ELÄMÄN IHMEELLISYYKSIÄ

Uuskieli ja ristiriitainen viestintä

Olen viime aikoina laiskistunut, lukenut lehtiä ja seurannut muutakin mediaa vähän tavallista tarkemmin, mikä ei yleensä kuulu harrastuksiini. Suosittelen kaikille mediapaussia! Luen tavallisesti mieluummin kauno- ja tietokirjoja kuin seuraan esimekiksi pikakivääriuutisointia, josta ei tallennu mitään mieleen. Lukemisesta jää yläpäähän jälki ja usein jotakin mietintämyssyynkin: siksikin kirjojen lukeminen kannattaa yhä, erityisesti orwellilaisen uuskielen aikakaudella.

Pitää sanoa, että suomalainen media &journalismi ovat täynnä lähimain valeuutisia muistuttavaa uuskieltä, P-Karjalaa myöten ja usein täynnä täysin mahdottomia tai tahattomia ristiriitaisuuksia.

Muutama miete ristiriitaisesta ja vääristyneestä mediavaikuttamisesta.

1. Mediajuttujen perusteella “sota on rauhaa”. Kaikenlaiset sotatoimet ja militarismi, asekauppa ja sodanlietsonta tarkoittavat uuskielellä rauhaa, “rauhaanpakottamista”, “terrorismin kitkemistä” tai “erityisoperaatioita” (vrt. Ukraina, Syyria, Irak, Libya, Palestiina, Afganistan jne jne). Piskuisen Suomenkin isottelu, Nato-militarismin ihannointi ja kärjistävä yksipuolinen sankariuutisointi, vihollis-ja uhkakuvat sekä varsinkin asekaupat nähdään uuskielellä rauhan turvaamisena ja rakentamisena. Unohtuu, että jokaikinen sota päättyy ennemmin tai myöhemmin rauhaan ja ns. sotilasliitot hajoavat ja rakentuvat aina uudelleen, viholliskuvien vaihtuessa, pienten ja heikkojen maiden pyllistellessä tai nuoleskellessa suuntaan jos toiseen.

   Aito diplomatia, puolueettomana pysyminen sekä neuvotteleminen ja omista vaatimuksista perääntyminen ja kompromissien teko on aivan muuta kuin hyökkäilevä rasistinen uhma ja militarismi. Se jos mikä on lisääntynyt aivan hurjasti kaikkialla. Ihmiskunta kulkee kohti ydintuhoa ja media puhuu hurskaasti rauhanturvaamisesta!?

    

2. Luonnon-, ilmaston- ja ympäristönsuojelu on päivän sana ja kaikessa mediassa koko ajan myönteisesti esillä. Tosiasiassa se tarkoittaa nykyisin markkinavetoista “anekauppaa”, joka naamioidaan hurskastellen esim ilmastoa suojelevaksi “päästökaupaksi”, eliitin ja markkinatalouden porskuttaessa ja pestessä kasvojaan kaikenkattavalla “viherpesulla” ja luontoystävällisellä “green”mainonnalla. Kohtuus on kunniassa vain sanoissa, oma pieni hiilijalanjälki paperilla ja ruudulla jokamiehen jos naisenkin tavoite. Uusi uljas maailma on mediamaailman optimisteilla miltei nurkan takana, vaikka markkinaeliitti ja valtiovalta toimivat itse egoistisesti ja täysin ristiriitaisesti suhteessa tavoitteisiin. Ristiriitaviestintä toimii. Näin saadaan lupa kaikenlaisen vihreän kasvun, kerskakulutuksen ja luonnonvarojen tuhlaamisen lisäämiseen. Hyvällä omallatunnolla voidaan tuottaa lisää turhakkeita ja lennellä mantereelta toiselle eliitin joutavanpäiväisiin kokouksiin, voivotella bensan hintaa ja yksityisautoilla sekä hakata sademetsien ohella viimeiset puistotkin kaupungeista, ja tuhota ilmastoa entiseen tahtiin alkuperäisluontoa ja maaperän resursseja kilvan ryöstämällä.

