EU-vaaleissa Suomi sai Brysseliin naisenemmistöisen meppiporukan. Sukupuolisuhde on nyt 7-6 naisten hyväksi. Vaikka kolme ensimmäistä ääniharavaa olivatkin tuttuja miesnaamoja, naisten äänimäärä vaaleissa ja monessa vaalipiirissä oli mahtava. En ole huomannut, että vasemmalla laidalla olisi tulosta nimenoman mies-nais-näkökulmasta mitenkään anlysoitu. Syytä voisi olla (?).
Demareista Brysselin junan naiset Liisa Jaakonsaari ja Miapetra Kumpula-Natri keräsivät melkein 85 000 ääntä – ja vasemmistoliiton kaksikko Merja Kyllönen ja Li Andersson yhteensä 105 000 ääntä. Harmi vain ettei hirmuinen äänivyöry aivan riittänyt siihen, että myös Li Andersson olisi matkannut Brysseliin. Toisaalta, voipi olla vasemmiston onni, että Suomeen jäi Lin kaltainen intomielinen ja osaava älypää. Hän lienee tuleva kansanedustaja, joka tapauksessa. Niin, kun näihin naisiin lisätään vielä melkoisen äänisaaliin keränneet vihreät, Heidi Hautala ja Tarja Gronberg, niin edes jonkimmoista todellista vaihtoehtoa äärioikeistolle edustavissa puolueissa naiset oikeasti jyräsivät miehet.
Mitä tuloksesta voi päätellä?
No, vihreät ovat tähän saakka olleet, ja ovat yhä naisvaltainen city-puolue. Tilanne siellä jatkuu, vaikka feminismistä ei paljon enää puhutakaan, saati vaihtoehdosta liittovaltiolle. Päinvastoin, vihreiden alamäki on oman surkean ja surkuhupaisan EU-politiikan seurausta ja vaalitappion syy. Myös hallituskuviot maksoivat ääniä. Ilman muuta.
Demarinaiset taisivat kostaa Jutta Urpilaisen tappion puoluejohtajan vaalissa. Urpilainen on selvästi ollut naisten suosikki ja nyt kun ukkokerhon ay-siipi tunkee esiin ja valtaan, aletaan kapinoida. On suorastaan hirvittävää katsella demarien tuskaista alamäkeä – ja myös poliittisen linjan rappiota. Sääliksi käy. Jaakonsaaren tai Kumpula-Natrin EU-edustus tuskin mitään muutosta Brysselin kuvioissa meinaa…
Vasurit lähtivät oikeaan aikaan hallituksesta ja tekivät sitkeää EU-vaalityötä, jossa myös nuoriso näytti olevan innolla mukana. Voi pitää melko outona sitä, että itäisessä Suomessa aivan tuntematon Li Andersson sai paljon ääniä susirajaltakin – ja Merja Kyllönen vahvana ja kokeneena ex-ministerinä korjasi pottia vähän joka puolelta. Hän sai selvästi eräänlaisen myöhäissyntyisen luottamuslauseen ministeriajastaan myös kansalta. Li Andersson taas vaivautui käymään ”jopa Lieksassa” – kuten muuten ääniharava Jussi Halla-ahokin. Jalkatyö on edelleen valttia. Sen ovat todistaneet aikanaan esim ex-meppi Esko Seppänen ja veteraanikansanedustaja Esko-Juhani Tennilä.
Analyysia kaivataan!
Minusta vasemmalla laidalla olisi hyvä analysoida naismenestystä ja tutkia sen syitä. Onhan vasureissa iso liuta osaavia ja nuoria miespoliitikkojakin, en kiellä, aina puoluejohtajaa myöten. Mutta usein juuri miehet ovat kovasti esillä, huulet liikkuvat kuin itsestään, vaikka oikeaa sanottavaa ja sanomaa ei tahdo löytyä. Ammattipoliitikon ”rooli” ja takki vedetään päälle heti kun Arkadian ovi aukenee!
Vasemmalla laidalla tarvitaa särmää ja omapäisyyttä. Rohkeita vetoja ja kannanottoja. Kannattaa kuunnella Kyllösen ja Anderssonin ohella myös muita nousevia ja kokeneita kykynaisia. Vaikkapa Anna Kontulaa ja Silvia Modigia, Annika Lapintietä ja Eila Tiaista sekä Hanna Sarkkista ja Pia Lohikoskea. Ihan vain muutaman esimerkin mainitakseni!
Öisinajattelija