Vasemmiston torjuntavoitto vaihtui kansanedustajien määrän putoamisen johdosta torjuntahäviöksi. Vasemmiston asema ei parantunut vaikka puolue on nyt valtakunnan viidenneksi suurin puolue (aiemmin kuudes).
Kannatuksen kokonaispotentiaalille hallitustyö ja ministerien esimerkillinen työ on tuonut paljon pitkälle kantavaa hyvää jonka päälle rakentaa tulevat vaalivoitot. Puolue ei ole enää tuttu pelkästään kielteisyydestään huonoja päätöksiä kohtaan vaan siitä on kuoriutunut aikaansaava (oppivelvollisuus!) ja esimerkillinen valtionhoitajapuolue joka pystyy työskentelemään läpi vastaantulevien yllättävienkin kriisien.
Eduskuntavaaleista kuoriutunut Pääministerivaali™ rokotti puolueen kannatusta kun moni valitsi äänestää Sanna Marinia ja hänen puoluettaan ympäri maan. Aiemmat ”100 varmat” Vasemmiston äänestäjät löysivät kyllä vaaliuurnille suurimmilta osin, mutta se joukko joka ei tällä kertaa käynyt äänestämässä saattoi jättää äänestämisen välistä hallituspolitiikan takia. Päätökset Natoon liittymisestä ilman kansanäänestystä oli vaalilupauksen pettämistä ja kengän alle jääminen SDP:n esittäessä hoitotyöläisille lakko-oikeuden rajoittamista eivät auta profiloitumisessa itsenäisenä periaatteellisena vasemmistopuolueena – eli jonain erityisen paljon parempana kuin kädenlämpöinen SDP:n ”keski-vasen-linja”.
En ole vielä eläessäni lukenut oivaltavaa tai mitenkään erityisen hyvää vaalianalyysia Vasemmiston vaalitappioista (huomatkaa monikko). Harmillisesti poikkeusta tähän ei vielä ole ollut näköpiirissä enkä tälläkään kirjoituksella itsekkään tuo keskusteluun uutta jota ei tarkkanäköiset olisi jo huomanneet. Toivoisin kuitenkin vaalianalyysien vierelle tai niiden kautta tulevan ehdotuksia myös konkreettisista muutoksista puolueen toimintaan vaaleissa (ja ehkä niiden ulkopuolella?).
Olen itse pitänyt merkkipaaluna hyvästä kampanjasta Vasemmiston eduskuntavaalikampanjaa vuonna 2011. Muistatteko vielä tuon ajan? Ilmastokriisi oli vielä taltutettavissa, Vasemmistolla oli uunituore perustulomalli ja Silvia Modig haki ensimmäistä kertaa eduskuntaan (ja pääsi <3!). Tuolloin olimme valjastaneet jokaisessa kunnassa näkyville ja tutuille paikoille pystytettävät henkilögalleriat palvelemaan myös ”vaatimusviestinnällistä puolta” vaaleistamme – koska tavoitteitamme oli julisteessa kera ehdokkaiden. Näin myös erotuimme joukosta ja tahdon vielä alleviivata, että tavoitteemme oli erityisen tarpeellisia – sekä ajalle ”radikaaleja”; perusturva (ja opintoraha) oli nostettava 750 euroon!
Ovatko esiin nostetut tavoitteemme tämän jälkeen lässähtäneet? Kun puoluehallituksessa käsittelimme vaaliohjelmaamme näihin eduskuntavaaleihin oli se jälleen, kuten parhaalle puolueelle kuuluu, erittäin hyvä ja mittava – joku sanoisi kaikenkattava. Tuossa vaiheessa se sisälsi myös kulmakarvoja nostattavan vaatimuksen: Maahanmuuttovirasto oli lakkautettava! On sanomalla selvää, että tämä vaatimus jäi myös vaaliohjelmaan kun se siirtyi piirikierrokselleen (joka jouduttiin järjestämään huonoista lähtökohdista ja ilman tarvittavaa aikaa – isot pahoittelut!). Kun vaaliohjelma saapui jälleen päätettäväksi oli se siistitty aatelisrouvien teekutsuille kutsun saavaksi ohjelmaksi – samat hienot vaatimukset olivat leivottuna teekutsupullaan mutta teen vierellä ei ollut hunajaa tai sokeripalaa herättelemässä juojia pois porvarillisesta arjestaan. Itse juon tietenkin teeni ilman lisiä, mutta olenkin kiinnostunut politiikasta.