   Esimerkkejä on jopa P-Karjalan periferiakin täynnä. Joensuussa vihervasemmistokin on saatu osin kannattamaan kaupunkiluonnon tuhoamista: JNS-kaupunkikeskustan pilaaminen jatkuu molemmin puolin jokea “keskustan kehittämisen” ja “symmetrian” avainsanoilla. Keskeisen evlut kirkon edustan vapaan maiseman & luonnon “muokkaaminen”, harrastuskentän mahdollinen pilkkominen ja kaupallistaminen hyötykäyttöön, valmiiksi rakennetuksi “Kukkilinnunpuistoksi” erilaisine mekkalaa suosivine temppuiluhärveleineen ja portteineen/oleskelulaitureineen ja parkkipaikkoineen jne hirvittää monia asukkaita.

   Hyvä esimerkki toisaalta: P-Karjalassa kuten kaikkialaa Suomessa virallinen info ja tiedottaminen vegaaniruuan luontoystävällisyydestä ja kotimaisen ruuan terveellisyydestä on kaikenkattavaa – kun samaan aikaan markettien hyllyt pursuavat “karkkimaailmaa” ja satojen limulaatujen sekä yhtä monien erilaisten napostelu- & sipsi-hiutalepakkausten ihanuutta. Ja tottakai luontoa tuhoavien kauppaketjujen omistamia esim kertakäyttöastioilla luontoa pilaavia pika-roskaruokaloita mainostetaan kaikkialla; niitä nousee kuin sieniä sateella – nuorison tarve ja vaatimus etusijalla!

3.  

   Liikuntaa ja sen tärkeyttä erityisesti lasten ja nuorten osalta korostetaan jatkuvasti. Tosiasiassa koulujen liikuntatunteja on vähennetty jo vuosikymmeniä, kaikenlaisen liikkumattomuuden suosimista lisätty. Nuorten harrastukset ovat nykyisin rajoittumassa istumiseen näyttöruudun, pelien ja äly (ttömien) laitteiden ääressä, Liikunta on eriytetty muutenkin vain keskiluokkaisten ja sitä rikkaampien perheiden jälkikasvun maksullisiksi harrastuksiksi – ja vanhemman väen penkkiurheiluksi. Pitää olla halli tai temppurata ja ehdottomasti yksityisauto, jotta voi “liikkua” harrastuksiin ja/tai kuljettaa jälkikasvun jättikassit merkkivaatteita ja välineitä halleille ja kentille. Maksullisen suorituksen jälkeen seuraa lepo: roskaviihde. Se on tyhjäntoimittamisen suosimista, roskaruuan napostelua, mikä tarkoittaa nuorison tosiasiallista lihomista, liikkumattomuutta istumalla illat pitkät ruudun ja mainosmarkkinoiden ääressä.

   Esimerkki ristiriitaisesta liikuntaviestinnästä: sähkö(potku?)lautoja mainostetaan ja levitetään omaehtoisen liikkumisen, jopa “liikunnan” välineinä kaupunkimaisemiin. Itse asiassa tulos on juuri päinvastainen, nuorten täydellinen vapaaehtoinen liikkumattomuus (laudan päällä seisten). Sähkölautojen yksityiset kv-markkinat, maksullisuus, kaupallistaminen, liikenteen vaarantaminen ja onnettomuudet ovat koko Suomessakin iso nuoria ja kaikkia jalan ja polkupyörällä liikkuvia koskettava ongelma, johon ei ole puututtu Joensuussakaan (ei varsinkaan ennen kuin yleisö havahtui ja yleisönosastot täyttyivät kirjoituksista), vaikka keinoja olisi kuinka paljon. Kaksoisviestintä toimii, sillä sähkölautojen suosiminen ei edistä tippaakaan niitä liikuuntavaatimuksia, joista hurskaasti paljon puhutaan, viime aikoina esim presidentti Sauli Niinistön suulla. Sähkölaudat ja yksityisautojen hehtaariparkkipaikat kaupunkien keskustoissa ovat myös selvä ympäristö- ja maisemahaitta.

4)

Opetuksen, koulutuksen ja varhaiskasvatuksen tärkeys on itsestäänselvyys puolueissa ja mediassa. Sitä on korostettu vuosikausia ja erityisesti eduskuntavaaleissa 2023 (“ei ainakaan koulutuksesta ja opetuksesta leikata!”). Nyt uutta Orpo-leikkaushallitusta kootessa näemme varmaan tulokset? Siis nyt, kun Pisa-tutkimuksetkin ovat lopulta osoittaneet sen, että emme ole enää millään mittareilla maailman huippuja. Sen olisi pitänyt tarkoittaa jo ajat sitten sitä, että opettajien ammattitaitoon ja koulumaailmasta tulleisiin hälytyssignaaleihin olisi vastattu. Ei, päinvastoin, opettajien lakko-oikeuttakin on yritetty rajoittaa.

