Elämme murheellisia aikoja. Nyt myös osallistuvan budjetoinnin (osbu) rintamalla, sillä Helsinki on astunut (tässä tärkeässä ja rakkaassa) asiassa miinaan. Olen kirjoittanut aiheesta ennenkin, viimeksi viimeisen osbu-ajankohdan aikana (tästä siihen). Haluan alleviivata silloin kirjoittamaani; ”toivon osallistuvan budjetoinnin olevan yksi peruspilareista tulevaisuuden kunnissa”. Tämä on totta yhä.

Seuraavasta Helsingin Oma Stadi -äänestyksestä (osallistuvasta budjetoinnista) tehtiin 4.5 kaupunginhallituksessa linjauksia ja suurin ongelmavyyhti jätettiin tekemään tuhojaan. Nimittäin asukkaiden äänestyksessä antamat äänet jätettiin julkisiksi. Säilyttämällä äänet näkyvinä seurasi myös se, että ”muutosta sivuuttamalla oikea ongelma”-ajatuksella päädyttiin myös pahentamaan tilannetta järkyttävällä tavalla.

Paitsi, että Helsingin kaupunginhallitus päätti linjatessaan osbu:sta säilyttää kohteiden äänestysluvut julkisina se myös tämän lisäksi päätti poistaa äänestäjältä mahdollisuuden muuttaa omia äänestyskohteitaan. Tämä on mielestäni suuri virhe sillä muutos on erittäin merkittävä. Aiemmin äänestyksen toimintaan eniten vaikuttanut ja suurin ongelma oli äänten näkyminen. Nyt sen kanssa vakavuudesta kilpailee myös ”nettiäänestysten perustoiminnon” puuttuminen.

Äänten näkyminen on ongelma siksi, että se johtaa vääristyneeseen tulokseen. Tämä näkyi viime osbu-kierroksella niin, että äänet keskittyivät alueilla kahdelle hankkeelle ja niiden välillä käytiin sotatilaa muistuttavaa verinen kamppailu. Oma tahdonvarainen äänestys oli näin lopullisesti tuhottu ja koko osallistuvan budjetoinnin perusajatus vesitetty. Äänten näkyvyyttä kannattaa peilata tavalliseen äänestykseen – on tuhat syytä pitää äänet salassa, jos haluaa todellisen näkemyksen äänestäjiltä.

Äänten siirtämisen poistaminen taas on ongelmallinen koska silloin mahdollisesti äänestykseen vaikuttava ulkopuolinen taho voi olla varma yrityksensä onnistumisesta. Myös oman äänestyskäyttäytymisen julkistaminen esimerkiksi sosiaalisessa mediassa on silloin paheksuttavampaa, kuin jos mahdollisuus muuttaa sitä säilyisi.

Nettiäänestyksessä ongelmana on AINA äänestyssalaisuuden säilyttäminen ja ulkopuoliset äänestyskäyttäytymiseen vaikuttavat uhkailut tai pakottamistoimet. Tätä varten esimerkiksi Eestissä, jossa vaalit ovat nykyään myös nettivaaleja, on valtiollisissa vaaleissa aina mahdollisuus muuttaa omaa ääntänsä ääntenlaskun sulkeutumiseen asti. Näin vaikuttamisyritykset vaikeutuvat ja jos joku vaatii tiettyä äänestyskäyttäytymistä, vaikka aseella uhaten, niin voit henkilön poistuttua aina vaihtaa äänesi – toisen tietämättä.

Näiden molempien ongelmien yhteenlaskettu lisäpulma tulee lisäksi olemaan se, että monet todennäköisesti jättävät oman äänestämisen äänestysajan loppuun, jolloin he tietävät mitkä ehdotukset ovat ns. loppusuoralla ja joita he sitten äänestävät ”ettei ääni mene hukkaan”.

Helsingin päättäessä säilyttää äänten näkymisen sekä muuttaessaan toimintatapaansa estääkseen nettiäänestysten kultaisen säännön toteutumisen (=äänten siirto) kaupunki päätyy tuhoamaan ja täysin vesittämään orastavan osallistuvan budjetoinnin kaupungissa.

On ymmärrettävää, jos ajattelee Suomen suurimman kaupungin lähes 9 miljoonan euron potin jakamiseen järjestettävän nettiäänestyksen vyöryvän omalla painollaan ilman sen suurempia vääryyksiä eteenpäin. Että äänestyssalaisuudesta sekä muista nettiäänestyksiin muutoin liitettävistä ominaisuuksista voidaan tässä tilanteessa venyä ja niistä johtuvia vaikutuksia vähätellä. Kuitenkin päätös tehdä jotain muuta kuin priimaa tärkeän tulevaisuuden budjetointityökalun suhteen on harkitsematonta ja väärin jokaista tulevaa yhteiskunnallisen vaikutuksen omaavaa nettiäänestystä kohtaan.

Osbut ovat liian tärkeitä tällaiselle kohtalolle ja asiaan onkin saatava pikaisesti muutos ennen seuraavaa äänestystä. Asia ei etene enää valtuustoon, mutta valtuuston on mielestäni otettava kehitykseen jollain tavalla kantaa. Sillä nyt toteutukselle on pedattu kivinen tie ja seuraava osbu-kierros näyttää jatkavan Oma Stadi -äänestysten fiaskojen sarjaa.