Tampereen yliopisto, vuosi 2009:
Kampuksella toimivan monikansallisen Sodexo-ravintolaketjun arveluttavasta liiketoiminnasta selvää ottaneet opiskelijat jakavat tietoa yrityksen suhtautumisesta työntekijöidensä järjestäytymiseen sekä sen toiminnasta yksityisten säilöönottokeskusten muonittajana. Yliopiston hallintojohtaja soittaa poliisin paikalle.
Tampereen yliopisto, vuosi 2011:
Edustajistovaalien alla, vastoin kaikkia kampanjointisääntöjä poliittisesti sitoutumaton edustajistoryhmä mainostaa itseään Johtamiskorkeakoulun luennolla. Ketään ei kiinnosta.
Tampereen yliopisto, vuosi 2012:
Haalareihin pukeutuneet opiskelijat kiertävät kampusaluetta julistepino kainalossa. Julisteissa mainostetaan Hämeenkadun Approa, Suomen suurinta opiskelijatapahtumaa, jonka ideana on tehdä viinanjuonnista urheilusuoritus. Tapahtuman julisteita kiinnitetään seinille ja vessojen oviin. Samalla kskustelutilaisuutta järjestävät poliittiset ryhmät miettivät, mille ilmoitustaululle uskaltavat julisteitaan levittää.
Esimerkkejä vastaavista tilanteista on lukemattomia. Korkeakoulujen yhteiskunnallinen tehtävä mainitaan juhlapuheissa ja strategioissa mutta useimmat oppilaitokset suhtautuvat poliittiseen toimintaan nihkeästi, jopa vihamielisesti. Poliittisia opiskelijajärjestöjä syrjitään monissa kouluissa kieltämällä niitä osallistumasta järjestötapahtumiin ja estämällä niitä markkinoimasta omaa toimintaansa esimerkiksi ilmoitustauluilla. Edustajistovaalien aikana sitoutumattomat ryhmät kampanjoivat luennoilla ja ainejärjestöbileissä – poliittisten ryhmien edustajat eivät välttämättä missään.
Poliittiset opiskelijajärjestöt järjestivät tänään ympäri Suomen Politiikan sisäänmarssi -tempauksia, joissa vaaditaan poliittisille järjestöille mahdollisuuksia esitellä toimintaansa korkeakouluissa ja tällä tavalla edistää kansanvallan tuntemusta ja yhteiskunnallista vaikuttamista korkeakouluopiskelijoiden keskuudessa.
Tapahtuman suojelija, opetusministeri Jukka Gustafsson muistutti, että marssi ei suuntaudu korkeakouluja vastaan vaan tukee niiden kasvatuksellista tehtävää. Ministeri kehotti oppilaitoksia suhtautumaan myönteisesti poliittiseen toimintaan ja hämmästeli kerrottuja kokemuksia oppilaitosten ja opiskelijakuntien syrjivästä suhtautumisesta poliittisia ryhmiä kohtaan. Gustafssonin opiskeluaikana korkeakouluissa vallitsi hieman toisenlainen ilmapiiri.
Marssin päätapahtuma Helsingissä oli esimerkki siitä, mitä poliittisten toiminnan näkyvyys korkeakouluissa tarkoittaa: tapahtuman tiedotustilaisuus piilotettiin järjestöjen toivomuksia kuuntelematta luentosalin ovien sisäpuolelle, ja ministeri puhui kouralliselle ihmisiä, vaikka ajatuksena oli saada tapahtumalle näkyvyyttä siellä, missä opiskelijat liikkuvat. Vaasan ammattikorkeakoulussa tapahtuma kiellettiin kokonaan.
Kerrottakoon vielä niille, joita politiikka pelottaa: emme me pakota teitä takaisin seitsemänkymmentäluvulle. Ei kenenkään ole pakko tunnustaa väriä, ellei sitä itse halua. Me vaadimme ainoastaan mahdollisuutta näkyä, kuulua ja toimia, sillä muilla tuo mahdollisuus jo on.
EDIT: Itä-Suomen yliopistoa koskeva esimerkki on poistettu. Itsenäisen poliittisen toiminnan järjestäminen on yliopiston viestintäjohtajan mukaan kampuksella sallitua, ja pelisääntöjä yliopiston tilojen käytön maksullisuudesta sekä kahvitarjoilujen järjestämisestä aiotaan selkiyttää.