Jälleen sanojen ja tekojen ristiriita on ällistyttävä: kouluisTa on jo vuosikaudet tuhottu aito perusopetus vetoamalla alaikäisten “itseohjautuvuuteen” ja siinä sivussa heitetty pesuveden mukana ex-peruskoulun hyvät puitteet ja puolet sekä aidosti kasvattava kurinpito. Oppilaista suuri osa ei osaa enää lukea eikä varsinkaan kirjoittaa järkeviä lauseita, ei edes yläasteella. Kouluissa on saanut mekkaloida vapaasti ylisuurissa ryhmissä, opettajilta on viety vaikutuskeinot eikä resursseja uusiin, edes välttämättömien koulukuraattorien, psykologien ja avustajien virkoihin ei ole saatu. Vain katteettomia lupauksia.

Aivan älyvapaasti tunneilla on saanut käyttää älylaitteita ja kännykkää, mikä tarkoittaa opetuksen laadun, kasvattavan kurin ja tehokkaan tiedonvälityksen eli varsinaisten tehtävien alasajoa ja opettajien ammattikunnan- ja taidon nollaamista kasvattajina. No, vanhemmista ei enää työkiireiden ja/tai työttömyyden keskellä ole kasvattajiksi muutenkaan, sillä heillä on omat ongelmansa ja älyvempaimensa eikä mitään älytöntä laitetta voi tietenkään koulukäytössä kieltää. Johan siitä isät ja äiditkin hermostuisivat, kun monet kommunikoivat muutenkin lastensa kanssa vain ja ainoastaan ruutuajalla ja viestittämällä!

5)

Sananvapaus kuten vapauskin on makea sana teoriassa. Käytännössä aitoa sananvapautta ja esim vastavirran toisinajattelevia intelligenttejä ei ole Suomen keskittyneessä valtamediassa. HS-Suomen Pravdassa toimii yksituumainen pölömystö eliittiä mielistellen eikä yliopistojen kampuksillakaan ole nähty vuosikausiin enää kriittistä ajattelua, ei ainakaan ääneen ajattelua, talouselämän ja jatkuvan kasvun ideoiden ja kaupallisuuden tunkeutuessa yhä selvemmin tutkimukseenkin. Muunlainen kansalaismiete ja populismimedia näkyvät huutoina ja huitaisuina somessa, koska yhteiskunnallisesti merkittävät vaikuttajalehdet eri puolilla Suomea ovat kuolleet ja kriittiset televisio-ohjelmat harvoja dokumentteja lukuunottamatta todella harvassa. Sen osoitti militaristinen Nato-kampanjointi ihan vastikään.

Kun virkamiehet ja kansanedustajatkin kulkevat juorulehdet kainalossa tai katse kiinni älylaitteessa vilahtelevassa kuvastossa, kahden rivin uutisissa (miettimässä omaa, itselle sopivaa kannanottoa uutisvyöryn kulloiseenkin kohu-uutiseen, huom!), ollaan aika kaltevalla mediapinnalla. Erilainen mielipide näkyykin enää peräti harvoin – ja jos näkyy, niin muutaman rivin provosoivana mielipidekirjoituksena.

Sananvapaus siis tarkoitaa uuskielellä tosiasiassa sitä, että kaikki Suomen Pravdan ja ns. keltaisen lehdistön ja tv-kanavien uutisvyöryn yksipuolinen hölynpöly on samaa kuin “vapaus & totuus” – ja sitä että emme halua tai enää osaakaan etsiä muuta infoa mistään muualta. Kielitaitokin sakkaa: osaamme enää välttävää suomea ja kehnoa englantia. Sananvapautta, avoimuutta ja julkisuutta lienee sekin, ja sekin, että annanmme kaikki hlökohtaiset tietomme auliisti kansainvälisten kaupustelu-markkinointifirmojen käyttöön ja laulamme Oodia ilolle EU-Nato-markkinoillakin luottokorttia heilutellen. Ja kaiken lisäksi hymyilemme iloisesti kun näemme oman naamamme, siis valvontakamerassa (?!). Tervetuloa vapaan maailman avoimeen Orwell-yhteisöön!

Siis eläköön Uuskieli, Uusi uljas maailma!

Susirajan virallinen Öisinajattelija