Tämä on lyhyt blogi. Itäisessä Suomessa voi kuulostaa oudolta puolustaa ruotsin kieltä. Uskallan sen silti tehdä, vaikka kaikki lukijani (?) tietänevät Öisinajattelijan Venäjä-entusiastiksi.
Niin, ruotsin puolustuspuheeni ei johdu niinkään geneettisistä syistä (isän puolelta sukuni tulee Ruotsista) kuin historia-harrastuksistani. Puhun ruotsia suht huonosti, mutta luen sitä sujuvasti. Se on ollut tärkeä pääoma jopa rustatessani diplomityötä Pietarin yliopistossa…
Ymmärrän vallan hyvin, että itäisessä Suomessa pitäisi kouluopetuksessa katsoa avarakatseisesti itään: venäjäähän täällä tarvitaan ja puhutaan. Siihen vain, ikävä kyllä, panostetaan nykyisin vain ”taloudellisin perustein”. Nyt kun venäläiset tuovat Suomeen rahaa, heitä mahtuu kauppoihinkin enemmän kuin ”yksi kerrallaan”. Vasta nyt on herätty, ”markkinavoimien vaatimuksesta” taas kerran. Jo se ärsyttää. Haluaisin lukea edes yhden perusteellisen KULTTUURI-kannanoton asiasta!? Esimerkiksi Karjalaisesta.
Niin, ei ole mitään syytä heittää lasta pesuveden mukana – ruotsin kieltä romukoppaan, aliarvioida Suomenniemen pitkää historiaa Ruotsi-yhteydessä . Arvostamani historian professori Jukka Korpela kirjoitti juuri tämän pv Karjalaisessa (11.9. – ”Suomen side Skandinaviaan”) aiheesta, aiheellisesti. Oma kantani on se, että ruotsia opiskeleva, ruotsia puhuva nuori on tänä päivänä arvokasta ”kulttuuripääomaa” tässä inglish-maailman kieliviidakoissa. Aivan samoin jokainen naapuriemme pienkieliä (venäjä,viro, puola,saksa,tanska,norja,islanti) osaava tekee arvokkaan valinnan. Näihin NAAPURIN kieliin pitäisi panostaa, englanti tulee tänä pv ikään kuin automaattisesti, globaalisti. Jopa minä, huono kielipää, ymmärrän jo aika paljon lyhyenkin englannin oppimäärän perusteella tieteellisiä tekstejä…
Tukholman kautta, Ruotsista tuli melkoinen määrä sivistystä menneinä vuosisatoina tänne itään. Kaikkea ei ole suinkaan suomennettu. Ruotsiksi – kun Suomea ei ollut olemassakaan minään valtiollisena kokonaisuutena – laadittiin määrätön määrä erilaisia dokumentteja. Voin vakuuttaa – ja tutkijaystäväni Ismo Björn, Ilkka Liikanen ja Kimmo Katajala ovat tuskin eri mieltä? – että ”Suomen historian” tutkimus ilman ruotsin taitoa, vaikkapa ennen vuotta 1917 on lähimain mahdotonta!
Myös Skandinavia on edelleen jonkimmoinen kokonaisuus – kulttuurinen ja EU-vaikuttaja, vaikka siellä EU:n ytimessä meitä niin vähän kuunnellaan.
Arvostakaamme kieliä, pieniä ja isoja – kuten muutakin eriskummallista menneisyyttämme Ruotsin ja Venäjän kupeella.
Öisinajattelija