En sano, että tämä yksinään olisi muuttanut paljoa – mutta yhdessä muiden eri politiikan aihealueiden, ja eritoten erilaisia ihmisiä yhdistävien useampien kulmakarvoja nostattavien ja punotusta aiheuttavien vaalivaatimuksien olisimme erottautuneet aiemmasta pääministeripuolueesta (joka myös aktiivisesti haki päänahkaamme asettumalla metsästämään enemmän poliittisesti vasemmalle äänestäjäverkkoineen kuin mikä puolueen todellinen linja lopulta missään hallituskoalitiossa olisi – tai joka mahdollistaisi pääministeripuolueena jatkon).
On siis pakko harmillisesti jälleen todeta sama vanha parsi siitä, että viestinnällisesti hävisimme nämä vaalit. Toisaalta viestimme kuitenkin näkyi ja puolueen puheenjohtaja oli kaikkialla! (ja lisäksi hemmetin täydellinen ihan kaikessa). Vaatimuksemme ei kuitenkaan olleet ehkä tarpeeksi suusta suuhun huudettavia. Vaadimme varallisuusveroa kroisoksille ja Suomesta Pohjolan investointikeidasta kera koko suomalaisen raskaan teollisuuden pelastamisen! ..toki eri sanankääntein.
Onko tästä historian huonoimmasta vaalituloksesta mahdollisuus nousta? On, heti seuraavissa vaaleissa – ilman hallitusvastuun viittaa sekä mahdollisesti tulevan Kokoomuksen useamman vuoden kurimuksen, on se helpompaa kuin näissä vaaleissa. Palaaminen kahdeksaan prosenttiin ei kuitenkaan saa olla meidän tavoitteidemme taso. Vasemmisto nousee seuraavissa kuntavaaleissa suurimmaksi vasemmistopuolueeksi maamme pääkaupungissa. Sitä me olemme toivottavasti myös muissa suurissa kaupungeissa. Kuitenkin tärkeää on vahvistaa kaupunkien ulkopuolella tapahtuvaa toimintaamme. Muilla puolueilla ei ole samalla tavalla mahdollisuuksia antaa maaseudun väestölle mitä siellä asumiseen tarvitaan: mahdollisuuksia kouluttautua, säännöllistä tuloa tilanteesta viis, luontoa kunnioittavaa ympäristöpolitiikkaa, työpaikkoja ja valtion vahvaa roolia tässä kaikessa.
Koko maan asuttamana pitäminen ei ole mikään periaate, se on mahdollisuus jota tukea. Maaseudulla kuitenkin yksittäiset henkilöt ovat avainasemassa. Kun Suomen ehkä sympaattisimmassa pikkukunnassa Juuassa ei ehdolle enään asettunut naapurin demari, niin vaikka SDP oli nousussa muualla maassa Juuka vaihtoi vaaleissa ykköspuolueensa Keskustaan (siihen samaan joka hävisi vaalit maanlaajusesti, ja vielä ihan syystä). Onko seuraavissa vaaleissa maaseudulla valittavana myös vasemmistolainen naapuri? Ei varmaan samalla tavalla kuin kaupungeissa. Muuttoliike on vienyt maaseudulta toverit – en vaadi tätä lukevia muuttamaan, mutta olisihan se puolueelle hyväksi – maaseudulla on lisäksi mukavaa nyt kun sinne tulee internet.
Puolueen menestyminen vaatii näin ollen puitteita paitsi puolueen organisaation kautta, myös mahdollisimman laajaa ehdokasverkostoa. Jos keksimme seuraavien vuosien aikana miten saavuttaa kattavampaa tukea ja saada ensikertalaiset – jopa hyvinkin tuoreet puolueen jäsenet ehdolle on Vasemmiston kannatukselta räjähtänyt kaksinumeroisen kannatuksen lasikatto yhdellä rysäyksellä kaikista tulevista vaaleista.
Vasemmisto on itselleni rakas meidän jäsenten ja edustajien myötä, mutta eritoten sen kautta miten meidän politiikalla on vaikutusta maamme menoon ja ystävieni arkeen. Tälle tulee olemaan tulevaisuudessakin tilausta vaikka nämä vaalit olivat torjuntahäviö. Ei vaivuta epätoivoon, mutta korjataan tilanne miten parhaiten pystymme. Olemme tärkeitä.
– Henkka
Vasemmiston puoluehallituksen jäsen