Missä ollaan? U kraja? = Rajalla.
” Ukraina Ukraina… U kraja
Gogolin noitien riivaama,
Hmelnitskin, Mahnon kotimaa,
laajahko viljainen Pohjanmaa…”
”Haikarat eivät piilottele savupiipuissa,
mutta kotkat kuuntelevat koloissaan:
kaksipäiset historian raivolinnut
Kreml ja Wien: idässä ja lännessä,
aina valppaina iskemään…”
Miksi Wien? Itävalta-Unkari antanee vastauksen historiaa harrastaneille… . Ukrainalla on ollut monenlaisia herroja ja aina se on ollut tarvittaessa myös gogolimaisen ovela kelmeä kameleontti kuin Karjala… kuin usvaiseksi päiväksi valkeneva musta yö kalkittujen tiilitalojen yllä täydenkuun aikaan…
Ukraina kamppailee olemassaolostaan
Ukraina käy taistelua hajoavan valtion Kainin merkin alla. Maalla on kehno johto lännessä ja idässä, himokkaat suurvalta-jakajat – ja paljon pelissä.
Yllättäen luin parasta analyysia Ukrainasta juuri ilmestyneestä Venäjän Aika-lehdestä (VA 2 / 2014). Useampikin hieno juttu.
En muista olenko blogissani koskaan lehteä suositellut?
Nyt suosittelen. Aleksander Borodavkinin päätoimittama aikakausilehti on noussut Venäjä-infon aateliin,mielenkiintoiseksi ja monipuoliseksi lähteeksi. Lukekaapa!
Esim Aleksanteri-instituutissa vaikuttavan amerikkalaistutkijan Mark Teramaen artikkeli ”Venäjä ei kaappaa Itä-Ukrainaa”
(VA 2 / 2014) on pätevää tekstiä, valtamedian vastainen ja Venäjän ulkopolitiikkaa järkevästi analysoiva. Olen Teramaen kanssa samaa mieltä: ”Jos Venäjä haluaisi ottaa haltuunsa Ukrainan tai osan siitä, se olisi jo tehnyt sen…”, Krim oli asia erikseen.
Mark Teramaen mielestä kyseessä on pitkälle median luoma ”sisällissota” ja uhkakuvat, jotka nyt ovat jo johtaneet jankkaamiseen ja Nato-keskusteluun. Suotta! ”Uutta kylmää sotaa ei tule” . Sellaiset kanavat kuten ”Russia Today” (=Kreml) tai CNN (=Washington) lietsovat melko lailla vastuuttomasti omaa propagandaansa, jolla ei ole useinkaan päätä eikä häntää. Kannattaa lukea muutakin mediaa kuin mustavalkoista.
Tilanne on onneksi rauhoittunut, ainakin hieman. Niin Ukrainassa kuin EU:ssa odotellaan vaalipäivää – 25. toukokuuta. Silloin selviää jotakin. Ukrainassa – jos vaalit menevät rehellisesti tai sinne päinkään! – tulos on äärimmäisen tasaväkinen. Miljonääri Petro Poroshenko kuittaa voiton ensimmäisellä kierroksella, koska myös nyrkkeilyjätti Vitali Klitshko häntä tukee. ”Oppositiokameleontti” Julia Timoshenko on korruption ryvettämä, mutta saattaa pärjätä ”uhrin” statuksellaan toiselle kierrokselle. Entä miten äänestää itänen Ukraina…ja saako se äänensä kuuluviin?
45-miljoonainen Ukrainan kansa on kohtalonsa kynnyksellä. Pahimmillaan hajoavaa valtiota on hankala käsitellä Euroopan reunalla. Kuka haluaa korruptoituneen, köyhän ja kiistaisan ja nationalismin valtaaman sotapesäkkeen keskelle Eurooppaa? – taas, kun Balkan on jo rauhoitettu. Meillähän on näitä kehnoja esimerkkejä siitä, miten aseilla rauhaa rakennetaan, miten USA ja Nato ovat ”rauhanoperaatioissaan” onnistuneet:
Afganistan, Irak, Libya, Somalia… .
Ovatko seuraavat kohteet Syyria ja Ukraina?
Onko Naton tie Suomenkin tie? Vastaan että EI OLE!
Öisinajattelija