Steubenvillen pikkukaupungissa Ohiossa raiskattiin ja häpäistiin julkisesti 16-vuotias tyttö. Huolimatta kaupunkiyhteisön yrityksestä salailla tapahtunutta teini-ikäiset tekijät tuomittiin vankeuteen.
Voisi kuvitella, että Steubenvillen tapauksen myötä eniten sympatiaa saanut henkilö olisi ollut raiskauksen uhri. Toisin kuitenkin kävi. Kun raiskaajat tuomittiin vankilaan, CNN käytti koko tuomioreportaasinsa raiskaajien sentimentaaliseen säälimiseen.
Yhtäkkiä Steubenvillen tragedian uhri ei enää ollutkaan järkyttävällä tavalla kaltoin kohdeltu teinityttö vaan kaksi lahjakasta, kaidalta tieltä eksynyttä jalkapalloilijapoikaa. Heidän uransa urheilijoina olisi tuhoon tuomittu, ja raiskaajan leima vaikuttaisi heihin koko heidän loppuelämänsä ajan.
Niin voi käydä, jos raiskaa.
Myös sosiaaliset mediat täyttyivät säälikommenteista. Kurjaa, minkälainen kiinni jäämisen kömmähdys pojille olikaan sattunut. Eikö voitaisi painaa villaisella, hehän pyysivät itkien anteeksi.
Yhdysvalloissa on oma terminsä raiskauksia hyssyttelevälle ajattelumaailmalle. Raiskauskulttuurissa (rape culture) raiskauksia ei pidetä vakavina väkivaltarikoksina vaan korkeintaan ikävinä sattumuksina, joihin uhri on vähintään yhtä syyllinen kuin tekijäkin. Pahinta raiskauksessa ei ole itse teko vaan teon paljastuminen. Raiskauksia selitellään ja hyväksytään hiljaisesti, niitä piilotellaan ja niiden väkivaltaluonnetta väheksytään.
Minun ajatusmaailmassani rikoksista ei selvitä jalkapalloharrastuksella tai itkuisella anteeksipyydöllä. Raiskaus on rikos, ja rikoksen tehneen on kärsittävä tuomionsa. Ikävä kyllä kaikki eivät ajattele niin.
Raiskauskulttuuri perustuu ajatukselle, jonka mukaan mies ei voi itselleen mitään. Jos hän raiskaa, jonkun muun on vastattava hänen rikoksestaan. Vastuu miehen ylitsepursuavasta, hallitsemattomasta seksuaalisuudesta on tietenkin naisen. Tekemällä tahallaan itsensä haluttavaksi nainen kerjää osakseen seksuaalista väkivaltaa. Miehiä on turha kehottaa olemaan raiskaamatta – on naisen tehtävä pitää huolta siitä, ettei tule raiskatuksi. Ja jos naisen kontrolli pettää, voi käydä huonosti.
Tehdäänpä pieni ajatuskoe. Näet kadulla teinitytön, joka on juonut itsensä tiedottomaan tilaan. Tyttö on lähes tajuton ja pahoinvoiva. Mitä teet?
Moni meistä tietää varmasti heti, miten toimisi. Pitäisi ehkä huolta tytöstä, kunnes hän selviää. Vanhemmille olisi hyvä ilmoittaa – vaikeimmassa tapauksessa voisi soittaa ambulanssin. Selviämisasemalle voisi viedä, jos sellainen olisi lähellä.
Ellet sitten ajattele, kuten tämän Steubenvillen oikeusjutun ratkaisusta tuohtunut twiittaaja. Hänen mukaansa teet niin kuin kuka tahansa meistä tekisi: raiskaat avuttoman tytön.
Kuva: http://publicshaming.tumblr.com/
En tiedä, miten osaisin sanoa tämän selvemmin. Jos törmäät lähes tajuttomaan teini-ikäiseen, juuri sinä olet sillä hetkellä vastuussa siitä, mitä hänelle teet. Jos päätät raiskata hänet, se ei ole hänen syynsä. Syy on yksin sinun. Vaikka hän makaisi alastomana kadulla, sinulla ei ole oikeutta kajota häneen. Hänen humalansa ei tee hänestä epäihmistä, lihakimpaletta, jolla voi leikkiä miten huvittaa.
Länsimaisesta näkökulmasta on helppo syyttää muita kulttuureita naisvihasta. Meillä sentään nainen saa kävellä minihame päällä ilman raipparangaistusta. Silti samaiseen minihameeseen vedotaan silloin, kun nainen raiskataan. Vaikka nainen sanoisi ykskantaan ”ei”, hän tuskin tarkoittaa sitä, jos pukeutuu viettelevästi.
Ja kun syyte nostetaan, raiskauksen uhri onkin yhtäkkiä se, joka pitäisi sulkea vankilaan: Mitäs joi itsensä humalaan? Jos on kerran sanonut ”kyllä”, ei voi enää perua. Oma vika, kun lipui ohitse haluttavan näköisenä. Ei pitäisi ruveta seurustelemaan, jos ei halua antaa. Kannattiko mennä naimisiin, jos ei aiokaan suostua seksiin juuri silloin, kun mies sitä haluaa?
Entä jos muihin rikoksiin suhtauduttaisiin samalla tavalla?
R-kioskin yrittäjä ei palkannut vartijaa ja on siksi itse syypää ryöstöön.
Vanhempiensa hakkaamaksi tullut lapsi kerjäsi nyrkkiä itkemällä liikaa.
Kotinsa tuhopoltossa menettäneen perheen olisi kannattanut asentaa valvontakamerat talon nurkille.
Raiskauskulttuurissa vallitsee ilmapiiri, jossa mikään ei ole niin pyhää kuin miehen rajoittamaton oikeus yhtyä naiseen. Miehet mielletään yliviriileiksi käveleviksi genitaaleiksi, joilla ei ole minkäänlaista valinnanvapautta omaan seksikäyttäytymiseensä. Ajattelumalli vie miehiltä inhimillisyyden ja naisilta perustavimmat ihmisoikeudet.
Oikeusvaltiossa ihmisiä ei voida käsitellä syyntakeettomina eläiminä. Siksi raiskauskulttuuriin on suhtauduttava vakavasti. Jokainen raiskausvitsi, jokainen lutka sai, mitä ansaitsi -kommentti ja jokainen raiskatun kärsimyksiä vähättelevä poliisi edistää ajattelutapaa, jossa uhri on itse vastuussa rikoksesta. Se sotii kaikkia niitä perustavimpia moraali- ja oikeusnormeja vastaan, jotka ylipäätään mahdollistavat rauhallisen yhteiselon ihmisten kesken.