Heps,
tämä ei ole oikeastaan mikään blogi, enemmänkin kirja-arvostelu. Suomen Pravda eli HS pompotteli tätä TEKSTIÄ (joka oli tarkoitettu Maailman Kirjat – palstalle, …) reilun vuoden eikä julkaissut koskaan. Laitan mieluusti KU Verkkoon!
ps. eihän tällainen kehno kirjoitelma-kyhäelmä toki Hesariin sovikaan…

Jelena Zdravomyslova, Anna Rotkirch, Anna Temkina (Pod red.). Novyi byt v sovremennoi Rossii: gendernyje issledovanija povsednevnosti. Izdatelstvo Evropeiskogo universiteta v Sankt-Peterburge 2009, 524 s.

Suomalaistutkija Anna Rotkirch ja hänen pietarilaiset kollegansa Anna Temkina ja Jelena Zdravomyslova ovat tehneet yhteisprojekteja jo 1990-luvulta. Kolmikon toimittama viimeisin Venäjä-tutkimus imeytyy yhä syvemmälle itänaapurin arjen, perheen ja seksielämänkin ilmiöihin ja muutoksiin.

”Nyky-Venäjän uusi arki: naistutkimuksen näkökulmia” on ilmestynyt Pietarin Eurooppa-yliopiston julkaisusarjassa. Ruohonjuuritasosta enemmän kuin politologiasta innostuneille Venäjä-tutkijoille kirja on pienoinen aarreaitta. Niin, mikäli uudenlaiset arjen ilmiöt ja sukupuolisuhteiden ”vallankumouksellinen” myllerrys kiinnostavat. Suurin osa kirjoittajista on pietarilaisia sosiologeja. Suomalaisia ovat Rotkirchin ohella Anna-Maria Isola, Katja Kesseli ja Meri Larivaara.

Tutkimus jakaantuu karkeasti kolmeen osaan. Aluksi käsitellään kotitalouksien muutosilmiöitä, esimerkiksi kotityön kaupallistumista ja venäläisen ylemmän keskiluokan mahdollisuuksia hyödyntää niin kotiapulaisia, -opettajia kuin siivouspalvelujakin. Samalla paljastuu luokkayhteiskunnan uusi tuleminen, mutta myös toisenlainen, ”itsenäinen” nainen tykötarpeineen. Koko kirjan johdannon on laatinut Anna Temkina, joka pohtii arjen ilmiöitä seksuaalisen vapautumisen näkökulmasta. Temkina muistuttaa, että myös neuvostoajan Venäjällä läpikäytiin jo ensimmäisen asteen seksuaalivallankumous 1970-80-luvulla, joten aivan kaikki ilmiöt eivät ole markkinatalouden tuottamia.

Toisessa osassa keskitytään ”Kotini on linnani” –teemaan. Kysymys on perhe-elämän ja kotitalouksien privatisoitumisesta ja kommuuniasuntojen katoamisesta. Keskiluokkainen venäläisperhe isommissa kaupungeissa sisustaa ja suunnittelee asuntonsa jo pitkälle eurostandardien mukaan. Samalla kulutustottumukset muuttuvat radikaalisti. Kirjoittajista Boris Gladarejev ja Zhanna Tsinman pohtivat juuri sitä, mitä keskiluokkaan kuuluminen ja ”kerskakuluttaminen” elämänmuotona merkitsevät. Köyhyys ja marginaalisuus tulevat kuvaan ikään kuin sivulauseissa, haastattelututkimuksen osatuotteena. Muutenkin Nyky-Venäjän uutta arkea lukiessa on hyvä pitää mielessä, missä miljöössä ja kaupunginosassa milloinkin liikutaan.

Kolmas osa on kirjan mielenkiintoisin ja laajin kokonaisuus. Se kattaa lähes puolet kaikista teksteistä ja on otsikoitu raflaavasti: ”Enemmän seksiä, vähemmän kapaloita”. Darja Odintsovan kapalointia käsittelevä päätösartikkeli onkin mitä mielenkiintoisinta pohdintaa. Odintsova kytkee kapaloinnin ja neuvostoajan perhekontrollin toisiinsa – erittelee kapaloinnin historiaa sekä sen muutkin merkitykset. Tutkija näkee kapaloinnista luopumisessa pientä naiskapinaa vanhoja traditioita vastaan. Kysymys on näennäisesti perinnetavasta, johon limittyy isoja asioita nimenomaan naistutkimuksellisesta ja yhteiskunnallisesta näkökulmasta

Monet artikkelit liittyvät tavalla tai toisella synnytykseen ja äidiksi tulemiseen. Olga Brednikovan henkilökohtainen kokemus ja näkemys ”vanhasta ensisynnyttäjästä” on peräti humoristinen. Meri Larivaaran haastatteluanalyysi pietarilaisten gynekologien ja heidän asiakkaidensa suhteesta on taas oivallinen, ”moraalinen” lisä naistutkimukseen. Monissa artikkeleissa vilahtelee otteita haastatteluista, hyvinkin intiimejä huomioita ehkäisymenetelmistä tai miesten osallistumisesta synnytyksiin. Myös niukan talouden ja epätyypillisten perheiden intiimi elämä tulee käsitellyksi. Svetlana Jaroshenkon Syktyvkarissa toteutettu tutkimus erittelee köyhyysrajan alapuolella elävien seksielämää ja Anna-Maria Isola tutkii venäläistä alenevaa syntyvyyttä sekä huono-osaisten perheiden asemaa yhteiskunnassa.

Aivan uskomattoman näkökulman Venäjän murrosajan seksuaalielämään ja neitsyt-myytin hämmästyttävään elinvoimaan tuottaa Natalia Jargomskaja. Hänen havaintonsa naisten ensimmäisistä seksikokemuksista ja eräänlaisista hääyöohjeista miehille sekä erityisten seksiklinikoiden palveluista ”neitsyyden palauttamiseksi” kirurgisin toimenpitein pistävät paatuneemmankin lukijan posket punaisiksi. Venäläisessä markkinataloudessa kaikki on mahdollista, myös traditioiden ylläpito kaupallistamisen kautta. Ja kaikki negatiiviset, usein naista alistavat lainat ja toimintamallit lännestä tai idästä ovat niin ikään havaittavissa.

Silti Nyky-Venäjän uusi arki on erinomaisen sisältäpäin nähty kuvaus intiimien ihmissuhteiden ongelmista ja muutoksista. Haastatteluaineistot ja luotettava dokumentaatio lisäävät uusien ilmiöiden uskottavaa tulkintaa kautta linjan.

Joensuun virallinen Öisinajattelija