Olen vanhemmiten oppinut tykkäämään erilaisista pienimuotoisista kulttuuritapahtumista. Sellaisia on Suomi pullollaan, vaikka ne eivät aina ylitä julkisuuskynnystä. Kaikkia ei haluta edes isommalle porukalle mainostaa.
Ahvensalmen kulttuuripersoonat Anneli Pääkkönen ja Kaj Nyman ovat järkänneet jo kolmena vuotena yllätyksiä täynnä olevia elokuvatapahtumia. Tänä vuonna teemana oli ruoka ja otsikkona AHVENSALMEN ELOKUVAPIDOT. Anneli ja Kaj ovat vanhoja tuttuja vuosikymmenten takaa, joten kutsu kantautui Lieksaankin.
Ja mikä ohjelma! Mitkä ruuat! Elokuvien katselmus, niistä keskusteleminen ja väliajoilla ruokailu ja kahvittelu sopivat sitä paitsi mainiosti yhteen. Koolla oli upea porukka elokuvan intohimoisia harrastajia. He tekivät tilaisuudesta ja keskusteluista ikimuistettavan! Ihme ettei kukaan ole aikaisemmin keksinyt Annelin ja Kajn lisäksi ideoida katselmukseen sellaisia elokuvia, joissa ateriointi, kahvila tai ravintolamiljöö on suht keskeinen elementti elokuvan juonta (?).
Kas tässä Ahvensalmen elokuvapitojen ohjelmisto:
Lauantai 1.3.
– Ang Lee: Syö, juo, mies, nainen
– Jim Jarmusch: Kahvia ja tupakkaa
– Jon Avnet: Paistetut vihreät tomaatit
– Jean-Pierre Jeunet & Marc Caro: Delicatessen
Sunnuntai 2.3.
– Katja Gauriloff: Säilöttyjä unelmia
– Eran Kolirin: Orkesterin vierailu
– Ettore Scola: Illallinen
– Aki Kaurismäki: Kauas pilvet karkaavat
Ohjelma oli todella ajatuksella laadittu – kuten ruokalistakin! Tarjolla oli sekä kiinalaista että linssikeittoa, sillisalaattia ja salaperäisiä mössöjä, soitannollista soppaa ja lopuksi viiden tähden tähteitä. Ja voitte arvata, että kahvia kului litrakaupalla, mutta viiniä huomattavasti vähemmän kuin isommilla elokuvajuhlilla…
Liharuokaa ei ollut tarjolla. Onneksi – erityisesti Katja Gauriloffin dokumenttielokuvan jälkeen tuskin kukaan olisi pystynyt pihvejä leikkelemään…
Myös se, että Delicatessen oli sijoitettu lauantain viimeiseksi elokuvaksi oli ruokahalun kannalta viisas veto. Kuka muuten on nähnyt tuon hurjan moniulotteisen ja ”vailla genreä” olevan leffan? Entä kuka tuntee Orkesterin vierailun? Aivan huikeaa kulttuurien törmäämistä, missä ei oikeastaan törmäilläkään. Kaikki tapahtuu pidättyvästi ja tunteet piilottaen. Itämainen pidättyvyys on ominaista myös Ang Leen elokuvalle Syö juo mies nainen.
PS 1)
MUUTAMA VINKKI (vielä lisäksi) niille, jotka haluavat nauttia LAADUKKAISTA ruokaKULTTUURIelokuvista, mässäilyn, aterioinnin ja monimutkaisten ihmissuhteiden kuvauksista siinä sivussa…tai pääosassa:
-INHOTTAVA JUTTU 1967 / Alov-Naumov (Venäjä, kielletty vuoteen 1987)
-SUURI PAMAUS 1973 / Marco Ferreri (Italia)
-RANSKALAINEN ILLALLINEN 1987 / Gabriel Axel (Tanska)
-KOKKI VARAS VAIMO JA RAKASTAJA 1989 / Peter Greenaway (Ranska-Englanti)
-JUHLAT 1998 / Thomas Winterberg (Tanska)
PS 2)
Öisinajattelija kiittää Anneli Pääkköstä, Kaj Nymania ja VP Makkosta loistavasta ideoinnista ja vinkeistä.
PS 3)
Jos järjestätte vastaavia elokuvatapahtumia, muistakaa mainita Ahvensalmen aktivistit. Olen vahvasti sitä mieltä, että copy right kyseiseen teemaan on nimenomaan
Anneli Pääkkösellä ja Kaj Nymanilla…
Öisinajattelija