Antimilitaristin tunnustuksia
Olen antimilitaristi, olen ollut koko aikuisikäni rauhanpuolustaja, kuulunut moniin rauhanjärjestöihin: Rauhanpuolustajat, Rauhanliitttoo, Sadankomitea.
Olen ylpeä menneisyydestäni, siitäkin, että olen käynyt intin eli armeijan vv 1978-79, tietyistä syistä: olin työtön ja ulkomailta Suomeen juuri muuttanut vaimoni sai ns. sotilasavustusta. Muistan myös keränneeni kotiseudulla Pohjanmaalla allekirjoituksia Aseistakieltäymisadressiin: olisiko ollut 1960-luvun lopulla.Allekirjoituksia kertyi 17,ei roppakaupalla, muistaakseni.
Kävin opiskelujeni päätteeksi jo ”vanhana” armeijan, Santahaminassa ja Upinniemessä. Olen suojelumieskoulun käynyt ex-upseeri, joka oppi käyttämään naamaria talvioloissa ja sitten johti ryhmää Nastolan Uudenkaupungin varikolla keväällä 1979. Homma oli helppo: jaoin vuoroja asevarikon tarkastuskierrokselle eikä meillä ollut suurempaa tekemistä paitsi ”levyttämistä” eli makaamista, odottamista ja nukkumista. Armeija Suomessakin marssii vatsallaan eikä se ole suurelta osin kuin typerien, siviilissä tarpeettomien käskyjen ja komentojen oppimista. Ruoka on hyvää ,lepo tärkeätä ja nykyisinkin intissä kuulemma lihoo ja pitkistyy.
Fyysisesti intti oli 40 vuotta sitten pelkkää lastenleikkiä normaalikuntoiselle. Juoksin kevyesti cooper-testissä 3000 ja kuntoisuusvapaat kulkivat. Vappuna Nastolan varikolla 1979 kävin, ohjesäännön vastaisesti, Lahdessa hakemassa alaisilleni neljä pulloa väkevää viinaa. Siitä ei ollut suurempia seuraamuksia, vaikka juhlimme parakissa rokkia kuunnellen rankasti sen verran että ikkuna särkyi ja muuan Timo kävi humalalapäissään kirkonkylän kioskilla rynkyn kanssa (=rynnäkkökivääri), mistä tuli vähän jälkiselvittelyjä.
Tietenkin kaikki tämä, rauhan miesten ja naisten kääntymys Nato-kannattajaksi on käsittämätöntä – tilanteessa , jossa entinen YYA-Suomi, paljonparjattu Kekkoslovakia kääntyy 180-astetta Natoon. Suomen militarisoituminen ja asekaupat, juuri ne kuolemankaupat ja kauppiaat rikastuvat, ja asevarustelu sekä militaristit juhlivat: olemassa on toki muitakin lupaavia viholliskohteita kuin Venäjä ja avustettavia maita kuten Ukraina (?). Jätän ne arvailujanne varaan?
Armeija on minulle tuttu siis kokemuksesta,.Olen palvellut Upinniemessä ydinsodan valioyksikössä mistä syystä sain kutsuja kertausharjoituksiinkin. En mennyt. Joskus vuonna 1980 tai sen jälkeen ystäväni ja vihertävä Ville Komsi organisoi kanpanjan, jossa upseerit palauttivat sotilaspassejaan. Niin tein minäkin ja poistuin reservistä. Silloin vielä asiaa piti perustella ja se oli helppoa: minulla oli Rauhanliiton työkokemus ja muistaakseni Ilkka Taipaleen & Erkki Tuomiojan lauselma rauhanasenteestani. Muistan molempia sosiaalidemokraatteja lämmöllä – ja tietenkin ihmettelen Tuomiojan taipumista sotilasliitto Naton myötäilijäksi nyt 2022. Ymmärrän toki senkin, demaripaineen.
Nyky-Suomessa me (ilman kansanäänestystä) liitymme Natoon ja alamme tarkkailla itärajaa, jota ei aikaisemmin ole paljon täytynyt silmäillä : rajan yli pääsi varsin helposti vielä ennen pandemiaa. Nyt sitten rakennetaan raja-aitaa ja Suomea pitää puolustaa innokkain vapaaehtoisjoukoin. Jostakin syystä sieltä idästä on uhka tulossa, ainakin jos Vladimir Verinen jatkaa vallassa. Suomi rakentaa rajalle, meikäläisten, joensuulaisten naapuriin, siis ei vain symbolista vaan myös konkreettista aitaa ja hankalaa on kulttuurisuhteitakin jatkossa hoitaa. Sanon vielä antimilitaristina sen, etten ole koskaan ollut Putin-fani ennemminkin Mihail Goirbatshovin ystävä, hänet tavannutkin. Misha lupasi joskus heikkona hetkenään lopettaa kaikki Venäjän ydinaseet, muuten, ja puolittaa sotilasbudjetin, Boris Jeltsin oli toista mieltä.
Lähes kaikki kulttuurihenkilöt, joita tunnen rajan takana kymmeniä, eivät Putinin Venäjän politiikkaa hyväksy.
Mutta: en kerro ystävieni nimiä, jotta he eivät joutuisi hankaluuksiin. Suosittelen vain lopuksi nykysensuurinkin ymmärryksen valossa venäläisistä kiistanalaisista, sensuroiduista ja unohdetuista elokuvista kertovaa kirjaani Unohdettu valkokangas, 2022. Näin siksi, että nykyisin pienelle yleisölle kirjoittavan tekijän pitää kirjoittaa, mainostaa ja markkinoida tuotteensa itse , jotta kauppa kävisi edes vähän. Marginaaliteokset ovat unohdettuja jo syntyessään.
ps. itse olen ylpeä siitä, että kustantajani WARELIA on tehnyt hyvää työtä tietokirjani eteen.
Öisinajattelija