Oululainen kaupunginvaltuutettu Paavo J. Heinonen kertoi Facebook-keskustelussa käyttävänsä ajoittain kannabista, ja niin syntyi kohu. Valtuutettu Heinonen on nyt virallisesti huumehörhö.
Vastikään muutaman jääkiekkoilijankin epäiltiin poltelleen, ja taas tiedettiin, mikä tekee urheilijasta huonon roolimallin. (Pelikaverin turpaan mättäminen kaukalossa ei ole oikea vastaus.)
Kannabis on helppo väline eron tekemiseen kunnon ihmisen ja kelvottoman vätyksen välille. Siksi Heinosen pääkirjoituksensa aiheeksi nostaneen Kalevan keskustelupalsta täyttyi kauhistelevista kommenteista. Kun pilvenpoltosta tulee puhe, tavallinen suomalainen voi röyhistää rintaansa. Vaikka syyttävä sormi olisi tupakan kellastama ja olemus viinanjuonnista pöhöttynyt, pössyttelyhommiin ei sentään ole sorruttu.
Kehotan Kalevan pääkirjoitustoimittajaa sekä närkästyneitä kommentoijia kysymään itseltään seuraavaa: miten reagoisit, jos joku valtuutettu kertoisi vetävänsä joka viikonloppu kovat kännit? Annapa, kun arvaan: et luultavasti mitenkään, sillä alkoholinkultuksen riskirajojen rikkominen ei ole laissa kiellettyä eikä edes moraalisesti kovin paheksuttavaa. Pilvenpoltto sen sijaan on sekä laitonta että hirvittävä synti. Pitäisikö sen olla?
Suomessa kiihkoton keskustelu huumelainsäädännöstä pääsee harvoin esille. Alkuviikosta Ajankohtainen kakkonen käsitteli kannabiksen laillistamista. Jotakin julkisen keskustelun tasosta kertoo se, että suurin osa ohjelma-ajasta oli varattu rap-artistille, joka on tehnyt pilvenpolttoa koskevia kappaleita.
Jos päihdekeskustelua halutaan käydä muusikoiden johdolla, kannattaisi vilkaista, mitä mieltä Jukka Poika oli kannabiksesta aikana ennen Siideripissistä, tai puhuuko suomalainen rock-musiikki vastuullisen ja kohtuullisen alkoholinkäytön puolesta.
Toinen vaihtoehto on kuunnella asiantuntijoita.
Nykylainsäädännön kriitikoita löytyy nimittäin muualtakin kuin muusikoiden ja kukkaruukkukauppiaiden ammattikunnista. Sen oli onneksi huomannut Ajankohtaisen kakkosen toimituskuntakin – ikävä kyllä ohjelman ainoa varsinainen asiantuntija, sosiaalipsykiatrian dosentti Sari Fröjd, sai ruutuaikaa noin minuutin verran.
Nykyisen huumelainsäädännön kyseenalaistavat asiantuntijat kyllä tietävät, että vaaratonta kannabis ei tietenkään ole. Oma käsitykseni on, että se lisää esimerkiksi psykoosiin ja skitsofreniaan sairastumisen riskiä. Kuulemma liiallinen käyttö myös passivoi, turruttaa ja aiheuttaa ahdistuneisuutta. Subutexiin, amfetamiiniin tai edes viinaan sitä ei kuitenkaan voi vaarallisuudessaan verrata, ei, vaikka joillekuille kannabis saattaisikin olla portti kovempiin aineisiin.
Ajankohtaisessa kakkosessa vilahti myös sisäministeri Päivi Räsänen, joka painotti, ettei huumeidenkäyttö saa olla missään nimessä hyväksyttävää. Huumelainsäädännöllä on kuitenkin muitakin tehtäviä kuin määritellä oikean ja väärän rajat – esimerkiksi suojella kansalaisia ja minimoida päihteidenkäytön haitat. Tässä tehtävässä Suomen huumelait eivät ikävä kyllä onnistu.
Suomen päihdepolitiikka ei kuitenkaan ole ainoa tie. Hyvin toisenlainen järjestelmä voi tuottaa erinomaisia tuloksia – tästä esimerkkinä mainittakoon Portugali, jossa huumeidenkäytön rangaistukset poistettiin 200o-luvun alussa. Hoitoa rangaistusten sijaan painottanut lakimuutos on vähentänyt huomattavasti huumeiden käyttöä sekä huumeisiin liittyviä rikoksia, kuolemia ja terveysongelmia kuten HIV-tartuntoja.
Eikä moralistien tarvitse huolestua: Portugalissa halukkailla on edelleen mahdollisuus paheksua käyttäjiä juuri niin paljon kuin tarpeelliselta tuntuu. Ero aikaisempaan on, että nyt riippuvaiset uskaltavat hankkiutua asianmukaiseen hoitoon ilman pelkoa vankilatuomiosta.
En ole juristi, lääkäri, sosiaalityötekijä, poliisi tai kriminologi enkä tiedä tarkkaan, mitä suomalaisille huumelaeille kannattaisi tehdä. Sen kuitenkin tiedän, että maassamme suhtautuminen päihteisiin on räikeän kaksinaismoralistinen. Mitä muutakaan voisi sanoa ilmapiiristä, joka ristiinnaulitsee kannabiksen satunnaiskäyttäjän mutta pitää keskioluen laimentamista likimain ihmisoikeusrikkomuksena?