Luin lehtiä. Siitä ei hyvä seuraa: suutuin.
Vanha työtoverini Urheilumuseon ajoilta ja aina sulavasanainen Veikkaus-johtaja Risto Nieminen vaatii lisää miljoonia huippu-urheiluun(?). Tämän hän julistaa sen jälkeen kun komppania epäonnistuneita huippuja on kotoutunut Kanadasta!
Finanssikeisari Björn Wahlroos puolestaan kokee ahaa-elämyksen Suomen Kuvalehden kannessa: ”Tärkeintä on kasvu”. Taitaa puhua pääomista?
Mutta silti: voi Pyhä Sylvi! (anteeksi täti!)
Miten tähän on tultu?
Niemisen Risto on ihan sympaattinen demari (?), joka on tainnut saada bemarin sitten niiden aikojen kun johti Urheilumuseota osaavin ottein. Työskentelin Riston kanssa stadionin kupeessa arkistonjärjestäjänä joskus 1979-80, muutaman kuukauden. Poikanikin, silloin 6 vuotta, kävi ihmettelemässä mukavaa työpaikkaani ja huudahti jo ovelta: ”Papa, tääl on täytetty Viren!”
Nyt Risto on vetänyt strategiatyöryhmää, jossa on pohdittu huippu-urheilun tilaa. Mynkään menneet talviolympialaiset kummittelevat taustalla kun tämä työryhmä on tehnyt omat johtopäätöksensä: lisää rahaa huipuille. Vähällä rahalla ei mitaleja heru.
Kysymys ei ole pikkurahasta, vaan miljoonista, jotka suunnataan strategiatyöryhmän ehdotuksessa nimenomaan yksilölajien huippumiehille ja naisille. Listalle otettaisiin satakunta ”tosihuippua”.
Näinkö meillä liikuntakulttuuria elvytetään? Tästäkö lähtee uusi nousu? Ei siis järjen häivää! Ei mitään analyysia, satsausta leveään ja laveaan liikunnalliseen perusjoukkoon, josta huiput nousevat kuin sienet sateella. Tähän tasapäiseen ”ideologiaan”, LIIKUNTAKULTTUURIIN, ei enää uskota. Uskotaan vain privaattiin, henkilöön – jonka ympärille ilmeisesti kerätään kaikki mahdollinen huippu-urheiluosaaminen. Suomi nousuun, vaikka Viren kaatuisikin, hän nousee kuin kumiukko yhä uudestaan ja uudestaan.
Björn Wahlroos on helpompi tapaus. Hänen biografiastaan löytyy vain romanttishohtoinen taistolaiskausi. Ei pitkä – isäpappa sai poikansa pankkimiesten ruotuun setelinipulla hyvinkin helposti. Nyt nuorempi Wahlroos on kuulemma ”ensi kertaa aidosti huolissaan tästä maasta”. Jo on aikakin! Mutta keinot kriisin ratkaisuun ovat kummat, sanoisinko perinteiskokoomuslaiset.
Suomen Kuvalehden (19.3.2010) mukaan Björkka julistaa, että Suomen on annettava nuorille ”uskottava lupaus tulevaisuudesta”. Tällainen lupaus sisältää mm. sen, että pääomaveroa ei sovi korottaa. Niin, veroja ei muutenkaan juuri tarvita lama-Suomessa. Niitä pitää laskea, jotta lama laskeutuu ja erityisesti yritysvero on liian korkea. Johan on omaperäistä puhetta. Björkan haastattelun rivien välistä paistaa uhka: Suomen naapurissa on paljon matalamman pääomaveron maita… Aivan kuin pääoma ja teollisuus ei muuten karkaisi paljon Ruotsia kauemmaksi. Björkalla on tästä henk koht kokemusta – onhan hän UPM:n hallituksen puheenjohtaja ja UPM:n Uruguay-seikkailun vastuullinen!
Sitten seuraa Björkan kannanotto ”ulkomaalaiskeskusteluun”: ”Kehitysapu syytä lopettaa” – korruptoituneita kun ovat siellä Afrikassa… . Ja sama linja jatkuu suhteessa yliopistouudistukseen, suomalaisopiskelijoihin: koulutus- ja tutkimusmenot pitää käydä harkiten läpi. Yliopistotutkintojen rahoitus on pistettävä suurennuslasin alle: ”Nyt se toimii tyhjäntoimittamisen subventiona”. Joopa joo…
Poliittisesti Björkka ei tunnusta väriä ollenkaan: ”Olen poliittisesti naivi ja olen aina ollut. Olen siitä kuitenkin ylpeä…”.
Mikä tähän maahan ja sen huippujohtajiin oikein on mennyt? Miten NAIVEJA he ovat? Eivätkö näe maailmaa …tai osaa katsoa katutasolle muuten kuin stadionin tornista, Etelärannan parvekkeelta. Tulkaa äkkiä alas sieltä norsunluutornista Risto ja Björn! Jättäkää bemari ja mersu parkkiin ja kävelkää Kurvin kulmille, jos vielä muistatte missä ne kulmat sijaitsevat ja kuka niitä kulmia tallaa…
Joensuun virallinen Öisinajattelija