenpäivän kynnyksellä, sanon kuitenkin muutaman sanan naisista.
Koska Suomessa vaimon piekseminen ja sukupuoleen perustuva syrjinä on kielletty lailla, ajatellaan helposti, että tasa-arvo on meidän osaltamme tullut valmiiksi. Kun naiset ja miehet ovat lain edessä jotakuinkin tasavertaisessa asemassa, päätellään, että feminismiä ei enää tarvita.
Pelkät lait eivät kuitenkaan aina peilaa sitä, minkälaiset asenteet yhteiskunnassa vallitsevat. Monesti kaikkein luutunempia käytäntöjä pidetään joko vaikutteista vapaan valinnan tai toisaalta biologisen vääjäämättömyyden tuloksena. Mies vaihtaa renkaat, nainen vaipat – tämän on oltava parisuhteen osapuolten tietoinen sopimus tai sitten pykälä luonnon suuressa sääntökirjassa.
Voisiko kuitenkin olla niin, että esimerkiksi kotityö-, lastenhoito-, ammatti-, tulotaso-, rikollisuus- ja kuolinsyytilastojen sinisten ja punaisten palkkien välisissä eroissa olisi jotakin, mikä ei palaudukaan sen enempää pelkkään biologiaan kuin yksilön tietoiseen valintaankaan?
Esimerkki: yhdeksän kymmenestä kotihoidontuen käyttäjästä on naisia. Joku ehkä hakee tilanteeseen selitystä naisten vimmatusta vauvanhoitovietistä. Itse kehottaisin kääntämään katseen lakeihin ja sosiaalisiin normeihin. Rakenteelliseen epätasa-arvoon on puututtava lainsäädännöllä, mutta muitakin toimia tarvitaan. Palataan siis vielä hetkeksi lelukauppaan.
Kihisin kiukusta mutta pystyin hillitsemään itseni. Jäin miettimään, mitä kaikkea saamastani leluesittelystä olisi jäänyt puuttumaan, jos olisin kertonut lapsen olevan tyttö. Siis vuoden vanha tyttö. Jälkeenpäin harmitti, etten jäänyt juttelemaan myyjän kanssa sukupuolinormien ahtaudesta ja siitä, mitä ne aiheuttavat: miesten oikeudettomuutta huoltajuuskiistoissa, naisvaltaisten alojen palkkojen polkemista. Nyrkkiä ja hellaa, machoja, madonnia ja huoria. Pelimiehiä ja lipunmyyjiä.
Naistenpäivänä – ja mielellään vuoden jokaisena päivänä – toivon kaikkien miettivän, millä tavalla tulee itse osallistuneeksi sukupuolijärjestelmän ruokkimiseen. Miksi sanoin ”naispoliisi”, kun olisin voinut sanoa ”poliisi”? Onko ulkonäön kehuminen todella paras kohteliaisuus teinitytölle? Miksi naismaisuus on miehelle niin suuri synti? Vietetäänkö naistenpäivää hemmottelun vai tasa-arvon vuoksi?
Vuosi sitten esitin Facebookissa muutaman toiveen. Ne sopivat myös tämän kirjoituksen loppukaneetiksi:
Naiset: Älkää pilatko tätä päivää vaatimalla erityiskohtelua kuten ruusuja ja suklaarasioita tai kuvittelemalla, että rintapieleen ripustettu roosa nauha olisi ratkaisu maailman naisten hätään.
Miehet: Älkää pilatko tätä päivää esittämällä vaatimuksia miestenpäivästä. Tiedätte hyvin, miksi tämä päivä on juuri naistenpäivä. Ja antakaa ne ruusurahat vaikka afrikkalaistyttöjen koulutukseen.
Kaikki: Muistakaa, että suurin osa maailman naisista on edelleen alisteisessa asemassa miehiin nähden niin taloudellisesti, sosiaalisesti, uskonnollisesti kuin seksuaalisestikin.