Halutessamme arjen puheessa ilmaista jonkin asian ikääntyneisyyttä, vanhuutta, saatamme herkästi sanoa, jotta ”tuo on vanha kuin taivas”. Jos otamme asian ikään kuin kirjaimellisemmin, on silloin syytä pohtia, miten vanha se ”taivas” saattaa ollakaan. Eikä tässä ihan kaikki. On syytä pohtia, puhutaanko tuolloin ns. yötaivaasta, päivätaivaasta tai eri tarinoiden ja uskomusten taivaasta.

Uskomme näkemäämme ja taivaasta puhuttaessa miellämme sen helposti ikuiseksi ja muuttumattomaksi. Jos pidämme tätä muuttumattomuutta yhtenä erityisenä ”taivastelujen” kriteerinä, katsotaan miten tuonkin asian kanssa loppujen lopuksi on.

Aloitetaan aprikointi ensin tästä pelkin silmin havaittavasta ”taivaasta”.

Päivätaivaamme näyttää selkeänä ja aurinkoisena päivänä siniseltä. Tämä sininen on Maan ilmakehää, joka sirottaa ja heijastaa auringonvalon silmiimme muutoin näkymättömän ultravioletin muuntuneena siniseksi. Ilmakehän molekyylit ovat siis ottaneet tuossa sironnassa osan ultravioletin energiasta itseenä, joten jäljellä olevan säteilyn taajuus ja energia vastaavat nyt näkyvän valospektrin sinistä osaa. Nyt voidaankin sitten kysyä, kuinka vanha on Maan se ilmakehä, jonka molekyylikoostumus vastaa nykyistä?

Radiohiiliajoituksen mukaan nykyinen ilmakehämme on varsin tuore tapaus, ei iältään juuri enempää kuin 20 000 vuotta. Vaikka siis itse maapallomme on arviolta 4,5 miljardia vuotta vanhaa kamaa.  Päivätaivaamme nykyisessä mudossaan olisi siis noin 20 000 vuotias kaasukasauma. Jos siis jätämme tässä vaiheessa päivätaivaan kohteista Auringon ja Kuun laskuista pois.

Miten on sitten yötaivaan kanssa? Yötaivaalla saatamme nähdä tähtiä, planeettoja, revontulia, Kuun, tähdenlentoja, mutta Ylä-Lapissa kesäyönä myös Auringon.

Revontulet ja tähdenlennot ovat ilmakehän tapahtumia, mutta nuo muut kohteet ovat galaktisia ja aurinkokuntamme objekteja.

Aurinko on yksi Galaksimme eli Linnunradan tavalliseksi luokiteltava tähti, tosin samalla lähin tähtemme. Aurinkokuntamme on noin 4,57 miljardia vuotta vanha eli Aurinko ja planeetat kertoisivat yötaivaan iäksi enintään runsaat 4,5 miljardia vuotta. Tosin Aurinkomme on nykyisin erilainen kuin 4,5 miljardia vuotta sitten. Niin ovat myös havaittavat planeetatkin. Joten ihan samaa yötaivasta emme näe, mitä se oli aurinkokunnan alkuvaiheessa.

Tähdet, jotka näemme paljain silmin, ovat kaikki Galaksimme eli Linnunratamme tähtiä, siinä kuten Aurinkommekin. Linnunrata on Sb-tyyppinen kierregalaksi, ja iältään noin 13,6 miljardia vuotta. Mutta kuten aurinkokuntamme, emme näe yötaivaalla 13,6 miljardia vuotta sitten ollutta Linnunrataa vaan sen noiden vuosien tuloksen. Lisäksi valon äärellisen nopeuden vuoksi (300 000 km/s) kaukaisimmat paljaisiin silmiimme näkyvät tähdet ovat siinä Linnunradan kehitysvaiheessa, jossa se oli tuhansia, jopa kymmeniä tuhansia vuosia sitten.

Hyvällä säällä ja tummalla yötaivaalla saatemme havaita Andromedan tähtien joukosta sumumaisen kohteen, Andromedan galaksin, jonka etäisyys meistä on noin 2,5 miljoonaa valovuotta. Eli näkemämme galaksi on siinä vaiheessa, kun se oli 2,5 miljoonaa vuotta sitten. Siis Andromedan galaksista tuleva ”taivaan valo” on iältään tuon 2,5 miljoonaa vuotta. Ja näin ollen saamme paljain silmin näkyvän yötaivaan iäksi korkeintaan tuon 2,5 miljoonaa vuotta.

Yötaivaamme fyysiseksi iäksi voisimme haarukoida nyt varsin mittavan välin: sekunneista aina 2,5 miljoonaan vuoteen. Vanhimmillaan siis 2,5 miljoonaa vuotta. Itse universumiin nähden tuo ikä on vielä hyvin vaatimaton, sillä nykyarvion mukaan olemassa oleva maailmankaikkeutemme on iältään liki 14 miljardia vuotta. Mutta paljain silmin emme kykene näkemään 14 miljardin valovuoden etäisyyksiin, tarvitsemme tämän ”taivaan” katseluun erittäin tehokkaita teleskooppeja. Siksi onkin hyvä päätyä yötaivaan ikäarvioon juurikin tuohon 2,5 miljoonaa vuotta.

Noiden tarinataivaiden kanssa tilanne on enintään mielikuvituksellinen: riippuu tarinasta. Emmekä pysty haarukoimaan muuten kuin ehkä tiedossamme olevan vanhimman tarinan kautta. Jos otamme raamatun tarinat yhdeksi ikäarvion lähtökohdaksi, saamme suullisen perimätiedon mukaisesti iäksi ehkä noin 4 000 vuotta.

Onko Skorpionikuninkaan tarina maailman vanhin dokumentoitu teksti? Tarina on noin 5250 vuoden ikäisessä kivilaatassa ja on vanhempi kuin sumerien nuolenpääkirjoitus. Jos näin on ja tarina kertoo myös jotain taivaasta, saamme tarinoiden taivaan dokumentoitavaksi iäksi ilmeisesti tuon 5250 vuotta.

Summa summarum: ”vanha kuin taivas” tarkoittaa asiayhteydestä riippuen ”vanhuutta” joko 5250 vuotta tai 20 000 vuotta tai peräti 2,5 miljoonaa vuotta. Ja jos otamme teleskoopit mukaan, päädymme liki 14 miljardiin vuoteen. Johan on siis ”taivaalla” ikää – vaikka toisille jakaa.