…he nyt eivät ainakaan nouse kapinaan…
Hallitus on jo leikannut kunnilta monta miljardia ja alkusyksyn budjettiriihessä pistettiin vielä paremmaksi: pari miljoonaa lisää. Näin myös demarit, vasurit ja cityvihreät ovat menneet (hallitustasolla) kuntapolitiikassa rankkojen leikkausten taakse . Rivit eivät horju, eivät heilu. Kun miljardeja kuntarahoja menetetään, annetaan kunnille pikku hiljaa yhä enemmän oikeuksia myös lakisääteisten tehtävien leikkaamiseen ja purkamiseen. Erityisesti pienet ja periferisen Suomen työttömyys- ja muuttotappiokunnat ja pikkukaupungit joutuvat hurjien haasteiden eteen.
Kokoomusnuoret antanevat hallituspolitiikalle raikuvat aplodit – tottakai! He menisivät vielä pitemmällekin rasistis-thatcherilaisella linjallaan kuten olemme saaneet viime päivinä kuulla. Jussi Halla-ahokin melkein kalpenee ja joutuu nyt tormistumaan, keksimään uusia lakialoitteita. Eletään niin synkkiä 30-lukulaisia sinimustia aikoja, että tarvittaisiin Pentti Haanpään kaltainen humoristi-realisti niistä kaunokirjailemaan…
Lieksan linja
Itä-Suomen Lieksa on myös valinnut linjansa. Se aloittaa leikkauksensa sieltä, missä vastarinta on vähäisin – missä päähän voi potkia kaikista heikoimpia. Kärsijöinä ovat kehitysvammaiset ja heidän päivittäiset aktiviteettinsa. Lieksan Taidetoimintakeskus on päätetty leikata pois budjettimenoista ensi kesään mennessä.
Keskuksen toiminnanohjaaja Inka Kivi-Stranius on noussut kapinaan ja kirjoittanut asiasta:
”Lieksassa on suhteellisesti enemmän vaikeasti vammaisia ja pitkäaikaissairaita henkilöitä. Jos keskus lakkautetaan, ei se vähennä vammaisten määrää, mutta se leikkaa pois Lieksaan ulkopuolelta tulevan taloudellisen tuen…”.
Tämä on tärkeä pointti – ja lakkauttaminen voi myös viedä Lieksasta osaavaa työvoimaa sinne missä työtä on ja sitä arvostetaan (?)
Lakkauttamispäätös koskee työntekijöitä ja noin kahtakymmentä asiakasta, joista monet ovat kansainvälisesti tunnettuja ite- tai outsider-taiteilijoita. Heidän töitään arvostetaan Suomen ulkopuolellakin. Keskus on tehnyt upeaa työtä ja toiminut pienin resurssein yli 20 vuotta. Siellä käyvät oikeasti viihtyvät, kokevat olevansa mukana Lieksan yhteiskuntaelämässä. Entä kuinka isosta rahasta on kysymys? Vaivaiset 40 000 – 50 000 euroa!
Olen seurannut läheltä paitsi Lieksan taidetoimintakeskusta, myös 1990-luvun lama-ajan leikkauksia Pohjanmaan vammaispalveluilta.
Tiedän mitä siellä tapahtui: itsemurhia, mielenterveysongelmia, sairastumisia, ennenaikaisia kuolemia, täydellistä lamaantumista – ja sitä kautta suuria lisäkuluja yhteiskunnalle. Inhimillisistä ihmiskohtaloista puhumattakaan!
Vaatikaamme Isoon Ääneen kohtuutta leikkaus-ja säästöpolitiikassa! Luonto kostaa ympäristörikokset. Myös kohtuuttomat leikkaukset kaikista heikoimpien ihmisyksilöiden arjesta ja toimeentulosta kostautuvat!
Öisinajattelija